Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?

Minä en ole koskaan edes ollu parisuhteessa ja en kyllä tiedä edes haluaisinko lapsia.

Mitä hyvää siitä seuraa jos lapsia tekee?

Minulla tulee vain huonoja asioita mieleen jos tekisin omia lapsia.

Olen kolmekymppinen lapseton sekä ikisinkkimies.

Lapsien pitämisestä on tehty niin vaikeaa. Sossut vaani joka kulman takana, valmiina tarkastuskäynnille. Toiseksi, viimeisetkin pennisi kuluvat siihen lapseen, joten voit unohtaa oman elämäsi.

Haluaisin, mutten halua. Ajattelen niin että kyseessä on se teko jolla on oikeasti merkitystä hiilijalanjälkeen ja ylikansoittumiseen. Valitsemalla lapsettomuuden voin ehkä estää kokonaisen sukupuun CO2 päästöt, siihen ei pysty millään muulla henkilökohtaisella valinnalla. Olen kyllä myös kasvissyöjä, mutta näiden mittakaava hiilijalanjäljessä on äärettömän suuri.

Olen kyllä haaveillut omasta pienestä tuhisijasta, mutta järki voittaa tunteen. Olen aidosti huolissani maapallon tulevaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Itse hankkisin mielellään lapsia, mutta en ole löytänyt miestä joka tähän mennessä olisi suostunut. Exä vaan lykkäsi koska pelkäsi taloudellista puolta... Ja sama juttu nykyisen mieheni kanssa.....

Olen "vasta" 25v, joten silleen ei ole vielä super kiire. Mutta ahdistaa silti kun olen vuosia halunnut lapsia ja miehet vaan lykkää ja lykkää.....

Lapsen voi hankkia ilman parisuhdetta ja miestä. Ja usein se on naiselle lopulta paljon kevyempi ja helpompi tapa kuin huoltaa vielä mieslapsi päälle. Älä uhraa unelmiasi kenenkään takia. Rahaa se vaatii, mutta töillähän niitä saa. Tai lainaa pankista.

Vierailija kirjoitti:

Kai se jotenkin liittyy tulevaisuuden pelkoon ja samaan aikaan todellisempaan mahdollisuuteen valita perhekoko. Tässä 20-30 vuotta on nuijittua nuorisoa epätoivon partaalle ja perheenperustamisesta on tehty koko ajan vaikeampaa.

Perhe ei ole enää samanlaista yhteiskunnan arvostusta ja tukea nauttiva yksikkö kuin se oli vielä jokunen vuosikymmen sitten.

Aikamme on hyvin ristiriitainen: yhtäältä yllytetään lastentekoon ja toisaalta toitotetaan maailmanloppua mitä moninaisemmissa ilmiasuissa. Vaikkei kaikkea pelottelua nielisikään, on selvää että ilman tukijoukkoja lasten teko ei houkuta, kun lasten kasvatuskin koetaan riesanomaisena.

Rahan teko näyttäisi olevan tärkein arvo kulutuskapitalismissa. Ei kateeksi käy nuoria, pitäkää päänne ja uskaltakaa uida vastavirtaan, jos koette sen oikeaksi. Jo muutto pienemmälle paikkakunnalle saattaa auttaa, jos haluaa kyseenalaistaa vallitsevia arvoja.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin, mutten halua. Ajattelen niin että kyseessä on se teko jolla on oikeasti merkitystä hiilijalanjälkeen ja ylikansoittumiseen. Valitsemalla lapsettomuuden voin ehkä estää kokonaisen sukupuun CO2 päästöt, siihen ei pysty millään muulla henkilökohtaisella valinnalla. Olen kyllä myös kasvissyöjä, mutta näiden mittakaava hiilijalanjäljessä on äärettömän suuri.

Olen kyllä haaveillut omasta pienestä tuhisijasta, mutta järki voittaa tunteen. Olen aidosti huolissani maapallon tulevaisuudesta.

Hah hah, ei suomalaisia tarvitse laskea ylikansoittumiseen koska meitä on niin vähän. Eikä ihminen sitäpaitsi tuota juurikaan CO² päästöjä jos ei aja autolla eikä syö lihaa. Vihreät suosittelevat lisääntymistä eikä ole syytä pelätä ihmisiä olevan jo liikaa.

Kyllä minä ainakin haluaisin kovasti saada omia lapsia, mutta yrityksestä huolimatta lapsiluku on ainakin toistaiseksi 0.

Olisikohan se siinä ettei orjatyövoimaa tarvita enää muualle kuin poliisiin, lentäjiksi ja hoitoalalle, jos kohta sinnekään. Ennen yksi talo saattoi takapajuisella maaseudullamme työllistää parhaimmillaan koko kylän torppien, mäkitupien, päiväläisten ja renkien muodossa. Suomalaisten paskat geenit johtuvat yleensä siitä että köyhät maalaisjuntturat ovat hakeneet sen akan siitä naapurin töllistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin, mutten halua. Ajattelen niin että kyseessä on se teko jolla on oikeasti merkitystä hiilijalanjälkeen ja ylikansoittumiseen. Valitsemalla lapsettomuuden voin ehkä estää kokonaisen sukupuun CO2 päästöt, siihen ei pysty millään muulla henkilökohtaisella valinnalla. Olen kyllä myös kasvissyöjä, mutta näiden mittakaava hiilijalanjäljessä on äärettömän suuri.

