Miehen exä väittää että meidän pitäisi ottaa myös bonuslapset mukaan ulkomaanmatkalle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exän ei tietenkään tarvitse maksaa miehensä ja uuden perheen matkaa.

Mutta jos hän on vaatimassa hänen ja miehen yhteisiä lapsia uuden perheen reissuun (mistä ei oltu sovittu), niin silloin pitää osallistua omien lasten kuluihin.

Vai pitääkö miehen ja uuden puolison maksaa koko poppoon matka ja exän ei mitään?

Ja miksi ei?

Tämähän riippuu ihan sen isän ja tämän exän elatuskyvystä, miten maksut menee. 50-50 ei ole reilu pienempituloiselle. Perhe nyt ei vaan lähde matkoille jos rahat ei riitä kaikkien perheenjäsenten mukaanotolle.

Meillä(kin) viikko-viikko ja rahaa ei siirry suuntaan eikä toiseen. Eksä (siis ex-vaimoni) saa lapsilisät mutta siinä se on. Lapset maksaa ihan yhtä paljon, asui muksut sen viikon kumman luona vain. Lapset tietää ja ymmärtää että minä parempituloisena laitan likoon enempi kuin eksä, mutta tajuaa myös että minäkin teen omia juttujani omalla viikollani, kuten eksäkin tekee omallaan. En ole kirjaa pitänyt mutta mä olen joustanut tuplasti sen mitä eksä omien menojen suhteen. T. Se kuka lähtee poikien kanssa Saksaan kesällä.

Mä nyt en ihan ymmärrä täällä logiikkaa. Pieni vauva ei voi sisarpuolilleen leuhkia tällä matkalla. Pieni vauva ei myöskään maksa ekstraa, toisin kuin isommat lapset. Kyllä reissun luonteessa on is ero mennäänkö parina (pienen vauvan kanssa) vai onko isompia lapsia mukana. Lapsia ei tarvi aina ottaa mukaan. Vaikka lasta harmittaisikin.

Hienoa ettää mies on täällää leimattu huonoksi isäksi. Mistäs helv... Te sen tiiätte? Onko käynnyt ilmi reissaako mies lasten kanssa muita reissuja? Tai yhdessä uuden perheen kanssa ja myös muut lapset mukana. Elämistä varmaan maksaa, maksaako kalliita harrastuksia?

Pitkä ketju niin en muista miten kustannuspuoli? Jos ap maksaa, en näe miksi pitäisi maksaa myös bonuslapset. Jos molemmat maksaa, niin jospa rahaa on vain juuri kahden ihmisen matkaan.

Jos minäkin saan heittää arvion. Niin ex on katkera ja haluaa edelleen käyttää exäänsä lompakkona mahdollisimman paljon.

Vierailija kirjoitti:

Jos bonusvaimo ja bonusvauva jäisivät kotiin ja iskä lähtisi reissuun lastensa kanssa?

Miksi naisen pitäisi jäädä pois kerran oma vauvansakin lähtee matkalle? Exän käytös kuulostaa katkeralta, aivan kuin yrittäisi aiheuttaa tahallaan ongelmia. Jos kerran haluaa yhteisten lasten lähtevän mukaan, maksaa varmasti mielellään itse puolet siitä. Vaikka ovat miehen lapsia, eivät ole uuden naisystävän lapsia ja väitän, että heillä on oikeus myös viettää aikaa perheenä, ainakin silloin tällöin ja nythän lasten hoitovuoro on exällä.

Riippuu lasten iästä, jos teini hoitaa vauvaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Shangrilaa kirjoitti:

Lapsettomana ei voi kuin ihmetellä tätä lapsellisten naisten rivien välistä tihkuvaa myrkkyä ja katkeruutta. Olisko syytä jo päästää irti ja katsella tulevaisuuteen. Huh!

Mitenkäs päästät irti kun sinulla on ne lapset? Kyseessä on lastenkin tulevaisuus ja oikeus isäänsä.

Siten päästetään irti, että annetaan isän muodostaa lapsiiinsa sellainen suhde kuin hän haluaa. Millainen tämä suhde on, ei kuulu tippaakaan exälle. 

