Lue keskustelun säännöt.
Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?
Ensinnäkin, ei ole syntyvyys pelkästään laskussa, vaan laskussa on myös se, kuinka paljon lapsia nuoret haluavat ylipäätään. Nykynuoret haluavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet. Eli suunniteltu lapsilukukin on pienempi kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lisäksi vapaaehtoinen lapsettomuus kasvattaa suosiotaan.
Kerro ihan rehellisesti, minkä tai mitkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuorilla on vähemmän halua hankkia lapsia. Suomessa harjoitettu politiikka? Yhteiskunnan asenteet? Kielteinen ja raskas kuva perhe-elämästä? Raha- ja työllisyystilanne? Kulttuurin ja ajattelutavan muutos? Halu tehdä elämässään muuta? Huoli ilmastosta, luonnonvarojen riittävyydestä ja ylikansoituksesta? Ympäristömyrkyt, ovatko vieneet ihmisiltä lisääntymisvietin?
On tullut nähtyä vaikka minkälaisia väitteitä, kun on netissä keskusteluja lukenut. Muun muassa juuri kaikkia noita, mitä tuossa äsken mainitsin. Kerro sinä oma näkemyksesi, minkä arvelet olevan tähän syynä.
Kommentit (2387)
Vierailija kirjoitti:
Täällä onkin listattu jo miljoona oikeaa syytä. Yhden vielä lisään: rakkauden tunteen väheneminen.
Itse halusin lapsia, koska koin, että minulla on hirveä määrä rakkautta jaettavaksi, ja miehet, muu perhe ja ystävät eivät riitä, vaan haluan myös sen oman rakkaan lapsen rakkauden kohteeksi. Tästä samasta filiksestä omatkin ystävät ovat puhuneet: halu rakastaa pientä ja isoa lastaan!
Totta kai rakkaus on ollut usein koetuksella, mutta toisaalta sitä on saanut rakkautta enemmän takaisin kuin koskaan olisi voinut kuvitellakaan <3
Miksi sitten nuorilla ei ole enää niin paljon rakkauden tunnetta jaettavaksi? Siihen saa viisaammat vastata.
N51
Nämä ihmiset ei kykene rakastamaan kuin itseään. ei siihen toista mahdu saati omaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole jokaisen oma asia tekeekö niitä vai ei? Jotkut tekee, jotkut ei. Esimerkiksi haluan ajatella uraani, mennä ja tulla miten haluan, en viettää aikaa vauvan tai taaperon kanssa kotona työpäivän jälkeen..tällä hetkellä. Muutakin tekemistä. Lisäksi se vaatii jaksamista ja mielellään sen, että seurana on kumppani joka jakaa vastuun ja haluaa samaa kuin sinä. Mielellään olisi vielä rakastunut..arjessa rakastuminen saattaa vaan lähteä pois hyvin äkkiä ellei koe toisen tosissaan olevan amazing person. Eri asia, jos haluaa sen "ihan kivan" vaan itselleen, joka ei tunnu erikoiselta ihmiseltä tai missään tunteiden sopuloissa.
kyseessä on lähinnä yhteiskunnallinen huoli ihmisten elämänarvoista. jos ei halua luoda elämää ei arvosta elämää. ei omaansa eikä muiden. tällainen yksilö on vaarallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tärkeetä oma aika ja rauha, jo pelkkä parisuhde aiheuttaa niin paljon stressiä etten jaksa sellaista arkea saati sitten katsella jotain kakaroita.
En myöskään pidä naistarjontaa kovin hyvänä täällä suomessa, ylipainoisia, yh-äitejä tai mt-ongelmaisia viherpeippoja vaan tarjolla, joihin en koskisi pitkällä tikullakaan.
Rahaa myös kuluisi lapseen paljon, ja rahallinen vastuu olisi pääosin miehen vastuulla.
Miehen vastuulla olisi myös asettaa kuria ja saada lapsen vihat niskaansa.Näen naisen ja lapsen pelkkänä taakkana minulle, siihen asti kunnes tasa-arvoa uudistetaan sen verran että miehellä on samat oikeudet, en aio lisääntyä tai seurustella.🤡🤡🤡🏳🌈🏳🌈🏳🌈
Puolaan lentää 2 tunnissa Ryanairilla. Eihän teitä saa lähtemään 🙄
Vituttaako kun rakkaan ideologian seurauksia pitää kritisoida?
