Lue keskustelun säännöt.
Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?
Ensinnäkin, ei ole syntyvyys pelkästään laskussa, vaan laskussa on myös se, kuinka paljon lapsia nuoret haluavat ylipäätään. Nykynuoret haluavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet. Eli suunniteltu lapsilukukin on pienempi kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lisäksi vapaaehtoinen lapsettomuus kasvattaa suosiotaan.
Kerro ihan rehellisesti, minkä tai mitkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuorilla on vähemmän halua hankkia lapsia. Suomessa harjoitettu politiikka? Yhteiskunnan asenteet? Kielteinen ja raskas kuva perhe-elämästä? Raha- ja työllisyystilanne? Kulttuurin ja ajattelutavan muutos? Halu tehdä elämässään muuta? Huoli ilmastosta, luonnonvarojen riittävyydestä ja ylikansoituksesta? Ympäristömyrkyt, ovatko vieneet ihmisiltä lisääntymisvietin?
On tullut nähtyä vaikka minkälaisia väitteitä, kun on netissä keskusteluja lukenut. Muun muassa juuri kaikkia noita, mitä tuossa äsken mainitsin. Kerro sinä oma näkemyksesi, minkä arvelet olevan tähän syynä.
Kommentit (2387)
Kyllähän äitiysrahakaudella menee veroa, se on suurempi osa kun menisi mulla normaalisti töissä 16. Eikö se 25 ollu vähimmäis se luku jos saa äippärahaa ??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Triplaprogressio, joka syö etenkin monilapsisilta perheiltä kaiken hyödyn koulutuksesta ja töissä ponnistelusta. Akateeminen työssäkäyvä lapsiperhe voi elää samalla elintasolla kuin työssäkäymätön perhe. Ei mitään järkeä.
Kasvavat työelämän vaatimukset ja lastenhoidon tiukentuneet standardit. Se mikä oli kasarilla hyvää vanhemmuutta on tänä päivänä lasun aihe. Työpäivän jälkeen ollaan niin poikki, että tuntuu ihan mahdottomalta lähteä lapsiperheralliin kun hyvä kun jaksaa edes maata koomassa sohvalla.
Nykyihmisen mukavuudenhalu. Liitty oikeastaan kahteen edelliseen. Ei haluta laskea elintasoa, ei haluta luopua levosta ja rentoutumisesta, ei haluta sitoutua 18-vuoden orjatyöhön. Onpa kumma.
Toi on niin totta. Omassa lapsuudessa tuppiremmi, koivuniemenherra ja tukkapölly oli ihan normaaleja lastenkasvatusmetodeita. Nyt ei saisi korottaa enää edes ääntään. Samaan aikaan se ei riitä, että käyt koulun ja menet töihin. Tiedän tyyppejä, jotka on alle 35-vuotiaana jo käynyt läpi kymmenet YT:t. Koko aja pitäisi brändätä itseään ja edistää osaamistaan samalla kun täysimetät lasta kotona 3-vuotiaaksi ja kasvatat oppikirjan mukaan ikinä hermostumatta ja siinä sivussa maksat 450 000 euron asuntolainaa 65m2 kämpästä, sillä sillä Tuupolassa, jossa talon saisi alle 200 000 euron, ei ole töitä.
Saimme esikoisen nuorina heti lukion jälkeen. Mies ei saanut heti opiskelupaikkaa ja hölläsi sitten työttömänä kotona meidän kanssa kun minä sain minimiäitiyspäivärahaa. Jotenkin vaan huvitti kuinka yhden miehen työttömyyskorvaus oli suurempi kuin äitiysloman tuki, että miksi? Yh:na niin olis tehnyt tiukkaa, eipä olisi ollut edes varaa jättää työnvieroksujamiestä kun oli tavallaan pakko se mammaloma pitää :D mut oikeesti, kyllä me kivasti pärjättiin ja se oli ihanaa aikaa, ei rahaa osattu pahemmin kaivata. Sittemmin on kyllä päästy hyvin keskiansioihin kiinni ja nopeasti tullut maksettua takaisin minimiloisimiset... älkää huoliko. Lapsia tahtoo osa vielä tehdä, mutta ei sitä mitenkään poliittisesti kyllä tueta.
Jotenkin hauskaa kun kysytään miksi ihmiset eivät halua lapsia, se on vähän sama kun kysyisi ihmisiltä miksi et halua koiraa tai kissaa lemmikiksi.
