Sydän särkynyt. Luetelkaa hyviä puolia siinä, että suhde on loppunut

Hyvä puoli on ainakin se, ettet enää kuppa miehen rahoja.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä puoli on ainakin se, ettet enää kuppa miehen rahoja.

Oletpa vastenmielinen.

Meillä on ollut eri rahat koko ajan. Miksi tarvisin tai huolisin jonkun toisen ihmisen rahoja?

Jos miehet oikeasti on nykyään tuollaisia kuin tuon kommentin kirjoittaja niin en enää ihmissuhteeseen ala. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä puoli on ainakin se, ettet enää kuppa miehen rahoja.

Oletpa vastenmielinen.

Meillä on ollut eri rahat koko ajan. Miksi tarvisin tai huolisin jonkun toisen ihmisen rahoja?

Jos miehet oikeasti on nykyään tuollaisia kuin tuon kommentin kirjoittaja niin en enää ihmissuhteeseen ala. Ap

Ei ne ole. Jollakin on nyt vaan tosi, tosi paha olla. Ihania ja kilttejä miehiä löytyy kyllä :)

Hassu juttu, koska eilinen päivämäärä eli kuudes kuudetta on päivä, jolloin minut jätettiin noin neljä vuotta sitten. Muistan, koska päivämäärä on jotenkin huvittavasti 6 ja 6.  Olimme olleet 3 vuotta yhdessä. Siihen eroon liittyi pettämistä eli eksä petti ja jätti. Muistan vieläkin hyvin, kuinka itkin puhelimessa. Sen kuinka hän inhottavasti sanoi, että etkö ymmärär, mä en rakasta sua! Pettäminen jäi kylläkin kertomatta, se selvisi vasta muuton jälkeen (asuimme yhdessä mutta minut jätettiin puhelimessa). Se oli ensimmäinen eroni. Nyt näin neljän vuoden jälkeen en muistele sitä surullisesti, vaan kiittävästi. Se tapahtuma vapautti minut etsimään itseni, ja kun kerran oli tuollainen mies, olisin ollut suhteessa paljon onnettomampi. Nyt olen iloinen ja itsenäinen nainen + uudessa suhteessa luotettavan miehen kanssa, vaikka aluksi ajattelin, etten löytäisi ketään tai silloin olin etten löytäisi ketään eksän kaltaista. Heh, hyvä niin XD Juuri niin kannatti käydä, etten löydä eksäni kaltaista. Elämä osaa yllättää, vaikkei joskus siltä tuntuisikaan.

Kuitenkin hyviä puolia: opit itsestäsi, saat elää ainoastaan itsellesi, säästät ehkä rahaakin (eli voit käyttää vapaammin omiin juttuihin, osta itsellesi jotain kivaa, mikä saa olon hyväksi!) lue kirjoja (kirjastosta löytyy eroon liittyviä kirjoja paljon, suosittelen! Auttoivat minua :) Esim. Tunne sydämesi tai Erokirja - naisen opas erosta toipumiseen, muitakin löytyy), nauti sinkkuelämästä omin ehdoin tai miten haluat (varo varattuja, mutta jos mies ei kerro olevansa varattu, se ei ole sinun syysi, koska vastuu on varatulla osapuolella). Kyllä sinä jonkun löydät :) Uskon usein, että joillakin tapahtumilla on jokin merkitys. Minulla pahat asiat ovat loppujen lopuksi vieneet oikeastaan kohti parempaa suuntaa (esim. minun eroni). En olisi muuten tavannut nykyistäni, joka on monin tavoin sopivampi kuin eksäni ikinä. 

Tänään tulee kaksi viikkoa erosta. Näin jälleen jotain unta hänestä, sattuu. Mietin mitä hän kertoi ystäville, miksi tämä loppui. Mietin häntä uuden naisensa kanssa, myös vuoteessa. Se sattuu hirvittävästi.

