Lue keskustelun säännöt.
Mies hoitaa lasta kotona arkisin, mutta ei tee päivän aikana mitään. Mikä avuksi?
13.05.2019 |
Olen lopen väsynyt. Meillä on mieheni kanssa 1.5 vuotias poika ja mieheni hoitaa häntä päivisin, kun olen itse töissä. Olen tottakai kiitollinen, että mieheni mahdollistaa minulle työnteon, mutta tässä on yksi tosi iso ongelma. Ihan sama miten paljon olen töissä, JOKA päivä tulen sotkuiseen kotiin, jossa ei ole tehty mitään koko päivän aikana. Pyykkejä ei ole pesty, ei olla tiskattu, mies ei ole syönyt mitään itse, lelut ja roskat ovat levitetty ympäri lattioita. Heti kun ovesta astuu sisälle pitää alkaa siivoomaan, tekemään ruokaa ja mies ojentaa lapsen minulle lähtien itse lepäilemään, kun hänellä oli niin rankka päivä.
Olen yrittänyt jutella, että jos laittaisimme lapsen hoitoon, jotta mieheni voisi etsiä töitä, mutta se ei kuulemma tule kuulookaan, koska hänen mielestään lapsi tarvitsee isänsä/äitinsä kanssa oloa nyt erittäin paljon (joka on totta, en sitä kielläkkään). Itse haluaisin olla kotona hoitamassa pikkuista, mutta kun mies on työtön, niin näin tämä on parempi. Jos kummatkin kävisi töissä, niin voisin tehdä pienempiä tunteja, jolloin olisi enemmän voimia hoitaa kotia.
Olen alkanut harkita eroa, sillä tällätavalla mistään ei tule mitään. Vaikka käyn töissä, niin koko perheen pyörittäminen kaatuu omaan niskaan täysin, eikä mies ole kauhean osallinen mihinkään. Rahallisesti tekisi tiukempaa, mutta uskoisin pärjääväni hyvin yksinkin. Olen yrittänyt jutella miehen kanssa asioita, mutta ei hän kuuntele.
Te naiset (ja miksei miehetkin) joilla on samanlaista ollut, niin mitä olette tehneet? Kuulostan varmasti tosi ikävältä niuholta, mutta en vain enää jaksa tätä päivästä päivään.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa taas havaitaan, että kotityöt ovat tärkeämpiä mammoille kuin lastenhoito. Kotitöissä on tavoitetaso, lasten taas odotetaan menevän kotitöiden sivussa.
Tämän kommentin kirjoittaja voisi harjoitella luetun ymmärrystä. Tai miten selität sen että mies ei voi päivällä tehdä lapsen kanssa kotihommia mutta kun vaimo tulee töistä niin hänen tulisi lapsen hoidon ohessa hoitaa illalla kaikki kotityöt? Jos apn mies perustelee tosiaan tuota kotitöiden tekemättömyyttä sillä ettei voi lapsen kanssa niin miksei tee niitä illalla yksin ja anna vaimon keskittyä illalla lapsen hoitoon???
En viitannut vain ap:n tilanteeseen vaan joidenkin kommentoijien käsittämättömään ajatteluun, että ihminen on jotenkin näppärä ja hyvä, kun hoitaa samalla esim. maatilan työt ja kaitsee lapset siinä sivussa.
Kyllä, näin tehtiin 40-50-luvuilla. Eikä se ollut hyvän vanhemmuuden riemujuhlaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän tärkeimpänä sitä, että keskittyy lapseen. Olen itse kotona 1,5 vuotiaan kanssa enkä kyllä paljon kotitöitä tee miehen työpäivien aikana. Päivällä oikeestaan vaan tyhjään ja täytän tiskaria, pistän pyykit koneeseen ja pyyhin keittiön tasot ja pöydän kun lapsi nukkuu päiväunia.
Mutta sinähän teet jo paljon! Vertaa tuota aloittajan kirjoitukseen josta selviää että mies ei oikeasti tee yhtään mitään päivisin, ei esim. mitään noista mainitsemistasi.
