Lue keskustelun säännöt.
Suomalaisten suhtautuminen lastensuojeluun on kuvottava!
15.05.2019 |
Täältäkin saa lukea kuinka pitäisi olla vaan kyyneliin asti liikuttunut huolenpidosta, ja olla ”superkiitollinen että ihmiset välittää”. Ja kuinka ei pitäisi vaikuttaa mitenkään mielialaan että ne onkin todettu aiheettomaksi. KUN HUOLI!!! HUOLI HERÄÄ! Ja kun päivästä toiseen saa pelätä että jossain yhteiskunnan yksikössä asioidessa joku saa AIHETTA HUOLEEN. Voi olla vaikka kuinka tuulesta temmattu ”huoli”. Ja sitten kun sitä perättömäksi todettua ilmoitusta on ensin surrut ja murehtinut, kieriskellyt huonovanhempi-fiiliksissä ja pelännyt että mitä tapahtuu, niin myötätuntoa ei saa mistään. Pitää olla vaan iloinen ja onnellinen ja hyppiä tasajalkaa riemusta kun yhteiskunta välittää. Ja että ”jos kaikki on kunnossa niin eihän sun silloin tartte mitään pelätä”. Niin! Ja ”tuskin nyt ihan aiheetta ovat huolissaan”. ”Kyllä sä apua tarvitset, et vaan itse tajua sitä”.
T. aiheettomien ilmoituksien kohteeksi joutunut yksinhuoltajaäiti
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi tehdä? Lopettaa lastensuojelu?
Jotakin pitäisi tehdä, eikä vaan pyöritellä silmiä. Esimerkiksi rahallinen korvaus aiheettomasti ilmoituksesta olisi paikallaan.
Oikeasti, ongelma on ihan todellinen. Ainakin rutiini- ilmoitukset esim hammaslääkärikäyntien poisjättämisistä ( unohduksen) pitäisi todellakin lopettaa. Aivan älytöntä touhua, tekee vain hallaa koko alalle. Käytäntöjä pitää järkeistää niin että tarpeellinen lastensuojelu ja puuttuminen ei vaarannu.
Jos kolme kertaa peräkkäin ”unohtaa” viedä lapsen hammaslääkäriin, on syytäkin tarkistaa onko vanhemmilla tilanne ihan hallussa. Voi olla elämänhallintaongelmia, masennusta tai päihteitä. On tuo nyt sellaista piittaamattomuutta, että jo siitäkin syystä hyvä tsekata. Vaikea kuvitella, että normaali vanhempi unohtaa kolme kertaa lapsen hammaslääkärin.
En tiedä miten on mahdollista unohtaa kolme kertaa hammaslääkäri, kun sen varaamisestakin on tehty niin vaikeaa. Ajanvarauksen voi tehdä vain takaisinsoitolla ja takaisinsoitto saattaa mennä seuraavalle päivällekin. Hieman hankalaa, kun pitäisi töissäkin käydä eikä työaikana ole mahdollista istua tavoitettavissa koko aikaa. Jos missaat puhelun, niin seuraavana päivänä uudestaan, paitsi, että klo 14 jälkeen ei voi jättää takaisinsoittopyyntöä. Vartin käynnin takia pitää sitten puoli päivää saada töistä vapaaksi. Kyse ei ole siitä, että elämänhallinta olisi jotenkin hukassa, vaan siitä ettei nykyinen työelämä vaatimuksineen istu neuvolan ja muun julkisen kyttäkysen kanssa samaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teillä on vaan väärä käsitys lastensuojelusta, ei se ole mikään tuomitseva laitos joka antaa kuritushuonetta jos teet vähänkään väärin. Lastensuojelun tarkoitus on tukea perheitä heidän ongelmissaan ja auttaa niiden ylitse, sen vuoksi lastensuojeluilmoitus voidaan tehdä aina kun vähänkin huoli herää, ei tarvitse olle kyse mistään pahoinpitelystä tai hyväksyikäytöstä, vaan pienemmätkin ongelmat riittää.