Miehelle maksettiin siis kelan työttömyyspäivärahaa, ei liiton ansiosidonnaista. Silti pari sataa isompi raha kuin se mun äitiysraha oli. Lisäksi tietysti olisi päässyt tienaamaan jonkin verran siihen päälle jos olisin tarpeeksi pakottanut. Pikkuvauvan imettävälle äidillä ei ihan samanlaista mahdollisuutta. Siksi siis ihmettelin. Kai se ajatus on, että köyhiltä lapset pois. /530
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille kirjoittaneille - monet kommentit ovat hyviä pohdintoja realiteeteista avaavat hyvin lapsiperhearkea henkilölle, jolla ei ole omakohtaista kokemusta ja joka vielä miettii, pitäisikö siihen yrittää ryhtyä. Harvoin suosittelisin tätä palstaa, mutta näitä ajatuksia soisi päättäjien lukevan - esim niiden, jotka taannoin halusivat lisätä eläkkeitä. Mitä jää käteen nuorille sukupolville, joiden odotetaan lisääntyvän ja maksavan hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito?
Ainakin itselläni ymmärrys siitä, miten kamalaa on pakottaa ihmisiä vastoin tahtoaan maailmaan kärsimään ja kuolemaan. Lisääntymällä olet aiheuttanut enemmän kärsimystä kuin millään muulla teolla. Raskauden keskeyttäminen on jokaisen naisen moraalinen velvollisuus!
https://www.theguardian.com/world/2019/nov/14/anti-natalists-childfree-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koronatilanteen aiheuttama massapsykoosi pelottaa. Tuntuu kamalalta, kun ihmiset uskovat samaan pelkoon, mille ei itse näe pohjaa. Tämmöiseenkö järjettömän maailmaan sitten vielä pieni vauva?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä tiedät, että aikaisempi sukupolvi halusi niitä lapsia enemmän kuin nyt? Kai pitäisi nyt jo järjellä tajuta, ettei ennen ollut ehkäisyä. E-pilleri tuli vasta 60-luvulla ja niitä sai aluksi vain naimisissa olevat.
En voi kovin vanhoista sukupolvista sanoa. Mutta jos katsotaan vaikka Väestöliiton julkaisemia tutkimuksia, niin 10-20 vuotta sitten ihmisillä oli suunniteltu lapsiluku selvästi suurempi kuin nykynuorilla. Eli ihan sillä perusteella voi sanoa, että nykynuorilla se suunniteltu lapsilukukin on aiempia sukupolvia pienempi ja siten voi sanoa, että nykynuoret haluavat vähemmän lapsia.
Tavat muuttuvat hitaasti. Itse olen liki 40v vela ja luulin teinivuosille asti, että lapset ovat vaan nyt yksi väistämätön pakko elämässä. Ikäänkuin vain kuuluisivat asiaan ja mutinat pois.
Varhaisaikuisuuteen asti suunnittelin, että miten hoidan tämän pakkorastin. Opiskelin alaa, missä oli mahdollista tehdä etätöitä ja mietin kotiin omaa työhuonetta. Mietin siis alta kahtakymppisenä lastenhoitojärjestelyitä! Luin myös runsaasti lehtiä ja artikkeleita, joista osa koski parisuhteen hoitoa. Ei saa uppoutua liikaa lasten hoitoon, anna miehelle välillä, vaikka olisit väsynyt, on huono mieli tai muutoinkaan itseä ei tekisi mieli. Muutoin katsos mies lähtee ja sitten olet yhäri. Tai vähintäänkin pettää.
Mutta eniten sitä kauhulla odotti sitä oman elämän loppumista. Lapsiperhe-elämä ja äitiys ei vain ollut millään lailla mun juttu. Siellä ei olisi odottanut minulle mitään, mitä olisin kaivannut. Minua ei kiehdo klähmäset pusut tai kylmän nihkeät pulleat kädet aamu kuudelta kietoutuneena mun kaulaan, vaikka kuinka sieltä tulisi näitä kliseisiä "äiti mä lakattan tua". Lapsen kasvamisessa ei ole mitään mielenkiintoista. Pikemminkin se olisi vain ollut odottamista, että milloin nuo lähtevät. Sen sijaan mulla olisi ollut annettavaa paljon muuta maailmalle, mutta lasten myötä minusta olisi tullut kotiin sidottu kanttura - yksi monien monien muiden joukossa, siellä loputtomassa jonossa. Yksi hukkaan heitetty resurssi.
