Lue keskustelun säännöt.
Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?
Ensinnäkin, ei ole syntyvyys pelkästään laskussa, vaan laskussa on myös se, kuinka paljon lapsia nuoret haluavat ylipäätään. Nykynuoret haluavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet. Eli suunniteltu lapsilukukin on pienempi kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lisäksi vapaaehtoinen lapsettomuus kasvattaa suosiotaan.
Kerro ihan rehellisesti, minkä tai mitkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuorilla on vähemmän halua hankkia lapsia. Suomessa harjoitettu politiikka? Yhteiskunnan asenteet? Kielteinen ja raskas kuva perhe-elämästä? Raha- ja työllisyystilanne? Kulttuurin ja ajattelutavan muutos? Halu tehdä elämässään muuta? Huoli ilmastosta, luonnonvarojen riittävyydestä ja ylikansoituksesta? Ympäristömyrkyt, ovatko vieneet ihmisiltä lisääntymisvietin?
On tullut nähtyä vaikka minkälaisia väitteitä, kun on netissä keskusteluja lukenut. Muun muassa juuri kaikkia noita, mitä tuossa äsken mainitsin. Kerro sinä oma näkemyksesi, minkä arvelet olevan tähän syynä.
Kommentit (2387)
Ennen ei lapsille tarvinnut järjestää toimintaa vauvasta alkaen. He kasvoivat vanhempiensa ja sisarustensa ympäröimänä. Nykyään lapsilla täytyy olla harrastuksia kaikki illat täynnä, että olisit hyvä vanhempi. Tuntuu, että lapsi ei saa olla lapsi, vaan hän on vanhempiensa projekti ja jonkinlainen kilpavarustelun kohde ja näyttelyesine. Kaikki eivät tähän oravanpyörään halua mukaan. Yhtään virhettä vanhempana ei sallita. Jos poikkeat hyväksytystä normista, tulee kuraa niskaan joka taholta. Helpompi olla ilman lapsia, kuin olla koko ajan suurennuslasin alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta toisaalta, ei tarvitse sitten tuomita niitä, jotka sen ison perheen hankkivat. Tiedän useamman, joita ivataan siitä valinnasta.
Jokaisella valinnanvapaus.
Kyllä, jos myös elättää sen perheensä itse eikä kulje käsi ojossa.
Teepä pieni kierros ja ota tavoitteeksesi bongata kaikki oletettavasti äidit, jotka raahaavat taaperoitaan kaduilla, julkisissa liikennevälineissä, kaupoissa jne.
M O N I K O N Ä Y T T I O N N E L L I S E L TA ?
Että ihan vaikka ympäristössään havainnoimalla voi päättää, ettei halua tuollaista elämää.
Ehkä myös internet on yksi syy, mikä on herättänyt ihmiset harkitsemaan kahdesti lapsientekoa. Ihan jo tätä vauvapalstaa lukemalla voi tulla viimeinen naula arkkuun. Omassa lähipiirissä on ollut paljon aviokriisejä ja onnettomia lapsia, sitä myötä myös onnettomia aikuisia. Onneksi nykyään voi valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yhden lapsen äiti, voin mielelläni vastata tähän.
Lapsi on nyt ensimmäisellä luokalla ja itsellä ikää 33 vuotta. Perheeseen kuuluu lapsen lisäksi mies. Tässä meidän perheen syyt siihen, miksi meillä on "vain yksi" lapsi.
- raskausaika oli todella rankka (oksentelua, heikotusta, ylimääräisiä ultria)
- vauva-aika oli TODELLA rankkaa, jäin aivan yksin vauvan kanssa. Mies teki pitkää päivää, vauva ei nukkunut öitä. Oli allergioita, refluksia, koliikkia... kaikki vain toivotti "voimia", mutta mitään kongreettista apua en saanut. Olin niin synkissä vesissä, että vannoin, että lapsiluku jää yhteen. Vauvaa rakastin ja rakastan omaa lastani aina maailmassa eniten <3
- päiväkodin ja töiden yhdistäminen oli RANKKAA. Ihan h*lvetin rankkaa. Lapsi sairasteli koko ajan. Työnantaja nyrpisteli nenäänsä, mutta minkäs sille pystyin. Määräaikainen kun olin niin eihän siinä jatkoa sitten tullut. Tosin aina uusi määräaikainen jossain. Miehellä vakituinen työ, mutta reissutyö ja PALJON pois kotoa.
