Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapset asumaan isänsä luokse?
14.05.2019 |
Tässä huoltajuusoikeudenkäynti ja olosuhdeselvitys menossa. Lapset asuvat nyt äitinsä luona ja yritän saada luokseni. Eipä lapsia kovin usein määrätä isälle, on jotain 3 % tapauksista.
Lähdin tuota yrittämään, kun iltapäivälehdissä on usein näitä juttuja, joissa lapsen vanhempi uhkaa tappaa puolison tai lapset ja sitten menee huoltajuus, tulee lähestymiskieltoa ja korkeintaan valvottuja tapaamisia turvakodissa. Iltapäivälehtien jutuissa uhkailija on toki yleensä mies. Ilmeisesti yksikin uhkaus riittää.
Meillä nyt sitten taas vaimo on puhunut itsemurhasta aika rutiininomaisesti jo ennen ekan lapsen syntymää ja viimeisen puolentoista vuoden ajan suht viikoittain. On uhannut lasten hylkäämisellä ulos (kerran jättikin 2,5-vuotiaan ulos yksin kävelykadun varteen ja lähti kotiin), vakavalla väkivallalla, useaan kertaan lasten tappamisella hakkaamalla seinään, ja tietenkin minutkin on monesti uhannut tappaa. Näistä joistain tapauksista olen tehnyt lasuja, joiden jälkeen on mennyt kuukausi, että tulee ajanvaraus kuukauden päähän. Sitten taas perhetyötä ja sitten taas kaikki hyvin, vaikka minulle puhui viikoittain samoja hylkäämis- ja väkivaltapuheita.
Vaimoni myös useita kertoja antoi vanhemman lapsen asumaan luokseni siitä eteenpäin, kun oli tälle raivoissaan eikä halunnut enää koskaan nähdä, mutta myöhemmin perui sen aina. Oikeudelle hän ensin väitti, että lapsi olisi ollut luonani vain joitain öitä, mutta pystyin osoittamaan että oli asunut enimmäkseen luonani sen jälkeen kun oli antanut asumaan ja välillä lähes täysin.
Ajattelin iltapäivälehtien tapausten perusteella, että vaatimukseni menisi oikeudessa läpi ja saisin edes väliaikaismääräyksellä toisen lapsen luokseni, jota kohtaan pahimmat tappouhkaukset oli tehty, mutta ei. Vaikka lastensuojelun lausunnon mukaan äiti ei pärjää lasten kanssa ja määrättiin perhekuntoutukseen, oikeus katsoi siitä, että asia on lastensuojelun kannalta kunnossa, eikä siten ole hätää. Oikeudessa perusteltiin, että jos lapset eivät lastensuojelun mielestä voisi asua äitinsä luona, heidät oltaisiin huostaanotettu. Olin nauhoittanut lukuisia ex-vaimoni itsemurha-, lapsenmurha-, tappouhkaus- ja hylkäämispuheita, mutta tuomari ei halunnut käsitellä niitä oikeudessa, vaan syytti minua yrityksestä hukuttaa oikeus todisteisiin. Oikeus ei suostunut määräämään minulle väliaikaismääräyksenä edes tapaamisoikeutta lapsiini. En siis saanut edes samoja tapaamisoikeuksia kuin mies, joka on uhannut tappaa lapsensa.
Kaikista tilanteista en toki ole kertonut lastensuojelulle, kun välillä meni vaimon kanssa paremmin ja pelkäsin, että lapset huostaanotetaan. Lastensuojeluhan ei sellaisessa tilanteessa sijoita lapsia toisen vanhemman luokse vaan sijaisperheeseen.
Onko tää jokin synnyttäneiden naisten vaiettu salaisuus, että lapsenmurha-ajatukset ovat tavallisia ja siksi lastensuojelunkin naiset ymmärtävät sellaisia ihan normiajatuksia?
Eli mitä oikein vaaditaan, että lapset voitaisiin määrätä asumaan isänsä luona? Mitä niihin 3 %:iin on vaadittu? Ex-vaimollani ei ole huume- eikä päihdeongelmaa, joten sellaisiin en voi vedota. Myöskään en varmasti tiedä onko tehnyt mitään väkivaltaa lapsille, vaikka joitain mainintoja on sanonut ja niistä on minulla todisteita.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa te siis olette muuttaneet erilleen? Jos siis vaimolla oli avioliiton aikana oma asunto, johon kuului se parkkiruutu.
