Lue keskustelun säännöt.
Kun omaan kehoon haittaa elämää
17.05.2026 |
Jotenkin loppu tähän ajattelutapaani. En voi mennä uimaan, ellen sheivaa sääriä, bikinirajaa, kainaloita. En voi mennä ulos, kauppaan, töihin, ellen laita meikkivoidetta, koska ihoni punottaa, nenänpielet täynnä näkyviä verisuonia. Kasvoissa kasvaa karvaa, sekin haittaa. Vaikka on vaaleaa.
Ylipainoa on reilu 10 kiloa, enkä saa sitä pois. Vaikka yritän kuntoilla ja syödä terveellisesti. Tulee aina lopahdus, että mitä tämä vaikuttaa, kun läskit vain pysyy. Kin istun, nyhdän paitaa koko ajan, kun vatsarenkaat näkyy.
En voi mennä syömään ulos, kun ruoasta tulee limainen röhä. Ei voi keskustella, röhän vuoksi. Ei voi syödä mitä vain, kun vatsa paisuu ja olo menee tukalaksi, ilmaa kertyy.
Ja mietin, että tätäkö on loppuelämäni. Tai mitä edes vaikuttaa. Ja just, olen viiskymppinen. Luulisi, että tähän ikään jo olisi oppinut itsevarmuutta. Olemaan välittämättä siitä, mitä joku minusta ajattelisi. Tai katsooko edes kukaan niitä asioita, jotka tuntuu olevan itselleni niin isoja vääristymiä.
Mutta hyvin on kasvatus mennyt perille. Lapsena ja nuorena äiti käski aina hävetä jotain. "Etkö yhtään häpeä". Oli se sitten syöminen, pukeutuminen tai naapurin tervehtiminen, sukulaisten kanssa keskustelu. No häpeän edelleenkin, itseäni, tapaani puhua, syödä, pukeutua vaatteisiin, jotka näyttäisi kyllä hyvältä, jos olisi viisi kiloa vähemmän painoa. Tämän olen oppinut ja se on niin syvällä sielussa, ettei se tule pois.
Kommentit (6)
Sä kaipaat hauskuutta elämään. Jotain, joka saa ajatukset pois oman navan tuijottamisesta. Vaikka improvisaatioteatteri. Siellä kaikki mokaa, koska se nyt vain kuuluu asiaan. Jos elämässä kaipaa hävettäviä asioita, niitä löytää kyllä loputtomiin. Kestävämpi tapa on opetella katsomaan häpeää silmiin ja antaa sen sitten olla. Antaa häpeälle sille kuuluva pieni tila, ja keskittyä sen jälkeen kaikkeen muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googlettele miten voi harjoitella itsemyötätuntoa. Se on vastalääke häpeään. Ja tuosta kärsii varmaan joka toinen suomalainen, lohduttaudu sillä. En usko itse pääseväni ikinä överistä häpeämisestä mutta sen kanssa voi tulla toimeen, kun ei vaadi itseltään ettei saisi hävettää. Traumat, kasvatus, häpeäherkkyys temperamentissa, välillä sitä vaan saa paskat kortit mutta mitäs tuosta, näillä mennään 👍 Kaikkea hyvää sulle ap
Kiitos ap, en olisi itse osannut tätä paremmin sanoiksi pukea.
Kuulostaa minusta ahdistuneisuudelta ja jos se haittaa elämää, niin siihen voi hakea apua.
Ap, sun ei tarvitse hävetä yhtikäs mitään.
Olkoon tämä päivä uuden elämäsi alku:)
Älä suo ajatustakaan mietinnälle millainen sinun tulisi olla muiden mielestä vaan ole aidosti oma itsesi.
Kenelläkään ei ole oikeutta louskuttaa leukojaan sen vuoksi et suusta tulee kommentteja toisen ulkonäöstä tms.
Me ollaan jokainen just kuin ollaan ja meidän pitää hybäksyä toisemme.
Huonoa käytöstä ei tarvitse hyväksyä keneltäkään.
Ollaan just kuin ollaan ja jos jollekkin ei passaa niin se on hänen kipupiste.
Mahtavaa loppuelämäö kaikille ilman häpeää.
Ja voi jösses, tässäkin meni otsikko pieleen. Häpeän sitäkin.