Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapset asumaan isänsä luokse?
14.05.2019 |
Tässä huoltajuusoikeudenkäynti ja olosuhdeselvitys menossa. Lapset asuvat nyt äitinsä luona ja yritän saada luokseni. Eipä lapsia kovin usein määrätä isälle, on jotain 3 % tapauksista.
Lähdin tuota yrittämään, kun iltapäivälehdissä on usein näitä juttuja, joissa lapsen vanhempi uhkaa tappaa puolison tai lapset ja sitten menee huoltajuus, tulee lähestymiskieltoa ja korkeintaan valvottuja tapaamisia turvakodissa. Iltapäivälehtien jutuissa uhkailija on toki yleensä mies. Ilmeisesti yksikin uhkaus riittää.
Meillä nyt sitten taas vaimo on puhunut itsemurhasta aika rutiininomaisesti jo ennen ekan lapsen syntymää ja viimeisen puolentoista vuoden ajan suht viikoittain. On uhannut lasten hylkäämisellä ulos (kerran jättikin 2,5-vuotiaan ulos yksin kävelykadun varteen ja lähti kotiin), vakavalla väkivallalla, useaan kertaan lasten tappamisella hakkaamalla seinään, ja tietenkin minutkin on monesti uhannut tappaa. Näistä joistain tapauksista olen tehnyt lasuja, joiden jälkeen on mennyt kuukausi, että tulee ajanvaraus kuukauden päähän. Sitten taas perhetyötä ja sitten taas kaikki hyvin, vaikka minulle puhui viikoittain samoja hylkäämis- ja väkivaltapuheita.
Vaimoni myös useita kertoja antoi vanhemman lapsen asumaan luokseni siitä eteenpäin, kun oli tälle raivoissaan eikä halunnut enää koskaan nähdä, mutta myöhemmin perui sen aina. Oikeudelle hän ensin väitti, että lapsi olisi ollut luonani vain joitain öitä, mutta pystyin osoittamaan että oli asunut enimmäkseen luonani sen jälkeen kun oli antanut asumaan ja välillä lähes täysin.
Ajattelin iltapäivälehtien tapausten perusteella, että vaatimukseni menisi oikeudessa läpi ja saisin edes väliaikaismääräyksellä toisen lapsen luokseni, jota kohtaan pahimmat tappouhkaukset oli tehty, mutta ei. Vaikka lastensuojelun lausunnon mukaan äiti ei pärjää lasten kanssa ja määrättiin perhekuntoutukseen, oikeus katsoi siitä, että asia on lastensuojelun kannalta kunnossa, eikä siten ole hätää. Oikeudessa perusteltiin, että jos lapset eivät lastensuojelun mielestä voisi asua äitinsä luona, heidät oltaisiin huostaanotettu. Olin nauhoittanut lukuisia ex-vaimoni itsemurha-, lapsenmurha-, tappouhkaus- ja hylkäämispuheita, mutta tuomari ei halunnut käsitellä niitä oikeudessa, vaan syytti minua yrityksestä hukuttaa oikeus todisteisiin. Oikeus ei suostunut määräämään minulle väliaikaismääräyksenä edes tapaamisoikeutta lapsiini. En siis saanut edes samoja tapaamisoikeuksia kuin mies, joka on uhannut tappaa lapsensa.
Kaikista tilanteista en toki ole kertonut lastensuojelulle, kun välillä meni vaimon kanssa paremmin ja pelkäsin, että lapset huostaanotetaan. Lastensuojeluhan ei sellaisessa tilanteessa sijoita lapsia toisen vanhemman luokse vaan sijaisperheeseen.
Onko tää jokin synnyttäneiden naisten vaiettu salaisuus, että lapsenmurha-ajatukset ovat tavallisia ja siksi lastensuojelunkin naiset ymmärtävät sellaisia ihan normiajatuksia?
Eli mitä oikein vaaditaan, että lapset voitaisiin määrätä asumaan isänsä luona? Mitä niihin 3 %:iin on vaadittu? Ex-vaimollani ei ole huume- eikä päihdeongelmaa, joten sellaisiin en voi vedota. Myöskään en varmasti tiedä onko tehnyt mitään väkivaltaa lapsille, vaikka joitain mainintoja on sanonut ja niistä on minulla todisteita.
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä juttu ei voi olla totta. Nykyään asuminen on hyvin usein 50-50 ja yhteishuoltajuus. Jos isä ei saa edes tapaamisoikeutta, juttu on jotain ihan muuta kuin aloittaja kertoo.