Aamut ovat pahoja, samoin myöhäiset illat. Päivä siinä välissä menee kun tekee paljon kaikkea.

On kauhean surullista kun rakastaa täysillä, mutta toiselta rakkaus loppuu ja tilalle tulee kyllästyminen.

Hyvää: en ole laittanut viestiä, en myöskään saanut. En luule, että jokainen tekstari ja meili on häneltä. On aikaa tehdä vaikka mitä. Ei tarvitse olla joka hetki valmis lähtemään hänen luokseen.

Huonoa: uskon, että hän ottaa yhteyttä. Että kelpaisin, mutta en kuitenkaan saisi rakkautta. Ehkä toisen naisen lisäksi tai kun hän kyllästyy uuteensa. Kanssani oli toki hyvä olla kun annoin kaiken enkä pyytänyt mitään. Uskon ja pelkään, ettemme pääse toisistamne kokonaan eroon, vaikkei hän koskaan voi tarjota sitä, mitä tarvitsen: että hän rakastaa minua. Pelkään, että menen takaisin, ehdolla millä hyvänsä.

En usko, että ikinä saan rakkautta. Koin lyhyen aikaa hänen kanssaan valtavaa onnea. Olisi parempi, etten tietäisi, millaista se on.

Hyvää: ei ikinä enää.

Huonoa: ei ikinä enää. Ap

Mä vaan jumitan tässä surussa ja ikävässä, vaikka nään, että suhteessa oli paljon huonoa ja hän oli henkisesti julma minulle välillä. Ikävöin niin hirveesti niitä hyviä hetkiä.

Hyvää: on aikaa ja aattelin keskittyä itseeni, laittaa itseeni kuntoon tänä kesänä. Enkä oo ottanu yhteyttä vaikka haluan. Enkä oo moneen päivään käynyt hänen Fb-sivullaan.

Huonoa: itkettää! Ikävä! Haluun menneen ajan takasin, sillon kun molemmat rakastettiin ja haluttiin toisiamme, eikä se oo mahdollista! Ap

Takas tyypin kanssa joka harjoitti henkistä väkivaltaa? Mun ex pahoinpiteli mut sairaalakuntoon ja en saa sitä edes ulos asunnosta niin kauan kun avioliitto on voimassa. Älä sure, et menettäny mitään.

Hän oli joskus hyvin satuttava ja julma. Ei usein, mutta yksikin kerta on liikaa, kyllä. Hän oli myös huolehtivainen ja hellä. Ristiriitaista. Hän oli itse rikkinäinen. En minä pysty ketään korjaamaan.

Hyvää: en ole ottanut yhteyttä, hän ei ole ottanut yhteyttä.

Huonoa: muistan liikaa hyviä hetkiä. Olen varma, että jokin yhteys syntyy. Pelkään, että olen niin heikko, että palaan ja sama ihanuus ja paska jatkuvat.

Pääni alkaa kuitenkin selvitä. Näen selkeämmin, mitä kaikkea oli todella pielessä. Olin / olen niin rakastunut, että nielin vain kaiken, että sain olla hänen lähellään. Olisin mennyt naimisiinkin. Ansaitsen parempaa. Olisin ansainnut erilaista kohtelua ja arvostusta.

En siis usko millään lailla, että koskaan enää tapaan ketään, kehen rakastun, puhumattakaan, että samainen ihminen rakastuisi minuun.

Minun elämäni rakkaustarina, niin raadollinen kuin se olikin, on ohi.

Pikku hiljaa toivun.

Käyn lainaamassa kirjat, joita täällä suositeltiin.  Ap

Kaipaan yhä syliin, kaipaan hänen hymyään. Se on ohi, ohi.

Kuinka hän saattoi tehdä minulle noin?

Nyt suren menetystäni. Tiedän, ettei koskaan enää.

En halua itkeä.

Huomaan että haluan kostaa, vaikkei hän sitä saa ikinä tietää: harkitsen suostua paljon nuorempien miesten vonkaamiseen.

