Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?

-synnytysväkivalta

-kaikenlainen terveys- ja muu holhoaminen viranomaisten taholta

Vierailija kirjoitti:

Nykynuoret tuskin ymmärtävät että seksiä voi ja olisi terveyden kannalta suotavaakin harrastaa.

Nykynuoret on pornoseksuaaleja ja elämä muutenkin, sosiaalinen elämäkin, virtuaalista. Virtuaalisuhteissa ei lapsia synny. 

Vierailija kirjoitti:

90s bitch kirjoitti:

Syitä on varmaankin useita, ja jokaisella omansa, jollekullse se on ilmastonmuutos, huoli omasta taloudesta, se ettei lapset kiinnosta jne.

Itse olen ajatellut tämän jonkinlaisena yhteiskunnallisena syklisenä muutoksena. Vaikka elintaso on kasvanut omien vanhempien ja isovanhempien ajoista, on nykyään suurempi valinnanvapaus, ihan konkreettisesti (ehkäisymahdollisuudet) ja myös kultturellisesti (on enemmän ok olla sinkku tai lapseton).

Toisaalta valinnanvapautta on kasvattanut myös se, että yksilöt eivät ole yhtä riippuvaisia toisistaan kuin ennen hyvinvointivaltion rakentumista. Ennen lapsen hankinta on ehkä ollut sekoitus ehkäisyn puutetta ja sosiaalista turvaa, jota on saatu puolisosta, perheestä ja suvusta, ja tietenkin lapsi on jatkanut tätä sosiaalista turvaa oman vanhuuden varalle.

Nykysuomessa on mahdollista selviytyä ilman tukiverkkoa, ei ole samaa tarvetta tukeutua esim. puolisoon ja omiin lapsiin, vaan on mahdollista selviytyä pelkän oman palkkansa (ja ehkä yhteiskunnan tukien ja palveluiden) avulla, joka siis muodostaa sitä sosiaalista turvaa, jota perhe ennen vahvemmin toimitti. Tässä ajassa lapsi on ennemmin sosiaalinen riski kuin turva (lapsi heikentää yleensä tuloja, ja ihmiset elävät yksilökeskeisempää elämää, jossa omat tulot/varallisuus on paras sosiaalinen turva). Lapsen hankinta on valinnanvapauden kasvaessa myös enemmän aktiivinen päätös kuin ennen, ja jokaisen oletetaan selviytyvän tästä taakasta yksilöllisemmin kuin ennen, tästä syystä lapsia pohtivat saattavat nähdä asian enemmän sosiaalisena riskinä.

Itse olen 31-v n ja en ole tähän mennessä toivonut lapsia, koska olen aikani kasvattina halunnut ensin hankkia itselleni vakaan paikan työmarkkinoilla, jossa palkkaus on väh. kohtuullinen, ja tietenkin myös järkevän puolison. Nämä vaateet johtuvat siitä, etten haluaisi olla köyhä, enkä haluaisi kasvattaa lasta yksin (yh:na olisin tod. näk. sekä köyhä että koko ajan kiireinen käyttäen kaiken ajan joko töihin tai lapseen). Toisaalta, nämä vaateet pohjaavat varmaankin myös paljon ydinperheen ideologiaan.

Jos lapen synnyttäessä nainen saisi automaattisesti jonkin hyvän kuukausittaisen takuukorvauksen (esim. netto 3000€/kk/lapsi loppuelämäksi), mahdollisuuden tehdä mielekkäitä töitä, lapsenvahdin palvelut tarvittaessa 24h, sekä 24h bordellipalvelut jotka toimittaisivat aviomiehen (tai muun puolison) virkaa, niin hankkisin mielelläni usean lapen heti! Samaten varmaankin lukuisat ikätoverini, jotka haikailevat lapsen perään, mutta ovat vailla puolisoa tai vakaata työtilannetta. Olisi ihan kiva olla muutaman muksun äiti jos ei olisi huolta taloudesta, saisi tehdä mielekkäitä asioita, voisi tarvittaessa ottaa vapaata lapsesta ja saisi tarvittaessa hyvää seksiä ja seuraa. Tuossa ehkä kehiteltävää hyvinhyvinvointivaltiota tavoitellessa :)

Hyvinvointivaltio lakkaa kuitenkin olemasta pian sen jälkeen, kun uusia lapsia lakkaa syntymästä. Me tarvitsemme uusia sukupolvia turvaamaan sen. 

