Oletteko menneet naimisiin "salaa" kahdestaan? Mitä sitten tapahtui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes mennä naimisiin jos se pitää tehdä salaa? Voi sitä ihan avoimestikin pitää vihkitilaisuuden vain kahdestaan tai pienellä porukalla. 

Koska avioliitto on juridinen sopimus.

Miksi juridinen sopimus pitäisi tehdä salassa? Sehän on täysin laillista, joten siinä ei pitäisi olla mitään salattavaa. Kyllähän asuntolainoista, työsopimuksista, adoptioista yms. kerrotaan ihan avoimesti. Mikä siinä avioliittosopimuksessa on niin hävettävää, ettei voi avoimesti puhua?

Eihän se ole salainen. Moni mieltää vihkimisen salaiseksi koska eivät järjestä juhlia. Eri asia sitten nämä jotka eivät kerro edes vihkimisen jälkeen, mutta ketä se oikeasti haittaa?

Mielestäni asia, josta ei kerrota muille tapahtuu näiltä muilta salaa. Ei sillä ole mitään tekemistä juhlattomuuden kanssa. Jos esim. äiti ei tiedä vihkimisestä etukäteen. Vihkiminen tapahtuu äidiltä salaa. Aika montaakin äitiä tai isää tai muuta läheistä sellainen haittaa. Minua haittaisi itseänikin, jos joutuisin salaamaan vihkimisen äidiltäni ja isältäni. 

No sua haittaa. Mun vanhempia ei haitannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes mennä naimisiin jos se pitää tehdä salaa? Voi sitä ihan avoimestikin pitää vihkitilaisuuden vain kahdestaan tai pienellä porukalla. 

Koska avioliitto on juridinen sopimus.

Miksi juridinen sopimus pitäisi tehdä salassa? Sehän on täysin laillista, joten siinä ei pitäisi olla mitään salattavaa. Kyllähän asuntolainoista, työsopimuksista, adoptioista yms. kerrotaan ihan avoimesti. Mikä siinä avioliittosopimuksessa on niin hävettävää, ettei voi avoimesti puhua?

Eihän se ole salainen. Moni mieltää vihkimisen salaiseksi koska eivät järjestä juhlia. Eri asia sitten nämä jotka eivät kerro edes vihkimisen jälkeen, mutta ketä se oikeasti haittaa?

Mielestäni asia, josta ei kerrota muille tapahtuu näiltä muilta salaa. Ei sillä ole mitään tekemistä juhlattomuuden kanssa. Jos esim. äiti ei tiedä vihkimisestä etukäteen. Vihkiminen tapahtuu äidiltä salaa. Aika montaakin äitiä tai isää tai muuta läheistä sellainen haittaa. Minua haittaisi itseänikin, jos joutuisin salaamaan vihkimisen äidiltäni ja isältäni. 

No sua haittaa. Mun vanhempia ei haitannut.

Ei munkaan, eikä ketään muutakaan! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietävätkö läheisenne vielä että yleensäkään olette parisihteessa vai onko sekin salainen asia?

Tähän ei jostain syystä tule vastausta :D

Koska yleensä typeriin kysymyksiin ei vastata. Tein poikkeuksen.

Kiitos, tästä pystyykin hyvin päätellä vastauksen kysymykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietävätkö läheisenne vielä että yleensäkään olette parisihteessa vai onko sekin salainen asia?

Tähän ei jostain syystä tule vastausta :D

Koska yleensä typeriin kysymyksiin ei vastata. Tein poikkeuksen.

Kiitos, tästä pystyykin hyvin päätellä vastauksen kysymykseen.

Päättele vapaasti mitä haluat, minä en ole se joka pahoittaa mielensä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt noin kahdesti lähinnä siitä syystä, että olen aivan hirvittävä jännittäjä enkä voi kuvitellakaan, että kulkisin alttarille sadan ihmisen katsellessa. Molemmilla kerroilla kerroin vasta jälkikäteen kaikille ihmisille.