Lienee tarpeellista kuvata aikalinjaa paremmin:
2015 Itsemurhapuheita raskausajalla
2015 Ensimmäisen lapsen syntymä
2017-08 Toisen lapsen syntymä
2017-09 Itsemurhapuheita
2017-09 Vaimo muutti pois
2017-loppusyksy Vaimo kävi luonani lähes päivittäin, mutta vaati että käynkin hänen luonaan
2017-12 Perhesurmapuheita, heitteillepanopuheita
2018-01 Avioerohakemus (1. vaihe) + elarihakemus
2018-01 Keskinäinen sopimus elatuksesta ja käymisestäni vaimon luona
2018-04 Perui elarihakemuksensa
2018-...... Perhesurmapuheita, itsemurhapuheita, tappouhkauksia, toteutunut heitteillepano, ...
2018-kesä Yhteistä lomanviettoa ja reissuja, loppusyksyä kohden suhde parani
2018-09 Parkkiriita alkoi
2018-10 Seksiä pitkästä aikaa (vaimon aloitteesta)
2018-10 Parkkiriita huipentui, avioerohakemus (2. vaihe) + elarihakemus
2018-10 Tappouhkauksia, en koskaan saa nähdä lapsiani enää
2018-10 Jätti vanhemman lapsen asumaan luokseni, otti takaisin, sitten taas luokseni, jnejne.
2018-11 Vanhempi lapsi asui luonani enimmäkseen
2018-12 Vanhempi lapsi asui luonani enimmäkseen, joulu yhdessä luonani, vimppa kerta seksiä
2019-01 Vanhempi lapsi yöpyi luonani lähes yksinomaan
2019-02 Tuomioistuimen avioeropäätös + elaripäätös
2019-04 Masennuskohtaus ja lapset melkein huostaanotettiin
2019-04 (Ex-)vaimo halusi taas seksiä
2019-05 Halusi taas antaa vanhemman lapsen luokseni asumaan, mutta perui taas
... Tässä vain murto-osa monimutkaisesta aikalinjasta. Asumuserosta 2017 aina oikeudenkäyntiin saakka tapasimme siis lähes päivittäin, kun kävin vaimoni luona iltaisin parin tunnin ajan ja viikonloput vietimme yleensä yhdessä, usein luonani. Joitain 3-10 pv pitkiä riidoista aiheutuneita katkoja oli välillä.
Onkohan tälläinen eroprosessi kovinkin yleinen...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa te siis olette muuttaneet erilleen? Jos siis vaimolla oli avioliiton aikana oma asunto, johon kuului se parkkiruutu.
Lienee tarpeellista kuvata aikalinjaa paremmin:
2015 Itsemurhapuheita raskausajalla
2015 Ensimmäisen lapsen syntymä
2017-08 Toisen lapsen syntymä
2017-09 Itsemurhapuheita
2017-09 Vaimo muutti pois
2017-loppusyksy Vaimo kävi luonani lähes päivittäin, mutta vaati että käynkin hänen luonaan
2017-12 Perhesurmapuheita, heitteillepanopuheita
2018-01 Avioerohakemus (1. vaihe) + elarihakemus
2018-01 Keskinäinen sopimus elatuksesta ja käymisestäni vaimon luona
2018-04 Perui elarihakemuksensa
2018-...... Perhesurmapuheita, itsemurhapuheita, tappouhkauksia, toteutunut heitteillepano, ...
2018-kesä Yhteistä lomanviettoa ja reissuja, loppusyksyä kohden suhde parani
2018-09 Parkkiriita alkoi
2018-10 Seksiä pitkästä aikaa (vaimon aloitteesta)
2018-10 Parkkiriita huipentui, avioerohakemus (2. vaihe) + elarihakemus
2018-10 Tappouhkauksia, en koskaan saa nähdä lapsiani enää
2018-10 Jätti vanhemman lapsen asumaan luokseni, otti takaisin, sitten taas luokseni, jnejne.