Jos tämä tilanne olisi toisin päin ja tänne kirjoittaisi mies joka kertoo että vaimo on kotona lapsen kanssa, mutta kun mies tulee kotiin töistä, hän joutuu heti tekemään kotitöitä koska mitään ei ole tehty päivän aikana, ja vaimo menee "lepäämään" - tännehän tulisi sata vihaista kommenttia siitä miten voi olla noin laiska akka.
Mieheltä nähtävästi ei saa odottaa yhtään mitään?
Juu, en mä tuollaiseen kuvioon kuin aloittajalla suostuisi millään eikä kyllä suostuisi miehenikään! Kotityöt ovat yhteisiä samoin lapsen hoito silloin kun molemmat ovat kotona. Tarkoitin lähinnä sitä, että meillä saattaa kämppä olla sekaisin kuin lentoon lähtevä laiva kun mies tulee kotiin. Taapero kyllä sotkee niin tehokasta tahtia, että mun tiskikoneen täytöt ja pyykin pyöritykset ei paljon siinä kokonaisuudessa vaikuta. 😁
Mutta sitten tosiaan mies yleensä haluaa mieluummin olla lapsen kanssa kuin alkaa siivoamaan. Mullekin se sopii hyvin, koska oltuani koko päivän taaperon kanssa, pelkästään se että pääsee kuivaushuoneeseen pyykkejä ripustamaan ihan yksin, on luksusta.
Tärkeintä on kuitenkin ettei kaikki kaadu vain toisen niskaan. Molemmilla on oma työnsä. Toisella kotona ja toisella työpaikallaan ja illalla sitten molempien pitää osallistua yhtälailla, jotta molemmille jää myös aikaa rentoutua. Aloittajan mies ei ilmeisesti käsitä, ettei ap lonkkaa siellä duunissa vedä kuten ei hänkään kotona lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Selvästi mies käyttää päivällä kaiken liikenevän ajan somettamiseen. Taaperohan nukkuu vielä päiväunet, silloin pitäisi ukkelin pistää kämppä kuntoon.
Olen isoäitinä autellut poikani perheessä ja hoidellut lapsia, 2- ja 4-vuotiaita tarvittaessa työpäivän ajan. Ulkoilemme, laitan ruuan, korjaan jäljet, siivoan ja huolehdin pyykit, ruokin kissat ja vielä ehdimme yhdessä leikkimäänkin lasten kanssa. Vanhempien kotiin tullessa on ruoka valmis ja koti siisti. Ei ole vaikeaa. Hävettävä ukko, huutista sille kun kehtaakin.
Tässä ohiksena: meidän 1,5-vuotias kuopus nukkuu kunnon päiväunet vain liikkuvissa vaunuissa tai sitten niin että isä tai äiti pötköttää vieressä sängyssä. Joten siinä on palko vähän pysähtyä, vaikka isompiakin lapsia on.
Hienoa, että sinulla riittää virtaa tuohon kaikkeen, mutta siinä pääsetkin sitten päivän päätteeksi kotiin hoitamaan kaikkia omia asioitasi (joista osa täytyy nykypäivänä hoitaa verkossa).
T. Kotiäiti minäkin.
Muksu mukaan tekemään kaikkea, oppiipahan siinä samalla pienestä eikä tule sitten teininä järkytyksenä kun pitäisi osallistua siihen talouden hoitoon. Esimerkiksi:
Kuvitellaan että lapsen kanssa kotona oleva vanhempi haluaa tehdä ruuaksi perunoita ja jauhelihakastiketta.
1. Mene keittiöön. Ota esille tarvittavat asiat.
2. Lapsi on todennäköisesti seurannut ja haluaa huomiota. Anna lapselle peruna ("katsopas, Ilmariina-Justiina, tässä on peruna!")
3. Kuori perunat ja laita kiehumaan, lapsi tutkii saamaansa perunaa. Puhu lapselle siitä mitä olet tekemässä, ihastele hienoa perunaa jonka lapsi sai.
4. Paista jauheliha ja tee siitä kastike, jatka lapselle puhumista. Jos lapsi on kyllästynyt perunaan, keksi uutta tekemistä. Pyydä lasta etsimään vaikka jauhot kaapista (jos ovat niin alhaalla). Kehu lasta osallistumisesta. Nosta lapsi vaikka syöttötuoliin ja anna katsoa kastikkeen valmistusta vierestä.
