Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?
Ensinnäkin, ei ole syntyvyys pelkästään laskussa, vaan laskussa on myös se, kuinka paljon lapsia nuoret haluavat ylipäätään. Nykynuoret haluavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet. Eli suunniteltu lapsilukukin on pienempi kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lisäksi vapaaehtoinen lapsettomuus kasvattaa suosiotaan.
Kerro ihan rehellisesti, minkä tai mitkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuorilla on vähemmän halua hankkia lapsia. Suomessa harjoitettu politiikka? Yhteiskunnan asenteet? Kielteinen ja raskas kuva perhe-elämästä? Raha- ja työllisyystilanne? Kulttuurin ja ajattelutavan muutos? Halu tehdä elämässään muuta? Huoli ilmastosta, luonnonvarojen riittävyydestä ja ylikansoituksesta? Ympäristömyrkyt, ovatko vieneet ihmisiltä lisääntymisvietin?
On tullut nähtyä vaikka minkälaisia väitteitä, kun on netissä keskusteluja lukenut. Muun muassa juuri kaikkia noita, mitä tuossa äsken mainitsin. Kerro sinä oma näkemyksesi, minkä arvelet olevan tähän syynä.
Kommentit (2387)
Ensimmäinen ongelma on löytää lapsia haluavat kumppani. Miehet eivät enää halua lapsia ja noin puolet nuorista miehistä suhtautuu lapsiin vihamielisesti.
Jos kuitenkin kumppanin löytää niin seuraava ongelma on työelämän suhtautuminen lapsen hankintaan. Esim. EK on lapsivihamielinen järjestö. Tämä on suuri yhteiskunnallinen ongelma.
Seuraavaksi lapsimäärää pienentää asumisen kalleus. Täytyy olla huipputuloinen, jos aikoo hankkia kolme tai enemmän lapsia. Molempien vanhempien pitää olla tällöin töissä, että se on edes taloudellisesti mahdollista. Pelkästään kolmen lapsen päivähoito vie 1000 euroa kuussa.
Sitten on eri asia, jos elää tuilla ja haluaa elää niukasti. Silloin saa kyllä ison perheasunnon ikävältä paikalta, mutta lasten tulevaisuus ei ole kovin hyvä. Tällainen lapsi ei kuitenkaan voi harrastaa jääkiekkoa, ratsastusta, taitoluistelua ym. kalliita lajeja, jos sellaiset edes kiinnostavat. Huono seura huonoilla alueilla tekee myös tehtävänsä, lapsi ajautuu helposti päihteisiin. Lapsi saa ruoan, mutta ei juuri muuta, että hänestä tulisi hyvä kansalainen. Maaseudulla asuminen on tähän poikkeus, mutta silloinkin lapsilla on melko niukat harrastusmahdollisuudet lähellä. Osalle se riittää, osalle ei.
Aina tämä sama aloitus. Päättäkää jo mistä se johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä tiedät, että aikaisempi sukupolvi halusi niitä lapsia enemmän kuin nyt? Kai pitäisi nyt jo järjellä tajuta, ettei ennen ollut ehkäisyä. E-pilleri tuli vasta 60-luvulla ja niitä sai aluksi vain naimisissa olevat.
En voi kovin vanhoista sukupolvista sanoa. Mutta jos katsotaan vaikka Väestöliiton julkaisemia tutkimuksia, niin 10-20 vuotta sitten ihmisillä oli suunniteltu lapsiluku selvästi suurempi kuin nykynuorilla. Eli ihan sillä perusteella voi sanoa, että nykynuorilla se suunniteltu lapsilukukin on aiempia sukupolvia pienempi ja siten voi sanoa, että nykynuoret haluavat vähemmän lapsia.
Tavat muuttuvat hitaasti. Itse olen liki 40v vela ja luulin teinivuosille asti, että lapset ovat vaan nyt yksi väistämätön pakko elämässä. Ikäänkuin vain kuuluisivat asiaan ja mutinat pois.