Mikä ideologia? Jostainhan sekin kertoo ettei miehiä saada lähtemään arvojen äärelle.
Ai mikä? No feminismi tietenki. Tämä marxilainen vihaideologia on onnistunut jakamaan yhteiskunnat keskenään riiteleviin keinotekoisiin ryhmiin joiden välinen taistelu on välttämätöntä matkalla kohti globaalia kommunismia.
Arvon naiset, Teitä on kusetettu.
Törmäsin tänään Tiktokissa kohtunsa purkkiin pistäneeseen naiseen. Hermostui USA:n kansalaisena ja päätti ottaa "pankin" irti.
Nainen on muutakin kuin pelkkä kohtu ja miehen statusesine. Ihminen.
Vähän sama kuin mies leikkaisi oman vehkeensä irti. lähinnä aiheuttaa myötähäpeää ja huolta hänen mielenterveydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tärkeetä oma aika ja rauha, jo pelkkä parisuhde aiheuttaa niin paljon stressiä etten jaksa sellaista arkea saati sitten katsella jotain kakaroita.
En myöskään pidä naistarjontaa kovin hyvänä täällä suomessa, ylipainoisia, yh-äitejä tai mt-ongelmaisia viherpeippoja vaan tarjolla, joihin en koskisi pitkällä tikullakaan.
Rahaa myös kuluisi lapseen paljon, ja rahallinen vastuu olisi pääosin miehen vastuulla.
Miehen vastuulla olisi myös asettaa kuria ja saada lapsen vihat niskaansa.Näen naisen ja lapsen pelkkänä taakkana minulle, siihen asti kunnes tasa-arvoa uudistetaan sen verran että miehellä on samat oikeudet, en aio lisääntyä tai seurustella.🤡🤡🤡🏳🌈🏳🌈🏳🌈
Puolaan lentää 2 tunnissa Ryanairilla. Eihän teitä saa lähtemään 🙄
Vituttaako kun rakkaan ideologian seurauksia pitää kritisoida?
Mikä ideologia? Jostainhan sekin kertoo ettei miehiä saada lähtemään arvojen äärelle.
Ai mikä? No feminismi tietenki. Tämä marxilainen vihaideologia on onnistunut jakamaan yhteiskunnat keskenään riiteleviin keinotekoisiin ryhmiin joiden välinen taistelu on välttämätöntä matkalla kohti globaalia kommunismia.
Arvon naiset, Teitä on kusetettu.
Törmäsin tänään Tiktokissa kohtunsa purkkiin pistäneeseen naiseen. Hermostui USA:n kansalaisena ja päätti ottaa "pankin" irti.
Nainen on muutakin kuin pelkkä kohtu ja miehen statusesine. Ihminen.Kyllä. Ja kyseinen nainen on lisäksi mielisairas.
Miksi eritoten miehet alkoivat raivoamaan? Yksi hyväksikäytettävä poissa pelistä?
Kyllä nainen itse päättää omasta kehostaan. Jos niin radikaaliin ratkaisuun joutuu että pitää kohtu poistaa niin kertoo vaan naisen kyvyttömyydestä hallita omaa kehoaan.
-N42
Vierailija kirjoitti:
Syy varmaan on työelämän pirstaloituminen (ei olla samassa paikassa töissä vuosikynmeniä vaan ollaan koko ajan löysässä hirressä), asuntojen hinnat, ja hormonit. Nuoret eivät omista mitään, työpaikat on lyhytikäisiä ja puuttuu sellainen vietti lähteä kokeilemaan tuntematonta. Uskaltaisin väittää että syntyvyys kasvaisi itsestään jos asuntojen hinnat laskisivat. Kun ihmisillä on omistusta niin on helpompi ajatella lisääntymistä.
Mitään näistä lapsi ei tarvii, maassa missä lasten oikeudet maailman parhaimmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä onkin listattu jo miljoona oikeaa syytä. Yhden vielä lisään: rakkauden tunteen väheneminen.