Keveimmillään lastensuojeluilmoitus poikii lastensuojelusta soiton vanhemmille ja pienen rupatteluhetken ja se siitä. Pahimmillaan voidaan lopulta päätyä vaikka huostaanottoon, mutta ei tuotakaan ihan herkästi tehdä. Ikävimmillään lapsi ei saa apua vaikka sitä tarvisikin, vanhemmilla on edelleen isosti sananvaltaa näissä asioissa, joskus täytyy todeta että valitettavasti.
- Lastenhoitaja
Tämä rupatteluhetkikin jo aiheuttaa stressiä koska olet syyllinen ellet pysty muuta todistamaan eli päinvastoin kuin oikeuslaitoksen toiminta ja lisäksi ansionmenetyksiä joten kurjistaa perheen elämää. Kukaan ei korvaa ansionmenetyksiä vaikka olisi syytön.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapseni tulee täysi-ikään, kirjoitan kirjan tästä maan lasu-hel-vetistä. Tai jo sitä ennenkin jos muutan ulkomaille. En ole lasun asiakas mutta tiedän paljon, huom. paljon. Lisäksi kun olen yh, en voi/uskalla hakea nykyisiin sairauksiini apua, koska tiedän tasan tarkkaan, että siitä lasu riemastuu ja tulee hengittämään niskaan ja sotkemaan elämää, ja se ei ole millään tavoin meidän elämää parantava juttu, vaan päinvastoin. Joten toivon pysyväni hengissä siihen saakka, kun voin läväyttää koko totuuden maailman joka kolkkaan ja mennä viimein hakemaan sairauksiini hoitoa.
Suomi 2019!
Itsekään en uskaltanut läheisen yllättävän kuolemaan johtaneen tapaturman jälkeen hakea muutamaa päivää sairaslomaa koska olisivat suurella todennäköisyydellä tehneet lääkärissä lasun.
Lapsista huolehdin surun keskellä normaalisti suunnaten kaiken energiani heihin. Illat lasten jo nukkuessa oli omaa aikaani jolloin annoin itselleni luvan romahtaa hetkeksi ja valvoin myöhään itkien. Aamulla taas olin se vahva tukipilari johon lapset pystyivät nojata.
Tämä oli minun tapani käsitellä suru ja jos joku ulkopuolinen olisi tunkeutunut elämäämme se olisi ollut massiivinen taakka. Luultavasti olisin silti kestänyt, mutta se olisi ollut kymmenen kertaa niin vaikeaa.
siis mit vit? Kun mun läheinen kuoli, kävin lääkärillä hakemassa loppuviikon sairaslomaa, että saan huolehtia asioista ja koota vähän itseäni. Ei tehty lasua.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tehtiin aikoinaan monta lasua, ilm. saman naapurin mummon toimesta
- En ulkoillut lapsen kanssa ( poistuimme kellaritilojen kautta takaovesta haettuamme lapsen potkumopon ym varastosta ja menimme leikkipuistoon, pihalla olimme harvoin ku huonokuntoiset välineet)
- Join alkoholia keskellä päivää (energiajuomatölkit)
- Lapsi kirkui niin että rappu raikuu ( uhmaikäisen raivarit, päiväunia vastaan tappelu jne)
Olin vasta 10, hevarityylinen nuori yh äiti jonka tämä mummo katsoi sitten sopimattomaksi äidiksi. Olisi varmaan halunnut tehdä lasun pojan nimestäkin ! ( Mikäs tämän nimi on ? Jose ? Siis mikä?! Onkos se Jussin lempinimi?)
