Sydän särkynyt. Luetelkaa hyviä puolia siinä, että suhde on loppunut

Ehkä mun toipuminen ja paraneminen on alkanut? Ap

Sitä on niin vaikea päästää irti rakkaastaan vaikka tietää että paluuta vanhaan ei enää ole. Miettii 24/7 miksi miksi. Todella raastavaa ja ahdistavaa. Sitä muistaa toisen niiltä hyviltä ajoilta ja ummistaa silmät hänen kaikelta ikävältä käytökseltään.

Ei ap, mutta samassa tilanteessa kärvistelevä

Tänään meidän kesäloman piti alkaa. Kohta kone olisi laskeutunut ikuiseen kaupunkiin. Siihen nähden voin hyvin, en edes itke. Päättäväinen, surullinen, eteenpäin haluava olo.

Veitköhän uuden naisesi sinne? Lopulta ihan sama.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Dopamiini

Tuo dopamiinilinkki nyt ei paljoa auttanut.

Välillä iskee ikävä kun muistan jonkun eleen, ilmeen, äännähdyksen.

Eilen ajoin autoa ja yhtäkkiä muistin, kuinka ekojen treffien jälkeen eksä heitti mut autolla johonkin. Hyvästeltiin, hän katsoi mua niin vilpittömän iloisesti niin kuin olisi löytänyt jotain oikein hyvää, ja antoi suukon otsalle.

Kyynelet tuli taas. Jos häneltä olisi tullut viesti Tule! olisin epäröimättä ajanut suoraan hänen luokseen.

Täytyy pitää mielessä ne huonot asiat, satuttaminen, kylmyys ja empatianpuute.

Niitä hyviä hetkiä kaipaan.

Elämä on näköalatonta harmaata mössöä.

Hain ero- ja deittailukirjoja.

Kiitos ap tästä ketjusta.

Sain eilen hellyyttä ihmiseltä, jonka kanssa minulla ei ole suhdetta. Oli tarkoituskin pelkkä hellyys, ei seksiä, ei suhdetta. Molemmilla halipula (ällöttävä sana, sori). Olin kaivannut sitä ihan hirveästi.

Hyvää: toisen miehen sylissäkin voi tuntua hyvältä. Tähän asti on tuntunut, että ei, ei, väärä ihminen, tuoksuu väärältä, ei.

Huonoa: tuntui ihanalta ja tuli mieleen kuinka surullista on, etten voi olla rakkaussuhteessa ja saada tätä.

Aloitin eilen kirjan Exäholisti, kirjoittanut Lisa Marie Bobby, amerikkalainen psykologi.

Okei, kirja on turhan amerikkalainen, mutta uskon, että siitä on minulle paljon hyötyä. Hän kyllä osaa kuvata just eikä melkein sitä tuskaa. Ja tämä lause: " Exäholisti on koukussa ihmiseen, jota ei ole enää olemassa: siihen, jolta hän ennen sai vastarakkautta." Ap

Ei laastareita! Vältä sekoilua, satutat itseäsi vain lisää. Nyt keskity hemmottelemaan itseäsi ja tee kivoja juttuja, syö hyvin, varaa vaikka ystävien kanssa mökki viikonlopuksi, aloita uusi harrastus... Tuska helpottaa kyllä ja joku parempi tulee vastaan, vaikka siltä ei nyt tunnu, usko pois.

Hyvä ketju, kiitos ap että olet päivittänyt tätä! 

Arvostan myös sitä, että et ole ottanut exääsi yhteyttä tai stalkannut fb-sivua. Epäilit, että jokin teitä silti vetää yhteen - ei vedä, se on yksipuolista. Sinua vetää, häntä ei. Olet jo menneen talven lumia. Se, mikä oli sinulle merkityksellistä ja uniikkia, oli hänelle vain vaihtelua. Vaikka tiedäthän sinä sen, järjen tasolla. Tunteet vain on välillä niin ylikäyviä.

Ainoa, mikä auttaa varmasti, on aika, ja joskus vielä ajattelet, että ONNEKSI et löytänyt samanlaista kuin exä, kuten tässäkin ketjussa on moni huokaissut.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui parhaaseen vuodenaikaa. Sulla on koko kesä edessä. Hyvä kun et jäänyt yksin marraskuussa.

Olo on harmaa ja apea. Nyt vain makaisin ja söisin.

Tuo kirja on hyvä.

Järjestettiin kesälomat samaan aikaan. Tuntuu kuin kesä olisi varastettu minulta, tai kuin se olisi jo ohi. Ei ole muuta kuin syksy ja talvi.

Kesää odotin, kun menin hänen luokseen räntäsateessa ja pakkasessa.

Järjellä TIEDÄN hänen unohtaneen minut.

Tunne sanoo joka kerta kun tulee sähköpostia, että ehkä se on häneltä.

Joku sanoi minulle niin viisaasti että hän ei ollut minun omani, oli vain minun vuoroni. Niin se on.

Haluaisinko hänet takaisin? Totta hitossa haluaisin. Sellaisena kuin hän hetken oli, kun kaikin keinoin halusi minun rakastuvan, ja oli ehkä itsekin hiukan huumaantunut. Sellaisena mitä hyvät hetket olivat.

Sitä aikaa ei enää ole, sitä ei voi saada takaisin. Järki tietää, sydän ei ymmärrä.

Kyyneleet pyrkivät taas esille. Vaikeaa on yhä.

Piti laittaa tuohon N40+, nakkisormet

Ap siis.