5. Profit! Ruoka on valmis eikä lapsi ole traumatisoitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiysloman aikana hoidin kotityöt sen jälkeen, kun mies tuli kotiin. Toki päivälläkin pesin pyykkiä ym., mutta taaperon kanssa ihan kaikkea ei ehtinyt. Mies joskus tullessaan kotiin valitti, kun koti oli epäsiisti. Niimpä annoin hänen maistaa omaa lääkettään, kun hän oli 1kk ajan koti-isänä, kun aloitin työt. Kun asunto oli sekainen työpäiväni jälkeen, muistin kysyä, että mitä hän on koko päivän tehnyt ja miksi koti oli epäsiisti. Tein sitä joka ikinen ilta kotiin tullessa. Kun hänen 1kk pestinsä loppu hän sanoi, että on ollut ihan uupunut sen ajan ja ymmärtää vasta nyt, miten paljon lapsen hoito vie aikaa. Kun toinen lapsista syntyi ja jäin äitiyslomalle, niin loppui se epäsiisteydestä valittaminen. Kotiin tullessa hän hoiti lapset, että sain tehtyä häiriöttä kotihommia ja hän jatkoi auttamistani, kun lapset olivat nukkumassa.
Summasummarum: Miehesi on laiska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku 1-3 v lapsi on hyvin työläs hoidettava, sillä häntä ei voi päästää hetkeksikään silmistä. Siinä iässä lapsi on hyvin ehtiväinen eikä osaa vielä varoa yhtään mitään. Ei siinä paljon kotitöitä ehdi tekemään.
Valjaat, oviportit, leikkikehät ym. on keksitty, jotta taaperon kanssa pärjää helpommin.
3v sen sijaan kyllä on jo iso lapsi.
Muahahaha, vai että oikein valjaat, oviportit ja leikkikehät! :D Oletko lapseton, vai onko sinulla jotain hyvin rauhallisia lapsia? Minulla oli hyvin vauhdikas taapero, siis vain yksi, ja kyllä jäi kotityöt tekemättä päivisin, kun olin lapsen kanssa kotona. Sitä lasta sai vahtia koko ajan, että sen sai pysymään hengissä. Ulkonakin kuljin max. metrin päässä, että ehdin kieltää syömästä pikkikiviä/koirankakkaa/muurahaisia tai estää lasta juoksemasta keinun alle, tai tekemästä jotain muuta vaarallista. Jos kahdeksi sekunniksi käänsin katseeni muualle, oli lapsi jo kipittämässä täyttä vauhtia autotielle/parkkipaikalle/syvään ojaan/metsään/muuten vaan pakoon. Lapsi tuli jo 1-vuotiaana yli kaikista porteista ja leikkikehistä, valjaissa roikkui ja huusi kurkku suorana kunnes lensi nenälleen tai sotkeentui niihin täysin. En todellakaan tehnyt yhtään mitään kotitöitä, lapsen päiväunien aikana ehdin just ja just ruokkia itseni, putsata pahimmat jämät keittiön pöydältä ja käydä vessassa, sitten lapsi jo heräsi ja vaati vahtimista.
Ajatus, että puoliso olisi vielä illalla kitissyt tekemättömistä kotitöistä on ihan karmaiseva. Olisin varmasti tintannut. Onneksi puoliso itse hoiti taaperoa yksinään välillä, kun tein työkeikkaa, joten hän tiesi tasan tarkkaan miten paljon huomiota ja vahtimista tuo vaatii.
Mies on kotona hoitamassa lasta, ei ilmaisena piikana. Kohtuullista olisi, että jos lapsenhoito on miehen kontolla, loput kotityöt jaetaan tasan. Ja jos tuntuu että ne kuormittavat liikaa, kannattaa todella miettiä, mikä kaikki on pakollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ero tämän takia?
Kyllä on heppoisia nämä nykyavioliitot.
Yritä auttaa miestäsi aikatauluttamaan päivä siten, että pystyy pitämään perussiisteyttä kodissa ja sinun on kivempi tulla.
Voi tarvita ihan konkreettisia ohjeita, missä järjestyksessä kannattaa päivän rutiinit tehdä. Lapsi varmaan nukkuu päiväunet, ehkä pitkähkötkin vielä tuossa iässä.