Tässä on se ongelma, että äitinä sitten kestät lapsen surun, pahan olon ja siitä aiheutuvan kiukun ja kapinoinnin, joka aiheutuu lapsen kokiessa olevansa vain puolittain rakastettu isänsä suunnalta. Aikuisina me ymmärrämme paremmin erilaisia tilanteita, mutta lapsille on ehdotttoman tärkeää tuntea olevansa yhtä rakastettu, läheinen ja tärkeä vanhempansa suunnalta kuin kaikki muutkin sisarukset. Se on erittäin oleellista lapsen tasapainoisen kasvun kannalta.

Kun lukee näitä vastaavanlaisua ketjuja, niin aika radikaalisti olen tullut tulokseen, että ihmistä ei ole tarkoitettu kasvattamaan muiden lapsia. Ja väistämättä joudut kasvattamaan, jos asut osankin aikaa saman katon alla. On naiivia ajatella, että voisi asua samassa talossa lasten kanssa olematta heille aikuinen ja kasvattaja. Ja jos olet aikuinen, olet heidän puolellaan ja ajattelet ja toimit lasten parhaaksi.

Meillä ei edes ole yhteisiä lapsia ja miehen ex yrittää silti saada meitä ottamaan mukaan (=kustantamaan) heidän kolme lastaan ulkomaan matkoillemme joita teemme usein. Mikä ihme teillä exät oikein on motivaationa? Kateus entisen puolison lemmenlomista? 

En jaksa lukea koko ketjua, mutta eihän noi ole mitään bonuslapsia vaan miehesi lapsia. Bonuslapsia olisi miehesi exän lapset, jotka hän on hankkinut uuden kumppanin kanssa. Siis lapsia, jotka eivät ole sinun eikä miehesi biologisia lapsia.

Ja edelliseen viestiin lisäisin, että miehen tulisi toimia kuten ydinperheessä toimitaan eli jos isällä on varaa kustantaa toinen lomamatka koko perheelle saman vuoden aikana, niin nyt voi mennä puolison kanssa kahdestaan (ja vauvan, koska pieni). Jos tähän ei ole varaa, isä säästää riittävästi rahaa kunnes on varaa kustantaa loma koko perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole bonuslapsia....ellet ota naapurin lapsia mukaan. Ne ovat miehesi omia lapsia. Ihan niin kuin vauvakin  (oletettavasti).

Ap:lle ne ovat bonuslapsia (ennen käytettiin termiä lapsipuoli) ja hänen miehelleen omia lapsia. 

Uskon että termiä bonuslapsi käytettiin koska lukijoiden on helpompi erottaa kenen lapsista on kysymys. Miehen biologiset lapset ovat mukana loppuelämän ja ap. kyllä ymmärtänee tämän.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei edes ole yhteisiä lapsia ja miehen ex yrittää silti saada meitä ottamaan mukaan (=kustantamaan) heidän kolme lastaan ulkomaan matkoillemme joita teemme usein. Mikä ihme teillä exät oikein on motivaationa? Kateus entisen puolison lemmenlomista? 

Tämähän se.

Lapsia ei pysty välttämättä kohtelemaan aina tasapuolisesti. Yksi lapsi saattaa olla jo teini ja toinen vauva. Heitä kohdellaan tietysti erilailla.

Tai jos yksi lapsi on kotona vain kaksi viikonloppua kuukaudessa ja toinen on kotona koko ajan. Säästetäänkö tuolle poissaolevalle kahvipullat ja sipsipussien jämät niiden kahden viikon ajalta? Eikö muu perhe saa käydä missään ettei poissaoleva loukkaannu?

Entäs kun vuoroviikkolapsi saa käydä molempien perheiden kanssa reissussa, mutta sisarpuoli saa vain yhden perheen reissut?

Minä en periaatteesta sanele eksän reissuja, eikä hänellä ole puuttumista meidän perheen reissuihin. Matkataan sillä kokoonpanolla, mikä sopii silloin parhaiten. Lapsien ei ole myöskään mikään pakko päästä ulkomaan reissuille. Ei oikeasti ole. Omat lapset on niin nuoria, että heille varmasti se kotimaan huvipuistoreissu on aivan yhtä kiva juttu. Äiti ja isi käy virkistäytymässä pitkällä viikonloppureissulla, ei ne lapset jaksaisi kulkea tuntikaupalla museoissa ja nähtävyyksillä.

