Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?
Ensinnäkin, ei ole syntyvyys pelkästään laskussa, vaan laskussa on myös se, kuinka paljon lapsia nuoret haluavat ylipäätään. Nykynuoret haluavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet. Eli suunniteltu lapsilukukin on pienempi kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lisäksi vapaaehtoinen lapsettomuus kasvattaa suosiotaan.
Kerro ihan rehellisesti, minkä tai mitkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuorilla on vähemmän halua hankkia lapsia. Suomessa harjoitettu politiikka? Yhteiskunnan asenteet? Kielteinen ja raskas kuva perhe-elämästä? Raha- ja työllisyystilanne? Kulttuurin ja ajattelutavan muutos? Halu tehdä elämässään muuta? Huoli ilmastosta, luonnonvarojen riittävyydestä ja ylikansoituksesta? Ympäristömyrkyt, ovatko vieneet ihmisiltä lisääntymisvietin?
On tullut nähtyä vaikka minkälaisia väitteitä, kun on netissä keskusteluja lukenut. Muun muassa juuri kaikkia noita, mitä tuossa äsken mainitsin. Kerro sinä oma näkemyksesi, minkä arvelet olevan tähän syynä.
Kommentit (2387)
Naiset hankkivat koiran tai kissan hyysättäväksi, ovat lapsivihamielisiä ja tykkäävät jakaa oman hyvän muotoisen pakaralihaksensa kuvia sosiaalisessa mediassa. Narsistinen elämän malli. Minä, minä, minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa tehdä lapsia kiusattavaksi päiväkoteihin ja kouluihin? Tai vanhojen miesten leluiksi ja raiskattavaksi. Suomi on mennyt pilalle. Yhteiskunta on nykyään liian vaarallinen lapsille.
Aika harvalla on mahdollisuuksia pitää kotikoulua tai palkata henkivartijaa lapselleen kouluun, harrastuksiin...
Liian kalliita lapset nykyään#miesvihanäkyväksi
HV! Kyllä ne raiskarit ovat 99% miehiä, siitä et pääse mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 28v ja toiveena on saada mieheni kanssa yksi lapsi. Aloitimme molemmat opiskelemaan toisia korkeakoulututkintoja vasta muutama vuosi sitten, joten lapsihaaveet ovat venyneet tänne lähelle kolmeakymppiä. Meille riittäisi vallan mainiosti yksi lapsi. Vaikka lapsista tykkäänkin, niin en millään lailla ihaile ystävieni lapsiperhe-elämää 2-4 lapsen kanssa. Se elämä näyttää ja vaikuttaa rankalta eikä kadehdittavalta. En halua uhrata koko elämääni lapselle, vaan haluan sen lisäksi hoitaa parisuhdetta, edetä urallani ja harrastaa.
Oliko väärät valinnat, kun jo toinen tutkinto ja molemmilla?
Villi veikkaukseni on, ettet saa lasta - ei lapset vaan tule kun kutsuu, ne tulee kun elää.
Kolmen lapsen isänä sanoisin, etten vaihtaisi mihinkään sitä kokemusta mitä lapsiltani sain.
Se hetki, kun lapsi lähtee kävelemään tai satuttaa sormensa, ainutlaatuisia.
Kolmen eri ikäisen kanssa yksin leikkipuistossakin onnistuu - jos niin haluaa.
Olet varmasti nähnyt vain osan ystäviesi arjesta ja ehkäpä sen "kello viiden kriisin" juurikin.
Mikä se on? Kysy ystäviltäsi, he ymmärtävät varmasti.
Joo-o. Miesten on hyvä puhua, sillä teidän ei tarvitse tehdä mitään niiden lasten eteen. Ei olla raskaana, synnyttää henkenne uhalla, imettää, ottaa vastuuta ja hoivata 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa tehdä lapsia kiusattavaksi päiväkoteihin ja kouluihin? Tai vanhojen miesten leluiksi ja raiskattavaksi. Suomi on mennyt pilalle. Yhteiskunta on nykyään liian vaarallinen lapsille.
Aika harvalla on mahdollisuuksia pitää kotikoulua tai palkata henkivartijaa lapselleen kouluun, harrastuksiin...
