Mies hoitaa lasta kotona arkisin, mutta ei tee päivän aikana mitään. Mikä avuksi?

Mies on laiska ja tottunut siihen, ettei tarvitse siivota. Eli sinulla on niin kuin kaksi lasta siinä. On kyllä epäoikeudenmukaista, että sinä alat työpäivän jälkeen laittamaan kotia järjestykseen ja tekemään ruokaa ja hoidat illan lastanne. Kerro tuntemuksesi suoraan miehelle ystävälliseen sävyyn mikä painaa mieltäsi ja kysy häneltä eikö hän näe sitä epäsuhtaa. Kyllä 1 1/2 vuotiaan hoitaminen vaatii veronsa mutta sehän kuuluu jo normaaliin hallittuun elämiseen, että tiskataan astiat, pestään pyykit, järjestellään asunto ja lapsen ollessa päikkäreillä voi sen ajan käyttää tehokkaasti. Vaikka ero kävisi mielessä niin kannattaa ensin puhua hyvällä. Mutta jos mies on laiskansutjakka muutenkin eikä ota vastuuta perheestä niin voit alkaa miettimään mitä sinä haluat elämältäsi. Jos itse on aktiivinen ja elämänhallinta on toisella hukassa niin voi jokainen miettiä toimiiko se pidemmän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muksu mukaan tekemään kaikkea, oppiipahan siinä samalla pienestä eikä tule sitten teininä järkytyksenä kun pitäisi osallistua siihen talouden hoitoon. Esimerkiksi:

Kuvitellaan että lapsen kanssa kotona oleva vanhempi haluaa tehdä ruuaksi perunoita ja jauhelihakastiketta.

1. Mene keittiöön. Ota esille tarvittavat asiat.

2. Lapsi on todennäköisesti seurannut ja haluaa huomiota. Anna lapselle peruna ("katsopas, Ilmariina-Justiina, tässä on peruna!")

3. Kuori perunat ja laita kiehumaan, lapsi tutkii saamaansa perunaa. Puhu lapselle siitä mitä olet tekemässä, ihastele hienoa perunaa jonka lapsi sai.

4. Paista jauheliha ja tee siitä kastike, jatka lapselle puhumista. Jos lapsi on kyllästynyt perunaan, keksi uutta tekemistä. Pyydä lasta etsimään vaikka jauhot kaapista (jos ovat niin alhaalla). Kehu lasta osallistumisesta. Nosta lapsi vaikka syöttötuoliin ja anna katsoa kastikkeen valmistusta vierestä.

5. Profit! Ruoka on valmis eikä lapsi ole traumatisoitunut.

Tai näin:

1. Mene keittiöön. Ota esille tarvittavat asiat.

2. Lapsi on todennäköisesi seurannut ja haluaa huomiota. Anna lapselle peruna. Lapsi heittää perunan seinään, karjuu kuin syötävä, roikkuu jalassasi ja  karjuu kuin syötävä kun et ota syliin, vääntelee uunin nappuloita, karjuu kuin syötävä kun kiellät, roikkuu verhossa, karjuu kuin syötävä kun kiellät,  yrittää tyhjentää roskista, karjuu kuin kiellät, kipeää keittiöntuolille, karjuu kuin kielät, yrität tarjota sitä perunaa uudestaan ihmeteltäväksi, lapsi heittää senkin seinään ja karjuu vähän lisää. Ihan sama mitä yrität lapselle leperrellä, ei se mitään kuule. Sen sijaan naapuritkin kuulevat, miten hyvät keuhkot lapsella on.

3. Yrität kuoria perunoita lapsi sylissä, mutta lapsi ei halua olla sylissä, joten se karjuu. Lasket lapsen alas, mistä lapsi suuttuu ja (yllättäen) karjuu.  Yrität keskittyä perunoihin, mutta puolen minuutin sisään kuuluu kolaus ja hätäkarjuntaa. Lapsi on kiivennyt tuolille ja sieltä pöydälle istumaan, kaatanut tuolin perässään, eikä pääse enää alas. Paitsi että lapsi yrittää silti päästä alas, pää edellä.  Haet lapsen turvaan, mistä lapsi suuttuu, ja karjuu. 