Palstan mukaan ulkomaanreissut on kielletty heiltä, joilla ei ole varaa viedä vaikka seitsemää lasta etelään. Joko kaikki tai ei ketään, niinkö?

Ja uusperheissä se lapsimäärä saattaa tuplaantua siitä, mitä itse olet alkujaan tehnyt. Minä en ainakaan lähtisi usean lapsen kanssa pidemmille reissuille, jo omien kanssa matkat on raastavia, vaikka heitä on vain kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Shangrilaa kirjoitti:

Lapsettomana ei voi kuin ihmetellä tätä lapsellisten naisten rivien välistä tihkuvaa myrkkyä ja katkeruutta. Olisko syytä jo päästää irti ja katsella tulevaisuuteen. Huh!

Mitenkäs päästät irti kun sinulla on ne lapset? Kyseessä on lastenkin tulevaisuus ja oikeus isäänsä.

Siten päästetään irti, että annetaan isän muodostaa lapsiiinsa sellainen suhde kuin hän haluaa. Millainen tämä suhde on, ei kuulu tippaakaan exälle. 

Tässä on se ongelma, että äitinä sitten kestät lapsen surun, pahan olon ja siitä aiheutuvan kiukun ja kapinoinnin, joka aiheutuu lapsen kokiessa olevansa vain puolittain rakastettu isänsä suunnalta. Aikuisina me ymmärrämme paremmin erilaisia tilanteita, mutta lapsille on ehdotttoman tärkeää tuntea olevansa yhtä rakastettu, läheinen ja tärkeä vanhempansa suunnalta kuin kaikki muutkin sisarukset. Se on erittäin oleellista lapsen tasapainoisen kasvun kannalta.

Kun lukee näitä vastaavanlaisua ketjuja, niin aika radikaalisti olen tullut tulokseen, että ihmistä ei ole tarkoitettu kasvattamaan muiden lapsia. Ja väistämättä joudut kasvattamaan, jos asut osankin aikaa saman katon alla. On naiivia ajatella, että voisi asua samassa talossa lasten kanssa olematta heille aikuinen ja kasvattaja. Ja jos olet aikuinen, olet heidän puolellaan ja ajattelet ja toimit lasten parhaaksi.

Niin kestät, mutta sellaista vanhemmuus on. Jos lapsen isä on vaikkapa juoppo, et voi exäsi juoppoudelle yhtään mitään vaan joudut kestämään lapsen pettymyksen ja pahan olon, koska isä pettää antamansa lupaukset. Tai jos lapsesi isä vähentää tapaamisia, muuttaa kauemmas tai jopa kuolee. Ikävä kyllä et voi enää eron jälkeen vaikuttaa siihen, miten exäsi elää. Isän ja lapsen välinen suhde ei ole enää sinun asiasi eikä sinun vaikutusvaltasi alla. Ei edes silloin, kun tilanne särkisi lapsen sydämen. Silloin olet vain tukena ja lohtuna lapsellesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exän ei tietenkään tarvitse maksaa miehensä ja uuden perheen matkaa.

Mutta jos hän on vaatimassa hänen ja miehen yhteisiä lapsia uuden perheen reissuun (mistä ei oltu sovittu), niin silloin pitää osallistua omien lasten kuluihin.

Vai pitääkö miehen ja uuden puolison maksaa koko poppoon matka ja exän ei mitään?

Ja miksi ei?

Tämähän riippuu ihan sen isän ja tämän exän elatuskyvystä, miten maksut menee. 50-50 ei ole reilu pienempituloiselle. Perhe nyt ei vaan lähde matkoille jos rahat ei riitä kaikkien perheenjäsenten mukaanotolle.

Meillä(kin) viikko-viikko ja rahaa ei siirry suuntaan eikä toiseen. Eksä (siis ex-vaimoni) saa lapsilisät mutta siinä se on. Lapset maksaa ihan yhtä paljon, asui muksut sen viikon kumman luona vain. Lapset tietää ja ymmärtää että minä parempituloisena laitan likoon enempi kuin eksä, mutta tajuaa myös että minäkin teen omia juttujani omalla viikollani, kuten eksäkin tekee omallaan. En ole kirjaa pitänyt mutta mä olen joustanut tuplasti sen mitä eksä omien menojen suhteen. T. Se kuka lähtee poikien kanssa Saksaan kesällä.

