Lue keskustelun säännöt.
Mies hoitaa lasta kotona arkisin, mutta ei tee päivän aikana mitään. Mikä avuksi?
13.05.2019 |
Olen lopen väsynyt. Meillä on mieheni kanssa 1.5 vuotias poika ja mieheni hoitaa häntä päivisin, kun olen itse töissä. Olen tottakai kiitollinen, että mieheni mahdollistaa minulle työnteon, mutta tässä on yksi tosi iso ongelma. Ihan sama miten paljon olen töissä, JOKA päivä tulen sotkuiseen kotiin, jossa ei ole tehty mitään koko päivän aikana. Pyykkejä ei ole pesty, ei olla tiskattu, mies ei ole syönyt mitään itse, lelut ja roskat ovat levitetty ympäri lattioita. Heti kun ovesta astuu sisälle pitää alkaa siivoomaan, tekemään ruokaa ja mies ojentaa lapsen minulle lähtien itse lepäilemään, kun hänellä oli niin rankka päivä.
Olen yrittänyt jutella, että jos laittaisimme lapsen hoitoon, jotta mieheni voisi etsiä töitä, mutta se ei kuulemma tule kuulookaan, koska hänen mielestään lapsi tarvitsee isänsä/äitinsä kanssa oloa nyt erittäin paljon (joka on totta, en sitä kielläkkään). Itse haluaisin olla kotona hoitamassa pikkuista, mutta kun mies on työtön, niin näin tämä on parempi. Jos kummatkin kävisi töissä, niin voisin tehdä pienempiä tunteja, jolloin olisi enemmän voimia hoitaa kotia.
Olen alkanut harkita eroa, sillä tällätavalla mistään ei tule mitään. Vaikka käyn töissä, niin koko perheen pyörittäminen kaatuu omaan niskaan täysin, eikä mies ole kauhean osallinen mihinkään. Rahallisesti tekisi tiukempaa, mutta uskoisin pärjääväni hyvin yksinkin. Olen yrittänyt jutella miehen kanssa asioita, mutta ei hän kuuntele.
Te naiset (ja miksei miehetkin) joilla on samanlaista ollut, niin mitä olette tehneet? Kuulostan varmasti tosi ikävältä niuholta, mutta en vain enää jaksa tätä päivästä päivään.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen oli tuossa iässä sellainen ettei siinä yksinkertaisesti voinut tehdä yhtikäs mitään. Jos hetkeksikään käänsi katseensa, sattui jotain. Veti lampun alas, löi päänsä patteriin, juoksi päin syöttötuolia.
No ei ne lapset pieniin kolhuihin kuole. Parempi, että oppivat kuin että ovat pumpuliin käärittynä koko ajan. Ja pakkoko se on jotain pöytälamppuja pitää silloin, kun meno on pahimmiollaan, nostele vaaralliset tavarat pois, kyllä lapsille ehtii myöhemminkin opettaa, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Tietysti elämästä voi tehdä vaikeaa monin eri tavoin.
Sanon minä, jonka villikkopoika oppi seisomaan 5 kk iässä ja kaatui monta kertaa suorin vartaloin, kun järkeä ei olut päässä pitää kiinni mistään. Pehmustettu kangaskypärä säästi pahemmilta kolhuilta.
Kyllä ne lapset nimenomaan kuolee onnettomuuksissa.
Montako tunnet keneltä kuollut?
Niiltä ketkä ei lukitse tuuletusikkunoita ja jättää veitsiä pystyyn astianpesukoneeseen jne. Eivätkä opeta lasta pitämään itse huolta omasta turvallisuudestaan vaan helikopteroivat lapsen vieressä aina jos lapsi esim kiipeää vähän.
Mun kaverin lapsi melkein kuoli kotitapaturmassa. Teholla jännättiin kuinka käy. Äiti oli kotona, mutta kun on muutakin tekemistä, ei aina ehdi nähdä kaikkea. Se on hyvä sieltä huudella, kun ei ole sattunut kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen oli tuossa iässä sellainen ettei siinä yksinkertaisesti voinut tehdä yhtikäs mitään. Jos hetkeksikään käänsi katseensa, sattui jotain. Veti lampun alas, löi päänsä patteriin, juoksi päin syöttötuolia.