Arvon alapeukuttajat voisivat mieluummin miettiä, mistä oleiluun ja itsensä toteuttamiseen saadaan rahat, kun työssä käyviä ihmisiä on enää vähän. Robottien tuotantoloikan verottamisen, kirurgilentäjien työpanoksen tai demarien velanoton varaan on turha rakentaa. Demarithan haluavat taas kerran Kiljusen johdolla syödä jopa eläkerahastot. Yhteiskunta, joka ei ole toimelias, katoaa.

Mun on pakko sanoa, että lasten hankinnan hyväksymiselle on aika kovat kriteerit. Me tahdoimme lapsia ja saimme ensimmäisen 2010-luvulla opiskelijoina. Jo julmetun moni neuvolatäti paheksui meitä vanhempina ihan vain koska olimme vähän tavallista nuorempia ja meillä oli pienet tulotkin. Toki myös huonoa tuuria, että juuri oma terkkamme oli erityisen tuomitseva, itsellään oli sentään jo terkkarin tutkinto, oikeassa iässä saadut tyttö ja poika ja elämä kuten oppikirjasta pitää olla. Etsimällä etsi huomautettavaa lastenhoidosta, esimerkiksi 3 v esikoinen ei tunnistanut kuvasta härkää, sanoi lehmäksi. Johtopäätös: emme lue lapselle satuja, pitäisi lukea lapselle, sanavarasto rikastuu... mitä olen kuullut niin tämä riittämättömyydestä syyllistäminen on aika yleistä. Tarkoituksella pyritään pilaamaan ilo lapsen saamisesta. Toki ihmisten riittämättömyyttä ja epäkelpoisuutta paheksutaan muutoinkin, se on suurin synti jos olet vain tavallinen. Johtuuko sitten someista ym, mutta kun kyse nyt on lasten hankinnasta, ei siihen yleisesti mitenkään rohkaista. Päin vastoin, yksilön henkilökohtainen asia ja valinta, ei ole nykyisin mitenkään yksityinen asia. Perhe-elämälle pyritään rakentamaan sellaisia kaltereita, että omanlaisen elämän eläminen omien arvojen mukaan vaatii jo luovuutta. Ei se varmasti näytä kaikille sen arvoiselta valinnalta. Onneksi se sentään melkolailla hyväksytään.

Ottakaa naiset yhteyttä niin voin tehdä teidän kanssa niin paljon lapsia kuin haluatte.... Ainii elatusmaksut ja yhteiskunta painostaa minua hoitamaan niitä... Eli en teekkää lapsia tässä elämässäni.

Olen 31 v. sinkku ja lapseton mutta vastaan omasta puolestani

-Raha. Tällä hetkellä tarvitsisin todella ison puskurin, että uskaltaisin hankkia lapsen

-Et voi luottaa yhteiskunnan apuun. Aktiivimalli yms.

-Synnytysväkivalta Suomen sairaaloissa ja lapsivuodeosastolla. Et saa välttämättä mitään yksityisyyttä tai valita itselle parhaimman tavan synnyttää.

-Kovat arvot yhteiskunnassa. ”Mitäs hankit lapsia, jos sinulla ei ole niihin varaa.”

-Huoli omasta jaksamisesta, hyvä kun jaksan hoitaa itse itseäni. Entä jos tulisi synnytyksenjälkeinen masennus?

-Huoli kannattaako jakaa omia geenejään jälkeläisille.

-En juuri jaksa hoitaa kotiani. Lapsen kanssa se ei käy tai lastensuojelu tulisi ja veisi lapsen. Se pelottaa.

