Lue keskustelun säännöt.
Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?
Ensinnäkin, ei ole syntyvyys pelkästään laskussa, vaan laskussa on myös se, kuinka paljon lapsia nuoret haluavat ylipäätään. Nykynuoret haluavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet. Eli suunniteltu lapsilukukin on pienempi kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lisäksi vapaaehtoinen lapsettomuus kasvattaa suosiotaan.
Kerro ihan rehellisesti, minkä tai mitkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuorilla on vähemmän halua hankkia lapsia. Suomessa harjoitettu politiikka? Yhteiskunnan asenteet? Kielteinen ja raskas kuva perhe-elämästä? Raha- ja työllisyystilanne? Kulttuurin ja ajattelutavan muutos? Halu tehdä elämässään muuta? Huoli ilmastosta, luonnonvarojen riittävyydestä ja ylikansoituksesta? Ympäristömyrkyt, ovatko vieneet ihmisiltä lisääntymisvietin?
On tullut nähtyä vaikka minkälaisia väitteitä, kun on netissä keskusteluja lukenut. Muun muassa juuri kaikkia noita, mitä tuossa äsken mainitsin. Kerro sinä oma näkemyksesi, minkä arvelet olevan tähän syynä.
Kommentit (2387)
Vierailija kirjoitti:
Muttamutta... sama se oli itselläkin nuoruudessa. Miltei 10 vuotta miehen kanssa opiskeltiin ja tehtiin töitä, vapaat kierrettiin Eurooppaa, käytiin elokuvissa, baareissa, kavereilla, fillaroitiin, harrastettiin, rempattiin kämppiä. Sitten tuli olo että jotain muutakin vois olla. Perustettiin perhe. Olihan siinä kiirevuosia mutta se oli myös hauskaa aikaa. Lasten kanssa harrastettiin ja matkustettiin ja huomattiin, että aika samoja juttuja heidänkin kanssaan pystyi tekemään. Ja lisäksi oli kaikki se oma hauska, meidän porukka ja meidän jutut.
Nyt omat lapset on isoja ja heillä alkaa olla omat perheet. Näen että he rakastavat lapsiaan ja nauttivat heidän seurastaan ja meille isovanhemmille nämä pienet on tietenkin kultaa kalliimpia. Hekin aikansa viettivät nuoruutta ja menivät, mutta ajan kanssa mielenkiinto kääntyi perheeseen. Onko se niin, että jos olet kasvanut perheessä rakastettuna, itsekin haluat perheen itsellesi, mutta jos lapsuus on ollut yhtä tappelua, et halua? En tiedä. Vähän kyllä surettaa nähdä lehdistä vaikka nyt tuon yhden naispainnonnostajan kuvia festareilta ja puheita avoimesta liitosta ja vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Että joku festareilla käyminen menee perheen edelle... vaikea ymmärtää.
Höpötä mitä höpötät, kaikki eivät halua määrittelemääsi perhettä. Sinulle perhe tarkoittaa ydinperhettä, vanhemmat plus lapset, muille se voi tarkoittaa jotain muuta. Minulle ydinperheajatus olisi helvetti. Lapsia aletaan vääntään, kun tajutaan, että tätä tämä elämä nyt on, ei tällä oikeasti ole mitään merkitystä tai päämäätää, niin täytyy kuolemanpelossaan yrittää luoda itselleen jokin illuusio omasta tärkeydestään ja merkityksellisyydestään luomalla uusi olento (joka ei ikinä ole pyytänyt syntyä) tänne kärsimään samaa eksistentiaalista tuskaa. Tai sitten mennään vaan eläinaivoilla eikä rasiteta päätä liiaksi sillä kysymyksellä onko ylensäkään oikein muovata uutta elämään tänne, koska kärsimystä ei elämästä puutu, jos ei muuta tuskaa niin vanhuus ja kuolema pysyvät ainakin. Eli katsoi sitä miltä kantilta hyvänsä, lisääntyminen on vain ja ainoastaan itsekäs teko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua lapsia joten siksi en aio lapsia tehdä.
En halua lapsia koska en vain halua niitä.
Joskus 1950-luvulla varmaan olisin tehnyt lapsia koska silloin ei kunnollista ehkäisyä ollu ja silloin isän/miehen rooli oli paljon parempi kuin nykyään ja siihen aikaa muutenkin ihmiset ja yhteiskunta vaikutti paremmalle kuin nykyään.