Liian kalliita lapset nykyään#miesvihanäkyväksi
HV! Kyllä ne raiskarit ovat 99% miehiä, siitä et pääse mihinkään.
Naiset tappavat lapsensa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 28v ja toiveena on saada mieheni kanssa yksi lapsi. Aloitimme molemmat opiskelemaan toisia korkeakoulututkintoja vasta muutama vuosi sitten, joten lapsihaaveet ovat venyneet tänne lähelle kolmeakymppiä. Meille riittäisi vallan mainiosti yksi lapsi. Vaikka lapsista tykkäänkin, niin en millään lailla ihaile ystävieni lapsiperhe-elämää 2-4 lapsen kanssa. Se elämä näyttää ja vaikuttaa rankalta eikä kadehdittavalta. En halua uhrata koko elämääni lapselle, vaan haluan sen lisäksi hoitaa parisuhdetta, edetä urallani ja harrastaa.
Oliko väärät valinnat, kun jo toinen tutkinto ja molemmilla?
Villi veikkaukseni on, ettet saa lasta - ei lapset vaan tule kun kutsuu, ne tulee kun elää.
Kolmen lapsen isänä sanoisin, etten vaihtaisi mihinkään sitä kokemusta mitä lapsiltani sain.
Se hetki, kun lapsi lähtee kävelemään tai satuttaa sormensa, ainutlaatuisia.
Kolmen eri ikäisen kanssa yksin leikkipuistossakin onnistuu - jos niin haluaa.
Olet varmasti nähnyt vain osan ystäviesi arjesta ja ehkäpä sen "kello viiden kriisin" juurikin.
Mikä se on? Kysy ystäviltäsi, he ymmärtävät varmasti.
Joo-o. Miesten on hyvä puhua, sillä teidän ei tarvitse tehdä mitään niiden lasten eteen. Ei olla raskaana, synnyttää henkenne uhalla, imettää, ottaa vastuuta ja hoivata 24/7.
Kukaan ei pakota teitä porsimaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisesti mulla on elämä elettävänä. Mun oma, ainoa elämäni.
Tässähän se syy on - itsekkyys.
Mutta asiahan ei ole niin mustavalkoinen kuin miltä tuo sana kuulostaa:
Meillä on elintaso noussut liian korkeaksi, koska ihmisillä on mahdollisuus elää hedonistisesti ja elämän ykkösprioriteetiksi nousee oman elämän nautinnollisuus - yhteisöllisyys on kadonnut, se että pidetään huolta vanhemmista ja nuoermmista sukupolvista, samalla jätetään kotiseutu kun muutetaan muualle eikä edes yritetä palata sinne kotiseudulle..
Mikään näistä ei ole se yksittäinen syy, mutta kaikki tuo yhdessä ajaa yhteiskuntamme tähän tilaan.
Maailmansota voisi ola yksi keino joka palauttaisi taas meidän länsimaisten ihmisten jalat maahan - elintason pari pykälää alaspäin ja elämän ykkösprioriteeteiksi sen, että olisi ruokaa pöydässä, katto pään päällä ja jälkikasvua turvaamassa vanhuusajan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa tehdä lapsia kiusattavaksi päiväkoteihin ja kouluihin? Tai vanhojen miesten leluiksi ja raiskattavaksi. Suomi on mennyt pilalle. Yhteiskunta on nykyään liian vaarallinen lapsille.
Aika harvalla on mahdollisuuksia pitää kotikoulua tai palkata henkivartijaa lapselleen kouluun, harrastuksiin...
Liian kalliita lapset nykyään#miesvihanäkyväksi
HV! Kyllä ne raiskarit ovat 99% miehiä, siitä et pääse mihinkään.
Naiset tappavat lapsensa
Yleensä vain silloin kun on jääty uupuneiksi yksinhuoltajiksi ilman turvaverkkoa kun miestä ei vain ole perhe-elämä enää huvittanut.
