Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?
Ensinnäkin, ei ole syntyvyys pelkästään laskussa, vaan laskussa on myös se, kuinka paljon lapsia nuoret haluavat ylipäätään. Nykynuoret haluavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet. Eli suunniteltu lapsilukukin on pienempi kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lisäksi vapaaehtoinen lapsettomuus kasvattaa suosiotaan.
Kerro ihan rehellisesti, minkä tai mitkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuorilla on vähemmän halua hankkia lapsia. Suomessa harjoitettu politiikka? Yhteiskunnan asenteet? Kielteinen ja raskas kuva perhe-elämästä? Raha- ja työllisyystilanne? Kulttuurin ja ajattelutavan muutos? Halu tehdä elämässään muuta? Huoli ilmastosta, luonnonvarojen riittävyydestä ja ylikansoituksesta? Ympäristömyrkyt, ovatko vieneet ihmisiltä lisääntymisvietin?
On tullut nähtyä vaikka minkälaisia väitteitä, kun on netissä keskusteluja lukenut. Muun muassa juuri kaikkia noita, mitä tuossa äsken mainitsin. Kerro sinä oma näkemyksesi, minkä arvelet olevan tähän syynä.
Kommentit (2387)
Vierailija kirjoitti:
Köyhä äitipuoli :( kirjoitti:
Onkohan uusperhe kuvioiden vaikutusta tutkittu tähän? Itse olen lapseton mutta miehellä kaksi lasta entisestä liitosta. Meillä yhteinen lapsiluku jää varmaankin yhteen mikä on kummankin toive (jos talous ei olisi esteenä niin voisin haluta kaksi), meillä yhteistä lasta ei siis vielä ole. Miehellä on niin korkeat elatusmaksut (on perus duunari 2800€ palkalla mutta elarit silti 200 e per lapsi ja hänellä ei käteen jää palkan jälkeen pakollisten kustannusten jälkeen oikeastaan mitään. Yhteisen lapsen kaikki kulut olisivat siis minun vastuullani ja koen, että yhden kulut voin kattaa joten kuten mutten useamman.
Mun käsittääkseni on tutkittu, tosin en muista lähdettä. Elatusmaksuista ja niiden vaikutuksesta en osaa sanoa mitään, mutta muistaakseni tutkimuksessa johtopäätökset menivät jotenkin niin, että osa miehistä eroaa ja pariutuu uudestaan (kuten teidän tapauksessa), ja myös tämän seurauksena kun ikäluokat ovat pienet ja kub miehet yleensä katselevat itseään nuorempia naisia, niin joltain nuoremmalta mieheltä heikkenee puolisonhankkimismahdollisuudet.
juu onpa hirveät kulut kahdesta lapsesta tosiaan, 2 x 200 e / kuussa ja eksä tekee lasten hankinnat :D Itsehän haaveilisin toki kahdesta, mutta kun on niin kallista, että on tyytyminen yhteen. Onko laskettu, että siihen yhteen saa myös mennä max 400 e / kk kokonaisuudessaan isommat asunnot ja koko lapsuus huomioiden XD Ei ole kyllä halpa harrastus tämä lastenteko. Vai saako yhteiseen mennä enemmän kun toiseen ei ole varaa...
joka tapauksessa, tämäkin nainenhan olisi voinut tehdä kaksi jos ei olisi hankkimassa max yhtä aikaisempien lasten köyhdyttämän eroisän kanssa. Luulisin, että huonoilla miesvalinnoilla on vaikutusta tässä tapauksessa varmaankin pariin naiseen ja mahdollisesti heidän tyttäriensäkin käsityksiin perhe-elämästä, kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erojen määrä on yksi mikä vaikuttaa. Oma vaimo petti ja perheemme hajosi, lapset itki ja kaikkee muuta kurjaa seurasi.. Eroja on ylipäätään tosi paljon ja ainakin itse olen nyt aikuisille lapsilleni sanonut, että harkitkaa tosi tarkkaan, että haluatteko lapsia tehdä. Ei välttämättä kannata.