Yksinkertaista eikö?
M30Isän rooli oli parempi? Eli se että ei ollut roolia ollenkaan.
Tässäpä taas esimerkki miksi syntyvyys laskee. Vain naisilla on vastuu kaikesta
No niinpä. Ennen vanhaan ei erottu koska hyvin usein kotiäidillä ei yksinkertaisesti ollut varaa siihen, hän kun eli täysin miehen armoilla ja rahoilla. Äiti kertoi, että isänsä oli kun täys vieras lapsille, saattoi korkeintaan tulla taputtamaan vähän päätä mutta eipä oikein muuta. Mikähän oli tää vanha hyvä aika josta ihmiset aina kirjoittavat??
Mulla ei vain ole äidinvaistoa ja pelkään, että olisin totaalinen hirvioäiti. Mulla ei ole ollut koskaan kunnollista hoivaviettiä, ei eden nukkeja kohtaan lapsena. En siedä edes huonosti käyttäytyviä aikuisia ja ensireaktioni huutavaa ja mekastavaa ihmistä kohtaan on a) huutaa takaisin, tai b) lyödä että oppiipahan olemaan. Kenenkään lapsen ei pidä tätä kokea, enkä voi luvata että jaksaisin olla aina iloinen ja ymmärtävä, vaikeuksia sietävä äiti.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei vain ole äidinvaistoa ja pelkään, että olisin totaalinen hirvioäiti. Mulla ei ole ollut koskaan kunnollista hoivaviettiä, ei eden nukkeja kohtaan lapsena. En siedä edes huonosti käyttäytyviä aikuisia ja ensireaktioni huutavaa ja mekastavaa ihmistä kohtaan on a) huutaa takaisin, tai b) lyödä että oppiipahan olemaan. Kenenkään lapsen ei pidä tätä kokea, enkä voi luvata että jaksaisin olla aina iloinen ja ymmärtävä, vaikeuksia sietävä äiti.
Ajattelet lapsen oikeuksia hyvään ja turvalliseen lapsuuteen mikä on vaan positiivinen asia. Ei varmaan ennen vanhaan näitä asioita mietitty, ja sen takia ihmiset teki paljon enemmän lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muttamutta... sama se oli itselläkin nuoruudessa. Miltei 10 vuotta miehen kanssa opiskeltiin ja tehtiin töitä, vapaat kierrettiin Eurooppaa, käytiin elokuvissa, baareissa, kavereilla, fillaroitiin, harrastettiin, rempattiin kämppiä. Sitten tuli olo että jotain muutakin vois olla. Perustettiin perhe. Olihan siinä kiirevuosia mutta se oli myös hauskaa aikaa. Lasten kanssa harrastettiin ja matkustettiin ja huomattiin, että aika samoja juttuja heidänkin kanssaan pystyi tekemään. Ja lisäksi oli kaikki se oma hauska, meidän porukka ja meidän jutut.
Nyt omat lapset on isoja ja heillä alkaa olla omat perheet. Näen että he rakastavat lapsiaan ja nauttivat heidän seurastaan ja meille isovanhemmille nämä pienet on tietenkin kultaa kalliimpia. Hekin aikansa viettivät nuoruutta ja menivät, mutta ajan kanssa mielenkiinto kääntyi perheeseen. Onko se niin, että jos olet kasvanut perheessä rakastettuna, itsekin haluat perheen itsellesi, mutta jos lapsuus on ollut yhtä tappelua, et halua? En tiedä. Vähän kyllä surettaa nähdä lehdistä vaikka nyt tuon yhden naispainnonnostajan kuvia festareilta ja puheita avoimesta liitosta ja vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Että joku festareilla käyminen menee perheen edelle... vaikea ymmärtää.
Sama kaava itsellä. Alle kolmekymppisenä ajatus lapsesta lähes kuvotti ja pelkkä synnytyssairaalan kyltin näkeminen aiheutti pakokauhua.
Yli kolmekymppisenä ajatus jotenkin muuttui ja 4 lasta tein. Lasten saannin jälkeen ne asiat jotka muka ennen oli elämää suurempia kutistuivat pieniksi ja sitä sai huomata, ettei mikään ole tärkeämpi, kuin se oma lapsi. Arvomaailma muuttuu täysin. Mutta elämästä ei tule tylsempää, eikä oma elämä mihinkään katoa, päinvastoin, elämään tulee paljon lisää ja positiivisessa mielessä.
