Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?
Ensinnäkin, ei ole syntyvyys pelkästään laskussa, vaan laskussa on myös se, kuinka paljon lapsia nuoret haluavat ylipäätään. Nykynuoret haluavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet. Eli suunniteltu lapsilukukin on pienempi kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lisäksi vapaaehtoinen lapsettomuus kasvattaa suosiotaan.
Kerro ihan rehellisesti, minkä tai mitkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuorilla on vähemmän halua hankkia lapsia. Suomessa harjoitettu politiikka? Yhteiskunnan asenteet? Kielteinen ja raskas kuva perhe-elämästä? Raha- ja työllisyystilanne? Kulttuurin ja ajattelutavan muutos? Halu tehdä elämässään muuta? Huoli ilmastosta, luonnonvarojen riittävyydestä ja ylikansoituksesta? Ympäristömyrkyt, ovatko vieneet ihmisiltä lisääntymisvietin?
On tullut nähtyä vaikka minkälaisia väitteitä, kun on netissä keskusteluja lukenut. Muun muassa juuri kaikkia noita, mitä tuossa äsken mainitsin. Kerro sinä oma näkemyksesi, minkä arvelet olevan tähän syynä.
Kommentit (2387)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 1960 - luvulla syntynyt ja sen ikäluokan naisilla lasten teko oli usein päivänselvää. Ei oikein osannut ajatella muutakaan. Lasten vuoksi en ole opiskellut tarpeeksi ja työelämässä tyytynyt melko hanttihommiin kykyihini nähden . Miehestäkin tuli ero ja lapset jäivät pääasiassa mun vastuulle. Lapsista toisella fyysisiä vaikeahoitoisia sairauksia syntymästään lähtien.
En ole katkera ja lapset ovat itselle tärkeimpiä. Mutta. En halunnut tällaista elämää.
Ymmärrän veloja. Parisuhteet eivät kestä, maailmantilanne on huolta herättävä toisin kun vielä 10 v sitten, jos lapsilla on haasteita joudut vanhempana taistelemaan tukiviidakossa koko lasten elämän.
Se on moro oma elämä. Voit unohtaa itsesi ja kuka sellaisen elämän haluaisi?
Lapsuudenperheeni eli varmaan eri kuplassa kuin sinä, koska me emme tunnistaneet tuollaista päivänselvää lastentekopakkoa. Lasten vuosi ei ole jätetty opintoja kesken eikä tyydytty hanttihommiin.
Edellisen maailmansodankin aikana ja ennen sitä lapsia saatiin ihan suunnitellusti. Nyt lapsentekoiässä olevilla on kuvitelma, että lapsia saa 50v ikään asti, nuoruus jatkuu jonnekin 40v tienoille eikä huolta huomisesta tarvitse kantaa.
Varoja omaavalla 50 vuotiaalla voi hyvin ollakin. Illuusio tulee rikkaista joilla on ollut mahdollisuus mennä ulkomaille hoitoon jopa vuokraamaan kohtua. Tavan tavalliainen saa koittaa onneaan Puolan klinikalla, jos ei tärppää jättää siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain oli hyvä pointti, kun oli kysytty naisilta, että tekisittekö enemmän lapsia, jos saisitte olla perheen isejä eikä äitejä. Erittäin monet naiset vastasivat, että ehdottomasti. Eli epätasa-arvoisuus ainakin on yksi monista vaikuttajista.