-Ei ole enää "pakko"
-On tajuttu, että elämäänsä saa sisältöä myös muuten
-Omat lapsuuden traumat
-Kaikki on niin kallista nykyisin. Samoin maailmasta on tullut vaarallisempi. Ei lapsia voi enää samalla tavalla päästää ulos keskenään leikkimään
Olin itse tulossa parhaaseen lisääntymisikään aika lailla 14 vuotta sitten. Olin juuri valmistumassa korkeakoulusta, vielä parikymppinen, parisuhde vakaalla pohjalla. Jos tulevaisuus olisi näyttänyt jatkuvan siihen malliin että saa vakityön samalta paikkakunnalta miehen kanssa ja voidaan ostaa koti, toiveet elämästä olisivat ehkä toisia.
Sen sijaan tuli globaali talousromahdus. Valmistuin kortistoon. Mies sai kenkää yt-neuvotteluissa ja otti sen raskaasti. Muutti hanttihomman perässä pois. Itsekin tein hanttihommia ja elin kädestä suuhun hirveässä stressissä. Työllistävänä ja hyväpalkkaisena pidettyyn ammattiini ei rekrytty enää ketään. Kun talous viimein alkoi elpyä, vastavalmistuneet rekryttiin ohitseni.
Nuo vuodet saivat minut kaipaamaan ainoastaan jotain kuivaa paikkaa jossa nukkua yöni ilman rikki repivää rajatonta stressiä. En uskaltanut toivoa enempää, edes kumppania (parisuhde hajosi välimatkaan ja huoliin). Nyt alkaa herätä usko siihen että ehkä voisin selvitä lapsenkin kanssa, mutta olen jo liian vanha. Tätä tulevaisuudenuskoa olisi tarvittu silloin 25-v iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1.Lapsi kustantaa noin n. 10k € vuodessa. Teini-iässä tämä summa nousee.
2.Kun lapsi tulee maailmaan, oma elämä muuttuu lopullisesti. Käytännössä se tarkoittaa että lapsi on takaraivossa aina 24/7.
3.Lapsen myötä pitäisi ostaa isompi kämppä.
4.Olen todella huonouninen ja herään pieninpäänkin ääneen. Lapsen myötä en saa enää syviä unia.
5.Lapsen teni-iän kiukuttelut.
6.Kuulin että kun lapsi syntyy, niin siellä ollaan sapellit kädessä. Aina kun tekee tiukkaa, niin veitsellä voi kätevästi jeesata. Synnytyksen jälkeen alapää on kuin tuulitunneli.
7. On vaan helpompi elää ilman lasta. Pitkät sunnuntaiaamut ym. Menettäminen 19 vuodeksi ei oikein houkuttele. Mieluummin vaikka hellyydenkipeä koira.Voi näitä lapsettomien luuloja :,D ps. Ei se 19 vuotias enää sinua herätä sunnuntaiaamuna kukonlaulun aikaan.
Kyse onkin pienemmistä lapsista, jotka vaativat 24/7 huolenpitoa vrt. teini, joka kävelee itse ovesta ulos. Itse en reumasairaana riskeeraisi itseäni, ja sairauteni oireisiin kuuluu mm. väsymys ja univaikeudet.
Pelkäisin, että lapsi kärsisi minusta ja erityisesti, jos jäisin vasten tahtoani yksinhuoltajaksi. Yksinhuoltajuus on jo rankkaa monille terveillekin, mitä itse kokemuksesta tiedän, kun on monta lasta (yksi vaikeasti vammainen) edellisestä liitosta ja sisarpuolia, ensimmäinen mies oli alkoholisti ja välinpitämätön ja toinen paljastui myöhemmin narsistiseksi.
- eri kommentoija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1.Lapsi kustantaa noin n. 10k € vuodessa. Teini-iässä tämä summa nousee.
2.Kun lapsi tulee maailmaan, oma elämä muuttuu lopullisesti. Käytännössä se tarkoittaa että lapsi on takaraivossa aina 24/7.
3.Lapsen myötä pitäisi ostaa isompi kämppä.
4.Olen todella huonouninen ja herään pieninpäänkin ääneen. Lapsen myötä en saa enää syviä unia.
