Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Koronatilanteen aiheuttama massapsykoosi pelottaa. Tuntuu kamalalta, kun ihmiset uskovat samaan pelkoon, mille ei itse näe pohjaa. Tämmöiseenkö järjettömän maailmaan sitten vielä pieni vauva?

Olen hyvässä parisuhteessa ja erikoistumiseni loppuvaiheessa. Työpaikka on hyvä ja rakastan työtäni lääkärinä. Aiemmin mietin asiaa oman elämäni kannalta, haluanko käyttää aikaani vanhemmuuteen vai uraan ja harrastuksiin, ajattelin kuitenkin, että muutaman vuoden päästä voisi olla lapselle tilaa.

Nyt covid -19 on kääntänyt ajatuksiani. Koen tähän tilanteeseen liittyvän epämääräistä uhkaa kahtiajakautumisesta. Pelkään tulevaisuudessa olevan mahdollista, että menetämme vapautemme. Vapauden valita oma tapansa elää, omien ratkaisujen tekemisen, oman yksityisyyden. En tiedä enää ollenkaan haluanko saattaa lasta sellaiseen maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole tuki verkkoa tai vakituista miestä ei lapsia tehdä. Ei rahallisesti mahdollista. Hyvä kun itse pärjää nyt.. kk tulos 1500-1600€ itselläni. Ruuat kallistuu ja työtunteja vähennetään koska osa työ👋🏻👍🏻

Vakituinen mies maksajaksi?

Kuulostaa houkuttelevalta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koronatilanteen aiheuttama massapsykoosi pelottaa. Tuntuu kamalalta, kun ihmiset uskovat samaan pelkoon, mille ei itse näe pohjaa. Tämmöiseenkö järjettömän maailmaan sitten vielä pieni vauva?

Olen hyvässä parisuhteessa ja erikoistumiseni loppuvaiheessa. Työpaikka on hyvä ja rakastan työtäni lääkärinä. Aiemmin mietin asiaa oman elämäni kannalta, haluanko käyttää aikaani vanhemmuuteen vai uraan ja harrastuksiin, ajattelin kuitenkin, että muutaman vuoden päästä voisi olla lapselle tilaa.

Nyt covid -19 on kääntänyt ajatuksiani. Koen tähän tilanteeseen liittyvän epämääräistä uhkaa kahtiajakautumisesta. Pelkään tulevaisuudessa olevan mahdollista, että menetämme vapautemme. Vapauden valita oma tapansa elää, omien ratkaisujen tekemisen, oman yksityisyyden. En tiedä enää ollenkaan haluanko saattaa lasta sellaiseen maailmaan.

Veit jalat suustani, olemme pitkään menneet kohti autoritaarisuutta. Ihmiset eivät enää löydä yhteistä keskitietä vaan vaativat omaa ääripäätään, yhtenäinen yhteiskunta vaikuttaa mahdottomalta yhtäkkiä vaikka vain kaksi vuoskymmentä sitten se tuntui normaalilta

Vierailija kirjoitti:

Kai se jotenkin liittyy tulevaisuuden pelkoon ja samaan aikaan todellisempaan mahdollisuuteen valita perhekoko. Tässä 20-30 vuotta on nuijittua nuorisoa epätoivon partaalle ja perheenperustamisesta on tehty koko ajan vaikeampaa.

Tämähän se olisi. Miksi tehdä lapsia kun kuulet jatkuvasti, että maailmanloppu on ihan kulman takana.

Lapset ovat nykyään niin huonokäytöksisiä, onko kyseessä sitten muuten vaan häiriintyneet lapset vai vanhempien nössöys ja huono kurinpito, mutta kuka haluaisi sellaisia häiriköitä omaan elämään?

No tässä saa olla jatkuvasti varpaillaan, että pysyykö työpaikka, vai päättääkö yritys aloittaa säästötoimenpiteet. Ja mitä sen jälkeen, jos näin käy. Eli jos nyky-Suomessa joutuu kokoajan miettimään jo pelkästään itsensä elättämistä, että miten se tapahtuu tulevaisuudessa, niin miten tässä vielä muka mukuloita uskaltaisi hankkia? Tätä eivät tietenkään kaikenmaailman suuret ikäluokat ja muut äärikonservatiivit tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koronatilanteen aiheuttama massapsykoosi pelottaa. Tuntuu kamalalta, kun ihmiset uskovat samaan pelkoon, mille ei itse näe pohjaa. Tämmöiseenkö järjettömän maailmaan sitten vielä pieni vauva?