Niin, aika yllättävää se minustakin on. Kyse ei toki ole lopullisesta tuomiosta, vaan ettei tuomari suostunut määräämään tapaamisoikeutta väliaikaispäätöksellä. Olin siis pyytänyt väliaikaispäätöstä, että vanhempi lapsi määrättäisiin asumaan luokseni, koska hän oli pääosin jo asunut edeltävät 4 kk.
Tuomari saattoi arvioida, että tapaamiset järjestyvät keskenäisesti sopimalla, kuten aiemminkin ovat. Tämä toki tarkoittaa, että ne järjestyvät vain vaimoni armosta, mikäli suostun hänen niitä koskeviin vaatimuksiinsa. Saattaa olla, että tuomari halusi koetella asian järjestymistä, en tiedä.
Kyllä tapaamisia onkin järjestynyt. Vaimoni siis haluaisi minun tapaavan heitä jopa päivittäin, mutta luonaan tai päivätapaamisina. Yöpymisiin hän ei enää ole juurikaan suostunut sen jälkeen, kun esitin oikeudelle laskelman, jolla osoitin vanhemman lapsen yöpyneen luonani enimmäkseen lokakuusta lähtien, tammikuussa lähes yksinomaan.
- AP
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelusta on minulle sen suuntaan kerrottu, mutta voi olla että olen tulkinnut sitä väärin. Olen ymmärtänyt ongelman olevan siinä, että jos lastensuojelu sijoittaa lapsen toisen vanhemman luokse, se tekisi oikeuden puolesta ja jopa oikeuden päätöstä vastaan päätöksen lapsen asumisesta.
Totta kai lastensuojelu tekee päätöksen lapsen asumisesta. Lastensuojelun päätökset vahvistetaan oikeudessa. Ei lastensuojelu ja oikeus tee päätöksiä ristiin rastiin toisiaan vastaan. Sulla on ihan kummallinen käsitys asioista.
Jos lastensuojelullista huolta ei ole, kuten tuossa äsken jo kerroit oikeuden todenneen, niin miksi ihmeessä lapsia silloin sijoitettaisi yhtään mihinkään? He pysyvät äidillä.
Jos äidiltä joskus tulevaisuudessa lapset otetaan huostaan, heidät sijoitetaan isälle, ellei ole todettu, että lapsia ei voi sijoittaa isälle. Syynä voi olla isän päihteidenkäyttö tai muut elämänhallinnan ongelmat ja/tai kyvyttömyys huolehtia lapsista kokoaikaisesti. Tällöin jää vaihtoehdoksi vain vastaanottoyksikkö kuten perhekoti tai perhesijoitus.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Joko sä nyt jätät jotain kertomatta tai sulla on todella surkea oikeusapu ja et itse pysty kommunikoimaan sossujen kanssa. Mikä se sellainen tilanne on, jossa on yhteishuoltajuus, mutta ei ole sovittuna tapaamisia (vaikka halua on) ja huostaanotossa lapsia ei annettaisi ensin isälle, joka on siis lasten huoltaja?
Minulla ei siis ole ollut mitään oikeusapua (hankin sellaista vasta oikeuden valmisteluistunnon jälkeen) tai muutakaan tukea, mistä johtuen käsitykseni mahdollisuuksista ovat ehkä suppeat ja kaavamaiset. Siinä, kun sossut ovat avustaneet ja ohjanneet vaimoani kaikissa vaiheissa hyvinkin kädestä pitäen, itse en ole saanut juuri mitään neuvoja tai ohjeita.
Olemme välillä saaneet tapaamiset sovittua keskenämme, mutta lastenvalvojan luona vaimoni alkoi tinkimään ja perui sopimamme, joten mitään virallisesti vahvistettua sopimusta ei saatu aikaan.
Tuosta huostaanottoasiasta minulla on ehkä ollut väärä käsitys, en tiedä siitä mitään varmaa. Niin minulle sosiaalipäivystyksestä kerrottiin, että lastensuojelu ei voi määrätä lapsia asumaan toisen huoltajansa luona. En ole löytänyt sille lähdettä laista tai viranomaistoiminnan säädöksistä.
Joka tapauksessa olen halunnut välttää asian viemistä huostaanoton kautta, koska se olisi vähintään riskialtista ja kärjistäisi tilanteen äärimmilleen.
- AP
Ostat xboxin ja pinon pelejä sekä telkkarin, tai vaihtoehtoisesti kustannat heille jonkun muun heidän valitsemansa harrastuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hurja keissi.
Ensimmäiseksi haluan toivottaa sinulle voimia, jotta jaksat. Uskon että menet lapset edellä tämän.
