Lue keskustelun säännöt.
Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?
Ensinnäkin, ei ole syntyvyys pelkästään laskussa, vaan laskussa on myös se, kuinka paljon lapsia nuoret haluavat ylipäätään. Nykynuoret haluavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet. Eli suunniteltu lapsilukukin on pienempi kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lisäksi vapaaehtoinen lapsettomuus kasvattaa suosiotaan.
Kerro ihan rehellisesti, minkä tai mitkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuorilla on vähemmän halua hankkia lapsia. Suomessa harjoitettu politiikka? Yhteiskunnan asenteet? Kielteinen ja raskas kuva perhe-elämästä? Raha- ja työllisyystilanne? Kulttuurin ja ajattelutavan muutos? Halu tehdä elämässään muuta? Huoli ilmastosta, luonnonvarojen riittävyydestä ja ylikansoituksesta? Ympäristömyrkyt, ovatko vieneet ihmisiltä lisääntymisvietin?
On tullut nähtyä vaikka minkälaisia väitteitä, kun on netissä keskusteluja lukenut. Muun muassa juuri kaikkia noita, mitä tuossa äsken mainitsin. Kerro sinä oma näkemyksesi, minkä arvelet olevan tähän syynä.
Kommentit (2387)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M32 kirjoitti:
Erittäin vaikeaa löytää nainen, joka olisi kouluttautunut edes keskipalkkaiselle ja normaalityöaikaiselle alalle.
En todellakaan halua lisääntyä minkään perässävedettävän, loppuelämän tukea tarvitsevan kaupankassan tai lähihoitajan kanssa. Haluan puolison joka seisoo omilla jaloillaan ja kykenee hoitamaan puoliskonsa ajallisesti ja taloudellisesti.
Tässä vastaa viestin 23 vela. Sinänsähän tämä ei kosketa minua, koska minä en muutoinkaan lähtökohtaisesti kaipaa lapsia elämääni ja myöskin, olen korkeasti koulutettu (koska pystyin) ja tienaan jotakuinkin kuin keskimääräinen insinööri.
Kai ymmärrät, että naiset joutuvat tuossa puun ja kuoren väliin. Lapset eivät itsellään hoidu. Kun nainen saa lapsen, sitä pitää hoitaa. Se tarkoittaa hoitoa kotona, ainakin edes jonkin aikaa. Tulot tippuvat väistämättä. Myöskin, vauvaa ei hoideta vain 2h per päivä, eikä edes tiettyyn säännölliseen kellon aikaan. Viestissäsi hieman haiskahtaa se, että sinua harmittaa se, että katsot, että nainen vain heittäytyy laiskottelemaan lapsen myötä.
Tee testi: nuku yösi pienissä pätkissä ja alle puolella normaalista yöunista (yhteensä tuntimäärällisesti) normaaleihin yöuniin nähden. Pyöritä pyykkikonetta joka pävä. Ripusta pyykit, viikkaa pyykit. Tiskaa, tee ruokaa. Käy kaupassa. Nouki jonkun uuvatin kalsarit lattialta, kerta toisensa jälkeen (ettei sitäkään vähää olisi voinut tehdä). Hymyile, koska muutoin kotona oleva mies alkaa murjottaa. Anna pesää, vaikka itseä v!tuttaisi. Älä vain unta näe, että saisit hetkeäkään omaa aikaa. Se on heippa entisille harrastuksille. Ei ole enää. Sen sijaan sinuun kohdistuu vaikka mitä odotuksia ja kaikenlisäksi joka puolelta tulee "hyvää tarkoittavia" neuvojia, anoppi etunenässä.