Ensimmäinen vihkiminen oli opiskeluaikoina, ja läsnä oli kolme kaveriamme todistajina. Jälkikäteen söimme meillä kahvia ja kakkua. Oli semmoista köyhää ja kulunutta ja vähän surkeaa. Kerroin viestillä siskolleni, jolta asia lipsahti vanhemmilleni aikanaan. Vanhempani olivat todella järkyttyneitä, he eivät voineet sietää puolisoani (mistä syystä en kertonut heille - enkä myöskään aikanaan sitä, että erosimme). 

Toinen vihkiminen tapahtui 15 vuotta myöhemmin miehen kanssa, jonka kanssa meillä oli jo yhteinen koti. Kävimme maistraatissa, oli juhla-asut ja kukkakimput ja kampaukset ja kaikki. Sen jälkeen menimme ravintolaan syömään. Se oli oikein mukavaa, juhlallista ja romanttista. Kävimme häävalokuvalla, ja siitä tein kortin, jossa kerroimme uudesta yhteisestä sukunimestämme. Sen lähetimme postissa kaikille sukulaisille. Onnitteluja tuli. Vanhempanikaan eivät uskaltaneet poikkipuolista sanaa sanoa, ajattelivat kai, että muuten katkeaa taas välit minuun ja mahdollisiin tuleviin lapsenlapsiin.

Samoin tehnyt 2 kertaa. Ei kiinnosta yhtään sellainen häähössötys ja maksaa itsensä kipeäksi moisesta lystistä. Jotain napinaa taisi 1-kierroksella jostain kuulua perästäpäin mutta toistaiseksi päätän itse asiani eikä sukulaiset.

Mutta siitähän vasta tulisikin hulabaloo kun jokaisen lähisukulaisen mieltymykset pitäisi ottaa huomioon. Eka "järkytys" monelle olisi jo se että vihkiminen tapahtuu maistraatissa eikä kirkossa ;)

Ei, kyllä mielestäni tällaiset asiat tehdään kuinka itse parhaaksi nähdään, kelle sitten mitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes mennä naimisiin jos se pitää tehdä salaa? Voi sitä ihan avoimestikin pitää vihkitilaisuuden vain kahdestaan tai pienellä porukalla. 

Koska avioliitto on juridinen sopimus.

Miksi juridinen sopimus pitäisi tehdä salassa? Sehän on täysin laillista, joten siinä ei pitäisi olla mitään salattavaa. Kyllähän asuntolainoista, työsopimuksista, adoptioista yms. kerrotaan ihan avoimesti. Mikä siinä avioliittosopimuksessa on niin hävettävää, ettei voi avoimesti puhua?

Eihän se ole salainen. Moni mieltää vihkimisen salaiseksi koska eivät järjestä juhlia. Eri asia sitten nämä jotka eivät kerro edes vihkimisen jälkeen, mutta ketä se oikeasti haittaa?

Mielestäni asia, josta ei kerrota muille tapahtuu näiltä muilta salaa. Ei sillä ole mitään tekemistä juhlattomuuden kanssa. Jos esim. äiti ei tiedä vihkimisestä etukäteen. Vihkiminen tapahtuu äidiltä salaa. Aika montaakin äitiä tai isää tai muuta läheistä sellainen haittaa. Minua haittaisi itseänikin, jos joutuisin salaamaan vihkimisen äidiltäni ja isältäni. 

Minkä kaiken tämä kattaa? Onko esim. lapsen yrittäminen "salaa" jos ei tee vanhemmilleen tiliä ehkäisypäätöksistä? Työn hakeminen? Lomamatkan suunnittelu, auton osto, eteisen maalaaminen? Vai onko salaamisen kriteeri että tapoihin kuuluu kertoa tai että olettaa toisen haluavan tietää? Entä jos tuntuu ettei asia vain suunnitteluvaiheessa kuulu muille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ainoa lapseni ketkuttelisi itsensä minulta salaa avioon, sen jälkeen olisi entinen tytär. Ei siksi, että haluaisin sekaantua järjestelyihin vaan siksi etten voi sietää mitään selän takana vehkeilyjä tai muuta filunkia. Tytär tietää tämän hyvin.

