Lue keskustelun säännöt.
Miehen exä väittää että meidän pitäisi ottaa myös bonuslapset mukaan ulkomaanmatkalle!
20.05.2019 |
Olemme lähdössä ulkomaille (minä, mies ja vauva) lomalle viikoksi ja tosiaan tää ei oo miehen lapsiviikko, asiasta sovittu jo ajat sitten. Nyt exä on kuitenkin sitä mieltä että myös bonuslasten pitäisi päästä ulkomaille kerran vauvakin pääsee! Miehen exä on siis työtön eikä kykene tarjoamaan lapsille tällaisia matkoja. Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä? Tuntuu tosi pahalta kiusaamiselta tällainen katkera käytös!
Kommentit (613)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ymmärrettävää että vauva otetaan mukaan reissuun, eikä jätetä hoitoon loman ajaksi.
Mutta oikeasti kun uusperheen perustaa silloin pitää myös mitoittaa ne omat tulot, minkä kokoisen perheen voi perustaa. Lapset eivät ole mitään bonuslapsia isälleen. Ja se ajattelu, että eiväthän he asu aina täällä ja ei voi siksi vaatia tasavertaisuutta saattaa kyllä kostautua. Ja vaikuttaa ihan kaikkien teidän väleihin. Se kannattaa muistaa, että ne suhteet luodaan silloin kun lapset vielä haluavat osallistua ja kaipaavat yhteistä tekemistä. Isompana kun huomaa, että tosiaan on "bonuslapset kylässä". Painitaan murkkuiän lisäksi, että toisesta vanhemmasta on tullut yhdentekevä ehkä rahaa antava hyödyke se on myöhäistä.
Siis mitä mä luen?
Minulla on kaksi lasta, ja aviomiehelläni on neljä lasta. Olisiko minun pitänyt miettiä, pystynkö elättämään kuusi lasta...? Ei, siihen ei kukaan normaali palkkatyöläinen kykene.
Meillä tasavertaisuutta on se, että minä elätän omat lapseni ja mies elättää omansa.
Jatkan vielä. Jäin pohtimaan tuota matkustusasiaa.
Minulla on varaa viedä lapseni kerran vuodessa ulkomaille. Miehellä ei ole.
Miehen lapset pääsevät ulkomaille vuosittain äitinsä kanssa.
Av-logiikan mukaan minun lapseni eivät saisi koskaan matkustaa ulkomaille, koska mies ei pysty kustantamaan omiaan. Se, että miehen lapset pääsevät ulkomaille äitinsä kanssa, ja minun lapseni eivät koskaan, on tämän ketjun mukaan tasapuolista.
Hullu palsta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei miehellä ole varaa maksaa kolmelle lapselle ulkomaanmatkaa.. ap
Eli sitten kun teidän yhteinen lapsi on vaikka 6-vuotias, te ette koko porukka (miehen omat lapset mukaan lukien) voi tehdä ulkomaanmatkoja ollenkaan, kun miehellä ei ole varaa maksaa kaikkien omien lastensa matkoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ymmärrettävää että vauva otetaan mukaan reissuun, eikä jätetä hoitoon loman ajaksi.
Mutta oikeasti kun uusperheen perustaa silloin pitää myös mitoittaa ne omat tulot, minkä kokoisen perheen voi perustaa. Lapset eivät ole mitään bonuslapsia isälleen. Ja se ajattelu, että eiväthän he asu aina täällä ja ei voi siksi vaatia tasavertaisuutta saattaa kyllä kostautua. Ja vaikuttaa ihan kaikkien teidän väleihin. Se kannattaa muistaa, että ne suhteet luodaan silloin kun lapset vielä haluavat osallistua ja kaipaavat yhteistä tekemistä. Isompana kun huomaa, että tosiaan on "bonuslapset kylässä". Painitaan murkkuiän lisäksi, että toisesta vanhemmasta on tullut yhdentekevä ehkä rahaa antava hyödyke se on myöhäistä.
Siis mitä mä luen?