Ajattelutapa oli vain yleisesti kohtalaisen tiukassa ennen 2000 -lukua. Ikäänkuin vaihtoehtoa lapsettomaksi jäämisestä ei ollut. Ja kun ensimmäisen kerran uskalsin sanoa tämän ääneen, niin vastaanotto oli todella tyly. Todella tyly. Pian opin, että tekeydyn tahattomasti lapsettomaksi tai mitä ikinä, kiertämään lapsiutelut ja vetoamaan herraties mihin, mutta itse aito oikea syy oli vain monille kuulijalle aivan myrkkyä. Netin kasvun myötä ehkä ilmapiiri alkoi höllentyä, mutta jos katsotaan esimerkiksi vanhaa ellien velapalstaa, niin ihan sotatannerhan se oli. On oikeasti todella eksoottinen olo, että nyt asiasta voi keskustella vauva-palstalla. Tuntuu, että raja-aita naisten välillä on hälventynyt. Täällä on mukava jutustaa ihmisten kanssa, oli lapsia tai ei.
Mutta vastaus että miksi en tee lapsia, niin vastaus on hyvin yksinkertainen: ei ole mun juttu. Ei pitäisi olla muilta pois ja se, että joku tekee, ei ole minulta pois. :-)
Tässä se on kerrottu syy. Syy on se, että lasten tekemistä ja kasvattamista ei enää nuoret ole arvostaneet, vaikka se on ainoa, millä loppupeleissä on väliä. Lapsettomat naiset ne on hyödyttömiä kantturoita ja lapsettomat miehet kastroituja härkiä. Ja tän sanominen on ihan oikein, koska omalta kohdalta tunnen niin, en siis tarkoita loukata.
Syynä tähän on kulttuurimuutos. Leipä ja sirkushuvit ja "hyvät"urat, joiden aikana tuotetaan maailmaan vain jotain totaalisen turhaa tavaraa tai viihdettä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli selvää, että kun yhteen mentiin, lapsia tuli.
Vielä tuonne 2000-luvun alkuun saakka.
Nyt lapsen hankinta on tarkkaan harkittua, odotetaan sopivaa hetkeä ja elämäntilannetta.
Korkeakoulututkinto ja vakaa asema työmarkkinoilla ennen lapsia.
Muu on vastuutonta.
Vanhemmuudelle asetetut vaatimukset ovat nousseet.
Lapsilisät sijoituksiin, lapsella vähintään 2 maksettua harrastusta, trendien mukainen vaatetus, ulkomaille pitää päästä pari kertaa vuodessa.
Muu on w e e t e e...
Nämä niiden kohdalla jotka haluavat lapsia.
Sitten on erikseen ne, jotka eivät halua.
Ehkäisyvälineiden keksiminen. Mummo joskus sanoi, että 90% hänen ikäluokasta on puhtaasti vahinkoja. Vahinkojen määrän tasainen lasku ja naisen taloudellinen itsenäistyminen. Niissä maissa missä tämä ei toteudu, on edelleen suuri syntyvyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liika tasa-arvo! Äidin pitää rynnätä heti töihin.
Tässä kolmikymppisen velan ajatuksia:
1. Nykyinen asenneilmapiiri on entistä sallivampi vapaaehtoiselle lapsettomuudelle. Ennen vanhaan lapsia tekivät nekin jotka eivät niistä niin välittäneet, koska se "kuului asiaan" ja "piti tehdä". Nykyään esimerkiksi minulta ei kukaan sukulainen tai muu utele, koska niitä lapsia tulee. Olen saanut rauhassa olla lapseton. Ihmisiltä ei enää samalla tavalla odoteta kulkevan täsmälleen samanlaista polkua seurustelusta avioliittoon ja perhe-elämään.
2. En tunne ketään, jolla olisi pieniä lapsia. Sukuni nuorin jäsen on yli 10-vuotias. En ole siis saanut seurata läheltä lapsiperhe-elämää ja käsitykseni siitä perustuvat mediaan, joka varmaan usein pelottelee kovasti lapsiperhe-elämän ikävyydellä. Mielikuvani vanhemmuudesta on hyvin negatiivinen.
3. En ole koskaan ollut kiinnostunut lapsien tekemisestä. Tiesin jo teini-iässä, etten pidä pienistä lapsista ja etten koe äidin roolia itselleni ominaiseksi. Enemmän koko ajatuksesta tulee epämukava ja vaivaannuttava olo.