Kyllä panostusta lapsiin pitäisi tulla miestenkin puolelta. Mies ei voi odottaa, että vanha 50/50 sääntö toimisi sillä ajatuksella, että lapset menisi täysin naisen hoidettavaksi. Että nainen hoitaisi edelleen oman puolikkaan ja hoitaisi lapsen ja kaikki lapseen liittyvät asiat. Ymmärrän kyllä hyvin, jos mieli pahoittuu siitä, jos kokemus on se, että toinen sluibaa. Tunne on varmasti molemminpuolinen. Sanoisin vaan, että miehillä on perusasenteessa jo lähtökohtaisesti vikaa. Lapset eivät ole "nainen" -otsikon alla, vaan kyllä siitä nyt tulee duunia miehellekin. Otappa koko potista koppi ja sen jälkeen hoida oma puolikkaasi kuin ennenkin - miltä mahtaisi tuntua?
Olet vähän hakoteillä tietojesi kanssa, ehkä siksi oletkin vela. Jos naiset tekisivät itse vaatimiaan remontteja, kasaisivat ikwahuonekalunsa, tekisivät ylitöitä, ym, silloin ehkä miehilläkin olisi enemmän energiaa muuhun. Lisäksi naisten tapa määritellä mitä kodissa on ja miten siellä eletään ei ole kovin innostava asia. Yhisä
Niinpä niin. Entä sitten kun on nainen joka kasaa itse huonekalunsa, tekee ylitöitä, ja remontoikin tarpeen vaatiessa? Sinun mielestäsi se on varmaankin mahdottomuus, mutta oikeasti tämä on ihan nykypäivää, ja suuri osa naisista tekee juurikin mainittuja askareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En miehenä tahdo lasta naisen kanssa, koska monet monet miehet kertovat kumppaninsa muuttuneen totaalisesti lapsen synnyttyä, ei kiitos. Lisäksi miesten oikeudet omaan lapseensa on naurettavat. Mitä jos tuo nainen päättääkin muuttaa lapsen kanssa pois? En voi tehdä asialle yhtään mitään, ja tämä on muka tasa-arvoinen maa?
Juuri näin. Mulle kävi niin. Vasta monien vuosien oikeustaisteluiden jälkeen ja lakimiehille kymmeniä tuhansia maksaneena pääsin tilanteeseen, jossa voin joskus edes nähdä lastani.
Olisin halunnut useammankin lapsen, mutta tämän ensimmäisen tapauksen kanssa meni uskoni suomalaiseen yhteiskuntaan ja jopa naisiin.
Samoin olen velkainen tästä syystä seuraavat vuosikymmenet.
Tosi harmi, että sulle kävi tuollainen epäoikeudenmukaisuus. Onhan se selvä, että tuollainen koettelemus riisuu naiiviuden, eikä enää luota ihmisiin, tai mihinkään, samalla lailla. Voi myös katkeroitua, mutta olisi hyvä muistaa, että ihmiset ja naiset on yksilöitä myös. Naisissakin on kuitenkin persoonallisuushäiriöisiä, mutta kaikilla ei ole tietenkään ja se, miten ne ilmenee, vaihtelee yksilöittäin. Esimerkiksi minä ja ex -mies jaetaan puoliksi lapsen hoitoaika. Viikko-viikko -systeemi, ja tietääkseni se on Suomessa yleisin. Mutta joo, ymmärrän tuon tuskan.
Maailman epävarma tilanne. Ilmaston muutos. Ja mikä pahinta nyky mummot hoitaa itseään, eikä ole lapesenpiika automaatti. 🤭
Velimies kirjoitti:
Kyse on kasvaneesta hyvinvoinnista. Köyhemmissä maissa, joka Suomikin oli vielä hetki sitten, piti tehdä lapsia, jotka takasivat vanhuksille kohtuullisen loppuelämän ilman sosiaaliturvaa. Mitä enemmän sosiaaliturvaa on, sitä vähemmän tehdään lapsia. Lopulta käy kuten on jo käynyt eli vanhuksia on enemmän ja työikäisiä vähemmän ja yhteiskunta alkaa näivettymään. Tulee säästökuureja. Silti osa suomalaisistakin ajattelee ettei tänne saa päästää ihmisiä muista maista. Suomessa on noin puolikkaan suurkaupungin verran asukkaita haulikolla ammuttuina ympäri korpia. Väkimäärä pitäisi olla kymmenkertainen, niin tänne syntyisi toimeliaisuutta, joka kasvattaisi taloutta.