Minulla on kaksi lasta, ja aviomiehelläni on neljä lasta. Olisiko minun pitänyt miettiä, pystynkö elättämään kuusi lasta...? Ei, siihen ei kukaan normaali palkkatyöläinen kykene.
Meillä tasavertaisuutta on se, että minä elätän omat lapseni ja mies elättää omansa.
Ja hankitte lisää yhteisiä? Ja viette heidät lomalle, kun kukaan ei tuollaista määrää voi viedä mihinkään? Kyse oli tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehellä ole varaa maksaa kolmelle lapselle ulkomaanmatkaa.. ap
Tämä ei nyt ehkä vielä ole ongelma jos kaikki miehen lapset ovat suht pieniä. Mutta tulevaisuudessa kun lapset ovat isompia niin huomaavat kyllä, jos joku lapsista saa jatkuvasti enemmän materiaa kuin toiset. Eli kannattaa miettiä lomat, harrastukset ja hankinnat siten, että pystyy tarjoamaan kaikille lapsille saman elintason, tai siis sen oman osuutensa elintasosta. Ihan sama onko lapsi/lapset ensimmäisestä, toisesta tai vaikka kolmannesta avioliitosta.
Se ei kyllä ole nykyisen ongelma miettiä tätä..
Juuri näin. Ja se nykyinen voi olla vaikka miljonääri ja tarjota omille lapsilleen ihan mitä haluaa. On sitten puolison ja tämän exän asia, millaisia asioita pystyvät omilla tuloillaan tarjoamaan yhteisille lapsilleen.
Nyt kysymys ei ole matkasta, vaan lapsen oikeudesta viettää lomaa, silloin kun vanhemmalla on vuosiloma. Sehän on pois lapsen ja vanhemman yhteisestä lomasta.
Vai vietkö lapsesi päiväkotiin, kun olet lomalla?
Usein tapaamissopimuksissa lapset eivät ole koko etävanhempansa lomaa tämän luona vaan esimerkiksi 2 viikkoa. Toiset kaksi viikkoa etävanhempi voi sitten käydä vaikka remontoimassa anoppinsa kesämökkiä, lähteä hirvimetsälle (jos osa lomasta on syksyllä) tai lähteä vaikka katsomaan rallikisoja, NHL:n matseja tms jonnekin. Tässä ap:n tapauksessa lomareissu on nimenomaan viikolla, jolloin lapsi ei muutenkaan olisi isänsä luona vaan äitinsä luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ymmärrettävää että vauva otetaan mukaan reissuun, eikä jätetä hoitoon loman ajaksi.
Mutta oikeasti kun uusperheen perustaa silloin pitää myös mitoittaa ne omat tulot, minkä kokoisen perheen voi perustaa. Lapset eivät ole mitään bonuslapsia isälleen. Ja se ajattelu, että eiväthän he asu aina täällä ja ei voi siksi vaatia tasavertaisuutta saattaa kyllä kostautua. Ja vaikuttaa ihan kaikkien teidän väleihin. Se kannattaa muistaa, että ne suhteet luodaan silloin kun lapset vielä haluavat osallistua ja kaipaavat yhteistä tekemistä. Isompana kun huomaa, että tosiaan on "bonuslapset kylässä". Painitaan murkkuiän lisäksi, että toisesta vanhemmasta on tullut yhdentekevä ehkä rahaa antava hyödyke se on myöhäistä.
Siis mitä mä luen?
Minulla on kaksi lasta, ja aviomiehelläni on neljä lasta. Olisiko minun pitänyt miettiä, pystynkö elättämään kuusi lasta...? Ei, siihen ei kukaan normaali palkkatyöläinen kykene.
Meillä tasavertaisuutta on se, että minä elätän omat lapseni ja mies elättää omansa.
Ja hankitte lisää yhteisiä? Ja viette heidät lomalle, kun kukaan ei tuollaista määrää voi viedä mihinkään? Kyse oli tästä.
