Sydän särkynyt. Luetelkaa hyviä puolia siinä, että suhde on loppunut

P.s. enkä halunnut, että siinä "on vain joku", kuten 98:lla. Halusin juuri hänet. On tuossa joitain miehiä tyrkyllä (osa hakee vain s*, tiedän) ja yksikin on ärsyttävän ihastunut. Se säälittää ja kyllä, ärsyttää. Väärä.

Ehkä 98 on paljon nuorempi? Itse olen päälle 40 ja olin niin tosissani kuin voi olla. Ap

Tää ketju on mullekin osuva.

Miten surullista se onkaan odottaa milloin ikävä ja kaipaus joskus loppuu. Luulin tavanneeni minulle juuri sen oikean. Kaikki tuntui yhdessä niin hyvältä. Toinen ymmärsi sinua täysin. Yhdessä ollessa siihen ei tarvittu mitään muuta, rauhoitut niin toisen kanssa. Rakastat niin syvästi ekaa kertaa elämässäsi. Suhteessa olisi pitänyt ottaa seuraava askel mutta eri kaupungit ja lapset sekä työ estävät. Mutta toinen ahdistuu välimatkaan ja alkaa etääntyä.

Todella vaikeaa tippua rakkaushuuruista täydellisesti...

Eilen ja tänään heräsin niin, etten ollut surullinen tai tuntenut, että kaikki on vain harmautta. :)

Eilen jouduin ajamaan hänen työpaikkansa ohi ja muistin, kuinka usein odotin häntä siellä kun hän pääsi töistä ja lähdettiin yhdessä kauppaan ym. Oli kurja muistaa noita juttuja.

Ajoin myös sen kaupan ohi, missä aina käytiin, ja tajusin, etten mistään hinnasta menisi sinne, jotta ei vain törmätä. Pahinta olisi, jos hän olisi jonkun uuden naisen kanssa ostoksilla ja jouduttaisiin kasvotusten.

Tajusin, että se oli aina hän, joka puhui yhteen muuttamisesta, avioliitosta ym. Kummallista. Hän ei kuitenkaan osannut / halunnut sitoutua.

Hyvää: Selviän tästä! Vaikeita hetkiä on, mutta vähemmän.

Huonoa: Jäi kauhea kyynisyys. Olen vakuuttunut, ettei aitoa, molemminpuolista rakkautta tule koskaan kohdalleni. En uskaltaisi enää edes laittaa itseäni alttiiksi.

Hyvää: hän saa vapaasti p* niin montaa naista kuin ikinä haluaa (tiedän, että halusi ja haluaa) ja se ei rassaa minua mitenkään! Siitä vaan. Ei kuulu minulle, ei kiinnosta. En halua tietää eikä minun ole pakko tietää eikä etenkään kuunnella uusista, ihanista naisista.

Huonoa: saattaisin yhä palata, jos hän pyytäisi tylsistyneenä minua takaisin.

Suosittelen tuota kirjaa Exäholisti. Vailka se on kovin amerikkakainen, siinä on hyviä pointteja ja olen saanut apua etenkin kohdasta, missä neuvotaan, miten selvitä kun tuskalliset muistot alkaa pyöriä päässä. Ap

Luin deittailukirjat Rules ja He's just not that into you.

Toivonpa, että olisin lukenut tuon jälkimmäisen ennen suhdetta!

Katsoin niin kohtahan tulee jo kaksi kuukautta erosta. Ei oo kumpikaan laittanut viestiä millään tavalla.

En uskalla katsoa Facesta, onko hän poistanut mut kavereista tai estänyt. Joutuisin menemään hänen sivulleen (tai yrittämään) ja näkisin hänen kuvansa.

Miten voi olla, että ensin ollaan tiiviisti yhdessä ja on hellyyttä, seksiä, yhteisiä suunnitelmia pitkälle tulevaisuuteen, sitten ero ja yhtäkkiä ei edes kysytä toiselta mitä kuuluu? Ap

Erittäin hyviä kirjoja kyllä. Suosittelen.

Tuo oli hyvä neuvo muuten, että hyväksyä, että tää nyt on vaan huono kesä. Ei sitä kannata sen enempää harmitella.

Ainakin tein ihan kaikkeni, että suhde olisi onnistunut. Eipä tarvi miettiä olisinko voinut tehdä toisin. Tein liikaakin.

