Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko menneet naimisiin "salaa" kahdestaan? Mitä sitten tapahtui?
ap1979
20.05.2019 |
Meillä on tilanne että aiomme mieheni kanssa mennä kesällä naimisiin kahdestaan. Emme kerro kenellekään etukäteen ja tarkoitus on että paikalla on meidän lisäksemme vain pappi ja kaksi seurakunnan työntekijää todistajina. Olisimme voineet tämän tehdä maistraatissakin mutta halusimme mieluummin kirkollisen vihkimisen pienesti kuin maistraatin.
Onko kukaan tehnyt samoin? Miten sukulaiset reagoivat? Millaiset muistot teille jäi tuosta päivästä? Itselläni on todella onnellinen ja rakastettu olo ja tärkeintä on että saamme siunauksen parisuhteellemme ja saamme jatkaa elämää avioparina. Ainoa jännitysmomentti on ehkä ihmisten, lähinnä omien vanhempieni reaktio, ovatko pettyneitä tai harmissaan kun ei kerrottu etukäteen.
Jakakaahan kokemuksia, olisi kiva keskustella tästä kun en voi kenellekään etukäteen kertoa, paitsi miehelle tietysti :D
Kommentit (109)
Olen tehnyt, vastaanotto oli enimmäkseen positiivinen. Isäni jotain typerää mukavitsaili, mutta se ei tullut yllätyksenä. Hän oli suurin syy, miksi en pitänyt häitä. Ei osannut antaa mun tehdä omia päätöksiäni, ja tiesin, ettei olis voinut mun antaa nauttia kun olis huomautellut että on virhe jne. (Olin siis kuitenkin 26, en mikään teini.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassua, että kuvitellaan "julkisten" häiden automaattisesti tarkoittavan isoja juhlia ja koko sukua paikalla. Me emme menneet naimisiin salaa, mutta emme myöskään pitäneet häitä. Meidät vihittiin maistraatissa, paikalla oli meidän molempien vanhemmat sekä kummankin paras ystävä. Tilaisuuden jälkeen menimme yhdessä ravintolaan syömään. Ei juhlia eikä suuria seremonioita.
Miksi jätitte sisarukset pois juhlista?
Meillä syy oli osin vieraiden rajauksessa. Jos me oltaisiin pyydetty meidän vanhemmat, olisin halunnut myös ainoan, perheettömän sisarukseni paikalle. Anoppi olisi loukkaantunut, jos minun sisarus olisi saanut tulla, mutta miehen sisarukset eivät. Siinä tapauksessa olisin halunnut myös ystäviä, ja koska osa ystävistä on sukulaisia, olisi miehenkin sukulaisia pitänyt kutsua. Minun puolelta vieraita olisi ollut 5-6, miehen puolelta 50-60. Vihkimisen jälkeen me mentiin syömään. Mitäpä sukulaiset olisi tuumanneet, kun olisimme sanoneet heipat ja jatkaneet matkaa kahdestaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ainoa lapseni ketkuttelisi itsensä minulta salaa avioon, sen jälkeen olisi entinen tytär. Ei siksi, että haluaisin sekaantua järjestelyihin vaan siksi etten voi sietää mitään selän takana vehkeilyjä tai muuta filunkia. Tytär tietää tämän hyvin.
Heh, eli tyttären kaikki omat asiat, jotka hän hoitaa sulle kertomatta, on selän takana vehkeilyä tai muuta filunkia :'D
Isot asiat. Voisin minäkin tehdä isoja asioita salaa, jotka vaikuttaisivat myös tyttäreni elämään, mutta en tee koska olen rehellinen.
Miten tyttäresi avioliitto vaikuttaa sinun elämääsi?
Malliesimerkki siitä, kuinka nykyisessä individualistisessa kulttuurissa ajatellaan.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni meni salaa naimisiin, ja loukkaannuin siitä kovasti. Oikeastaan siinä sitten samalla välit lopahtivat. Ei ollut kyse hääjuhlista, sillä en erityisesti odottanut kutsua niihin. Olisin vain halunnut etukäteen tietää, sillä se olisi ollut luottamuksen osoitus minua kohtaan. Läheinen ihminen ei ollut niin läheinen kuin luulin.
Huh, omat ystävät olivat iloisia ja onnittelivat vaikka meidän häihin ei kutsuttu yhtään ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, että kuvitellaan "julkisten" häiden automaattisesti tarkoittavan isoja juhlia ja koko sukua paikalla. Me emme menneet naimisiin salaa, mutta emme myöskään pitäneet häitä. Meidät vihittiin maistraatissa, paikalla oli meidän molempien vanhemmat sekä kummankin paras ystävä. Tilaisuuden jälkeen menimme yhdessä ravintolaan syömään. Ei juhlia eikä suuria seremonioita.
