Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?
Ensinnäkin, ei ole syntyvyys pelkästään laskussa, vaan laskussa on myös se, kuinka paljon lapsia nuoret haluavat ylipäätään. Nykynuoret haluavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet. Eli suunniteltu lapsilukukin on pienempi kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lisäksi vapaaehtoinen lapsettomuus kasvattaa suosiotaan.
Kerro ihan rehellisesti, minkä tai mitkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuorilla on vähemmän halua hankkia lapsia. Suomessa harjoitettu politiikka? Yhteiskunnan asenteet? Kielteinen ja raskas kuva perhe-elämästä? Raha- ja työllisyystilanne? Kulttuurin ja ajattelutavan muutos? Halu tehdä elämässään muuta? Huoli ilmastosta, luonnonvarojen riittävyydestä ja ylikansoituksesta? Ympäristömyrkyt, ovatko vieneet ihmisiltä lisääntymisvietin?
On tullut nähtyä vaikka minkälaisia väitteitä, kun on netissä keskusteluja lukenut. Muun muassa juuri kaikkia noita, mitä tuossa äsken mainitsin. Kerro sinä oma näkemyksesi, minkä arvelet olevan tähän syynä.
Kommentit (2387)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa tehdä lapsia kiusattavaksi päiväkoteihin ja kouluihin? Tai vanhojen miesten leluiksi ja raiskattavaksi. Suomi on mennyt pilalle. Yhteiskunta on nykyään liian vaarallinen lapsille.
Aika harvalla on mahdollisuuksia pitää kotikoulua tai palkata henkivartijaa lapselleen kouluun, harrastuksiin...
Liian kalliita lapset nykyään#miesvihanäkyväksi
HV! Kyllä ne raiskarit ovat 99% miehiä, siitä et pääse mihinkään.
Naiset tappavat lapsensa
Yleensä vain silloin kun on jääty uupuneiksi yksinhuoltajiksi ilman turvaverkkoa kun miestä ei vain ole perhe-elämä enää huvittanut.
(Opettelepa muuten käyttämään välimerkkejä, tuollaista alakoululaisen tekstiä on ärsyttävää lukea.)
Höpöhöpö, naiset tappavat lapsensa vaikka mies olisi maisemissa
Jätin pisteen pois ärsyttääkseni sinua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 28v ja toiveena on saada mieheni kanssa yksi lapsi. Aloitimme molemmat opiskelemaan toisia korkeakoulututkintoja vasta muutama vuosi sitten, joten lapsihaaveet ovat venyneet tänne lähelle kolmeakymppiä. Meille riittäisi vallan mainiosti yksi lapsi. Vaikka lapsista tykkäänkin, niin en millään lailla ihaile ystävieni lapsiperhe-elämää 2-4 lapsen kanssa. Se elämä näyttää ja vaikuttaa rankalta eikä kadehdittavalta. En halua uhrata koko elämääni lapselle, vaan haluan sen lisäksi hoitaa parisuhdetta, edetä urallani ja harrastaa.
Oliko väärät valinnat, kun jo toinen tutkinto ja molemmilla?
Villi veikkaukseni on, ettet saa lasta - ei lapset vaan tule kun kutsuu, ne tulee kun elää.
Kolmen lapsen isänä sanoisin, etten vaihtaisi mihinkään sitä kokemusta mitä lapsiltani sain.
Se hetki, kun lapsi lähtee kävelemään tai satuttaa sormensa, ainutlaatuisia.
Kolmen eri ikäisen kanssa yksin leikkipuistossakin onnistuu - jos niin haluaa.
Olet varmasti nähnyt vain osan ystäviesi arjesta ja ehkäpä sen "kello viiden kriisin" juurikin.
Mikä se on? Kysy ystäviltäsi, he ymmärtävät varmasti.
Joo-o. Miesten on hyvä puhua, sillä teidän ei tarvitse tehdä mitään niiden lasten eteen. Ei olla raskaana, synnyttää henkenne uhalla, imettää, ottaa vastuuta ja hoivata 24/7.
Kukaan ei pakota teitä porsimaan
Ei niin, mutta usein se mies kinuaa lapsia, muttei osallistukaan niiden hoitoon kun aika koittaa.