Perheellinen nainen on työelämässä ja kotielämässä ihan eri kastissa kuin perheellinen mies. Jos tekee vain yhden, niin on helpompaa valita ura ja perhe. Jos tekee monta lasta, niin on sitten vuosikymmenen tai pari ikuisesti leimattu lasten kanssa saikuttajaksi. Isejä tämä leima ei tietenkään paina samalla tavalla. Isityöntekijä on sankari, äitityöntekijä on riippa. Päiväkodeista, kouluista ja harrastuksista soitellaan melkein poikkeuksetta äidin numeroon, jos jotain tulee. Äiti hälytetäään kesken työpäivän hakemaan kuumeista lasta päiväkodista. Äitille laitetaan koulun arviointikeskusteluviestit. Oman lapseni koulusta Wilma-tunnukset tehtiin oletuksena vain äideille, koko alakoulun aikana mieheni ei saanut omia tunnareita, vaan hän käytti minun tunnuksia. Vanhempainyhdistykset ahdistelee nimenomaan äitejä riveihinsä. Hammaslääkärit ja fyssarit tavoittelee aikataulumuutoksissa äitiä. Muistutusviestit varatuista ajoista laitetaan oletuksena äidin numeroon. Sitten kun työpäivä on ohi ja lapset kuskattu ja hoidettu (jonka tutkimusten mukaan melkein aina tekee äiti), niin on kotitöiden aika. Arvatkaa kuka nekin yleensä suomalaisissa kodeissa tekee?
Yhtenäiskulttuurimme on hajonnut. Lisäksi nykyään on muutakin tekemistä kuin kotityöt ja seinään tuijottelu. Ennen niitä vapaa-ajan mahdollisuuksia ei ollut tarjolla kovin kummoisia. Jotain lavatansseja ja maitolaiturilla norkoilua. Nykyään kaikki on matalalla kynnyksellä ja useinmiten kotiin kannettuna.
Vauvoja on liikaa maailmassa
Niistä tulee joskus todella pahoja ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 1960 - luvulla syntynyt ja sen ikäluokan naisilla lasten teko oli usein päivänselvää. Ei oikein osannut ajatella muutakaan. Lasten vuoksi en ole opiskellut tarpeeksi ja työelämässä tyytynyt melko hanttihommiin kykyihini nähden . Miehestäkin tuli ero ja lapset jäivät pääasiassa mun vastuulle. Lapsista toisella fyysisiä vaikeahoitoisia sairauksia syntymästään lähtien.
En ole katkera ja lapset ovat itselle tärkeimpiä. Mutta. En halunnut tällaista elämää.
Ymmärrän veloja. Parisuhteet eivät kestä, maailmantilanne on huolta herättävä toisin kun vielä 10 v sitten, jos lapsilla on haasteita joudut vanhempana taistelemaan tukiviidakossa koko lasten elämän.
Se on moro oma elämä. Voit unohtaa itsesi ja kuka sellaisen elämän haluaisi?[/quote
Minäkin olen 1960-luvulla syntynyt mutta keskityin ennen lasten hankkimista opiskeluun, että sain hyvän ammatin. Mielestäni lapselle pitää olla jotain antamista ennen kuin hankkii lapsia. Nykyajan vaatimukset on kovia. Jos vanhemmat on opiskellut pitkälle, niin ymmärtää koulutuksen merkityksen ja kannustaa lapsiaan resurssiensa mukaan opiskelemaan. Muutenkaan en usko, että pitkälle koulutettujen nuorten kannattaa jäädä Suomeen. Verotus on kovaa ja tätä nykymenoa viedään niiltä jotka oikeasti ahkeroivat ja yrittävät.
Minäkin olen 60-luvulla syntynyt ja ei tullut mieleenkään, että lapsia kuuluisi tehdä, tai , että se olisi päivänselvyys. Ajatuskin synnyttämisestä kauhistutti.
itsekin opiskelin kahteen eri ammattiin ja lapset tein vasta pitkästi yli 30v. Hyvin kerkesin.
En ole kyllä ihan varma, että vielä 80-luvulla olisi ollut päivänselvää, että lapsia kuuluu tehdä. Ei minua ainakaan kukaan painostanut, eikä kysellyt aionko lisääntyä, vaikka olin parisuhteessa.
Oma äitini, joka oli synnyttänyt paljon lapsia oli sitä mieltä, että lapsia ei kannata tehdä. Halusi kai, että me päästäisiin elämässä helpommalla, kuin mitä itse oli päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa suorittaa elämääni. SSRI lääkkeiden käyttäjät lähipiirissä on eunukkeja.🤣💀
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys, itsekkyys, itsekkyys.
miksi alapeukutat faktaa? onko itsensätunnistamisessa ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tottuudentorovi kirjoitti:
induvidualismi on syy kaikkeen
näemmä vauvapalstalla kaikkia muita kuin vauvojentekijöitä..