(Opettelepa muuten käyttämään välimerkkejä, tuollaista alakoululaisen tekstiä on ärsyttävää lukea.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 28v ja toiveena on saada mieheni kanssa yksi lapsi. Aloitimme molemmat opiskelemaan toisia korkeakoulututkintoja vasta muutama vuosi sitten, joten lapsihaaveet ovat venyneet tänne lähelle kolmeakymppiä. Meille riittäisi vallan mainiosti yksi lapsi. Vaikka lapsista tykkäänkin, niin en millään lailla ihaile ystävieni lapsiperhe-elämää 2-4 lapsen kanssa. Se elämä näyttää ja vaikuttaa rankalta eikä kadehdittavalta. En halua uhrata koko elämääni lapselle, vaan haluan sen lisäksi hoitaa parisuhdetta, edetä urallani ja harrastaa.
Oliko väärät valinnat, kun jo toinen tutkinto ja molemmilla?
Villi veikkaukseni on, ettet saa lasta - ei lapset vaan tule kun kutsuu, ne tulee kun elää.
Kolmen lapsen isänä sanoisin, etten vaihtaisi mihinkään sitä kokemusta mitä lapsiltani sain.
Se hetki, kun lapsi lähtee kävelemään tai satuttaa sormensa, ainutlaatuisia.
Kolmen eri ikäisen kanssa yksin leikkipuistossakin onnistuu - jos niin haluaa.
Olet varmasti nähnyt vain osan ystäviesi arjesta ja ehkäpä sen "kello viiden kriisin" juurikin.
Mikä se on? Kysy ystäviltäsi, he ymmärtävät varmasti.
Joo-o. Miesten on hyvä puhua, sillä teidän ei tarvitse tehdä mitään niiden lasten eteen. Ei olla raskaana, synnyttää henkenne uhalla, imettää, ottaa vastuuta ja hoivata 24/7.
Kukaan ei pakota teitä porsimaan
Ei niin, mutta usein se mies kinuaa lapsia, muttei osallistukaan niiden hoitoon kun aika koittaa.
Lasten hankinta ei ole koskaan tuntunut sellaiselta asialta mitä tavoitella eikä realistiselta, koska olen seurustelematon nelikymppinen.
No, miehenä vielä on "aikaa", mutta eiköhän tää ollu tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan pitänyt lapsista enkä osaa olla niiden kanssa. Arvostan vapautta ja omaa aikaa yli kaiken ja jaluan nukkua kunnon yöunet. Haluan, että kotini on tiptopkondiksessa koko ajan. Lisääntyminen ei vain kiinnosta yhtään.
kun katsoo nykynuorisoa, niin olen erittäin tyytyväinen, etteivät ainakaan lisäänny. pisa tulokset laskee ja kaikki on elämää tärkeämpiä somevaikuttajia. ei sellaista porukkaa tarvita mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten saaminen on niin epätasa-arvoista miehen ja naisen kesken että en yhtään ihmettele ettei kaikki siihen halua lähteä.
Oma kokemus on se miten äitinä yhtäkkiä jää kaikesta ulos ja yksin, jos sattuu mies olemaan sellainen että "osallistuu" eli vaihtaa vaippaa silloin tällöin niin sitä uupuu sen kaiken yksin tekemiseen. Ympäristö ei tue, vaan arvostelee. Kaverit hylkää kun eivät ymmärrä että jos synnytys ollut vaikea, toipuminen kestää ja uuteen vauvaan ja sen juttuihin tutustuminen kestää, eikä silloin välttämättä joka paikkaan pääse enää mukaan. Yksikään ei tullut käymään, minut unohdettiin täysin viideksi vuodeksi. Sitten taas kelpasin.
Työelämä ei ota huomioon perheellisiä, kollegat arvostelee kun ei pääse aina ylitöihin, en jousta tarpeeksi kun haluan vähät vapaani viettää perheeni kanssa. Lapsi kun sairastuu tulee arvostelua jos pitää jäädä kotiin hoitamaan. Nuorempana olin riski palkata, ettei vaan ala lapsia tekemään ja jää äitiysvapaalle.