2018-11 Vanhempi lapsi asui luonani enimmäkseen
2018-12 Vanhempi lapsi asui luonani enimmäkseen, joulu yhdessä luonani, vimppa kerta seksiä
2019-01 Vanhempi lapsi yöpyi luonani lähes yksinomaan
2019-02 Tuomioistuimen avioeropäätös + elaripäätös
2019-04 Masennuskohtaus ja lapset melkein huostaanotettiin
2019-04 (Ex-)vaimo halusi taas seksiä
2019-05 Halusi taas antaa vanhemman lapsen luokseni asumaan, mutta perui taas
... Tässä vain murto-osa monimutkaisesta aikalinjasta. Asumuserosta 2017 aina oikeudenkäyntiin saakka tapasimme siis lähes päivittäin, kun kävin vaimoni luona iltaisin parin tunnin ajan ja viikonloput vietimme yleensä yhdessä, usein luonani. Joitain 3-10 pv pitkiä riidoista aiheutuneita katkoja oli välillä.
Onkohan tälläinen eroprosessi kovinkin yleinen...?
Vau! Tämä on sairasta! En yhtään ihmettele, että vaimosi oireilee psyykkisesti. Veikkaan, että tervehtyy kun saa sinut kokonaan pois elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa te siis olette muuttaneet erilleen? Jos siis vaimolla oli avioliiton aikana oma asunto, johon kuului se parkkiruutu.
Lienee tarpeellista kuvata aikalinjaa paremmin:
2015 Itsemurhapuheita raskausajalla
2015 Ensimmäisen lapsen syntymä
2017-08 Toisen lapsen syntymä
2017-09 Itsemurhapuheita
2017-09 Vaimo muutti pois
2017-loppusyksy Vaimo kävi luonani lähes päivittäin, mutta vaati että käynkin hänen luonaan
2017-12 Perhesurmapuheita, heitteillepanopuheita
2018-01 Avioerohakemus (1. vaihe) + elarihakemus
2018-01 Keskinäinen sopimus elatuksesta ja käymisestäni vaimon luona
2018-04 Perui elarihakemuksensa
2018-...... Perhesurmapuheita, itsemurhapuheita, tappouhkauksia, toteutunut heitteillepano, ...
2018-kesä Yhteistä lomanviettoa ja reissuja, loppusyksyä kohden suhde parani
2018-09 Parkkiriita alkoi
2018-10 Seksiä pitkästä aikaa (vaimon aloitteesta)
2018-10 Parkkiriita huipentui, avioerohakemus (2. vaihe) + elarihakemus
2018-10 Tappouhkauksia, en koskaan saa nähdä lapsiani enää
2018-10 Jätti vanhemman lapsen asumaan luokseni, otti takaisin, sitten taas luokseni, jnejne.
2018-11 Vanhempi lapsi asui luonani enimmäkseen
2018-12 Vanhempi lapsi asui luonani enimmäkseen, joulu yhdessä luonani, vimppa kerta seksiä
2019-01 Vanhempi lapsi yöpyi luonani lähes yksinomaan
2019-02 Tuomioistuimen avioeropäätös + elaripäätös
2019-04 Masennuskohtaus ja lapset melkein huostaanotettiin
2019-04 (Ex-)vaimo halusi taas seksiä
2019-05 Halusi taas antaa vanhemman lapsen luokseni asumaan, mutta perui taas
... Tässä vain murto-osa monimutkaisesta aikalinjasta. Asumuserosta 2017 aina oikeudenkäyntiin saakka tapasimme siis lähes päivittäin, kun kävin vaimoni luona iltaisin parin tunnin ajan ja viikonloput vietimme yleensä yhdessä, usein luonani. Joitain 3-10 pv pitkiä riidoista aiheutuneita katkoja oli välillä.
Onkohan tälläinen eroprosessi kovinkin yleinen...?
Korjaan, nämä taisivatkin olla näin päin:
2019-04 (Ex-)vaimo halusi taas seksiä
2019-04 Masennuskohtaus ja lapset melkein huostaanotettiin kun ei hakenut pk:sta
Jälkimmäinen n. seuraavana päivänä eli ehkä siinä oli jokin kausaliteetti, kun en suostunut. Pari päivää myöhemmin ilkkui, että ovatkohan lapset lainkaan minun, ja uhkaili etsiä jonkun toisen miehen. Niitä uhkailuja on nyt tullut sen jälkeen taas toistamiseen.
- AP
Miksi siis alunperin erositte, eli mikä suhteessa oli pielessä kun vaimo ensimmäisen kerran muutti pois?