Raha ja tuen puute. Kun koulujakäymättömät vanhempani alkoivat lisääntyä, heillä oli velaton iso omakotitalo ja autoja pihassa. Silloin kotiäitinä ollut äitini sairastui ja oli viikkoja sairaalassa. Meille tuli päiviksi kodinhoitaja hoitamaan lapsia isäni työpäivän ajaksi. Itse olin n. 6kk ikäinen.
Nyt meno on aika paljon karumpaa. Ihmiset ovat velattomia vasta 50-60-vuotiaina (hyvällä tuurilla). Jos sairastuu, niin kunnalta ei saa mitään apua. Ystävälläni todettiin rintasyöpä äitiyslomalla ja kunnalla ei ollut mitään apua tarjolla. Piti vain pärjätä läpi sytostaattien ja sädehoitojen. Sairaslomallekkaan ei pääse vanhempain vapaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että moni haluaa jäädä lapsettomaksi tai vain yhden lapsen, koska se on helpompaa: naiset eivät enää jaksa olla pelkkiä hoivakoneita.
Tuntuu että lapsiperheeet eivät edes ole kaikkialle tervetulleita. Lapsia on nykyään todella vähän, eikä monet ihmiset enää siedä lasten ääniä tai liikettä, vaikka se on normaalia.
Itse hankin pari lasta, mutta urahan siitä kärsii. Lapsista tietty pidän.
Raha. Työkokeilut, kuntouttava työtoiminta, palkkatukityöt, osa-aika työt, nolla-sopimukset.
Työikäisiä on vähemmän kuin eläkeläisiä. Perikuntien asunnot arvottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuka meistä vanhana huolehtii kirjoitti:
tottuudentorovi kirjoitti:
induvidualismi on syy kaikkeen
näemmä vauvapalstalla kaikkia muita kuin vauvojentekijöitä..
Lehdessä oli, että kaikille eläkeläisille ei tule riittämään hoitajaa 10 vuoden sisällä ja luotetaan, että omaiset hoitaa työnsä ohessa myös silti vaikka heillä olisi pieniä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se, että nykyajan vaatimukset on kovempia kuin ennen. Lapsella pitää olla merkkivaatteita, läppärit, kännykät ym jo pienestä, että pysyy ajan hermolla. Pitää päästä lomalle jonnekin, kun koulussa kysytään mitä on tehnyt lomalla. Ennen elämä oli vaatimattomampaa ja vähemmän materialistista. Harrastuksia pitää myös olla, että keskittyy niihin vapaa-aikana. Elämä on täysin toista mitä se oli esim. 1970-luvulla. Silloin ei juuri kellään ollut enempää kuin toisellakaan, ei tullut kilpailua. Merkkifarkut sai kun ne itse hankki esim. kesätöissä marjankeruulla. Vasttuuliset vanhemmat hyvätuloisetkaan ei hanki lapsia enemmän kuin mihin taloudelliset resurssit riittää. Hyvä koulutus myös tärkeää lapselle.
Aloitin oman koulutaipaleen 1970-luvun alkupuolella. Jos silloin koulussa piti kirjoittaa syksyisin aiheesta Mitä tein kesälomalla. Joulun jälkeen jokaisen piti tuoda kouluun yksi saamastaan joululahjasta ja luokka sitten äänesti, kenellä tytöllä ja pojalla oli hienoin lahja. Voitte uskoa, että häpesin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 1960 - luvulla syntynyt ja sen ikäluokan naisilla lasten teko oli usein päivänselvää. Ei oikein osannut ajatella muutakaan. Lasten vuoksi en ole opiskellut tarpeeksi ja työelämässä tyytynyt melko hanttihommiin kykyihini nähden . Miehestäkin tuli ero ja lapset jäivät pääasiassa mun vastuulle. Lapsista toisella fyysisiä vaikeahoitoisia sairauksia syntymästään lähtien.
En ole katkera ja lapset ovat itselle tärkeimpiä. Mutta. En halunnut tällaista elämää.
