Lue keskustelun säännöt.
Miehen exä väittää että meidän pitäisi ottaa myös bonuslapset mukaan ulkomaanmatkalle!
20.05.2019 |
Olemme lähdössä ulkomaille (minä, mies ja vauva) lomalle viikoksi ja tosiaan tää ei oo miehen lapsiviikko, asiasta sovittu jo ajat sitten. Nyt exä on kuitenkin sitä mieltä että myös bonuslasten pitäisi päästä ulkomaille kerran vauvakin pääsee! Miehen exä on siis työtön eikä kykene tarjoamaan lapsille tällaisia matkoja. Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä? Tuntuu tosi pahalta kiusaamiselta tällainen katkera käytös!
Kommentit (613)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Shangrilaa kirjoitti:
Lapsettomana ei voi kuin ihmetellä tätä lapsellisten naisten rivien välistä tihkuvaa myrkkyä ja katkeruutta. Olisko syytä jo päästää irti ja katsella tulevaisuuteen. Huh!
Mitenkäs päästät irti kun sinulla on ne lapset? Kyseessä on lastenkin tulevaisuus ja oikeus isäänsä.
Siten päästetään irti, että annetaan isän muodostaa lapsiiinsa sellainen suhde kuin hän haluaa. Millainen tämä suhde on, ei kuulu tippaakaan exälle.
Tässä on se ongelma, että äitinä sitten kestät lapsen surun, pahan olon ja siitä aiheutuvan kiukun ja kapinoinnin, joka aiheutuu lapsen kokiessa olevansa vain puolittain rakastettu isänsä suunnalta. Aikuisina me ymmärrämme paremmin erilaisia tilanteita, mutta lapsille on ehdotttoman tärkeää tuntea olevansa yhtä rakastettu, läheinen ja tärkeä vanhempansa suunnalta kuin kaikki muutkin sisarukset. Se on erittäin oleellista lapsen tasapainoisen kasvun kannalta.
Kun lukee näitä vastaavanlaisua ketjuja, niin aika radikaalisti olen tullut tulokseen, että ihmistä ei ole tarkoitettu kasvattamaan muiden lapsia. Ja väistämättä joudut kasvattamaan, jos asut osankin aikaa saman katon alla. On naiivia ajatella, että voisi asua samassa talossa lasten kanssa olematta heille aikuinen ja kasvattaja. Ja jos olet aikuinen, olet heidän puolellaan ja ajattelet ja toimit lasten parhaaksi.
Niin kestät, mutta sellaista vanhemmuus on. Jos lapsen isä on vaikkapa juoppo, et voi exäsi juoppoudelle yhtään mitään vaan joudut kestämään lapsen pettymyksen ja pahan olon, koska isä pettää antamansa lupaukset. Tai jos lapsesi isä vähentää tapaamisia, muuttaa kauemmas tai jopa kuolee. Ikävä kyllä et voi enää eron jälkeen vaikuttaa siihen, miten exäsi elää. Isän ja lapsen välinen suhde ei ole enää sinun asiasi eikä sinun vaikutusvaltasi alla. Ei edes silloin, kun tilanne särkisi lapsen sydämen. Silloin olet vain tukena ja lohtuna lapsellesi.
En tietenkään voi pakottaa tai neuvoa exää, miten hänen tulisi toimia. Vanhempien keskinäinen kommunikoinnin tulisi kuitenkin pelata sen verran, että pystyt toiselle vanhemmalle kertomaan, millaisia tunteita lapsi mahdollisesti käsittelee. Eli jos selkeästi huomaa, että lapsella on iso tarve olla isän kanssa ja ikävöi tätä paljon, tämä tieto pitäisi isälle välittää. On tietenkin hänen asiansa, mitä hän tiedolla tekee.
Isän ja lapsen välinen suhde kuuluu kyllä äidille eronkin jälkeen. Se on niin merkittävä asia lapsen elämässä, että esim äidin tehtävänä on tukea lapsen ja isän suhdetta, jos siinä on jotain ongelmaa. Esim omassa tuttavapiirissäni on eronnut nainen, jonka lasten isä on aika häilyvä. Nainen kuitenkin esim vuosia on kuljettanut lapsia isänsä luokse, koska muuten eivät näkisi yhtä usein idäänsä. Se on tosi kunnioitettavaa ja hienoa, sillä moni vain kohauttaisi olkia ja toteaisi, että lasten olisi parempi olla ilman isää.
Juuri näin, tätä oikeastaan edellä tarkoitinkin. Lähivanhempi ei voi enää määrätä, mitä etävanhempi saamallaan tiedolla tekee tai tekeekö yhtään mitään. Lähivanhemman tehtävä on mahdollistaa lapsen ja etävanhemman väliset tapaamiset ja etävanhempi taas päättää, mitä lapsen kanssa silloin tekee vai tekeekö muuta kuin katselee telkkaria.