Saahan se kinuta. Moni kinuaa aborttiakin mutta ei naiset siihen suostu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 28v ja toiveena on saada mieheni kanssa yksi lapsi. Aloitimme molemmat opiskelemaan toisia korkeakoulututkintoja vasta muutama vuosi sitten, joten lapsihaaveet ovat venyneet tänne lähelle kolmeakymppiä. Meille riittäisi vallan mainiosti yksi lapsi. Vaikka lapsista tykkäänkin, niin en millään lailla ihaile ystävieni lapsiperhe-elämää 2-4 lapsen kanssa. Se elämä näyttää ja vaikuttaa rankalta eikä kadehdittavalta. En halua uhrata koko elämääni lapselle, vaan haluan sen lisäksi hoitaa parisuhdetta, edetä urallani ja harrastaa.
Oliko väärät valinnat, kun jo toinen tutkinto ja molemmilla?
Villi veikkaukseni on, ettet saa lasta - ei lapset vaan tule kun kutsuu, ne tulee kun elää.
Kolmen lapsen isänä sanoisin, etten vaihtaisi mihinkään sitä kokemusta mitä lapsiltani sain.
Se hetki, kun lapsi lähtee kävelemään tai satuttaa sormensa, ainutlaatuisia.
Kolmen eri ikäisen kanssa yksin leikkipuistossakin onnistuu - jos niin haluaa.
Olet varmasti nähnyt vain osan ystäviesi arjesta ja ehkäpä sen "kello viiden kriisin" juurikin.
Mikä se on? Kysy ystäviltäsi, he ymmärtävät varmasti.
Joo-o. Miesten on hyvä puhua, sillä teidän ei tarvitse tehdä mitään niiden lasten eteen. Ei olla raskaana, synnyttää henkenne uhalla, imettää, ottaa vastuuta ja hoivata 24/7.
Kukaan ei pakota teitä porsimaan
Ei niin, mutta usein se mies kinuaa lapsia, muttei osallistukaan niiden hoitoon kun aika koittaa.
No tuohan on aivan selviö, tyhmiähän naiset on jos ne luulee että miehet osallistuu hoitoon.
Vähän sama kun nainen väittää ettei lasten saanti lopeta seksielämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan pitänyt lapsista enkä osaa olla niiden kanssa. Arvostan vapautta ja omaa aikaa yli kaiken ja jaluan nukkua kunnon yöunet. Haluan, että kotini on tiptopkondiksessa koko ajan. Lisääntyminen ei vain kiinnosta yhtään.
Mähän vaihdoin julkiset sähköpotkulautaan. Olin kahden vaiheella vastamelu kuulokkeet vaiko lauta.
Miten tämä liittyy viestiini, johon vastasit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan pitänyt lapsista enkä osaa olla niiden kanssa. Arvostan vapautta ja omaa aikaa yli kaiken ja jaluan nukkua kunnon yöunet. Haluan, että kotini on tiptopkondiksessa koko ajan. Lisääntyminen ei vain kiinnosta yhtään.
Mähän vaihdoin julkiset sähköpotkulautaan. Olin kahden vaiheella vastamelu kuulokkeet vaiko lauta.
Miten tämä liittyy viestiini, johon vastasit?
En pidä lapsista. Jouduin vaihtamaan mölyämisen takia julkiset lautaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan pitänyt lapsista enkä osaa olla niiden kanssa. Arvostan vapautta ja omaa aikaa yli kaiken ja jaluan nukkua kunnon yöunet. Haluan, että kotini on tiptopkondiksessa koko ajan. Lisääntyminen ei vain kiinnosta yhtään.
Mähän vaihdoin julkiset sähköpotkulautaan. Olin kahden vaiheella vastamelu kuulokkeet vaiko lauta.
Miten tämä liittyy viestiini, johon vastasit?
En pidä lapsista. Jouduin vaihtamaan mölyämisen takia julkiset lautaan.
Ok. Ymmärrän täysin.
Alle 40 vuotias työkyvytön, köyhä ja sairas, alappa siinä perustamaan perhettä, ei mitään järkeä.
Ilmastonmuutos, työelämän vaativuuden lisääntyminen. Sen tiedostaminen että ei ole pakko lisääntyä vaan voi elää omannäköisensä elämän.
Mä luulen et se on tuo surkee homopoppi mitä radiosta tulee....
Vierailija kirjoitti:
Sain todistaa kuinka äitini uupui tuodessaan suurimman osan rahasta taloon sekä hoitaessa kaikki meidän lasten asiat.