Vierailija kirjoitti:

Totta, ei ollut kunnon mies, luulin (HAH) että minä ja rakkauteni muuttaa hänet. Itkin suhteen aikana enemmän kuin pariinkymmeneen vuoteen. Hirveää vuoristorataa.

Odotin kuitenkin ihanaa yhteistä kesää.

En halua enää koskaan rakastua.

Et haluakaan, mutta tulee se päivä, kun jonkun tuoksu pysäyttää sen mitä olit tekemässä. Sen ihmisen katse kietoutuu omien silmiesi kautta niin syvälle sinuun, että haluaisit sanoa tuolle tuntemattomalle;” siinähän sinä olet!”

Ja niin te sitten olette molemmat toisillenne, ja kilpailette toistenne rakastamisessa, ja kyyneleet ovat silloin jo kuivuneet.

Aika kultaa muistot, sanotaan. Jos tuo olisi totta, ei kenelläkään olisi ollut huonoja suhteita. Jokaisessa suhteessa on hyvät ajat ja huonot ajat. Se kumpia on enemmän määrittelee suhteen keston. 

Hyviä puolia suhteen loppumiseen, mitä aloittaja kysyi. 

Olet vapaa, totetuttamaan asioita joita et suhteesta johtuen voinut toteuttaa. 

Myös suhteenne ei ollut tarkoitettu kestämään, varsinkin jos toinen petti ja lähti varatun matkaan. Mikä estää häntä tekemästä samaa uudelleen.

Ole onnellinen ettet joudu kestamään samaa pettämistä uudelleen, olkaa poika jollekin toiselle naiselle.

Kyllä kunnolllisia miehiä vielä vapaana on, kunhan muistat tehdä oman surutyösi kunnolla ennen seuraavaa suhdetta. olisi ikävää, jos uusi suhde kaatuisi vertailuun ex-poikaystävään.  Ja vaikka aika kultaa muistot, voit miettiä mitä uusia ihania muistoja seuraavasta suhteesta saat. Kunhan et ala liian innokkaasti sitä etsimään, "suhde kyllä löytää sinut, kun aika on oikea".

Sydän särkynyt..

Mies ei näe tulevaisuutta kanssani vaikka rakkautta on. Välimatkaa 160km ja tuo etäisyys on se syy. Olen rikki enkä tiedä miten selviän tästä koskaan..

Mulla sama homma. Mutta oikeastaan olin vaan ihastunut ihastumisen tunteeseen ja siihen et on joku, samoin hän oli, päätimme jatkaa ystävinä kuitenkin.

Hyvät puolet ettei tarvitse olla toiselle enää mieliksi, saa tulla ja mennä miten haluaa, ei tarvitse soitella tai vastaa puhelimeen jatkuvasti, ei ole painostava olo jne.

Kyllä sinkku elämä vetää ainakin mua enemmän puoleensa

Kun ei halua sinkkuilua..

Ap, kiitos tästä ketjusta. Olen hieman samanlaisessa tilanteessa. Kun suhde loppuu rakastumisvaiheessa ja siihen liittyy vieläpä trauma (kyllä), kun eksäsi kertoi yksityiskohtia uudesta naisesta, on käytävä läpi kuoleman kaltainen suruprosessi. On turha yrittää väkisin piristyä, ajatella ihanaa sinkkuutta tai vastentahtoisesti tapailla muita, kun on sisältä vielä aivan rikki. Anna itsellesi lupa suruaikaan. Anna lupa siihen, että et kykene nauttimaan tästä kesästä niin kuin muista, tiedostaen kuitenkin sen, että kun surun ja siihen liittyvät tunteet käy perusteellisesti läpi, ne vääjäämättä "kuluvat loppuun". Ei tule enää itkua, sydän ja mieli vahvistuvat ja huomaat, että se on käsitelty ja nyt on aika uudelle. Katsot eteenpäin, vahvistuneena.

Kuulostaa enemmän siltä että AP ainoa elämän sisältö on exä.

Tässä ketjussa kirjoitan hänestä ja edistymisestäni.

Erosta on vasta vähän yli kuukausi, ja vilmeinen kommentoija ihmettelee, että ajattelen eksääni? Olin syvästi rakastunut. Haaveilin avioliitosta. Hän antoi toiveita vailla mistä. Siis ihan suusanallisesti, eivät olleet omia kuvitelmiani. Hän p*ni jo uutta naista ja puhui avioliitosta kanssani "joskus".

Suurin osa ajasta menee hyvin, välillä muistan jotain mikä viiltää. Jotain kaunista ja ihanaa. Hetkiä.

Hän kyllä kohteli minua välillä uskomattoman kylmästi. Mietin onko hänellä yleensä kykyä rakastaa ketään? Miksen uskonut, kun hän monesti sanoi olevansa kuollut sisältä?

Hyvin todennäköistä, ettei hän edes ajattele minua enää. Olen menneen talven lumia.

Kun nyt vain tajuaisin, että jos hän joskus ottaisi yhteyttä se ei tarkoittaisi sitä, että hän on yhtäkkiä ymmärtänytkin rakastavansa minua vaan että hän joko haluaa leikkiä kanssani ja taas satuttaa, tai on juuri hetken ilman naista ja ajattelee, että kelpaan s* kunnes löytää taas uuden, kiehtovamman.

Sanoisin, että realismi nostaa vahvasti päätään.

Ja SILTI pelkään / tiedän, että menisin kun hän pyytäisi. Hetken päästä sattuisi taas ja joutuisin käymään tämän uudestaan läpi. Ei ei.

Minulla on vain syvä tunne, etten KELVANNUT. En riittänyt. Häpeäkin siitä. Ap