4. Yrität paistaa jauhelihaa, mutta lapsi on ennättänyt sulkea hellanlevyt, etkä heti huomaa sitä, koska yrität samalla leperrellä lapselle jotain kehittävää siitä, mitä olet tekemässä. Lasta ei kiinnosta. Lapsi haluaa kiivetä pöydälle uudestaan, ja noh, yllättäen karjuu kun ei saa.  Pyydät lasta antamaan alakaapista jauhoja, lapsi kaataa silmänräpäyksessä kaikki jauhot ympäri lattioita ja menee uimaan niihin. Laitat lapsen syöttötuoliin, että saisit siivottua lattian. Ruoka kärähtää. Lapsi riekkuu syöttötuolissa, vihaisena siitä että hänellä on valjaat, ja onnistuu keikkauttamaan koko tuolin nurin, ja kolhaisemaan päänsä pöydänkulmaan. 

5. Suljet hellan, poimit jauhoisen lapsen lattialta ja lähdette terveyskeskukseen näytille. Kotimatkalla haette pizzan.

Niinpä niin.. 

Tässä taas joku vela levittää ideologiaansa. Olen neljän lapsen äiti ja koskaan meillä ei ole ollut tällaisia tilanteita. 

Tasapainoisella äidillä ja isällä on tasapainoisia lapsia. Mutta se varmaan tuntuu tässä mt-ongelmaisten "itseään toteuttavien" porukassa täysin vieraalta ajatukselta. 

Mutta uskokaa pois nyt vain tätäkin Kun kerran näkee huutavan lapsen kauppakeskuksessa, niin sehän on sitten totuus. 

Sortsi, mutta ei se nyt niiiiin ylivoimaista ole tehdä illalla niitä kotitöitä jne.

Niin kaikki muutkin töissä käyvät tekee. Sen lisäksi hoitavat usean lapsen harrastukset, kouluasiat jne.

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele jos teidän lapsenne ovat avuttomia vässyköitä tulevaisuudessa eivätkä osaa mitään tehdä.

Lapset oppii pienestä alkaen tekemisen taidon ja selviävät elämästä tulevaisuudessa, kun kotoa tulee aktiivinen malli tekemiseen.

Miten on edellinen sukupolvi voinut selvitä hengissä lastensa kanssa?

Tätä juuri exäni hoki usein: miten sitä ennen elettiin?

Unohti vaan että hänenkin isänsä ja isoisänsä piti itsestään selvänä kotityöt sujuvat.  Oli jopa tapana että riippumatta työvuoroista nainen nousi aina aamukahvin keittoon.

Opittava on, siinä sanoit oikein, tyyli oltava positiivinen koska silloin tekee mielellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muksu mukaan tekemään kaikkea, oppiipahan siinä samalla pienestä eikä tule sitten teininä järkytyksenä kun pitäisi osallistua siihen talouden hoitoon. Esimerkiksi:

Kuvitellaan että lapsen kanssa kotona oleva vanhempi haluaa tehdä ruuaksi perunoita ja jauhelihakastiketta.

1. Mene keittiöön. Ota esille tarvittavat asiat.

2. Lapsi on todennäköisesti seurannut ja haluaa huomiota. Anna lapselle peruna ("katsopas, Ilmariina-Justiina, tässä on peruna!")

3. Kuori perunat ja laita kiehumaan, lapsi tutkii saamaansa perunaa. Puhu lapselle siitä mitä olet tekemässä, ihastele hienoa perunaa jonka lapsi sai.

4. Paista jauheliha ja tee siitä kastike, jatka lapselle puhumista. Jos lapsi on kyllästynyt perunaan, keksi uutta tekemistä. Pyydä lasta etsimään vaikka jauhot kaapista (jos ovat niin alhaalla). Kehu lasta osallistumisesta. Nosta lapsi vaikka syöttötuoliin ja anna katsoa kastikkeen valmistusta vierestä.

5. Profit! Ruoka on valmis eikä lapsi ole traumatisoitunut.

Haha, aika rauhallinen tapaus saa olla jos lapsi jaksaa jotain perunaa ihmetellä. Meillä on ainakin todella vilkas tapaus. Nyt kaksivuotias ja todella vaikea ottaa häntä kotihommiin mukaan. Hän on kyllä kovin kiinnostunut osallistumaan, mutta kun hän saa vaan aikaan tuhoa sen sijaan että auttaisi tai katselisi.