Tuskin hankimme. Olen yli 50... ja vaikka olisin sata vuotta nuorempi, niin sellaista virhettä en ikinä tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehellä ole varaa maksaa kolmelle lapselle ulkomaanmatkaa.. ap
Eli sitten kun teidän yhteinen lapsi on vaikka 6-vuotias, te ette koko porukka (miehen omat lapset mukaan lukien) voi tehdä ulkomaanmatkoja ollenkaan, kun miehellä ei ole varaa maksaa kaikkien omien lastensa matkoja?
Ohis..miksi ei voisi? Voihan ap matkaa oman matkansa ja yhteisen lapsen matkan. Kenties maksaa vielä miehenkin matkan, jos miehellä ei ole varaa maksaa edes omaansa. Tuohan riippuu ihan siitä, paljonko ap tienaa ja mihin hän haluaa käyttää rahojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ymmärrettävää että vauva otetaan mukaan reissuun, eikä jätetä hoitoon loman ajaksi.
Mutta oikeasti kun uusperheen perustaa silloin pitää myös mitoittaa ne omat tulot, minkä kokoisen perheen voi perustaa.
Siis mitä mä luen?
Minulla on kaksi lasta, ja aviomiehelläni on neljä lasta. Olisiko minun pitänyt miettiä, pystynkö elättämään kuusi lasta...? Ei, siihen ei kukaan normaali palkkatyöläinen kykene.
Meillä tasavertaisuutta on se, että minä elätän omat lapseni ja mies elättää omansa.
Tässä alkuperäisessä viestissä varmaan tarkoitettiin sitä, että jos vaikka pienituloisella naisella on 3 lasta ex-miehen kanssa, ja nainen tapaa uuden miehen, jonka kanssa haluaisi lisää lapsia, niin naisen kannattaa miettiä, että onko hänellä oikeasti varaa elättää neljää lasta., jos vaikka kävisi niin, että jäisi yksinhuoltajaksi.
Ja sama se on ihan kaikilla, vaikka ei eroaisikaan. Jos molemmat vanhemmat ovat ammatiltaan lähihoitajia päiväkodissa ja asuvat isossa kaupungissa, ehkä kannattaa miettiä, onko varaa hankkia enempää kuin kahta lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaisi miettiä elämää hiukan pidemmälle. Jos nyt kohtelen kaikkia lapsia kuin omiani ja yritän parhaani muodostaa toimivan yhteyden kaikkien osapuolten välille, minulla voi olla suuri ja ihana suku tulevaisuudessa, johon voin turvata ja jonka kanssa voin viettää ikimuistoisia hetkiä perhejuhlissa, mökillä, lomamatkoilla ja ihan arjessa.
Jos sen sijaan lasken joka sentin itseni ja biologisten lasteni hyväksi ja yritän muodostaa uuden ydinperheen sysäämällä muut ulkokehälle, voin jäädä todella yksin tässä elämässä.
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ymmärrettävää että vauva otetaan mukaan reissuun, eikä jätetä hoitoon loman ajaksi.
Mutta oikeasti kun uusperheen perustaa silloin pitää myös mitoittaa ne omat tulot, minkä kokoisen perheen voi perustaa.
Siis mitä mä luen?
Minulla on kaksi lasta, ja aviomiehelläni on neljä lasta. Olisiko minun pitänyt miettiä, pystynkö elättämään kuusi lasta...? Ei, siihen ei kukaan normaali palkkatyöläinen kykene.
Meillä tasavertaisuutta on se, että minä elätän omat lapseni ja mies elättää omansa.
Tässä alkuperäisessä viestissä varmaan tarkoitettiin sitä, että jos vaikka pienituloisella naisella on 3 lasta ex-miehen kanssa, ja nainen tapaa uuden miehen, jonka kanssa haluaisi lisää lapsia, niin naisen kannattaa miettiä, että onko hänellä oikeasti varaa elättää neljää lasta., jos vaikka kävisi niin, että jäisi yksinhuoltajaksi.