Vierailija kirjoitti:
Miksi siis alunperin erositte, eli mikä suhteessa oli pielessä kun vaimo ensimmäisen kerran muutti pois?
Epäilemättä olin kelvoton mies. No ainakin vaimon mukaan ja on siinä varmasti totuuttakin, mutta en sitten tiedä oliko se pelkästään sitä.
Kuulemma "en lainkaan" osallistunut lastenhoitoon, vaikka itse arvioin että parisen tuntia päivittäin. Vaihdoin vaippoja, hoidin lapsen pesut tavallisesti päivittäin, tein sitä ja tätä, mutta vaimo toki paljon enemmän ja koki sen valtavan raskaaksi. Hän käytti aika paljon aikaa ruokien valmistukseen, kun piti olla luonnonmukaisista raaka-aineista huolellisesti tehtyä, ja halusi pestä tiskit ja pyykit käsin, niin oli epäilemättä aika paljon kotitöitä. Itse söin nopeasti valmistettavia ruokia ja käytin kodintekniikkaa, mikä ilmeisesti ärsytti.
Enemmän kuitenkin epäilen, että raivosi moisista moralisoitavista asioista, koska ei voinut raivota todellisista syistä, joista oli vaikea syyttää. Itse vietin illat aika lailla yksikseni, söin erikseen, katsoin telkkaria (no puoli tuntia päivässä), luin uutisia ja muuta ja luin ja kirjoitin paljon harrastusjuttuja, kuten roikuin Vauva-palstalla, ja kävin parina iltana viikossa harrastusjutuissa. Lukemisiin sisältyi kaikkien löytämieni kasvatus- ja hoito-oppaiden lueskelu ja otin mm. projektiksi kerrata kehityspsykologian opintoni, no kaikkien muiden harrastusteni ja uutisten ja politiikan seuraamisen välillä. Vaimoni taas ei katso televisiota lainkaan, eikä harrasta juuri muuta kuin ruoanlaittoa, eikä meillä ole koskaan juuri mitään keskusteltavaa muuta kuin arki-asiat. Halusin iltaisin olla aivan omassa rauhassa ja koska hän ei antanut sitä minulle, sain oman rauhani vasta hänen mentyään nukkumaan. Kiinnostukseni seksiin oli aika alhainen, kun oli niin vaivalloista etten itse saanut siitä mitään, ja siitä tuli lähinnä pakkopuuhaa vaimon miellyttämiseksi ja jäi sitten kokonaan. Ei se minulle mikään parisuhdekysymys ollut, itselleni tärkeintä oli että hän oli läsnä. No, eihän se varmaan kiva olĺut vaimolle olla iltoja yksin ja mennä yksin nukkumaan joka ilta, mutta sitä on toisaalta vaikea lähteä moralisoimaankaan. Voiko nainen syyttää miestä ettei tämä halua seksiä tai olla yhdessä? Siinä kuitenkin varmaan onkin jokin juttu, että jos nainen ei saa läheisyyttä, seuraa siitä epävarmuutta parisuhteessa ja tulee sitten stressiä, ahdistusta ja masennusta. Sellaisessa tilanteessa sitten räjähtää mistä tahansa pienestäkin syystä, mistä voi syyttää. Toki niitä syitä minussa varmaan riitti, pienempiä ja suurempia. Itsekin suutuin joitain kertoja kohtuuttomasti, kun hermot olivat kireällä, joten ymmärrän ehkä hieman mitä tunteita siinä ehkä oli taustalla hänelläkin.
Se räjähtely itselleni oli aika samaa kuin sitten lapsille, joten en oikein usko, että ne syyt mistä syytti aivan oikeuttivat niin äärimmäistä raivoa. Yhtään sen enempää, kuin että halusi potkaista pientä itkevää lasta vain, koska halusi äitinsä syliin. En sinällään halua syyttää häntä mielialaongelmista, joiden synty ei ole hänen itsensä vastuulla, mutta ne ongelmat kuitenkin ovat lasten kannalta realiteetti. Hänellä oli itsemurhauhkailuja jo lapsuudessaankin, eli ei varmastikaan ole vain parisuhdekriisin aiheuttamaa, vaikka ovatkin sen myötä kärjistyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etkö voi tukea äitiä? Hän on selkeesti uupunut.
Ps.ongelmia ei ratkota niin että en anna puolisolle aikaani jos hän ei toimi niinkuin haluan.