-Minua kiusattiin lapsena äitini pienituloisuudesta enkä saanut esim. harrastaa niin kuin olisin halunnut. En tahdo samaa omille lapsilleni.

-Minulla voi olla lapsettomuutta aiheuttava vaiva mutta ei terveydenhuolto tutki.

-Juttuja lehdissä kuinka ei ne uudet vauvat olekaan kovin toivottuja, kun neuvola-ajat ovat kortilla jne.

Lisämausteensa tuo vihamielinen työelämä. Rivien välistä sain lukea edellisessä työpaikassa, että epäröivät palkata minut, etten vain tulisi raskaaksi. Paikallinen sopiminen, ei ollut mitään puheita vanhempainvapaista, sairauspäivistä jos hoitaa sairasta lasta kotona tms.

Tietty olisi kiva ensin löytää kumppani, mennä naimisiin, laittaa kotia, matkustella, menestyä uralla, toteuttaa omia luovia projekteja yms.

Nyt olen työtön ja elän työmarkkinatuella surkeassa asunnossa. En omista edes astianpesukonetta. Tosi moni juttu pitäisi ensin ostaa ja laittaa kuntoon.

Hassua muuten ristiriitaiset viestit. Riippuu kenen lehmä ojassa. Kun kävin peruskoulua, puhuttiin väestöräjähdyksestä ja että ihmisten, etenkin Afrikassa, pitäisi tehdä vähemmän lapsia. Sitten opiskeluaikanani oli paljon puhetta siitä, että ihmisten pitää valmistua nopeammin. Nyt sitten kusi sukassa koettavat puhua, että lapset on kätevä hankkia ja hoitaa opiskelujen lomassa ja kyllä suomalainen saa hankkia lapsia, ei tee mitään vaikutusta ilmastonmuutokseen.

metoo ja feminismi

Ehkäisyä kuulemma tyrkytetään paljon synnytyksen jälkeen. Jopa sterilisaatiota vaaditaan, jos on toista kertaa sektiossa. Toki hyvä tiedottaa äideille, että voivat olla erityisen hedelmällisiä juuri synnyttäneenä ja jos on riski kohdun repeämisestä tms. siinä tapauksessa, että tulisi uudestaan raskaaksi mutta ilmeisesti aika rajusti ovat kyllä jotkut lääkärit ja hoitajat olleet sitä vastaan, että nainen tulisi uudestaan raskaaksi. Suorastaan pitävät sitä rikollisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kolmikymppisen velan ajatuksia:

1. Nykyinen asenneilmapiiri on entistä sallivampi vapaaehtoiselle lapsettomuudelle. Ennen vanhaan lapsia tekivät nekin jotka eivät niistä niin välittäneet, koska se "kuului asiaan" ja "piti tehdä". Nykyään esimerkiksi minulta ei kukaan sukulainen tai muu utele, koska niitä lapsia tulee. Olen saanut rauhassa olla lapseton. Ihmisiltä ei enää samalla tavalla odoteta kulkevan täsmälleen samanlaista polkua seurustelusta avioliittoon ja perhe-elämään.

2. En tunne ketään, jolla olisi pieniä lapsia. Sukuni nuorin jäsen on yli 10-vuotias. En ole siis saanut seurata läheltä lapsiperhe-elämää ja käsitykseni siitä perustuvat mediaan, joka varmaan usein pelottelee kovasti lapsiperhe-elämän ikävyydellä. Mielikuvani vanhemmuudesta on hyvin negatiivinen.

3. En ole koskaan ollut kiinnostunut lapsien tekemisestä. Tiesin jo teini-iässä, etten pidä pienistä lapsista ja etten koe äidin roolia itselleni ominaiseksi. Enemmän koko ajatuksesta tulee epämukava ja vaivaannuttava olo.

4. Raha-asiat vaivaavat. Jo nyt elän pk-seudulla suu säkkiä myöten vaikka olen korkeakoulutettu, ja lapsen saaminen tekisi yhtälöstä varmaan liki mahdottoman.