Miksi jätitte sisarukset pois juhlista?
Meillä syy oli osin vieraiden rajauksessa. Jos me oltaisiin pyydetty meidän vanhemmat, olisin halunnut myös ainoan, perheettömän sisarukseni paikalle. Anoppi olisi loukkaantunut, jos minun sisarus olisi saanut tulla, mutta miehen sisarukset eivät. Siinä tapauksessa olisin halunnut myös ystäviä, ja koska osa ystävistä on sukulaisia, olisi miehenkin sukulaisia pitänyt kutsua. Minun puolelta vieraita olisi ollut 5-6, miehen puolelta 50-60. Vihkimisen jälkeen me mentiin syömään. Mitäpä sukulaiset olisi tuumanneet, kun olisimme sanoneet heipat ja jatkaneet matkaa kahdestaan?
Meillä taas syitä sille, miksi emme halunneet edes pientä tilaisuutta, olivat mm. seuraavat:
- emme halunneet mieheni isää paikalle, mutta toisaalta olisi tuntunut mulkulta jättää kutsumatta hänet
- suurin osa niistä, jotka kutsun olisivat saaneet, asuvat kaukana – he olisivat varmasti velvollisuudesta tulleet, mutta olisiko se lopulta heistä ollut mukavaa ajella satoja kilometrejä ja maksaa majoituksesta vain siksi, että käydään jossain syömässä?
- en usko, että tilaisuus olisi ollut kovin viihtyisä, koska miehen perhe on suoraan sanottuna aika tuppisuuta porukkaa, eikä tunnelma olisi ollut katossa – varsinkaan, jos miehen isä olisi kutsuttu
Että ei kiitos edes pienelle tilaisuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni meni salaa naimisiin, ja loukkaannuin siitä kovasti. Oikeastaan siinä sitten samalla välit lopahtivat. Ei ollut kyse hääjuhlista, sillä en erityisesti odottanut kutsua niihin. Olisin vain halunnut etukäteen tietää, sillä se olisi ollut luottamuksen osoitus minua kohtaan. Läheinen ihminen ei ollut niin läheinen kuin luulin.
Huh, omat ystävät olivat iloisia ja onnittelivat vaikka meidän häihin ei kutsuttu yhtään ketään.
Sama juttu!
Vierailija kirjoitti:
Jos ainoa lapseni ketkuttelisi itsensä minulta salaa avioon, sen jälkeen olisi entinen tytär. Ei siksi, että haluaisin sekaantua järjestelyihin vaan siksi etten voi sietää mitään selän takana vehkeilyjä tai muuta filunkia. Tytär tietää tämän hyvin.
Kuulostat juuri sellaiselta mammalta, jonka takia minäkin menisin ”salaa” avioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni meni salaa naimisiin, ja loukkaannuin siitä kovasti. Oikeastaan siinä sitten samalla välit lopahtivat. Ei ollut kyse hääjuhlista, sillä en erityisesti odottanut kutsua niihin. Olisin vain halunnut etukäteen tietää, sillä se olisi ollut luottamuksen osoitus minua kohtaan. Läheinen ihminen ei ollut niin läheinen kuin luulin.
Kylläpä oli tuuria ystävälläsi, pääsi naimisiin ja samoin tein eroon sinusta.
Me menimme kahdestaan naimisiin kirkossa vain papin ja todistajien läsnäollessa. Oli hyvin romanttinen hetki! Lämmöllä muistelemme sitä päivää edelleen. Tuntuu hyvältä, että se on vain meidän kahden.
Emme kertoneet sukulaisille etukäteen. Mitään suurta haloota asiasta ei syntynyt vaan perheemme ymmärsivät ratkaisumme.
Suosittelen kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menimme naimisiin samoin; kirkossa ja todistajat seurakunnan puolesta. Ei kukaan tuttava reagoinut kummemmin, onnittelivat. En muuta odottanutkaan 😄
Mieheni ystävä sanoi, että kunpa olisi itsekin voinut mennä naimisiin samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan olisi halunnut häihin äitiäni. Minulla on vielä hyvässä muistissa, miten pontevasti hän yritti saada minun ja poikaystäväni seurustelun loppumaan. Siinä oli mammalla kaikki keinot käytössä, niin kiristäminen, uhkailu kuin lahjonnan yrittäminen.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan olisi halunnut häihin äitiäni. Minulla on vielä hyvässä muistissa, miten pontevasti hän yritti saada minun ja poikaystäväni seurustelun loppumaan. Siinä oli mammalla kaikki keinot käytössä, niin kiristäminen, uhkailu kuin lahjonnan yrittäminen.