Vierailija kirjoitti:
Tapahtumapäivitys.
Avomuotoista perhekuntoutusta järjestettiin molemmille nyt tammikuusta alkaen. Helmikuussa oikeudenkäynti. Kaikenlaista sekalaista. Huhtikuussa (ex-)vaimo uhkasi jättää lapset hakematta päiväkotista, sillä uhalla, että muuten sijoitetaan kiireellisesti, ja painosti siten minut hakemaan, kun oli jonkinlainen masennuskohtaus. Perhetyöntekijät tekivät siitä lasun, varmaan ihan oikein perustein.
Pari viikkoa sitten vaimolla taas romahdus ja halusi antaa vanhemman lapsen minulle asumaan, kun ei jaksanut. Kovat valitukset taas kuinka kamala lapsi, eikä halua enää nähdä. Perui toki seuraavana päivänä eli samalla linjalla mennään kuin aiemmin.
Tuli lasupalaveri ja vaimoni ilmoitti, ettei halua enää perheperhekuntoutusta, koska se on rasite, eikä tarvitse sitä. No vähän hänen luonaankin halutaan edelleen käydä, mutta minun kanssani perhekuntoutusta jatketaan täysimääräisesti.
Tässä ollaan nyt sitten tilanteessa, että kun meillä on lasukontakti vaimon itsemurha-, lapsimurha-, tappo- ja lastenhylkäämisuhkauksista, niin perhekuntoutusta järjestetään minulle, ei vaimolle.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Jos naisella on pahoja psyykkisiä ongelmia, ne johtuvat miehestä. Siispä mies hoitoon.
Miksei koskaan tapahdu iltapäivälehtijutuissa, että kun mies uhkaa tappaa vaimonsa ja lapsensa, niin laitetaankin mies turvakotiin ja vaimo kuntoutukseen? Se olisi meidän juttumme käänteisesti.
Niin, syy perhekuntoutukselleni on ilmeisesti ongelmat "vanhemmuudessani", ilmeisesti kun olen haluton laittamaan suuria summia lasten elatukseen heidän asumiseen luonani. Aiemmin meni noin 350-400 €/kk, mutta sitten kun lätkähti 360 €/kk elareita niin maksuhalukkuuteni kovin suuriin vapaaehtoisiin elatuskuluihin on vähän lopahtanut, varsinkin kun kaikki erotus valuu (ex-)vaimon asuntosäästöihin. Rohkenin jopa vaatia, että jos lähdetään vaimon ja lasten kanssa kesälomareissulle, vaimo maksaisi lasten matkakulut kokonaan niistä elareista. Tämä on siis huonoa vanhemmuutta.
Siitä sos.työntekijä mainitsi, ettei oikeus ollut pyytänyt heiltä lausuntoja, eli mitään lastensuojelun lausuntoja ei käsitellä oikeudessa. Koko keissini oikeudessa perustui siihen, että lastensuojelu oli aiemmin katsonut, että "äiti ei pärjää lasten kanssa" ja "suuri huoli", mutta oikeus ei nyt siis halua lasulta mitään sellaista lasten äidin kannalta ikävää lausuntoa. Eikä myöskään olosuhdeselvitykseltä.
Koska olosuhdeselvityskään ei oletettavasti teetä mitään psykiatrista arviointia, eikä huomioi uhkailuja, juttumme käräjäoikeudessa lienee selvä jo tässä vaiheessa. Katsotaan miten hovioikeudessa sitten menee, jos siellä sitten viimein saataisiin se psykiatrinen arviointi. €€€ tulee kulumaan. Joudun tässä pisteessä laittamaan kaikki säästöni siihen vähäiseen toivoon, että saan lapsilleni paremman tulevaisuuden.
No epäilemättä, kun psykiatri lähtee käsittelemään kysymystä, miksi lasten äiti uhkaa tappaa itsensä, lapsensa ja miehensä, psyykkinen ongelma on miehellä.
- AP
Tämä kirjoitus on sellaista maalailua ja soopaa, että muistuu mieleen eräs jankkaaja, joka oli menossa naimisiin jossain itäblokin maassa. Kihlattu jotain oli ketjun nimi. Ja selostusta Riitti kuten tässäkin
Missä vaiheessa te siis olette muuttaneet erilleen? Jos siis vaimolla oli avioliiton aikana oma asunto, johon kuului se parkkiruutu.