Siinä ajassa ehtii paljon.
Itse tein kahdenkin pienen kanssa kyllä kodin työt, kun mies kävi töissä pitkääkin päivää. Mutta minä olenkin nainen :D
Miksi ajattelet ettei mies kykene päivää aikatauluttamaan itse? Kyse on laiskuudesta, jos mitään ei saa aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Muksu mukaan tekemään kaikkea, oppiipahan siinä samalla pienestä eikä tule sitten teininä järkytyksenä kun pitäisi osallistua siihen talouden hoitoon. Esimerkiksi:
Kuvitellaan että lapsen kanssa kotona oleva vanhempi haluaa tehdä ruuaksi perunoita ja jauhelihakastiketta.
1. Mene keittiöön. Ota esille tarvittavat asiat.
2. Lapsi on todennäköisesti seurannut ja haluaa huomiota. Anna lapselle peruna ("katsopas, Ilmariina-Justiina, tässä on peruna!")
3. Kuori perunat ja laita kiehumaan, lapsi tutkii saamaansa perunaa. Puhu lapselle siitä mitä olet tekemässä, ihastele hienoa perunaa jonka lapsi sai.
4. Paista jauheliha ja tee siitä kastike, jatka lapselle puhumista. Jos lapsi on kyllästynyt perunaan, keksi uutta tekemistä. Pyydä lasta etsimään vaikka jauhot kaapista (jos ovat niin alhaalla). Kehu lasta osallistumisesta. Nosta lapsi vaikka syöttötuoliin ja anna katsoa kastikkeen valmistusta vierestä.
5. Profit! Ruoka on valmis eikä lapsi ole traumatisoitunut.
Mulla on 1,5-vuotias tässä ihan havaintokappaleena (nukkuu nyt) ja täytyy kyllä sanoa, että aika paljon vilkkaampi kaveri tuo on. Ja ihan kaikkeen pitää saada osallistua, hellahommissa palovammojen uhalla. Mutta ehkä joku lapsi sitten tutkiskelee perunaa 20 minuuttia. Meillä menee ehkä 10 sekuntia ennen kuin alkavat käytännön kiihtyvyyskokeet perunalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian isot vaatimukset kerralla on vaikea pala ja ei tuo edistystä tilanteeseen. Itse lähtisin tuossa tilanteessa pienistä muutoksista, jotka on helppo toteuttaa. Pyytäisin miehen siistimään ruokailujen jäljet heti syömisen perään ja huolehtimaan tiskeistä. Kun se alkaa sujua, niin voi lisätä seuraavan homman ohjelmaan.
Kyseessä on aikuinen mies. Ei hän saa tuollaista kohtelua edes uudessa työpaikassa. Omien jälkien siivoamiseen ei pidä opettaa kuin pieniä lapsia.
Valitettavasti kaikki ei aina suju, niin kuin olettaisi. Olen nähnyt kunnallisen perhepäivähoitajankin, jolta ei luonnistunut ruoka-astioiden siivous ruokapöydältä aterian päättyessä.
Tuskinpa tuon takia nyt kannattaa erota. Kiva selittää sitten myöhemmin lapselle, että sulla on nyt kaksi kotia sen takia että äidillä meni hermot isin laiskuuteen. Mitäpä jos vaan et ala siivoamaan sen jälkeen kun tulet töistä kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies on yhdessä eläkkeellä olevien isovanhempiensa hoitanut lapset kolmi-nelivuotiaiksi asti, koska miehen oma sesonkiluonteinen yritys tämän mahdollisti. Isovanhemmat siis hoitivat lapset, kun miehellä oli paras sesonki päällä ja muuten hän teki yrityksessään vain minimin ja keskittyi lapsiin. Koti oli usein melkoinen kaaos kun tulin kotiin... En kuitenkaan alkanut itse siivoamaan tai laittamaan ruokaa, vaan lösähdin itsekin uupuneena sohvalle, otin lapset lähelle ja annoin heille aikaani. Mies ryhtyi jossain vaiheessa iltaa ihan oma-aloitteisesti ruuanlaitto- ja siivoustoimiin. Jossain vaiheessa hän ilokseni otti tavaksi laittaa kaikille ruokaa niin, että se oli valmiina kotiin saapuessani. Kauhean siistiä ei koskaan ollut (esim. verrattuna siihen aikaan, kun itse olin lasten kanssa kotona), mutta isommat siivoukset hoidettiin sitten yhdessä viikonloppuna. Ja siitä täytyy antaa miehelle kunnia, että hän värkkäsi ja puuhasi lasten kanssa vaikka ja mitä, mihin minusta ei olisi koskaan ollut. Eli en nähnyt sitä kovin pahana, että oli siivoamisen sijasta vaikka opeteltu puutöitä tai tehty eväsretki metsään.