Lasten kanssa voi harrastaa, matkustaa ja tehdä kaikkea mitä ennenkin. Reissuista vaan tulee hauskempia, kun on enemmän porukkaa mukana ja ihan sitä omaa porukkaa, oma perhe.
Meilläkin lapset jo nuoria aikuisia ja heillä omat elämät, mutta vaikka monta asiaa elämässäni kadun, lasten saaminen ei niihin asioihin kuulu. Parasta mitä olen tässä elämässä saanut kokea on lapset.
Minulle kuulostaa ehdottomasti kamalalta, että aiemmin itselleni tärkeät ja elämää suuremmat asiat vaan kutistuisivat mitättömiksi ja jostain muusta tulisi kaiken keskipiste. Samoin se, että alkaisin rakastaa ihmistä, jota en edes tunne, enkä voisi asialle mitään. Maksimimäärä ihmisiä missä tahansa tapahtumassa, matkalla, kotona, arkielämässä ja juhlaseurana on minulle kaksi, kolme on jo liikaa. Nämä koko perheen matkat ja lasta kohtaan koetut kaikennielevät rakkauden ja suojelunhalun tunteet eivät todellakaan ole itselleni kannustavia kuvauksia siitä, mitä tapahtuu, kun tulee äidiksi, vaan ihan kauhistuttavia skenaarioita.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on liian lyhyt, että olisin vähintään 18 vuotta kiinni yhdessä henkilössä
Toivoitko, että sun vanhemmat kuolisivat , kun olit 18v ja viettänyt heidän kanssaan jo noin monta vuotta ;D?
Elämä kun on liian lyhyt, että samassa ihmisessä on kiinni 18v.
Tai oletko sitä mieltä, että aviopuolisosta on parasta erota viimeistään, kun on oltu yhdessä 18v, koska elämä on liian luhyt tuhlattavaksi samalle ihmiselle ja olet jo ollut tuossa ihmisessä "kiinni" tarpeeksi kauan.
Ei sinun tarvitse siinä lapsessa "olla kiinni" , kuin sen ajan, kun lapsi on vauva. Sen jälkeen se jo menee tarhaan ja kouluun, etkä ole siinä kiinni sen kummemmin, kuin aviopuolisossakaan, joka käy töissä ja näätte iltaisin.
Tää on kyllä huonoin perustelu, että ei voi tehdä lapsia, koska ei halua olla ihmisessä "kiinni" 18v ja kuitenkin me kaikki ollaan läheisissä "kiinni" ja toivotaan, että tuo suhde kestäisi mahdollisimman kauan.
Että omat vanhemmat, omat sisarukset, omat ystävät , omat lapset olisivat rinnalamme mahdollisimman kauan, ei vain tuota 18 vuotta.
Ymmärrän kyllä että tuo kommentoija tarkoittaa, että vastuussa lapsesta, mutta se ei ole sama kuin olla "kiinni" jossakin. Lapsesta voi kantaa vastuun, mutta se ei tarkoita, etteikö sinä koko 18 vuoden aikana voisi tehdä yhtään mitään. Kököttää vain ja olla lapsessa kiinni.
Sen 18v voi viettää ihan normaalia elämä ja niin ihmiset yleensä tekeekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En miehenä tahdo lasta naisen kanssa, koska monet monet miehet kertovat kumppaninsa muuttuneen totaalisesti lapsen synnyttyä, ei kiitos. Lisäksi miesten oikeudet omaan lapseensa on naurettavat. Mitä jos tuo nainen päättääkin muuttaa lapsen kanssa pois? En voi tehdä asialle yhtään mitään, ja tämä on muka tasa-arvoinen maa?
Juuri näin. Mulle kävi niin. Vasta monien vuosien oikeustaisteluiden jälkeen ja lakimiehille kymmeniä tuhansia maksaneena pääsin tilanteeseen, jossa voin joskus edes nähdä lastani.
Olisin halunnut useammankin lapsen, mutta tämän ensimmäisen tapauksen kanssa meni uskoni suomalaiseen yhteiskuntaan ja jopa naisiin.