No, olen vapaa etsimään vaikka parempaa seksiä.

Mutta kun kaipaan sitä lyhyttä hetkeä kun hänkin rakasti minua. Tekisin mitä vain, että saan sen takaisin. Kaipaan.

Jos olisi aikakone ja pääsisin edes hetkeksi takaisin aikaan, kun hän rakasti minua. En ole milloinkaan kokenut sellaista onnea.

Itken.

Siitä on kolme viikkoa.

En ole käynyt Fb-profiilissaan.

Hyvää: en katso vastaantulevien rekkojen ja autojen keuloja ajatellen, miten paljon helpompaa olisi olla kuollut niin kipu loppuisi.

Hyvää / huonoa: en kuollut leikkauspöydälle. On varmasti tarkoitus, että elän.

Hyvää / huonoa: hän tiesi, että minulla oli iso leikkaus, eikä laittanut edes muodollista Toivottavasti menee hyvin - viestiä. Se on oikeasti, lopullisesti ohi.

Hyvää: aika psykologille ensi viikolla. Minun on pakko purkaa tämä tuska. Jospa saisin apua niin että kipu ja kaipaus loppuvat ja pääsen yli tästä, eteenpäin.

Huonoa: hirveä toivonkipinä, että hän huolii minut takaisin jos kyllästyy uuteen naiseensa. Muttei kuitenkaan rakasta minua! Voi luoja kuinka voin itseäni nöyryyttää! Ap

Vierailija kirjoitti:

Se on totta. Suhteessa oli paljon hyvää, mutta minua sattui monesti. Oli tosiaan stressi, huoli ja pelko. Jopa ahdistusta. Elämä tulee olemaan rauhallista ja tasaista. Pahin on nyt ohi.

Helpottaisikohan, jos pystyisin vihaamaan ja olemaan katkera? Nyt vain rakastan, kaipaan ja suren. Kärsin. Toisaalta viha tuottaa vihaavalle kärsimystä. Ap

Eron yksi vaihe on olla hänelle vihainen, se kuuluu asiaan. Et pääse yli, ennen kuin myönnät itsellesi, että hän teki väärin ja kohteli sinua huonosti.

Sillä lailla huomaat, miten sinua tulisi kohdella, ja tunnistat sen ensi kerralla.

Ei siihen vihaan tarvitse jäädä kiinni, eikä jääkään, koska sitten huomaat miten paljon helpompaa on elämä ilman pelkoa ja stressiä.

Tiedät itsekin, että olet vielä liian heikkona, ja jos hän kutsuu, menet hänen loukattavaksi taas. Minulle kävi niin, luulin, että se toinen nainen on vain vaihe, oikku, ja että mies kyllästyy ja palaa luokseni. Ja luulin, että kun hän lähestyi minua taas ja vietimme aikaa yhdessä, että se johtaisi hänen paluuseen.

Se olikin hänelle vain hetken hupia, kunnes toinen nainen tuli raskaaksi, ja päätti haluta naimisiin.

Olin ollut vain leikkikalu.

Sinun kannattaa nyt olla viisaampi, ja poistaa miehen numero ja blokata hänet kaikkialla. Kun et ole hänen saatavilla, hän ei pääse enää käyttämään heikkouttasi hyväksi, ja leikkimään tunteillasi.

Voin sanoa, että tuska jota nyt tunnet, on vielä siedettävä verrattuna siihen, kun hän loukkaa ja jättää sinut toisen, ja kolmannen kerran.

Nyt voit ainakin olla ylpeä itsestäsi, että olit itse ainakin vilpitön ja toimit hyvässä uskossa.

Toisella kerralla halveksit itseäsi, koska olit niin tyhmä, ja aiheutit sen itse itsellesi. Siinä on vaikea enää syyttää yksin toista, kun on itse tiennyt mikä hän on ja että hänellä on nainen, ja itse ruvennut hänelle toiseksi naiseksi.