Itse halusin lapsia, koska koin, että minulla on hirveä määrä rakkautta jaettavaksi, ja miehet, muu perhe ja ystävät eivät riitä, vaan haluan myös sen oman rakkaan lapsen rakkauden kohteeksi. Tästä samasta filiksestä omatkin ystävät ovat puhuneet: halu rakastaa pientä ja isoa lastaan!
Totta kai rakkaus on ollut usein koetuksella, mutta toisaalta sitä on saanut rakkautta enemmän takaisin kuin koskaan olisi voinut kuvitellakaan <3
Miksi sitten nuorilla ei ole enää niin paljon rakkauden tunnetta jaettavaksi? Siihen saa viisaammat vastata.
N51
Luulen että nykynuoret jakavat sitä rakkauden tunnettaan ennemmin lemmikkieläimiin. Syytä en osaa sanoa, onko eläin helpompi?
TOTTAKAI ON!?
Eläin kehittyy hetken ja sitten on samanlainen loppu elämänsä. Ihminen kehittyy koko elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse käyn töissä ja palkkani on ihan hyvä eli minulla olisi kyllä varaa lapsiin mutta minun "syy" lapsettomuuteen on se että en ole koskaan seurustellut edes.
En ole koskaan oikein edes haaveillu parisuhteesta tai omista lapsista vaan olen aina tykänny elää sinkkuna.
Mitä minä edes naisella tekisin? Saisin seksiä useammin mutta mitä muuta?
Olen vähän yli kolkyt ja jään luultavasti lapsettomaksi enkä koe tätä ongelmana.Minulla sama, mutta olen nainen. Tykkään elää sinkkuna, parisuhteet ja lapset eivät ole koskaan kiinnostaneet. Elämässä on niin paljon muutakin mielenkiintoista.
eli kiinnostaa muut asiat kuin toisen elämä.toisin sanoen eniten kiinnostaa oma napa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä onkin listattu jo miljoona oikeaa syytä. Yhden vielä lisään: rakkauden tunteen väheneminen.
Itse halusin lapsia, koska koin, että minulla on hirveä määrä rakkautta jaettavaksi, ja miehet, muu perhe ja ystävät eivät riitä, vaan haluan myös sen oman rakkaan lapsen rakkauden kohteeksi. Tästä samasta filiksestä omatkin ystävät ovat puhuneet: halu rakastaa pientä ja isoa lastaan!
Totta kai rakkaus on ollut usein koetuksella, mutta toisaalta sitä on saanut rakkautta enemmän takaisin kuin koskaan olisi voinut kuvitellakaan <3
Miksi sitten nuorilla ei ole enää niin paljon rakkauden tunnetta jaettavaksi? Siihen saa viisaammat vastata.
N51
Jotta ihminen olisi "täynnä" rakkautta kuten kuvailet, hänellä pitää olla muuten asiat kunnossa. Jos on hirveä huoli elannosta, tulevaisuudesta, kumppanin löytymisestä ja kaikesta, resursseja ei riitä onnen tunteeseen niin helposti. Eli sinulla oli elämän palikat muutenkin kohdillaan ja siksi oli varaa ja voimavaroja ajatella jälkikasvun rakastamista.
ihmisellä ei ole koskaan noi asiat täysin kunnossa ainoastaan se oma terve suhtautuminen elämän vastoinkäymisiin. mikä nyt sattuu olemaan erittäin heikkoa tämän päivän 20-30 vuotiailla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä onkin listattu jo miljoona oikeaa syytä. Yhden vielä lisään: rakkauden tunteen väheneminen.
Itse halusin lapsia, koska koin, että minulla on hirveä määrä rakkautta jaettavaksi, ja miehet, muu perhe ja ystävät eivät riitä, vaan haluan myös sen oman rakkaan lapsen rakkauden kohteeksi. Tästä samasta filiksestä omatkin ystävät ovat puhuneet: halu rakastaa pientä ja isoa lastaan!
Totta kai rakkaus on ollut usein koetuksella, mutta toisaalta sitä on saanut rakkautta enemmän takaisin kuin koskaan olisi voinut kuvitellakaan <3
Miksi sitten nuorilla ei ole enää niin paljon rakkauden tunnetta jaettavaksi? Siihen saa viisaammat vastata.
N51
Luulen että nykynuoret jakavat sitä rakkauden tunnettaan ennemmin lemmikkieläimiin. Syytä en osaa sanoa, onko eläin helpompi?
