Mies rikkoi tahallaan lapsen lelun.

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minä siis aina ratkon täällä konflikti tilanteet. Laitan rajat lapselle. Mieheni ei siihen pysty. Minä kiellän sanon, ei ja kuuntelen uhmaitku kun ei saa tahtoaan läpi. Nyt en puuttunut tilanteeseen koska halusin, että mies kerrankin tekisi itse jotain uhmalle. Ratkaisuna ei ollut aikuismainen kieltäminen ja tavaran takavaratointi vaan lelun rikkominen saksilla? Oliko opetus nyt sitten se, että lapsi oppii hoitamaan saksilla asiat?

Ap

Ei, se ei ollut sen tarinan opetus.

Jollet oikeasti ymmärrä, mikä oli tarinan opetus sille lapselle, niin en voi auttaa.

Lapsi kuitenkin tietää jatkossa, että rääkymällä toisille ja vaatimalla toisia korjaamaan omien töppäyksien jäljet, johtaa ikäviin seuraamuksiin. Olen aika varma, että tuosta on hyötyä myöhemmässä elämässä.

Mielestäni kyllä minunkin keinot ovat ihan hyvät, eli kiellän tiukasti ja en anna periksi. En ala silti riehumaan ja rikkomaan tavaroita.

Ap

palkitse miehesi kunnon suihinotolla

Vierailija kirjoitti:

palkitse miehesi kunnon suihinotolla

Eli olen keskustellut jonkun sovinistin kanssa.

AP

Miehesi teki aivan oikein. Lapsen pitää oppia, että teoilla on seuraukset.

Jos olisit ollut tunkematta näppejäsi peliin ja pakottanut miestä korjaamaan lelua, niin lapsesi olisi todennäköisesti oppinut jotain. Ja vain muovisen kastelukannun hinnalla. 

Miehelläsi olisi nyt korkea aika opetella käsittelemään konfliktitilanteet rakentavasti.

Vanukkaat piiloon!

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis lapsi tahallaan ja typeryyksissään meni laittamaan lelun kannuun? Silloin lapselle sanotaan, että sait lelun sinne, otat sen myös itse pois. Ja jos lapsi yhä inttää, että en minä, ota sinä se pois, niin kyllä minäkin ottaisin sakset ja avaisin kannun todeten lapselle, että uudestaan ei kannata samaa kokeilla.

Lapsetkin oppivat virheistä.

Olen samaa mieltä. Uhmaiässä haetaan rajoja ja raja oli nyt tuossa. Pahin virhe olisi ollut noukkia se uhmaikäisen lelu sieltä kannusta, kun lapsi tulee sitä vaatimaan.

Ruokahalu kasvaa syödessä ja on kauheaa katsoa sellaisia perheitä, joissa lapsi pompottelee vanhempiaan. Ei se uhma nimittäin lopu ikinä, jos lapsi ei sen avulla opi rajoja. Rääkymällä ja huonolla käytöksellä mennään sitten aikuisuuteen asti.

Vaatimukset vain tuppaavat kasvamaan, eikä teini-ikäiselle riitä enää lelun poimiminen kastelukannusta. Siinä vaiheessa on sitten liian myöhäistä. Jos saisin satasen jokaisesta opettajan urallani näkemästäni herrantertusta, joka kiroillen ja huutaen vaatii vanhemmiltaan milloin mitäkin, voisin jäädä heti omakustanteiselle eläkkeelle.

No on kummallista, että meillä pystytään uhmaikäisten kanssa tilanteet luovimaan ilman lelujen rikkomista tai lapsen saadessaan tahtonsa läpi.

Tavaroiden hajottaminen ei ole ok meidän perheessä, ei lapselta eikä aikuiselta. En olisi itse huonona esimerkkinä, että rikki vaan kaikki. Ei meilläkään huutamalla mitään saa. Inhoan sitä huutoa ylikaiken. Ovatpahan oppineet nätisti pyytämään ja yhtään lelua ei ole mennyt rikki.

Meillä uhmiksella oli tapana rikkoa tavaroita kun sai raivarit. 