Heh, eli tyttären kaikki omat asiat, jotka hän hoitaa sulle kertomatta, on selän takana vehkeilyä tai muuta filunkia :'D

Isot asiat. Voisin minäkin tehdä isoja asioita salaa, jotka vaikuttaisivat myös tyttäreni elämään, mutta en tee koska olen rehellinen. 

Miten tyttäresi avioliitto vaikuttaa sinun elämääsi?

Ystäväni meni salaa naimisiin, ja loukkaannuin siitä kovasti. Oikeastaan siinä sitten samalla välit lopahtivat. Ei ollut kyse hääjuhlista, sillä en erityisesti odottanut kutsua niihin. Olisin vain halunnut etukäteen tietää, sillä se olisi ollut luottamuksen osoitus minua kohtaan. Läheinen ihminen ei ollut niin läheinen kuin luulin.

Vierailija kirjoitti:

Häät = pakkopullaa, jotka ovat melkoinen stressin aiheuttaja ja vähemmän hauskaa pönötystä sukulaisille ja ystäville.

Jep, on kyllä ahdistavaa, eikä pelkästää itselle vaan vieraille myös, kun joutuvat hankkimaan juhlavaatteet ja lahjoakin ostelemaan. Siksi en aiokaan kosia puolisoani.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni meni salaa naimisiin, ja loukkaannuin siitä kovasti. Oikeastaan siinä sitten samalla välit lopahtivat. Ei ollut kyse hääjuhlista, sillä en erityisesti odottanut kutsua niihin. Olisin vain halunnut etukäteen tietää, sillä se olisi ollut luottamuksen osoitus minua kohtaan. Läheinen ihminen ei ollut niin läheinen kuin luulin.

Ehkä helpotus ystävällesi, että paljastit todellisen luonteesi ja sen, että et kunnioita toisten ihmisten rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on jotenkin lapsellista tuollainen salailu. En nyt tarkoita, että kaikille pitäisi asiaa kuuluttaa, mutta lähimmiltä salailussa en näe mitään järkeä. 

Millä tavalla se pitäisi sitten hoitaa? Hei, kaikki sukulaiset ja ystävät, olemme menossa naimisiin silloin ja silloin, mutta emme järjestä minkäänlaisia häitä. Halusimme vain tiedottaa asiasta etukäteen.

Ei... Kuitenkin joku olisi vähintään järjestänyt jotkut yllätyspirskeet. Meillä oli yksinkertaisesti tarkoituksena mennä naimisiin ilman suurempaa hössötystä ja siinä sitten onnistuttiin. Kerrottiin läheisille sitten jälkikäteen, kun etukäteen ei sinänsä mitään kertomista ollut.

nro 11

Ei tietenkään kaikille sukulaisilla ja ystäville. Juurihan kirjoitin, ettei kuuluteta kaikille. Mutta lähimmille kertoisin, että olen menossa naimisiin ja halutaan tehdä se ihan kahdestaan ilman juhlia. Omat läheiseni ovat sen verran fiksua porukkaa, että kunnioittaisivat toivettani eivätkä järjestäisi yllätysjuhlia.  

Mutta miksi se pitää kertoa etukäteen, kun sen voi kertoa jälkikäteenkin? 

Jos ei väleillä esimerkiksi vanhempiin ole mitään merkitystä, niin ei tietenkään. Miksi luulet että heitä kiinnostaisi se tieto jälkeenpäin, jos ei etukäteen voi kertoa.

No, siis mullahan on omakohtaista kokemusta "salaa" naimisiin menemisestä (minkä takia tässä ketjussa kirjoittelenkin), ja voinkin kertoa, että kyllä, olen edelleen väleissä vanhempiini, joita kiinnosti tieto naimisiin menemisestäni jälkikäteen, eikä heitä harmittanut se, että en kertonut etukäteen.

