Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Painavat kakkoseen.

tämä

Elämme murroskautta. Naisen roolia ei määritetä lasten saannin kautta. Huonossa avioliitossa ei ole pakko kärsiä. Luonnonvarojen väheneminen, tietoisuus siitä että tulevat sukupolvet köyhempiä kuin edelliset. Ei varmasti ole yhtä syytä. Ihmisen elämä on merkityksellinen ilman geenien laittamista eteenpäin.

Suomen pitää avata ilmasilta Bagdadiin ja Mogadishuun niin väestömäärä saadaan kasvuun.

Maailman väestömäärän räjähdys ja siitä seuraavat katastrofit.

Monia on syitä. Vanhemmuus on iso vastuu. Ehkäisy on yksi syy syntyvyyden laskuun, mutta ei ainoa. Lapsia hankkiessa koko elämä muuttuu, eikä moni ole siihen valmis. Ei olla valmiita luopumaan asioista, jotka juuri nyt ovat tärkeitä, eikä tee mieli hypätä tuntemattomaan. Tuttu ja turvallinen on mukavaa. Moni nainen myös pelkää kipua ja pysyviä muutoksia kehossa. Ja harva mieskään on sen arvoinen. Yhteiskunta asettaa myös valtavia paineita vanhemmuudelle. Lapset ovat osittain valtion omaisuutta.

Näin minäkin ajattelin. Löysin kuitenkin miehen, joka on sen arvoinen. Sain elämään valtavasti lasten mukana lisää rakkautta, viisautta, ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. Näkee sen, mikä on tärkeää ja merkityksellistä. Oppii uutta itsestä ja kumppanista. Seksikin on parempaa kuin ennen lapsia. Ja se rakkauden määrä elämässä peittää kaiken kivun ja kärsimyksen, kun sen äärelle muistaa säännöllisesti pysähtyä. Itselle se on se hetki, kun lapset nukkuvat. Päivissä riittää vauhtia, mutta itse nautin siitä valtavasti.

Kasvoin äidiksi lasten mukana. Täytyy jaksaa ajatella asiat ympäri, ratkaista ongelmia ja olla luova. En ole koskaan tuntenut kuuluvani mihinkään muuhun niin paljon kuin omien lapsieni äidiksi. Paljon tulee ympäriltä mielipiteitä ja ohjeita, kuinka tätä äitiyttä pitäisi suorittaa. Tai kuinka ei olisi pitänyt hankkia lapsia ollenkaan. Pitää seistä aika tukevasti omilla jaloillaan, jos tahtoo kaiken tämän sonnan keskellä kävellä omaa polkuaan.

Rohkeutta kaikille naisille, jotka kaiken tämän keskellä yhä haluatte tulla äidiksi. Vaikka valitsee olla hankkimatta lapsia, elämä jatkuu kyllä toisaalla.

- Kolmen lapsen äiti

Varmaan kapeemmat lantiot ja synnytys kivulloisempaa ja sitä kautti enemmän keisarileikkauksia, niin sellainen tuskin houkuttaa synnyttämään

Ei uskalla enää kajota naisiin ku niin moni on k-piikattu ja sais vielä itteensähi sen myrkyn....

Itselläni ainakin vaikuttavat pienten lasten äiteihin kohdistuvat asenteet. Ollaan ikäänkuin vapaata riistaa kaikenlaiselle arvostelulle, ja tuntemattomatkin katsovat oikeudekseen aukoa päätään.

Jos vaikka satut julkisella paikalla lastenvaunujen kanssa liikkuessasi laittamaan miehellesi tekstiviestin, että mitä tuodaan kaupasta? niin eiköhän siinä ole heti joku marjaleena sättimässä ja kirjoittelemassa paikallislehden tekstiviestipalstalle kuinka äidit vain notkuvat puhelimellaan ja laiminlyövät lapsiaan.

Jos menet töihin kun lapsi on 1 v. olet itsekäs uraäiti. Jos taas jäät kotiin useammaksi vuodeksi, olet loinen.

Teit niin tai näin, kaikki on aina väärin.

