Sinä, joka et halua periaatteesta naimisiin. Mikä siinä naimisiin menossa oikein pelottaa?

vanhempanikaan ei ole edes kihloissa, en ole itse ikinä haaveillut naimisiin menosta, se ei merkkaa minulle mitään tai muuta suhdettamme, miksi siis menisin?? kamalaa rahan tuhlausta ja en halua olla  juhlien keskipisteenä. tosin ei kuuluta edes kirkkoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarvitse avioliittosopimuksesta mitään. En tarvitse elättäjää, en leskeneläkettä, puolison nimeä tai muutakaan mitä avioliitto toisi. En myöskään usko sen olevan mikään turva yhdessä pysymiseen. Me pysytään yhdessä niin kauan kuin molemmat sitä haluaa, ei siihen tarvita virallisia sopimuksia.

Tai pysytte yhdessä niin kauan kuin molemmat olette hengissä ja terveitä. Entäs jos yksi aamu se kumppani onkin n saanut aivoverenvuodon ja jää vihannekseksi tai jopa onkin kuollut. Toki voi lähes samat oikeudet juridisesti hoitaa kunmppanilleen kuin avioliitossa, mutta se vaatii hieman enemmän vaivannäköä. Toki jokainen saa elää ihan miten itse lystää, mutta silti tiettyihin asioihin kannattaa varautua edeltäkäsin.

Tämä. Ei ole ihan tavatonta, että avoliiton toisen osapuolen kuollessa joutuu eloon jäänyt ulos kodistaan ilman mitään irtisanomisaikoja tai mitään, jos perilliset haluavat avolesken pihalle puolison omistamasta asunnosta.

Avioliitto on vähän kuin kaikki vakuutukset. Tuntuu ihan turhalta maksaa niitä silloin, kun mitään ei tapahdu. Mutta sitten kun sattuu, on onnellinen, että oli se vakuutus.

Siksi kannattaa omistaa oman osansa siitä asunnosta. 

Eli sinua ei haittaa jos puolison perillinen muuttaa kanssasi asumaan kun kerran omistaa puolet?

Ei käynyt mielessä, että voi myös tehdä testamentin missä avopuoliso perii kaiken.

Ihan vaan tiedoksi, avopuolison perintövero on korkeampi kuin aviopuolison. Itse aikanaan pohdin, että mitä kaikkia papereita sitä nyt tarvitsisi tehdä, että tulevaisuuden tilanteet olisi puolison kanssa hallussa (testamentit, lähioimaiseksi nimeäminen ym.) ja totesin, että on todella paljon helpompaa vain mennä naimisiin ;). Viisi minuuttia maistraatissa, yksi paperi ja kaikki on hoidettu. (Mikään pakko ei ole järjestää mitään juhlia). Avopuolisolla ei muuten ole mitään oikeutta jäädä asumaan yhteiseen asuntoon toisen kuoleman jälkeen, jos muut omistajat vaativat muuttoa (vrt. lesken ikuinen oikeus asua asunnossaan.) Voi käydä niin, että on alettava järkätä muuttoa, vaikka oma elämäntilanne ei sitä oikein sallisi. Kannattaa kyllä oikeasti miettiä mitä tapahtuu, jos pahin mahdollinen tapahtuu. Sen jälkeen sitten tarvittavat paperit kuntoon (oli se sitten se testamentti tai avioliitto).

Tai sitten vielä helpompi ratkaisu: pidetään rakkaus ja rahat erillään. Minä muutin puolisoni omistamaan taloon ja hän yksin omistaa sen jatkossakin. Minulle on päivänselvää, että jos eroamme tai hän kuolee ennen minua, kaikki hänen omaisuutensa menee hänen lähiomaiselleen. Vastaavasti kaikki minun omaisuuteni menee minun lapselleni. Me emme kerrytä yhteistä omaisuutta vaan maksamme juoksevat menot puoliksi ja jäljelle jäävän rahan kumpikin laittaa ja käyttää kuten itse haluaa. Jos meille tulee ero tai puolisoni kuolee ennen minua, pääsen kyllä kuukaudessa-parissa vuokralle ja voin sen jälkeen pohtia pysyvämpää asumismuotoani.