Loppupelissä se mikä on ollutta ja mennyttä, saa olla - kaikella on puolensa. Katso eteenpäin. Sillä jos sinä etsit lapsiesi parasta, niin Kaikkivaltias hoitaa asian.
Niin kävi minullekin: ensin oli tarjolla vain valvottua tapaamista ja vaikeasti sovitettavana. Sitten kaikenlaisten höpöhöpö -oikeudenkäyntien jälkeen ensimmäinen hetki yhden lapsista kanssa. Toiseen tapaamiseen tuli sitten jo toinenkin. Kolmas ei pitänyt mitään yhteyttä vuosiin.
Joskus vaan tilanteet muuttuu. Olin hakemassa lapsia viikkokerhoon, jolloin totesivat - kuin salama kirkkaalta taivaalta: "Iskä, voidaanko muuttaa teille".
Toivon että tuo uskomattoman upea päivä tulee sinullekin. Kolmannen lapsen kanssa meni sitten vähän pitempään ...
Hanki hyvä mies itsellesi oikeusapua, että juttu ei kaadu sun tietämättömyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelusta on minulle sen suuntaan kerrottu, mutta voi olla että olen tulkinnut sitä väärin. Olen ymmärtänyt ongelman olevan siinä, että jos lastensuojelu sijoittaa lapsen toisen vanhemman luokse, se tekisi oikeuden puolesta ja jopa oikeuden päätöstä vastaan päätöksen lapsen asumisesta.
Totta kai lastensuojelu tekee päätöksen lapsen asumisesta. Lastensuojelun päätökset vahvistetaan oikeudessa. Ei lastensuojelu ja oikeus tee päätöksiä ristiin rastiin toisiaan vastaan. Sulla on ihan kummallinen käsitys asioista.
Jos lastensuojelullista huolta ei ole, kuten tuossa äsken jo kerroit oikeuden todenneen, niin miksi ihmeessä lapsia silloin sijoitettaisi yhtään mihinkään? He pysyvät äidillä.
Jos äidiltä joskus tulevaisuudessa lapset otetaan huostaan, heidät sijoitetaan isälle, ellei ole todettu, että lapsia ei voi sijoittaa isälle. Syynä voi olla isän päihteidenkäyttö tai muut elämänhallinnan ongelmat ja/tai kyvyttömyys huolehtia lapsista kokoaikaisesti. Tällöin jää vaihtoehdoksi vain vastaanottoyksikkö kuten perhekoti tai perhesijoitus.
Voi olla, että olen ymmärtänyt tuon asian väärin. En tosiaan tunne aihetta kovin hyvin, koska olen ollut aika yksin tämän asian kanssa. Joka tapauksessa olen pyrkinyt olemaan kärjistämättä tilannetta siten, että lapset (tai vanhempi lapsi) vietäisiin äidiltään pakolla, vaan pyrkinyt painostamaan häntä antamaan tämän vapaaehtoisesti ja muutenkin sopimaan asioista.
Lastensuojelullinen huoli on, joissain kirjauksissa sitä kuvattiin "suureksi". Esitin oikeudelle lastensuojelun kirjaukset, joissa luki mm: "Äiti ei tällä hetkellä pärjää yksin lasten kanssa." Tästä syystä järjestettiin perhekuntoutusta. Oikeus siis ei kiistänyt, ettei huolta olisi, mutta ei niin suurta, etteivät lapset voisi asua äitinsä luona, koska heitä ei oltu huostaanotettu ja asia oli "hoidettu" perhekuntoutuksen avulla.
Vaimoni on myös jatkuvasti uhannut, että jos lapset viedään häneltä, en minäkään heitä saa ja hän on uhannut järjestää asian sosiaalityöntekijöiden kanssa (ja jos se ei riitä niin tappamalla minut). Alkoholinkäyttöä minulla on jonkin verran ja ehkä ADHD ja ehkä vaimoni voisi vedota niihin. Oikeudessa hän ei vielä ottanut niitä esille. Sekin tosiaan lisää riskiä, että lapsia ei sijoitettaisi minulle vaan toisaalle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi erositte?
Jaa, että taustoja halutaan.
Asumusero aiheutui lastensuojelusta ja avioero elatusmaksuista, vähän yksinkertaistettuna.