Aika ankea ympäristö kasvattaa lapsia.

Lähtekää tällä samalla tarmolla kehittämään lakisäädäntöä, neuvolatoimintaa, synnytyssairaaloita, tukipalveluita, etuuksia yms. niin johan lähtee syntyvyys nousuun.

Koska ämpärilista. Kaikki paitsi matkustus on turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ainakin vaikuttavat pienten lasten äiteihin kohdistuvat asenteet. Ollaan ikäänkuin vapaata riistaa kaikenlaiselle arvostelulle, ja tuntemattomatkin katsovat oikeudekseen aukoa päätään.

Jos vaikka satut julkisella paikalla lastenvaunujen kanssa liikkuessasi laittamaan miehellesi tekstiviestin, että mitä tuodaan kaupasta? niin eiköhän siinä ole heti joku marjaleena sättimässä ja kirjoittelemassa paikallislehden tekstiviestipalstalle kuinka äidit vain notkuvat puhelimellaan ja laiminlyövät lapsiaan.

Jos menet töihin kun lapsi on 1 v. olet itsekäs uraäiti. Jos taas jäät kotiin useammaksi vuodeksi, olet loinen.

Teit niin tai näin, kaikki on aina väärin.

Aika ankea ympäristö kasvattaa lapsia.

Tämä asia itseäni lähinnä ärsyttää, mutta ei ole este lasten tekemiselle, jos nyt niin voi sanoa. Olen jo 34, joten itsetuntoni on sen verran parkkiintunut, että marjaleenojen tekstaripalstat ei liikuta.

Siinä kyllä olet oikeassa, että aika ankea ja lapsivihamielinen ympäristö tämä suomi on. Jatkuvasti saa lukea negatiivisia juttuja lapsiin liittyen, tuntuu että on ok avoimesti jopa inhota lapsia mutta Ai että sanoppa lapsi sanan tilalle n-sana tai vaikka kehitysvammainen niin kyllä olis tuomittu heti.

Ehkä se, että nykyajan vaatimukset on kovempia kuin ennen. Lapsella pitää olla merkkivaatteita, läppärit, kännykät ym jo pienestä, että pysyy ajan hermolla. Pitää päästä lomalle jonnekin, kun koulussa kysytään mitä on tehnyt lomalla. Ennen elämä oli vaatimattomampaa ja vähemmän materialistista. Harrastuksia pitää myös olla, että keskittyy niihin vapaa-aikana. Elämä on täysin toista mitä se oli esim. 1970-luvulla. Silloin ei juuri kellään ollut enempää kuin toisellakaan, ei tullut kilpailua. Merkkifarkut sai kun ne itse hankki esim. kesätöissä marjankeruulla. Vasttuuliset vanhemmat hyvätuloisetkaan ei hanki lapsia enemmän kuin mihin taloudelliset resurssit riittää. Hyvä koulutus myös tärkeää lapselle.

Ja sitten vingutaan, kun kukaan ei ole tulevaisuudessa eläkkeitä kustantamassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 1960 - luvulla syntynyt ja sen ikäluokan naisilla lasten teko oli usein päivänselvää. Ei oikein osannut ajatella muutakaan. Lasten vuoksi en ole opiskellut tarpeeksi ja työelämässä tyytynyt melko hanttihommiin kykyihini nähden . Miehestäkin tuli ero ja lapset jäivät pääasiassa mun vastuulle. Lapsista toisella fyysisiä vaikeahoitoisia sairauksia syntymästään lähtien.

En ole katkera ja lapset ovat itselle tärkeimpiä. Mutta. En halunnut tällaista elämää.

Ymmärrän veloja. Parisuhteet eivät kestä, maailmantilanne on huolta herättävä toisin kun vielä 10 v sitten, jos lapsilla on haasteita joudut vanhempana taistelemaan tukiviidakossa koko lasten elämän.