Miksi sinulle on noin tärkeää, että muut ihmiset menisivät naimisiin? Eihän meidän valintamme vaikuta mitenkään sinun elämääsi.

Onko sinulla siis puolisosi kanssa tehty vuokrasopimus vai asutko puolisosi asunnossa ilman vuokrasopimusta? Jos sinulla ei ole vuokrasopimusta, millä oikeudella voisit jäädä asuntoon asumaan päiväksikään saati sitten kuukaudeksi tai pariksi, jos perikunta haluaa, että muutat pois?

Kun sitten muutat pois, miten todistat, mikä on sinun omaisuuttasi ja mikä puolison? Vaikka todennäköisesti asiat sujuvat, pahimmassa tapauksessa joudut ulos asunnosta hyvin nopeasti ja joudut riitelemään siitä, mikä on sinun ja mikä puolisosi omaisuutta.

Avioliitto avioehdolla toisi turvaa tuossakin tilanteessa ja antaisi aikaa järjestellä asiat, koska saisit jäädä asumaan asuntoon niin pitkäksi aikaa kuin on tarpeen.

Tuttavalleni kävi vähän karusti. Kun mies kuoli yhtäkkiä, niin ei edes hautajaisia ehditty pitää, kun aikuiset lapset tuli lakimiehen kanssa taloon ja käskivät tuttavani kerätä vaatteensa ja lähteä. Matkaan ei saanut oikeastaan mitään. Onneksi sai todella nopeaa kunnan vuokra-asunnon ja sinne pääsi muuttamaan. Asui alussa aika pitkään niin, että patja vain oli lattialla ja kierrätyskeskuksesta haki verhot ja jotain astioita. Kaikki jäi kuolleen avomiehen taloon. 

Mutta tämä varmaan on avopareilla tiedossa. Tai sitten he ovat niin tyhmiä, että ansaitsevat tämän kohtalon

Tuttavasi ei omistanut muuta kuin vaatteensa, joten otti ainoastaan ne mukaansa. Olisi varmaan voinut viedä omistamansa tavarat, jos sellaisia olisi ollut.

Ystäväpariskunta, avopari joka odotti esikoistaan, oli muuttamassa kaukoitään, mistä mies oli saanut töitä. Mies meni sinne edellä järjestämään asioita. Perillä hän tuli huonovointiseksi, meni lääkäriin jossa todettiin ärhäkkä leukemia, johon mies kuoli parissa viikossa.  Lapsi syntyi isän kuoleman jälkeen. Isyyden selvittäminen kesti kauan ja perintöjärjestelyt samoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koskaan sitoisi itseäni yhteenkään mieheen sillä tavalla. Miehiin ei voi luottaa. Moni nainen on menettänyt henkensä papin aamenen jälkeen, vielä useampi kun haluaa erota.

Ei kiitos.

Moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä.

Eiköhän sitä moni ole menettänyt henkeänsä ihan sinkkunakin.   Osaa ne miehet naisia tappaa ilman avioliittojakin.  Jos mies on silkkoa sisältä, sen kanssa ei pidä ryhtyä edes seurustelemaan.  

Kyllä, mutta naisen surmaa kaikkein useimmin puoliso.

Pointti on siinä, tämän kakkuvertauksen kanssa, että kaheli mies paljantaa oikeat karvansa vasta papin aamenen jälkeen. Seurustellessa mies voi olla maailman mukavin ja lempein ihminen, suorastaan enkeli.  