Tässä "hauska" alapeukku. Ilmeisesti alapeukuttaja on sitä mieltä että nainen joka (haluamalla) halusi lapsia ei ole velvollinen ottamaan vastuuta omista lapsistaan. Vastuuseen kun kuuluu myös taloudellinen sen henkisen (kasvatuksellinen) lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Shangrilaa kirjoitti:

Lapsettomana ei voi kuin ihmetellä tätä lapsellisten naisten rivien välistä tihkuvaa myrkkyä ja katkeruutta. Olisko syytä jo päästää irti ja katsella tulevaisuuteen. Huh!

Mitenkäs päästät irti kun sinulla on ne lapset? Kyseessä on lastenkin tulevaisuus ja oikeus isäänsä.

Siten päästetään irti, että annetaan isän muodostaa lapsiiinsa sellainen suhde kuin hän haluaa. Millainen tämä suhde on, ei kuulu tippaakaan exälle. 

Tässä on se ongelma, että äitinä sitten kestät lapsen surun, pahan olon ja siitä aiheutuvan kiukun ja kapinoinnin, joka aiheutuu lapsen kokiessa olevansa vain puolittain rakastettu isänsä suunnalta. Aikuisina me ymmärrämme paremmin erilaisia tilanteita, mutta lapsille on ehdotttoman tärkeää tuntea olevansa yhtä rakastettu, läheinen ja tärkeä vanhempansa suunnalta kuin kaikki muutkin sisarukset. Se on erittäin oleellista lapsen tasapainoisen kasvun kannalta.

Kun lukee näitä vastaavanlaisua ketjuja, niin aika radikaalisti olen tullut tulokseen, että ihmistä ei ole tarkoitettu kasvattamaan muiden lapsia. Ja väistämättä joudut kasvattamaan, jos asut osankin aikaa saman katon alla. On naiivia ajatella, että voisi asua samassa talossa lasten kanssa olematta heille aikuinen ja kasvattaja. Ja jos olet aikuinen, olet heidän puolellaan ja ajattelet ja toimit lasten parhaaksi.

Niin kestät, mutta sellaista vanhemmuus on. Jos lapsen isä on vaikkapa juoppo, et voi exäsi juoppoudelle yhtään mitään vaan joudut kestämään lapsen pettymyksen ja pahan olon, koska isä pettää antamansa lupaukset. Tai jos lapsesi isä vähentää tapaamisia, muuttaa kauemmas tai jopa kuolee. Ikävä kyllä et voi enää eron jälkeen vaikuttaa siihen, miten exäsi elää. Isän ja lapsen välinen suhde ei ole enää sinun asiasi eikä sinun vaikutusvaltasi alla. Ei edes silloin, kun tilanne särkisi lapsen sydämen. Silloin olet vain tukena ja lohtuna lapsellesi. 

En tietenkään voi pakottaa tai neuvoa exää, miten hänen tulisi toimia. Vanhempien keskinäinen kommunikoinnin tulisi kuitenkin pelata sen verran, että pystyt toiselle vanhemmalle kertomaan, millaisia tunteita lapsi mahdollisesti käsittelee. Eli jos selkeästi huomaa, että lapsella on iso tarve olla isän kanssa ja ikävöi tätä paljon, tämä tieto pitäisi isälle välittää. On tietenkin hänen asiansa, mitä hän tiedolla tekee.

Isän ja lapsen välinen suhde kuuluu kyllä äidille eronkin jälkeen. Se on niin merkittävä asia lapsen elämässä, että esim äidin tehtävänä on tukea lapsen ja isän suhdetta, jos siinä on jotain ongelmaa. Esim omassa tuttavapiirissäni on eronnut nainen, jonka lasten isä on aika häilyvä. Nainen kuitenkin esim vuosia on kuljettanut lapsia isänsä luokse, koska muuten eivät näkisi yhtä usein idäänsä. Se on tosi kunnioitettavaa ja hienoa, sillä moni vain kohauttaisi olkia ja toteaisi, että lasten olisi parempi olla ilman isää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Shangrilaa kirjoitti:

Lapsettomana ei voi kuin ihmetellä tätä lapsellisten naisten rivien välistä tihkuvaa myrkkyä ja katkeruutta. Olisko syytä jo päästää irti ja katsella tulevaisuuteen. Huh!