Olen hyvässä parisuhteessa ja erikoistumiseni loppuvaiheessa. Työpaikka on hyvä ja rakastan työtäni lääkärinä. Aiemmin mietin asiaa oman elämäni kannalta, haluanko käyttää aikaani vanhemmuuteen vai uraan ja harrastuksiin, ajattelin kuitenkin, että muutaman vuoden päästä voisi olla lapselle tilaa.

Nyt covid -19 on kääntänyt ajatuksiani. Koen tähän tilanteeseen liittyvän epämääräistä uhkaa kahtiajakautumisesta. Pelkään tulevaisuudessa olevan mahdollista, että menetämme vapautemme. Vapauden valita oma tapansa elää, omien ratkaisujen tekemisen, oman yksityisyyden. En tiedä enää ollenkaan haluanko saattaa lasta sellaiseen maailmaan.

Tämä oli tosi hyvin sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Tässä kolmikymppisen velan ajatuksia:

1. Nykyinen asenneilmapiiri on entistä sallivampi vapaaehtoiselle lapsettomuudelle. Ennen vanhaan lapsia tekivät nekin jotka eivät niistä niin välittäneet, koska se "kuului asiaan" ja "piti tehdä". Nykyään esimerkiksi minulta ei kukaan sukulainen tai muu utele, koska niitä lapsia tulee. Olen saanut rauhassa olla lapseton. Ihmisiltä ei enää samalla tavalla odoteta kulkevan täsmälleen samanlaista polkua seurustelusta avioliittoon ja perhe-elämään.

2. En tunne ketään, jolla olisi pieniä lapsia. Sukuni nuorin jäsen on yli 10-vuotias. En ole siis saanut seurata läheltä lapsiperhe-elämää ja käsitykseni siitä perustuvat mediaan, joka varmaan usein pelottelee kovasti lapsiperhe-elämän ikävyydellä. Mielikuvani vanhemmuudesta on hyvin negatiivinen.

3. En ole koskaan ollut kiinnostunut lapsien tekemisestä. Tiesin jo teini-iässä, etten pidä pienistä lapsista ja etten koe äidin roolia itselleni ominaiseksi. Enemmän koko ajatuksesta tulee epämukava ja vaivaannuttava olo.

4. Raha-asiat vaivaavat. Jo nyt elän pk-seudulla suu säkkiä myöten vaikka olen korkeakoulutettu, ja lapsen saaminen tekisi yhtälöstä varmaan liki mahdottoman.

5. Ilmastoasiat vaivaavat. Uskon että nykyinen yltäkylläisyyden täyttämä länsimainen kulutusyhteiskunta tulee tulemaan tiensä päähän omana elinaikanani, ja pelkäisin mitä lapsilleni tulisi tapahtumaan.

6. Individualismi. Minulla on yksi, rajallinen elämä. Lapset eivät ole se tapa jolla haluaisin sen elämän kuluttaa.

Kiva kuulla että muillakin on täysin samankaltaisia ajatuksia kuin minullakin. Poikkeuksena se, että kaikki lähipiirin ihmiset painostavat jo perheenlisäykseen. Viis ongelmallisesta rahatilanteesta ja terveysongelmista.

Olen 31 vuotias velamies ja tässä hieman omia ajatuksia.

-Nykyisin ihmisillä on vapaus valita tekeekö lapsia vai ei tämä laskee tietenkin syntyvyyttä koska on paljon ihmisiä ketkä ei niitä lapsia halua.

-On vain yksi elämä joten miksi sitä elämää käyttäisi sellaisiin asioihin mistä ei tykkää vai väittääkö joku että vauvan hoitaminen tai perhe-elämä on mukavaa ja antoisaa?

-Sinkkujen ja ikisinkkujen määrä on kasvanut valtavasti, tämä vaikuttaa aivan varmasti syntyvyyteen.

Minä jätän lapset tekemättä koska en niitä vain halua. Olen intoverttiluonteeltani ja nautin kun saan olla yksin. Vauvan hoitaminen ja äidin rooli ei minua kiinnosta.

Lapsia jos haluaisin niin olisin varmasti niitä tehnyt jo useamman tässä elämäni aikana.