Etävanhemman kannattaa myös muistaa se, että jossain vaiheessa se lasten kiinnostus tulla hänen luokseen loppuu , mikäli elämä hänen luonaan on sitä, että muksut katsoo keskenään telkkaria. Sitä ne voivat tehdä kotonaan kun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku matkan vastustajista kertoa, mikä siinä vauvan matkustamisessa on epäreilua tai muille lapsille kadehdittavaa? Isänsä kanssahan lapset eivät kyseisellä viikolla olisi muutenkaan.
Muut sisarukset eivät saa matkustaa ollenkaan. Ap kertoi aiemmin, että lasten äidillä ei ole varaa matkustaa lasten kanssa ja myöskään ei ole varaa maksaa matkaa kaikille lapsille. Eli osa lapsista ei pääse koskaan matkalle - uuden naisen kanssa saatu vauva pääsee.
Mielestäni olisi parempi säästää rahaa koko perheen reissua varten tai jättää matka kokonaan tekemättä. Varmasti tuntuu pahalta muista sisaruksista, kun heidät on kokonaan sivuutettu.
Eiköhän se reissu ole taktisesti suunniteltu juuri sille ”lapsivapaalle” viikolle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei edes ole yhteisiä lapsia ja miehen ex yrittää silti saada meitä ottamaan mukaan (=kustantamaan) heidän kolme lastaan ulkomaan matkoillemme joita teemme usein. Mikä ihme teillä exät oikein on motivaationa? Kateus entisen puolison lemmenlomista?
Minkälainen isä haluaa matkustella itse ottamatta koskaan omia lapsiaan mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Shangrilaa kirjoitti:
Lapsettomana ei voi kuin ihmetellä tätä lapsellisten naisten rivien välistä tihkuvaa myrkkyä ja katkeruutta. Olisko syytä jo päästää irti ja katsella tulevaisuuteen. Huh!
Mitenkäs päästät irti kun sinulla on ne lapset? Kyseessä on lastenkin tulevaisuus ja oikeus isäänsä.
Siten päästetään irti, että annetaan isän muodostaa lapsiiinsa sellainen suhde kuin hän haluaa. Millainen tämä suhde on, ei kuulu tippaakaan exälle.
Tässä on se ongelma, että äitinä sitten kestät lapsen surun, pahan olon ja siitä aiheutuvan kiukun ja kapinoinnin, joka aiheutuu lapsen kokiessa olevansa vain puolittain rakastettu isänsä suunnalta. Aikuisina me ymmärrämme paremmin erilaisia tilanteita, mutta lapsille on ehdotttoman tärkeää tuntea olevansa yhtä rakastettu, läheinen ja tärkeä vanhempansa suunnalta kuin kaikki muutkin sisarukset. Se on erittäin oleellista lapsen tasapainoisen kasvun kannalta.
Kun lukee näitä vastaavanlaisua ketjuja, niin aika radikaalisti olen tullut tulokseen, että ihmistä ei ole tarkoitettu kasvattamaan muiden lapsia. Ja väistämättä joudut kasvattamaan, jos asut osankin aikaa saman katon alla. On naiivia ajatella, että voisi asua samassa talossa lasten kanssa olematta heille aikuinen ja kasvattaja. Ja jos olet aikuinen, olet heidän puolellaan ja ajattelet ja toimit lasten parhaaksi.
Muuten allekirjoitan tekstisi, mutta se että vauva pääsee matkalle ei ole sisaruspuolilta mitenkään pois, tuohan on periaatteessa pelkkä vanhempien matka. Minä kyllä puolustan parin oikeutta viettää aikaa, vaikka sitten ulkomailla jos niin tahtovat, ihan vaan kaksistaan (+ vauva vaivoina, jos ilonakin).
Sekään ei ole automaattisesti lapsilta pois ja kauhea vääryys jos vanhempi tekee jotain kivaa ilman heitä tai vain osan lapsista kanssa, tapahtuuhan niin vaikka tämä vanhempi asuisi kokonaan lastensa kanssa.
Ap:lla on nyt parisuhde puolisonsa kanssa ja hänellä on täysi oikeus viettää aikaa, vaikka sitten ulkomailla, omana perheenään. Ap:n puoliso lastensa vanhempana viettää sitten toiste aikaa vain lastensa kanssa jollain kokoonpanolla ja taas joskus yhdessä uusine puolisoineen ja vaikka kaikkine lapsineen. Vasta jos eronnut vanhempi alkaa selvästi suosia vain uusia lapsiaan, asia pitää korjata.
Hyvin sanottu. Ilmeisesti kaikki ap:n haukkujat on kaltoin kohdeltuja (omasta mielestään) ja kokevat oikeudekseen moralisoida, sekä vaikuttaa ex-puolison elämään keinolla millä hyvänsä. Lapset on aina hyvä vipuvarsi.