En tiedä mistä psykopaattien käsikirjasta ne tämän ohjeen aina lukevat, kun näin vain tuntuu maailmassa aina menevän. Kun nainen on saatu ansaan, eli esim naimisiin, alkaa kontrollointi ja väkivalta vasta sen jälkeen.  Totuus paljastuu aina liian myöhään.

Tervetuloa todellisuuteen sieltä pumpulikuplasta.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarvitse avioliittosopimuksesta mitään. En tarvitse elättäjää, en leskeneläkettä, puolison nimeä tai muutakaan mitä avioliitto toisi. En myöskään usko sen olevan mikään turva yhdessä pysymiseen. Me pysytään yhdessä niin kauan kuin molemmat sitä haluaa, ei siihen tarvita virallisia sopimuksia.

Tai pysytte yhdessä niin kauan kuin molemmat olette hengissä ja terveitä. Entäs jos yksi aamu se kumppani onkin n saanut aivoverenvuodon ja jää vihannekseksi tai jopa onkin kuollut. Toki voi lähes samat oikeudet juridisesti hoitaa kunmppanilleen kuin avioliitossa, mutta se vaatii hieman enemmän vaivannäköä. Toki jokainen saa elää ihan miten itse lystää, mutta silti tiettyihin asioihin kannattaa varautua edeltäkäsin.

Tämä. Ei ole ihan tavatonta, että avoliiton toisen osapuolen kuollessa joutuu eloon jäänyt ulos kodistaan ilman mitään irtisanomisaikoja tai mitään, jos perilliset haluavat avolesken pihalle puolison omistamasta asunnosta.

Avioliitto on vähän kuin kaikki vakuutukset. Tuntuu ihan turhalta maksaa niitä silloin, kun mitään ei tapahdu. Mutta sitten kun sattuu, on onnellinen, että oli se vakuutus.

Siksi kannattaa omistaa oman osansa siitä asunnosta. 

Eli sinua ei haittaa jos puolison perillinen muuttaa kanssasi asumaan kun kerran omistaa puolet?

Ei käynyt mielessä, että voi myös tehdä testamentin missä avopuoliso perii kaiken.

Ihan vaan tiedoksi, avopuolison perintövero on korkeampi kuin aviopuolison. Itse aikanaan pohdin, että mitä kaikkia papereita sitä nyt tarvitsisi tehdä, että tulevaisuuden tilanteet olisi puolison kanssa hallussa (testamentit, lähioimaiseksi nimeäminen ym.) ja totesin, että on todella paljon helpompaa vain mennä naimisiin ;). Viisi minuuttia maistraatissa, yksi paperi ja kaikki on hoidettu. (Mikään pakko ei ole järjestää mitään juhlia). Avopuolisolla ei muuten ole mitään oikeutta jäädä asumaan yhteiseen asuntoon toisen kuoleman jälkeen, jos muut omistajat vaativat muuttoa (vrt. lesken ikuinen oikeus asua asunnossaan.) Voi käydä niin, että on alettava järkätä muuttoa, vaikka oma elämäntilanne ei sitä oikein sallisi. Kannattaa kyllä oikeasti miettiä mitä tapahtuu, jos pahin mahdollinen tapahtuu. Sen jälkeen sitten tarvittavat paperit kuntoon (oli se sitten se testamentti tai avioliitto).

Tai sitten vielä helpompi ratkaisu: pidetään rakkaus ja rahat erillään. Minä muutin puolisoni omistamaan taloon ja hän yksin omistaa sen jatkossakin. Minulle on päivänselvää, että jos eroamme tai hän kuolee ennen minua, kaikki hänen omaisuutensa menee hänen lähiomaiselleen. Vastaavasti kaikki minun omaisuuteni menee minun lapselleni. Me emme kerrytä yhteistä omaisuutta vaan maksamme juoksevat menot puoliksi ja jäljelle jäävän rahan kumpikin laittaa ja käyttää kuten itse haluaa. Jos meille tulee ero tai puolisoni kuolee ennen minua, pääsen kyllä kuukaudessa-parissa vuokralle ja voin sen jälkeen pohtia pysyvämpää asumismuotoani.