Mitenkäs päästät irti kun sinulla on ne lapset? Kyseessä on lastenkin tulevaisuus ja oikeus isäänsä.

Siten päästetään irti, että annetaan isän muodostaa lapsiiinsa sellainen suhde kuin hän haluaa. Millainen tämä suhde on, ei kuulu tippaakaan exälle. 

Tässä on se ongelma, että äitinä sitten kestät lapsen surun, pahan olon ja siitä aiheutuvan kiukun ja kapinoinnin, joka aiheutuu lapsen kokiessa olevansa vain puolittain rakastettu isänsä suunnalta. Aikuisina me ymmärrämme paremmin erilaisia tilanteita, mutta lapsille on ehdotttoman tärkeää tuntea olevansa yhtä rakastettu, läheinen ja tärkeä vanhempansa suunnalta kuin kaikki muutkin sisarukset. Se on erittäin oleellista lapsen tasapainoisen kasvun kannalta.

Kun lukee näitä vastaavanlaisua ketjuja, niin aika radikaalisti olen tullut tulokseen, että ihmistä ei ole tarkoitettu kasvattamaan muiden lapsia. Ja väistämättä joudut kasvattamaan, jos asut osankin aikaa saman katon alla. On naiivia ajatella, että voisi asua samassa talossa lasten kanssa olematta heille aikuinen ja kasvattaja. Ja jos olet aikuinen, olet heidän puolellaan ja ajattelet ja toimit lasten parhaaksi.

Muuten allekirjoitan tekstisi, mutta se että vauva pääsee matkalle ei ole sisaruspuolilta mitenkään pois, tuohan on periaatteessa pelkkä vanhempien matka. Minä kyllä puolustan parin oikeutta viettää aikaa, vaikka sitten ulkomailla jos niin tahtovat, ihan vaan kaksistaan (+ vauva vaivoina, jos ilonakin).

Sekään ei ole automaattisesti lapsilta pois ja kauhea vääryys jos vanhempi tekee jotain kivaa ilman heitä tai vain osan lapsista kanssa, tapahtuuhan niin vaikka tämä vanhempi asuisi kokonaan lastensa kanssa.

Ap:lla on nyt parisuhde puolisonsa kanssa ja hänellä on täysi oikeus viettää aikaa, vaikka sitten ulkomailla, omana perheenään. Ap:n puoliso lastensa vanhempana viettää sitten toiste aikaa vain lastensa kanssa jollain kokoonpanolla ja taas joskus yhdessä uusine puolisoineen ja vaikka kaikkine lapsineen.  Vasta jos eronnut vanhempi alkaa selvästi suosia vain uusia lapsiaan, asia pitää korjata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Shangrilaa kirjoitti:

Lapsettomana ei voi kuin ihmetellä tätä lapsellisten naisten rivien välistä tihkuvaa myrkkyä ja katkeruutta. Olisko syytä jo päästää irti ja katsella tulevaisuuteen. Huh!

Mitenkäs päästät irti kun sinulla on ne lapset? Kyseessä on lastenkin tulevaisuus ja oikeus isäänsä.

Siten päästetään irti, että annetaan isän muodostaa lapsiiinsa sellainen suhde kuin hän haluaa. Millainen tämä suhde on, ei kuulu tippaakaan exälle. 

Tässä on se ongelma, että äitinä sitten kestät lapsen surun, pahan olon ja siitä aiheutuvan kiukun ja kapinoinnin, joka aiheutuu lapsen kokiessa olevansa vain puolittain rakastettu isänsä suunnalta. Aikuisina me ymmärrämme paremmin erilaisia tilanteita, mutta lapsille on ehdotttoman tärkeää tuntea olevansa yhtä rakastettu, läheinen ja tärkeä vanhempansa suunnalta kuin kaikki muutkin sisarukset. Se on erittäin oleellista lapsen tasapainoisen kasvun kannalta.