Jokaisen kannattaa kumminkin muistaa, että vastuu omista lapsista ei katoa eron myötä. Lapsilla on ihan yhtäläiset oikeudet isäänsä ja äitiinsä niin ydinperheessä kuin eron jälkeenkin. Jos ihminen ei pysty tätä hyväksymään niin ei kannata näihin uusioviriryksiin lähteä.
Olet oikeassa, mutta eihän tässä ole nyt tuosta kyse. Avauksessa ap:ta pännii kun miehen eksä sanelee askelmerkkejä. Sanoisin että mies ja nykyinen vaimo (sekä pieni lapsi) tekee ihan oman matkan ja mies sitten omien lapsiensa kanssa tekee toisen, kun aikataulut ja rahatilanne sallii. Mikä tässä on niin vaikeeta lukijoille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei edes ole yhteisiä lapsia ja miehen ex yrittää silti saada meitä ottamaan mukaan (=kustantamaan) heidän kolme lastaan ulkomaan matkoillemme joita teemme usein. Mikä ihme teillä exät oikein on motivaationa? Kateus entisen puolison lemmenlomista?
Minkälainen isä haluaa matkustella itse ottamatta koskaan omia lapsiaan mukaan?
Niinpä. Selkeästi pitäisi lasten hakea elareihin korotusta kompensoimaan tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kas kun ei vielä ex-puolisonkin matka pidä kustantaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taitaa olla paljon näitä mammoja jotka ovat joutuneet miehensä bonuslapsien uhreiksi. On kamalaa että miehellä voi olla yhtä tärkeitä lapsia aiemmista suhteista? Miksi yritätte aina lytätä bonuslapset
Liittyykö tämä jotenkin siihen miehen exään?
Bonuslapsethan on jatkuva, konkreettinen muistutus siitä, että mies on joskus rakastanut jotain toista naista niin paljon, että on halunnut luopua vapaudestaan ja perustaa perheen tämän kanssa. Vaatii naiselta kovaa itsetuntoa pärjätä tämän tunteen kanssa, ja sitä harvalla bonusäidillä tuntuu olevan. Jännä sinänsä, että ne kaikkein epävarmimmat naiset päätyvät suhteisiin, jotka oikeasti sopisivat vain vahvimmile.
Veikkaan, että useammin se on se lasten äiti joka on hankala.
Hankala sillä lailla, että toivoo lasten isän kohtelevan lapsiaan tasapuolisesti?
Ei, vaan hankala ihan kaikilla tavoin. Ei ymmärrä, että enää sitä perhettä ei ole. Kuvittelee, että voi sählätä mielensä mukaan, pompottaa (varmaan syy siihen eroonkin) ja kaiken piståå siihen piikkiin että lapsen parasta tässä ajatellaan.
Miksi mies hankkii uusia lapsia, ellei pysty aiemmille kustantamaan samaa elintasoa kuin uusille? Älkää nyksät langetko edelliset lapset hylkäävän miehen pauloihin. Oman lapsenne saa saman kohtelun, kun taas tulee vaihdon aika.
Ja taas kummallinen olettamus, että vain miehen tuloilla olisi merkitystä. Nykypäivänä on täysin mahdollista, että uusperheessä korkeampi elintaso on naisen ansiota eikä suinkaan miehen.
Kyllä sen, joka hankkii edellisten lasten lisäksi lapsia uusioperheeseen, pitää nimenomaan ajatella sitä omaa elatuskykyä. Katsos, kun se uusikin liitto voi hajota.
Ihan niinkuin jokaikisen pitää miettiä ydinperheessä ennen lapsen hankintaa, pystyisikö yksin lapset elättämään.
Ap:llähän tässä tapauksessa ei niitä entisiä lapsia ollut. Miksi teit asiasta sukupuolikysymyksen?
Koska kommentoin nimenomaan aiemmassa viestissä lihavoimaani kohtaa, jossa puhuttiin vain miehestä. Miten miehen pitää taata kaikille lapsilleen sama elintaso. Mutta kun lasten elintasossa nyt vaan ei ole kyse vain heidän isänsä tuloista vaan myös lasten äitien tuloista. Jos sekä entinen että nykyinen vaimo tienaisi saman verran, elintaso olisi kaikilla lapsilla sama. Mutta jos näillä kahdella naisella on merkittävä tuloero tai toisella vaikkapa vielä varakkaat vanhemmatkin, tilanne muuttuu. Ei mies pystyisi uuden perheen lapsillekaan tarjoamaan sellaista elintasoa, koska näiden lasten elintason kustantaa suurimmaksi osaksi heidän äitinsä.
Uusperheiden lasten tasapuolisuuden ongelmana ei niinkään ole se yhteinen vanhempi ja hänen tulonsa vaan ne toiset vanhemmat ja heidän tulonsa.
Jos miehellä tai naisella on niin huonot tulot, ettei hyvätuloisen puolison jakaessa kuluja pysty tarjoamaan kaikille lapsille samaa elintasoa, niin tosiaankaan ei pidä hankkia uusia lapsia.