Miksi sinulle on noin tärkeää, että muut ihmiset menisivät naimisiin? Eihän meidän valintamme vaikuta mitenkään sinun elämääsi.

Onko sinulla siis puolisosi kanssa tehty vuokrasopimus vai asutko puolisosi asunnossa ilman vuokrasopimusta? Jos sinulla ei ole vuokrasopimusta, millä oikeudella voisit jäädä asuntoon asumaan päiväksikään saati sitten kuukaudeksi tai pariksi, jos perikunta haluaa, että muutat pois?

Kun sitten muutat pois, miten todistat, mikä on sinun omaisuuttasi ja mikä puolison? Vaikka todennäköisesti asiat sujuvat, pahimmassa tapauksessa joudut ulos asunnosta hyvin nopeasti ja joudut riitelemään siitä, mikä on sinun ja mikä puolisosi omaisuutta.

Avioliitto avioehdolla toisi turvaa tuossakin tilanteessa ja antaisi aikaa järjestellä asiat, koska saisit jäädä asumaan asuntoon niin pitkäksi aikaa kuin on tarpeen.

Tuttavalleni kävi vähän karusti. Kun mies kuoli yhtäkkiä, niin ei edes hautajaisia ehditty pitää, kun aikuiset lapset tuli lakimiehen kanssa taloon ja käskivät tuttavani kerätä vaatteensa ja lähteä. Matkaan ei saanut oikeastaan mitään. Onneksi sai todella nopeaa kunnan vuokra-asunnon ja sinne pääsi muuttamaan. Asui alussa aika pitkään niin, että patja vain oli lattialla ja kierrätyskeskuksesta haki verhot ja jotain astioita. Kaikki jäi kuolleen avomiehen taloon. 

Mutta tämä varmaan on avopareilla tiedossa. Tai sitten he ovat niin tyhmiä, että ansaitsevat tämän kohtalon

Pois häädetyn on täytynyt jotain hankkia jos monta vuotta olivat yhdessä.  Ketään ei voida häätää tuosta vaan, on odotettava että saa uuden osoitteen.  Voi mennä ½ vuottakin.

Meidän suhteemme ei tarvitse valtiota kolmanneksi osapuoleksi. Avoliitto on hyvä. Toinen syy on se, että säästämme mieluummin rahat asuntoon kun käytämme ne häihin.

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteemme ei tarvitse valtiota kolmanneksi osapuoleksi. Avoliitto on hyvä. Toinen syy on se, että säästämme mieluummin rahat asuntoon kun käytämme ne häihin.

K U I N. Ei ole vaikeaa.

On kyllä hämmästyttävä keskusteluketju. Ikinä en ole täällä nähnyt näin paljon naisia, jolla on vaurautta ja hyvät tulot ja niin luja taloudellinen riippumattomuus, että avioliitto olisi katastrofi avoliittoon verrattuna, ja kaikki juridiset ja taloudelliset näkökulmat huolellisesti punnittuna. 

Kummallista, että nämä samat kuitenkin ovat olleet yhdessä ja hankkineet lapsia jonkun kanssa ja sitten eronneet, ehkä useammankin kerran, ja työurankin kanssa on useasti "ai mikä ura"-tilanne.  

Tiedättekö, että lasten on hyvä ja turvallinen kasvaa sitoutuneessa liitossa ja ydinperheessä, jossa vanhemmat eivät joka riidan tullen uhkaa eroamisella ja isiroolin esittäjät vaihdu tuon tuosta. Tutkimusten mukaan avoliitot hajoavat huomattavasti helpommin kuin avioliitot. 

Sitoutumis- ja traditiokammoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarvitse avioliittosopimuksesta mitään. En tarvitse elättäjää, en leskeneläkettä, puolison nimeä tai muutakaan mitä avioliitto toisi. En myöskään usko sen olevan mikään turva yhdessä pysymiseen. Me pysytään yhdessä niin kauan kuin molemmat sitä haluaa, ei siihen tarvita virallisia sopimuksia.