Ymmärrän veloja. Parisuhteet eivät kestä, maailmantilanne on huolta herättävä toisin kun vielä 10 v sitten, jos lapsilla on haasteita joudut vanhempana taistelemaan tukiviidakossa koko lasten elämän.
Se on moro oma elämä. Voit unohtaa itsesi ja kuka sellaisen elämän haluaisi?[/quote
Minäkin olen 1960-luvulla syntynyt mutta keskityin ennen lasten hankkimista opiskeluun, että sain hyvän ammatin. Mielestäni lapselle pitää olla jotain antamista ennen kuin hankkii lapsia. Nykyajan vaatimukset on kovia. Jos vanhemmat on opiskellut pitkälle, niin ymmärtää koulutuksen merkityksen ja kannustaa lapsiaan resurssiensa mukaan opiskelemaan. Muutenkaan en usko, että pitkälle koulutettujen nuorten kannattaa jäädä Suomeen. Verotus on kovaa ja tätä nykymenoa viedään niiltä jotka oikeasti ahkeroivat ja yrittävät.
Minäkin olen 60-luvulla syntynyt ja ei tullut mieleenkään, että lapsia kuuluisi tehdä, tai , että se olisi päivänselvyys. Ajatuskin synnyttämisestä kauhistutti.
itsekin opiskelin kahteen eri ammattiin ja lapset tein vasta pitkästi yli 30v. Hyvin kerkesin.
En ole kyllä ihan varma, että vielä 80-luvulla olisi ollut päivänselvää, että lapsia kuuluu tehdä. Ei minua ainakaan kukaan painostanut, eikä kysellyt aionko lisääntyä, vaikka olin parisuhteessa.
Oma äitini, joka oli synnyttänyt paljon lapsia oli sitä mieltä, että lapsia ei kannata tehdä. Halusi kai, että me päästäisiin elämässä helpommalla, kuin mitä itse oli päässyt.
Minä myös olen 60-lukulainen ja olin nuorena ihan varma, että en halua lapsia. Sitten nuorena aikuisena pohdin asiaa huolella muutaman vuoden ennen kuin aloin ajatella, että ehkä sittenkin haluan lapsen. En minäkään kokenut painostusta puoleen tai toiseen tai en vain kuunnellut sellaista.
Koirasta on tullut perheenjäsen. Aiemmin koiria pidettiin ulkona hyötykäytössä, nyt ne ovat lasten korvikkeita. Koiria syntyy enemmän kuin lapsia ja varmaan aivan pätevistä nykyajan syistä johtuen.
Mulle riitti kun selkeni, että kaikki mitä lapsena/nuorena mulle opetettiin raskaudesta ja synnyttämisestä oli valetta. Sanottiin, että keho palautuu entiselleen synnytyksen jälkeen ja että kivun unohtaa tai sitä ei lääkkeiden jäljiltä tunne. Että komplikaatiot ovat ERITTÄIN harvinaisia, mikä on täyttä saastaa. Kun täti kuoli synnytyksessä, sitä yritettiin pimittää multa.
Voisin tulevaisuudessa adoptoida, mutta tämä nuoruuden aikana valehtelu ja sitten totuuden oppiminen ovat tehneet minusta synnytyskammoisen. Jännästi myös yhdellä kavereistani on tokofobia, sain tietää vasta kun päätyi parisuhteeseen, mutta ei varmaankaan nykyisin ole mitenkään harvinaista. Jos tulen koskaan raskaaksi niin se tulen olemaan minä, joka jää henkiin.
Määräaikaiset työsopimukset. Miten mitään elämää voi suunnitella kun työ on määräaikaista pätkää toisen perään. Elämä pätkä elämää, pysyvää on vain epävarmuus.
Romantiikka on hävitetty. Tilalle on tullut minä, minä ja mun himot. Nylkytys on korvannut romantiikan, tässäjanyt-asenne rakkauden.
Alue: Aihe vapaa
Farmers Only. Jenkki tajuaa kotiäitiyden merkityksen. Tajuaispa nääkin palstamiehet jotka varta vasten haluaa kotiin panostavan rouvan.