Kerran hän sitten rikkoi jotain ja minä kävelin sanaakaan sanomatta hänen huoneeseensa, otin yhden hänen lempinukeistaan, kävelin takaisin lapsen eteen , napsautin nukelta pään irti , tiputin sen lattialle ja kysyin "Vieläkö rikomme tavaroita?".

Ei ole sen jälkeen enää rikkonut tavaroita  vaikka on uhmis-raivareita saanutkin, eli pystyy kyllä kontrolloimaan itseään kun haluaa.

Muutenkin olen ottanut sen linjan, etten palkitse huonosta käytöksestä hellittelemällä tai huomioimalla, vaan lapsi menee omaan huoneeseensa niin pitkäksi aikaa että on rauhoittunut ja sitten voidaan jutella asiasta. Saa siellä sitten potkia ovia ja rääkyä, mitään huomiota en anna ennen kuin on hiljentynyt ja rauhoittunut. Tuo on vähentänyt uhmis-kohtauksia todella huomattavasti. Lapsi on huomannut ettei niillä ole haluttua vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Uuh mikä ihanan arvaamaton ja ennakoimaton jännamies.

Etkö lukenut aloitusta kunnolla? Mieshän on aivan perinteinen kiltti*mies. Sellainen, jolta on lapsena äidin voimakkaalla otteella riistetty oma tahto ja siksi mies on lössykkä. Hän on perheessä taustahahmo, eikä osallistu lapsen kasvatukseen, koska jokainen oman tahdon menettänyt kantaa sisällään suurta vihaa ja kiukkua ja tietää, että ei halua koetella sitä vihaa. Mikään ei ole niin kauheaa kuin kilt*tis, eli mies joka on näennäisesti kilt*ti, mutta sisällä pauhaa katkera keitto.

Ap, velvoita mies osallistumaan kasvatukseen niin hän saa harjoitella järkevää vihanhallintaa. Onneksi se oli vain lelu, minkä rikkoi, eikä satuttanut lasta fyysisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihaisesti otti kannun ja leikkasi. Lapsi itki ja sanoi,"sä rikoit, sen, sä rikoit sen".

Mielestäni se kannu olisi pitänyt vaan laittaa syrjään, eikä riehumaan.

Ap

Fiksu 6kk vauva teillä.

Hienosti valehdeltu, muru. Ap kertoi että lapsi on 3 v ja 6 kk.

Noh, veikkaan että lapsi oppi tästä jotain? Esimerkiksi sen että näin voi käydä jos perseilee. Meillä tehdään niin että lapset siivoavat itse lelunsa pois nurkista. Jos ei kiinnosta, niin se on viimeinen kerta kun lelu X nähdään. Arvatkaa kauanko kesti että omista romppeista alettiin pitää huoli kun muutama vähän tärkeämpi lelu jäi äiskän haaviin (eikä niitä näkynyt sen koommin).

Vierailija kirjoitti:

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minä siis aina ratkon täällä konflikti tilanteet. Laitan rajat lapselle. Mieheni ei siihen pysty. Minä kiellän sanon, ei ja kuuntelen uhmaitku kun ei saa tahtoaan läpi. Nyt en puuttunut tilanteeseen koska halusin, että mies kerrankin tekisi itse jotain uhmalle. Ratkaisuna ei ollut aikuismainen kieltäminen ja tavaran takavaratointi vaan lelun rikkominen saksilla? Oliko opetus nyt sitten se, että lapsi oppii hoitamaan saksilla asiat?

Ap

Ei, se ei ollut sen tarinan opetus.

Jollet oikeasti ymmärrä, mikä oli tarinan opetus sille lapselle, niin en voi auttaa.

Lapsi kuitenkin tietää jatkossa, että rääkymällä toisille ja vaatimalla toisia korjaamaan omien töppäyksien jäljet, johtaa ikäviin seuraamuksiin. Olen aika varma, että tuosta on hyötyä myöhemmässä elämässä.

Mielestäni kyllä minunkin keinot ovat ihan hyvät, eli kiellän tiukasti ja en anna periksi. En ala silti riehumaan ja rikkomaan tavaroita.