En enää koskaan laita omaa elämää ja harrastuksia pauselle, kakkostilalle, odottamaan jos miesystävä vaikka haluaisikin nähdä tänään.

En vieläkään usko, että rakastun koskaan uudestaan, ja hyvä niin. Ap

Myöhemmin näkee huonot puolet henkilöstä, jos ei rakastuneena näe niitä. Ja huomaa että oli väärä, todennäköisesti. Elämä on helpompaa ilman sen suhteen tuomia hankaluuksia. Yksin voit tehdä mitä vaan uutta. Sinun ei tarvitse suostua mihinkään. Tulevaisuus on positiivinen.

Lohdullinen ketju, olen itkeskellyt tätä lukiessa potien hirveää syyllisyyttä siitä että haluaisin erota. Tai en erota, ainoastaan teleportata meidät eri asuntoihin kauas toisistamme ja pyyhkiä molempien huonot muistot. Ei meistä kumpikaan taida rakastaa enää romanttisessa mielessä, yhdessä ollaan kuin syyllisyyden ja säälinsekaisesta kiintymyksestä. Mies peittelee minut kuin lapsen jos nukahdan ilman peittoa, muttei halaa tai kosketa, ei halua kutsua minua avovaimokseen, ei enää käy edes suihkussa. Se vain istuu kaiket päivät selkä minua päin kasvot tietokoneen hehkussa ja ahdistuu jos tahdon arkeen jotakin uutta. Kaikki on hyvin jos en odota tai pyydä mitään. Silloin se nauraa herttaisesti hassuille jutuille ja saattaa jutella pitkiäkin toveja mielenkiinnonkohteistaan. Minä vain en kuulu niihin. En tajua miksen pääse irti.

"Ja SILTI pelkään / tiedän, että menisin kun hän pyytäisi. Hetken päästä sattuisi taas ja joutuisin käymään tämän uudestaan läpi. Ei ei.

Minulla on vain syvä tunne, etten KELVANNUT. En riittänyt. Häpeäkin siitä. Ap"

Minä olen tehnyt tuon. Mennyt monta kertaa. Aina kun miehen uusimmat sutinat ovat karahtaneet kiville. Olen jopa tunnistanut ajatuskuvioni, joka tuota edeltää. Ikävä kyllä se on osoittautunut vääräksi yhtä monta kertaa.

Lopputuloksena joko itsekunnioituksesi laskee pohjamutiin tai sitten alat paatua ennennäkemättömällä tavalla. Tai molemmat. Kyynistyt ehkä mahdollisen uuden suhteen ulottumattomiin.

En suosittele.

Yritä lopettaa kaikenlainen miehen ja menneen suhteenne romantisoiminen niin nopeasti kuin mahdollista. Ajattele vaikka väkisin jotain muuta, jos mitenkään pystyt.

Ymmärrän järjellä, että jos mies haluaa vain toistuvasti kokea uuden alkuhuuman, meillä ei voi enää olla mitään. Hän ei osaa olla parisuhteessa eikä rakastaa. Hän sanoi sen itse monesti. Miksen uskonut?

Jos hän koskaan ottaisi yhteyttä minuun, se johtuisi juuri siitä, että ei ole löytänyt taas uutta naista ja ajattelisi, että minulta ainakin saa helposti, parempi kuin ei mitään.

Hullu tunne, typerä romanttinen minä taas ajattelee, että hän olisi huomannut ensimmäistä kertaa elämässään todella rakastavansa vain yhtä naista. Minua.

Hah hah.

Ei. Paluuta ei ole. Minulla on yhä tunteet, hän kyllästyi.

Hän tulee vaihtamaan naista kuin sukkaa niin kuin tähänkin asti. Eikä pelkästään vaihtamaan vaan pettämään, menemään fiiliksen mukaan, hetken mielijohteesta.

Ihmettelen, kuinka mietin, rakastaako hän minua. Hyvä tavaton, hän kohteli minua välillä niin satuttavasti, niin kuin ei olisi edes PITÄNYT minusta!

Hän osasi hurmata ja koukuttaa. Minä hullu rakastuin tosissani ja täysillä.