No muuten kait aika tavallisia parisuhdeongelmia. Ekan lapsen jälkeen riitoja siitä, että "mies ei tee kotona mitään" (valitusta lastensuojelulle), mikä ei kyllä kovin paljoa pitänyt paikkaansa, mutta oli sellainen, mistä hän sai jotain syyttää. Arvelen kuitenkin, että perussyy oli se, että vaimo jäi iltaisin yksin, kun itse katselin telkkaria ja sometin vauva.fi:ssä (yms) ja vaimo joutui aina menemään yksin nukkumaan. Seksiä oli just sen verran että kakaroita syntyi, toiseen riitti kolme kertaa lomareissulla. Itselläni ei ollut kovin palavaa tarvetta, kun seksi ei oikein sujunut vaimon kanssa, mutta ei ollut itselleni käsityötaitoisena suurikaan ongelma. Tuskinpa monikaan nainen kuitenkaan kehtaa raivota seksin puutteesta, varsinkaan ulkopuolisille, vaan raivotaan sitten muusta. Sellaisesta seksin ja muun läheisyyden puutteesta sitten kait kehittyy naisille jotain epävarmuutta parisuhteessa, masennusta, jnpp.
Vaimo yritti sitten saada sitä minun illan ajankäyttöäni ja muita parisuhteen epäkohtia korjattua lastensuojelun avulla pariin otteeseen. Kun en halunnut sosiaalityöntekijöitä kolmatta kertaa kotiini määräilemään telkkarin sijoituspaikasta, sanoin vaimolle, että saa lähteä. En tosin halunnut että lähtisi, mutta sossut kertoivat kuinka saisi ilmaiseksi kivan oman asunnon, jossa tilaa hänelle paljon enemmän kuin yhteisessä kodissamme, ja elarit päälle, joten lähti sitten. Vaimo elää aika askeettisesti ja tulotaso nousi heti pois muuttaessa, ja nyt elareiden kanssa moninkertaiseksi. Varmaan kivaa, kun työttömänä yksinhuoltajana jää 800 €/kk sukanvarteen. Itselläni ei keskituloisena ole kerskakulutusmenojeni jälkeen jäänyt penniäkään vuosiin ja nyt maksan elarit sitten säästöistäni eli käytännössä lasten perinnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtumapäivitys.
Avomuotoista perhekuntoutusta järjestettiin molemmille nyt tammikuusta alkaen. Helmikuussa oikeudenkäynti. Kaikenlaista sekalaista. Huhtikuussa (ex-)vaimo uhkasi jättää lapset hakematta päiväkotista, sillä uhalla, että muuten sijoitetaan kiireellisesti, ja painosti siten minut hakemaan, kun oli jonkinlainen masennuskohtaus. Perhetyöntekijät tekivät siitä lasun, varmaan ihan oikein perustein.
Pari viikkoa sitten vaimolla taas romahdus ja halusi antaa vanhemman lapsen minulle asumaan, kun ei jaksanut. Kovat valitukset taas kuinka kamala lapsi, eikä halua enää nähdä. Perui toki seuraavana päivänä eli samalla linjalla mennään kuin aiemmin.
Tuli lasupalaveri ja vaimoni ilmoitti, ettei halua enää perheperhekuntoutusta, koska se on rasite, eikä tarvitse sitä. No vähän hänen luonaankin halutaan edelleen käydä, mutta minun kanssani perhekuntoutusta jatketaan täysimääräisesti.
Tässä ollaan nyt sitten tilanteessa, että kun meillä on lasukontakti vaimon itsemurha-, lapsimurha-, tappo- ja lastenhylkäämisuhkauksista, niin perhekuntoutusta järjestetään minulle, ei vaimolle.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Jos naisella on pahoja psyykkisiä ongelmia, ne johtuvat miehestä. Siispä mies hoitoon.
Miksei koskaan tapahdu iltapäivälehtijutuissa, että kun mies uhkaa tappaa vaimonsa ja lapsensa, niin laitetaankin mies turvakotiin ja vaimo kuntoutukseen? Se olisi meidän juttumme käänteisesti.
Niin, syy perhekuntoutukselleni on ilmeisesti ongelmat "vanhemmuudessani", ilmeisesti kun olen haluton laittamaan suuria summia lasten elatukseen heidän asumiseen luonani. Aiemmin meni noin 350-400 €/kk, mutta sitten kun lätkähti 360 €/kk elareita niin maksuhalukkuuteni kovin suuriin vapaaehtoisiin elatuskuluihin on vähän lopahtanut, varsinkin kun kaikki erotus valuu (ex-)vaimon asuntosäästöihin. Rohkenin jopa vaatia, että jos lähdetään vaimon ja lasten kanssa kesälomareissulle, vaimo maksaisi lasten matkakulut kokonaan niistä elareista. Tämä on siis huonoa vanhemmuutta.