No ei ne lapset pieniin kolhuihin kuole. Parempi, että oppivat kuin että ovat pumpuliin käärittynä koko ajan. Ja pakkoko se on jotain pöytälamppuja pitää silloin, kun meno on pahimmiollaan, nostele vaaralliset tavarat pois, kyllä lapsille ehtii myöhemminkin opettaa, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Tietysti elämästä voi tehdä vaikeaa monin eri tavoin.
Sanon minä, jonka villikkopoika oppi seisomaan 5 kk iässä ja kaatui monta kertaa suorin vartaloin, kun järkeä ei olut päässä pitää kiinni mistään. Pehmustettu kangaskypärä säästi pahemmilta kolhuilta.
Kyllä ne lapset nimenomaan kuolee onnettomuuksissa.
Montako tunnet keneltä kuollut?
Niiltä ketkä ei lukitse tuuletusikkunoita ja jättää veitsiä pystyyn astianpesukoneeseen jne. Eivätkä opeta lasta pitämään itse huolta omasta turvallisuudestaan vaan helikopteroivat lapsen vieressä aina jos lapsi esim kiipeää vähän.
Mun kaverin lapsi melkein kuoli kotitapaturmassa. Teholla jännättiin kuinka käy. Äiti oli kotona, mutta kun on muutakin tekemistä, ei aina ehdi nähdä kaikkea. Se on hyvä sieltä huudella, kun ei ole sattunut kohdalle.
Lisään vielä, että lapsen taistellessa elämästään, ei hirveesti sotkut haitanneet.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys 1; miksi olet mennyt kimppaan noin vetelän miehen kanssa?
Kysymys 2; miksi olet tehnyt lapse hänen kanssaan?
Koska mies ei ollut tuommoinen aikasemmin. Oli todella energinen ja reilu kun aloimme seurustelemaan. Lapsi oli meidän kummankin yhteinen haave ja hän vaikutti täydelliseltä isältä. Lapsen saanti vain muutti ihan kaiken.
Ap
Teet pitkää päivää, joten väsymyksesi on ymmärretävää. Toisaalta on lapsen kannalta hyvä, että mies keskittyy hänen kanssaan touhuamiseen. Ja puolitoistavuotiaan puuhia kuuluukin vahtia tarkalla silmällä,
niin kerkiävä lapsi on tuossa iässä. Kiva kun on omistautuvia isiä. Minun lapseni isä ei halunnut olla hänen elämässään mukana ollenkaan, surettaa jälkikäteenkin miten paljosta poika on jäänyt vaille. Toivottavasti keksitte yhdessä keinot, miten työtaakkasi voisi helpottua. Kiitä kuitenkin miestäsi, hänelle ja lapselle muodostuu läheinen suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei se mies syö samalla kun ruokkii lapsen? Kyllähän tuon ikäinen jo oikeaa ruokaa syö. Lapselle (ja meillä todellakin myös miehelle) pitää kädestä pitäen opettaa, että tiskit viedään ruokailun jälkeen tiskipöydälle (tai mieluiten suoraan koneeseen) ja loppuruoka jääkaappiin, ihan joka kerta kerätään edellinen leikki pois ennen kuin aletaan levittämään seuraavaa lattialle ja märät ulkovaatteet laitetaan ulkoilun jälkeen kuivumaan eikä jätetä myttyyn eteiseen. En voi ymmärtää, miksei joillakin ihmisillä ole minkäänlaista arkijärkeä.
Imuroinnit ja roskien viemiset ja pyykkäämiset voi hoitaa sitten joskus sopivassa välissä, kun molemmat ovat kotona/vapaalla/viikonloppuna. Toinen katsoo lapsen perään ja toinen tekee hommat. Ja vuorotellen saunotte niin, että toinen hoitaa lapsen pesemisen ja kylppäriviihdyttämisen ja toinen rentoutuu lauteilla, ja seuraavalla kylpyvuorolla toisinpäin.