Kissa tulee onnelliseksi raapimapuusta, kissanmintusta ja huiskasta. Kissaa tulkitaan helpommin. Kipeänä pissaa muualle. Lapsi... 18 vuottakaan ei välttämättä riitä selvittämään lapsen vikoja.
Tosiasiassa kissa tulee onnelliseksi kun pääsee toteuttamaan luonnollista vaistoaan eli liikkumaan metsässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monia osin keskenään yhteen nivoutuvia syitä. Ehkäisy eli seksiä voi harrastaa huvikseenkin (hyvin pienellä riskillä lapsien saamisesta). Nautinto- ja yksilökeskeinen kulttuuri jossa henkilökohtaiset saavutukset ja nautinto ovat arvostetumpia kuin suvun nimi, saavutukset ja jatkuvuus. Yhteiskunnan vakaus ja turvallisuus - ei tarvitse pyöräyttää kymmentä mukulaa joista kolme selviää, saattelee sinut hautaan ja jatkaa sukusi perintöä. Kasvanut vaatimustaso, 3/10 hengissä ei enää riitä. Yhteiskunnan ja ajan hengen näennäinen epävakaus sekä epävarma tulevaisuus - 3/10 ei riitä, 10/10 ei ehkä riitä rahkeet?
Ennen harrastettiin seksiä kun haluttiin lapsia. Nykyään halutaan vaan kaikkea kivaa ilman vastuuta.
-abortti->vastuun pakoilua
-eutanasia->omien ikävien tunteiden käsittelyn pakoilua
-kannabiksen laillistaminen->kivaa
-irtoseksiä ->kivaa ja vastuun pakoilua avioliiton velvollisuuksista
arvot muuttuvat tai lähinnä poistuvat.
Nykyään on valinnan varaa, vaihtoehtoja enemmän millä saa sisältöä elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma syyni on ollut koko ajan se etten halua tuottaa lapsia ylikansoitusmaailmaan. Ja muutenkin jatkoajatus siitä että lapsi elää 10 miljardin ihmisen maailmassa ei ole kovin houkuttava.
Katso, mitä maailmalla tapahtuu. Katso , mitä luonnossa tapahtuu. Kuka enää haluaa lapsia tähän maailmaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En taida olla enää nykynuori, mutta vapaaehtoisesta lapsettomuudesta tiedän varsin paljon. Syitä on varmasti yhtä monta kuin on lapsetonta ihmistäkin.
Omalla kohdallani syyt on muun muassa, että tarvitsen vapautta ja nautin siitä. En halua murehtia ja olla huolissani loppuelämää lasten vuoksi. En ole millään tavalla kiinnostunut lapsiperheellisten elämäntavasta.
Minulla on kokemusta lapsiperheiden meiningistä, joten tämä ei johdu tietämättömyydestä, ymmärtämättömyydestä tai luulosta, että lapsiperhe-elämä olisi vain raskasta. En ole siis mistään lapsiperhe-elämän ulottuvuudesta kiinnostunut niin paljon, että omia lapsia olisin halunnut.
Näen, että vanhemmuudessa se näkökulma kääntyy siten, että loppuelämäsi asetat toisen itsesi edelle (jos olet tarpeeksi aikuinen, näin ei suinkaan käy kaikille vanhemmille, ei todellakaan).
Jos ei tätä halua ja ei ole kiinnostunut lapsiperhe-elämästä (joka tietenkin muuttaa muotoaa ajan kuluessa), niin eipä niitä lapsia kannata yrittää hankkia.
Elämäntarkoitus ja -merkitys tulee minulle jostain muualta. Täytyy kyllä sanoa, että lapset elämäntarkoituksena on todella ahdistava ajatus, jos ajattelee esim. omia vanhempia. Kyllä minä toivon, että heillä on elämällään muutakin merkitystä kuin minä! Sen sijaan on toinen juttu todeta, että lapset ovat itselle tärkeintä elämässä, että heidän menettämisensä tai murheensa satuttavat eniten, mutta se on taas eri asia kuin, että lapset olisivat elämäntarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä tiedät, että aikaisempi sukupolvi halusi niitä lapsia enemmän kuin nyt? Kai pitäisi nyt jo järjellä tajuta, ettei ennen ollut ehkäisyä. E-pilleri tuli vasta 60-luvulla ja niitä sai aluksi vain naimisissa olevat.