-
Kyllä kymmenvuotias on aika nuori äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapseni tulee täysi-ikään, kirjoitan kirjan tästä maan lasu-hel-vetistä. Tai jo sitä ennenkin jos muutan ulkomaille. En ole lasun asiakas mutta tiedän paljon, huom. paljon. Lisäksi kun olen yh, en voi/uskalla hakea nykyisiin sairauksiini apua, koska tiedän tasan tarkkaan, että siitä lasu riemastuu ja tulee hengittämään niskaan ja sotkemaan elämää, ja se ei ole millään tavoin meidän elämää parantava juttu, vaan päinvastoin. Joten toivon pysyväni hengissä siihen saakka, kun voin läväyttää koko totuuden maailman joka kolkkaan ja mennä viimein hakemaan sairauksiini hoitoa.
Suomi 2019!
Itsekään en uskaltanut läheisen yllättävän kuolemaan johtaneen tapaturman jälkeen hakea muutamaa päivää sairaslomaa koska olisivat suurella todennäköisyydellä tehneet lääkärissä lasun.
Lapsista huolehdin surun keskellä normaalisti suunnaten kaiken energiani heihin. Illat lasten jo nukkuessa oli omaa aikaani jolloin annoin itselleni luvan romahtaa hetkeksi ja valvoin myöhään itkien. Aamulla taas olin se vahva tukipilari johon lapset pystyivät nojata.
Tämä oli minun tapani käsitellä suru ja jos joku ulkopuolinen olisi tunkeutunut elämäämme se olisi ollut massiivinen taakka. Luultavasti olisin silti kestänyt, mutta se olisi ollut kymmenen kertaa niin vaikeaa.
Niin mikset uskaltanut? Itse olen hakenut lääkäriltä rauhoittavia ja masennuslääkkeitä ja käynyt terapiassa eikä ole kukaan tehnyt minkäänlaista lasua ikinä eikä olisi tarvinnutkaan. Toisaalta ei mulla ole myöskään mitään salattavaa, vaikka olisivat tehneetkin.
Ap:lle tiedoksi, että naapurin Pirjostakin voi tehdä huoli-ilmoituksen sosiaalitoimeen. Se ei kyllä välttämättä johda kotikäyntiin, ellei tosi hyvin osaa asiaa esittää. Mut soittaa ne saattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se jännä, kun joistakin perheistä niitä ilmoituksia vaan tehdään niin jatkuvasti, että koetaan jo oikeusturvankin vaarantuvan. Meistä ei ole ikinä tehty, vaikka on neljä vilkasta ja eläväistä poikaa, jotka ovat kyllä monenlaista päänvaivaa aiheuttaneet vanhempiensa lisäksi ammattikasvattajillekin. Mutta ehkä meissä oli joitakin ominaisuuksia, kuten yhteistyökyky, joiden vuoksi lapsistamme ei ole ikinä tehty yhtään ilmoitusta. Nyt on enää kaksi alaikäistä, pidetään peukalot ja varpaat pystyssä ettei tämä kunnollisia perheitä vainoava mafia pääse näiden kahden kimppuun enää iskemään!
Sen ei välttämättä tarvitse olla täysin tuntematon joka ilmoituksen tekee. Se voi olla myöskin joku katkera sairas läheinenkin tai ihan vaikkapa oma naapuri jonka kanssa et tule toimeen.