Koti ei ole ikinä sisustuslehden kuvasto, vaikka niin annetaan ulkopuoliselle ymmärtää. Kaksinaamaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa tuon takia nyt kannattaa erota. Kiva selittää sitten myöhemmin lapselle, että sulla on nyt kaksi kotia sen takia että äidillä meni hermot isin laiskuuteen. Mitäpä jos vaan et ala siivoamaan sen jälkeen kun tulet töistä kotiin?
No tässä ei ole pelkkä laiskuus ongelmana vaan myös se, ettei mies kuuntele minua ollenkaan. Ja jos en alkaisi siivoomaan kotiin päästyäni, niin lopulta asuttaisiin kaatopaikkaa muistuttavassa kaaoksessa. Olen muutamasti kokeillut, mutta muutosta ei ole millään tapahtunut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Muksu mukaan tekemään kaikkea, oppiipahan siinä samalla pienestä eikä tule sitten teininä järkytyksenä kun pitäisi osallistua siihen talouden hoitoon. Esimerkiksi:
Kuvitellaan että lapsen kanssa kotona oleva vanhempi haluaa tehdä ruuaksi perunoita ja jauhelihakastiketta.
1. Mene keittiöön. Ota esille tarvittavat asiat.
2. Lapsi on todennäköisesti seurannut ja haluaa huomiota. Anna lapselle peruna ("katsopas, Ilmariina-Justiina, tässä on peruna!")
3. Kuori perunat ja laita kiehumaan, lapsi tutkii saamaansa perunaa. Puhu lapselle siitä mitä olet tekemässä, ihastele hienoa perunaa jonka lapsi sai.
4. Paista jauheliha ja tee siitä kastike, jatka lapselle puhumista. Jos lapsi on kyllästynyt perunaan, keksi uutta tekemistä. Pyydä lasta etsimään vaikka jauhot kaapista (jos ovat niin alhaalla). Kehu lasta osallistumisesta. Nosta lapsi vaikka syöttötuoliin ja anna katsoa kastikkeen valmistusta vierestä.
5. Profit! Ruoka on valmis eikä lapsi ole traumatisoitunut.
Tai näin:
1. Mene keittiöön. Ota esille tarvittavat asiat.
2. Lapsi on todennäköisesi seurannut ja haluaa huomiota. Anna lapselle peruna. Lapsi heittää perunan seinään, karjuu kuin syötävä, roikkuu jalassasi ja karjuu kuin syötävä kun et ota syliin, vääntelee uunin nappuloita, karjuu kuin syötävä kun kiellät, roikkuu verhossa, karjuu kuin syötävä kun kiellät, yrittää tyhjentää roskista, karjuu kuin kiellät, kipeää keittiöntuolille, karjuu kuin kielät, yrität tarjota sitä perunaa uudestaan ihmeteltäväksi, lapsi heittää senkin seinään ja karjuu vähän lisää. Ihan sama mitä yrität lapselle leperrellä, ei se mitään kuule. Sen sijaan naapuritkin kuulevat, miten hyvät keuhkot lapsella on.
3. Yrität kuoria perunoita lapsi sylissä, mutta lapsi ei halua olla sylissä, joten se karjuu. Lasket lapsen alas, mistä lapsi suuttuu ja (yllättäen) karjuu. Yrität keskittyä perunoihin, mutta puolen minuutin sisään kuuluu kolaus ja hätäkarjuntaa. Lapsi on kiivennyt tuolille ja sieltä pöydälle istumaan, kaatanut tuolin perässään, eikä pääse enää alas. Paitsi että lapsi yrittää silti päästä alas, pää edellä. Haet lapsen turvaan, mistä lapsi suuttuu, ja karjuu.