Siitä sos.työntekijä mainitsi, ettei oikeus ollut pyytänyt heiltä lausuntoja, eli mitään lastensuojelun lausuntoja ei käsitellä oikeudessa. Koko keissini oikeudessa perustui siihen, että lastensuojelu oli aiemmin katsonut, että "äiti ei pärjää lasten kanssa" ja "suuri huoli", mutta oikeus ei nyt siis halua lasulta mitään sellaista lasten äidin kannalta ikävää lausuntoa. Eikä myöskään olosuhdeselvitykseltä.
Koska olosuhdeselvityskään ei oletettavasti teetä mitään psykiatrista arviointia, eikä huomioi uhkailuja, juttumme käräjäoikeudessa lienee selvä jo tässä vaiheessa. Katsotaan miten hovioikeudessa sitten menee, jos siellä sitten viimein saataisiin se psykiatrinen arviointi. €€€ tulee kulumaan. Joudun tässä pisteessä laittamaan kaikki säästöni siihen vähäiseen toivoon, että saan lapsilleni paremman tulevaisuuden.
No epäilemättä, kun psykiatri lähtee käsittelemään kysymystä, miksi lasten äiti uhkaa tappaa itsensä, lapsensa ja miehensä, psyykkinen ongelma on miehellä.
- AP
Vieläkin on vähän epäselvää meiksei teillä ole esim. viikko-viikko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap
En uskoisi tilannetta mutta olen lähipiirissä nähnyt yhden tapauksen jossa isä menetti lapset aivan ihmeellisesti. Siis lapset asuivat isällään mutta oikeus määräsi osan lapsista kokonaan äidille. Siis sen ikäisen lapsen jonka omaa halua tulisi kuulla tuomari määräsi muuttamaan vastoin lapsen tahtoa, vasten isän tahtoa, vasten äidin tahtoa, vasten sossun ja koulun näkemystä. Mutta kun tuomarista tuntui että hänestä olisi näin paras. Siis äiti ja lapsi halusivat lisätä äidillä vietettyä aikaa mutta tuomari muutti lapset kokonaan äidille ja minimi tapaamiset isälle.
Ennen tätä tapausta uskoin Suomen oikeuslaitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitätko vielä, mihin perustuu väitteesi ettei lapsia voida sijoittaa toisen vanhemman luokse, joilla on heihin myös huoltajuus?
Lastensuojelusta on minulle sen suuntaan kerrottu, mutta voi olla että olen tulkinnut sitä väärin. Olen ymmärtänyt ongelman olevan siinä, että jos lastensuojelu sijoittaa lapsen toisen vanhemman luokse, se tekisi oikeuden puolesta ja jopa oikeuden päätöstä vastaan päätöksen lapsen asumisesta.
Joka tapauksessa vaimoni (tai siis nykyään ex-) on toki useaan otteeseen uhannut tappaa itsensä ja välillä myös minut, mikäli lapset otetaan häneltä pois. Siksikin olen pyrkinyt aiheuttamasta vaimolleni sellaista ratkaisun paikkaa, jossa hänen täytyy joko myöntää, ettei hänestä ole siihen, tai toteuttaa uhkauksensa.
Lopeta se ex-vaimosi kiusaaminen ja anna hänen aloittaa elämä lasten kanssa! Kirjoitat jatkuvasti vaimostasi. Hän ei ole enää vaimosi. Nyt ainoa asia mikä teidän pitää saada kuntoon on lasten tapaamiset ja elatusasiat. Lastenvalvoja auttaa näissä asioissa. Suosittelen, että teette tarkat sopimukset, sillä ette pysty normaaliin kommunikointiin keskenänne.
Eihän tilanne voi parantua, jos joka välissä uhkailet vaimoasi sillä että viet häneltä lapset.
Olet ahdistellut vaimosi nurkkaan ja tuo hänen käytöksensä on hätähuuto ahdistavassa tilanteessa. Ei hänellä todennäköisesti ole minkäänlaista tarkoitusta satuttaa ketään. Ei hänen tarvitse sulle mitään enää myöntää tai todistaa!
Nyt katse peiliin ja tässä tapauksessa suurin vika taitaa olla sinussa. Nyt sinun pitäisi miettiä sitä, miten voitte kumpikin olla parhaat mahdolliset vanhemmat lapsillenne ja keskittyä siihen, eikä tositenne kiusaamiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin on vähän epäselvää meiksei teillä ole esim. viikko-viikko?