Minä en jaksa uskoa, että lapsia olisi tehty kymmenittäin vanhuuden turvaksi. Raskausaika on ollut vaivalloista ja synnytys kivuliasta ja vaarallista.
Kyllä lähempänä totuutta on se, että ennen niitä lapsia tuli, kun ei ollut ehkäisyä. Ei kukaan halunnut 10 lasta ja siinä oli riskinsä, ettei niitä vanhuuden päiviä edes koskaan olisi tullut(mihin niitä lapisa olisi turvaksi tarvittu) koska niin moni nainen kuoli synnytykseen.
Tuolla aikaisemmin kirjoitin, että omalla äidilläni s. 20-luvulla, oli 12 lasta ja sanoi aina, että jos olisi voinut valita, ei olisi ollut kuin yksi.
Oon 27v ja 3 lasta. Lisääkin haluan. Moni kaverini kyllä lapseton ja tätä katsellessa miettii haluaako ollenkaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lasta, joita rakastan suunnattomasti. Kyllä sitä silti useinkin muistelee, miten paljon helpompaa oli, kun tarvitsi huolehtia vain itsestään. Sai levätä, olla, mennä ja tehdä.
Totta kai lapset vaatii paljon, mutta antavat vielä enemmän. Itse en vaihtaisi helppoa elämää lapsiini.
Sama oikeastaan pätee melkein mihin vain. Jos hommaat koiran, on siitä työtä ja vaivaa, mutta siitä on silti vielä 100x enemmän iloa, kuin vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki geenit täysin hukkaan jos ei jälkeläisiä. Käytännössä hukkaan heitetty surkea elämä. Sama kiivetä kerrostalon katolle ja ....
Kaikkien sukulinjojen kaikki geenit menevät lopulta hukkaan ja kenestäkään meistä ei jää maailmankaikkeuteen mitään.
Vai meinasitko että maapallo on ihmiselle elinkelpoinen ikuisesti? Vielä sittenkin kun miljardien vuosien päästä meret ovat haihtuneet ja elinolot ovat samat kuin Venuksella? Tai kun auringosta viimein tulee punainen jättiläinen joka nielaisee maan?
No tuohon väliin kyllä mahtuu niitä onnen ja toiveikkuuden hetkiäkin. Minä ainakin nautin, että on 2 tervettä lasta. Vaikkakin esikoinen nukkui pois 3 kk iässä.
Kyllä elämään mahtuu paljon hyvää, kun osaa arvostaa nykyhetkeä;
-eikä ripustaudu menneisyyteen, tai maalaa uhkakuvaa tulevaisuuteen.
Jos menneisyys ja tulevaisuus on pelkkää negatiivisuutta, kuinka pystyt nauttimaan nykyhetkestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miiliniilistä kirjoitti:
Kun miettii tuota ympäristöä,eronneita yksi muksu ,uudella kumpp.lapsia.Tai jopa seksuaalinen suunt.niin miten lapsia tulisi.Kahden lapsen politiikka meillä joilla lapset tehty.Oikeasti.Ja kuka tänne lapsia tekisi tämmönen maa.Kurja elämä,eikun kovenee En tarkoita pitäis elää kuin pellossa,kun olis ees töitä kaikille,se leipä.Sekin kun ei niin itsestään selvyys vaikka olisit kuinka koulutettu,ja lukenut.
On toki totta, että korkea veroaste kurjistaa Suomea, ja vie työpaikat pois maasta.
Se on sääli, mutta vielä suuri osa kansasta hyväksyy älyttömyyksiin menevän veroasteen ja byrokratian.