- nyt on sitten koulun yhdistämisen kanssa hankalaa. Teen kolmivuorotyötä. Eipä tämäkään onnistu. Olen aivan loppu. Kuka huolehtii aamusin lapsen kouluun, järjestä aina jotenkin. Koulun jälkeen on iltapäiväkerho hetken aikaa mutta iltavuorossa on hälytettävä aina joku auttaan .Yövuoron jälkeen en saa nukuttua.
LAPSEN JA TYÖELÄMÄN YHDISTÄMINEN ON NIIN HANKALAA, että jos tämä olisi yksistään syy, etten pystyisi (jaksaisi!) enempää lapsia. Tosin syitähän on muitakin, mitä jo luettelin.
Vierailija kirjoitti:
Olen pettynyt miehiin. Jokainen heistä on pettänyt minua. Se arvostettu, rauhallinen ja rakastava aviomiehenikin. Meillä on kolme lasta. Mutta jos saisin tällä tietoa valita miten elämäni eläisin, niin en ottaisi miestä tuohon polkemaan minuuttani ja hankaloittamaan asioita. Eläisin yksin tai ehkä toisen naisen kanssa, jos löytyisi sielunkumppani. Olisin sijaisvanhempi ehkä. Toki nuo omat lapset ovat mahtavia, mutta perhe-elämä vie minusta kaikki mehut, etenkin mies jatkuvine tarpeineen. Mies myös sotki taloutemme, jota olen ylitöillä paikannut.
Niin, eihän se ole kuin alkaa l*sb*ksi. On se naisilla helppoa nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä myös internet on yksi syy, mikä on herättänyt ihmiset harkitsemaan kahdesti lapsientekoa. Ihan jo tätä vauvapalstaa lukemalla voi tulla viimeinen naula arkkuun. Omassa lähipiirissä on ollut paljon aviokriisejä ja onnettomia lapsia, sitä myötä myös onnettomia aikuisia. Onneksi nykyään voi valita.
Tämä. Väitteenä "koska internet" saattaisi kuulostaa jonkun vanhoillisen homehtuneelta horinalta, yhtälailla kuin videopelit aiheuttavat kouluampumisia, mutta itse allekirjoitan väitteen "koska internet"
Itse olen tullut velauteni kanssa ulos kaapista joskus 2000 -luvulla. Siihen aikoihin netin suosio oli nousuillaan ja ehkäpä mulle olisi tullut ne kaksi pakkokakaraa, jos nettiä ei olisi ollut. Kun asioista saattoi keskustella jossain foorumilla laajemman porukan kanssa, eikä vain oman lähipiirin, niin sitä sai huomata, ettei ajatustensa kanssa ollutkaan ihan yksin. Ne tyypit, keiden kanssa asiasta keskustelin olivat ajatelleet samoin ja myöskin ohessa tuli monia ahaa-elämyksiä.
Aikaisemmin lapsia haluamattomat olivat ajatustensa kanssa yksin ja usein yhteisön painostuksen alla. Helpostihan silloin tekee ne pari pakollista mukulaa ja koittaa luovia elämässä eteenpäin sen enempiä katkeroitumatta.
Mummo hankki kolme lasta koska niitä sattui sen verran syntymään. Äiti hankki kaksi lasta koska se kuului asiaan. Me kaksi lasta taas ei hankita tahoillamme yhtään lasta koska nykyisin voi aidosti valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yhden lapsen äiti, voin mielelläni vastata tähän.
Lapsi on nyt ensimmäisellä luokalla ja itsellä ikää 33 vuotta. Perheeseen kuuluu lapsen lisäksi mies. Tässä meidän perheen syyt siihen, miksi meillä on "vain yksi" lapsi.