Mistä sä tuon huonotuloisuuden repäisit? Voihan kyseessä olla ihan keskituloinenkin ihminen ja kulut maksetaan puoliksi. Sitäpaitsi varakas vanhempi voi myös olla ex-puoliso eikä uusi puoliso. Ajatteletko myös niin, että jos keskituloisella naisella on yksi lapsi varakkaan miehen kanssa, hän ei saa hankkia enää toista lasta keskituloisen miehen kanssa vaan ainoastaan, jos löytää yhtä varakkaan miehen kuin ex-mieskin oli? Tai ex-puolisolla saattaa olla varakkaat vanhemmat, jotka vievät lapsenlastaan ulkomaille usein ja muutenkin tarjoavat ylellisempää elämää kuin mihin uusperheessä tulee koskaan olemaan varaa?
Uusperheessä voi ja pitääkin pyrkiä tarjoamaan kaikille samanlainen elintaso, mutta se koskee vain uusperheen sisäistä elintasoa. Ei voi edellyttää, että pitäisi tarjota samanlainen elintaso kuin mitä jollain lapsista on toisen vanhempansa luona, koska exänsä ja tämän suvun rahoihin ja tapaan käyttää rahaa ei voi mitenkään vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kas kun ei vielä ex-puolisonkin matka pidä kustantaa :D
Ajattelin ihan samaa, kyllähän lasten äidille/isälle pitäisi myös matka kustantaa, solidaarisuus ja konsensus :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Shangrilaa kirjoitti:
Lapsettomana ei voi kuin ihmetellä tätä lapsellisten naisten rivien välistä tihkuvaa myrkkyä ja katkeruutta. Olisko syytä jo päästää irti ja katsella tulevaisuuteen. Huh!
Mitenkäs päästät irti kun sinulla on ne lapset? Kyseessä on lastenkin tulevaisuus ja oikeus isäänsä.
Siten päästetään irti, että annetaan isän muodostaa lapsiiinsa sellainen suhde kuin hän haluaa. Millainen tämä suhde on, ei kuulu tippaakaan exälle.
Tässä on se ongelma, että äitinä sitten kestät lapsen surun, pahan olon ja siitä aiheutuvan kiukun ja kapinoinnin, joka aiheutuu lapsen kokiessa olevansa vain puolittain rakastettu isänsä suunnalta. Aikuisina me ymmärrämme paremmin erilaisia tilanteita, mutta lapsille on ehdotttoman tärkeää tuntea olevansa yhtä rakastettu, läheinen ja tärkeä vanhempansa suunnalta kuin kaikki muutkin sisarukset. Se on erittäin oleellista lapsen tasapainoisen kasvun kannalta.
Kun lukee näitä vastaavanlaisua ketjuja, niin aika radikaalisti olen tullut tulokseen, että ihmistä ei ole tarkoitettu kasvattamaan muiden lapsia. Ja väistämättä joudut kasvattamaan, jos asut osankin aikaa saman katon alla. On naiivia ajatella, että voisi asua samassa talossa lasten kanssa olematta heille aikuinen ja kasvattaja. Ja jos olet aikuinen, olet heidän puolellaan ja ajattelet ja toimit lasten parhaaksi.
Tämä!
Kuvitelkaapa tilanne, että perheessä on vaikkapa kolme lasta. Äiti ja isä ilmoittavat, että vanhemmat sisarukset lähtevät hoitoon mummolaan ja vanhemmat lähtevät nuorimmaisen kanssa reissuun. Tässähän ap:n tapauksessahan on tismalleen sama tilanne. Yksi sisarus pääsee matkalle, muut jätetään kotiin.
Ei kannata isän ihmetellä, jos jossain vaiheessa lapsia ei enää kiinnosta tulla hänen luokseen, jos selvästi tuodaan esille, että kaikki lapset eivät ole samanarvoisia.
Ja ap:n kannattaisi miettiä, että jos jossain vaiheessa tulee ero, niin hyväksyisikö saman kohtelun omalle biologiselle lapselleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku matkan vastustajista kertoa, mikä siinä vauvan matkustamisessa on epäreilua tai muille lapsille kadehdittavaa? Isänsä kanssahan lapset eivät kyseisellä viikolla olisi muutenkaan.
Muut sisarukset eivät saa matkustaa ollenkaan. Ap kertoi aiemmin, että lasten äidillä ei ole varaa matkustaa lasten kanssa ja myöskään ei ole varaa maksaa matkaa kaikille lapsille. Eli osa lapsista ei pääse koskaan matkalle - uuden naisen kanssa saatu vauva pääsee.
Mielestäni olisi parempi säästää rahaa koko perheen reissua varten tai jättää matka kokonaan tekemättä. Varmasti tuntuu pahalta muista sisaruksista, kun heidät on kokonaan sivuutettu.