Mutta, maailmassa on maita, jotka pärjäävät. Tulevaisuudessa yksilöt kilpailuttavat ja pisteyttävät maat sen mukaan; kuinka ne ovat onnistuneet esim suorassa demokratiassa, kohtuullisessa ja oikeudenmukaisessa veroasteessa. Kuinka ylipäätänsä matalalla veroasteella, hyvinvoiva ja dynaaminen järjestelmä rahoitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Joo tosiaan spekulointi sikseen, mitä jos kuunneltaisiin ihan niitä veloja itseään?
Olen vela ilmastosyistä. Tuntuu idiotismilta lisääntyä maailmassa, jossa luonnonkatastrofit ja miljardien ihmisten sosiaalinen ahdinko massamuuttoineen on edessä. Välitän hypoteettisesta lapsestani sen verran, etten jätä häntä tänne kärsimään kun itse pääsen alta pois ehkä jopa ajoissa. Lisäksi en halua osallistua liikakansoitukseen mitenkään.
N27
Niin tai sitten kuunnellaan niitä muita veloja. Miksi pitää olla 'syitä' - jos ei halua lapsia niin ei halua lapsia. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että vanhempiani ja anoppia ilahduttaisi lapsenlapsi tai useampi. Seuraavat asiat mietityttää/pelottaa/ahdistaa:
-synnytysvideoiden katsominenkin pyörryttää ja jutut repeämisistä ym.
-Pinnallinen asia, mutta raskausarvet ja lihominen pelottaa, kun nytkin huono itsetunto
-Tarvitsen omaa rauhaa, että palaudun. Pikkulapsiarjessa sitä ei välttämättä saa
-En lähtökohtaisesti välitä lapsista
-Mulla on ajoittain keskivaikea ja ajoittain vaikea masennus ja olen ymmärtänyt, että tällöin saatetaan tehdä lasu. Sillä on kammottava kaiku, että lapset viedään ym., vaikka sitä kautta nykyisin taitaa saada enemmänkin tukea arkeen lasten kanssa
-Tulotason tippuminen taas ja eläkkeiden kertymisen loppuminen tuntuu arvelluttavalta: joo tiedän, että sopeutuu, kun on pakko, mutta useita vuosia pienellä tulotasolla mm. opiskeluiden vuoksi eläneenä ja viimein parempaan palkkaan päässeenä ei tee mieli kokeilla taas tiukenteluja
-Oma ylipaino on sekä este raskaudelle, että herkkä asia itselle: en tiedä jaksaisinko terveydenhuollon mahdollisia taivasteluja painosta. Tai vastaavasti jos pääsen normaalipainoon, raskauskilot eivät tunnu motivoivilta. Niistäkin pääsee eroon joo, mutta masennustaustalla, väsymyksellä ja mahdollisten repeämien ym. palautumisella varmasti oma vaikutus onko voimavaroja siihen
-Mies ei auta juurikaan kotitöissä ym., joten huolettaa tuleeko lapsen hoitokin mulle pääosin
-Lapsen kasvatus on älyttömän vastuullista ja miten sitä onnistuu, että tulee järkevä lapsi ja kansalainen?
-Miehellä perinnöllinen suolistosairaus, jonka vittumaisuutta ei haluaisi enää muille koettavaksi
Itse haaveilin aina suuresta perheestä. Olihan se aika järkytys kuinka paljon se yksi lapsi jo vei voimia, vaikka oli haluttu ja toivottu. . . Silti joskus mielessäni käy, olisiko ollut vain helpompaa viettää lapsetonta elämää. Ei tämä ihan sellaista ollut mitä kuvittelin. Paljon olisi kirjoitettavaa asiasta.
Ikävä on mm: rauhalliset leffaillat ja sarjamaratonit miehen kanssa silloin kun huvitti. Seksiä mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Yhdessä kaupassa käyminen rauhassa ilman kiirettä ja spontaani mietintä mitä kokataan. Kokkaus oli meille rakas yhteinen harrastus. Nykyään se on sitä perus arkiruokaa, pläääää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M32 kirjoitti:
Erittäin vaikeaa löytää nainen, joka olisi kouluttautunut edes keskipalkkaiselle ja normaalityöaikaiselle alalle.