Yhtenä päivänä esim yritin pestä 60 asteen pyykkejä. Yritin selittää että tästä yhdestä tietystä korista laitetaan näitä vaatteita koneeseen. No hän ei sitä ymmärtänyt, vaan tajusi vaan että vaatteet kuuluu laittaa pesukoneeseen.

Hän halusi auttaa ja laittoi koneeseen kaikkea mahdollista, sellaistakin mikä pitää pestä 30 asteessa. Minä sitten nypin niitä 30 asteen vaatteita pois koneesta samalla kun yritin levitellä sappisaippuaa 60 asteen vaatteiden tahroille. Sitten lapsi halusi sappisaippuapullon kädestäni. Sanoin että en voi sitä antaa. Tuli kiukku.

Hetken päästä loppui lapsella kiinnostus auttamiseen ja hän alkoi availla kylppärin kaappeja ja tonkia äidin tamponeja. Niitä olisi tosi kiva availla ja leikkiä. Kielsin, ja yritin ohjata tekemään jotain sallittua. Lapsi riehaantui ja alkoi nyt heitellä pyykkejä ympäriinsä ja viedä niitä toiseen huoneeseen. Luovutin. Lopetin pyykkikoneen lataamisen ja menin piirtämään lapsen kanssa värikynillä. Jatkoin pyykkien kanssa kun lapsi meni päiväunille. Oma aika kun lapsi nukkuu meni taas kotihommiin.

Niin totta! Mulla on kolme lasta, jotka ovat rakastaneet pyykkihommiin osallistumista. Pyykkikoneeseen on pitänyt saada lastata kaikki eteisestä haettuja kenkiä myöten. Ja pyykkien ripustus taas on päättymätön luuppi: taapero kyllä auliisti tuo märkiä pyykkejä koneesta minulle, joka ripustan ne kuivumaan, mutta ”tuo tullessas, vie mennessäs” -periaatteella hän kiskoo ne alas ja kuljettaa saman tien takaisin koneeseen.

Bravuuri on myös luukun avaaminen kesken ohjelman ja siihen päälle omille taidoille taputtaminen.

Vierailija kirjoitti:

Sortsi, mutta ei se nyt niiiiin ylivoimaista ole tehdä illalla niitä kotitöitä jne.

Niin kaikki muutkin töissä käyvät tekee. Sen lisäksi hoitavat usean lapsen harrastukset, kouluasiat jne.

Aloittajan miehelle tuntuu olevan. Siinä miehellä olisi hyvää aikaa hoitaa kotityöt, kun nainen on lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku 1-3 v lapsi on hyvin työläs hoidettava, sillä häntä ei voi päästää hetkeksikään silmistä. Siinä iässä lapsi on hyvin ehtiväinen eikä osaa vielä varoa yhtään mitään. Ei siinä paljon kotitöitä ehdi tekemään.

Valjaat, oviportit, leikkikehät ym. on keksitty, jotta taaperon kanssa pärjää helpommin.

3v sen sijaan kyllä on jo iso lapsi.

Jotkut haluavat oikeasti hoitaa lasta, tarjota hänelle virikkeitä ja kokemuksia.

Leikkikehään sulkeminen ei ole yhtään sen parempi vaihtoehto kuin lastenohjelmien käyttäminen lapsenvahtina.

OHIS:

Vierailija kirjoitti:

Tutkittu juttu: yh-äidit tekevät vähemmän kotitöitä kuin yhteistaloudessa lasten isän kanssa elävät äidit.

Tämä pitää niin paikkansa. Kun jäin 2 kouluikäisen lapsen yhäriksi, niin ihmettelin ensimmäiset 2kk, voiko koti oikeasti pysyä niin siistinä tekemättä juuri mitään. Pyykki, ruoanlaitto, yleissiivous, tiskit, pihanhoito, autonpesu, imurointi, kauppalaskut ja ihan kaikki muutkin kotityöt vähemin niin paljon, että aloin vasta silloin huomaamaan, miten paljon miehen ylläpito vaatii. Jotenkin sitä naiivisti ajatteli, että miehen kanssa hommat puolittuu, mutta todellisuudessa ei puolitu vaan komboon tulee vain tuplasti lisää hommaa mistä voi sitten riidellä, kumpi ne tekee. Lapset myös oppineet, että koulun jälkeen oma huone siistiksi ja lisäksi yksinjoku muu kotihomma (imurointi/tiskit/pyykki/ruoka). MInä teen loput. Yhärinä siivoan säännöllisesti esim. vessan pinnat sitä mukaa kun ne likaantuu, kun ennen se pääsi paskaiseksi, koska odottelin, milloin mies sen tekee vuorollaan. 