Kun lukee näitä vastaavanlaisua ketjuja, niin aika radikaalisti olen tullut tulokseen, että ihmistä ei ole tarkoitettu kasvattamaan muiden lapsia. Ja väistämättä joudut kasvattamaan, jos asut osankin aikaa saman katon alla. On naiivia ajatella, että voisi asua samassa talossa lasten kanssa olematta heille aikuinen ja kasvattaja. Ja jos olet aikuinen, olet heidän puolellaan ja ajattelet ja toimit lasten parhaaksi.

Niin kestät, mutta sellaista vanhemmuus on. Jos lapsen isä on vaikkapa juoppo, et voi exäsi juoppoudelle yhtään mitään vaan joudut kestämään lapsen pettymyksen ja pahan olon, koska isä pettää antamansa lupaukset. Tai jos lapsesi isä vähentää tapaamisia, muuttaa kauemmas tai jopa kuolee. Ikävä kyllä et voi enää eron jälkeen vaikuttaa siihen, miten exäsi elää. Isän ja lapsen välinen suhde ei ole enää sinun asiasi eikä sinun vaikutusvaltasi alla. Ei edes silloin, kun tilanne särkisi lapsen sydämen. Silloin olet vain tukena ja lohtuna lapsellesi. 

En tietenkään voi pakottaa tai neuvoa exää, miten hänen tulisi toimia. Vanhempien keskinäinen kommunikoinnin tulisi kuitenkin pelata sen verran, että pystyt toiselle vanhemmalle kertomaan, millaisia tunteita lapsi mahdollisesti käsittelee. Eli jos selkeästi huomaa, että lapsella on iso tarve olla isän kanssa ja ikävöi tätä paljon, tämä tieto pitäisi isälle välittää. On tietenkin hänen asiansa, mitä hän tiedolla tekee.

Isän ja lapsen välinen suhde kuuluu kyllä äidille eronkin jälkeen. Se on niin merkittävä asia lapsen elämässä, että esim äidin tehtävänä on tukea lapsen ja isän suhdetta, jos siinä on jotain ongelmaa. Esim omassa tuttavapiirissäni on eronnut nainen, jonka lasten isä on aika häilyvä. Nainen kuitenkin esim vuosia on kuljettanut lapsia isänsä luokse, koska muuten eivät näkisi yhtä usein idäänsä. Se on tosi kunnioitettavaa ja hienoa, sillä moni vain kohauttaisi olkia ja toteaisi, että lasten olisi parempi olla ilman isää.

Juuri näin, tätä oikeastaan edellä tarkoitinkin. Lähivanhempi ei voi enää määrätä, mitä etävanhempi saamallaan tiedolla tekee tai tekeekö yhtään mitään. Lähivanhemman tehtävä on mahdollistaa lapsen ja etävanhemman väliset tapaamiset ja etävanhempi taas päättää, mitä lapsen kanssa silloin tekee vai tekeekö muuta kuin katselee telkkaria. 

Vierailija kirjoitti:

Ja edelliseen viestiin lisäisin, että miehen tulisi toimia kuten ydinperheessä toimitaan eli jos isällä on varaa kustantaa toinen lomamatka koko perheelle saman vuoden aikana, niin nyt voi mennä puolison kanssa kahdestaan (ja vauvan, koska pieni). Jos tähän ei ole varaa, isä säästää riittävästi rahaa kunnes on varaa kustantaa loma koko perheelle.

Kylläpä nykyajan lapsia lellitään. Ihan pitää järjestää toinen matka, jos isä käy uuden kumppanin ja vauvan kanssa lomalla. Tässä vaiheessa ei kyllä mitään toisia lomia tarvitsisi järjestää. Riittää kun isä viettää riittävästi aikaa lasten kanssa muuten. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lasten iästä, jos teini hoitaa vauvaa

Miksi teini hoitaisi lomalla jonkun naikkosen vauvaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Shangrilaa kirjoitti:

Lapsettomana ei voi kuin ihmetellä tätä lapsellisten naisten rivien välistä tihkuvaa myrkkyä ja katkeruutta. Olisko syytä jo päästää irti ja katsella tulevaisuuteen. Huh!

Mitenkäs päästät irti kun sinulla on ne lapset? Kyseessä on lastenkin tulevaisuus ja oikeus isäänsä.

Siten päästetään irti, että annetaan isän muodostaa lapsiiinsa sellainen suhde kuin hän haluaa. Millainen tämä suhde on, ei kuulu tippaakaan exälle. 