Ei ole kovin ruusuinen kuva jäänyt siitä mikä osa naisella on lapsiperhe-elämässä.
Nyt kun lähestyn 30 vuoden ikää ja olen pitkäaikaisessa parisuhteessa isäni kärttää lapsenlapsien perään, siinä missä äitini kannustaa elämään juuri niin kuin haluan.
Ehkä isäni olisi pitänyt miettiä hieman millaisen kuvan antaa perhe-elämästä tyttärillensä jos lapsenlapsia haluaa, sillä kukaan meistä ei halua omia lapsia.
Veljeni on ainut jolla on yhtään innostusta hankkia omaa perhettä, mistäköhän johtuu?
Tämä osui ytimeen, jonka en edes tiennyt olevan olemassa. Meillä veli haluaa perheen, kumpikaan siskoista ei. Isä oli meillä hauska seuramies ja elämyksien järjestäjä. Äiti vakava ja kärttyisä, aina tekemässä joko ruokaa tai siivoamassa, useimmiten hiljaisen "en jaksa... en jaksa..." -valituksen säestämänä. Lapsena pidin ärsyttävänä hänen ryntäilyään vessaan ja ilmojen päästelyä, mutta myöhemmin synnytysväkivallasta oppiessani tajusin mistä ne ja pari muutakin juttua johtuivat.
Veli siis haluaa hauskan seuramiehen rooliin... Siskokset eivät halua olla se rikkonainen parka, joka hokee "ei jaksa, ei jaksa".
Vierailija kirjoitti:
Moni aavistaa maailmansodan ja suuren katastrofin läheisyyden joten lapsia ei tehdä.
Maailmansotaan tarvitaan paljon sotilaita....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni aavistaa maailmansodan ja suuren katastrofin läheisyyden joten lapsia ei tehdä.
Maailmansotaan tarvitaan paljon sotilaita....
Ne olisi pitänyt tehdä 30 vuotta sitten. Kuinka monta lasta hankit 90-luvulla?
Kulttuurikin on muuttunut. Nykyään sen jälkeen kun saat lapsia, olet kakkosluokan kansalainen. Suhtautuminen on nyrpeää ja ihan avoimesti tuijotetaan, vaikka lapset käyttäytyisivät ihan hyvin. Ainoastaan vanhat mummot ja papat hymyillen juttelevat. Muut tuijottavat lapsia, mua, lapsia ja vielä kerran tosi pitkään mua. Niin ettei sitä varmasti voi olla huomaamatta. Ja todellakin sen näköisenä, että olen joku ö-luokan kansalainen, kun olen kehdannut lapsia tehdä. Ja mainittakoon, että näytän ihan normaalilta nuorelta naiselta. En käytä paljon meikkiä eikä mulla ole tatuointeja ja lävistyksiä. Ja toisaalta, mitä sitten vaikka oliskin.
hebbuli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisesti mulla on elämä elettävänä. Mun oma, ainoa elämäni.
Tässähän se syy on - itsekkyys.
Mutta asiahan ei ole niin mustavalkoinen kuin miltä tuo sana kuulostaa:
Meillä on elintaso noussut liian korkeaksi, koska ihmisillä on mahdollisuus elää hedonistisesti ja elämän ykkösprioriteetiksi nousee oman elämän nautinnollisuus - yhteisöllisyys on kadonnut, se että pidetään huolta vanhemmista ja nuoermmista sukupolvista, samalla jätetään kotiseutu kun muutetaan muualle eikä edes yritetä palata sinne kotiseudulle..
Mikään näistä ei ole se yksittäinen syy, mutta kaikki tuo yhdessä ajaa yhteiskuntamme tähän tilaan.Maailmansota voisi ola yksi keino joka palauttaisi taas meidän länsimaisten ihmisten jalat maahan - elintason pari pykälää alaspäin ja elämän ykkösprioriteeteiksi sen, että olisi ruokaa pöydässä, katto pään päällä ja jälkikasvua turvaamassa vanhuusajan...
Eli suomalaisen on pakko jäädä synnyinseuduilleen eikä saa muuttaa muualle, kun samalla tänne muuttaa porukkaa kaukaakin ulkomailta???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain todistaa kuinka äitini uupui tuodessaan suurimman osan rahasta taloon sekä hoitaessa kaikki meidän lasten asiat.