- raskausaika oli todella rankka (oksentelua, heikotusta, ylimääräisiä ultria)
- vauva-aika oli TODELLA rankkaa, jäin aivan yksin vauvan kanssa. Mies teki pitkää päivää, vauva ei nukkunut öitä. Oli allergioita, refluksia, koliikkia... kaikki vain toivotti "voimia", mutta mitään kongreettista apua en saanut. Olin niin synkissä vesissä, että vannoin, että lapsiluku jää yhteen. Vauvaa rakastin ja rakastan omaa lastani aina maailmassa eniten <3
- päiväkodin ja töiden yhdistäminen oli RANKKAA. Ihan h*lvetin rankkaa. Lapsi sairasteli koko ajan. Työnantaja nyrpisteli nenäänsä, mutta minkäs sille pystyin. Määräaikainen kun olin niin eihän siinä jatkoa sitten tullut. Tosin aina uusi määräaikainen jossain. Miehellä vakituinen työ, mutta reissutyö ja PALJON pois kotoa.
- nyt on sitten koulun yhdistämisen kanssa hankalaa. Teen kolmivuorotyötä. Eipä tämäkään onnistu. Olen aivan loppu. Kuka huolehtii aamusin lapsen kouluun, järjestä aina jotenkin. Koulun jälkeen on iltapäiväkerho hetken aikaa mutta iltavuorossa on hälytettävä aina joku auttaan .Yövuoron jälkeen en saa nukuttua.
LAPSEN JA TYÖELÄMÄN YHDISTÄMINEN ON NIIN HANKALAA, että jos tämä olisi yksistään syy, etten pystyisi (jaksaisi!) enempää lapsia. Tosin syitähän on muitakin, mitä jo luettelin.
Tämä. Minulla kaksi lasta, nyt vasta päiväkoti-ikäisiä mutta etenkin koronan alettua on alkanut tuntua ettei työelämä ole vanhemmille. Joka ikinen päivä jos päiväkotiin saakka on selvitty saa alkaa jännittää soitetaanko että yskitti, nenä vuoti tms. ja ei kun hakemaan. Epävarmuus tulevaisuudesta, taloudelliset ongelmat. Siinähän niitä syitä riittämiin. Kannattaisi olla erittäin hyväosainen, olla varaa palkata apua arkeen ja mies joka ihan oikeasti kantaisi vastuunsa. Harvalla taitaa olla kaikki palikat kohdillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastuuntunto. Maapallon ylikansoittuminen. Toiset eivät osaa ajatella ja poikivat liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä kolmikymppisen velan ajatuksia:
1. Nykyinen asenneilmapiiri on entistä sallivampi vapaaehtoiselle lapsettomuudelle. Ennen vanhaan lapsia tekivät nekin jotka eivät niistä niin välittäneet, koska se "kuului asiaan" ja "piti tehdä". Nykyään esimerkiksi minulta ei kukaan sukulainen tai muu utele, koska niitä lapsia tulee. Olen saanut rauhassa olla lapseton. Ihmisiltä ei enää samalla tavalla odoteta kulkevan täsmälleen samanlaista polkua seurustelusta avioliittoon ja perhe-elämään.
2. En tunne ketään, jolla olisi pieniä lapsia. Sukuni nuorin jäsen on yli 10-vuotias. En ole siis saanut seurata läheltä lapsiperhe-elämää ja käsitykseni siitä perustuvat mediaan, joka varmaan usein pelottelee kovasti lapsiperhe-elämän ikävyydellä. Mielikuvani vanhemmuudesta on hyvin negatiivinen.
3. En ole koskaan ollut kiinnostunut lapsien tekemisestä. Tiesin jo teini-iässä, etten pidä pienistä lapsista ja etten koe äidin roolia itselleni ominaiseksi. Enemmän koko ajatuksesta tulee epämukava ja vaivaannuttava olo.