Ap

Toimivilla keinoilla lapset ei uhmaa. Ei uhmaikä ole mikään peikko, joka auttamatta ahmii lapsi uhreja, eikä vanhemmat muka voi sille mitään. Tuskin sinäkään ole kasvattajana virheetön, että voisit vaatia mieheltäsi täydellisyyttä. Aikuisellakin on oikeus näyttää ne vihaisemmatkin tunteensa ja se kuppi saa mennä nurin. 

Hyvä tosiaan alkaa heti aamusta aikaisin miettimään tätä tärkeää asiaa ja jatkaa taas iltaan. Ei ole pelkoa, että addiktio hellittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä uhmiksella oli tapana rikkoa tavaroita kun sai raivarit. 

Kerran hän sitten rikkoi jotain ja minä kävelin sanaakaan sanomatta hänen huoneeseensa, otin yhden hänen lempinukeistaan, kävelin takaisin lapsen eteen , napsautin nukelta pään irti , tiputin sen lattialle ja kysyin "Vieläkö rikomme tavaroita?".

Ei ole sen jälkeen enää rikkonut tavaroita  vaikka on uhmis-raivareita saanutkin, eli pystyy kyllä kontrolloimaan itseään kun haluaa.

Muutenkin olen ottanut sen linjan, etten palkitse huonosta käytöksestä hellittelemällä tai huomioimalla, vaan lapsi menee omaan huoneeseensa niin pitkäksi aikaa että on rauhoittunut ja sitten voidaan jutella asiasta. Saa siellä sitten potkia ovia ja rääkyä, mitään huomiota en anna enenen kuin on hiljentynyt ja rauhoittunut. Tuo on vähentänyt uhmis-kohtauksia todella huomattavasti. Lapsi on huomannut ettei niillä ole haluttua vaikutusta.

Ei ole tervettä menoa katkaista nuken pää.

Ap, älä nyt tee kärpäsestä härkästä.

Miehellä katkesi pinna.

Lapsikin varmaan jotain oppi.

Ehkä olisi voinut toimia toisin.

Ei sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä uhmiksella oli tapana rikkoa tavaroita kun sai raivarit. 

Kerran hän sitten rikkoi jotain ja minä kävelin sanaakaan sanomatta hänen huoneeseensa, otin yhden hänen lempinukeistaan, kävelin takaisin lapsen eteen , napsautin nukelta pään irti , tiputin sen lattialle ja kysyin "Vieläkö rikomme tavaroita?".

Ei ole sen jälkeen enää rikkonut tavaroita  vaikka on uhmis-raivareita saanutkin, eli pystyy kyllä kontrolloimaan itseään kun haluaa.

Muutenkin olen ottanut sen linjan, etten palkitse huonosta käytöksestä hellittelemällä tai huomioimalla, vaan lapsi menee omaan huoneeseensa niin pitkäksi aikaa että on rauhoittunut ja sitten voidaan jutella asiasta. Saa siellä sitten potkia ovia ja rääkyä, mitään huomiota en anna ennen kuin on hiljentynyt ja rauhoittunut. Tuo on vähentänyt uhmis-kohtauksia todella huomattavasti. Lapsi on huomannut ettei niillä ole haluttua vaikutusta.

Joskus se on vaan typistettävä itsensä sinne lapsen tasolle, että lapsi oppii siitä esimerkistä miten typerää tämän käytös on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä uhmiksella oli tapana rikkoa tavaroita kun sai raivarit. 

Kerran hän sitten rikkoi jotain ja minä kävelin sanaakaan sanomatta hänen huoneeseensa, otin yhden hänen lempinukeistaan, kävelin takaisin lapsen eteen , napsautin nukelta pään irti , tiputin sen lattialle ja kysyin "Vieläkö rikomme tavaroita?".

Ei ole sen jälkeen enää rikkonut tavaroita  vaikka on uhmis-raivareita saanutkin, eli pystyy kyllä kontrolloimaan itseään kun haluaa.

Muutenkin olen ottanut sen linjan, etten palkitse huonosta käytöksestä hellittelemällä tai huomioimalla, vaan lapsi menee omaan huoneeseensa niin pitkäksi aikaa että on rauhoittunut ja sitten voidaan jutella asiasta. Saa siellä sitten potkia ovia ja rääkyä, mitään huomiota en anna enenen kuin on hiljentynyt ja rauhoittunut. Tuo on vähentänyt uhmis-kohtauksia todella huomattavasti. Lapsi on huomannut ettei niillä ole haluttua vaikutusta.