Eiköhän se reissu ole taktisesti suunniteltu juuri sille ”lapsivapaalle” viikolle.
Uuden naisen vauva pääsee, koska todennäköisesti uuden vauvan äiti myös osallistuu matkan kustannuksiin. Muuttuisiko sun mielestä tilanne, jos uusi nainen maksaisi sekä oman, vauvan että miehenkin matkan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Shangrilaa kirjoitti:
Lapsettomana ei voi kuin ihmetellä tätä lapsellisten naisten rivien välistä tihkuvaa myrkkyä ja katkeruutta. Olisko syytä jo päästää irti ja katsella tulevaisuuteen. Huh!
Mitenkäs päästät irti kun sinulla on ne lapset? Kyseessä on lastenkin tulevaisuus ja oikeus isäänsä.
Siten päästetään irti, että annetaan isän muodostaa lapsiiinsa sellainen suhde kuin hän haluaa. Millainen tämä suhde on, ei kuulu tippaakaan exälle.
Tässä on se ongelma, että äitinä sitten kestät lapsen surun, pahan olon ja siitä aiheutuvan kiukun ja kapinoinnin, joka aiheutuu lapsen kokiessa olevansa vain puolittain rakastettu isänsä suunnalta. Aikuisina me ymmärrämme paremmin erilaisia tilanteita, mutta lapsille on ehdotttoman tärkeää tuntea olevansa yhtä rakastettu, läheinen ja tärkeä vanhempansa suunnalta kuin kaikki muutkin sisarukset. Se on erittäin oleellista lapsen tasapainoisen kasvun kannalta.
Kun lukee näitä vastaavanlaisua ketjuja, niin aika radikaalisti olen tullut tulokseen, että ihmistä ei ole tarkoitettu kasvattamaan muiden lapsia. Ja väistämättä joudut kasvattamaan, jos asut osankin aikaa saman katon alla. On naiivia ajatella, että voisi asua samassa talossa lasten kanssa olematta heille aikuinen ja kasvattaja. Ja jos olet aikuinen, olet heidän puolellaan ja ajattelet ja toimit lasten parhaaksi.
Tämä!
Kuvitelkaapa tilanne, että perheessä on vaikkapa kolme lasta. Äiti ja isä ilmoittavat, että vanhemmat sisarukset lähtevät hoitoon mummolaan ja vanhemmat lähtevät nuorimmaisen kanssa reissuun. Tässähän ap:n tapauksessahan on tismalleen sama tilanne. Yksi sisarus pääsee matkalle, muut jätetään kotiin.
Ei kannata isän ihmetellä, jos jossain vaiheessa lapsia ei enää kiinnosta tulla hänen luokseen, jos selvästi tuodaan esille, että kaikki lapset eivät ole samanarvoisia.
Ja ap:n kannattaisi miettiä, että jos jossain vaiheessa tulee ero, niin hyväksyisikö saman kohtelun omalle biologiselle lapselleen?
No miksi pitäisi tähän aiemmin jo sovittuun reissuun tehdä nyt poikkeus? Varmasti tulee toisia mahdollisuuksia lähteä sitten vaikka näiden muoden lasten kanssa reissuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsia hoidetaan 50/50. Äiti tekee lasten kanssa omilla viikoillaan mitä lystää ja vapailla mitä lystää. Samoin isä.
Koska nämä uusperhe kuvion vaikuttavat kovin vaikeilta, taidan ehdottaa miehelle, että minulle riittää hänen läsnäolo 14/30 päivää kuusta. Siinä hänellä on exän kanssa saaduille lapsilleen aikaa ihan riittämiin. Noiden 14 päivän aikana me tehdään sitten mitä lystätään ja isän on hoidettavat isyys etänäkin, mutta meidän elämä ei sitten exälle tai heidän yhteisille lapsille kuulu. Mies asuu lapsiviikot omassa yksiössään ja tulee meidän kotiin muulloin. Sopii vallan mainiosti. Voin maksaa omasta lapsestani tulevat kustannukset, kunhan mies maksaa jokaisesta lapsesta saman verran, eikä niin, että wt naisen lapset saavat kaikista eniten, koska wt nainen on röyhkeä sossuloinen. WT naisen syytä, että lapset kärsii jos kärsii. Tuskin kärsivät enää, kun tehdään tarkka pesäero niin etten sotkeudu heihin millään tavalla. Harvoin lapset kaipaavat isää äitiviikoilla lähes päivittäisen näkemisen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Shangrilaa kirjoitti:
Lapsettomana ei voi kuin ihmetellä tätä lapsellisten naisten rivien välistä tihkuvaa myrkkyä ja katkeruutta. Olisko syytä jo päästää irti ja katsella tulevaisuuteen. Huh!
Mitenkäs päästät irti kun sinulla on ne lapset? Kyseessä on lastenkin tulevaisuus ja oikeus isäänsä.