Voitko katsoa itseäsi peiliin, jos ryhdyt toiseksi naiseksi?

Entä voitko enää uskoa, että mies puhuu totta, kun hän sanoo "ettei ole enää muiden kanssa"? On hyvin todennäköistä, että autat häntä pettämään jotakuta samanlaista kuin sinä.

On turhaa vihata sitä toista naista, jos hän on langennut ihan samaan kuin sinä. Häntä kannattaa vain sääliä, hänelläkin on kovat ajat edessä.

Sinulla on se etu, että sinä jo tiedät, mistä on kyse, ja pystyt tekemään omat päätelmäsi.

Huono tilanne on sellaisella, joka tuota miestä ei vielä ole saanut kiinni pettämisestä, ja joka vielä luulee, että häntä rakastetaan aidosti.

Voi kun te ootte viisaita ja lohdutatte kauniisti. Kiitos!

En osaa vielä olla vihainen. Kaipaan häntä sellaisena kuin hän oli, kun meni hyvin. Ikävöin hyviä aikoja, mutta ne ei palaa koskaan.

Hänen uusi naisensa tiesi, että hän oli varattu.

Tiedän, että eksälleni ei koskaan yksi nainen riitä. Luulin vain, että minä ja rakkauteni saadaan hänet muuttumaan. Voi luoja mikä klisee!

Hän haluamalla halusi saada minut ihastumaan ja rakastumaan itseensä. Tuntuu, että kun hän onnistui siinä, hänen mielenkiintonsa loppui. Hän haluaa saalistaa, metsästää, hurmata ja vietellä uusia naisia. En tiedä, osaako hän edes rakastua tai rakastaa, kai hän jotain voitonriemua ja alun huumaa kuitenkin tuntee?

Tiesin, ettei hän ole tunnetasolla ehjä.

Mutta voi kuinka kaunista meillä välillä oli!

Olikohan mikään siitä totta?

Minulle se oli ainutkertaista, hänelle taisin olla vain yksi pitkästä jonosta naisia.

"Tule takaisin Gabriel! Sinun valheesi oli niin kaunis." Ap

Jos se on liian hyvää ollakseen totta, se todennäköisesti ei ole totta.

Ne ihanat kokemukset olivat niin ihania siksi, että hän teki valtavasti töitä voittaaksesi sinut itselleen. Sellainen ei ole jotain, mitä olisi voinut jatkua vuosia ja vuosikymmeniä. Sait ihanan valheen, ja hinta oli nyt tämä.

Voit julistaa exäsi narsistiksi.

Kaikki on vain ja ainoastaan hänen syytä. Sitte vaa soitteleen ja kertomaan kaikille.

Miksi julistaisin narsistiksi? Kärsin enimmäkseen hiljaa yksin: täällä avaudun, ystäviä säästän.

Olisi parempi kun voisinkin tuntea vähän aikaa vihaa ja katkeruutta. Se olisi helpompaa kuin tämä kaipuu ja ikävä.

#55, olet varmasti oikeassa.

Ihanilla hetkillä en tarkoita mitään ihmeellisiä romanttisia kokemuksia vaan juuri esimerkiksi sitä, kun olin sylissä ja hän silitti selkää. Tai sitä kun nukuttiin yöt lusikassa, vuorotellen kumminkin päin. Hän silitti unissaan peukalolla ihoani. Koko yön oltiin sylikkäin ja hänen kätensä lanteellani tai kylkeni päällä.

Voi ei. Nyt hajoan taas. Itken. Siitä on kolme viikkoa. Kaipaan kauheasti noita rauhallisia hetkiä jolloin olin sylissä, onnellinen, turvassa.

Miksi tämmöistä paskaa pitää tapahtua? Olen hullu kun rakastuin. Hullu, hullu, typerä!

Haluaisin kirjoittaa hänelle, mutta en kirjoita: Oletko jo unohtanut minut, vai otatko yhteyttä kun kyllästyt uuteesi?