Samoin olen velkainen tästä syystä seuraavat vuosikymmenet.
Tyhmät ihmiset kuvittelee, että elämä on jotenkin aikataulutettavissa ja budjetoitavissa kaikilta osin. Abortti tehdään, kun ei se nyt mun aikatauluun sovi eikä mun budjettiin, sen jälkeen odotellaan muutamia vuosia ja kuvitellaan, että nyt lapsi saa tulla. Mutta eipä tule ei kuin apteekin hyllyltä.Kauheaa, miten tämä voi olla mahdollista, kun minä niin suunnittelin tarkkaan elämäni kulun. Tässä vain yksi esim., ei ainoa toki, moni nuori on aivopesty jotenkin siihen, että kaikki sujuu niinkuin itse suunnittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on liian lyhyt, että olisin vähintään 18 vuotta kiinni yhdessä henkilössä
Jos et ole kuullut, niin se napanuora tosiaan leikataan heti siinä synnytyksen jälkeen.
Lapsi on ollut yksi elämäni parhaita asioita. Pelkäsin kaikenlaista ennen kuin päätettiin yrittää, ja pelkäsin läpi raskauden myös. Rakastan pikku perhettäni, lastani silti enemmän, mitä olisin koskaan voinut edes kuvitella mahdolliseksi. Ei se myöskään ole estänyt meitä elämästä elämäämme. Matkustamme edelleen, harrastamme monipuolisesti, unelmoimme ja teemme asioita edelleen, joihin lapsi ei kuulu tai tulee osana mukana. Järjen tasolla ei voi koskaan tietää jotain sellaista, jonka tuntee sydämessään. Kun tapasin lapseni ensimmäistä kertaa, elämäni sai ihan uudenlaisen perspektiivin. Onneksi en antautunut kaikenmaailman peloille. Eli minä sanoisin, että pelko ohjaa monia nykyään. Halutaan rationalisoida kaikki ja sen siivellä oikeasti eletään pelosta käsin ja tehdään sieltä päätöksiä. Ihmisillä ei ehkä ole kykyä heittäytyä enää ja uskaltaa hypätä sellaiseen, josta ei tiedä 100% varmasti, mitä tulee käymään.
Toisaalta juuri se on elämää parhaimmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä nykymiehet on saanut vihiä tästä demla yhteiskunnan menosta.
Erossa sut kupataan ja elatusmaiksut on niin suuret esim 1000 e kk että elämällä ei ole enää mitään merkitystä.
Minulla on kaksi lasta, joita rakastan suunnattomasti. Kyllä sitä silti useinkin muistelee, miten paljon helpompaa oli, kun tarvitsi huolehtia vain itsestään. Sai levätä, olla, mennä ja tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on kasvaneesta hyvinvoinnista. Köyhemmissä maissa, joka Suomikin oli vielä hetki sitten, piti tehdä lapsia, jotka takasivat vanhuksille kohtuullisen loppuelämän ilman sosiaaliturvaa. Mitä enemmän sosiaaliturvaa on, sitä vähemmän tehdään lapsia. Lopulta käy kuten on jo käynyt eli vanhuksia on enemmän ja työikäisiä vähemmän ja yhteiskunta alkaa näivettymään. Tulee säästökuureja. Silti osa suomalaisistakin ajattelee ettei tänne saa päästää ihmisiä muista maista. Suomessa on noin puolikkaan suurkaupungin verran asukkaita haulikolla ammuttuina ympäri korpia. Väkimäärä pitäisi olla kymmenkertainen, niin tänne syntyisi toimeliaisuutta, joka kasvattaisi taloutta.
Ne ei tiedämiten paljon saa rahaa kun tekee lapsia. Tulee äitiyspäivärahaa.vanheimpaanrahaa.kotihoidontukea ja lapsilisää.Ne on kuullut vaan siitämiten lapsiin menee sitä rahaa.
Kuppaus jatkuu vielä 9 vuotta kirjoitti:
Ehkä nykymiehet on saanut vihiä tästä demla yhteiskunnan menosta.
Erossa sut kupataan ja elatusmaiksut on niin suuret esim 1000 e kk että elämällä ei ole enää mitään merkitystä.
Niin. Missä sanotaan, että lapsien PITÄÄ jäädä naiselle? Ei missään. Niistä voi sopia.