En voi kovin vanhoista sukupolvista sanoa. Mutta jos katsotaan vaikka Väestöliiton julkaisemia tutkimuksia, niin 10-20 vuotta sitten ihmisillä oli suunniteltu lapsiluku selvästi suurempi kuin nykynuorilla. Eli ihan sillä perusteella voi sanoa, että nykynuorilla se suunniteltu lapsilukukin on aiempia sukupolvia pienempi ja siten voi sanoa, että nykynuoret haluavat vähemmän lapsia.
Tavat muuttuvat hitaasti. Itse olen liki 40v vela ja luulin teinivuosille asti, että lapset ovat vaan nyt yksi väistämätön pakko elämässä. Ikäänkuin vain kuuluisivat asiaan ja mutinat pois.
Varhaisaikuisuuteen asti suunnittelin, että miten hoidan tämän pakkorastin. Opiskelin alaa, missä oli mahdollista tehdä etätöitä ja mietin kotiin omaa työhuonetta. Mietin siis alta kahtakymppisenä lastenhoitojärjestelyitä! Luin myös runsaasti lehtiä ja artikkeleita, joista osa koski parisuhteen hoitoa. Ei saa uppoutua liikaa lasten hoitoon, anna miehelle välillä, vaikka olisit väsynyt, on huono mieli tai muutoinkaan itseä ei tekisi mieli. Muutoin katsos mies lähtee ja sitten olet yhäri. Tai vähintäänkin pettää.
Mutta eniten sitä kauhulla odotti sitä oman elämän loppumista. Lapsiperhe-elämä ja äitiys ei vain ollut millään lailla mun juttu. Siellä ei olisi odottanut minulle mitään, mitä olisin kaivannut. Minua ei kiehdo klähmäset pusut tai kylmän nihkeät pulleat kädet aamu kuudelta kietoutuneena mun kaulaan, vaikka kuinka sieltä tulisi näitä kliseisiä "äiti mä lakattan tua". Lapsen kasvamisessa ei ole mitään mielenkiintoista. Pikemminkin se olisi vain ollut odottamista, että milloin nuo lähtevät. Sen sijaan mulla olisi ollut annettavaa paljon muuta maailmalle, mutta lasten myötä minusta olisi tullut kotiin sidottu kanttura - yksi monien monien muiden joukossa, siellä loputtomassa jonossa. Yksi hukkaan heitetty resurssi.
Ajattelutapa oli vain yleisesti kohtalaisen tiukassa ennen 2000 -lukua. Ikäänkuin vaihtoehtoa lapsettomaksi jäämisestä ei ollut. Ja kun ensimmäisen kerran uskalsin sanoa tämän ääneen, niin vastaanotto oli todella tyly. Todella tyly. Pian opin, että tekeydyn tahattomasti lapsettomaksi tai mitä ikinä, kiertämään lapsiutelut ja vetoamaan herraties mihin, mutta itse aito oikea syy oli vain monille kuulijalle aivan myrkkyä. Netin kasvun myötä ehkä ilmapiiri alkoi höllentyä, mutta jos katsotaan esimerkiksi vanhaa ellien velapalstaa, niin ihan sotatannerhan se oli. On oikeasti todella eksoottinen olo, että nyt asiasta voi keskustella vauva-palstalla. Tuntuu, että raja-aita naisten välillä on hälventynyt. Täällä on mukava jutustaa ihmisten kanssa, oli lapsia tai ei.
Mutta vastaus että miksi en tee lapsia, niin vastaus on hyvin yksinkertainen: ei ole mun juttu. Ei pitäisi olla muilta pois ja se, että joku tekee, ei ole minulta pois. :-)
Vanha viesti, mutta en ihmettele yhtään tylyä vastaanottoa jos oma asenne on tuota, että äidit ovat yksiä kantturoita jonossa ja itse sitten jotenkin erityinen ja yhteiskunnalle arvokkaampi resurssi. Mitähän niin kovin uniikkia tämäkin kirjoittaja sitten on esim työurallaan saavuttanut, sellaista mitä hyvin moni äiti ei ole??