Varhaisaikuisuuteen asti suunnittelin, että miten hoidan tämän pakkorastin. Opiskelin alaa, missä oli mahdollista tehdä etätöitä ja mietin kotiin omaa työhuonetta. Mietin siis alta kahtakymppisenä lastenhoitojärjestelyitä! Luin myös runsaasti lehtiä ja artikkeleita, joista osa koski parisuhteen hoitoa. Ei saa uppoutua liikaa lasten hoitoon, anna miehelle välillä, vaikka olisit väsynyt, on huono mieli tai muutoinkaan itseä ei tekisi mieli. Muutoin katsos mies lähtee ja sitten olet yhäri. Tai vähintäänkin pettää.
Mutta eniten sitä kauhulla odotti sitä oman elämän loppumista. Lapsiperhe-elämä ja äitiys ei vain ollut millään lailla mun juttu. Siellä ei olisi odottanut minulle mitään, mitä olisin kaivannut. Minua ei kiehdo klähmäset pusut tai kylmän nihkeät pulleat kädet aamu kuudelta kietoutuneena mun kaulaan, vaikka kuinka sieltä tulisi näitä kliseisiä "äiti mä lakattan tua". Lapsen kasvamisessa ei ole mitään mielenkiintoista. Pikemminkin se olisi vain ollut odottamista, että milloin nuo lähtevät. Sen sijaan mulla olisi ollut annettavaa paljon muuta maailmalle, mutta lasten myötä minusta olisi tullut kotiin sidottu kanttura - yksi monien monien muiden joukossa, siellä loputtomassa jonossa. Yksi hukkaan heitetty resurssi.
Ajattelutapa oli vain yleisesti kohtalaisen tiukassa ennen 2000 -lukua. Ikäänkuin vaihtoehtoa lapsettomaksi jäämisestä ei ollut. Ja kun ensimmäisen kerran uskalsin sanoa tämän ääneen, niin vastaanotto oli todella tyly. Todella tyly. Pian opin, että tekeydyn tahattomasti lapsettomaksi tai mitä ikinä, kiertämään lapsiutelut ja vetoamaan herraties mihin, mutta itse aito oikea syy oli vain monille kuulijalle aivan myrkkyä. Netin kasvun myötä ehkä ilmapiiri alkoi höllentyä, mutta jos katsotaan esimerkiksi vanhaa ellien velapalstaa, niin ihan sotatannerhan se oli. On oikeasti todella eksoottinen olo, että nyt asiasta voi keskustella vauva-palstalla. Tuntuu, että raja-aita naisten välillä on hälventynyt. Täällä on mukava jutustaa ihmisten kanssa, oli lapsia tai ei.
Mutta vastaus että miksi en tee lapsia, niin vastaus on hyvin yksinkertainen: ei ole mun juttu. Ei pitäisi olla muilta pois ja se, että joku tekee, ei ole minulta pois. :-)
Tää on niinkuin itse olisin kirjoittanut! Veikkaisin, että monien lapsettomuus on just tästä kiinni, eli ei haluta lasta, koska ei ole oma juttu. Se tuskin on ajsn saatossa muuttunut paljonkaan. Ennen vain tosiaan nekin tekivät pakolla lapsia, jotka eivät halunneet. Oma mummoni on myös henkisesti vela, vaikka hänkin teki yhden lapsen ja kuulemna just siksi, kun "kyllähän edes yksi on tehtävä!"
Mielestäni parempi, että kaikki saavat itse päättää eikä kukaan tee lasta ellei itse halua.
Tää on kyllä hauska kun lapsien hankkimiseen suhtaudutaan samoin kuin alkoholin juomiseen: aina saa selitellä miksei halua lapsia tai juo, mutta kukaan ei koskaan kysy miksi teet lapsia/juot alkoholia.
Vierailija kirjoitti:
Koska en halua sitä perhe-elämää, josta ei pääse millään enää pakoon (naisena) jos huomaa ettei haluakaan sitä. Se on liian lopullista ja vie kuitenkin tosi paljon aikaa elämästä. En halua mitään oravanpyörä- elämää missä vuodet vaan vierii huomaamatta ohitse :(
Kyllä elämä merkittävästi hidastuu, kun lapsia saa. Ei ne vuodet vieri. Mikä on hyvä. Itse haluan 4 lasta.
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä hauska kun lapsien hankkimiseen suhtaudutaan samoin kuin alkoholin juomiseen: aina saa selitellä miksei halua lapsia tai juo, mutta kukaan ei koskaan kysy miksi teet lapsia/juot alkoholia.