Tämä kultakimpale löytyi äitinsä sohvalta ainakaan ja vasta nyt huomannut miten paljon etäiskän taloudenhoito vaatii. Äitinsä kuoli joku vuosi sitten ja nyt joutuu oikeasti kaiken tekemään itse. Myös sen vessan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muksu mukaan tekemään kaikkea, oppiipahan siinä samalla pienestä eikä tule sitten teininä järkytyksenä kun pitäisi osallistua siihen talouden hoitoon. Esimerkiksi:

Kuvitellaan että lapsen kanssa kotona oleva vanhempi haluaa tehdä ruuaksi perunoita ja jauhelihakastiketta.

1. Mene keittiöön. Ota esille tarvittavat asiat.

2. Lapsi on todennäköisesti seurannut ja haluaa huomiota. Anna lapselle peruna ("katsopas, Ilmariina-Justiina, tässä on peruna!")

3. Kuori perunat ja laita kiehumaan, lapsi tutkii saamaansa perunaa. Puhu lapselle siitä mitä olet tekemässä, ihastele hienoa perunaa jonka lapsi sai.

4. Paista jauheliha ja tee siitä kastike, jatka lapselle puhumista. Jos lapsi on kyllästynyt perunaan, keksi uutta tekemistä. Pyydä lasta etsimään vaikka jauhot kaapista (jos ovat niin alhaalla). Kehu lasta osallistumisesta. Nosta lapsi vaikka syöttötuoliin ja anna katsoa kastikkeen valmistusta vierestä.

5. Profit! Ruoka on valmis eikä lapsi ole traumatisoitunut.

Tai näin:

1. Mene keittiöön. Ota esille tarvittavat asiat.

2. Lapsi on todennäköisesi seurannut ja haluaa huomiota. Anna lapselle peruna. Lapsi heittää perunan seinään, karjuu kuin syötävä, roikkuu jalassasi ja  karjuu kuin syötävä kun et ota syliin, vääntelee uunin nappuloita, karjuu kuin syötävä kun kiellät, roikkuu verhossa, karjuu kuin syötävä kun kiellät,  yrittää tyhjentää roskista, karjuu kuin kiellät, kipeää keittiöntuolille, karjuu kuin kielät, yrität tarjota sitä perunaa uudestaan ihmeteltäväksi, lapsi heittää senkin seinään ja karjuu vähän lisää. Ihan sama mitä yrität lapselle leperrellä, ei se mitään kuule. Sen sijaan naapuritkin kuulevat, miten hyvät keuhkot lapsella on.

3. Yrität kuoria perunoita lapsi sylissä, mutta lapsi ei halua olla sylissä, joten se karjuu. Lasket lapsen alas, mistä lapsi suuttuu ja (yllättäen) karjuu.  Yrität keskittyä perunoihin, mutta puolen minuutin sisään kuuluu kolaus ja hätäkarjuntaa. Lapsi on kiivennyt tuolille ja sieltä pöydälle istumaan, kaatanut tuolin perässään, eikä pääse enää alas. Paitsi että lapsi yrittää silti päästä alas, pää edellä.  Haet lapsen turvaan, mistä lapsi suuttuu, ja karjuu. 

4. Yrität paistaa jauhelihaa, mutta lapsi on ennättänyt sulkea hellanlevyt, etkä heti huomaa sitä, koska yrität samalla leperrellä lapselle jotain kehittävää siitä, mitä olet tekemässä. Lasta ei kiinnosta. Lapsi haluaa kiivetä pöydälle uudestaan, ja noh, yllättäen karjuu kun ei saa.  Pyydät lasta antamaan alakaapista jauhoja, lapsi kaataa silmänräpäyksessä kaikki jauhot ympäri lattioita ja menee uimaan niihin. Laitat lapsen syöttötuoliin, että saisit siivottua lattian. Ruoka kärähtää. Lapsi riekkuu syöttötuolissa, vihaisena siitä että hänellä on valjaat, ja onnistuu keikkauttamaan koko tuolin nurin, ja kolhaisemaan päänsä pöydänkulmaan. 