Kuppaus jatkuu vielä 9 vuotta kirjoitti:
Ehkä nykymiehet on saanut vihiä tästä demla yhteiskunnan menosta.
Erossa sut kupataan ja elatusmaiksut on niin suuret esim 1000 e kk että elämällä ei ole enää mitään merkitystä.
Tuskin sinun tuloilla on vaaraa 1000e/kk elatusmaksuihin. Tuollaisia elatusmaksuja ei varmaan maksa Suomessa kukaan, mutta ymmärrät varmaan, ettei se lapsi pyhällähengellä elä senkään jälkeen, kun sinä olet muuttanut eri osoitteeseen? Ihan samalla lailla se syö ja tarvitsee vaatteita jne.
Onko niin, että kun miehet kuuluvat vielä perheeseen he eivät maksa lapsensa kuluja ollenkaan ?
Vähän siltä tuntuu, kun hirveä valitus alkaa erotessa siitä, että joutuu maksamaan omalle lapselleen sen 200e/kk millä omalta osalta elättää omaa lastaan.
Ajatteleeeko mies tosiaan niin, että kun on naimisissa se oma lapsi en maksa mitään? Vaimojen rahoillako ne perheet todellakin elätetään? Ja kun erossa mies joutuukin alkaa kustannatamaan lapsensa elämää nousee siitä kauhea poru? Miehen pitäisi saada käyttää kaikki rahansa itsensä ja ex-vaimon pitäisi yksin elättää lapset? Omituista.
Vaikka niihän se taitaa monesti olla. Nainen ostaa ruuat, lasten vaatteet /kengät/toppapuvut ym, maksaa harrastukset jne. Miehelle tulee täytenä yllätyksenä, kun eroaa, että lapseen kuluu rahaa.
Velimies kirjoitti:
Kuppaus jatkuu vielä 9 vuotta kirjoitti:
Ehkä nykymiehet on saanut vihiä tästä demla yhteiskunnan menosta.
Erossa sut kupataan ja elatusmaiksut on niin suuret esim 1000 e kk että elämällä ei ole enää mitään merkitystä.
Niin. Missä sanotaan, että lapsien PITÄÄ jäädä naiselle? Ei missään. Niistä voi sopia.
Ei miehet yleensä halua lähivanhemmaksi, kun se on niin työlästä.
Kuppaus jatkuu vielä 9 vuotta kirjoitti:
Ehkä nykymiehet on saanut vihiä tästä demla yhteiskunnan menosta.
Erossa sut kupataan ja elatusmaiksut on niin suuret esim 1000 e kk että elämällä ei ole enää mitään merkitystä.
Sinäkään et varmaan mistään hinnasta (edes siitä tonnin elatusmaksusta ;) ) ottaisi lapsia itsellesi erossa. Yleensä mies ei edes halua lapsia, ainakin jos ne vielä on kovin pieniä, kun ei niitä osata hoitaa. Ja vastuu on suuri uudesta ihmisen alusta. Eikä pääse töiden jälkeen jäämään kaljalle eikä poikien kanssa rälläämään.
Tiedoksi sinulle, nykyään on yhteishuoltajuus yleistä ja jos isä on siinä kunnossa, että pystyy lapsiaan hoitamaan, ei kellään äidillä ole sitä vastaan, että isä hoitaa lapsia ja saa itse lapsivapaata.
Lapsen hoito on raskasta ja siitä on hyvä välillä saada taukoa, varsinkin jos on yh ja kaikki vastuu itsellä.
Nuorena odottelin, että alkaisin pitää lapsista, mutta 31-veenä niin ei ole käynyt. Sukulaislapset on ok ja sillei tykkään, mutta päivä sisaruksen lapsen kanssa ja olen aivan puhki siitä jatkuvasta leikittämisestä ja ettei saa hetken rauhaa. En halua menettää omaa rauhaani, yöuniani ja olla jonkun tarvittavana 24/7.
En halua raskausajan lihomista, kun nykyisistäkin ylikiloista on vaikea päästä eroon. Synnytys ja loppuraskauden kivut ym. eivät myöskään houkuta.
Lisäksi maailman tilanne on huono ilmastonmuutoksen ja sodan uhkan vuoksi, tuleeko Venäjä rajan yli jossain kohti, saa nähdä.