5. Ilmastoasiat vaivaavat. Uskon että nykyinen yltäkylläisyyden täyttämä länsimainen kulutusyhteiskunta tulee tulemaan tiensä päähän omana elinaikanani, ja pelkäisin mitä lapsilleni tulisi tapahtumaan.

6. Individualismi. Minulla on yksi, rajallinen elämä. Lapset eivät ole se tapa jolla haluaisin sen elämän kuluttaa.

Tämä voisi olla minun kirjoittamani. Lisään vielä, että en halua altistaa vartaloani raskauden ja synnytyksen rasituksille ja vaaroille. Ne kun väkisin taitavat muuttaa kehoa ainakin jonkin verran.

Se, että on vaihtoehtoja. Vaikka ehkäisy keksittiin jo vuosikymmeniä sitten, ei ihmisten tavat ja tottumukset niin nopeasti muutu. Nyt ollaan ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa suomalaisilla on mahdollisuus päättää ja asiaa myös joutuu harkitsemaan, koska ehkäisyn ja sosiaalisten normien muuttumisen takia lasten teko ei ole enää automaatio. Näin ollen yhä useampi jättää lapset tekemättä, koska se on mahdollista ja tuntuu oikeammalta vaihtoehdolta. Pienen lapsikuolleisuuden takia on järkevämpää panostaa 1-2 lapseen suuremman katraan sijasta.

Nykyään on myös huomattavan paljon muuta vaihtoehtoista tekemistä. Vastahan Hesarissa oli juttu pariskunnasta jolle oli tulossa "koronavauva". Hekään eivät olleet lasta kaivanneet ennen kuin rajoitusten takia tuli aika pitkäksi.

Haluaisin kolme lasta, mutta ehkä hommaan kaksi. Syy tähän on ura, olen tutkija ja tällä alalla 2-4v pätkätyöt ovat yleisiä. Hankala siinä lähteä kesken 3 vuoden työsopparia lapsia vääntämään. Nyt tosin teen väitöskirjaa, eli todennäköisesti vuoden päästä olisi fiksu laittaa ensimmäinen lapsi tulille, niin 2 vuoden päästä pitäisi olla tulokset kasassa ja voin keskittyä lapsen hoitoon ja siinä sivussa väitöskirjan viimeistelyyn. Toivoisin saavani kaksoset, niin saisi sen vauvavaiheen kerralla läpi. Miehelläni on vakityö, mutta ei miehen varaan uskalla laittaa elämäänsä, jos se vaikka päättääkin lähteä. 

Lähes jokaista tuntemaani lapsiperhettä katsoessani totean vaan omg... Ei ole minun juttu jatkuva kiire, epäsiisti koti, kumppanin kanssa riitely jostain hoitovuoroista, koko ajan pitää mennä ja elää lasten ehdoilla, töistä joutuu olemaan koko ajan pois, kun lapset kipeänä, jatkuva väsymys jne. Se tuntuu ihan kaaokselta. Kyllä minä esimerkiksi nautin siitä, kun saan lähteä töihin ihan rauhassa eikä pidä väkisin repiä puolinukkuvia lapsia autoon ja kaahata niiden kanssa päiväkotiin. Tykkään myös itse päättää milloin teen mitäkin, lasten kanssa ei voi niin tehdä. Jopa koirakin olisi minulle liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys. Halutaan itselle mahdollisimman mukava olo. Ei haluta uhrautua lasten vanhemmiksi. Ei haluta elää niille lapsille.

Ja sitten on hyvin varaa ehkäisyyn ja se on helppoa. Ja aboerin saa helposti.

Ja se, että nykynuori ei sitoudu eliniälseen avioliittoon, vaan osa on arvossa ajatuksella, että niin kauan kuin hyvältä tuntuu.

Naisten työssä käymisen yleistyminen. Jos naimisissa oleva nainen olisi sidottu kotiin, tulisi varmaan tehtyä enemmän lapsia, kun ei stressaisi työhön paluuta ja uran edellytyksiä.