Ymmärrän erittäin hyvin tuon kuten myös tuon erään jolla oli sellainen appi että ei häntä häihin haluttu. Jep, eipä paljoa tuollaista äitiä kiinnosta niihin häihin kutsua. Itsekin olen salaa avioitunut, syitä oli paljon ja täällä melkein kaikki lueteltukin. Ei kiinnosta sellainen kallis hössötys ja pönötys.
Eräs ystäväni myös meni salaa naimisiin, johtuen lähinnä isästään; isällä todella paha alkoholiongelma, olisi siinä elämän tärkein prinsessapäivä saanut vain hirveän stressin aikaan kun koko ajan pitäisi jännittää mitä hirveää 100 prossan varmuudella tapahtuu jo kirkossa. Ei sitä isää olisi voinut poiskaan jättää kutsutuista joten menivät salaa ja olivat tyytyväisiä ratkaisuunsa. Kavereille pitivät kemut sitten myöhemmin. Ikäviä tällaisetkin tilanteet mutta vaihtoehdot on aika vähissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tehtiin homma salaa.
Jos tuli jonkun kanssa puheeksi, sanottiin vaan että ”me halusimme näin”.
Ei kukaan pahoittanut mieltään, tai sitten osasivat piilottaa sen tosi hyvin.
Tyhmäähän se on pitää häät ihan vaan kaikkien muiden takia.
Ukko36 kirjoitti:
Me tehtiin homma salaa.
Jos tuli jonkun kanssa puheeksi, sanottiin vaan että ”me halusimme näin”.Ei kukaan pahoittanut mieltään, tai sitten osasivat piilottaa sen tosi hyvin.
Tyhmäähän se on pitää häät ihan vaan kaikkien muiden takia.
Osasivat peittää pettymyksensä hyvin. Pettäjät menevät juuri näin usein avioon, salaa kuten muukin elämä on. Vaihda jo pettäjä nimimerkkiäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin äitinä tyytyväinen! Pääsee sitä naimisiin ilman prinsessajuhliakin.
Kyse tuskin on juhlista vaan siitä, että kuka on niin "luotettava" jolle kerrotaan. Jos ei luottoa löydy, sitä ei löydy toiseenkaan suuntaan.
Mutta eihän tässä ole kyse luotettavuudesta vaan siitä, että ei halua juhlia. Ei pidä naimisiinmenoa minään niin suurena asiana omalla kohdalla, että sitä pitäisi kuuluttaa etukäteen suut silmät täyteen jokaiselle vastaantulijalle ja sukulaiselle, vaan se on vain tulevan avioparin välinen asia, vähän kuin perheen kesken vietetty syntymäpäivä. Se ei varsinaisesti ole salailua vaan sitä, että tahtoo tehdä asian rauhassa. Jos joku vetää siitä herneen nenäänsä, se on paras tehdä jälkikäteen, ettei pilaa tunnelmaa juhlapäivältään.
Maistraattihäät ei tarkoita juhlia vaan vihkimistä. Jos ei edes äidilleen voi kertoa, voi hankkia lapsenlapsillekin hoitajan sitten salaa jostain. No, jos tyttäreni näin päättäisi tehdä, tietäisi hän etukäteen lopputuleman. Kaikenlaista muuta alkaisi myös siltä seisomalta tapahtua salaa ja vaivihkaa.
Herranen aika millainen äiti. Tuolla tyylillä saattaa käydä niin, että tytär ei mene ikinä naimisiin. Siinäpä sitten ihmettelet, miksei hääkutsua tule.
No hyvä. Avioliitto ei ole mikään vakio tai pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin lapsellista tuollainen salailu. En nyt tarkoita, että kaikille pitäisi asiaa kuuluttaa, mutta lähimmiltä salailussa en näe mitään järkeä.
Millä tavalla se pitäisi sitten hoitaa? Hei, kaikki sukulaiset ja ystävät, olemme menossa naimisiin silloin ja silloin, mutta emme järjestä minkäänlaisia häitä. Halusimme vain tiedottaa asiasta etukäteen.