4. Yrität paistaa jauhelihaa, mutta lapsi on ennättänyt sulkea hellanlevyt, etkä heti huomaa sitä, koska yrität samalla leperrellä lapselle jotain kehittävää siitä, mitä olet tekemässä. Lasta ei kiinnosta. Lapsi haluaa kiivetä pöydälle uudestaan, ja noh, yllättäen karjuu kun ei saa. Pyydät lasta antamaan alakaapista jauhoja, lapsi kaataa silmänräpäyksessä kaikki jauhot ympäri lattioita ja menee uimaan niihin. Laitat lapsen syöttötuoliin, että saisit siivottua lattian. Ruoka kärähtää. Lapsi riekkuu syöttötuolissa, vihaisena siitä että hänellä on valjaat, ja onnistuu keikkauttamaan koko tuolin nurin, ja kolhaisemaan päänsä pöydänkulmaan.
5. Suljet hellan, poimit jauhoisen lapsen lattialta ja lähdette terveyskeskukseen näytille. Kotimatkalla haette pizzan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muksu mukaan tekemään kaikkea, oppiipahan siinä samalla pienestä eikä tule sitten teininä järkytyksenä kun pitäisi osallistua siihen talouden hoitoon. Esimerkiksi:
Kuvitellaan että lapsen kanssa kotona oleva vanhempi haluaa tehdä ruuaksi perunoita ja jauhelihakastiketta.
1. Mene keittiöön. Ota esille tarvittavat asiat.
2. Lapsi on todennäköisesti seurannut ja haluaa huomiota. Anna lapselle peruna ("katsopas, Ilmariina-Justiina, tässä on peruna!")
3. Kuori perunat ja laita kiehumaan, lapsi tutkii saamaansa perunaa. Puhu lapselle siitä mitä olet tekemässä, ihastele hienoa perunaa jonka lapsi sai.
4. Paista jauheliha ja tee siitä kastike, jatka lapselle puhumista. Jos lapsi on kyllästynyt perunaan, keksi uutta tekemistä. Pyydä lasta etsimään vaikka jauhot kaapista (jos ovat niin alhaalla). Kehu lasta osallistumisesta. Nosta lapsi vaikka syöttötuoliin ja anna katsoa kastikkeen valmistusta vierestä.
5. Profit! Ruoka on valmis eikä lapsi ole traumatisoitunut.
Mulla on 1,5-vuotias tässä ihan havaintokappaleena (nukkuu nyt) ja täytyy kyllä sanoa, että aika paljon vilkkaampi kaveri tuo on. Ja ihan kaikkeen pitää saada osallistua, hellahommissa palovammojen uhalla. Mutta ehkä joku lapsi sitten tutkiskelee perunaa 20 minuuttia. Meillä menee ehkä 10 sekuntia ennen kuin alkavat käytännön kiihtyvyyskokeet perunalla.
Tutulta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muksu mukaan tekemään kaikkea, oppiipahan siinä samalla pienestä eikä tule sitten teininä järkytyksenä kun pitäisi osallistua siihen talouden hoitoon. Esimerkiksi:
Kuvitellaan että lapsen kanssa kotona oleva vanhempi haluaa tehdä ruuaksi perunoita ja jauhelihakastiketta.
1. Mene keittiöön. Ota esille tarvittavat asiat.
2. Lapsi on todennäköisesti seurannut ja haluaa huomiota. Anna lapselle peruna ("katsopas, Ilmariina-Justiina, tässä on peruna!")
3. Kuori perunat ja laita kiehumaan, lapsi tutkii saamaansa perunaa. Puhu lapselle siitä mitä olet tekemässä, ihastele hienoa perunaa jonka lapsi sai.
4. Paista jauheliha ja tee siitä kastike, jatka lapselle puhumista. Jos lapsi on kyllästynyt perunaan, keksi uutta tekemistä. Pyydä lasta etsimään vaikka jauhot kaapista (jos ovat niin alhaalla). Kehu lasta osallistumisesta. Nosta lapsi vaikka syöttötuoliin ja anna katsoa kastikkeen valmistusta vierestä.