Tai pysytte yhdessä niin kauan kuin molemmat olette hengissä ja terveitä. Entäs jos yksi aamu se kumppani onkin n saanut aivoverenvuodon ja jää vihannekseksi tai jopa onkin kuollut. Toki voi lähes samat oikeudet juridisesti hoitaa kunmppanilleen kuin avioliitossa, mutta se vaatii hieman enemmän vaivannäköä. Toki jokainen saa elää ihan miten itse lystää, mutta silti tiettyihin asioihin kannattaa varautua edeltäkäsin.

Tämä. Ei ole ihan tavatonta, että avoliiton toisen osapuolen kuollessa joutuu eloon jäänyt ulos kodistaan ilman mitään irtisanomisaikoja tai mitään, jos perilliset haluavat avolesken pihalle puolison omistamasta asunnosta.

Avioliitto on vähän kuin kaikki vakuutukset. Tuntuu ihan turhalta maksaa niitä silloin, kun mitään ei tapahdu. Mutta sitten kun sattuu, on onnellinen, että oli se vakuutus.

Siksi kannattaa omistaa oman osansa siitä asunnosta. 

Eli sinua ei haittaa jos puolison perillinen muuttaa kanssasi asumaan kun kerran omistaa puolet?

Ei käynyt mielessä, että voi myös tehdä testamentin missä avopuoliso perii kaiken.

Ihan vaan tiedoksi, avopuolison perintövero on korkeampi kuin aviopuolison. Itse aikanaan pohdin, että mitä kaikkia papereita sitä nyt tarvitsisi tehdä, että tulevaisuuden tilanteet olisi puolison kanssa hallussa (testamentit, lähioimaiseksi nimeäminen ym.) ja totesin, että on todella paljon helpompaa vain mennä naimisiin ;). Viisi minuuttia maistraatissa, yksi paperi ja kaikki on hoidettu. (Mikään pakko ei ole järjestää mitään juhlia). Avopuolisolla ei muuten ole mitään oikeutta jäädä asumaan yhteiseen asuntoon toisen kuoleman jälkeen, jos muut omistajat vaativat muuttoa (vrt. lesken ikuinen oikeus asua asunnossaan.) Voi käydä niin, että on alettava järkätä muuttoa, vaikka oma elämäntilanne ei sitä oikein sallisi. Kannattaa kyllä oikeasti miettiä mitä tapahtuu, jos pahin mahdollinen tapahtuu. Sen jälkeen sitten tarvittavat paperit kuntoon (oli se sitten se testamentti tai avioliitto).

Tai sitten vielä helpompi ratkaisu: pidetään rakkaus ja rahat erillään. Minä muutin puolisoni omistamaan taloon ja hän yksin omistaa sen jatkossakin. Minulle on päivänselvää, että jos eroamme tai hän kuolee ennen minua, kaikki hänen omaisuutensa menee hänen lähiomaiselleen. Vastaavasti kaikki minun omaisuuteni menee minun lapselleni. Me emme kerrytä yhteistä omaisuutta vaan maksamme juoksevat menot puoliksi ja jäljelle jäävän rahan kumpikin laittaa ja käyttää kuten itse haluaa. Jos meille tulee ero tai puolisoni kuolee ennen minua, pääsen kyllä kuukaudessa-parissa vuokralle ja voin sen jälkeen pohtia pysyvämpää asumismuotoani.

Miksi sinulle on noin tärkeää, että muut ihmiset menisivät naimisiin? Eihän meidän valintamme vaikuta mitenkään sinun elämääsi.