Meillä tuon ikäinen ei todellakaan syö normaalia ruokaa. Heittää kaikki lattialle, eikä kelpaa lusikalla syötettynäkään, vaan purkkiruokaa pitää saada.
Ollaan samassa tilanteessa ap:n kanssa, eli mies työttömänä kotona lapsen kanssa ja minä töissä. Meillä on suht siistiä, mutta ainoastaan siksi, että otimme siivoojan :D Mies ei siis jaksanut hoitaa kodin siisteyttä samalla myöskään, ja iltaisin lapsen mentyä nukkumaan hän käy kuntosalilla, eikä osallistu siivoamiseen. Nyt ei ainakaan eletä sikolätissä kukaan, joten sinänsä ihan ok ratkaisu.
Meillä lapsi opetettiin syömään ennen kuin osasi edes kävellä. Todellakin panostin siihen että varmasti oppii syömään ruokaa, ja itse. Näin tosi ison vaivan kun siinä kuitenin lapsen kanssa kotona ollaan ja on aikaa ja herkkyyskausi. Oppi kävelemään 1v2kk iässä. Eihän tuossa 1,5v iässä voi enää tuollaista "opettaa", kun tuon ikäinen tekee ITSE ja juuri niin kun tekee mieli. Vasta ehkä 2-vuotiaana alettiin ostaa niitä ruokapurkkeja, sitä ennen ei oikeastaan tiennyt että niitä on olemassakaan. Nyt voi sillon tällön ostaa, ihan kohtuullisen turvallisia ja hyviä ne kuitenkin on esim pikkuvälipalana semmonen merimiespata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna miehelle helppoja tehtäviä, jotka kuitenkin auttavat. Sovi miehen kanssa, että esim. laittaa pyykinpesukoneen päälle kahdelta, niin sinulle jää ripustus (jonka aikana mies hoitaa lasta). Astianpesukone pyörii automaattisesti päivän aikana. Opetat pari helppoa reseptiä (vaikka kinkkukiusaus, jos ei muuhun pysty) niin ruoka on valmiina kun tulet. Näihin hommiin ei mieheltä kulu paljon aikaa, mutta sinun aikaasi se säästää.
Täällä yksi sellaisen vilkkaan "täystuhon" äiti. Erikoista että täällä käännettiin nuo äitien kertomukset niin että lapsi saa pompottaa miten tykkää, ja lapsi olisi muka totutettu siihen että huutamalla saa palvelua. Ei se todellakaan niin mene!
Meillä ainakin temperamenttisen vauvan/taaperon on annettu raivota ja tinttailla jos sille tuulelle sattuu. Joka päivä se jonkun raivarin tai useammankin saa, ei siihen todellakaan jaksa enää reagoida, siinähän huutaa. Kyllä se aina noin 5-20min kuluttua on jo unohtanut miksi raivosi. Ei siihen raivariin mikään puhe auta, kun toinen ulvoo räkä poskella eikä kuuntele. Syliin ottaminen vain yllyttää ulinaa, ja lapsi alkaa huitoa/potkia/kiemurtelee pois. Joskus hyvällä säkällä saa ohjattua lapsen huomion johonkin mielekkääseen toimintaan, ja raivari loppuu.
Nopeiten raivari yleensä loppuu kun antaa lapsen tosiaan raivota ja rääkyä rauhassa, välillä kysytään että joko lopetat? Tuutko jo leikkimään? Siinä kun muksu höyryää raivarinsa loppuun niin itse ehtii syödä/siivota/selata päivän postia.
Kielletty on vauvasta asti miljoona kertaa päivässä. Yleensä ei mikään kielto ole tehonnut vaikka täyttä kurkkua karjuisin, vasta kun väkisin raahaa sen tinttapallon pois pahanteosta niin lopettaa ja saa tietty itkupotkuraivarit...