Ja sama se on ihan kaikilla, vaikka ei eroaisikaan. Jos molemmat vanhemmat ovat ammatiltaan lähihoitajia päiväkodissa ja asuvat isossa kaupungissa, ehkä kannattaa miettiä, onko varaa hankkia enempää kuin kahta lasta.
Juuri näin! Tämä oli pointti minulla. Ja sanoakseni tähän minulla on 3 lasta edellisestä liitosta. Eikä neljäs ole haaveissakaan. Yksi syistä on taloudellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ymmärrettävää että vauva otetaan mukaan reissuun, eikä jätetä hoitoon loman ajaksi.
Mutta oikeasti kun uusperheen perustaa silloin pitää myös mitoittaa ne omat tulot, minkä kokoisen perheen voi perustaa.
Siis mitä mä luen?
Minulla on kaksi lasta, ja aviomiehelläni on neljä lasta. Olisiko minun pitänyt miettiä, pystynkö elättämään kuusi lasta...? Ei, siihen ei kukaan normaali palkkatyöläinen kykene.
Meillä tasavertaisuutta on se, että minä elätän omat lapseni ja mies elättää omansa.
Tässä alkuperäisessä viestissä varmaan tarkoitettiin sitä, että jos vaikka pienituloisella naisella on 3 lasta ex-miehen kanssa, ja nainen tapaa uuden miehen, jonka kanssa haluaisi lisää lapsia, niin naisen kannattaa miettiä, että onko hänellä oikeasti varaa elättää neljää lasta., jos vaikka kävisi niin, että jäisi yksinhuoltajaksi.
Ja sama se on ihan kaikilla, vaikka ei eroaisikaan. Jos molemmat vanhemmat ovat ammatiltaan lähihoitajia päiväkodissa ja asuvat isossa kaupungissa, ehkä kannattaa miettiä, onko varaa hankkia enempää kuin kahta lasta.
Onhan sekin mahdollisuus, että erossa neljäs lapsi jäisi asumaan isänsä kanssa. Tai jos neljännen isä on hyvätuloinen ja lapsi on miehen ainoa lapsi, nainen saattaa saada hänestä huomattavasti suuremman elatusmaksun kuin muista lapsistaan. Lisäksi eron jälkeenkin isä saattaa ostella ainokaiselleen ihan mielellään kaikkea tarpeellista ja tarpeetontakin, reissata tämän lapsensa kanssa ympäri maailmaa jne. Sitten toki pitää miettiä, oliko järkevää tehdä ne kolme ensimmäistä lasta tyhjätaskun, mulkeron tai pihin miehen kanssa.
Minulla on 8 vuotta nuorempi velipuoli, joka on isäni ja hänen vaimonsa ainut yhteinen lapsi. Kun velipuolen oli lapsi, kävivät he kolmestaan kerran talvessa Kanarialla ja kesäisin myös tekivät jonkin reissun Eurooppaan jne. En ole koskaan asunut vakituisesti heidän kanssaan, enkä silloin lapsena edes haikaillut mukaan, eikä minulta edes kysyttykkääb, että haluanko mukaan, mutta näin aikuisena se kyllä kieltämättä vähän oudolta tuntuu, että he ikään kuin ydinperheen matkustelevat Euroopassa ja minä olen kotona Suomessa.
Että jos minä olisin siinä tilanteessa, että olisin lähdössä puolison ja nuorimman lapsen kanssa ulkomaan matkalle, niin kyllä mä kysyisin vanhemmilta lapsiltani, että haluavatko tulla mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi miettiä elämää hiukan pidemmälle. Jos nyt kohtelen kaikkia lapsia kuin omiani ja yritän parhaani muodostaa toimivan yhteyden kaikkien osapuolten välille, minulla voi olla suuri ja ihana suku tulevaisuudessa, johon voin turvata ja jonka kanssa voin viettää ikimuistoisia hetkiä perhejuhlissa, mökillä, lomamatkoilla ja ihan arjessa.