5. Suljet hellan, poimit jauhoisen lapsen lattialta ja lähdette terveyskeskukseen näytille. Kotimatkalla haette pizzan.

Niinpä niin.. 

Tässä taas joku vela levittää ideologiaansa. Olen neljän lapsen äiti ja koskaan meillä ei ole ollut tällaisia tilanteita. 

Tasapainoisella äidillä ja isällä on tasapainoisia lapsia. Mutta se varmaan tuntuu tässä mt-ongelmaisten "itseään toteuttavien" porukassa täysin vieraalta ajatukselta. 

Mutta uskokaa pois nyt vain tätäkin Kun kerran näkee huutavan lapsen kauppakeskuksessa, niin sehän on sitten totuus. 

Oikeassa elämässä useimmat meistä ajattelevat, että on positiivinen asia, että taapero on utelias ja rohkea. Kotitöitä ehtii tehdä lopun ikää. Epäilen, että sinulla itselläsi ei ole yhtään lasta.

T. Kolmen lapsen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä pidän ylivoimaisesti tärkeimpänä tuota, että hoitaa lapsen. Kotitöitä voitte tehdä yhdessä. Ota asia vakavaan keskusteluun hänen kanssaan.  Jos hän tuntee itsensä osaamattomaksi noissa kotitöissä, neuvo kädestä pitäen pyykinpesut yms helpoimmat ensin. Kun lapsi on 2-vuotias, pakota mies hakemaan työtä.

Minä en tajua, etteikö kotitöitä voisi tehdä päivän aikana ja siitä huolimatta hoitaa lapsen/lapset esimerkillisesti?

Ei minulle tuottanut mitään vaikeuksia pitää koti siistinä ja mies ja lapset ruokittuna, kun olin kotona kolmen alle kouluikäisen kanssa. Ihan hyvin ehdittiin silti viemään vanhin esikouluun, keskimmäinen pari kertaa viikossa kerhoon, ulkoilemaan päivittäin kaksi kertaa, leikkimään pikkuautoilla ja nukeilla. Ehdin jopa ompelemaan vaatteita itselleni ja lapsilleni.

Ainoa, mitä en ehtinyt, oli jatkuva älypuhelimella roikkuminen ja somettaminen.

Kiva, että sulla sujui. Voitko kuvitella, että jollain on erilaisia lapsia ja erilaiset fasiliteetit esim?

Ihania nämä tekopyhät ”minä pystyin hoitamaan kaiken esimerkillisesti, en ymmärrä, mikseivät muut pysty.”

😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sortsi, mutta ei se nyt niiiiin ylivoimaista ole tehdä illalla niitä kotitöitä jne.

Niin kaikki muutkin töissä käyvät tekee. Sen lisäksi hoitavat usean lapsen harrastukset, kouluasiat jne.

Aloittajan miehelle tuntuu olevan. Siinä miehellä olisi hyvää aikaa hoitaa kotityöt, kun nainen on lapsen kanssa.

Kyllä se aloittajakin voi tehdä. Yksi ainoa lapsi, ei harrastuksia, ei läksyjä, ri mitään. Ja tonikäinenhän menee niin aikaisin nukkumaan että siinä on joka ilta pari tuntia aikaa ilman lasta.

Vierailija kirjoitti:

Pidän tärkeimpänä sitä, että keskittyy lapseen. Olen itse kotona 1,5 vuotiaan kanssa enkä kyllä paljon kotitöitä tee miehen työpäivien aikana. Päivällä oikeestaan vaan tyhjään ja täytän tiskaria, pistän pyykit koneeseen ja pyyhin keittiön tasot ja pöydän kun lapsi nukkuu päiväunia.

Illalla sitten kun mies tulee kotiin, hän yleensä ottaa aikaa lapsen kanssa mielellään ja mä teen sellaisia kotitöitä sillä aikaa, jotka on parempi tehdä ilman vilkasta taaperoa jaloissa pyörimässä. Meillä näitä ovat ruuanvalmistus ja pyykkien vieminen kuivaushuoneeseen. Illalla sitten lapsen mentyä nukkumaan raivataan leluja sun muuta sälää paikoilleen, viikataan puhtaat pyykit kaappiin ja esivalmistellaan seuraavan päivän ruokia jos tarvetta.