5. Profit! Ruoka on valmis eikä lapsi ole traumatisoitunut.
Tai näin:
1. Mene keittiöön. Ota esille tarvittavat asiat.2. Lapsi on todennäköisesi seurannut ja haluaa huomiota. Anna lapselle peruna. Lapsi heittää perunan seinään, karjuu kuin syötävä, roikkuu jalassasi ja karjuu kuin syötävä kun et ota syliin, vääntelee uunin nappuloita, karjuu kuin syötävä kun kiellät, roikkuu verhossa, karjuu kuin syötävä kun kiellät, yrittää tyhjentää roskista, karjuu kuin kiellät, kipeää keittiöntuolille, karjuu kuin kielät, yrität tarjota sitä perunaa uudestaan ihmeteltäväksi, lapsi heittää senkin seinään ja karjuu vähän lisää. Ihan sama mitä yrität lapselle leperrellä, ei se mitään kuule. Sen sijaan naapuritkin kuulevat, miten hyvät keuhkot lapsella on.
3. Yrität kuoria perunoita lapsi sylissä, mutta lapsi ei halua olla sylissä, joten se karjuu. Lasket lapsen alas, mistä lapsi suuttuu ja (yllättäen) karjuu. Yrität keskittyä perunoihin, mutta puolen minuutin sisään kuuluu kolaus ja hätäkarjuntaa. Lapsi on kiivennyt tuolille ja sieltä pöydälle istumaan, kaatanut tuolin perässään, eikä pääse enää alas. Paitsi että lapsi yrittää silti päästä alas, pää edellä. Haet lapsen turvaan, mistä lapsi suuttuu, ja karjuu.
4. Yrität paistaa jauhelihaa, mutta lapsi on ennättänyt sulkea hellanlevyt, etkä heti huomaa sitä, koska yrität samalla leperrellä lapselle jotain kehittävää siitä, mitä olet tekemässä. Lasta ei kiinnosta. Lapsi haluaa kiivetä pöydälle uudestaan, ja noh, yllättäen karjuu kun ei saa. Pyydät lasta antamaan alakaapista jauhoja, lapsi kaataa silmänräpäyksessä kaikki jauhot ympäri lattioita ja menee uimaan niihin. Laitat lapsen syöttötuoliin, että saisit siivottua lattian. Ruoka kärähtää. Lapsi riekkuu syöttötuolissa, vihaisena siitä että hänellä on valjaat, ja onnistuu keikkauttamaan koko tuolin nurin, ja kolhaisemaan päänsä pöydänkulmaan.
5. Suljet hellan, poimit jauhoisen lapsen lattialta ja lähdette terveyskeskukseen näytille. Kotimatkalla haette pizzan.
Tämä! Just tämä! Ja kaikille kohtalotovereille voin kertoa, että tällaisista taaperoista ei välttämättä kasvakaan neurologisesti poikkeavia huligaaneja, (kuten joku epäilemättä kohta kertoo) vaan erittäin fiksuja, kunnianhimoisia ja tunnollisia nuoria, joilla riittää virtaa kouluun ja harrastuksiin.
Yhden lapsen kanssa?
Mahdotonta pitää koti säällisessä kunnossa ja tehdä ruoka töistä tulevalle miehelle/vaimolle ja antaa hänellekin hetki rauhoittumisaikaa sohvalla?
Olen ap:n miehen asemassa
Aamulla teen puuron lapselle ja samalla muutenkin aamupalan. Mies lähtee töihin kahdeksalta.
Siinä sitten korjaan aamiaspöydän ja samalla koko ajan olen läsnä lapsen kanssa. Sitten yleensä luetaan kirjaa, rakennetaan jotain jutskaa lattialla ja onkin ulosmenon aika. Voi olla kerho seurakunnassa ja muskarissakin käydään. Poissa kolmisen tuntia, leikkiä hetki , lounas ja lapsi nukkumaan.
Sillä välin hoidan pyykit (niitä ei todellakaan joka päivä ole) ja tietyn perussiisteyden. Päivällinen tässä vaiheessa myös hoituu. Ihan jotain tavallista perusruokaa, vie työvaiheissa vartin.
Yleensä iltapäivästä jotain kyläilyä tai taas ulkoilua. Sitten jo mieskin tulee ja sitten tehdään jotain yhdessä.