Jos sen sijaan lasken joka sentin itseni ja biologisten lasteni hyväksi ja yritän muodostaa uuden ydinperheen sysäämällä muut ulkokehälle, voin jäädä todella yksin tässä elämässä.
Voit toki ajatella noin, mutta jos puolisosi vaikka kuolee ennenkuin hänen edellisen suhteensa lapset ovat aikuisia, niin sähän et näe näitä lapsia vuosikausiin etkä välttämättä senkään jälkeen, koska nämä lapset ovat ehtineet jo vieraantua sinusta. Todennäköistä on myös, että jos sulle ja miehelle tulee ero, niin et sä silloinkaan enää tapaa hänen edellisestä suhteestaan olevia lapsia.
Kristiina xx kirjoitti:
Minulla on 8 vuotta nuorempi velipuoli, joka on isäni ja hänen vaimonsa ainut yhteinen lapsi. Kun velipuolen oli lapsi, kävivät he kolmestaan kerran talvessa Kanarialla ja kesäisin myös tekivät jonkin reissun Eurooppaan jne. En ole koskaan asunut vakituisesti heidän kanssaan, enkä silloin lapsena edes haikaillut mukaan, eikä minulta edes kysyttykkääb, että haluanko mukaan, mutta näin aikuisena se kyllä kieltämättä vähän oudolta tuntuu, että he ikään kuin ydinperheen matkustelevat Euroopassa ja minä olen kotona Suomessa.
Että jos minä olisin siinä tilanteessa, että olisin lähdössä puolison ja nuorimman lapsen kanssa ulkomaan matkalle, niin kyllä mä kysyisin vanhemmilta lapsiltani, että haluavatko tulla mukaan.
Kenen olettaisit maksavan heidän matkansa, jos sulla itselläsi ei olisi varaa? Jos puoliso maksaisi sekä sun että yhteisen lapsenne reissun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi miettiä elämää hiukan pidemmälle. Jos nyt kohtelen kaikkia lapsia kuin omiani ja yritän parhaani muodostaa toimivan yhteyden kaikkien osapuolten välille, minulla voi olla suuri ja ihana suku tulevaisuudessa, johon voin turvata ja jonka kanssa voin viettää ikimuistoisia hetkiä perhejuhlissa, mökillä, lomamatkoilla ja ihan arjessa.
Jos sen sijaan lasken joka sentin itseni ja biologisten lasteni hyväksi ja yritän muodostaa uuden ydinperheen sysäämällä muut ulkokehälle, voin jäädä todella yksin tässä elämässä.
Voit toki ajatella noin, mutta jos puolisosi vaikka kuolee ennenkuin hänen edellisen suhteensa lapset ovat aikuisia, niin sähän et näe näitä lapsia vuosikausiin etkä välttämättä senkään jälkeen, koska nämä lapset ovat ehtineet jo vieraantua sinusta. Todennäköistä on myös, että jos sulle ja miehelle tulee ero, niin et sä silloinkaan enää tapaa hänen edellisestä suhteestaan olevia lapsia.
Niin että koska mies kuitenkin kuolee tai tulee ero, niin ei voi edes yrittää :-D?
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Minulla on 8 vuotta nuorempi velipuoli, joka on isäni ja hänen vaimonsa ainut yhteinen lapsi. Kun velipuolen oli lapsi, kävivät he kolmestaan kerran talvessa Kanarialla ja kesäisin myös tekivät jonkin reissun Eurooppaan jne. En ole koskaan asunut vakituisesti heidän kanssaan, enkä silloin lapsena edes haikaillut mukaan, eikä minulta edes kysyttykkääb, että haluanko mukaan, mutta näin aikuisena se kyllä kieltämättä vähän oudolta tuntuu, että he ikään kuin ydinperheen matkustelevat Euroopassa ja minä olen kotona Suomessa.
Että jos minä olisin siinä tilanteessa, että olisin lähdössä puolison ja nuorimman lapsen kanssa ulkomaan matkalle, niin kyllä mä kysyisin vanhemmilta lapsiltani, että haluavatko tulla mukaan.