Tämä on jostain syystä saanut paljon alapeukkuja, vaikka väitteet pitävät paikkaansa. En minä sano, että haluaisin mennyttä aikaa takaisin, mutta kyllä se totta on, että jos koko elämänsä on vain kotona, niin kai niitä lapsiakin tulisi hankittua, kun ei olisi itsellä juuri kodin ulkopuolista elämää. Ja tietenkin ehkäisyn saavutettavuus vaikuttaa syntyvyyden säännöstelyyn. Vain avioliiton pysyvyyden vaikutusta lapsiluvun pienentymiseen en täysin ymmärrä. Ehkä pidemmässä liitossa "ehtii" tekemään enemmän? Perusteltu näkemys sinällään sekin, mutten ole ihan varma sen paikkaansa pitävyydestä.

Itse allekirjoitan kohdan 1. Minulla on 2 lasta ja paljon kaikkea mukavaa pystyy tekemään heidän kanssaan. Mahdutaan mukavasti autoon ja asuntoon yms. Elämästä tulisi "ei-niin-mukavaa", jos olisi 3 tai jopa 4 lasta. Kaikki olisi vain vaikeampaa. Ja nykyään maailma on täynnä kaikkea kivaa, joka on tällaiselle keskiluokkaiselle perheelle helposti saatavilla. En ole sitä valmis uhraamaan kolmannen lapsen vuoksi, joten seikka vaikuttaa perheemne lapsilukuun laskevasti.

Meillä oli kolme pientä lasta (nuorin vauva) ja ihan jatkuva flunssakierre monta vuotta ettei mun töihin paluusta tullut mitään. Mies sairastui vakavasti samaan syssyyn ja oli sairaalassa kaksi vuotta. Arvatkaapa miten kävi taloudellisesti, henkisesti, urallisesti ja ihan kaikella tavalla.

Ilman lapsia tuo tilanne olisi selätetty. Lasten kanssa mahdoton tehtävä. Nyt minä, 10n tyttö ja hyvät koulut käynyt huippuosaaja olen yhteiskunnan luuseri. : D jee

- Eivät aiemmat sukupolvet halunneet lapsia. Niitä vain tuli. Se vain kuului asiaan, että kun mennään naimisiin, alkaa tulla lapsia. (Tai usein kyllä niinkin päin, että kun alkaa tulla lapsia, on pakko mennä naimisiin...) Vielä sen jälkeen, kun tehokkaat ehkäisyvälineet tulivat markkinoille, tuo ajatustapa ei heti muuttunut. Pidettiin selvänä että muutama lapsi tehdään, kysymys oli vain siitä, kuinka monta ja millä aikataululla. Vapaaehtoinen lapsettomuus parisuhteessa tuntui oudolta ajatukselta.

- Ihmiset aikuistuivat nuorempana. 15-vuotiasta eli rippikoulun käynyttä pidettiin työelämään pätevänä, saattoi ruveta tsuppariksi tai lapsenlikaksi. Koulutus kesti lyhyemmän aikaa ja monella oli kaksikymppisenä vakituinen työpaikka. Ei mielletty itseä enää nuoriksi, vaan sopi vakiintua ja hommata se perhe, johon kuului lapsia. Tähän liittyy, että oli paljon vähemmän tarjolla sellaisia elämyksiä, joita olisi päästävä kokemaan ennen perheellistymistä. Ei tarvinnut matkailla, lähteä vaihto-oppilaaksi,...

- Lasten saaminen aikoinaan ei välttämättä muuttanut elämää niin radikaalisti. Lapset kulkivat siinä siivellä. Tietysti joku hoitaja tai hoitopaikka oli hommattava, jos ei ollut äidin varaa jäädä kotiin, mutta siihen kelpasi kuka tahansa vähän päältä kymmenvuotias naisihminen ihan hyvin. Kun tulivat kouluikään, pärjäsivät kyllä muutaman tunnin iltapäivällä kotona itsekseen, tai vaikka pihalla muiden lasten kanssa ja talkkarin rouva vähän katsoi perään. Tai kymmenvuotias pystyi olemaan illan kotona itsekseen ja hoitamaan viisivuotiaan siinä samalla. Oli ihan ok myös kutsua pari ystäväperhettä kylään viettämään kosteaa iltaa, jossa lapset pyörivät mukana. Ei tuollaisista kukaan mitään lasua tehnyt, se oli normaalia. Lapset rajoittivat vanhempien elämää paljon vähemmän kuin nykyään.