4. Raha-asiat vaivaavat. Jo nyt elän pk-seudulla suu säkkiä myöten vaikka olen korkeakoulutettu, ja lapsen saaminen tekisi yhtälöstä varmaan liki mahdottoman.
5. Ilmastoasiat vaivaavat. Uskon että nykyinen yltäkylläisyyden täyttämä länsimainen kulutusyhteiskunta tulee tulemaan tiensä päähän omana elinaikanani, ja pelkäisin mitä lapsilleni tulisi tapahtumaan.
6. Individualismi. Minulla on yksi, rajallinen elämä. Lapset eivät ole se tapa jolla haluaisin sen elämän kuluttaa.
Lisään vielä omaan viestiini:
7. Epäluottamus parisuhteiden kestävyyttä kohtaan nykypäivän "sarjamonogamia"-kulttuurissa. Vanhempieni yhteiselo oli helvettiä ja päättyi eroon, eikä sen paremmin ole käynyt oikeastaan kellekään muullekaan suvussani. En usko että uskaltaisin luottaa nykyiseen tai kehenkään muuhunkaan mieheen niin, etten pelkäisi jääväni yksinhuoltajaksi tai joutuvani jonkinlaiseen uusioperhehelvettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tykkään sukuelimestäni enkä halua, että se repeää korviin asti. Lapset sinänsä olisi kiva, joten ehkä harkitsen adoptiota sitten joskus.
t. nuori nainen
keisarinleikkaus
Mielenkiintoista luettavaa ajankohtaisesta asiasta. Se tässä hieman ihmetyttää että nyt keskustellaan samaan aikaan toisilla foorumeilla nykynuorten tulevista eläkkeistä. Jos hieman suoraviivaistaa asiaa, niin pitäisi ymmärtää myös se että lapsien hankkiminen tarkoittaa myös sitä että on joku joka maksaa minun eläkkeeni tulevaisuudessa. Niin yksinkertaista se on tämä eläkejuttu. Tietysti sillä edelytyksellä että ne lapset ovat työssä ja maksavat veroa.
Hä? kirjoitti:
Vastuuntunto. Maapallon ylikansoittuminen. Toiset eivät osaa ajatella ja poikivat liikaa.
Länsimaahan syntyvällä lapsella on järjettömän moninkertaiset vaikutusmahdollisuudet maapallon asioihin verrattuna kehitysmaahan syntyvällä. Koulutus, poliittinen ja rahallinen valta on ihan toisissa sfääreissä.
Seksitaudit. Ennen pantiin huoletta kaikkia ja ryhmässä. Siitä niitä lapsia tuli.
Onkohan uusperhe kuvioiden vaikutusta tutkittu tähän? Itse olen lapseton mutta miehellä kaksi lasta entisestä liitosta. Meillä yhteinen lapsiluku jää varmaankin yhteen mikä on kummankin toive (jos talous ei olisi esteenä niin voisin haluta kaksi), meillä yhteistä lasta ei siis vielä ole. Miehellä on niin korkeat elatusmaksut (on perus duunari 2800€ palkalla mutta elarit silti 200 e per lapsi ja hänellä ei käteen jää palkan jälkeen pakollisten kustannusten jälkeen oikeastaan mitään. Yhteisen lapsen kaikki kulut olisivat siis minun vastuullani ja koen, että yhden kulut voin kattaa joten kuten mutten useamman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä tiedät, että aikaisempi sukupolvi halusi niitä lapsia enemmän kuin nyt? Kai pitäisi nyt jo järjellä tajuta, ettei ennen ollut ehkäisyä. E-pilleri tuli vasta 60-luvulla ja niitä sai aluksi vain naimisissa olevat.
En voi kovin vanhoista sukupolvista sanoa. Mutta jos katsotaan vaikka Väestöliiton julkaisemia tutkimuksia, niin 10-20 vuotta sitten ihmisillä oli suunniteltu lapsiluku selvästi suurempi kuin nykynuorilla. Eli ihan sillä perusteella voi sanoa, että nykynuorilla se suunniteltu lapsilukukin on aiempia sukupolvia pienempi ja siten voi sanoa, että nykynuoret haluavat vähemmän lapsia.