5.Lapsen teni-iän kiukuttelut.
6.Kuulin että kun lapsi syntyy, niin siellä ollaan sapellit kädessä. Aina kun tekee tiukkaa, niin veitsellä voi kätevästi jeesata. Synnytyksen jälkeen alapää on kuin tuulitunneli.
7. On vaan helpompi elää ilman lasta. Pitkät sunnuntaiaamut ym. Menettäminen 19 vuodeksi ei oikein houkuttele. Mieluummin vaikka hellyydenkipeä koira.Voi näitä lapsettomien luuloja :,D ps. Ei se 19 vuotias enää sinua herätä sunnuntaiaamuna kukonlaulun aikaan.
Onhan se nyt monille nuorille viikonlopun radalta palailun aika. Kyllä siihen kännissä könyämiseen voi herätä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsettomuus vaivaa kun on 20-40-vuotias. Mutta kun olet 60-vuotias eikä kaikki kissanristiäiset enää tuo elämään sisältöä, sitten alkaa kaduttaa. Suvussa useita veloja jotka nyt kuusikymppisenä itkevät valintojaan.
Alan lähestyä puolisoni kanssa kuudenkymmenen ikää ja kumpaakaan ei kaduta lainkaan. Pikemminkin olemme päätöksestä entistäkin iloisempia kun ottaa maailman tilanteen huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi tarvitsee altruismia. Nykyvarhaisaikuiset ovat syväegoisteja. Ei ole yhteensopivaa.
Vierailija kirjoitti:
1.Lapsi kustantaa noin n. 10k € vuodessa. Teini-iässä tämä summa nousee.
2.Kun lapsi tulee maailmaan, oma elämä muuttuu lopullisesti. Käytännössä se tarkoittaa että lapsi on takaraivossa aina 24/7.
3.Lapsen myötä pitäisi ostaa isompi kämppä.
4.Olen todella huonouninen ja herään pieninpäänkin ääneen. Lapsen myötä en saa enää syviä unia.
5.Lapsen teni-iän kiukuttelut.
6.Kuulin että kun lapsi syntyy, niin siellä ollaan sapellit kädessä. Aina kun tekee tiukkaa, niin veitsellä voi kätevästi jeesata. Synnytyksen jälkeen alapää on kuin tuulitunneli.
7. On vaan helpompi elää ilman lasta. Pitkät sunnuntaiaamut ym. Menettäminen 19 vuodeksi ei oikein houkuttele. Mieluummin vaikka hellyydenkipeä koira.
Yksikään kohta ei ole osunut oman lapsen kohdalla 😄 Yksi lapsi, 16v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsettomuus vaivaa kun on 20-40-vuotias. Mutta kun olet 60-vuotias eikä kaikki kissanristiäiset enää tuo elämään sisältöä, sitten alkaa kaduttaa. Suvussa useita veloja jotka nyt kuusikymppisenä itkevät valintojaan.
Alan lähestyä puolisoni kanssa kuudenkymmenen ikää ja kumpaakaan ei kaduta lainkaan. Pikemminkin olemme päätöksestä entistäkin iloisempia kun ottaa maailman tilanteen huomioon.
Ei kuusikymppinen sano ympäripyöreästi "kun ottaa mailman tilanteen huomioon" ':D vela reppananaiset vale kuusikymppiset kuulostaa niin hassuilta XD kuusikymppiset velat osaavat antaa jo enemmän keskusteluun eikä ajattelu ole niin mustavalkoista, että omaa valintaansa pitäisi vauvalla messuta
Olen 25v ja aiemmin olen halunnut perheen ja lapsia, mutta olen tullut toisiin aatoksiin ja olen onnellinen, että minulla ei niitä ole.
Muutamia syitä:
- En uskalla helposti sitoutua mihinkään.
- Haluan asua ja elää vaihtoehtoisilla tavoilla. Nyt asun kommuunissa, minitalot, ekokylät, telttailu, dyykkaus ym. kiinnostaa myös. Jotenkin tuntuu, että lapsi ei sopisi tällaiseen elämään.