Taidat vain hommata jälleen uuden.

En pysty pelkkään ystävyyteen kanssasi. En halua kuunnella uudesta p*nostasi.

Miksi en kelvannut? Miksi en riittänyt? Olisit saanut minut. Minä hullu haaveilin avioliitosta, että merkitset minut omaksesi ikuisiksi ajoiksi.

Itken. Kaipaan. Ikävä syliisi.

Kerroit kuinka makasit tukka märkänä tuntien rakastelusta. Rakastelusta, et edes p*nemisesta.

Murskasit minut. Voi hyvä jumala, anna minun unohtaa sinut! Älä pyydä, älä kutsu, tulen ja annan loukata lisää!

Haluaisin kosketustasi hinnalla millä hyvänsä. Syli. Käsi silittämässä selkääni. Se oli paratiisi pikku hetken. Ap

Hyvää: tämä foorumi, johon voin purkaa tunteitani, koska muuten pelkään, että heikkona hetkenä ottaisin häneen yhteyttä, nöyryyttäisin itseni kertomalla rakkaudestani, kerjäisin saada tavata ja antaisin hänen satuttaa minua lisää. Sitähän se olisi, ei onnea eikä autuutta.

Hyvää: monta ihanaa ihmistä täällä, jotka välittää tuntemattoman tuskasta, ymmärtää, lohduttaa ja auttaa näkemään asiat selkeämmin. Se yllättää ja liikuttaa. En olisi koskaan uskonut.

Hyvää: uusi aamu, uusi päättäväisyys. Selviän tästä, pääsen yli tästä. Joskus vielä rakkaus ja kaipaus on ohi.

Hyvää: tiedän, että olisin ansainnut parempaa. Olen hyvä, lempeä nainen.

Hyvää / huonoa: ei koskaan enää. Minulla on leikitty, olen antanut satuttaa, ryhdyin suhteeseen, vaikka tiesin hänen olevan rikkinäinen. En etsi rakkautta, en tahdo, en enää ikinä uskalla. Tiedän, että "rakkaus voittaa kaiken" on Hollywood-paskaa.

Se oli elämäni rakkaus. Se oli parasta, se oli pahinta.

Hyvää: imperfekti.

Ap

Mulla oli talvella paskamainen ero ikävästä ihmisestä ja pari kuukautta itkeskelin ja mikään ei kiinnostanu ja tuntui etten koskaan tapaa ketään enää ym. No, jotenkin sain itsestäni sen irti, että tein profiilin nettideittisivustolle ja nyt olen päässyt erosta yli ja tavannut monia tosi mukavia tyyppejä. Yhden kanssa juttu on jo vakavoitumassa ja tällöin tajusin etten exää ottaisi enää takaisin kultatarjoittimellakaan. Elämä on siis auennut edessäni, vaikka eron hetkellä tuntui etten toivu koskaan ja ikävöin häntä ikuisesti. Ja paskat 😂

Vierailija kirjoitti:

Totta, ei ollut kunnon mies, luulin (HAH) että minä ja rakkauteni muuttaa hänet. Itkin suhteen aikana enemmän kuin pariinkymmeneen vuoteen. Hirveää vuoristorataa.

Odotin kuitenkin ihanaa yhteistä kesää.

En halua enää koskaan rakastua.

Voin samaistua sun fiiliksiin. Rakastuneena sitä sokeutuu ja on vaan omassa kuplassaan. Yhteinen suunnitelma onkin yhtäkkiä oma nolo olo. En tiedä oliko kaikki alusta loppuun valetta. Kaikki mihin oli uskonut vedettiin pois. Tuskan ja kyyneleiden määrä on järjetön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta kaksi viikkoa kulunut. En enää ajattele häntä koko ajan mutta usein. Hävitin kaikki viestit.

Hyvä puoli: pystyn nyt keskittymään muihin asioihin. Jätin väliin tärkeitäkin juttuja ja kiiruhdin töistä, harrastuksista ym hänen luokseen.