En oikein ymmärrä, miksi pitäisi saada tietää etukäteen, jos on tarkoituksena hoitaa homma mahdollisimman vähällä tohinalla?

Mitä tohinaa syntyisi, jos soittaisit äidillesi ja kertoisit että olet menossa huomenna naimisiin? Minua loukkaisi nimenomaan salailu, mutta hyvä ettei vanhempiasi loukannut. Vähän sama kuin kuulisi miehensä pettämisistä viimeisenä kyliltä, kaikki muut tietävät paitsi itse. Sellaisestakaan ei ole koskaan mitään hyvää seurannut. 

Turhaan niitä hääkuvia lähettelette enää jälkikäteen. Ketä kiinnostaa? Sama juttu juhlien kanssa. Voihan sitä grillailla, mutta miksipä sitä tarvitsee siinä kertoa jos ei aiemminkaan ollut tärkeää. Ärsyttää myös myhäilijät, jotka hihittelevät keskenään, että meillä on nyt tällänen hassu yhteinen salaisuus. Tavallaan haluavat huomiota sillä, että tekevät vastoin perinteisiä tapoja.

Me tehtiin noin. Ei siitä kukaan narissut, hääparin oma asiahan se on, onko juhlia vai ei. Ja saatiin silti muutama häälahjakin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ainoa lapseni ketkuttelisi itsensä minulta salaa avioon, sen jälkeen olisi entinen tytär. Ei siksi, että haluaisin sekaantua järjestelyihin vaan siksi etten voi sietää mitään selän takana vehkeilyjä tai muuta filunkia. Tytär tietää tämän hyvin.

Heh, eli tyttären kaikki omat asiat, jotka hän hoitaa sulle kertomatta, on selän takana vehkeilyä tai muuta filunkia :'D

Isot asiat. Voisin minäkin tehdä isoja asioita salaa, jotka vaikuttaisivat myös tyttäreni elämään, mutta en tee koska olen rehellinen. 

Miten tyttäresi avioliitto vaikuttaa sinun elämääsi?

Ei kai mitenkään, kunhan on luottamuspulan osoitus. Samoin voisi kysyä miten oma avioliittoni vaikuttaa tyttäreni elämään? Monin tavoin, viimeistään perunkirjoituksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on jotenkin lapsellista tuollainen salailu. En nyt tarkoita, että kaikille pitäisi asiaa kuuluttaa, mutta lähimmiltä salailussa en näe mitään järkeä. 

Millä tavalla se pitäisi sitten hoitaa? Hei, kaikki sukulaiset ja ystävät, olemme menossa naimisiin silloin ja silloin, mutta emme järjestä minkäänlaisia häitä. Halusimme vain tiedottaa asiasta etukäteen.

Ei... Kuitenkin joku olisi vähintään järjestänyt jotkut yllätyspirskeet. Meillä oli yksinkertaisesti tarkoituksena mennä naimisiin ilman suurempaa hössötystä ja siinä sitten onnistuttiin. Kerrottiin läheisille sitten jälkikäteen, kun etukäteen ei sinänsä mitään kertomista ollut.

nro 11

Ei tietenkään kaikille sukulaisilla ja ystäville. Juurihan kirjoitin, ettei kuuluteta kaikille. Mutta lähimmille kertoisin, että olen menossa naimisiin ja halutaan tehdä se ihan kahdestaan ilman juhlia. Omat läheiseni ovat sen verran fiksua porukkaa, että kunnioittaisivat toivettani eivätkä järjestäisi yllätysjuhlia.  

Mutta miksi se pitää kertoa etukäteen, kun sen voi kertoa jälkikäteenkin? 

Jos ei väleillä esimerkiksi vanhempiin ole mitään merkitystä, niin ei tietenkään. Miksi luulet että heitä kiinnostaisi se tieto jälkeenpäin, jos ei etukäteen voi kertoa.