- En uskalla/halua pyrkiä "enempään", vaan päin vastoin: mitä vähemmällä pärjään, sen parempi.
- En halua kahlita toista ihmistä. Uskon, että vapaus on tärkeimpiä asioita.
- Pelkään, että en jaksaisikaan huolehtia lapsesta. Tai jostain syystä en voisi.
- Pelkään, että lapsen elämä olisi huono.
- Minulla on liian omalaatuiset elämäntavat ja elämänkatsomus, että löytäisin sopivan kumppanin helposti. Ja ehkä lapsi kärsisi tästä myös.
- Olen tyytyväinen elämääni tällaisena, enkä kaipaa siihen mitään lisää.
- Tilaisuuden tullen voin ottaa töitä vastaan saaristosta, lapista tai vaikka saksasta! Voin tehdä epäsäännöllisiä töitä, kausitöitä, osa-aikatöitä ym. ja elää "köyhästi" ainakin materiaalisessa mielessä.
- Kärsin ahdistuneisuushäiriöstä
- Voin herätä klo. 5 ja mennä kuntosalille
- Voin syödä tai olla syömättä milloin vain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsettomuus vaivaa kun on 20-40-vuotias. Mutta kun olet 60-vuotias eikä kaikki kissanristiäiset enää tuo elämään sisältöä, sitten alkaa kaduttaa. Suvussa useita veloja jotka nyt kuusikymppisenä itkevät valintojaan.
Alan lähestyä puolisoni kanssa kuudenkymmenen ikää ja kumpaakaan ei kaduta lainkaan. Pikemminkin olemme päätöksestä entistäkin iloisempia kun ottaa maailman tilanteen huomioon.
Ei kuusikymppinen sano ympäripyöreästi "kun ottaa mailman tilanteen huomioon" ':D vela reppananaiset vale kuusikymppiset kuulostaa niin hassuilta XD kuusikymppiset velat osaavat antaa jo enemmän keskusteluun eikä ajattelu ole niin mustavalkoista, että omaa valintaansa pitäisi vauvalla messuta
Olen tosin vela-mies. En messua mitään, mutta jos väitetään, että päätöstä lapsettomuudesta kadutaan väistämättä vanhempana, niin se ei pidä paikkaansa. Väite on silkkaa sontaa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta toisaalta, ei tarvitse sitten tuomita niitä, jotka sen ison perheen hankkivat. Tiedän useamman, joita ivataan siitä valinnasta.
Jokaisella valinnanvapaus.
Tämä on kyllä niin totta! Tuttavaperheessä on neljä lasta, ja tosi monet yhteiset tutut ihmettelevät suurperhettä ja vitsailevat ehkäisystä tietämättömyydestä yms. Toisaalta kälyni oli tyrmistynyt kuullessaan, ettei meille kahden lapsen jälkeen ole tulossa enempää, tarkka kysymys taisi olla mitä vikaa kolmessa sitten on? Mielestäni lapsiluku ei kuulu perheen ulkopuolisille millään tavoin niin kauan kun vanhemmat/vanhempi pystyy lapsistaan huolehtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 25v ja aiemmin olen halunnut perheen ja lapsia, mutta olen tullut toisiin aatoksiin ja olen onnellinen, että minulla ei niitä ole.
Muutamia syitä:
- En uskalla helposti sitoutua mihinkään.
- Haluan asua ja elää vaihtoehtoisilla tavoilla. Nyt asun kommuunissa, minitalot, ekokylät, telttailu, dyykkaus ym. kiinnostaa myös. Jotenkin tuntuu, että lapsi ei sopisi tällaiseen elämään.
- En uskalla/halua pyrkiä "enempään", vaan päin vastoin: mitä vähemmällä pärjään, sen parempi.
- En halua kahlita toista ihmistä. Uskon, että vapaus on tärkeimpiä asioita.
- Pelkään, että en jaksaisikaan huolehtia lapsesta. Tai jostain syystä en voisi.
- Pelkään, että lapsen elämä olisi huono.
- Minulla on liian omalaatuiset elämäntavat ja elämänkatsomus, että löytäisin sopivan kumppanin helposti. Ja ehkä lapsi kärsisi tästä myös.