Menin takaisin työelämään kun lapsi oli 9kk ja jäin aivan junasta kaikesta mitä töissä oli tapahtunut, eikä ketään kiinnostanut kouluttaa firmaan tulleita uusia asioita minulle koska olinhan "vanha" työntekijä. Sukulaiset on kauhuissaan:" kuka hoitaa vauvaa kun olet töissä?!?" no ei kukaan, jätin telkkarin päälle ja muroja... Vai oisko se sittenkin se isä`... Töihin pakko mennä kun talous ei kestä olla pois, talolainat ja muut pitää maksaa eikä miehen palkka yksin riitä. Mies oli koko ajan töissä ja siten hyvä mies. Minä olin huono äiti kun hylkäsin lapsen ja menin töihin.
Kaiken kaikkiaan olen saanut kokea hirveästi vähättelyä kaikesta äitiyteen ja lapsiin liittyvästä. Äitiyttä ei arvosta kukaan. Mutta arvostelee kyllä hirveän moni. Kyllä sitä äitinäkin haluaisi arvostusta. Miehet taas jos edes vähän osallistuu, he ovat sankareita. Sukulaiset kehuu miten ihanaa kun vaihtaa vaipankin joskus, sentään osallistuu. Mies jatkaa urakehitystä, ei ole lasten sairastuessa pois töistä, jatkaa harrastuksiaan ja elämäänsä. Ei ole raskauden ja synnytyksen mukanaan tuomia fyysisiä esteitä tehdä asioita. Toki niitä ei ole kaikilla naisillakaan, mutta itse en ollut onnekas tässä lotossa.
Sitten saat kuulla haukut siitä miten olet mennyt tekemään lapsia tuollaisen miehen kanssa joka ei osallistu.. No eihän sitä voinut tietää millaiseksi hän muuttuu kun lapsi tulee, kun ei niitä hänellekään ennen sitä ensimmäistä ollut ollenkaan. Sain usein kuulla että isät kypsyy isyyteen hitaasti ja että kyllä se lapsi kasvaessaan sitten sen isän ottaa itselleen... kaikkea tuollaista kakkaa millä hyväksytään se ettei ne isät ota vastuuta lapsesta kuin vasta sitten kun se osaa puhua ja vaatia sitä isää.
Yhteiskunta syyttää naisia siitä ettei lapsia synny, miehet on jätetty keskustelun ulkopuolelle. Teeppä lapsi jonkun vaan kanssa, jää yksinhuoltajaksi niin olet yhteiskunnan elätti ja loinen.. Yhteiskunta sai mitä halusi mutta väärin meni silti. Raskautumisestakin puhutaan niin rumasti. "Tuokin pamahti paksuksi että saa miehen nalkkiin." Ajatellaan että se on aina miehille joku tuomio, ei toivottu ja iloinen asia. Ja että naiset tekee sitä jotenkin tahallaan, vain saadakseen miehen loukkuun.
Lapset on ihania. Niitä pitää oikeasti haluta kovasti että jaksaa tuon kaiken lisäp*skan mitä se äidiksi tuleminen tuo tullessaan. Jaksaa sen että et ole enää edes se toinen sukupuoli, olet jotain vielä huonompaa.
Vierailija kirjoitti:
kun katsoo nykynuorisoa, niin olen erittäin tyytyväinen, etteivät ainakaan lisäänny. pisa tulokset laskee ja kaikki on elämää tärkeämpiä somevaikuttajia. ei sellaista porukkaa tarvita mihinkään.
Kun katsoo nykynuorison vanhempia, niin näkee kyllä miksi nykynuoriso on sellaista kuin on.
Ja sitten yritetään kuitenkin tuputtaa sitä vanhemmuutta ja lasten hankkimista hyvänä ja haluttavana asiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytys, näin korona aikaan kohtalo voi olla kova jos joutuu viettää neljän seinän sisällä, ilman tukihenkilöä. Karanteenit on usein 10pvä pitkiä. Se voi tarkoittaa jollekin 10pvä sisällä sairaalassa synnytys osastolla yksin. Kokemuksena voin sanoa että kun jää ilman henkistä tukea niin alkaa kaduttaa oman lapsen hankinta. Ei niitä varmaan tule hankittua enempää jos äidin henkisen hyvinvointiin ei panosteta riittämiin. Silleen 6pvä takana ja vain 1h syvää unta. Tällaisia reality juttuja voisi olla enemmän karanteenissa vauvan kanssa synnyttäneiden osastolla. XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kun katsoo nykynuorisoa, niin olen erittäin tyytyväinen, etteivät ainakaan lisäänny. pisa tulokset laskee ja kaikki on elämää tärkeämpiä somevaikuttajia. ei sellaista porukkaa tarvita mihinkään.