Viikko-viikko-järjestely on yksi tavallinen malli, mutta hain käräjäoikeudelta väliaikaispäätöstä viikonlopuista eli 3 päivää viikossa. Tämä oli aiemmin keskinäisen sopimuksemme mukainen käytäntö ja siten meille molemmille paremmin sopiva kuin viikko-viikko.
Käräjätuomari kuitenkin hylkäsi pyyntöni mainitun mukaisesta tapaamisoikeudesta toistaiseksi: "Asianosaisia kehotetaan keskenään neuvotellen sopimaan tapaamisjärjestelyistä asian seuraavaan istuntokäsittelyyn ulottuvaksi ajaksi."
Eli, toistaiseksi ei mitään oikeuden määräämää tapaamisoikeutta. Tapaamisia on kyllä järjestynyt sekä perhetyön painostuksesta että välillä muutenkin. (Ex-)vaimoni ei sinällään ole vastustanut päivätapaamisia. Hän ei kuitenkaan halua, että lapset ovat luonani yötä, koska olin käyttänyt vanhemman lapsen pääasiallista asumista luonani oikeudessa perusteena sille, että hänet määrättäisiin asumaan luonani.
- AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitätko vielä, mihin perustuu väitteesi ettei lapsia voida sijoittaa toisen vanhemman luokse, joilla on heihin myös huoltajuus?
Lastensuojelusta on minulle sen suuntaan kerrottu, mutta voi olla että olen tulkinnut sitä väärin. Olen ymmärtänyt ongelman olevan siinä, että jos lastensuojelu sijoittaa lapsen toisen vanhemman luokse, se tekisi oikeuden puolesta ja jopa oikeuden päätöstä vastaan päätöksen lapsen asumisesta.
Joka tapauksessa vaimoni (tai siis nykyään ex-) on toki useaan otteeseen uhannut tappaa itsensä ja välillä myös minut, mikäli lapset otetaan häneltä pois. Siksikin olen pyrkinyt aiheuttamasta vaimolleni sellaista ratkaisun paikkaa, jossa hänen täytyy joko myöntää, ettei hänestä ole siihen, tai toteuttaa uhkauksensa.
Lopeta se ex-vaimosi kiusaaminen ja anna hänen aloittaa elämä lasten kanssa!
Jaa, että yritys saada lapset isälle, kun lasten äidillä on vakavaa psyykkistä oireilua, on "ex-vaimon kiusaamista".
Et ehkä lukenut kaikkea edellä kirjoittamaani. Ex-vaimoni siis on halunnut, että tulen hänen kotiinsa ja osallistun elämään lasten kanssa ja että elämme perheenä yhdessä. Ainakin useina päivinä viikossa.
Kirjoitat jatkuvasti vaimostasi. Hän ei ole enää vaimosi.
Kutsun häntä vaimokseni tottumuksesta, yksinkertaistaakseni termejä ja tiettyjen muiden komplikaatioiden vuoksi.
Avioerosta huolimatta olemme naimisissa ja hän on edelleen vaimoni. Olemme nimittäin menneet naimisiin ulkomailla ja rekisteröineet avioliiton Suomessa, mutta Suomessa myönnetty avioero ei päde maassa, jossa menimme naimisiin.
Lisäksi hän jatkuvasti pyrkii kontaktiin ja yhteiselämäänkin kanssani, eikä itsellänikään olisi sitä vastaan, jos meillä ei olisi riitaa elatusmaksuista. Seksiä hän ehdotteli viimeksi viime kuussa.
Nyt ainoa asia mikä teidän pitää saada kuntoon on lasten tapaamiset ja elatusasiat. Lastenvalvoja auttaa näissä asioissa. Suosittelen, että teette tarkat sopimukset, sillä ette pysty normaaliin kommunikointiin keskenänne.
Viime vuonna yritimme sopia asioista lastenvalvojalla, ja kävimme sovitun edeltävänä iltana läpi, mutta sitten siellä hän peruutti sovitun 3 yötä viikossa luonani ja meni riitelyksi, joten emme saaneet sovittua mitään. Hänen ei ole pakko sopia kanssani yhtään mitään, joten oikeuden kautta on ainoa keino.
En usko, että lapset ovat turvassa hänen luonaan, sikäli kun hänen raivonsa lapsia kohtaan ei aina jää pelkkään puheeseen. Muutenkaan en missään tapauksessa pidä häntä henkisesti sellaisena vanhempana, jonka luona lasten olisi parempi elää. Siitä voi olla montaa mieltä, mutta tämä on rehellinen näkemykseni.