Tässä on se ongelma, että äitinä sitten kestät lapsen surun, pahan olon ja siitä aiheutuvan kiukun ja kapinoinnin, joka aiheutuu lapsen kokiessa olevansa vain puolittain rakastettu isänsä suunnalta. Aikuisina me ymmärrämme paremmin erilaisia tilanteita, mutta lapsille on ehdotttoman tärkeää tuntea olevansa yhtä rakastettu, läheinen ja tärkeä vanhempansa suunnalta kuin kaikki muutkin sisarukset. Se on erittäin oleellista lapsen tasapainoisen kasvun kannalta.

Kun lukee näitä vastaavanlaisua ketjuja, niin aika radikaalisti olen tullut tulokseen, että ihmistä ei ole tarkoitettu kasvattamaan muiden lapsia. Ja väistämättä joudut kasvattamaan, jos asut osankin aikaa saman katon alla. On naiivia ajatella, että voisi asua samassa talossa lasten kanssa olematta heille aikuinen ja kasvattaja. Ja jos olet aikuinen, olet heidän puolellaan ja ajattelet ja toimit lasten parhaaksi.

Muuten allekirjoitan tekstisi, mutta se että vauva pääsee matkalle ei ole sisaruspuolilta mitenkään pois, tuohan on periaatteessa pelkkä vanhempien matka. Minä kyllä puolustan parin oikeutta viettää aikaa, vaikka sitten ulkomailla jos niin tahtovat, ihan vaan kaksistaan (+ vauva vaivoina, jos ilonakin).

Sekään ei ole automaattisesti lapsilta pois ja kauhea vääryys jos vanhempi tekee jotain kivaa ilman heitä tai vain osan lapsista kanssa, tapahtuuhan niin vaikka tämä vanhempi asuisi kokonaan lastensa kanssa.

Ap:lla on nyt parisuhde puolisonsa kanssa ja hänellä on täysi oikeus viettää aikaa, vaikka sitten ulkomailla, omana perheenään. Ap:n puoliso lastensa vanhempana viettää sitten toiste aikaa vain lastensa kanssa jollain kokoonpanolla ja taas joskus yhdessä uusine puolisoineen ja vaikka kaikkine lapsineen.  Vasta jos eronnut vanhempi alkaa selvästi suosia vain uusia lapsiaan, asia pitää korjata.

Hyvin sanottu. Ilmeisesti kaikki ap:n haukkujat on kaltoin kohdeltuja (omasta mielestään) ja kokevat oikeudekseen moralisoida, sekä vaikuttaa ex-puolison elämään keinolla millä hyvänsä. Lapset on aina hyvä vipuvarsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nyt luettavissa täällä, että kun eroat ja perustat uusperheen niin silloin ei ole exien mielestä "lupa" koskaan mennä matkoille muussa kokoonpanossa kuin kaikkien lasten mukana ollessa?

Oli niitä lapsia sitten yksi tai kymmenen?

Ihan järjetöntä.

Eihän ydinperheessäkään näin aina voi toimia. Eikä tarvitse.

Ydinperheen vanhemmat jättävät lapset, osan lapsia isovanhemmille tms. Ja lähtevät ihan keskenäänkin reissuun. Tai eri kokoonpanoilla.

Miksi se on kiellettyä eron jälkeen?

Eron jälkeenkin olet vanhempi niille omille lapsillesi eikä ne muutu sinulle vieraiksi ihmisiksi. Varsinkin kun uusioperheessä on sinun, minun ja meidän lapsia täytyy tiedostaa se, että kaikkia huomioidaan tasaveroisesti.

Huvittavaa kyllä kun toisissa ketjuissa äijät mankuu miten ex tahallaan vieraannuttaa lapset isästä. Tässä tapauksessa iskä taas vähät välittää entisen suhteensa lapsi saa ja äiti yrittää " ylihuomehtivaisena" tätä isä-lapsisuhdetta vaalia ihan lasten hyväksi . Niin tai näin mies on aina se avuton uhri, eikä vastuullinen vanhempi.

Ei se tee välinpitämätöntä vanhempaa, jos ei ihan kaikkialle vie lastaan. Ei se lapsi tule mukaan vaikka nykyisen puolison isän hautajaisiinkaan välttämättä.