Kun katsoo nykynuorison vanhempia, niin näkee kyllä miksi nykynuoriso on sellaista kuin on.
Ja sitten yritetään kuitenkin tuputtaa sitä vanhemmuutta ja lasten hankkimista hyvänä ja haluttavana asiana.
Uudelle polvelle tulee olemaan normia erilaiset apit, robotit ja palvelujen käyttö. Mukavaan elämään on vaikea mahduttaa lasta.
hebbuli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisesti mulla on elämä elettävänä. Mun oma, ainoa elämäni.
Tässähän se syy on - itsekkyys.
Mutta asiahan ei ole niin mustavalkoinen kuin miltä tuo sana kuulostaa:
Meillä on elintaso noussut liian korkeaksi, koska ihmisillä on mahdollisuus elää hedonistisesti ja elämän ykkösprioriteetiksi nousee oman elämän nautinnollisuus - yhteisöllisyys on kadonnut, se että pidetään huolta vanhemmista ja nuoermmista sukupolvista, samalla jätetään kotiseutu kun muutetaan muualle eikä edes yritetä palata sinne kotiseudulle..
Mikään näistä ei ole se yksittäinen syy, mutta kaikki tuo yhdessä ajaa yhteiskuntamme tähän tilaan.Maailmansota voisi ola yksi keino joka palauttaisi taas meidän länsimaisten ihmisten jalat maahan - elintason pari pykälää alaspäin ja elämän ykkösprioriteeteiksi sen, että olisi ruokaa pöydässä, katto pään päällä ja jälkikasvua turvaamassa vanhuusajan...
Ois ihan hauska nähdä mitä kolmannesta maailmansodasta jäisi jälkeen. Valitettavasti on mahdollista päästä se vielä näkemään..
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan pitänyt lapsista enkä osaa olla niiden kanssa. Arvostan vapautta ja omaa aikaa yli kaiken ja jaluan nukkua kunnon yöunet. Haluan, että kotini on tiptopkondiksessa koko ajan. Lisääntyminen ei vain kiinnosta yhtään.
Mähän vaihdoin julkiset sähköpotkulautaan. Olin kahden vaiheella vastamelu kuulokkeet vaiko lauta.
Vierailija kirjoitti:
Naiset hankkivat koiran tai kissan hyysättäväksi, ovat lapsivihamielisiä ja tykkäävät jakaa oman hyvän muotoisen pakaralihaksensa kuvia sosiaalisessa mediassa. Narsistinen elämän malli. Minä, minä, minä.
Mun koiralla on kissan identiteetti. Vihaatko eläimiä ja pakarakuvia? 😬
Aloin ihan tosissani pelätä, että Venäjä hyökkää Suomeen 2014 jälkeen. Muutimme ulkomaille, mutta nyt alan olla liian vanha saamaan lapsia. Vakituinen parisuhde on ollut koko ajan ja lapsi oli periaatteessa suunnitelmissa.
Alue: Aihe vapaa
On tosi hienoa, että olet kokenut ainutlaatuisena hetken, kun lapsi satuttaa sormensa (oikeasti?) tai kävelee. En edes tiedä, mitä tähän pitäisi sanoa. Vanhemmuus muuttaa elämän niin radikaalisti ja pysyvästi, ja naisen kohdalla joskus myös fyysisen brutaalisti, että kukaan ei lähde siihen siksi, että saisi nähdä kun lapsi oppii ryömimään. Sellaiset jutut voi käydä katsomassa vaikka äitikaverin luona samalla, kun vie hänelle virtsankarkailusuojia.
Ihmiset hankkivat lapsia, jos haluavat lapsia. Lapsettomat kyllä tajuavat, mistä jäävät paitsi, eikä se tieto tule prismaperheartikkeleista, vaan omien läheisten, sisarusten ja ystävien kokemusten kautta. Ja joskus omien vanhempien kautta.