Eihän tilanne voi parantua, jos joka välissä uhkailet vaimoasi sillä että viet häneltä lapset.
Olet ahdistellut vaimosi nurkkaan ja tuo hänen käytöksensä on hätähuuto ahdistavassa tilanteessa. Ei hänellä todennäköisesti ole minkäänlaista tarkoitusta satuttaa ketään. Ei hänen tarvitse sulle mitään enää myöntää tai todistaa! Nyt katse peiliin ja tässä tapauksessa suurin vika taitaa olla sinussa.Kylläpä nyt ymmärretään, kun kyseessä on lasten äiti. Milloin miehestä oltaisiin sanottu: "Perheensurmauhkaukset ovat vain hätähuuto, kun mies on ahdistettu nurkkaan ja mies on ahdistavassa tilanteessa. Nyt äidin katse peiliin, äidin täytyy ymmärtää antaa lapset miehelle suosiolla ja jättää mies rauhaan."
Se psyykkinen oireilu voi hyvin olla yhteydessä siihen teidän suhteeseen.
Olet kaiketi kiintynyt lapsiin ja siksi sekaisin, mutta puhut lähinnä siitä mitä rahoja kenelläkin on ja miten hullu ex on.
Anna tilaa sille exällesi. Aikaa myöden hommat varmaan tasaantuvat ja esimerkiksi viikko-viikko-huoltajuus onnistuu.
Mutta ei ole hirveän hyvä peruste sellaiselle järjestelylle esimerkiksi se että sinä et tykkää elareita maksella.
Vierailija kirjoitti:
Se psyykkinen oireilu voi hyvin olla yhteydessä siihen teidän suhteeseen.
Olet kaiketi kiintynyt lapsiin ja siksi sekaisin, mutta puhut lähinnä siitä mitä rahoja kenelläkin on ja miten hullu ex on.
Anna tilaa sille exällesi. Aikaa myöden hommat varmaan tasaantuvat ja esimerkiksi viikko-viikko-huoltajuus onnistuu.
Mutta ei ole hirveän hyvä peruste sellaiselle järjestelylle esimerkiksi se että sinä et tykkää elareita maksella.
Puhun siitä, "miten hullu ex on", lähinnä siitä syystä, että toistuvien perhesurmauhkausten pitäisi mielestäni olla relevantti asia, kun päätetään lasten asumisesta ja tapaamisista. Kun uhkailija on mies, ne ainakin iltapäivälehtien juttujen perusteella otetaan aivan toisella vakavuudella kuin nyt meillä.
Oikeus epäilemättä ajattelee, että yritän saada lapset itselleni sillä "verukkeella", että lasten äiti uhkailee perhesurmalla. On toki totta, että perhesurmauhkaukset ja heitteillepano ovat tärkeimmät peruste, johon voin vedota. Johonkin on unohtunut se, että ne ovat rikoksia.
Elatusmaksut ovat toki olleet keskeinen riidanaiheemme ja pitkälti aiheuttivat eromme. Kuitenkin eron jälkeen lapset ovat tärkein asia ja tässä nyt sitten lapset on määrätty äidille, joka ei mitenkään kykene huolehtimaan heistä.
- AP
Ai elatusmaksut aiheuttivat eronne? Elareita maksetaan kyllä vasta eron jälkeen.
Jos et ole koko lasten olemassaolon ajan osoittanut mitään kiinnostusta osallistua heidän elatukseensa, en ihmettele, että oikeus ei pidä sinua toimivana vanhempana. Jos pitäisi, lapset olisi jo sijoitettu sinulle.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Kakkahattutäti kirjoitti:
Ai elatusmaksut aiheuttivat eronne? Elareita maksetaan kyllä vasta eron jälkeen.
Jos et ole koko lasten olemassaolon ajan osoittanut mitään kiinnostusta osallistua heidän elatukseensa, en ihmettele, että oikeus ei pidä sinua toimivana vanhempana. Jos pitäisi, lapset olisi jo sijoitettu sinulle.
Mistä tulee oletus "Koko lasten olemassaolon ajan osoittanut mitään kiinostusta osallistua heidän elatukseensa"?
Ennen asumuseroa maksoin lähes kaikki lasten kulut, vaimoni ei lähes mitään; lapsilisärahat kun tulivat minulle. Maksoin myös suuren osan hänen elämisestään – hänellä meni vain noin 60 €/kk omiin kuluihinsa, plus 200 €/kk osuus asumiskuluista, joista itse maksoin 800 €/kk. Satunnaisesti hän kyllä maksoi hieman yhteisistä ruokakuluista ja isommista matkoista. Ensimmäiset lastenvaunut maksoimme puoliksi.