- Olen tyytyväinen elämääni tällaisena, enkä kaipaa siihen mitään lisää.
- Tilaisuuden tullen voin ottaa töitä vastaan saaristosta, lapista tai vaikka saksasta! Voin tehdä epäsäännöllisiä töitä, kausitöitä, osa-aikatöitä ym. ja elää "köyhästi" ainakin materiaalisessa mielessä.
- Kärsin ahdistuneisuushäiriöstä
- Voin herätä klo. 5 ja mennä kuntosalille
- Voin syödä tai olla syömättä milloin vain
sä oot kyllä aika hyvin osannut listata asioita, mitä lapsettomuus sinulle mahdollistaa ja mitä lapsen saaminen rajoittaisi enemmän tai vähemmän. Listassa ei kuitenkaan oteta huomioon mitään mistä jää paitsi lapsettomuuden myötä ja niitä asioita on ehkä sitäkin enemmän, toki mahdollisen lapsen näkökulmasta etenkin. Lapsi ei vie vapautta sen enempää kuin se lapsettomuus jos ollaan ihan rehellisiä. Toki riippuu siitäkin onko ihmisellä sydäntä, että mitkä ne hänen kahleensa ovat.
Tietenkään kaikkien ei pidä lapsia haluta ja niitä on kohtalaisen helppo olla tekemättä. Haluttomuus on minusta loistava syy olla tekemättä lapsia.
Tällaiset listaukset mitä lapsen kanssa muka voi ja ei voi tehdä lapsettoman näkökulmasta ovat vähän hölmöjä koska tilanteita ja lapsia on erilaisia. Yleensä kaikki itselle tärkeät asiat ovat kyllä ihan mahdollisia jos kykyä on lapsettomanakin.
Mun mielestä hyväntahtoisen suomalaisen hippiäidin kommuunikulttuurilapset olisivat kyllä aivan tervetulleita maapallolle asumaan jos naisella on halua olla äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsettomuus vaivaa kun on 20-40-vuotias. Mutta kun olet 60-vuotias eikä kaikki kissanristiäiset enää tuo elämään sisältöä, sitten alkaa kaduttaa. Suvussa useita veloja jotka nyt kuusikymppisenä itkevät valintojaan.
Alan lähestyä puolisoni kanssa kuudenkymmenen ikää ja kumpaakaan ei kaduta lainkaan. Pikemminkin olemme päätöksestä entistäkin iloisempia kun ottaa maailman tilanteen huomioon.
Ei kuusikymppinen sano ympäripyöreästi "kun ottaa mailman tilanteen huomioon" ':D vela reppananaiset vale kuusikymppiset kuulostaa niin hassuilta XD kuusikymppiset velat osaavat antaa jo enemmän keskusteluun eikä ajattelu ole niin mustavalkoista, että omaa valintaansa pitäisi vauvalla messuta
Olen tosin vela-mies. En messua mitään, mutta jos väitetään, että päätöstä lapsettomuudesta kadutaan väistämättä vanhempana, niin se ei pidä paikkaansa. Väite on silkkaa sontaa.
"Olen tosin vela-mies." :''''DDD Aaahhahhah! Mitä sontaa! Olet todella huono ja epäuskottava kirjoittaja. Miksi et voi puhua vain omasta puolestasi? Etkö pidä itseäsi uskottavana vai miksi täytyy vakuutella olevansa vanhempi ja mieskin vielä? Niin tyypillistä lumihiutalelissua kuin voi olla XD
Luulen, että aiemmilla sukupolvilla ei välttämättä ollut valinnanmahdollisuutta. Nyt on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsettomuus vaivaa kun on 20-40-vuotias. Mutta kun olet 60-vuotias eikä kaikki kissanristiäiset enää tuo elämään sisältöä, sitten alkaa kaduttaa. Suvussa useita veloja jotka nyt kuusikymppisenä itkevät valintojaan.
Alan lähestyä puolisoni kanssa kuudenkymmenen ikää ja kumpaakaan ei kaduta lainkaan. Pikemminkin olemme päätöksestä entistäkin iloisempia kun ottaa maailman tilanteen huomioon.