Juu et juuri mitään.

Tuon viimeissen kirjotat passiivissa. Teetkö sen yhdessä miehen kanssa vai senkin yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sortsi, mutta ei se nyt niiiiin ylivoimaista ole tehdä illalla niitä kotitöitä jne.

Niin kaikki muutkin töissä käyvät tekee. Sen lisäksi hoitavat usean lapsen harrastukset, kouluasiat jne.

Aloittajan miehelle tuntuu olevan. Siinä miehellä olisi hyvää aikaa hoitaa kotityöt, kun nainen on lapsen kanssa.

Kyllä se aloittajakin voi tehdä. Yksi ainoa lapsi, ei harrastuksia, ei läksyjä, ri mitään. Ja tonikäinenhän menee niin aikaisin nukkumaan että siinä on joka ilta pari tuntia aikaa ilman lasta.

Harrastukset ja läksyt ovat leikintekoa vilkkaan taaperon kaitsemiseen verrattuna. Harrastukset ovat käytännössä aikuisen omaa aikaa, ja läksyistä päävastuu kuuluu lapselle itselleen.

Ja mulla on sekä koululaisia että taapero, joten aika ei kultaa muistoja.

Sun miehesi on turhautunut ja väsynyt kotona olemiseen. Luultavasti hän on masentunut työttömyydestään. Suomessa, eikä oikeastaan missään muuallakaan ole ollut mallina se, että isä on koti-isä, ts. isä on lasten kanssa kotona. (En ota kantaa syihin). Rooliristiriita on melkoinen, ja siihen päälle työttömyys, niin eipä ihme että miehesi tekee lapsen kanssa vain minimin. Mahdollista on myös, että miehesi on saanut kotoaan perhemallin, missä äiti tekee kaiken kotona (ruoka, siivous, pyykit, jne.) Vaikka miehesi olisi miten moderni, tms. niin ikivanhat asenteet voivat lymytä alitajunnassa.

Mitä tulee energisyyteen kotiäitinä tai -isänä:  työnä se on uuvuttavaa ja puuduttavaa, veltostuttavaa jo siksi, että siinä mallissa edetään ja eletään pienen taaperon ehdoilla. Kotona oleminen turhauttaa pahasti. Kohta ei jaksa enää yrittää mitään, ei tehdä mitään, koska päivät ovat tismalleen samanlaisia. Koska ei tule lähdettyä kodista työpaikalle, pysähtyy jonkinlainen henkinen vire. Työpaikassa on pakko olla henkisesti hereillä ja ponnisteltava erilaisten haasteiden kanssa. Kotona lapsen kanssa ei sitä ole. Yksinäisyys ja aikuisseuran puute myös turhauttaa - pahasti. Jonkinlainen lamaannus valtaa mielen.

Silti olet oikeassa siinä, että kotitöiden kaatuminen sinulle - ja lapsen kanssa oleminen - työpäivien jälkeen ei ole oikeudenmukaista, reilua ja tasa-arvoista. En tiedä, jättääkö miehesi hommat sinulle siksi, että mieltää sinun olevan "äiti, joka hoitaa".

Kaikkien on osattava laittaa ruokaa, siivota keittiö ruokailun jälkeen, pestävä PYYKKIKONEELLA pyykkiä, jne. Yksinkertaisia tehtäviä. Peruskotielämää. Aikuisen ihmisen on osattava huolehtia itse päivittäisestä ruuastaan. Toki aina voi mennä lounaalle ravintolaan, ihan joka päivä vaikka.

Suomi on toisaalta hyvin siisti maa, yleensä. Täällä eletään kovien vaatimusten alla. Niitä vaatimuksia voi aina tarkistaa, ja löytää itselle toimivin ratkaisu.

Neuvon sinua ottamaan asian esille. Avioero ei ole ratkaisu. Itse tekisin kylmästi niin, että en todellakaan siivoaisi päivän sotkuja työpäiväni jälkeen. Hoida vain itseäsi ja lastasi. Et ole miehesi äiti etkä huoltaja etkä palvelija!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sortsi, mutta ei se nyt niiiiin ylivoimaista ole tehdä illalla niitä kotitöitä jne.

Niin kaikki muutkin töissä käyvät tekee. Sen lisäksi hoitavat usean lapsen harrastukset, kouluasiat jne.