Ei ole kovin ruusuinen kuva jäänyt siitä mikä osa naisella on lapsiperhe-elämässä.
Nyt kun lähestyn 30 vuoden ikää ja olen pitkäaikaisessa parisuhteessa isäni kärttää lapsenlapsien perään, siinä missä äitini kannustaa elämään juuri niin kuin haluan.
Ehkä isäni olisi pitänyt miettiä hieman millaisen kuvan antaa perhe-elämästä tyttärillensä jos lapsenlapsia haluaa, sillä kukaan meistä ei halua omia lapsia.
Veljeni on ainut jolla on yhtään innostusta hankkia omaa perhettä, mistäköhän johtuu?
Tämä osui ytimeen, jonka en edes tiennyt olevan olemassa. Meillä veli haluaa perheen, kumpikaan siskoista ei. Isä oli meillä hauska seuramies ja elämyksien järjestäjä. Äiti vakava ja kärttyisä, aina tekemässä joko ruokaa tai siivoamassa, useimmiten hiljaisen "en jaksa... en jaksa..." -valituksen säestämänä. Lapsena pidin ärsyttävänä hänen ryntäilyään vessaan ja ilmojen päästelyä, mutta myöhemmin synnytysväkivallasta oppiessani tajusin mistä ne ja pari muutakin juttua johtuivat.
Veli siis haluaa hauskan seuramiehen rooliin... Siskokset eivät halua olla se rikkonainen parka, joka hokee "ei jaksa, ei jaksa".
Meillä oli kyllä ihana isä, mutta teki kahta työtä elättääkseen perhettä, eikä varmaan pystynyt äidin apuana olemaan meidän lasten kanssa. Äiti hoiti yksin karjan ja meidät 12 lasta ja kaikki kotityö. Ruuat/pyykit ym.
Kovilla olivat siis molemmat, mutta kun isosiskot alkoivat saamaan lapsia äiti oli heille sanonut, että oletteko hulluja. Ei ymmärtänyt ollenkaan, miksi lapsia tehtiin, kun ehkäisy oli jo keksitty ja kaikkien saatavilla.
Kyllä naiset on ennen olleet kovilla ja ei ihme, etteivät kannustaneet omia lapsiaan lapsentekoon.
Itsellänikin on 4 lasta, mutta en kyllä heille vihjaile, että pitäisi lapsia tehdä. Minulla ei toki ollut niin vaikeaa, kun äidilläni ja lapset on tärkeintä elämässäni, mutta heidän täytyyitse saada valita haluavatko lapsia. Ei saa painostaa noin tärkeässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain todistaa kuinka äitini uupui tuodessaan suurimman osan rahasta taloon sekä hoitaessa kaikki meidän lasten asiat.
Ei ole kovin ruusuinen kuva jäänyt siitä mikä osa naisella on lapsiperhe-elämässä.
Nyt kun lähestyn 30 vuoden ikää ja olen pitkäaikaisessa parisuhteessa isäni kärttää lapsenlapsien perään, siinä missä äitini kannustaa elämään juuri niin kuin haluan.
Ehkä isäni olisi pitänyt miettiä hieman millaisen kuvan antaa perhe-elämästä tyttärillensä jos lapsenlapsia haluaa, sillä kukaan meistä ei halua omia lapsia.
Veljeni on ainut jolla on yhtään innostusta hankkia omaa perhettä, mistäköhän johtuu?
Tämä osui ytimeen, jonka en edes tiennyt olevan olemassa. Meillä veli haluaa perheen, kumpikaan siskoista ei. Isä oli meillä hauska seuramies ja elämyksien järjestäjä. Äiti vakava ja kärttyisä, aina tekemässä joko ruokaa tai siivoamassa, useimmiten hiljaisen "en jaksa... en jaksa..." -valituksen säestämänä. Lapsena pidin ärsyttävänä hänen ryntäilyään vessaan ja ilmojen päästelyä, mutta myöhemmin synnytysväkivallasta oppiessani tajusin mistä ne ja pari muutakin juttua johtuivat.
Veli siis haluaa hauskan seuramiehen rooliin... Siskokset eivät halua olla se rikkonainen parka, joka hokee "ei jaksa, ei jaksa".