Onko sinulla siis puolisosi kanssa tehty vuokrasopimus vai asutko puolisosi asunnossa ilman vuokrasopimusta? Jos sinulla ei ole vuokrasopimusta, millä oikeudella voisit jäädä asuntoon asumaan päiväksikään saati sitten kuukaudeksi tai pariksi, jos perikunta haluaa, että muutat pois?

Kun sitten muutat pois, miten todistat, mikä on sinun omaisuuttasi ja mikä puolison? Vaikka todennäköisesti asiat sujuvat, pahimmassa tapauksessa joudut ulos asunnosta hyvin nopeasti ja joudut riitelemään siitä, mikä on sinun ja mikä puolisosi omaisuutta.

Avioliitto avioehdolla toisi turvaa tuossakin tilanteessa ja antaisi aikaa järjestellä asiat, koska saisit jäädä asumaan asuntoon niin pitkäksi aikaa kuin on tarpeen.

Tuttavalleni kävi vähän karusti. Kun mies kuoli yhtäkkiä, niin ei edes hautajaisia ehditty pitää, kun aikuiset lapset tuli lakimiehen kanssa taloon ja käskivät tuttavani kerätä vaatteensa ja lähteä. Matkaan ei saanut oikeastaan mitään. Onneksi sai todella nopeaa kunnan vuokra-asunnon ja sinne pääsi muuttamaan. Asui alussa aika pitkään niin, että patja vain oli lattialla ja kierrätyskeskuksesta haki verhot ja jotain astioita. Kaikki jäi kuolleen avomiehen taloon. 

Mutta tämä varmaan on avopareilla tiedossa. Tai sitten he ovat niin tyhmiä, että ansaitsevat tämän kohtalon

Tuttavasi ei omistanut muuta kuin vaatteensa, joten otti ainoastaan ne mukaansa. Olisi varmaan voinut viedä omistamansa tavarat, jos sellaisia olisi ollut.

Ei voinut viedä mitään, koska hänellä ei ollut kuitteja astioista ja keittiön koneista ja maksamistaan huonekaluista, matoista ja verhoista ja yleensäkin, mihin oli mennyt rahaa yhteiseen elämään.

Ikääkin oli jo lähemmäs 60v, joten aika ankeaa oli aloittaa elämää ihan tyhjistä uudelleen. Mutta selvisi kuitenkin jaloilleen pikku hiljaa.

Ei ole mitään taloudellisia syitä mennä naimisiin.

Tiedän naisia, jotka ovat avioeron myötä kääräisseet itselleen sievoiset summat rahaa. Onhan se ihan kannattavaa ja aina työn teon voittaa.

Oma mieheni on pa niin ei sen kanssa naimisiin kannata mennä.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä hämmästyttävä keskusteluketju. Ikinä en ole täällä nähnyt näin paljon naisia, jolla on vaurautta ja hyvät tulot ja niin luja taloudellinen riippumattomuus, että avioliitto olisi katastrofi avoliittoon verrattuna, ja kaikki juridiset ja taloudelliset näkökulmat huolellisesti punnittuna. 

Kummallista, että nämä samat kuitenkin ovat olleet yhdessä ja hankkineet lapsia jonkun kanssa ja sitten eronneet, ehkä useammankin kerran, ja työurankin kanssa on useasti "ai mikä ura"-tilanne.  

Tiedättekö, että lasten on hyvä ja turvallinen kasvaa sitoutuneessa liitossa ja ydinperheessä, jossa vanhemmat eivät joka riidan tullen uhkaa eroamisella ja isiroolin esittäjät vaihdu tuon tuosta. Tutkimusten mukaan avoliitot hajoavat huomattavasti helpommin kuin avioliitot. 

Olisiko niin, että ne eivät mene naimisiin kenen tarvitse. Jokinhan siinä motivoi, ja nämä itsenäisesti pärjäävät eivät tarvitse avioliiton välinearvoa. Juridiset ja taloudelliset asiat on mietitty, kyllä, ehkä siksi ovatkin pärjääviä.