4. Raha-asiat vaivaavat. Jo nyt elän pk-seudulla suu säkkiä myöten vaikka olen korkeakoulutettu, ja lapsen saaminen tekisi yhtälöstä varmaan liki mahdottoman.
5. Ilmastoasiat vaivaavat. Uskon että nykyinen yltäkylläisyyden täyttämä länsimainen kulutusyhteiskunta tulee tulemaan tiensä päähän omana elinaikanani, ja pelkäisin mitä lapsilleni tulisi tapahtumaan.
6. Individualismi. Minulla on yksi, rajallinen elämä. Lapset eivät ole se tapa jolla haluaisin sen elämän kuluttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämän entistä suurempi epävarmuus
Flesarit on parempia kuin nainen. Dildot on parempia kuin mies.
Sitten jos kahdenkeskistä seksiä harrastetaan, on se pelkästään anaalia.
Vierailija kirjoitti:
Kedonistinen kulttuuri, kulutuskeskeisyys, materialismi
Kedonistinen 😂
Ehkäisy on keksitty. Yksikään nainen ei koskaan ole halunut synnyttää kymmentä lasta ja kuolla siihen viimeiseen synnytykseen. Valinnanvaraa vain ei ollut, ellei perhe ollut tarpeeksi rikas maksaakseen luostarimyötäjäiset.
Synnytyskuolleisuus muuten selittää sen horinan, mitä naistenvihaajat ajoittain harrastavat: "Meillä on enemmän esiäitejä kuin esi-isiä". Totta mooses, kun yksi mies ehti tappaa synnyttämiseen kaksi tai kolmekin naista.
Ketju on inselien virittelemä. Näiden persuuteen päin kallellaan olevien jämämiesten, jotka eivät kykene asettumaan toisen ihmisen asemaan, joiden mielestä pano = parisuhde ja nainen aina miehen saa (kunhan huolii minkä reppahousun tahansa).
Ehkäisy tuli mahdolliseksi ja lailliseksi länsimaissakin vasta 1960-luvulla. Itäblokin maissa ehkäisyvälineiden saatavuus oli heikkoa vielä 1990-luvullakin, mikä näkyy esimerkiksi Venäjän korkeissa aborttiluvuissa edelleen.
Mistähän ihmeen syystä siis lapsiluku romahti heti kun ehkäisy tuli saataville? Osaatteko päätellä?
Minua kiinnostaa psykiatrian ja psykologian näkökulmasta se, millaisille ihmisille muiden lisääntyminen tai -mättömyys on pakkomielle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ole oppineet ottamaan vastuuta perheestään, vaan ovat paljastaneet mahansa ja heittäytyneet kiukuttelemaan, kun feministit ovat lähteneet uudistamaan perheinstituutiota vähemmän orjuuttavammaksi. Naiset ovat uudistuneet ja vapautuneet, miehet elävät menneessä. Naiselle lankeaa tässä kuviossa liikaa vastuuta. Ketä napostelee hoitaa sekä itsensä, työ, koti, lapset että mies? No ei mua ainakaan.
Kyllä lapsia alkais tulla jos miehet ottaisivat itseään niskasta kiinni. Johan se tutkittiin että lapsiluvun laskun takana on miesten tekemät valinnat.
Ei miehiä kiinnosta ottaa itseään niskasta kiinni. Vika ei ole videopeleissä tai pornossa. Vika on nykynaisten asenteissa miehiä kohtaan. Yrittäkää arvostaa miestä niin ehkä miehet voisivat kiinnostua perheleikeistä taas.
Mitäpä jos miehet ottaisivat ensin sitä vastuuta ansaitakseen kunnioitusta? Hieman nurinkurista, että sohvalla makaavaa kaljaa kittaavaa pelimaailmaan kadonnutta valasta pitäisi arvostaa, jotta hän alkaisi osoittaa kiinnostusta perhe-elämää kohtaan...
Totta, kukas sitä sohvalla makaavaa lihavaa valasta arvostaisi
Lihavat yleensäkin osoittavat lihavuudellaan arvottomuutensa, eikö
En halua muuttaa elämääni minkä lapsi pakostakin tekisi.
En myöskään usko että selviäisin sairaan lapsen vanhempana mikä voisi olla edessä jos lapsen hankkisin.
En tunne painetta lisääntyä koska niin vaan tehdään. Olen ajatellut asiaa pitkään ja tullut vain päätökseen että se ei ole minua varten ja haluan elää elämäni erilailla.