Ei... Kuitenkin joku olisi vähintään järjestänyt jotkut yllätyspirskeet. Meillä oli yksinkertaisesti tarkoituksena mennä naimisiin ilman suurempaa hössötystä ja siinä sitten onnistuttiin. Kerrottiin läheisille sitten jälkikäteen, kun etukäteen ei sinänsä mitään kertomista ollut.
nro 11
Ei tietenkään kaikille sukulaisilla ja ystäville. Juurihan kirjoitin, ettei kuuluteta kaikille. Mutta lähimmille kertoisin, että olen menossa naimisiin ja halutaan tehdä se ihan kahdestaan ilman juhlia. Omat läheiseni ovat sen verran fiksua porukkaa, että kunnioittaisivat toivettani eivätkä järjestäisi yllätysjuhlia.
Mutta miksi se pitää kertoa etukäteen, kun sen voi kertoa jälkikäteenkin?
Jos ei väleillä esimerkiksi vanhempiin ole mitään merkitystä, niin ei tietenkään. Miksi luulet että heitä kiinnostaisi se tieto jälkeenpäin, jos ei etukäteen voi kertoa.
No, siis mullahan on omakohtaista kokemusta "salaa" naimisiin menemisestä (minkä takia tässä ketjussa kirjoittelenkin), ja voinkin kertoa, että kyllä, olen edelleen väleissä vanhempiini, joita kiinnosti tieto naimisiin menemisestäni jälkikäteen, eikä heitä harmittanut se, että en kertonut etukäteen.
En oikein ymmärrä, miksi pitäisi saada tietää etukäteen, jos on tarkoituksena hoitaa homma mahdollisimman vähällä tohinalla?
Mitä tohinaa syntyisi, jos soittaisit äidillesi ja kertoisit että olet menossa huomenna naimisiin? Minua loukkaisi nimenomaan salailu, mutta hyvä ettei vanhempiasi loukannut. Vähän sama kuin kuulisi miehensä pettämisistä viimeisenä kyliltä, kaikki muut tietävät paitsi itse. Sellaisestakaan ei ole koskaan mitään hyvää seurannut.
Vertaat lapsen avioitumista pettämiseen... Aika kummallista.
No, ihan sellainen tohina, että en halunnut mitään huomiota naimisiinmenolleni etukäteen. Jos olisin kertonut jollekulle, olisi pitänyt sitten jutella asiasta, ja ehkä olisi pyydetty, että mennään jonnekin juhlistamaan avioliittoa, mutta se ei kuulunut suunnitelmiin.
Mähän en mitenkään salaillut avioliittoani, ainoastaan en kertonut sitä, että olemme menossa sen solmimaan. Mun vanhemmat eivät ole mun kauttani, joten en ole myöskään heille kertonut, että aletaan yrittää lasta ja jätetään ehkäisy pois.
Salailu kuin salailu. Kavalluskin on sitä että otetaan rahaa salaa joltain toiselta. Ymmärrän että haluat olla uniikki, mystinen ja salakähmäinen, minähän en sellaisia ihmisiä ympärilläni katsele.
Apua, tämä yksi äitimuori on ahdistava...
Meillä oli todistajat maistraatista, vihkimisen jälkeen mentiin kahdestaan syömään ja hotelliin yöksi. Seuraavana päivänä soitettiin molempien vanhemmille ja isovanhemmille ja laitettiin facebookiin "hääkuva". Äitini oli ainoa, joka hermostui kun ei kerrottu etukäteen tai pidetty juhlia. Miehen vanhemmat tekivät itse aikanaan samanlaisen tempun, tosin kirkossa, eli he ymmärsivät oikein hyvin. Vanhempani ovat eronneet, molemmilla uusi puoliso eivätkä sovi samoihin juhliin, siksikään en halunnut juhlia. En tekisi mitään toisin.
Alue: Aihe vapaa
No voi helkkari, en kyllä ole kenellekään kertonut asuntolainoistani tai työsopimuksistani. Yhtä vähän, jos minä niin päätän, kuuluu etukäteen naimisiinmenoon kenellekään.
Meillä oli pienet häät, tapa täällä maalla oli n. neljäkymmentä vuotta sitten sellainen. Lapseni meni naimisiin niin, että todistajat oli seurakunnan puolesta. Seuraavana päivänä ilmoittivat meille läheisille. Oikein hyvä ratkaisu, kirkkohäät saivat, ilman hössötystä. Mitäkö siitä seurasi, no tähän mennessä jo yli 10 vuotta kestänyt, ilmeisen onnellinen ja vauras liitto. Käyttävät rahansa pysyvään, eivät typeriin juhliin.