Ja ihan tiedoksi, kaikilla ei ole lapsia, tämähän avioliitolle onkin suht järkevä peruste yleensä. Tuosta ydinperheestä voit sössöttää niille jotka vannovat valat ja sitten kuitenkin eroavat.

Ei olla menossa naimisiin. Ollaan oltu yli 20 v yhdessä. 2 lasta ja ihan ydinperhe ollaan. Talot, mökit, autot ostettu ja maksettu. Töissä molemmat. En keksi yhtään syytä miksi menisin naimisiin. Lapsilla on miehen sukunimi ja nyt nimilain muututtua voitaisiin laittaa heille yhdistelmänimi. Lähes kaikki tutut jotka olleet yhtä kauan tai vähemmän aikaa yhdessä ovat eronneet. Olivat sitten naimisissa tai avoliitossa. Avioliitto on vaan jäänne muinaisilta ajoilta, ei nykyaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mennä jos molemmilla on jo lapset tehtynä? Rahaa ja rakkautta ei passaa sotkea. Lesken asumisoikeus on ainoa hyöty.

Miksi lasten takia sitten pitäisi mennä? Isyyden tunnustaminen kävi ihan kätevästi sosiaalitoimistossa. Toisen lapsen synnyttyä ei tarvinnut enää sitäkään, ilmoitus riitti.

Nykypäivänä tuntuu olevan vaikea luottaa ihmisiin samalla tavalla, kuin aikaisemmin. En haluaisi sitoa omaa taloutta toiseen henkilöön, joka voi vetää minut taloudellisesti huonoon asemaan avioliiton takia. 

Ap:n kysymys on asenteellinen. Ei hän halua vilpittömästi tietää miksi jotkut eivät mene naimisiin vaan hänellä on tarve päästä mitätöimään toisten perusteluja.

Avioliitto on Jumalan säätämä, miehen ja naisen välinen, valitettavasti mono tekee syntiä ja elää avosuhteessa

Itse tahtoisin naimisiin, mutta miehen pitää rakastaa minua tälläisenä kuin olen, kunnioittaa eri mielipiteitä jne, en tahdo tietenkään muutta saman katon alle ennenkuin naimisissa, kuten moni valitettavasti tekee, se on haureutta jos ei ole naimisissa ja asuu saman katon alla

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteemme ei tarvitse valtiota kolmanneksi osapuoleksi. Avoliitto on hyvä. Toinen syy on se, että säästämme mieluummin rahat asuntoon kun käytämme ne häihin.

Naimisiin voi mennä ihan ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei olla menossa naimisiin. Ollaan oltu yli 20 v yhdessä. 2 lasta ja ihan ydinperhe ollaan. Talot, mökit, autot ostettu ja maksettu. Töissä molemmat. En keksi yhtään syytä miksi menisin naimisiin. Lapsilla on miehen sukunimi ja nyt nimilain muututtua voitaisiin laittaa heille yhdistelmänimi. Lähes kaikki tutut jotka olleet yhtä kauan tai vähemmän aikaa yhdessä ovat eronneet. Olivat sitten naimisissa tai avoliitossa. Avioliitto on vaan jäänne muinaisilta ajoilta, ei nykyaikaa.

Tiedätte siis itsekin olevanne poikkeuksia. Iso osa etenkin avoliitoista purkautuu.  Avioliitto pistää kertaliikkeellä perheen perustan kuntoon. Lasten asema on selvä alusta alkaen, yhteyshenkilöt sairaala- ja onnettomuustapauksissa selvillä,  voi olla yhteinen nimi jos halutaan, avioliiton päättymisen varalta on omaisuuden tasapuolisen käsittelyn periaatteet selvillä, verotus kevyempää ja lesken asema on turvattu. Ulkomaille lähdettäessä perheenä matkustaminen on helpompaa,  muuttaminen viranomaiskoukeroineen on helpompaa ja mm. työluvan saaminen vaivattomampaa.