No, siis mullahan on omakohtaista kokemusta "salaa" naimisiin menemisestä (minkä takia tässä ketjussa kirjoittelenkin), ja voinkin kertoa, että kyllä, olen edelleen väleissä vanhempiini, joita kiinnosti tieto naimisiin menemisestäni jälkikäteen, eikä heitä harmittanut se, että en kertonut etukäteen.

En oikein ymmärrä, miksi pitäisi saada tietää etukäteen, jos on tarkoituksena hoitaa homma mahdollisimman vähällä tohinalla?

Mitä tohinaa syntyisi, jos soittaisit äidillesi ja kertoisit että olet menossa huomenna naimisiin? Minua loukkaisi nimenomaan salailu, mutta hyvä ettei vanhempiasi loukannut. Vähän sama kuin kuulisi miehensä pettämisistä viimeisenä kyliltä, kaikki muut tietävät paitsi itse. Sellaisestakaan ei ole koskaan mitään hyvää seurannut. 

Vertaat lapsen avioitumista pettämiseen... Aika kummallista.

No, ihan sellainen tohina, että en halunnut mitään huomiota naimisiinmenolleni etukäteen. Jos olisin kertonut jollekulle, olisi pitänyt sitten jutella asiasta, ja ehkä olisi pyydetty, että mennään jonnekin juhlistamaan avioliittoa, mutta se ei kuulunut suunnitelmiin.

Mähän en mitenkään salaillut avioliittoani, ainoastaan en kertonut sitä, että olemme menossa sen solmimaan. Mun vanhemmat eivät ole mun kauttani, joten en ole myöskään heille kertonut, että aletaan yrittää lasta ja jätetään ehkäisy pois.

Vierailija kirjoitti:

Turhaan niitä hääkuvia lähettelette enää jälkikäteen. Ketä kiinnostaa? Sama juttu juhlien kanssa. Voihan sitä grillailla, mutta miksipä sitä tarvitsee siinä kertoa jos ei aiemminkaan ollut tärkeää. Ärsyttää myös myhäilijät, jotka hihittelevät keskenään, että meillä on nyt tällänen hassu yhteinen salaisuus. Tavallaan haluavat huomiota sillä, että tekevät vastoin perinteisiä tapoja.

Hääkuvat – eli kiitoskortit  on tapana lähettää niille ihmisille, jotka ovat olleet häissä läsnä. Meistä ei edes ole olemassa mitään "hääkuvaa". Menee aika pitkälle, että kuvittelet tuollaista myhäilemistä ja hihittelemistä. Onko sinulla kaikki hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Turhaan niitä hääkuvia lähettelette enää jälkikäteen. Ketä kiinnostaa? Sama juttu juhlien kanssa. Voihan sitä grillailla, mutta miksipä sitä tarvitsee siinä kertoa jos ei aiemminkaan ollut tärkeää. Ärsyttää myös myhäilijät, jotka hihittelevät keskenään, että meillä on nyt tällänen hassu yhteinen salaisuus. Tavallaan haluavat huomiota sillä, että tekevät vastoin perinteisiä tapoja.

Tuskin sulle lähettää, ole huoleti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin äitinä tyytyväinen! Pääsee sitä naimisiin ilman prinsessajuhliakin.

Kyse tuskin on juhlista vaan siitä, että kuka on niin "luotettava" jolle kerrotaan. Jos ei luottoa löydy, sitä ei löydy toiseenkaan suuntaan.

Mutta eihän tässä ole kyse luotettavuudesta vaan siitä, että ei halua juhlia. Ei pidä naimisiinmenoa minään niin suurena asiana omalla kohdalla, että sitä pitäisi kuuluttaa etukäteen suut silmät täyteen jokaiselle vastaantulijalle ja sukulaiselle, vaan se on vain tulevan avioparin välinen asia, vähän kuin perheen kesken vietetty syntymäpäivä. Se ei varsinaisesti ole salailua vaan sitä, että tahtoo tehdä asian rauhassa. Jos joku vetää siitä herneen nenäänsä, se on paras tehdä jälkikäteen, ettei pilaa tunnelmaa juhlapäivältään.