Olen kyllä haaveillut omasta pienestä tuhisijasta, mutta järki voittaa tunteen. Olen aidosti huolissani maapallon tulevaisuudesta.

Hah hah, ei suomalaisia tarvitse laskea ylikansoittumiseen koska meitä on niin vähän. Eikä ihminen sitäpaitsi tuota juurikaan CO² päästöjä jos ei aja autolla eikä syö lihaa. Vihreät suosittelevat lisääntymistä eikä ole syytä pelätä ihmisiä olevan jo liikaa.

Meitä on ihan helvetin paljon, mikä näkyy Suomen luonnon monimuotoisuuden tuhona. Onneksi ei ole enää renkilaumoja auttamassa isäntien susien, ilvesten, ahmojen ja muiden mörköjen lahtaamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se jotenkin liittyy tulevaisuuden pelkoon ja samaan aikaan todellisempaan mahdollisuuteen valita perhekoko. Tässä 20-30 vuotta on nuijittua nuorisoa epätoivon partaalle ja perheenperustamisesta on tehty koko ajan vaikeampaa.

Perhe ei ole enää samanlaista yhteiskunnan arvostusta ja tukea nauttiva yksikkö kuin se oli vielä jokunen vuosikymmen sitten.

Aikamme on hyvin ristiriitainen: yhtäältä yllytetään lastentekoon ja toisaalta toitotetaan maailmanloppua mitä moninaisemmissa ilmiasuissa. Vaikkei kaikkea pelottelua nielisikään, on selvää että ilman tukijoukkoja lasten teko ei houkuta, kun lasten kasvatuskin koetaan riesanomaisena.

Rahan teko näyttäisi olevan tärkein arvo kulutuskapitalismissa. Ei kateeksi käy nuoria, pitäkää päänne ja uskaltakaa uida vastavirtaan, jos koette sen oikeaksi. Jo muutto pienemmälle paikkakunnalle saattaa auttaa, jos haluaa kyseenalaistaa vallitsevia arvoja.

Arvostusta? Mitä helvettiä selität. Suomessa ihminen on ollut aina työvoimaa, tykinruokaa tai sitten muut jalkoihinsa tallova ahne sontaläjä. Oletko todella niin typerä, että uskot esimerkiksi isännän arvostaneen renkipoikaa 135 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa ajankohtaisesta asiasta. Se tässä hieman ihmetyttää että nyt keskustellaan samaan aikaan toisilla foorumeilla nykynuorten tulevista eläkkeistä. Jos hieman suoraviivaistaa asiaa, niin pitäisi ymmärtää myös se että lapsien hankkiminen tarkoittaa myös sitä että on joku joka maksaa minun eläkkeeni tulevaisuudessa. Niin yksinkertaista se on tämä eläkejuttu. Tietysti sillä edelytyksellä että ne lapset ovat työssä ja maksavat veroa.

Nykyään joku maksaa systeemiin, ja systeemi maksaa sulle. Näiden välillä ei usein ole mitään näkyvää yhteyttä.

Että näin kirjoitti:

Olen nähnyt paljon perheitä, joissa nainen etenkin äidiksi tultuaan joutuu tekemään kaiken. Itse en tällaista elämää naisena halua. Ennemmin olen yksin kuin omistan elämäni toisten palvelemiseen.

Jos näet sen noin ilottomana, on varmasti parempi ettet ”alennu” haaskaamaan aikaasi perheellistymiseen.

Maailma on ensinnäkin niin paha paikka etten ihmettele ettei halua lapsia tällaiseen tehdä.Lasten kasvatus on rankkaa ja kallista.Maailma on ylikansoitettu eikä ruoka välttämättä tulevaisuudessa riitä kaikille.Perinteet ja vanhat ajatukset lasten tekemisestä on joutanut ihan syystäkin romukoppaan,enää ei haluta tehdä lapsia että on joku turva vanhuudenpäiville.Vanhuudenpäivän turva on eutanasiapilleri,koska kellekään ei haluta olla riippakivi.Myöskään suvun jatkuminen ja suvun tärkeys ei ole enää niin olennaista.Perhe voi olla myös ystävät.

Elintaso paranee ja ehkäisy on keksitty jo . Lapsilisä riittää ruokaan alusvaate sukat ja lapselle . Kukaan ei kärsi nälkää . Se on viisautta .

Syitä on lukuisia. Nykyään seurustelusuhteet tapahtuvat kun kellekin sopii, eikä ole pakko nuorena ottaa ensimmäistä naapurin Pekkaa/Pirkkoa ja aloittaa heti lapsien teko.