Se on moro oma elämä. Voit unohtaa itsesi ja kuka sellaisen elämän haluaisi?[/quote

Minäkin olen 1960-luvulla syntynyt mutta keskityin ennen lasten hankkimista opiskeluun, että sain hyvän ammatin. Mielestäni lapselle pitää olla jotain antamista ennen kuin hankkii lapsia. Nykyajan vaatimukset on kovia. Jos vanhemmat on opiskellut pitkälle, niin ymmärtää koulutuksen merkityksen ja kannustaa lapsiaan resurssiensa mukaan opiskelemaan. Muutenkaan en usko, että pitkälle koulutettujen nuorten kannattaa jäädä Suomeen. Verotus on kovaa ja tätä nykymenoa viedään niiltä jotka oikeasti ahkeroivat ja yrittävät.

Periaatteessa voisin halutakin lapsen mieheni kanssa, mut tää nykyajan työelämä on niin kuluttavaa että en tiedä miten mielenterveyden kanssa kävisi. Epävarmuus, määräaikaiset työsuhteet, työelämän ja minun alan vaativuus vie jo nyt voimavaroja niin, että olen ollut sairaslomalla uupumuksen vuoksi. Uni on huonoa, muu elämä ja harrastukset kärsii jo nyt.

Lisäksi. Jos meillä olisi lapsi, niin lähellä ei olisi tukiverkkoa joka voisi hoitaa lasta säännöllisesti että saisimme omaa yhteistä aikaa. Miehen vanhemmat on lähellä mutta vanhoja ja raihnaisia, minun vanhemmat kaukana ja vielä työelämässä. Eli tulot pitäisi olla sellaiset et olis varaa lastenhoitajaan jos haluaa omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006066151.html

Naiset haluaisivat lapsia nuorempana ja miehet haluavat sitä lykätä.

Monella ei ole sopivaa kumppania.

Taloudellinen epävarmuus.

En lähtisi uskomaan HS propagandaan. 

Nuorsuomalainen erkkolaisuus vaihtui musupalvonnaksi.

Itsekkyys, itsekkyys, itsekkyys.

Lapsien tekeminen ei ole elinehto

Lapsiin ei ole varaa

Globaali ahdistus

Pelko. Median lietsomat mielikuvat eri asioista. Vaikeus löytää kumppania. Kykenemättömyys solmia ihmissuhteita. Individualismi ja itsekkyys. Työelämän muutokset ja paineet.

Voisin kuvitella.

Itse silti haluan lapsia. Mieluummin tuhoan sillä vaikka sitten urani kuin muodostaisin elämän pääsisällöksi työtä. Mikään työ ei ole sen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Olen 1960 - luvulla syntynyt ja sen ikäluokan naisilla lasten teko oli usein päivänselvää. Ei oikein osannut ajatella muutakaan. Lasten vuoksi en ole opiskellut tarpeeksi ja työelämässä tyytynyt melko hanttihommiin kykyihini nähden . Miehestäkin tuli ero ja lapset jäivät pääasiassa mun vastuulle. Lapsista toisella fyysisiä vaikeahoitoisia sairauksia syntymästään lähtien.

En ole katkera ja lapset ovat itselle tärkeimpiä. Mutta. En halunnut tällaista elämää.

Ymmärrän veloja. Parisuhteet eivät kestä, maailmantilanne on huolta herättävä toisin kun vielä 10 v sitten, jos lapsilla on haasteita joudut vanhempana taistelemaan tukiviidakossa koko lasten elämän.

Se on moro oma elämä. Voit unohtaa itsesi ja kuka sellaisen elämän haluaisi?

Lapsuudenperheeni eli varmaan eri kuplassa kuin sinä, koska me emme tunnistaneet tuollaista päivänselvää lastentekopakkoa. Lasten vuosi ei ole jätetty opintoja kesken eikä tyydytty hanttihommiin.

Edellisen maailmansodankin aikana ja ennen sitä lapsia saatiin ihan suunnitellusti. Nyt lapsentekoiässä olevilla on kuvitelma, että lapsia saa 50v ikään asti, nuoruus jatkuu jonnekin 40v tienoille eikä huolta huomisesta tarvitse kantaa.