Jos ollaan lähdössä kauppaan tms niin lasta aletaan varoitella hyvissä ajoin, että pian puetaan ja lähdetään jne, mutta ei sekään aina mitään auta vaan raivari tulee kun pukea pitäisi. Puetaan sitten väkisin ja lähdetään, lapsi on kuitenkin aina ihan tyytyväinen kun liikkeelle päästään. Ja sama show sisälle tullessa, jos lapsi päättää ettei haluakaan vielä sisälle... mutta pointtina aina että AIKUISET MÄÄRÄÄ, JA LAPSI EI TODELLAKAAN POMPOTA!!
Päivät on tosiaan sitä jatkuvaa kieltämistä ja raivareiden kuuntelua kun lapsella on tahtoa ja temperamenttia enemmän kuin pienessä kylässä! Silti me joka päivä jatketaan tätä taistelua, nimenomaan aikuisten säännöillä, lapsi ei tässä talossa määrää. Silti se jaksaa samat raivarit ja tinttailut joka päivä.
Olin itsekin temperamenttinen ja kiukkuinen vauva/taapero, joten lienee valitettavasti geeneissä tuo ominaisuus... mutta olinkin sitten helppo teini!
Terveisin: temperamenttisen ja vilkkaan lapsen keskiverto-natsiäiti, joka todellakin kieltää lasta lukemattomia kertoja päivässä, ja toivoo että ehkä se joskus vielä uskoo kiellot ilman itkupotkuraivareita!
Ps. Hoidossa ja mummolassa aina kehuvat kuinka on niin kiltti ja aurinkoinen lapsi... ja meidänhän pitäisi olla siis vanhempina kiitollisia, että lapsi ilmeisesti kokee olonsa kotona niin turvalliseksi että meille uskaltaa tinttailla. Näin ainskin jos kasvatusoppaita uskotaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen oli tuossa iässä sellainen ettei siinä yksinkertaisesti voinut tehdä yhtikäs mitään. Jos hetkeksikään käänsi katseensa, sattui jotain. Veti lampun alas, löi päänsä patteriin, juoksi päin syöttötuolia.
No ei ne lapset pieniin kolhuihin kuole. Parempi, että oppivat kuin että ovat pumpuliin käärittynä koko ajan. Ja pakkoko se on jotain pöytälamppuja pitää silloin, kun meno on pahimmiollaan, nostele vaaralliset tavarat pois, kyllä lapsille ehtii myöhemminkin opettaa, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Tietysti elämästä voi tehdä vaikeaa monin eri tavoin.
Sanon minä, jonka villikkopoika oppi seisomaan 5 kk iässä ja kaatui monta kertaa suorin vartaloin, kun järkeä ei olut päässä pitää kiinni mistään. Pehmustettu kangaskypärä säästi pahemmilta kolhuilta.
Kyllä ne lapset nimenomaan kuolee onnettomuuksissa.
Entisaikaan, kun Suomessa annettiin lasten mennä keskenään uimarannalle ja muualle eikä paljon katsottu perään, oli lapsikuolleisuus nykyistä paljon suurempi. Ihmeteltiin Ruotsin pyöräilykypäriä ja pelastusliivejä ja suurempaa huolekkuutta lasten suhteen. Vieläkin ollaan onnettomuus- ja kuolemantapaustilastoissa länsinaapuria huonompia, mutta parempaan suuntaan on menty. Huolenpito on rakkautta, välinpitämättömyys ymmärtämättömyyttä tai mukavuudenhalua.
Miehesi ei tee kotona mitään? Tekeehän. Hänhän hoitaa lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä auttaa miestäsi aikatauluttamaan päivä siten, että pystyy pitämään perussiisteyttä kodissa ja sinun on kivempi tulla.
Voi tarvita ihan konkreettisia ohjeita, missä järjestyksessä kannattaa päivän rutiinit tehdä.