Ei ole paheksuttua, että lapsia ei haluta tehdä ja ehkäisy on auttamassa tätä ratkaisua.

Nuoruus jatkuu pitkälle, vapaus harrastaa, matkustaa, keksiä ihan mitä vain mielekästä tekemistä.

Ei haluta joutua kotiorjaksi, jos mies ulkoistaa itsensä perhe-elämästä tai heittäytyy itsekin lapseksi.

Vaikeampi saada töitä ja riski joutua työsyrjinnän kohteeksi ollessa nainen vain lapsi asioiden vuoksi

Ura kehitys voi täysin katketa, koska naisen harteille jää yleensä lastenhoito syntymästä aina pitkälle lapsuuteen.

Nykyään pitää kouluttautua kokoajan ja kaikille ei muutenkaan riitä töitä puhumattakaan vakituisesta.

Ei löydetä sopivaa kumppania sitten, kun olisi valmis perustamaan perheen.

Tässä nyt jokunen esimerkki, itse haluan lapsia heti kun olisi niitä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Nykynuoret tuskin ymmärtävät että seksiä voi ja olisi terveyden kannalta suotavaakin harrastaa.

Ihan hyvin tässä koko likaista eläimellistä jäännettä ilmankin on pärjätty.

90-luvun laman aikana emme uskaltaneet tehdä lapsia ja nyt on vähemmän meidän lapsia tekemässä lapsia. Kyllä moni sen ajan lapsista muistaa köyhän lapsuutensa, eikä luota siihen, että elämä kantaa omiakaan jälkeläisiä.

Lisäksi maailma on muuttunut. Globalisaatio ei tuo turvaa, koska nyt vasta olemmekin henkilökohtaisesti yksin ja tavissuomalaiset ovat loputtomasti tuomittuja muita elättämään. Ei enää voi tehdä omalla työllään elämää paremmaksi.

Osa ainakin näkee äitiyden muuttavan naisen jonkinlaiseksi vähä arvoiseksi kodinkoneeksi, joka ei saa enää nauttia mistään. Vastakohdaksi lapsettoman naisen elämälle. Ihmisten äo:han onkin ollut pitkään laskussa... mutta se on kyllä totta, että lapsiperheitä pakotetaan kaikkia samaan muottiin. Se ei ole kiinnostavaa ja vaatii jonkinlaista itsetuntemusta ja itsetuntoa, jotta jonkinlainen vapaus säilyy. Tosin samaa vaaditaan lapsettomiltakin.

Täällä on paljon hyviä järkisyitä lueteltu, mutta yritäpä niitä selittää jollekin fabulle, jonka mielestä ”lapset ovat elämän suola”, niin kuuroille korville menee ja sama levy jatkaa pyörimistä, kun ”ei ne nykynuaret lapsia osaa teherä”.

Ei tule nyt eikä koskaan -M31

Omalla kohdalla syy on se että en koe minkäänlaista halua varsinaisesti saada lasta. Vaikka nainen olenkin. Ei ole mitään kelloa joka tikittää, vauvakuumetta yms. Mies on rinnalla ja vakituinen työ ja pari lemmikkiä. Tämä riittää hyvin. Mieheni on samoilla linjoilla. Lisäksi tietysti sekin, että lääkäri on aikanaan sanonut hormonisairauteni vuoksi lasten saamisen olevan todennäköisesti vaikeampaa kuin "yleensä". Sen kuulin jo ollessani 15v joten valehtelisin jos väittäisin ettei silläkin olisi asiaan vaikutusta. olen ikäänkuin alitajunnallisesti todennut että ei lapset taida olla tarkoitettuja minulle. Toki jos miehelle iskis kova lapsentekovimma en yrityksen mahdollisuutta kokonaan sulkisi pois. Silti uskon että minut on tarkoitettu lapsettomaksi.

Yleisemmällä tasolla veikkaisin syyksi sitä, että hyviä pitkäikäisä parisuhteita on nyt vaikeampaa mudostaa. Ei ole myöskään yhtä tiukkaa suhtautumista sinkkuelämää ja lapsettomuutta kohtaan kuin vaikka silloin joskus ennen 70-lukua. Lisäksi media ja yhteiskunta suoltaa koko ajan jonkilaista miesten ja naisten välistä vihaa toisiaan vastaan. Kukapa siinä oikein innosta pursuen tahtoo perhettä perustaa jos lähtökohtaisesti "miehet on pahoja" ja naiset on "inhottavia feministejä"? onko joku todella yllätynyt? Luuliko joku, ettei tuollainen yleistynyt toksisuus vaikuttaisi miesten ja naisten väliseen pariutumiseen? Nyt on vallalla mielensäpahoittajien ja valittajien aikakausi, kaikki on huonosti jne. Miksi iso osa nuorista haluaisi "taakaksi" vielä lapsiakin? Hyvä jos itse jaksaa tätä arkea!