Sitäkään ei kysytä miksi et pilaa elämääsi. Elämä ilman lapsia on FAIL
Vierailija kirjoitti:
Asumisen kalleus ja ahtaus.
Pirstaleinen työelämä.
Epävarmat parisuhteet.
Tukiverkkojen puute.
Lapsivihamielisyys.
Lisäisin vielä lisääntyneet mt-ongelmat.
Hedonismi, minäkeskeinen kulttuuri.
No 100 v 100 % velaa, niin ei ole ihmiskunnalla enää näitä tai muitakaan ongelmia 🤗
Tyyne kirjoitti:
Minä olen lastentekoiässä, mutta en aio yhtä lasta enempää tehdä. Merkittävin syy siihen on ilmastonmuutos, kolmannen maailmansodan uhka sekä minun ja kumppanini kuuluminen syrjittyyn vähemmistöön. Yhden lapsen teemme todennäköisimmin siksi, että haluamme jonkun perivän omaisuutemme.
Haluaisin todellisuudessa 3-5 lasta, mutta se ei näiden tämän ajan kamaluuksien varjossa ole mitenkäänpäin perusteltua.
ilmastonmuutos? Kyllä ruokaa ja vetää riittää ja viileä asunto. Elämä jatkuu, ei ilmaston muutos ihmiskuntaa lopeta.
kolmannen maailmansodan uhka? Uhkia on aina ollut ja sotiakin. Uhkat ei koskaan lopu. Nytkin uhkaa maailmanlaajuinen väestön romahdus.
kuuluminen syrjittyyn vähemmistöön eikö juuri tuolloin olisi hyvä olla sisaruksia joilta saa tukea, että ei tarvii olla yksin
No Charles Darwin ei taida olla sun kaveri
Haluan pystyä tarjoamaan lapsille edes lähes saman elintason kuin missä itse kasvoin. Se on mahdollinen korkeintaan kahden lapsen kanssa nykyhintatasolla. Lisäksi lastenhoidon ja kasvatuksen standardit on nykyään niin korkealla, en koe kykeneväni antamaan riittävästi aikaa, energiaa ja huomiota useammalle lapselle. Lisäksi nämä ilmastonmuutos, sota ym. tulevaisuusahdistus jne. vaikuttaa myös. Olen kolmekymppinen, kaksi lasta on ja enempää ei tule. Jos olisin 10v nuorempi niin voi olla ettei tulisi edes näitä, niin paljon maailma on mennyt epävarmempaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen ongelma on löytää lapsia haluavat kumppani. Miehet eivät enää halua lapsia ja noin puolet nuorista miehistä suhtautuu lapsiin vihamielisesti.
Jos kuitenkin kumppanin löytää niin seuraava ongelma on työelämän suhtautuminen lapsen hankintaan. Esim. EK on lapsivihamielinen järjestö. Tämä on suuri yhteiskunnallinen ongelma.
Seuraavaksi lapsimäärää pienentää asumisen kalleus. Täytyy olla huipputuloinen, jos aikoo hankkia kolme tai enemmän lapsia. Molempien vanhempien pitää olla tällöin töissä, että se on edes taloudellisesti mahdollista. Pelkästään kolmen lapsen päivähoito vie 1000 euroa kuussa.
Sitten on eri asia, jos elää tuilla ja haluaa elää niukasti. Silloin saa kyllä ison perheasunnon ikävältä paikalta, mutta lasten tulevaisuus ei ole kovin hyvä. Tällainen lapsi ei kuitenkaan voi harrastaa jääkiekkoa, ratsastusta, taitoluistelua ym. kalliita lajeja, jos sellaiset edes kiinnostavat. Huono seura huonoilla alueilla tekee myös tehtävänsä, lapsi ajautuu helposti päihteisiin. Lapsi saa ruoan, mutta ei juuri muuta, että hänestä tulisi hyvä kansalainen. Maaseudulla asuminen on tähän poikkeus, mutta silloinkin lapsilla on melko niukat harrastusmahdollisuudet lähellä. Osalle se riittää, osalle ei.