Tavat muuttuvat hitaasti. Itse olen liki 40v vela ja luulin teinivuosille asti, että lapset ovat vaan nyt yksi väistämätön pakko elämässä. Ikäänkuin vain kuuluisivat asiaan ja mutinat pois.
Varhaisaikuisuuteen asti suunnittelin, että miten hoidan tämän pakkorastin. Opiskelin alaa, missä oli mahdollista tehdä etätöitä ja mietin kotiin omaa työhuonetta. Mietin siis alta kahtakymppisenä lastenhoitojärjestelyitä! Luin myös runsaasti lehtiä ja artikkeleita, joista osa koski parisuhteen hoitoa. Ei saa uppoutua liikaa lasten hoitoon, anna miehelle välillä, vaikka olisit väsynyt, on huono mieli tai muutoinkaan itseä ei tekisi mieli. Muutoin katsos mies lähtee ja sitten olet yhäri. Tai vähintäänkin pettää.
Mutta eniten sitä kauhulla odotti sitä oman elämän loppumista. Lapsiperhe-elämä ja äitiys ei vain ollut millään lailla mun juttu. Siellä ei olisi odottanut minulle mitään, mitä olisin kaivannut. Minua ei kiehdo klähmäset pusut tai kylmän nihkeät pulleat kädet aamu kuudelta kietoutuneena mun kaulaan, vaikka kuinka sieltä tulisi näitä kliseisiä "äiti mä lakattan tua". Lapsen kasvamisessa ei ole mitään mielenkiintoista. Pikemminkin se olisi vain ollut odottamista, että milloin nuo lähtevät. Sen sijaan mulla olisi ollut annettavaa paljon muuta maailmalle, mutta lasten myötä minusta olisi tullut kotiin sidottu kanttura - yksi monien monien muiden joukossa, siellä loputtomassa jonossa. Yksi hukkaan heitetty resurssi.
Ajattelutapa oli vain yleisesti kohtalaisen tiukassa ennen 2000 -lukua. Ikäänkuin vaihtoehtoa lapsettomaksi jäämisestä ei ollut. Ja kun ensimmäisen kerran uskalsin sanoa tämän ääneen, niin vastaanotto oli todella tyly. Todella tyly. Pian opin, että tekeydyn tahattomasti lapsettomaksi tai mitä ikinä, kiertämään lapsiutelut ja vetoamaan herraties mihin, mutta itse aito oikea syy oli vain monille kuulijalle aivan myrkkyä. Netin kasvun myötä ehkä ilmapiiri alkoi höllentyä, mutta jos katsotaan esimerkiksi vanhaa ellien velapalstaa, niin ihan sotatannerhan se oli. On oikeasti todella eksoottinen olo, että nyt asiasta voi keskustella vauva-palstalla. Tuntuu, että raja-aita naisten välillä on hälventynyt. Täällä on mukava jutustaa ihmisten kanssa, oli lapsia tai ei.
Mutta vastaus että miksi en tee lapsia, niin vastaus on hyvin yksinkertainen: ei ole mun juttu. Ei pitäisi olla muilta pois ja se, että joku tekee, ei ole minulta pois. :-)
Haluaako lapsia vai ei, niin on jokaisen oma valinta. Toki myös myöhemmin pitää muistaa, että jos olet vanhana yksinäinen. Eikä pidä valittaa lapsien möykästä tai matkustamisesta, jos nyt vain satut olemaan henkilö, joka ei halua omia. Yhteiskunta nyt kun ei pyöri ilman lapsia, joista kasvaa aikuisia.
Maailman tila, ihmisten jatkuva syyllistäminen ja hokeminen, että kaikki rahat on loppu, kohta tulee kylmää kyytiä hallituksien osalta. Ja viimeisenä tämä miten ihmisiä jaetaan kahtia tämän koronarokotteen takia. Historia toistaa aina itseänsä.