En todellakaan halua lisääntyä minkään perässävedettävän, loppuelämän tukea tarvitsevan kaupankassan tai lähihoitajan kanssa. Haluan puolison joka seisoo omilla jaloillaan ja kykenee hoitamaan puoliskonsa ajallisesti ja taloudellisesti.
Tässä vastaa viestin 23 vela. Sinänsähän tämä ei kosketa minua, koska minä en muutoinkaan lähtökohtaisesti kaipaa lapsia elämääni ja myöskin, olen korkeasti koulutettu (koska pystyin) ja tienaan jotakuinkin kuin keskimääräinen insinööri.
Kai ymmärrät, että naiset joutuvat tuossa puun ja kuoren väliin. Lapset eivät itsellään hoidu. Kun nainen saa lapsen, sitä pitää hoitaa. Se tarkoittaa hoitoa kotona, ainakin edes jonkin aikaa. Tulot tippuvat väistämättä. Myöskin, vauvaa ei hoideta vain 2h per päivä, eikä edes tiettyyn säännölliseen kellon aikaan. Viestissäsi hieman haiskahtaa se, että sinua harmittaa se, että katsot, että nainen vain heittäytyy laiskottelemaan lapsen myötä.
Tee testi: nuku yösi pienissä pätkissä ja alle puolella normaalista yöunista (yhteensä tuntimäärällisesti) normaaleihin yöuniin nähden. Pyöritä pyykkikonetta joka pävä. Ripusta pyykit, viikkaa pyykit. Tiskaa, tee ruokaa. Käy kaupassa. Nouki jonkun uuvatin kalsarit lattialta, kerta toisensa jälkeen (ettei sitäkään vähää olisi voinut tehdä). Hymyile, koska muutoin kotona oleva mies alkaa murjottaa. Anna pesää, vaikka itseä v!tuttaisi. Älä vain unta näe, että saisit hetkeäkään omaa aikaa. Se on heippa entisille harrastuksille. Ei ole enää. Sen sijaan sinuun kohdistuu vaikka mitä odotuksia ja kaikenlisäksi joka puolelta tulee "hyvää tarkoittavia" neuvojia, anoppi etunenässä.
Kyllä panostusta lapsiin pitäisi tulla miestenkin puolelta. Mies ei voi odottaa, että vanha 50/50 sääntö toimisi sillä ajatuksella, että lapset menisi täysin naisen hoidettavaksi. Että nainen hoitaisi edelleen oman puolikkaan ja hoitaisi lapsen ja kaikki lapseen liittyvät asiat. Ymmärrän kyllä hyvin, jos mieli pahoittuu siitä, jos kokemus on se, että toinen sluibaa. Tunne on varmasti molemminpuolinen. Sanoisin vaan, että miehillä on perusasenteessa jo lähtökohtaisesti vikaa. Lapset eivät ole "nainen" -otsikon alla, vaan kyllä siitä nyt tulee duunia miehellekin. Otappa koko potista koppi ja sen jälkeen hoida oma puolikkaasi kuin ennenkin - miltä mahtaisi tuntua?
Olet vähän hakoteillä tietojesi kanssa, ehkä siksi oletkin vela. Jos naiset tekisivät itse vaatimiaan remontteja, kasaisivat ikwahuonekalunsa, tekisivät ylitöitä, ym, silloin ehkä miehilläkin olisi enemmän energiaa muuhun. Lisäksi naisten tapa määritellä mitä kodissa on ja miten siellä eletään ei ole kovin innostava asia. Yhisä
Niinpä niin. Entä sitten kun on nainen joka kasaa itse huonekalunsa, tekee ylitöitä, ja remontoikin tarpeen vaatiessa? Sinun mielestäsi se on varmaankin mahdottomuus, mutta oikeasti tämä on ihan nykypäivää, ja suuri osa naisista tekee juurikin mainittuja askareita.
ja kaikki aika pois lapsilta.
Isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En miehenä tahdo lasta naisen kanssa, koska monet monet miehet kertovat kumppaninsa muuttuneen totaalisesti lapsen synnyttyä, ei kiitos. Lisäksi miesten oikeudet omaan lapseensa on naurettavat. Mitä jos tuo nainen päättääkin muuttaa lapsen kanssa pois? En voi tehdä asialle yhtään mitään, ja tämä on muka tasa-arvoinen maa?
Juuri näin. Mulle kävi niin. Vasta monien vuosien oikeustaisteluiden jälkeen ja lakimiehille kymmeniä tuhansia maksaneena pääsin tilanteeseen, jossa voin joskus edes nähdä lastani.
Olisin halunnut useammankin lapsen, mutta tämän ensimmäisen tapauksen kanssa meni uskoni suomalaiseen yhteiskuntaan ja jopa naisiin.
Samoin olen velkainen tästä syystä seuraavat vuosikymmenet.
Rahat kiinnostaa enemmän kuin lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on liian lyhyt, että olisin vähintään 18 vuotta kiinni yhdessä henkilössä
Toivoitko, että sun vanhemmat kuolisivat , kun olit 18v ja viettänyt heidän kanssaan jo noin monta vuotta ;D?
Elämä kun on liian lyhyt, että samassa ihmisessä on kiinni 18v.
Tai oletko sitä mieltä, että aviopuolisosta on parasta erota viimeistään, kun on oltu yhdessä 18v, koska elämä on liian luhyt tuhlattavaksi samalle ihmiselle ja olet jo ollut tuossa ihmisessä "kiinni" tarpeeksi kauan.
Ei sinun tarvitse siinä lapsessa "olla kiinni" , kuin sen ajan, kun lapsi on vauva. Sen jälkeen se jo menee tarhaan ja kouluun, etkä ole siinä kiinni sen kummemmin, kuin aviopuolisossakaan, joka käy töissä ja näätte iltaisin.
Tää on kyllä huonoin perustelu, että ei voi tehdä lapsia, koska ei halua olla ihmisessä "kiinni" 18v ja kuitenkin me kaikki ollaan läheisissä "kiinni" ja toivotaan, että tuo suhde kestäisi mahdollisimman kauan.
Että omat vanhemmat, omat sisarukset, omat ystävät , omat lapset olisivat rinnalamme mahdollisimman kauan, ei vain tuota 18 vuotta.
Ymmärrän kyllä että tuo kommentoija tarkoittaa, että vastuussa lapsesta, mutta se ei ole sama kuin olla "kiinni" jossakin. Lapsesta voi kantaa vastuun, mutta se ei tarkoita, etteikö sinä koko 18 vuoden aikana voisi tehdä yhtään mitään. Kököttää vain ja olla lapsessa kiinni.
Sen 18v voi viettää ihan normaalia elämä ja niin ihmiset yleensä tekeekin.
nämä lasten vihaajat ovat olleet lapsuuden laitoksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei vain ole äidinvaistoa ja pelkään, että olisin totaalinen hirvioäiti. Mulla ei ole ollut koskaan kunnollista hoivaviettiä, ei eden nukkeja kohtaan lapsena. En siedä edes huonosti käyttäytyviä aikuisia ja ensireaktioni huutavaa ja mekastavaa ihmistä kohtaan on a) huutaa takaisin, tai b) lyödä että oppiipahan olemaan. Kenenkään lapsen ei pidä tätä kokea, enkä voi luvata että jaksaisin olla aina iloinen ja ymmärtävä, vaikeuksia sietävä äiti.
Ajattelet lapsen oikeuksia hyvään ja turvalliseen lapsuuteen mikä on vaan positiivinen asia. Ei varmaan ennen vanhaan näitä asioita mietitty, ja sen takia ihmiset teki paljon enemmän lapsia.
ennen ajateltiin että annetaan elämä nykyään taas ajatellaan että otetaan elämä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua lapsia joten siksi en aio lapsia tehdä.
En halua lapsia koska en vain halua niitä.