Akaatemisia Ansseja ei riitä joka talouteen. Todellisuus on Farmers Onlyn isännät, mitkä eivät tietenkään kelpaa. Naiset voisivat hiljalleen hyväksyä todellisuuden. Oikeasti varakkaille miehille riittää valinnanvaraa.
Syitä on tietenkin monia ja ne vaihtelevat yksilöittäin. Iso vaikutus tietenkin on sillä, että lapsettomaksi jääminen on ylipäätään mahdollista nykyään paljon helpommin kuin entisaikoina.
Omat syyt ovat monitahoisia. Ensinnäkään en pidä elämää mitenkään niin hienona juttuna, että pitäisi väkipakolla alkaa viattomia sieluja tänne pykäämään. Olisin itsekin valinnut olla syntymättä, jos olisi vaihtoehto annettu. En ole niin ilkeä, että laittaisin vahingon kiertämään vain saadakseni omaan elämääni täytettä. Toiseksi elämän epävarmuus lisääntyy koko ajan, työelämä on uuvuttavaa ja palkkojen ostovoima surkea, väestöä on jo nyt liikaa, sodat ja pandemia, hyvinvointivaltio on tuhon tiellä. Koitan pitää itsestäni huolta ja sitten poistua taivaan kuoroon. Lapsettomuus mahdollistaa edes pienet nautinnon hetket tällä maallisella retkellä, saan ainakin nukkua ja käyttää omat roponi itseeni.
Vierailija kirjoitti:
Syitä on tietenkin monia ja ne vaihtelevat yksilöittäin. Iso vaikutus tietenkin on sillä, että lapsettomaksi jääminen on ylipäätään mahdollista nykyään paljon helpommin kuin entisaikoina.
Omat syyt ovat monitahoisia. Ensinnäkään en pidä elämää mitenkään niin hienona juttuna, että pitäisi väkipakolla alkaa viattomia sieluja tänne pykäämään. Olisin itsekin valinnut olla syntymättä, jos olisi vaihtoehto annettu. En ole niin ilkeä, että laittaisin vahingon kiertämään vain saadakseni omaan elämääni täytettä. Toiseksi elämän epävarmuus lisääntyy koko ajan, työelämä on uuvuttavaa ja palkkojen ostovoima surkea, väestöä on jo nyt liikaa, sodat ja pandemia, hyvinvointivaltio on tuhon tiellä. Koitan pitää itsestäni huolta ja sitten poistua taivaan kuoroon. Lapsettomuus mahdollistaa edes pienet nautinnon hetket tällä maallisella retkellä, saan ainakin nukkua ja käyttää omat roponi itseeni.
En ole niin ilkeä, että laittaisin vahingon kiertämään Täh?
väestöä on jo nyt liikaa tämä ei ole totta
hyvinvointivaltio on tuhon tiellä ei ole totta
sodat ja pandemia WW1, WW2, rutto, espanjantauti? Eiköhän ne kauheet ajat oo takana päin.
Harva täälläkään kommentoivista tuo esille sen että, lapset tulevat maksamaan vanhempiensa eläkkeet. Jos ei nyt lapsia, ei tulevaisuudessa ole itsellä eläkkeen maksajaa. Onhan lapsissa tietenkin se kaikki muu parasta ja omaa henkistä hyvinvointia kasvattavaa kaikin tavoin, mutta on julma tosiasia tuo eläkkeen maksjahomma. Täytyy varmaan valtion alkaa tuoda erikseen ulkomailta työikäisiä maksamaan eläkkeitä tänne Suomeen, nythän on jo alettu etukäteen valittamaan sitä että: " kuinka suuret ikäluokat jne....ja meille ei riitä eläkevaroja", onpa esitetty sitäkin että kertyneen työeläkkeen voisi nostaa etukäteen rahana pois ennen eläkeikää, vähän niinkuin Virossa, tuossa demokratian ja tasa-arvon "mallimaassa". Voi hyvät hyssykät sentään.
1973 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitapa ap. lähde väitteilesi.
Mikä ihme tässä on niin vaikeaa, vai haluatko vain syyllistää naisia, vai mistä tässä on kysymys? Tämä aloitukset kuulostavat jo pakkomieleeltä ja jankuttamiselta.
Synnytysikäiset synnyttivät viime vuonna 1.45 lasta, kun esim v 1973 vastaava luku oli 1.50 lasta, joka on lähes sama.