Toinen näkökulma. Lapsia esim. 4kpl ja molemmat työttöminä. Kaikki tuet saatavilla ja käteen kk jää vaimon kanssa yhteensä 2000€. Ei tarvitse mennä töihin , saa nauttia lapsista, päiväkoti paikkaa jonotetaan, te-toimisto ei kiusaa kun tietää tilanteen. Jos työt ovat epävakaat tehkää paljon lapsia ei yhtä tai kahta vaan 4 kpl heti. Silloin yhteiskunta auttaa kun ennen vanhaa perhe koko oli minimi 5 lasta. Tätä ei ole vieläkään Suomessa muutettu. Media ja muut eivät tätä vaan kerro ;)

Diagnooseja joka toisella lapsella ja viimeistään 12 vuotiaana masentunut. Vanhemmat valittaa kun on niin vaikeaa ja kun pitäisi saada ilmaiseksi sitä ja tätä palvelua koska on tehnyt lapsen.

Harrastukset maksaa, parisuhde kärsii, ei ole aikaa käydä edes suihkussa jne jne jne

Sitte ihmetellään miksei tehdä lapsia.

T. 52v, lapseton tahallisesti

Viini ja matkustelu, narsismi, some, Tinder yms., tietoisuus maapallon ylikansoituksesta, ilmastonmuutos, keskiluokan köyhtyminen, naisten koulutustason ja aseman kohoaminen  - onhan näitä, muutama mainitakseni.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäisyvälineiden keksiminen. Mummo joskus sanoi, että 90% hänen ikäluokasta on puhtaasti vahinkoja. Vahinkojen määrän tasainen lasku ja naisen taloudellinen itsenäistyminen. Niissä maissa missä tämä ei toteudu, on edelleen suuri syntyvyys.

Ehkäisyvälineet ovat olleet yleisessä käytössä 60- luvulta lähtien, joten ei käy selitykseksi.

70- luvun alussa oli pieni syntyvyys, kotikunnassani oli silloin vai n. 3000 asukasta(nyt 6000).

Itselläni on yksi sisarus, samoin puolisollani

Olemme 70- luvun alussa syntyneitä.

2000- luvun alussa oli vauvabuumi, monissa perheissä oli 3-5 lasta.

Nyt näyttää siltä, että nuo vauvabuumilapset tulevat olemaan veloja.

Ei mua tekisi nuorempana henkilönä hankkia lapsia, kun miettii millaiseen maailmaan ne syntyy. Jos tässä 10 vuoden aikana, ei saada tehtyä isompia, merkittäviä muutoksia ilmastonmuutoksen kohdalta niin kaikki tietää että vuonna 2050 ilmastonlämpötila on 3 astetta ja valtaosa on kuolleet lämpöhalvaukseen. On massiivinen eläinten ja lintujen sukupuutto, isommat kaupungit jää vedenalle mm. Helsinki ja valtaosa ihmisistä on kuolleet tosiaan lämpöhalvauksiin tai hukkuneet kun ovat yrittäneet paeta tulvaa. Sitten meret ovat muuttuneet myrkyllisiksi sammioiksi ja ruoantuotanto on ajettu alas vain sen takia että se synnyttää liikaa päästöjä. Juomme ja syömme, omaa tislattua virtsaa. Kuulostaako susta tosi houkuttelevalta?

Suomessa on todella raskasta olla pieni- tai keskituloinen lapsiperhe, jossa on koulutetut vanhemmat: työpaikat on suurimmaksi osaksi pääkaupunkiseudulla: taistelu päikkypaikoista, olematon terveydenhoito, pitkät ja meluisat työmatkat, kallis asuminen, kallis ruoka, lapsiperhepalveluita ei normiperhe saa, päikyt ja koulut huonoja (sekä rakennukset että muuten), isovanhemmat ei tue - ennemminkin päinvastoin: lyttäävät vanhemmuttaanne. On mieluisaa, kasvavaa levottomuutta ja ahdasta. Huolta työpaikkojen säilyvyydestä ja yleisestä turvallisuudesta. Palkka ei tahdo riittää mihinkään. Neuvola tuntuu pakolliselta kyttäyslaitokselta, joka väkisin etsimällä etsii vikoja, milloin lapsi ei ole kasvattanut painoa riittävästi, milloin taas liikaa tai päänympärysmitta ei ole linjassa (joka kerta eri mittaaja, joka mittaa eri tavalla..).