Mulla oli yksi entinen luokkakaveri joka sairastaa lapsettomuutta. Eli ei voi siis saada lapsia ollenkaan. Vaikka kuinka kävisi hoidossa. Ei auttanut mikään, aina meni kesken. No mitä teki kaveri joka sai tietää toisen kaverin saavan lapsia samaan aikaan? Katkeroitui aivan valtavasti. Minulle kovasti kuinka itki kuinka hän ei saa lasta, kuinka kaveri kehtasikaan tehdä lapsia samaan aikaan, kun hän ei saa lapsia, hänen pitää käydä hoidossa... Blablablaa.. Minä.. Minä.. Minä... Ja sitten ei mennyt kauaa kuinka naureskeli kuinka oli keksinyt valtavan hienon idean kostaa. Tehdä perättömiä ilmoituksia netissä eikä niistä jää edes kiinni. Tarina suoni vaan sykkimään ja eiku kirjoittelemaan! Eihän siitä mitään sille perheelle seurannut muuta kuin pahaa mieltä. Ja ilmeisesti sakot tälle lapsettomalle kiusanteosta. Mutta kuitenkin. Onhan tuollainen aika sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse saattaisin kirjoittaa isosti lehteen tai Suomeen kauniin kiitoskirjeen perättömästä lasusta. Mikäli pari ensimmäistä kiitosta ei osu kohteeseen, alkaisin lipsautella henkilöön kohdistuvia tunnistetietoja ja lopulta nimen tai nimen osia. Vaikka ei silti, sairastahan sellainen olisi, mutta niin sitä makaa kuin petaa.
Suomeen=Someen. Ihana tuo autocorrect
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
siis mit vit? Kun mun läheinen kuoli, kävin lääkärillä hakemassa loppuviikon sairaslomaa, että saan huolehtia asioista ja koota vähän itseäni. Ei tehty lasua.
Hyvä niin. On kuitenkin suuri mahdollisuus, että lääkärillä "herää huoli" siitä hoidetaanko lapset asiallisesti surusta huolimatta. Sitä riskiä en ottanut oman jaksamiseni takia. Tiesin selviäväni jotenkin jokaisesta työpäivästä kunnes on taas viikonloppu ja aikaa enemmän hengähtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännä, kun joistakin perheistä niitä ilmoituksia vaan tehdään niin jatkuvasti, että koetaan jo oikeusturvankin vaarantuvan. Meistä ei ole ikinä tehty, vaikka on neljä vilkasta ja eläväistä poikaa, jotka ovat kyllä monenlaista päänvaivaa aiheuttaneet vanhempiensa lisäksi ammattikasvattajillekin. Mutta ehkä meissä oli joitakin ominaisuuksia, kuten yhteistyökyky, joiden vuoksi lapsistamme ei ole ikinä tehty yhtään ilmoitusta. Nyt on enää kaksi alaikäistä, pidetään peukalot ja varpaat pystyssä ettei tämä kunnollisia perheitä vainoava mafia pääse näiden kahden kimppuun enää iskemään!
Että mä sulle hattua nostan kun noin esimerkillinen olet! Onko tullut mieleen että tilanteita on erilaisia, ammattilaisia on erilaisia, jopa kaupunkien välillä on erilaista toimintakulttuuria. Ei, et ole sen erinomaisempi ihminen tai kasvattaja kuin muutkaan.
No ei tarvi olla mikään erinomainen eikä esimerkillinen ihminen että lastensuojeluilmoituksilta välttyy.
Riittää että huolehtii lapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapseni tulee täysi-ikään, kirjoitan kirjan tästä maan lasu-hel-vetistä. Tai jo sitä ennenkin jos muutan ulkomaille. En ole lasun asiakas mutta tiedän paljon, huom. paljon. Lisäksi kun olen yh, en voi/uskalla hakea nykyisiin sairauksiini apua, koska tiedän tasan tarkkaan, että siitä lasu riemastuu ja tulee hengittämään niskaan ja sotkemaan elämää, ja se ei ole millään tavoin meidän elämää parantava juttu, vaan päinvastoin. Joten toivon pysyväni hengissä siihen saakka, kun voin läväyttää koko totuuden maailman joka kolkkaan ja mennä viimein hakemaan sairauksiini hoitoa.
Suomi 2019!
Itsekään en uskaltanut läheisen yllättävän kuolemaan johtaneen tapaturman jälkeen hakea muutamaa päivää sairaslomaa koska olisivat suurella todennäköisyydellä tehneet lääkärissä lasun.