Mikä hemmetti vaivaa, jos tähän ei pysty. En ole mikään ihmeolento, ihan tavallinen.
Suuremmat siivoukset ja muutenkin erinäiset projektit totta kai yhdessä. Mutta kyllä kodin perussiisteys kuuluu kotona olevalle vanhemmalle.
Vierailija kirjoitti:
Muksu mukaan tekemään kaikkea, oppiipahan siinä samalla pienestä eikä tule sitten teininä järkytyksenä kun pitäisi osallistua siihen talouden hoitoon. Esimerkiksi:
Kuvitellaan että lapsen kanssa kotona oleva vanhempi haluaa tehdä ruuaksi perunoita ja jauhelihakastiketta.
1. Mene keittiöön. Ota esille tarvittavat asiat.
2. Lapsi on todennäköisesti seurannut ja haluaa huomiota. Anna lapselle peruna ("katsopas, Ilmariina-Justiina, tässä on peruna!")
3. Kuori perunat ja laita kiehumaan, lapsi tutkii saamaansa perunaa. Puhu lapselle siitä mitä olet tekemässä, ihastele hienoa perunaa jonka lapsi sai.
4. Paista jauheliha ja tee siitä kastike, jatka lapselle puhumista. Jos lapsi on kyllästynyt perunaan, keksi uutta tekemistä. Pyydä lasta etsimään vaikka jauhot kaapista (jos ovat niin alhaalla). Kehu lasta osallistumisesta. Nosta lapsi vaikka syöttötuoliin ja anna katsoa kastikkeen valmistusta vierestä.
5. Profit! Ruoka on valmis eikä lapsi ole traumatisoitunut.
Haha, aika rauhallinen tapaus saa olla jos lapsi jaksaa jotain perunaa ihmetellä. Meillä on ainakin todella vilkas tapaus. Nyt kaksivuotias ja todella vaikea ottaa häntä kotihommiin mukaan. Hän on kyllä kovin kiinnostunut osallistumaan, mutta kun hän saa vaan aikaan tuhoa sen sijaan että auttaisi tai katselisi.
Yhtenä päivänä esim yritin pestä 60 asteen pyykkejä. Yritin selittää että tästä yhdestä tietystä korista laitetaan näitä vaatteita koneeseen. No hän ei sitä ymmärtänyt, vaan tajusi vaan että vaatteet kuuluu laittaa pesukoneeseen.
Hän halusi auttaa ja laittoi koneeseen kaikkea mahdollista, sellaistakin mikä pitää pestä 30 asteessa. Minä sitten nypin niitä 30 asteen vaatteita pois koneesta samalla kun yritin levitellä sappisaippuaa 60 asteen vaatteiden tahroille. Sitten lapsi halusi sappisaippuapullon kädestäni. Sanoin että en voi sitä antaa. Tuli kiukku.
Hetken päästä loppui lapsella kiinnostus auttamiseen ja hän alkoi availla kylppärin kaappeja ja tonkia äidin tamponeja. Niitä olisi tosi kiva availla ja leikkiä. Kielsin, ja yritin ohjata tekemään jotain sallittua. Lapsi riehaantui ja alkoi nyt heitellä pyykkejä ympäriinsä ja viedä niitä toiseen huoneeseen. Luovutin. Lopetin pyykkikoneen lataamisen ja menin piirtämään lapsen kanssa värikynillä. Jatkoin pyykkien kanssa kun lapsi meni päiväunille. Oma aika kun lapsi nukkuu meni taas kotihommiin.
Selvästi mies käyttää päivällä kaiken liikenevän ajan somettamiseen. Taaperohan nukkuu vielä päiväunet, silloin pitäisi ukkelin pistää kämppä kuntoon.
Olen isoäitinä autellut poikani perheessä ja hoidellut lapsia, 2- ja 4-vuotiaita tarvittaessa työpäivän ajan. Ulkoilemme, laitan ruuan, korjaan jäljet, siivoan ja huolehdin pyykit, ruokin kissat ja vielä ehdimme yhdessä leikkimäänkin lasten kanssa. Vanhempien kotiin tullessa on ruoka valmis ja koti siisti. Ei ole vaikeaa. Hävettävä ukko, huutista sille kun kehtaakin.