Kun omaan kehoon haittaa elämää
Jotenkin loppu tähän ajattelutapaani. En voi mennä uimaan, ellen sheivaa sääriä, bikinirajaa, kainaloita. En voi mennä ulos, kauppaan, töihin, ellen laita meikkivoidetta, koska ihoni punottaa, nenänpielet täynnä näkyviä verisuonia. Kasvoissa kasvaa karvaa, sekin haittaa. Vaikka on vaaleaa.
Ylipainoa on reilu 10 kiloa, enkä saa sitä pois. Vaikka yritän kuntoilla ja syödä terveellisesti. Tulee aina lopahdus, että mitä tämä vaikuttaa, kun läskit vain pysyy. Kin istun, nyhdän paitaa koko ajan, kun vatsarenkaat näkyy.
En voi mennä syömään ulos, kun ruoasta tulee limainen röhä. Ei voi keskustella, röhän vuoksi. Ei voi syödä mitä vain, kun vatsa paisuu ja olo menee tukalaksi, ilmaa kertyy.
Ja mietin, että tätäkö on loppuelämäni. Tai mitä edes vaikuttaa. Ja just, olen viiskymppinen. Luulisi, että tähän ikään jo olisi oppinut itsevarmuutta. Olemaan välittämättä siitä, mitä joku minusta ajattelisi. Tai katsooko edes kukaan niitä asioita, jotka tuntuu olevan itselleni niin isoja vääristymiä.
Mutta hyvin on kasvatus mennyt perille. Lapsena ja nuorena äiti käski aina hävetä jotain. "Etkö yhtään häpeä". Oli se sitten syöminen, pukeutuminen tai naapurin tervehtiminen, sukulaisten kanssa keskustelu. No häpeän edelleenkin, itseäni, tapaani puhua, syödä, pukeutua vaatteisiin, jotka näyttäisi kyllä hyvältä, jos olisi viisi kiloa vähemmän painoa. Tämän olen oppinut ja se on niin syvällä sielussa, ettei se tule pois.
Kommentit (11)
Sä kaipaat hauskuutta elämään. Jotain, joka saa ajatukset pois oman navan tuijottamisesta. Vaikka improvisaatioteatteri. Siellä kaikki mokaa, koska se nyt vain kuuluu asiaan. Jos elämässä kaipaa hävettäviä asioita, niitä löytää kyllä loputtomiin. Kestävämpi tapa on opetella katsomaan häpeää silmiin ja antaa sen sitten olla. Antaa häpeälle sille kuuluva pieni tila, ja keskittyä sen jälkeen kaikkeen muuhun.
Googlettele miten voi harjoitella itsemyötätuntoa. Se on vastalääke häpeään. Ja tuosta kärsii varmaan joka toinen suomalainen, lohduttaudu sillä. En usko itse pääseväni ikinä överistä häpeämisestä mutta sen kanssa voi tulla toimeen, kun ei vaadi itseltään ettei saisi hävettää. Traumat, kasvatus, häpeäherkkyys temperamentissa, välillä sitä vaan saa paskat kortit mutta mitäs tuosta, näillä mennään 👍 Kaikkea hyvää sulle ap
Kiitos ap, en olisi itse osannut tätä paremmin sanoiksi pukea.
Kuulostaa minusta ahdistuneisuudelta ja jos se haittaa elämää, niin siihen voi hakea apua.
Ap, sun ei tarvitse hävetä yhtikäs mitään.
Olkoon tämä päivä uuden elämäsi alku:)
Älä suo ajatustakaan mietinnälle millainen sinun tulisi olla muiden mielestä vaan ole aidosti oma itsesi.
Kenelläkään ei ole oikeutta louskuttaa leukojaan sen vuoksi et suusta tulee kommentteja toisen ulkonäöstä tms.
Me ollaan jokainen just kuin ollaan ja meidän pitää hybäksyä toisemme.
Huonoa käytöstä ei tarvitse hyväksyä keneltäkään.
Ollaan just kuin ollaan ja jos jollekkin ei passaa niin se on hänen kipupiste.
Mahtavaa loppuelämäö kaikille ilman häpeää.
Pitääpäs googlata itsemyötätunnon harjoituksia. Käyn kuntoutuspsykoterapiassa ja näitä asioita on keskusteltu, mutta on vaikea saada oma asenne itseeni muuttumaan. Masennus on todettu, mutta käyn olotilasta huolimatta töissä, maskien kera.
Ketään muuta ei kiinnosta. Oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Ketään muuta ei kiinnosta. Oikeasti.
Tarkoitin, että kukaan ei tuijota sinua.
Elä kaikessa rauhassa omaa elämääsi. :)
Tuossa on aika monta asiaa joille kyllä voi itse tehdä jotain jos haluaa. Kehon karvoista pääsee aika helposti eroon pienellä vaivalla. 10 kg ylipainoa ei haittaa kun itse tiedät että kumminkin elät suht terveellisesti, jos menet ulos syömään, niin voisitko vaikka avata sen suusi ja kertoa sille ystävälle että jutellaanko vasti ruokailun jälkeen, värillisen päivävoiteen levittäminen kasvoille ei vie paljon aikaa.
Jos yhtään lohduttaa, niin mulla on sama tilanne noitten asioitten kanssa, mutta olen oppinut elämään niin etten anna sen häiritä. Koska muutakaan ei voi.
Häpeän sitä, että vasta tämän aloituksen luettuani ymmärsin, etten ole osannut hävetä itseäni koko siinä potentiaalissa mitä olemukseni antaa aihetta.
Ja voi jösses, tässäkin meni otsikko pieleen. Häpeän sitäkin.