Ei ole tervettä menoa katkaista nuken pää.

Koko ajan ei voi miettiä sitä, että onko kaikki niin tervettä tai meneekö kaikki aina tismalleen oikein.

Vierailija kirjoitti:

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minä siis aina ratkon täällä konflikti tilanteet. Laitan rajat lapselle. Mieheni ei siihen pysty. Minä kiellän sanon, ei ja kuuntelen uhmaitku kun ei saa tahtoaan läpi. Nyt en puuttunut tilanteeseen koska halusin, että mies kerrankin tekisi itse jotain uhmalle. Ratkaisuna ei ollut aikuismainen kieltäminen ja tavaran takavaratointi vaan lelun rikkominen saksilla? Oliko opetus nyt sitten se, että lapsi oppii hoitamaan saksilla asiat?

Ap

Ei, se ei ollut sen tarinan opetus.

Jollet oikeasti ymmärrä, mikä oli tarinan opetus sille lapselle, niin en voi auttaa.

Lapsi kuitenkin tietää jatkossa, että rääkymällä toisille ja vaatimalla toisia korjaamaan omien töppäyksien jäljet, johtaa ikäviin seuraamuksiin. Olen aika varma, että tuosta on hyötyä myöhemmässä elämässä.

Mielestäni kyllä minunkin keinot ovat ihan hyvät, eli kiellän tiukasti ja en anna periksi. En ala silti riehumaan ja rikkomaan tavaroita.

Ap

Kiellät, kiellät, kiellät...mitä lapsi siitä oppii? Montako kertaa kiellät ennen kuin sanot lapselle esim. että nyt menet huoneesi rauhoittumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minä siis aina ratkon täällä konflikti tilanteet. Laitan rajat lapselle. Mieheni ei siihen pysty. Minä kiellän sanon, ei ja kuuntelen uhmaitku kun ei saa tahtoaan läpi. Nyt en puuttunut tilanteeseen koska halusin, että mies kerrankin tekisi itse jotain uhmalle. Ratkaisuna ei ollut aikuismainen kieltäminen ja tavaran takavaratointi vaan lelun rikkominen saksilla? Oliko opetus nyt sitten se, että lapsi oppii hoitamaan saksilla asiat?

Ap

Ei, se ei ollut sen tarinan opetus.

Jollet oikeasti ymmärrä, mikä oli tarinan opetus sille lapselle, niin en voi auttaa.

Lapsi kuitenkin tietää jatkossa, että rääkymällä toisille ja vaatimalla toisia korjaamaan omien töppäyksien jäljet, johtaa ikäviin seuraamuksiin. Olen aika varma, että tuosta on hyötyä myöhemmässä elämässä.

Mielestäni kyllä minunkin keinot ovat ihan hyvät, eli kiellän tiukasti ja en anna periksi. En ala silti riehumaan ja rikkomaan tavaroita.

Ap

Kiellät, kiellät, kiellät...mitä lapsi siitä oppii? Montako kertaa kiellät ennen kuin sanot lapselle esim. että nyt menet huoneesi rauhoittumaan?

Ei kai lapselle niin voi sanoa? Sillehän saattaa tulla pahamieli ja lapsi tuntea itsensä hylätyksi.

Nytkin ap varmaan pitäisi varata lapselle aika terapiaan ettei lapsi jatka äidin kirjoittamaa ketjua kun iskä silloin kerran rikkoi minun leluni.

Minä aloin ottamaan lapselle tärkeitä leluja pois "maksuna" hänen rikkomistaan tavaroista.

Jos lapsi esimerkiksi rikkoi kaukosäätimen heittämällä sen seinään niin menin lapsen huoneeseen ja valikoin sieltä muutamia tavaroita, jotka laitoin toriin myyntiin, kunnes kaukusäätimen hinta oli katettu. 

Ei mikään oppikirja esimerkki lapsen kasvatuksesta, mutta tuo lopetti meillä tavaroiden rikkomisen kuin seinään.