- Taloudelliset vaatimukset olivat pienemmät. Ei tarvinnut olla joka lapselle omaa huonetta. Ei välttämättä mitään harrastuksia. Ei autokaan ollut tajamassa välttämätön, saati turvallinen sellainen turvakaukaloineen. Lapsesta oli vähemmän kuluja kuin nykyään.

Eli lyhyesti: Elämänpiiri oli aika suppea, ja sitä mitä siinä piirissä pystyi tekemään, lasten olemassaolo ei ratkaisevasti rajoittanut. Lisäksi lasten saamista pidettiin itsestäänselvyytenä. Maaseudulla (jossa nykyistä suurempi osa väestöstä eli) lapset lisäksi jo aika pienestä pystyivät olemaan hyödyllistä työvoimaa. Ja tarvittiinhan tilalle jatkaja.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäisyä kuulemma tyrkytetään paljon synnytyksen jälkeen. Jopa sterilisaatiota vaaditaan, jos on toista kertaa sektiossa. Toki hyvä tiedottaa äideille, että voivat olla erityisen hedelmällisiä juuri synnyttäneenä ja jos on riski kohdun repeämisestä tms. siinä tapauksessa, että tulisi uudestaan raskaaksi mutta ilmeisesti aika rajusti ovat kyllä jotkut lääkärit ja hoitajat olleet sitä vastaan, että nainen tulisi uudestaan raskaaksi. Suorastaan pitävät sitä rikollisena.

Tuo on juuri sitä naisen seksuaalisuuden kontrollointia Yritetään pakottaa esim hormonaaliseen ehkäisyyn.

Oma lapsuus ehkä. Vanhemmat teki lapsia, koska piti tai niitä tuli vahingossa, eikä ollut aikaa ja intoa viettää aikaa lasten kanssa. Ehkä ihmiset haluavat viettää muutakin elämää kuin aina kotikulmilla ja mökillä asuntolainaa niska limassa maksaen. Lapsia hankitaan ehkä yksi, vähän myöhemmällä iällä, koska näin on aikaa sille lapselle, eikä kahta kolmea, jotka sitten saavat pärjätä huolehtien toisistaan, eikä taloudellinen rasitus ole yhtä suuri. 

On varmasti myös pelottavaa taloudellisesta näkökulmasta, jos elää pätkätöillä ja perheasunto tarkoittaa ylikallista 65 neliön koppia, jossa makuuhuoneisiin ei mahdu kuin sänky. Enää ei ehkä tehdä yhtä helposti lapsia köyhiin olosuhteisiin, vaan halutaan yrittää saada vakituiset tulot, kerryttää eläkettä, olla kykeneviä maksamaan lapsesta aiheutuvia kuluja ja tarjota lapsille muutakin kuin vain välttämättömän ja se sopiva asuntokin pitäisi maksaa. 

Maailma muuttuu Eskoseni, eikä enää syntyvyys ole vain vahinkojen tai odotusten summa. 

Pätkätyöt. Ja tuleva surkea eläke. Lapsiin ei ole enää varaa!

Miksi tehdä lapsia kun voi kloonata valmiita aikuisia?

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys. Halutaan itselle mahdollisimman mukava olo. Ei haluta uhrautua lasten vanhemmiksi. Ei haluta elää niille lapsille.

Ei pidä paikkaansa.

Ei lasten hankkiminen vaikka joskus 60-luvulla ollut mikään uhraus. Ei kukaan vanhempi ajatellut, että uhrautuu lasten vanhemmiksi tai elää niille lapsille. Ei tietenkään.