Suurin ongelma, ettei synnytysikäisiä naisia ole riittåvästi ja heidän pitäisi synnyttää aikaisempia vuosia enemmän eli 3-5 lasta, jotta syntyvyys nousisi.
Lähde
Näin on, v 1973 synnytysikäisiä naisia oli kuitenkin vielä paljon ( suuret ikäluokat). Tuo 1973 oli lisäksi poikkeusvuosi synnytyksissä. Myöhemminhän lapsiluku/ nainen nousi.
Tällä hetkellä syntyvyysluvut ovat olleet jatkuvassa laskussa ja sehän on kansakunnan kohtalon kannalta todella huolestuttavaa.
1973 oli erittäin pieni ikäluokka. Samoin koko 70 luku.
1973 oli 140 vuoteen PIENIN IKÄLUOKKA.
Vasta nykyvauvat on menneet ali tuosta määrästä.
Kirjoitat eri asiasta. Edellinen kirjoittaa että v 1973 synnytysikäisiä naisia oli paljon (koska suuret ikäluokat olivat kolmikymppisiä), silti lapsia syntyi vähän ja v 1973 syntyi silti hyvin vähän lapsia.
Olettaisin että v 1973 osa synnytysikäisistä oli muuttamassa Ruotsiin tms.
Kuten tästäkin ketjusta näkee, nuoret miehet eivät vain halua lapsia. Onko tämä jotenkin sinulle uutta Ap?
Luulin 30v asti että haluan ehdottomasti omia lapsia. Ajatus istutettiin omaan päähän jo varhain teininä. Olen elänyt ihan ok turvallisessa ydinperheessä ja meillä suvussa melko tiukassa ajatus että omia lapsia pitää olla, muuten elämä ei ole oikeaa elämää :D Kun olen nyt iän myötä miettinyt tätä enemmän, tuntuu aika kapeakatseiselta ajattelumallilta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän viihdyn omassa rauhassa ja tuntuu että en sopeudu tiukkoihin rutiineihin (esim. työtä teen ennemmin epäsäännöllisesti kuin jatkuvaa 8-16 arkea). Myöskään terveys ei ole paras mahdollinen tällä hetkellä, väsyn herkästi ja selittämätöntä ahdistustakin on ajoittain. Olen seurannut vierestä kavereiden pikkulapsiarkea. En tiedä oikeasti jaksaisinko. Lapsista pidän kyllä muutoin ja mietin että voisimmeko puolisoni kanssa toimia esim tukiperheenä joskus jos omia lapsia emme päädy hankkimaan.
Niin ja toki nuo asiat mitkä tässä ketjussa useampi toi jo esille. Sodat ja maailman talous. En myöskään pidä siitä suunnasta mihin Suomi ja moni muu länsimaa on menossa (mm. tuleva digi-id). Silti muutto täysin vieraaseen maahan ja kulttuuriinkin tuntuu ajatuksena ainakin vielä liian hurjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumisen kalleus ja ahtaus.
Pirstaleinen työelämä.
Epävarmat parisuhteet.
Tukiverkkojen puute.
Lapsivihamielisyys.Lisäisin vielä lisääntyneet mt-ongelmat.
Nuo myös liittyvät toisiinsa hassulla tavalla
Kun ei ole perheitä/läheisiä, ei ole tukiverkkoja, kun ei ole lapsipositiivisuutta, ei synnytetä lapsia, kun ei synnytetä lapsia, lapsivihamielisyys lisääntyy (=vieraannutaan lapsista), mt-ongelmat ovat seurausta of all the above (yksinäisyys, tukiverkkojen puute, yksilöllisyys jne) ja myös toisinpäin
Ihan samoin voisi kysyä miksi ihmeessä kukaan haluaisi lisääntyä? Maksaa itsensä kipeäksi hoitamalla muita? Ei käy järkeen.
Mielenterveysongelmat.
Kun itse on kasvatettu avainkaulalapsena tai kiltiksi lapseksi, oma mielenterveys alkaa prakata viimeistään kolmekymppisenä. Hyvin vaikea kuvitella hoitavansa ja kantavansa vastuuta muista kun itsekin on aivan kesken.