Tamma toimii samalla tavoin. Astutus tilanteessa huonon oloinen ori hätistetään muualle. Tiineys voi keskeytyä epäsopivien olojen vuoksi ja varsaa voidaan pantata kunnes ympäristö muuttuu turvallisemmaksi.
Nainen valikoi, päättää raskauden kulusta ja siitä antaako lapsen adoptioon. Ääritapauksissa tappaa. Luonnossakin poikasia saatetaan nirhata.
Naaras haluaa turvata viimeiseen asti elinkelpoisen kasvuympäristön jälkeläisilleen.
Synnytysväkivalta ei kävisi päinsä hevospuolella. Varsa saattaisi pysyä mahassa. Yleensä tammat siirretään hyvissä ajoin laitumelle taikka hiljaisempaan talliin. Siirtokin pyritään tekemään mahdollisimman stressivapaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä tiedät, että aikaisempi sukupolvi halusi niitä lapsia enemmän kuin nyt? Kai pitäisi nyt jo järjellä tajuta, ettei ennen ollut ehkäisyä. E-pilleri tuli vasta 60-luvulla ja niitä sai aluksi vain naimisissa olevat.
En voi kovin vanhoista sukupolvista sanoa. Mutta jos katsotaan vaikka Väestöliiton julkaisemia tutkimuksia, niin 10-20 vuotta sitten ihmisillä oli suunniteltu lapsiluku selvästi suurempi kuin nykynuorilla. Eli ihan sillä perusteella voi sanoa, että nykynuorilla se suunniteltu lapsilukukin on aiempia sukupolvia pienempi ja siten voi sanoa, että nykynuoret haluavat vähemmän lapsia.
Tavat muuttuvat hitaasti. Itse olen liki 40v vela ja luulin teinivuosille asti, että lapset ovat vaan nyt yksi väistämätön pakko elämässä. Ikäänkuin vain kuuluisivat asiaan ja mutinat pois.
Varhaisaikuisuuteen asti suunnittelin, että miten hoidan tämän pakkorastin. Opiskelin alaa, missä oli mahdollista tehdä etätöitä ja mietin kotiin omaa työhuonetta. Mietin siis alta kahtakymppisenä lastenhoitojärjestelyitä! Luin myös runsaasti lehtiä ja artikkeleita, joista osa koski parisuhteen hoitoa. Ei saa uppoutua liikaa lasten hoitoon, anna miehelle välillä, vaikka olisit väsynyt, on huono mieli tai muutoinkaan itseä ei tekisi mieli. Muutoin katsos mies lähtee ja sitten olet yhäri. Tai vähintäänkin pettää.
Mutta eniten sitä kauhulla odotti sitä oman elämän loppumista. Lapsiperhe-elämä ja äitiys ei vain ollut millään lailla mun juttu. Siellä ei olisi odottanut minulle mitään, mitä olisin kaivannut. Minua ei kiehdo klähmäset pusut tai kylmän nihkeät pulleat kädet aamu kuudelta kietoutuneena mun kaulaan, vaikka kuinka sieltä tulisi näitä kliseisiä "äiti mä lakattan tua". Lapsen kasvamisessa ei ole mitään mielenkiintoista. Pikemminkin se olisi vain ollut odottamista, että milloin nuo lähtevät. Sen sijaan mulla olisi ollut annettavaa paljon muuta maailmalle, mutta lasten myötä minusta olisi tullut kotiin sidottu kanttura - yksi monien monien muiden joukossa, siellä loputtomassa jonossa. Yksi hukkaan heitetty resurssi.
Ajattelutapa oli vain yleisesti kohtalaisen tiukassa ennen 2000 -lukua. Ikäänkuin vaihtoehtoa lapsettomaksi jäämisestä ei ollut. Ja kun ensimmäisen kerran uskalsin sanoa tämän ääneen, niin vastaanotto oli todella tyly. Todella tyly. Pian opin, että tekeydyn tahattomasti lapsettomaksi tai mitä ikinä, kiertämään lapsiutelut ja vetoamaan herraties mihin, mutta itse aito oikea syy oli vain monille kuulijalle aivan myrkkyä. Netin kasvun myötä ehkä ilmapiiri alkoi höllentyä, mutta jos katsotaan esimerkiksi vanhaa ellien velapalstaa, niin ihan sotatannerhan se oli. On oikeasti todella eksoottinen olo, että nyt asiasta voi keskustella vauva-palstalla. Tuntuu, että raja-aita naisten välillä on hälventynyt. Täällä on mukava jutustaa ihmisten kanssa, oli lapsia tai ei.