Kenen olettaisit maksavan heidän matkansa, jos sulla itselläsi ei olisi varaa? Jos puoliso maksaisi sekä sun että yhteisen lapsenne reissun?
Minulla oli samanlainen kohtalo aikoinaan eli isä matkusteli uuden perheensä kanssa enkä koskaan päässyt mukaan. Isä elätti uuden perheensä, nyxä oli ja on edelleen ns kotirouva. Eli eipä olisi nyxän tarttenut maksaa penniäkään minun reissustani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi miettiä elämää hiukan pidemmälle. Jos nyt kohtelen kaikkia lapsia kuin omiani ja yritän parhaani muodostaa toimivan yhteyden kaikkien osapuolten välille, minulla voi olla suuri ja ihana suku tulevaisuudessa, johon voin turvata ja jonka kanssa voin viettää ikimuistoisia hetkiä perhejuhlissa, mökillä, lomamatkoilla ja ihan arjessa.
Jos sen sijaan lasken joka sentin itseni ja biologisten lasteni hyväksi ja yritän muodostaa uuden ydinperheen sysäämällä muut ulkokehälle, voin jäädä todella yksin tässä elämässä.
Voit toki ajatella noin, mutta jos puolisosi vaikka kuolee ennenkuin hänen edellisen suhteensa lapset ovat aikuisia, niin sähän et näe näitä lapsia vuosikausiin etkä välttämättä senkään jälkeen, koska nämä lapset ovat ehtineet jo vieraantua sinusta. Todennäköistä on myös, että jos sulle ja miehelle tulee ero, niin et sä silloinkaan enää tapaa hänen edellisestä suhteestaan olevia lapsia.
Niin että koska mies kuitenkin kuolee tai tulee ero, niin ei voi edes yrittää :-D?
Ei vaan toisen ihmisen voi huomioida mukavasti ilman mitään odotuksia, että tämä olisi sun elämässäsi kovin pitkään tai että kiintyisit häneen kuin omaan lapseensa tai hän sinuun kuin omaan vanhempaansa. Mä kohtelin exän tytärtä aivan samalla tavalla kuin omia lapsianikin aina, kun tyttö oli meillä. Eipä ole tytöstä näkynyt eikä kuulunut vilaustakaan 15:een vuoteen eli kertaakaan sen jälkeen, kun erosin. Onneksi alusta lähtien ymmärsin, että mun omat lapseni pysyvät mun elämässäni, koska he ovat mun perhettäni, mutta miehen lapsi vain sen aikaa, kun mieskin on elämässäni, koska tyttö oli miehen perhettä eikä mun. Ulkokehällä oleminen ei tarkoita, että lasta kohdeltaisiin jotenkin toisin. Se on pitkälti tunnepuolen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Minulla on 8 vuotta nuorempi velipuoli, joka on isäni ja hänen vaimonsa ainut yhteinen lapsi. Kun velipuolen oli lapsi, kävivät he kolmestaan kerran talvessa Kanarialla ja kesäisin myös tekivät jonkin reissun Eurooppaan jne. En ole koskaan asunut vakituisesti heidän kanssaan, enkä silloin lapsena edes haikaillut mukaan, eikä minulta edes kysyttykkääb, että haluanko mukaan, mutta näin aikuisena se kyllä kieltämättä vähän oudolta tuntuu, että he ikään kuin ydinperheen matkustelevat Euroopassa ja minä olen kotona Suomessa.
Että jos minä olisin siinä tilanteessa, että olisin lähdössä puolison ja nuorimman lapsen kanssa ulkomaan matkalle, niin kyllä mä kysyisin vanhemmilta lapsiltani, että haluavatko tulla mukaan.
Kenen olettaisit maksavan heidän matkansa, jos sulla itselläsi ei olisi varaa? Jos puoliso maksaisi sekä sun että yhteisen lapsenne reissun?