Näen hänen vikansa nyt selvästi. SILTI pelkään, että menisin yhä takaisin, jos hän pyytäisi, vaikka TIEDÄN, että jo ensi tapaamisesta lähtisin kotiin todennäköisesti itkien ja haavoitettuna.

No, hänestähän ei ole kuulunut, on kiireitä uusien kuumien naisten kanssa. Tosiasia. Toivottavasti pitävät hänet niin kiireisenä, ettei hänen tarvitse kelpuuttaa minua sänkykaveriksi paremman puutteessa ja ennen kaikkea ettei saa uudestaan leikkiä tunteillani ja sekoittaa päätäni.

Outoa, mutta toivon hänelle hyvää ja toivon, että hän olisi onnellinen.

Kunpa minäkin olisin vielä joskus onnellinen. Vaikka yksin. Ap

Älä vaan pne hänen kanssaan. Älä. Sä ajat itsesi joka kerta samaan mistä lähdit paranemisen tielle. Se on kuin huume mistä pitää vaan vierottautua vaikka väkisin.

Älä missään nimessä kuvittele että tämä 7. kerta kun n. .ssitte eron jälkeen on nyt sitten se jolloin kaikki muuttuu ja hän huomaa miten ihana olet. Sitä ei tapahtunut aikanaan joten turha odotella.

Siivoa hänet pois elämästäsi ja ajatuksistasi vaikka se tuntuisi pahalta. Muuten vain tuhlaat kallisarvoista nuoruuttasi.

Kiitos sinulle.

Järjellä tiedän tuon.

Ei hän minuun rakastu eikä minua rakasta vaikka tekisin mitä.

Onneksi ei ole ottanut yhteyttä, sanonpa vain. Kyllä, kaipaan s* hänen kanssaan. Kovasti. Mutta sellaista että hän haluaisi minua ja rakastaisi minua. Ei hyväksikäyttävää, että olisin vain helppo p* kun ei muutakaan juuri nyt ole. Jos jotain saisin niin se olisi vain tuota.

Haluaisin olla hetken sylissä niin ettei puhuttaisi mitään ettei kaikki mene pilalle. Sylissä niin että hän silittää selkääni. Ai niin, sanoi tehneensä juuri samoin uudelle naiselle. Niin juu. Pafka.

Olen poistanut kaikki viestit ja säpot. En seuraa Facessa. En käy paikoissa joissa voisin hänet kohdata.

Olen oikeasti hyvä, hellä, uskollinen nainen. Moni olisi ollut onnellinen. Oikeasti rakastuin korviani myöten ja luulin, että mennään naimisiin ja ollaan koko elämä yhdessä.

Ette ehkä usko, mutta olen muuten ihan täysjärkinen ihminen. Heh. Ap

Alan kohentaa kuntoa tavoitteellisesti. En enää joudu odottamaan haluaako hän sittenkin tavata enkä kiiruhtaa luokseen. Ei väliin jääneitä treenejä kun olen luonaan. Hyvä asia. Ap

Itsevarmuus lisääntyy, kun huomaa pärjäävänsä emotionaalisesti ja muutenkin ihan omilla resursseillaan.

Tein h*lvetillisen virheen. Luin ohjeen, miten näkee, onko joku estänyt sut Facessa. No tietty kävin heti katsoon, onko eksä tehnyt niin, tarkistin Facesta ja Messengeristä. Ei ollut, mutta näin ne rakastavat viestit, mitä hän oli laittanut mulle mesessä ennen vanhaan. Olin unohtanut. En lukenut kaikkia. En kestänyt. Vain viimeisimmät, monta kuukautta sitten.

NYT ON PAHA OLLA! Ihan hirveen paha. En tajunnut, että ne viestit olis olemassa ja näkyis. Sattuu. Ja mitä väliä lopulta vaikka olisi estänytkin mut?

Mä vielä varoin, etten katsonut sen Face-sivua, kun en haluu tietää mitään.

Sattuu, sydän hakkaa, henkeä ahdistaa, kyynelet tulee.

Tein itselleni karhunpalveluksen.

Hirvittävää typeryyttä.

Sormet oli valmiina painamaan vain paria nappia että saisin yhteyden. Vastaamaan niihin viesteihin, jotka ei oo ajankohtaisia enää. Kysymään muistatko, kaipaatko yhtään. En tehnyt niin.