Aloittajan miehelle tuntuu olevan. Siinä miehellä olisi hyvää aikaa hoitaa kotityöt, kun nainen on lapsen kanssa.

Kyllä se aloittajakin voi tehdä. Yksi ainoa lapsi, ei harrastuksia, ei läksyjä, ri mitään. Ja tonikäinenhän menee niin aikaisin nukkumaan että siinä on joka ilta pari tuntia aikaa ilman lasta.

Harrastukset ja läksyt ovat leikintekoa vilkkaan taaperon kaitsemiseen verrattuna. Harrastukset ovat käytännössä aikuisen omaa aikaa, ja läksyistä päävastuu kuuluu lapselle itselleen.

Ja mulla on sekä koululaisia että taapero, joten aika ei kultaa muistoja.

Niin eli on ihan ymmärrettävää ettei päivällä ehdi. Sen sijaan ap kyllä voi ensin olla lapsen kanssa ja sitten tehdä.

Minulla on kolme lasta joten tiedän kyllä mistä puhun. Harrastuskuskaukset ja koulukuormitus on kyllä ihan muuta kuin yhden mukulan hoitaminen.

Meillä niin päin, että mies töissä ja äiti kotona alle 2v kanssa. Äiti hoitaa lapsen ja pieniä hommia päivän aikana, jos ehtii. Eli astiat koneeseen, pyyhkii pöydät ja joskus saattaa imuri/astiakone/pyykkikone käydä. Kuitenkin äidin tehtävä on hoitaa lasta, joka käy kokopäivätyöstä eikä toimia kodinhoitajana. Sitten kun molemmat vanhemmat on kotona niin tarvittaessa toinen hoitaa kotihommia ja toinen lasta. 

Iskä voi kerätä lelut yms lattialta ja laittaa robotti-imurin pyörimään siksi aikaa, kun käy lapsen kanssa ulkona.

Etänä voi käynnistää kännykällä myös sen pyykkikone-kuivaajakombon, josta voi sitten ne kuivat pyykit nostaa suoraa kaappiin. Iskän pitää vaan saada ne pyykit sinne koneeseen saakka.

Tiskikonekin voi olla sellainen äänetön, joka ei herätä, vaikka lapsi on päiväunilla tai voihan sen laittaa yöksikin päälle.

Tässä jotain arkea helpottavia juttuja.

Toki voitte tehdä lisäksi myös niin, että jokaisella on vain yksi lusikka/veitsi/haarukka ja muki ja lautanen. Ei tuu paljon tiskiä siitä.

Koita saada mies keksimään ratkasuja ongelmiin. Miten voisi hoitaa asiat tehokkaammin, paremmin, käytännöllisemmin? Lapsenhan voi nukuttaa vaikka sillai, että käy pesettämässä auton siinä samalla.

Mun esikoinen oli tuossa iässä sellainen ettei siinä yksinkertaisesti voinut tehdä yhtikäs mitään. Jos hetkeksikään käänsi katseensa, sattui jotain. Veti lampun alas, löi päänsä patteriin, juoksi päin syöttötuolia.

Kysymys 1; miksi olet mennyt kimppaan noin vetelän miehen kanssa?

Kysymys 2; miksi olet tehnyt lapse hänen kanssaan?

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoinen oli tuossa iässä sellainen ettei siinä yksinkertaisesti voinut tehdä yhtikäs mitään. Jos hetkeksikään käänsi katseensa, sattui jotain. Veti lampun alas, löi päänsä patteriin, juoksi päin syöttötuolia.

No ei ne lapset pieniin kolhuihin kuole. Parempi, että oppivat kuin että ovat pumpuliin käärittynä koko ajan. Ja pakkoko se on jotain pöytälamppuja pitää silloin, kun meno on pahimmiollaan, nostele vaaralliset tavarat pois, kyllä lapsille ehtii myöhemminkin opettaa, mitä saa tehdä ja mitä ei.

Tietysti elämästä voi tehdä vaikeaa monin eri tavoin.

Sanon minä, jonka villikkopoika oppi seisomaan 5 kk iässä ja kaatui monta kertaa suorin vartaloin, kun järkeä ei olut päässä pitää kiinni mistään. Pehmustettu kangaskypärä säästi pahemmilta kolhuilta.