Siten päästetään irti, että annetaan isän muodostaa lapsiiinsa sellainen suhde kuin hän haluaa. Millainen tämä suhde on, ei kuulu tippaakaan exälle.
Tässä on se ongelma, että äitinä sitten kestät lapsen surun, pahan olon ja siitä aiheutuvan kiukun ja kapinoinnin, joka aiheutuu lapsen kokiessa olevansa vain puolittain rakastettu isänsä suunnalta. Aikuisina me ymmärrämme paremmin erilaisia tilanteita, mutta lapsille on ehdotttoman tärkeää tuntea olevansa yhtä rakastettu, läheinen ja tärkeä vanhempansa suunnalta kuin kaikki muutkin sisarukset. Se on erittäin oleellista lapsen tasapainoisen kasvun kannalta.
Kun lukee näitä vastaavanlaisua ketjuja, niin aika radikaalisti olen tullut tulokseen, että ihmistä ei ole tarkoitettu kasvattamaan muiden lapsia. Ja väistämättä joudut kasvattamaan, jos asut osankin aikaa saman katon alla. On naiivia ajatella, että voisi asua samassa talossa lasten kanssa olematta heille aikuinen ja kasvattaja. Ja jos olet aikuinen, olet heidän puolellaan ja ajattelet ja toimit lasten parhaaksi.
Niin kestät, mutta sellaista vanhemmuus on. Jos lapsen isä on vaikkapa juoppo, et voi exäsi juoppoudelle yhtään mitään vaan joudut kestämään lapsen pettymyksen ja pahan olon, koska isä pettää antamansa lupaukset. Tai jos lapsesi isä vähentää tapaamisia, muuttaa kauemmas tai jopa kuolee. Ikävä kyllä et voi enää eron jälkeen vaikuttaa siihen, miten exäsi elää. Isän ja lapsen välinen suhde ei ole enää sinun asiasi eikä sinun vaikutusvaltasi alla. Ei edes silloin, kun tilanne särkisi lapsen sydämen. Silloin olet vain tukena ja lohtuna lapsellesi.
En tietenkään voi pakottaa tai neuvoa exää, miten hänen tulisi toimia. Vanhempien keskinäinen kommunikoinnin tulisi kuitenkin pelata sen verran, että pystyt toiselle vanhemmalle kertomaan, millaisia tunteita lapsi mahdollisesti käsittelee. Eli jos selkeästi huomaa, että lapsella on iso tarve olla isän kanssa ja ikävöi tätä paljon, tämä tieto pitäisi isälle välittää. On tietenkin hänen asiansa, mitä hän tiedolla tekee.
Isän ja lapsen välinen suhde kuuluu kyllä äidille eronkin jälkeen. Se on niin merkittävä asia lapsen elämässä, että esim äidin tehtävänä on tukea lapsen ja isän suhdetta, jos siinä on jotain ongelmaa. Esim omassa tuttavapiirissäni on eronnut nainen, jonka lasten isä on aika häilyvä. Nainen kuitenkin esim vuosia on kuljettanut lapsia isänsä luokse, koska muuten eivät näkisi yhtä usein idäänsä. Se on tosi kunnioitettavaa ja hienoa, sillä moni vain kohauttaisi olkia ja toteaisi, että lasten olisi parempi olla ilman isää.
Juuri näin, tätä oikeastaan edellä tarkoitinkin. Lähivanhempi ei voi enää määrätä, mitä etävanhempi saamallaan tiedolla tekee tai tekeekö yhtään mitään. Lähivanhemman tehtävä on mahdollistaa lapsen ja etävanhemman väliset tapaamiset ja etävanhempi taas päättää, mitä lapsen kanssa silloin tekee vai tekeekö muuta kuin katselee telkkaria.
Etävanhemman kannattaa myös muistaa se, että jossain vaiheessa se lasten kiinnostus tulla hänen luokseen loppuu , mikäli elämä hänen luonaan on sitä, että muksut katsoo keskenään telkkaria. Sitä ne voivat tehdä kotonaan kun.
Tottakai. Mutta edelleenkään lähivanhempi ei voi määrätä, että etävanhemman pitäisi toimia toisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Shangrilaa kirjoitti:
Lapsettomana ei voi kuin ihmetellä tätä lapsellisten naisten rivien välistä tihkuvaa myrkkyä ja katkeruutta. Olisko syytä jo päästää irti ja katsella tulevaisuuteen. Huh!
Mitenkäs päästät irti kun sinulla on ne lapset? Kyseessä on lastenkin tulevaisuus ja oikeus isäänsä.
Siten päästetään irti, että annetaan isän muodostaa lapsiiinsa sellainen suhde kuin hän haluaa. Millainen tämä suhde on, ei kuulu tippaakaan exälle.