Meillä oli kyllä ihana isä, mutta teki kahta työtä elättääkseen perhettä, eikä varmaan pystynyt äidin apuana olemaan meidän lasten kanssa. Äiti hoiti yksin karjan ja meidät 12 lasta ja kaikki kotityö. Ruuat/pyykit ym.
Kovilla olivat siis molemmat, mutta kun isosiskot alkoivat saamaan lapsia äiti oli heille sanonut, että oletteko hulluja. Ei ymmärtänyt ollenkaan, miksi lapsia tehtiin, kun ehkäisy oli jo keksitty ja kaikkien saatavilla.
Kyllä naiset on ennen olleet kovilla ja ei ihme, etteivät kannustaneet omia lapsiaan lapsentekoon.
Itsellänikin on 4 lasta, mutta en kyllä heille vihjaile, että pitäisi lapsia tehdä. Minulla ei toki ollut niin vaikeaa, kun äidilläni ja lapset on tärkeintä elämässäni, mutta heidän täytyyitse saada valita haluavatko lapsia. Ei saa painostaa noin tärkeässä asiassa.
Kyllähän meilläkin oli ihana isä, meille. Isä oli juuri sellainen, joka vaihtoi autonrenkaat ja polttimot ja teki puutöitä. Perinteinen mies asumassa modernissa talossa palvelujen keskellä, eli ei sitä tekemistä ollut liiemmälti. Hän ehti nähdä ystäviään, nukkumaan päiväunia ja harrastamaan siinä missä äidin elämä täyttyi kotitöistä ja ruumiillisten kremppojensa hoidosta. Ei ehtinyt katsoa edes suosikkisarjaansa rauhassa ja isä ärisikin hänelle, että miksi hänen täytyy sillä tavalla sinkoilla pesemään pyykkiä tai kirjoittamaan kauppalistaa tai tekemään mitä hyvänsä, mutta apua hän ei tarjonnut koskaan.
Veli pistää paremmaksi; hän on perinteinen mies asunto-osakeyhtiössä :D Siinä saa pähkäillä päänsä puhki, että keksii itselleen tekemistä edes kerran viikossa. Saunakin lämpenee, piru vieköön, sähköllä.
Yksi vaikuttavimmista tekijöistä näin miesten kantilta katsottuna on se, että yhä useammasta naisesta kun tahtoo parisuhteessa tulla pikkuhiljaa hevosenpuolikas ja koska jokaisella kantasuomalaisella miehellä on takaraivossaan synnynnäinen häpeäntunne eläimiin sekaantumisesta, niin naiseen ei kosketa pitkällä hepilläkään.
Olen samaan aikaan aika järkyttynyt, mutta toisaalta myös huvittunut, kun lapsia päivähoitoon viedessäni ja hakiessani näen sellaisia mursuja naisia, että ihmetyttää kovasti, että millaisissa mömmöissä miehet ovat, jotka sellaisia pystyy panemaan.
Ihan mukavuus- ja taloudellisista syistä lapsiluku jäi yhteen. Olisi pitänyt ostaa isompi asunto ja taas kärvistellä lyhennysten kanssa. Lomamatkoja olisi isommalla porukalla harvemmin tehty. Yhdelle pystyi ostamaan uusia vaatteita,leluja,harrastuksia...Ja yhden lapsen opiskelut pystyi kustantamaan,useamman ei olisi. Kaikki olemme olleet tilanteeseen enemmän kuin tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaikuttavimmista tekijöistä näin miesten kantilta katsottuna on se, että yhä useammasta naisesta kun tahtoo parisuhteessa tulla pikkuhiljaa hevosenpuolikas ja koska jokaisella kantasuomalaisella miehellä on takaraivossaan synnynnäinen häpeäntunne eläimiin sekaantumisesta, niin naiseen ei kosketa pitkällä hepilläkään.
Olen samaan aikaan aika järkyttynyt, mutta toisaalta myös huvittunut, kun lapsia päivähoitoon viedessäni ja hakiessani näen sellaisia mursuja naisia, että ihmetyttää kovasti, että millaisissa mömmöissä miehet ovat, jotka sellaisia pystyy panemaan.
Käsi ylös, ketkä lukijoista tunnisti tuon kirjoittajan. Eipä tarvinnut lukea ensimmäistä lausetta pitemmälle, ennen kuin huomasin, kuka on taas haukkumassa suomalaisia naisia.
PASKA YHTEISKUNTA