Asumiseron jälkeen vaimoni ei ensin vaatinut mitään elatuksesta, kun lasten kulut eivät tuolloin olleet lapsilisärahoja suurempia. Kun hän sitten alkoi vaatia, teimme keskinäisen sopimuksen, jossa vaimo maksoi peruselatuksen lapsilisärahoista ja itse maksoin tietyt kulut kokonaan ja muuten todellisten kulujen mukaan 2/3. Viime vuonna lasten kulut olivat minulle keskimäärin noin 350 €/kk.
Avioeromme aiheutui lopulta siitä, että en suostunut maksamaan 10 €/kk vuokraa, jotta saisin pysäköidä autoni vaimoni asuntoonsa kuuluvalle parkkipaikalle (hänellä ei ole autoa), jolloin hän teki (2. vaiheen) avioerohakemuksen ja haki samalla elatusapua. Arvioero ja elatusapu olivat siis rangaistus siitä, että en suostunut maksamaan sitä 10 €/kk. Hän ihan suoraan uhkasi, että jos en maksa vaatimaansa 10 €, maksan sitten elarit.
Myös ensimmäisen vaiheen hakemuksessa oli kyse elatusavun hakemisesta samalla kuin avioeroa, joskin tuolloin hän luopui elatusmaksuvaatimuksestaan, kun halusi minun edelleen elävän kanssaan, asumuserosta huolimatta. Sovimme tuolloin elatuksen maksamisesta muutoin.
Mikäkö se elatusmaksukiistamme sitten on?
No, ennen oikeuden päätöstä minulla meni lasten elatukseen keskimäärin 350-400 €/kk. Oikeuden määrämät elatusmaksut ovat 360 €/kk. Vaimollani lasten elatuskulut ovat tavallisesti olleet alle 300 €/kk, eli vähemmän kuin lapsilisäraha+korotukset. Koska elatusmaksut eivät mene lasten elatukseen ja maksoin jo niiden verran elatusta, olin luonnollisesti haluton maksamaan tuplasti. Vaimoni taas halusi, että maksan sekä elatuksen, kuten ennenkin, että elatusmaksut, "koska laki määrää." (Ei määrää.)
Suuremmat elatuskulut luonani johtuivat siitä, että lapset käytännössä söivät jopa useammin luonani (viikolla kun söivät päiväkodissa), minun ruokani olivat kalliimpia, matkakulut autolla tulivat minun maksettavakseni, ja siinä kun vaimo osti kaiken kirpparilta käytettynä, minä maksoin tavallisesti kaikki sellaiset, mitkä ostettiin uutena. Muutenkin ostelin kaikenlaista kallista tarpeellista, kuten auton turvaistuimia, matkailutarvikkeita, uusia leluja, polkupyörää, kypärää, luistimia, jnpp.
Itse taas en suostunut elämään käytännössä parisuhteessa hänen kanssaan, jos joudun maksamaan elatusapua. Katsoin, että jos olemme tasavertaiset kumppanit ja huoltajat, minun täytyy voida päättää lasten elatuksesta tasavertaisesti, eikä varsinkaan siten, että joudun maksamaan elatuksen kahdesti, ja elatusmaksut menevät (ex-)vaimolleni säästöön.
Huolimatta asumuserosta vietin siis lähes kaikki arki-illat hänen luonaan ja hän vietti useimmat viikonloput luonani tai muuten yhdessä. Seksiäkin oli satunnaisesti, vaikkakin harvoin, vielä viime joulukuun loppuun saakka (ja on siis ehdotellut vielä avioeron voimaanastumisen jälkeenkin viime kuussa). Hän kuitenkin halusi rahat mieluummin kuin minut, joten se on sitten niin.
Itsemurha- ja perhesurmauhkailut ovat olleet osa tätä ristiriitaa, jossa vaimoni toisaalta on ahdistunut jäädessään yksin ja käsittääkseni kaipaa perhe-elämää kanssani ja toisaalta on raivostunut, kun ei saa minua toteuttamaan visiotaan haluamastaan elämästä hänen ehdoillaan. Näin tiivistetysti.
- AP
Joko sä nyt jätät jotain kertomatta tai sulla on todella surkea oikeusapu ja et itse pysty kommunikoimaan sossujen kanssa. Mikä se sellainen tilanne on, jossa on yhteishuoltajuus, mutta ei ole sovittuna tapaamisia (vaikka halua on) ja huostaanotossa lapsia ei annettaisi ensin isälle, joka on siis lasten huoltaja?