Tässä on se ongelma, että äitinä sitten kestät lapsen surun, pahan olon ja siitä aiheutuvan kiukun ja kapinoinnin, joka aiheutuu lapsen kokiessa olevansa vain puolittain rakastettu isänsä suunnalta. Aikuisina me ymmärrämme paremmin erilaisia tilanteita, mutta lapsille on ehdotttoman tärkeää tuntea olevansa yhtä rakastettu, läheinen ja tärkeä vanhempansa suunnalta kuin kaikki muutkin sisarukset. Se on erittäin oleellista lapsen tasapainoisen kasvun kannalta.
Kun lukee näitä vastaavanlaisua ketjuja, niin aika radikaalisti olen tullut tulokseen, että ihmistä ei ole tarkoitettu kasvattamaan muiden lapsia. Ja väistämättä joudut kasvattamaan, jos asut osankin aikaa saman katon alla. On naiivia ajatella, että voisi asua samassa talossa lasten kanssa olematta heille aikuinen ja kasvattaja. Ja jos olet aikuinen, olet heidän puolellaan ja ajattelet ja toimit lasten parhaaksi.
Tämä!
Kuvitelkaapa tilanne, että perheessä on vaikkapa kolme lasta. Äiti ja isä ilmoittavat, että vanhemmat sisarukset lähtevät hoitoon mummolaan ja vanhemmat lähtevät nuorimmaisen kanssa reissuun. Tässähän ap:n tapauksessahan on tismalleen sama tilanne. Yksi sisarus pääsee matkalle, muut jätetään kotiin.
Ei kannata isän ihmetellä, jos jossain vaiheessa lapsia ei enää kiinnosta tulla hänen luokseen, jos selvästi tuodaan esille, että kaikki lapset eivät ole samanarvoisia.
Ja ap:n kannattaisi miettiä, että jos jossain vaiheessa tulee ero, niin hyväksyisikö saman kohtelun omalle biologiselle lapselleen?
Ei mun tarvitse edes kuvitella vaan mä olen jo vienyt pienemmän lapsen mummolaan, kun lähdin isomman lapsen, siskoni ja hänen isomman lapsensa kanssa ulkomaille. Mummi hoiti ihan mielellään kahta pienempää serkusta. Eikä tullut kenellekään mitään traumoja.
Hohhoijaa. Mun lapset matkustavat pääasiassa isänsä kanssa. Minä miehen tai lasteni kanssa. Miehellä ei ole varaa kustantaa omia lapsiaan juur mihinkään, he matkustavat äitinsä kanssa jos matkustavat. Eipä oo ongelmaa ollu tästä kenelläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei edes ole yhteisiä lapsia ja miehen ex yrittää silti saada meitä ottamaan mukaan (=kustantamaan) heidän kolme lastaan ulkomaan matkoillemme joita teemme usein. Mikä ihme teillä exät oikein on motivaationa? Kateus entisen puolison lemmenlomista?
Minkälainen isä haluaa matkustella itse ottamatta koskaan omia lapsiaan mukaan?
Sellainen, jonka lapset (teinejä) eivät itsekään halua mukaan vaan ex yrittää kateuttaan tunkea lapsia matkalle.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsia hoidetaan 50/50. Äiti tekee lasten kanssa omilla viikoillaan mitä lystää ja vapailla mitä lystää. Samoin isä.
Koska nämä uusperhe kuvion vaikuttavat kovin vaikeilta, taidan ehdottaa miehelle, että minulle riittää hänen läsnäolo 14/30 päivää kuusta. Siinä hänellä on exän kanssa saaduille lapsilleen aikaa ihan riittämiin. Noiden 14 päivän aikana me tehdään sitten mitä lystätään ja isän on hoidettavat isyys etänäkin, mutta meidän elämä ei sitten exälle tai heidän yhteisille lapsille kuulu. Mies asuu lapsiviikot omassa yksiössään ja tulee meidän kotiin muulloin. Sopii vallan mainiosti. Voin maksaa omasta lapsestani tulevat kustannukset, kunhan mies maksaa jokaisesta lapsesta saman verran, eikä niin, että wt naisen lapset saavat kaikista eniten, koska wt nainen on röyhkeä sossuloinen. WT naisen syytä, että lapset kärsii jos kärsii. Tuskin kärsivät enää, kun tehdään tarkka pesäero niin etten sotkeudu heihin millään tavalla. Harvoin lapset kaipaavat isää äitiviikoilla lähes päivittäisen näkemisen lisäksi.
Siinäpä meni taas nyxällä tunteisiin. LOL
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Shangrilaa kirjoitti:
Lapsettomana ei voi kuin ihmetellä tätä lapsellisten naisten rivien välistä tihkuvaa myrkkyä ja katkeruutta. Olisko syytä jo päästää irti ja katsella tulevaisuuteen. Huh!
Mitenkäs päästät irti kun sinulla on ne lapset? Kyseessä on lastenkin tulevaisuus ja oikeus isäänsä.
Siten päästetään irti, että annetaan isän muodostaa lapsiiinsa sellainen suhde kuin hän haluaa. Millainen tämä suhde on, ei kuulu tippaakaan exälle.