Älkää hankkiko lapsia, itse tein suuren virheen tässä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on todella raskasta olla pieni- tai keskituloinen lapsiperhe, jossa on koulutetut vanhemmat: työpaikat on suurimmaksi osaksi pääkaupunkiseudulla: taistelu päikkypaikoista, olematon terveydenhoito, pitkät ja meluisat työmatkat, kallis asuminen, kallis ruoka, lapsiperhepalveluita ei normiperhe saa, päikyt ja koulut huonoja (sekä rakennukset että muuten), isovanhemmat ei tue - ennemminkin päinvastoin: lyttäävät vanhemmuttaanne. On mieluisaa, kasvavaa levottomuutta ja ahdasta. Huolta työpaikkojen säilyvyydestä ja yleisestä turvallisuudesta. Palkka ei tahdo riittää mihinkään. Neuvola tuntuu pakolliselta kyttäyslaitokselta, joka väkisin etsimällä etsii vikoja, milloin lapsi ei ole kasvattanut painoa riittävästi, milloin taas liikaa tai päänympärysmitta ei ole linjassa (joka kerta eri mittaaja, joka mittaa eri tavalla..).

Älkää hankkiko lapsia, itse tein suuren virheen tässä.

Juuri tätä tarkoitin! Mikään ei ole hyvin eikä yhtään positiivista asiaa mainita. T: 563

Sanon sen lyhyesti YK agenda 2030 great reset

Sanon sen lyhyesti YK agenda 2030 great reset

Minusta tuntuu, että ihmiset hankkivat vielä jonnekin 90 luvulle saakka lapset nuorempina, sen takia, että heillä ei tuntunut olevan parempaa tekemistä tai suuntaa elämälle. Varsinkin maaseudulla tunnutaan vieläkin hankkivan lapset nuorempina.

Voisiko elintason nousemisella, perinteisten arvojen merkityksen vähenemisellä ja globalisoitumisella olla jotain tekemistä asioiden muuttumisen kanssa? Nykyään on jo muitakin vaihtoehtoja elämässä ja ei ole mitenkään harvinaista, että ei hanki lapsia ollenkaan. Kukaan ei enää syyttele ja kyseenalaista. Ennen se oli vaan se tapa elää ja mitä kaikilta odotettiin. Minäkin luulin lapsena, että kaikki menevät naimisiin ja hankkivat lapsia aikuisena. Jos ei niin sinussa oli jotain vikaa ja olit vaan jäänyt kelpaamatta kenellekään. 

Lisäksi tuntuu, että nykyään vanhempien pitäisi olla jotain täydellisiä ihmisiä ilman vikoja ja toitotetaan, että miksi sitten hankit lapsia, jos et osaa tehdä kaikkea aina oikein ja joskus olet väsynyt ym. Eli samalla kun lasten hankkiminen vähenee, yhteiskunnan odotukset vanhempia kohtaan kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä kolmikymppisen velan ajatuksia:

1. Nykyinen asenneilmapiiri on entistä sallivampi vapaaehtoiselle lapsettomuudelle. Ennen vanhaan lapsia tekivät nekin jotka eivät niistä niin välittäneet, koska se "kuului asiaan" ja "piti tehdä". Nykyään esimerkiksi minulta ei kukaan sukulainen tai muu utele, koska niitä lapsia tulee. Olen saanut rauhassa olla lapseton. Ihmisiltä ei enää samalla tavalla odoteta kulkevan täsmälleen samanlaista polkua seurustelusta avioliittoon ja perhe-elämään.

2. En tunne ketään, jolla olisi pieniä lapsia. Sukuni nuorin jäsen on yli 10-vuotias. En ole siis saanut seurata läheltä lapsiperhe-elämää ja käsitykseni siitä perustuvat mediaan, joka varmaan usein pelottelee kovasti lapsiperhe-elämän ikävyydellä. Mielikuvani vanhemmuudesta on hyvin negatiivinen.

3. En ole koskaan ollut kiinnostunut lapsien tekemisestä. Tiesin jo teini-iässä, etten pidä pienistä lapsista ja etten koe äidin roolia itselleni ominaiseksi. Enemmän koko ajatuksesta tulee epämukava ja vaivaannuttava olo.

4. Raha-asiat vaivaavat. Jo nyt elän pk-seudulla suu säkkiä myöten vaikka olen korkeakoulutettu, ja lapsen saaminen tekisi yhtälöstä varmaan liki mahdottoman.

5. Ilmastoasiat vaivaavat. Uskon että nykyinen yltäkylläisyyden täyttämä länsimainen kulutusyhteiskunta tulee tulemaan tiensä päähän omana elinaikanani, ja pelkäisin mitä lapsilleni tulisi tapahtumaan.

6. Individualismi. Minulla on yksi, rajallinen elämä. Lapset eivät ole se tapa jolla haluaisin sen elämän kuluttaa.

Tämä voisi olla minun kirjoittamani. Lisään vielä, että en halua altistaa vartaloani raskauden ja synnytyksen rasituksille ja vaaroille. Ne kun väkisin taitavat muuttaa kehoa ainakin jonkin verran.