Lapset olivat avioliittoon kuuluva itsestäänselvyys, jonka ei katsottu vaativan sen kummempaa uhrautumista. 

Lapsettomia voitiin surkutella. Jos suostui jatkamaan avioliittoa joka oli jäämässä lapsettomaksi, sitä saatettiinkin pitää uhrauksena.

Nykyihmiset eivät ole sen itsekäämpiä kuin aiemmatkaan sukupolvet. Aiemmin se itsekkyys sitten saattoi näkyä vaikka siinä, miten niitä lapsia kohdeltiin. 

Vierailija kirjoitti:

- Eivät aiemmat sukupolvet halunneet lapsia. Niitä vain tuli. Se vain kuului asiaan, että kun mennään naimisiin, alkaa tulla lapsia. (Tai usein kyllä niinkin päin, että kun alkaa tulla lapsia, on pakko mennä naimisiin...) Vielä sen jälkeen, kun tehokkaat ehkäisyvälineet tulivat markkinoille, tuo ajatustapa ei heti muuttunut. Pidettiin selvänä että muutama lapsi tehdään, kysymys oli vain siitä, kuinka monta ja millä aikataululla. Vapaaehtoinen lapsettomuus parisuhteessa tuntui oudolta ajatukselta.

- Ihmiset aikuistuivat nuorempana. 15-vuotiasta eli rippikoulun käynyttä pidettiin työelämään pätevänä, saattoi ruveta tsuppariksi tai lapsenlikaksi. Koulutus kesti lyhyemmän aikaa ja monella oli kaksikymppisenä vakituinen työpaikka. Ei mielletty itseä enää nuoriksi, vaan sopi vakiintua ja hommata se perhe, johon kuului lapsia. Tähän liittyy, että oli paljon vähemmän tarjolla sellaisia elämyksiä, joita olisi päästävä kokemaan ennen perheellistymistä. Ei tarvinnut matkailla, lähteä vaihto-oppilaaksi,...

- Lasten saaminen aikoinaan ei välttämättä muuttanut elämää niin radikaalisti. Lapset kulkivat siinä siivellä. Tietysti joku hoitaja tai hoitopaikka oli hommattava, jos ei ollut äidin varaa jäädä kotiin, mutta siihen kelpasi kuka tahansa vähän päältä kymmenvuotias naisihminen ihan hyvin. Kun tulivat kouluikään, pärjäsivät kyllä muutaman tunnin iltapäivällä kotona itsekseen, tai vaikka pihalla muiden lasten kanssa ja talkkarin rouva vähän katsoi perään. Tai kymmenvuotias pystyi olemaan illan kotona itsekseen ja hoitamaan viisivuotiaan siinä samalla. Oli ihan ok myös kutsua pari ystäväperhettä kylään viettämään kosteaa iltaa, jossa lapset pyörivät mukana. Ei tuollaisista kukaan mitään lasua tehnyt, se oli normaalia. Lapset rajoittivat vanhempien elämää paljon vähemmän kuin nykyään.

- Taloudelliset vaatimukset olivat pienemmät. Ei tarvinnut olla joka lapselle omaa huonetta. Ei välttämättä mitään harrastuksia. Ei autokaan ollut tajamassa välttämätön, saati turvallinen sellainen turvakaukaloineen. Lapsesta oli vähemmän kuluja kuin nykyään.

Eli lyhyesti: Elämänpiiri oli aika suppea, ja sitä mitä siinä piirissä pystyi tekemään, lasten olemassaolo ei ratkaisevasti rajoittanut. Lisäksi lasten saamista pidettiin itsestäänselvyytenä. Maaseudulla (jossa nykyistä suurempi osa väestöstä eli) lapset lisäksi jo aika pienestä pystyivät olemaan hyödyllistä työvoimaa. Ja tarvittiinhan tilalle jatkaja.

Hyvä kommentti. Lisäisin vielä, että lapsia tehtiin, koska niitä oli aina tehty ennenkin. Lapset olivat tulevaisuuden turva.