Minulla oli samanlainen kohtalo aikoinaan eli isä matkusteli uuden perheensä kanssa enkä koskaan päässyt mukaan. Isä elätti uuden perheensä, nyxä oli ja on edelleen ns kotirouva. Eli eipä olisi nyxän tarttenut maksaa penniäkään minun reissustani.
Meillä taas minä maksan reissut, mies ei maksa edes meidän yhteisten lasten reissuja. Tosin reissaan aika paljon vain lasteni kanssa, koska mies viihtyy paremmin mökillä kuin ulkomailla. Sisarpuolten suhteen tilanne on tässäkin tapauksessa epätasa-arvoinen, jos niin haluaa ajatella. Miehen edellisen suhteen lapset pääsevät isänsä kanssa mökille ja sisaruspuolet eli mun lapseni mun kanssani ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan hyvä opettaa, että vanhemmat käyvät välillä omilla reissuilla eikä lapset pääse joka matkalle mukaan. Yhteistä aikaa voi viettää myös kotosalla.
Mutta myös lapsella on oikeus lomaan ja jos vanhempi lähtee lomamatkalle viikoksi, se on pois lapsen yhteisestä lomasta.
Miten tämä asia on niin vaikea ymmärtää? Silloin kun lapsen vanhempi on lomalla, silloin lapsi on myös lomalla. Eikö tämä asia ole jok
aiselle eroperheen lapsen vanhemmalle lastenvalvoja kertonut.Ja näissä tapauksissa, jos lapsen jompi kumpi vanhempi lomailee, ilman lasta, niin päivähoitokustannukset pitäisi periä täysimääräisenä eli 1200-2000€/kk/lapsi.
Vastuutonta toimintaa vanhemmilta
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001716678.html
Vai että oikein OIKEUS lomaan? Missähän tämä oikeus on määritelty? Ihmiset kuvittelee kaikenlaisia oikeuksia nykyään. Jos tuommoinen oikeus olisi olemassa, silloinhan verovaroin pitäisi kustantaa parin viikon ulkomaanloma kaikille niille lapsille, joiden vanhemmilla ei ole siihe varaa.
Loma on etuoikeus, ei oikeus
Kristiina xx kirjoitti:
Minulla on 8 vuotta nuorempi velipuoli, joka on isäni ja hänen vaimonsa ainut yhteinen lapsi. Kun velipuolen oli lapsi, kävivät he kolmestaan kerran talvessa Kanarialla ja kesäisin myös tekivät jonkin reissun Eurooppaan jne. En ole koskaan asunut vakituisesti heidän kanssaan, enkä silloin lapsena edes haikaillut mukaan, eikä minulta edes kysyttykkääb, että haluanko mukaan, mutta näin aikuisena se kyllä kieltämättä vähän oudolta tuntuu, että he ikään kuin ydinperheen matkustelevat Euroopassa ja minä olen kotona Suomessa.
Että jos minä olisin siinä tilanteessa, että olisin lähdössä puolison ja nuorimman lapsen kanssa ulkomaan matkalle, niin kyllä mä kysyisin vanhemmilta lapsiltani, että haluavatko tulla mukaan.
Nimenomaan. Kuvio tuntuu ehkä aikuisesta oudolta, mutta ei lapsesta. Aikuinen kuvittelee, että lapsi kaihoaa sitä.
Aikuiset myös kuvittelevat, että lapset pitävät etäisän kotia omana kotinaan. En ole kuitenkaan tavannut yhtä ainutta lasta, joka näin ajattelee. Olen haastatellut monia sen jälkeen, kun omat vuoroviikkolapseni sanoivat 6-7 vuoroviikkoasumisen jälkeen, että isän koti ei ole koti. Vasta sen jälkeen tajusin, että koti on tunnekysymys. (Toki joissain perheissä tämä voi olla toisin päin).
=> lapsi tajuaa, että kotona asuvien kanssa matkustellaan => isän luona ei ole koti.
Niin ja hänen exänsä taas vaatii, että miehen on maksettava. Exähän voi itse lähteä lastensa kanssa ulkomaille, ei hänen pitäisi tarvita siihen exänsä rahoja.