Lapsista huolehdin surun keskellä normaalisti suunnaten kaiken energiani heihin. Illat lasten jo nukkuessa oli omaa aikaani jolloin annoin itselleni luvan romahtaa hetkeksi ja valvoin myöhään itkien. Aamulla taas olin se vahva tukipilari johon lapset pystyivät nojata.
Tämä oli minun tapani käsitellä suru ja jos joku ulkopuolinen olisi tunkeutunut elämäämme se olisi ollut massiivinen taakka. Luultavasti olisin silti kestänyt, mutta se olisi ollut kymmenen kertaa niin vaikeaa.Niin mikset uskaltanut? Itse olen hakenut lääkäriltä rauhoittavia ja masennuslääkkeitä ja käynyt terapiassa eikä ole kukaan tehnyt minkäänlaista lasua ikinä eikä olisi tarvinnutkaan. Toisaalta ei mulla ole myöskään mitään salattavaa, vaikka olisivat tehneetkin.
Kuten kerroin, lääkärikäynti olisi aiheuttanut riskin lastensuojeluilmoituksesta. Mikä taas olisi johtanut tuntemattomien ihmisten tunkeutumiseen elämääni joka taas olisi kuormittanut minua merkittävästi lisää, pelkkä selvitys ja utelut tunteista ja voimavaroista olisi ollut äärimmäisen raskasta juuri tuolloin.
Ei minullakaan ole mitään luurankoa kaapissa, mutta minun tunteet on minun tunteet ja jaan niitä vain niille joille itse valitsen.
Näyt olevan ihminen joka kokee hyötyvänsä terapiasta, tuntemattomalle ihmiselle omien asioiden puhumisesta. Ehkä siksi sinun näyttää olevan mahdotonta ymmärtää, että kaikki ihmiset eivät hyödy terapiasta tai rupattelusta lastensuojelun kanssa. Minä olen ihminen joka käsittelee vaikeat asiat yksin. Tavallaan itse terapoin itseäni ja käsittelen asiat mielessäni. Asiat itsekseni käsiteltyäni voin jakaa murheet ystävälle, mutta en koskaan tuntemattomille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siis mit vit? Kun mun läheinen kuoli, kävin lääkärillä hakemassa loppuviikon sairaslomaa, että saan huolehtia asioista ja koota vähän itseäni. Ei tehty lasua.
Hyvä niin. On kuitenkin suuri mahdollisuus, että lääkärillä "herää huoli" siitä hoidetaanko lapset asiallisesti surusta huolimatta. Sitä riskiä en ottanut oman jaksamiseni takia. Tiesin selviäväni jotenkin jokaisesta työpäivästä kunnes on taas viikonloppu ja aikaa enemmän hengähtää.
Siinä tapauksessa tiedoissasi täytyy olla jotain, mikä herättää lääkärin huomion. Yksikään lääkäri ei tee lasua siitä syystä, että hakee läheisen menetyksen takia muutaman päivän sairaslomaa. Lääkäreitä ei edes kiinnosta onko sulla lapsia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siis mit vit? Kun mun läheinen kuoli, kävin lääkärillä hakemassa loppuviikon sairaslomaa, että saan huolehtia asioista ja koota vähän itseäni. Ei tehty lasua.
Hyvä niin. On kuitenkin suuri mahdollisuus, että lääkärillä "herää huoli" siitä hoidetaanko lapset asiallisesti surusta huolimatta. Sitä riskiä en ottanut oman jaksamiseni takia. Tiesin selviäväni jotenkin jokaisesta työpäivästä kunnes on taas viikonloppu ja aikaa enemmän hengähtää.
Suuri mahdollisuus? Millä perusteella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siis mit vit? Kun mun läheinen kuoli, kävin lääkärillä hakemassa loppuviikon sairaslomaa, että saan huolehtia asioista ja koota vähän itseäni. Ei tehty lasua.