Ehdin keskittyä itseeni ja pitää itsestäni parempaa huolta. Olen pitänytkin, ja tulokset näkyvät ja tuntuvat.

Huomaan, että kaikki tapahtui hänen ehdoillaan. Hän puhui loputtomasti itsestään eikä ollut kiinnostunut siitä, kuka todella olen, unelmistani, peloistani. Kauempaa näkee selkeämmin.

Huonoa: tulen vertaamaan joka ikistä miestä häneen, parhaisiin hetkiin, mitä hän sai minut tuntemaan.

Huonoa: olen varma että emme pääse toisistamme eroon vaikka pyristelemme. Hän tulee joskus ottamaan yhteyttä ja ainakin vielä olen niin heikko, että menen, vaikka tiedän, että hän tulee satuttamaan minua uudestaan ja uudestaan. Ap

Hei ap! Nyt vasta luin tätä ketjua ensimmäistä kertaa. Se toi jollain lailla lohtua omaan elämään, etenkin tämä viimeisin viestisi. Itse olen tässä miettinyt eroa jo muutaman viikon. Pettämistä ei ole ollut, mutta koen miehen pettäneen minut. Hän on osoittautunut aivan eri ihmiseksi kuin mitä aluksi antoi ymmärtää. Meillä oli yhteisiä suunnitelmia, haaveita, molemminpuolista intoa ja rakkautta... Nyt niistä ei ole oikein jäljellä enää mitään. Mies on kuin eri ihminen. Olen surrut, ollut epätoivoinen, kytännyt puhelinta, ollut todella ahdistunut... Tätä on jatkunut jo niin kauan, että tavallaan ero tuntuisi helpotukselta, mutta samalla en kuitenkaan haluaisi luopua siitä kaikesta mitä meillä oli. Rakastan miestä edelleen hirveästi, mutta hän on etäinen ja viileä, enkä voi häntä pakottaa olemaan mitään muuta. Haluaisin tosiaan sen on/off nappulan, tai jonkun pillerin, joka turruttaisi kaiken tämän ahdistuksen.

Tsemppiä sulle ap! Toivottavasti pääset tuosta erosta yli etkä ota miestä takaisin! Tiedän, että itse tarttuisin varmaan jokaiseen oljenkorteen, vaikka kenelle tahansa muulle neuvoisin ihan muuta. Rakkaus on ajoittain aika kamalaa. :(

Hei, täällä kohtalotoverisi! Olen tosi samanlaisessa tilanteessa, koko tuo kuvauksesi on kuin omasta suhteestani. Olen ilmoittanut haluavani erota. Siitä seurasi vaiheilua puolin ja toisin. Ensin mies oli samaa mieltä, sitten tulin itse toisiin ajatuksiin ja pyysin aikalisää, mies ei suostunut ja hyväksyin tilanteen. Sitten mies otti kuitenkin yhteyttä ja ehdotti että miettisimme vielä päätöstä ja itse kerroin tarvitsevani aikaa sen miettimiseen, haluanko jatkaa miettimistä... :D Kuulostaapa huvittavalta näin kirjoitettuna.

Aloitin terapian, jotta en tekisi kamalaa virhettä suuntaan tai toiseen. En ole varma, voiko olla niin että jos selvittäisimme vaikeudet välillämme, meistä voisi tulla onnellinen pari. Vai kuvittelenko vain ihan liikoja. Se ainakin on varmaa, että mies ei ole sellainen kuin alussa antoi ymmärtää. Olen pettynyt ja vihainenkin, mutta osa minussa miettii voisinko sittenkin elää onnellisena miehen kanssa sellaisena kuin hän on. Aika näyttää.

Mistä hemmetistä noita muuttuvia miehiä oikein riittää?? Minäkin tuskailen tismalleen samojen asioiden kanssa. Saan helpotusta ja ymmärrystä tästä ketjusta