Me lähestymme myös 60 vuoden rajaa miehen kanssa. Rakastamme yhä kissojamme :D
Vierailija kirjoitti:
Erojen määrä on yksi mikä vaikuttaa. Oma vaimo petti ja perheemme hajosi, lapset itki ja kaikkee muuta kurjaa seurasi.. Eroja on ylipäätään tosi paljon ja ainakin itse olen nyt aikuisille lapsilleni sanonut, että harkitkaa tosi tarkkaan, että haluatteko lapsia tehdä. Ei välttämättä kannata.
Jos vaimosi petti mutta sinä halusit sen takia hajottaa perheen, olet kyllä ihan itse osaltasi vastuussa perheen hajoamisesta ja lasten itkemisestä. Jos vaimo halusi lähteä muualle neuvotteluitta niin se on eri asia. Ihan oma valinta jos haluaa pienestä syystä hajottaa perheen (kun on lapsia ei se parisuhde voi enää olla etusijalla).
Toisaalta on totta että eroja on paljon mutta mitä sitten, ei lapset niistä aina mene rikki jos vanhemmat osaa hoitaa asiallisesti tilanteen. Ahdas ydinperhemuotti onkin se mikä monia ahdistaa, että jos tulee lapsia on hirveät paineet pysytellä yhdessä loppuelämä halusi tai ei. Kaikilla ei ole oikeaan aikaan mahdollisuutta saada sitä itselleen sopivinta "oikeaa" ihmistä. Joskus se tulee vastaan myöhemmin. Pitääkö sen takia jättää lähtemättä sen oikean matkaan että on kerran mennyt hankkimaan jonkun kanssa lapsia? Siksi en ole itse uskaltanut hankkia lapsia koska melko pitkätkään parisuhteeni eivät ole lopulta olleet sellaisia etten uskoisi jossakin vaiheessa havittelevani jotain muuta, sopivampaa, jos sellainen tulisi vastaan. Joidenkin mielestä voi olla sitoutumiskyvyttömyyttä mutta jos ei koe löytäneensä varmasti täydellistä itselleen niin ei kannata mennä naimisiin tai tehdä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
1.Lapsi kustantaa noin n. 10k € vuodessa. Teini-iässä tämä summa nousee.
2.Kun lapsi tulee maailmaan, oma elämä muuttuu lopullisesti. Käytännössä se tarkoittaa että lapsi on takaraivossa aina 24/7.
3.Lapsen myötä pitäisi ostaa isompi kämppä.
4.Olen todella huonouninen ja herään pieninpäänkin ääneen. Lapsen myötä en saa enää syviä unia.
5.Lapsen teni-iän kiukuttelut.
6.Kuulin että kun lapsi syntyy, niin siellä ollaan sapellit kädessä. Aina kun tekee tiukkaa, niin veitsellä voi kätevästi jeesata. Synnytyksen jälkeen alapää on kuin tuulitunneli.
7. On vaan helpompi elää ilman lasta. Pitkät sunnuntaiaamut ym. Menettäminen 19 vuodeksi ei oikein houkuttele. Mieluummin vaikka hellyydenkipeä koira.
Itsekäs.
Alue: Aihe vapaa
1. Ehkäisyvälineiden saatavuus. Ehkäistään, kun voidaan. Lasten kasvattaminen maksaa, joten tämä(kin) motivoi ehkäisemiseen.
2. Toi internet-kommentti oli hyvä! Vapaaehtoisesta lapsettomuudesta tiedetään ja keskustellaan, velat tietävät etteivät ole outoja kummajaisia vaan muitakin on.
3. Ihmiset kopioivat toistensa malleja. On normaalia, että lapsia ei ole tai on vain vähän lapsia.
4. Parit eivät kohtaa. Jos on pariskunta, mies voi haluta "lykätä" lasten hankkimista kun "ei ole vielä varma", mikä pahimmassa tapauksessa pilaa sen naisen lapsenhankkimismahdollisuudet, kun ikä tulee vastaan.