Maistraattihäät ei tarkoita juhlia vaan vihkimistä. Jos ei edes äidilleen voi kertoa, voi hankkia lapsenlapsillekin hoitajan sitten salaa jostain. No, jos tyttäreni näin päättäisi tehdä, tietäisi hän etukäteen lopputuleman. Kaikenlaista muuta alkaisi myös siltä seisomalta tapahtua salaa ja vaivihkaa.

Herranen aika millainen äiti. Tuolla tyylillä saattaa käydä niin, että tytär ei mene ikinä naimisiin. Siinäpä sitten ihmettelet, miksei hääkutsua tule.

Ehkäpä tää ilman ennakkoilmoitusta naimisiin meneminen onkin hyvä tapa tunnistaa ihmiset, jotka haluavat kontrolloida toisia? Vähän kuin häälahja, kun joku tällainen katkaisee välit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että kuvitellaan "julkisten" häiden automaattisesti tarkoittavan isoja juhlia ja koko sukua paikalla. Me emme menneet naimisiin salaa, mutta emme myöskään pitäneet häitä. Meidät vihittiin maistraatissa, paikalla oli meidän molempien vanhemmat sekä kummankin paras ystävä. Tilaisuuden jälkeen menimme yhdessä ravintolaan syömään. Ei juhlia eikä suuria seremonioita. 

No mutta jos kertoo etukäteen, silloin nimenomaan odotetaan, että on edes jonkinlaista kahvittelua tiedossa. Kaikki utelevat vaivihkaa toisiltaan, kuka "pääsee" mukaan tähän sisäpiirijuhlaan, ja yksi sun toinen vetää herneen nenäänsä.

Parempi mennä kahdestaan vihille, nauttia päivästä, kertoa jälkikäteen kaikille - voivat sitten keskenään todeta, ettei kukaan ollut paikalla. Minä en olisi mistään hinnasta halunnut vanhempiani sinne.

Täällä myös salavihkimisen pitäneet. Juurikin tuo että kenet rajaa sitten niiden "pienten kakkukahvien/ravintolaruokailun" ulkopuolelle...

Okei, ensin ajateltiin että jos kummankin vanhemmat kutsuttaisi. Siitäkin olisi tullut vähän pönöttävä ja vaivaantunut tilaisuus koska vanhemmat eivät olleet aiemmin edes tavanneet ja olivat varsin erilaisia ihmisiä. Vrt. hartaat raittiit uskovaiset / ääriboheemi vanha hippipari :) Toisen mummi ja pappakin (jolla uusi vaimo) vielä eli. Pitäisikö he kutsua? Kyllä.  Ja sitten mietimme että kutsuisimmeko siskot ja veljet? Olimme tuolloin vielä nuori  lapseton pari ja kummankin isosiskoilla ja -veljillä usea pieni lapsi. Tilaisuuden luonne olisi aikapaljon muuttunut hoplop-tyyliseksi :) mitä emme todellakaan olisi hakeneet. Ja väkimäärä olisi noussut jo näistäkin noin kahteenkymmeneen!

Entä sitten kaverit? Ketä on ne "parhaat" kaverit mitkä läpäisee kutsuseulan ja ketkä jää kutsutta vetämään palkokasvia nenään (ja aiheesta!).  Ja kavereiden lapset tietysti... Oikeasti puoli vuotta tuota mietittiin aika ajoin kunnes tulimme tulokseen että maistraatissa salaa ja lähdimme seuraavana päivänä matkalle kahden. Emme ole katuneet. Etukäteen ei voinut kertoa koska paine tuolle "edes kahville" olisi tullut 100 varmasti.

Tää on mielipide kysymys mutta mielestämme sellaiset isot zembalot ovat yleensä aika tylsiä. Samat morsiamen ryöstöt ja muut, ääh, ei jaksa :) Samalla rahalla lyhensi mukavasti asuntolainaa ja teki pari matkaa.

Nyt avioliittoa takana 24 vuotta.