Ei luoja sentään! Ettäkö aikuiselle miehelle pitäisi tehdä kotityöaikataulu. Että ihan osaisi lukea lukujärjestyksestä, että klo 7.00 aamupuuron syöttö lapselle, klo 7.30 likaiset aamupala-astiat tiskikoneeseen ja keittiön pöydän puhdistus jne. Ja ettäkö aikuinen mies ei itse tajua, että tämän jälkeen taaperon kanssa lähdetään ulkoilemaan ja sen jälkeen lounaalle klo 11 ja päiväunille klo 12.
Miten miehet pärjäävät työelämässä?! Me naisetko kerrotaan miehille töissäkin, että aamukahvin jälkeen reippaat pojat käynnistävät tietokoneen ja lukevät sähköposteja, minkä jälkeen sitten osallistutaan palavereihin ja klo 11.00 lähdetään lounaalle, jotta mies jaksaa tehdä iltapäivän ajan töitä.
Ja sitten kaikki yritysjohdon positiot annetaan näille hahmotuskyvyttömille miehille ja naiset passaavat sihteerin roolissa aikatauluttaen miesten päivät toimistoilla. Sanomattakin on selvää, että johtajamiehen palkka on nelinkertainen sihteerinaisen palkkaan nähden.
Lopettakaa jo tämä hölmöily.
Heh. Me vaihdetaan roolia parin kuukauden päästä. Minä palaan töihin ja mies menee kotiin. Ajattelin kyllä tehdä miehelle esimerkkilistan viikosta. Osittain koska olen siitä aika ylpeä. Koko talo vähintään kertaalleen läpi viiden päivän aikana.
Vierailija kirjoitti:
Anna miehelle helppoja tehtäviä, jotka kuitenkin auttavat. Sovi miehen kanssa, että esim. laittaa pyykinpesukoneen päälle kahdelta, niin sinulle jää ripustus (jonka aikana mies hoitaa lasta). Astianpesukone pyörii automaattisesti päivän aikana. Opetat pari helppoa reseptiä (vaikka kinkkukiusaus, jos ei muuhun pysty) niin ruoka on valmiina kun tulet. Näihin hommiin ei mieheltä kulu paljon aikaa, mutta sinun aikaasi se säästää.
Saakohan mies työpaikallaan saman spesiaalikohtelun vai odottaako työnantaja, että mies selviytyy tehtävistään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kolmen lapsen kotiäiti, (mieheni on ollut samojen kolmen lapsen koti-isä) ja täytyy kyllä myöntää että 1,5-vuotias on sillä tavalla rasittavassa iässä, että hänen kanssaan ei välttämättä kauheasti kotitöitä tehdä.
Pikkulapsiaika on sillä tavalla korvaamatonta ja ohikiitävää, että ehdotan (ja ehdottaisin myös, jos sukupuoliroolit ovat toisinpäin) että pistäisit eroaikeet syrjään ja tekisitte yhdessä puolen tunnin kotityörynnistyksen joka ilta lapsen mentyä nukkumaan. Rynnistykseen kuuluisi myös seuraavan päivän lounaan esivalmistelu, jotta kotona olija voisi viettää rauhassa aikaa taaperon kanssa.
Täyttä asiaa, näin pitää asioihin suhtautua rakentavasti eikä heti olla luovuttamassa. Kyllä asioita voi ja pystyy muuttamaan paremmaksi.
M58
Vierailija kirjoitti:
Laita miehesi lukemaan tämä ketju.
Meillä on maatila ja olen äitiyslomat sun muut tehnyt töitä samalla lapset hoitaen ja lisäksi muidenkin erityislapsia siinä sivussa hoitanut ym yritystä pyörittänyt eli on todella vaikea asennoitua tuohon yhden lapsen hoidon rankkuuteen.
No nythän sieltä tuli pajatson tyhjentävä vastaus.
Eli kaikki naisten aloittamat marinaketjut siitä kotitöiden vaativuudesta saa vetää viemäristä alas. 👍🏼
Palkatkaa siivooja kerta viikkoon. Näillä siivousyrityksillä voi teettää myös silitystä, tiskausta jne. ei vain siivousta. Halvempaa kuin ero tai päivähoito.