Tässä on se ongelma, että äitinä sitten kestät lapsen surun, pahan olon ja siitä aiheutuvan kiukun ja kapinoinnin, joka aiheutuu lapsen kokiessa olevansa vain puolittain rakastettu isänsä suunnalta. Aikuisina me ymmärrämme paremmin erilaisia tilanteita, mutta lapsille on ehdotttoman tärkeää tuntea olevansa yhtä rakastettu, läheinen ja tärkeä vanhempansa suunnalta kuin kaikki muutkin sisarukset. Se on erittäin oleellista lapsen tasapainoisen kasvun kannalta.
Kun lukee näitä vastaavanlaisua ketjuja, niin aika radikaalisti olen tullut tulokseen, että ihmistä ei ole tarkoitettu kasvattamaan muiden lapsia. Ja väistämättä joudut kasvattamaan, jos asut osankin aikaa saman katon alla. On naiivia ajatella, että voisi asua samassa talossa lasten kanssa olematta heille aikuinen ja kasvattaja. Ja jos olet aikuinen, olet heidän puolellaan ja ajattelet ja toimit lasten parhaaksi.
Tämä!
Kuvitelkaapa tilanne, että perheessä on vaikkapa kolme lasta. Äiti ja isä ilmoittavat, että vanhemmat sisarukset lähtevät hoitoon mummolaan ja vanhemmat lähtevät nuorimmaisen kanssa reissuun. Tässähän ap:n tapauksessahan on tismalleen sama tilanne. Yksi sisarus pääsee matkalle, muut jätetään kotiin.
Ei kannata isän ihmetellä, jos jossain vaiheessa lapsia ei enää kiinnosta tulla hänen luokseen, jos selvästi tuodaan esille, että kaikki lapset eivät ole samanarvoisia.
Ja ap:n kannattaisi miettiä, että jos jossain vaiheessa tulee ero, niin hyväksyisikö saman kohtelun omalle biologiselle lapselleen?
Yhteishuoltajuudessa lapsille toinen tarjoaa toisen viikon ja toinen toisen viikon.
Jos lapsen työtön äiti ei pysty tarjoamaan lapselle mitään matkaa niin voidaanko olettaa, että isä pystyy ainakaan kovin usein yksin tarjoamaan?
Ja toki, kaikille lapsille matkat. Jos ei samalla kertaa niin isä tekee isompien lasten kanssa toisen matkan jonka kustannuksiin ex osallistuu tai sitten ei osallistu. Matkailu on kallista joten yhden pussista on vaikea repiä kaikkien matkoja ainakaan usein.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsia hoidetaan 50/50. Äiti tekee lasten kanssa omilla viikoillaan mitä lystää ja vapailla mitä lystää. Samoin isä.
Koska nämä uusperhe kuvion vaikuttavat kovin vaikeilta, taidan ehdottaa miehelle, että minulle riittää hänen läsnäolo 14/30 päivää kuusta. Siinä hänellä on exän kanssa saaduille lapsilleen aikaa ihan riittämiin. Noiden 14 päivän aikana me tehdään sitten mitä lystätään ja isän on hoidettavat isyys etänäkin, mutta meidän elämä ei sitten exälle tai heidän yhteisille lapsille kuulu. Mies asuu lapsiviikot omassa yksiössään ja tulee meidän kotiin muulloin. Sopii vallan mainiosti. Voin maksaa omasta lapsestani tulevat kustannukset, kunhan mies maksaa jokaisesta lapsesta saman verran, eikä niin, että wt naisen lapset saavat kaikista eniten, koska wt nainen on röyhkeä sossuloinen. WT naisen syytä, että lapset kärsii jos kärsii. Tuskin kärsivät enää, kun tehdään tarkka pesäero niin etten sotkeudu heihin millään tavalla. Harvoin lapset kaipaavat isää äitiviikoilla lähes päivittäisen näkemisen lisäksi.
Meillä miehen lapset asuu omakotitalossa (niiden syntymäkoti) viikko-viikko, ja äitiviikolla äidin uudessa asunnossa. Mies maksoi erossa exälleen enemmän kuin oli ko. talojen hintataso. Mies kieltäytyi osituksessa ex vaimonsa omaisuudesta, vaikka olisi lakipykälien mukaan saanut puolet. Nyt me reissataan niin että joko mukana on minun lapset tai miehen lapset, ja ei me laiteta väkisin noita sekaisin samaan reissuun. Miehen exsä on onneksi fiksu ihminen. Arvostan.
Jokaisen kannattaa kumminkin muistaa, että vastuu omista lapsista ei katoa eron myötä. Lapsilla on ihan yhtäläiset oikeudet isäänsä ja äitiinsä niin ydinperheessä kuin eron jälkeenkin. Jos ihminen ei pysty tätä hyväksymään niin ei kannata näihin uusioviriryksiin lähteä.