Ihminen satuttaa itse itseensä tälläin. Mun on pakko lähtee kotoo johonkin, tehdä jotain muuta, on niin hirveä olo. Ap

Ymmärrän yhä paremmin, miten huono suhde se oli. Huh.

Silti kun ajoin siellä päin, missä hän asuu, teki mieli ajaa pihaan ja katsoa, näkyykö hänen autoaan ja ehkä häntä itseään. Kai jotenkin ajattelin, että voisin vain kääntää kelloa taaksepäin.

Tajusin kyllä heti, että ihan pimeä ajatus, ja saattaisin nähdä hänet ja uuden naisensa. En tietenkään mennyt. Silti aina kun ajelen siellä päin tuntuu pahalta. En siis ajele huvikseni vaan jos on oikeita asioita hoidettavana. Ap

Yksin ei voi rakastaa. Olin lähes vitsi toiselle hänen leikkiessä tunteilleni. Tekee niin hemmetin kipeetä. Miten toisen käytös voi muuttua hetkessä? Tunnen itseni nöyryytetyksi. Sanoi rakastavansa ja kaipaavansa mutta samalla varmasti naureskeli minulle selkänsä takaa miten taas sai minut itselleen. Mieli muuttui hetkessä. Yritä tässä sitten ymmärtää miksi joku tekee mitään tuollaista.

Onnistuneissa pitkissä suhteissa olennaisinta on luottamus, toista ei tarvitse vahtia eikä tarvitse pelätä. Toisen tuntee ja hänen tekonsa ja tekemättä jättämisensä tietää. Molemmille on selvää että yhdessä ollaan loppuun asti, mitään epävarmuutta ei ole. Kun suhteestasi puuttui tuo, niin sinuna olisin vain tyytyväinen väistämättömään loppuun. Ansaitset parempaa, eihän se huonompaakaan voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Onnistuneissa pitkissä suhteissa olennaisinta on luottamus, toista ei tarvitse vahtia eikä tarvitse pelätä. Toisen tuntee ja hänen tekonsa ja tekemättä jättämisensä tietää. Molemmille on selvää että yhdessä ollaan loppuun asti, mitään epävarmuutta ei ole. Kun suhteestasi puuttui tuo, niin sinuna olisin vain tyytyväinen väistämättömään loppuun. Ansaitset parempaa, eihän se huonompaakaan voi olla.

Kiitos!

Tiesin, että hän oli ollut kova naistenmies. Luulin, että ikä oli rauhoittanut niin kuin hän välillä väittikin ja myös, hah, että minun rakkauteni muuttaisi kaiken. Kyllä, niin naiivi olin vielä keski-ikäisenä!

Kuitenkin hän jaksoi puhua exästään ja naisista yleensä. Päissään etenkin siitä, että haluaa panna muita naisia. No, nyt hän saa tehdä sitä sydämensä kyllyydestä.

Hän oli ihana ja kauhea. Hän oli hyvin hellä, mutta henkisesti satutti joskus syvältä, eikä itse käsittänyt tai välittänyt siitä. Jotain hänen tunne-elämästään puuttui ja paljon, ei siis vain minun kanssani.

Hän ei koskaan ollut sitoutunut minuun niin kuin minä häneen. Minä hullu rakastuin ja rakastin oikeasti.

Siitä tulee 3 kk kun erottiin. Ajattelen häntä hetkittäin joka päivä, olen surullinen. Ymmärrän täysin, että se on lopullisesti ohi. Näen kaikki pahat asiat suhteessa ja käsitän, että hänen vähäisetkin tunteensa minua kohtaan olivat kuolleet.

Kesä oli paska. Ehkä ensi vuonna eri lailla.

Olen kai jotenkin masentunut kun syön hulluna ja lihon. Tuntuu kuin sillä ei olisi väliä.

Ap

Ap. Jos olet joskus haaveillut jostakin ihanasta jutusta itsellesi. Minä hyvittelin itseäni. Ostin jonkun ihanan vaatteen, kauniin ja kalliin korukellon ja menin kampaajalle. Nykyisin suojaan itseni häneltä, koska haavoitti minua. En anna enää sitä tapahtua. Suojaa sinäkin itsesi sinä olet kaikkein arvokkain itsellesi.