Joskus 1950-luvulla varmaan olisin tehnyt lapsia koska silloin ei kunnollista ehkäisyä ollu ja silloin isän/miehen rooli oli paljon parempi kuin nykyään ja siihen aikaa muutenkin ihmiset ja yhteiskunta vaikutti paremmalle kuin nykyään.
Yksinkertaista eikö?
M30Isän rooli oli parempi? Eli se että ei ollut roolia ollenkaan.
Tässäpä taas esimerkki miksi syntyvyys laskee. Vain naisilla on vastuu kaikestaNo niinpä. Ennen vanhaan ei erottu koska hyvin usein kotiäidillä ei yksinkertaisesti ollut varaa siihen, hän kun eli täysin miehen armoilla ja rahoilla. Äiti kertoi, että isänsä oli kun täys vieras lapsille, saattoi korkeintaan tulla taputtamaan vähän päätä mutta eipä oikein muuta. Mikähän oli tää vanha hyvä aika josta ihmiset aina kirjoittavat??
Tällaista aikaa ei ainakaan suomen historiassa ole ollut. Lain mukaan erossa menee lusikat vaihtoon.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on liian lyhyt, että olisin vähintään 18 vuotta kiinni yhdessä henkilössä
Olit kiinni kahdessa.
Vierailija kirjoitti:
Muttamutta... sama se oli itselläkin nuoruudessa. Miltei 10 vuotta miehen kanssa opiskeltiin ja tehtiin töitä, vapaat kierrettiin Eurooppaa, käytiin elokuvissa, baareissa, kavereilla, fillaroitiin, harrastettiin, rempattiin kämppiä. Sitten tuli olo että jotain muutakin vois olla. Perustettiin perhe. Olihan siinä kiirevuosia mutta se oli myös hauskaa aikaa. Lasten kanssa harrastettiin ja matkustettiin ja huomattiin, että aika samoja juttuja heidänkin kanssaan pystyi tekemään. Ja lisäksi oli kaikki se oma hauska, meidän porukka ja meidän jutut.
Nyt omat lapset on isoja ja heillä alkaa olla omat perheet. Näen että he rakastavat lapsiaan ja nauttivat heidän seurastaan ja meille isovanhemmille nämä pienet on tietenkin kultaa kalliimpia. Hekin aikansa viettivät nuoruutta ja menivät, mutta ajan kanssa mielenkiinto kääntyi perheeseen. Onko se niin, että jos olet kasvanut perheessä rakastettuna, itsekin haluat perheen itsellesi, mutta jos lapsuus on ollut yhtä tappelua, et halua? En tiedä. Vähän kyllä surettaa nähdä lehdistä vaikka nyt tuon yhden naispainnonnostajan kuvia festareilta ja puheita avoimesta liitosta ja vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Että joku festareilla käyminen menee perheen edelle... vaikea ymmärtää.
Elämänarvot? Miten ihminen on kasvatettu jos ei ervosta elämää? Voi olla jopa vaarallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syynä on pinnallinen itsekkyys, mukavuudenhalulla maustettuna.
Joo, kyllä pitää uhrautua ja vääntää ipanoita vaikka vastentahtoisesti ja pakotettuna! 😂
Niinpä ja koko lapsiasiahan on kokonaan naisen vastuulla ja 100% naisen omalla kehollaan tehtävä. Mies vapaamatkustaa täysin.
Uskomatonta että nykyään vielä puhutaan näin kajoavasti yksimomaan naisen kehoon liittyvästä asiasta. Se kun on vain jokaisen naisen oma asia, ei kenenkään muun.
Keho on naisen mutta lapsi kuuluu yhteiskunnalle.
Onko tämä vitsi? Äitiyspäiväraha on kai noin 60% palkasta. Vanhempainraha on mitä on, ei lähelläkään palkkatuloja ja lapsilisä on kai reilu satanen per kuu, ei niillä rikastu. Töissä ehdit tienata, et lapsia tekemällä.