Hyvä niin. On kuitenkin suuri mahdollisuus, että lääkärillä "herää huoli" siitä hoidetaanko lapset asiallisesti surusta huolimatta. Sitä riskiä en ottanut oman jaksamiseni takia. Tiesin selviäväni jotenkin jokaisesta työpäivästä kunnes on taas viikonloppu ja aikaa enemmän hengähtää.
Siinä tapauksessa tiedoissasi täytyy olla jotain, mikä herättää lääkärin huomion. Yksikään lääkäri ei tee lasua siitä syystä, että hakee läheisen menetyksen takia muutaman päivän sairaslomaa. Lääkäreitä ei edes kiinnosta onko sulla lapsia...
Eipä multakaan kysytty tuossa tilanteessa, että onko mulla lapsia. Ihan asiallisesti kyseli jaksamista ylipäätään, saanko nukuttua ja onko tukiverkostoa. Tarjosi myös mahdollisuutta käydä lanttumaakarin juttusilla (kävin kaksi kertaa purkamassa mieltäni).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siis mit vit? Kun mun läheinen kuoli, kävin lääkärillä hakemassa loppuviikon sairaslomaa, että saan huolehtia asioista ja koota vähän itseäni. Ei tehty lasua.
Hyvä niin. On kuitenkin suuri mahdollisuus, että lääkärillä "herää huoli" siitä hoidetaanko lapset asiallisesti surusta huolimatta. Sitä riskiä en ottanut oman jaksamiseni takia. Tiesin selviäväni jotenkin jokaisesta työpäivästä kunnes on taas viikonloppu ja aikaa enemmän hengähtää.
Siinä tapauksessa tiedoissasi täytyy olla jotain, mikä herättää lääkärin huomion. Yksikään lääkäri ei tee lasua siitä syystä, että hakee läheisen menetyksen takia muutaman päivän sairaslomaa. Lääkäreitä ei edes kiinnosta onko sulla lapsia...
Ja voit kertoa tämän faktana koska olet lukenut jokaisen lääkärin ajatukset? Vai toimiiko heidän mieli vaan samallalailla kuin sinulla?
Lasuja on tehty jo pelkästään siksi, että vanhemmat eroaa tai siksi, että on monikkoraskaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siis mit vit? Kun mun läheinen kuoli, kävin lääkärillä hakemassa loppuviikon sairaslomaa, että saan huolehtia asioista ja koota vähän itseäni. Ei tehty lasua.
Hyvä niin. On kuitenkin suuri mahdollisuus, että lääkärillä "herää huoli" siitä hoidetaanko lapset asiallisesti surusta huolimatta. Sitä riskiä en ottanut oman jaksamiseni takia. Tiesin selviäväni jotenkin jokaisesta työpäivästä kunnes on taas viikonloppu ja aikaa enemmän hengähtää.
Suuri mahdollisuus? Millä perusteella?
Koska tarvitsee arjesta selvitäkseen sairaslomaa.
Asenne ennemminkin kielii siitä, että ei halua tuntemattomien kanssa ruotia asioitaan. Minun asiat on minun asioita ja minä huolehdin kaikesta enkä ole tilivelvollinen kenellekään koska en tee mitään rikollista.
Lapseni asioista keskustelen tarvittaessa vaikka lääkärin kanssa jos hän on kipeä yms.
Minun kotini on minun paikkani jossa minulla kuuluu olla oikeus olla rauhassa. Toki lapset tuovat kavereitaan kylään ja minun ystäviä käy, mutta minulla ja perheelläni pitää olla oikeus päättää kenet kotiin kutsumme.
Ei voi olla mahdotonta käsittää, että ihmisille eriasiat näyttäytyvät eritavalla. Minussa ei ole mitään hämärää tai rikollista vaikka en kotini ovia halua tuntemattomille avata. Tuntuu järjettömältä, että tälläistä asiaa pitää edes perustella. Vähän sama kuin joillekin pitää esittää perusteluja miksi en halua kimppasaunoihin, kuin olisin siksi jotenkin viallinen ja outo.