Mutta vastaus että miksi en tee lapsia, niin vastaus on hyvin yksinkertainen: ei ole mun juttu. Ei pitäisi olla muilta pois ja se, että joku tekee, ei ole minulta pois. :-)
Vanha viesti, mutta en ihmettele yhtään tylyä vastaanottoa jos oma asenne on tuota, että äidit ovat yksiä kantturoita jonossa ja itse sitten jotenkin erityinen ja yhteiskunnalle arvokkaampi resurssi. Mitähän niin kovin uniikkia tämäkin kirjoittaja sitten on esim työurallaan saavuttanut, sellaista mitä hyvin moni äiti ei ole??
Sivusta. Arvostan äitejä. Haluan itse tehdä jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tärkeetä oma aika ja rauha, jo pelkkä parisuhde aiheuttaa niin paljon stressiä etten jaksa sellaista arkea saati sitten katsella jotain kakaroita.
En myöskään pidä naistarjontaa kovin hyvänä täällä suomessa, ylipainoisia, yh-äitejä tai mt-ongelmaisia viherpeippoja vaan tarjolla, joihin en koskisi pitkällä tikullakaan.
Rahaa myös kuluisi lapseen paljon, ja rahallinen vastuu olisi pääosin miehen vastuulla.
Miehen vastuulla olisi myös asettaa kuria ja saada lapsen vihat niskaansa.Näen naisen ja lapsen pelkkänä taakkana minulle, siihen asti kunnes tasa-arvoa uudistetaan sen verran että miehellä on samat oikeudet, en aio lisääntyä tai seurustella.🤡🤡🤡🏳🌈🏳🌈🏳🌈
Puolaan lentää 2 tunnissa Ryanairilla. Eihän teitä saa lähtemään 🙄
Vituttaako kun rakkaan ideologian seurauksia pitää kritisoida?
Mikä ideologia? Jostainhan sekin kertoo ettei miehiä saada lähtemään arvojen äärelle.
Ai mikä? No feminismi tietenki. Tämä marxilainen vihaideologia on onnistunut jakamaan yhteiskunnat keskenään riiteleviin keinotekoisiin ryhmiin joiden välinen taistelu on välttämätöntä matkalla kohti globaalia kommunismia.
Arvon naiset, Teitä on kusetettu.
Törmäsin tänään Tiktokissa kohtunsa purkkiin pistäneeseen naiseen. Hermostui USA:n kansalaisena ja päätti ottaa "pankin" irti.
Nainen on muutakin kuin pelkkä kohtu ja miehen statusesine. Ihminen.Kyllä. Ja kyseinen nainen on lisäksi mielisairas.
Miksi eritoten miehet alkoivat raivoamaan? Yksi hyväksikäytettävä poissa pelistä?
Todistaisitko ystävällisesti väitteen että eritoten miehen alkoivat raivoamaan?
#miesvihanäkyväksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse käyn töissä ja palkkani on ihan hyvä eli minulla olisi kyllä varaa lapsiin mutta minun "syy" lapsettomuuteen on se että en ole koskaan seurustellut edes.
En ole koskaan oikein edes haaveillu parisuhteesta tai omista lapsista vaan olen aina tykänny elää sinkkuna.
Mitä minä edes naisella tekisin? Saisin seksiä useammin mutta mitä muuta?
Olen vähän yli kolkyt ja jään luultavasti lapsettomaksi enkä koe tätä ongelmana.Minulla sama, mutta olen nainen. Tykkään elää sinkkuna, parisuhteet ja lapset eivät ole koskaan kiinnostaneet. Elämässä on niin paljon muutakin mielenkiintoista.
eli kiinnostaa muut asiat kuin toisen elämä.toisin sanoen eniten kiinnostaa oma napa.
Onko tässä jotain pahaa? Kokeile joskus elää itse omaa elämääsi, se on mielenkiintoisempaa kuin miehen ja lapsen kautta "eläminen"
"minäminä"