Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?

Ensinnäkin, ei ole syntyvyys pelkästään laskussa, vaan laskussa on myös se, kuinka paljon lapsia nuoret haluavat ylipäätään. Nykynuoret haluavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet.

Sinänsä hassua koska se että ei haluta lapsia on sama kuin syntyvyys laskussa. Pitäisi myös määritellä nykynuoret ja aikaisemmat sukupolvet. Mutta se siitä, tosiasiahan on että lisääntyminen on hiipunut jo yli 50 vuoden ajan. Ensin oli boomerit (40-luvulla synt), joka oli iso ikäluokka mutta he jo lisääntyivät vähemmän kuin heidän vanhempansa. Vielä sitä ennen lisäännyttyiin ihan hirveätä tahtia kun tyyliin jokaisessa perheessä oli vähintään 4 lasta. Mutta silloin lapsikuolleisuus oli suurta niin väkimäärä ei kasvanut samassa suhteessa. Toimivammat ja laajemmat ehkäisymenetelmät alkoi yleistyä 50-luvulta (ei vaan ne pillerit tai naimisissa oleville) niin siksi boomerit eivät lisääntyneet exponentiaalisesti. 

Kun olin nuori 80-90-luvulla monet ajattelivat että tulevaisuutta ei ole, ei kannata tehdä lapsia.  Se oli hyvin yleistä (koska kommunismi, kylmä sota, atomipommi, happamat sateet, sotatraumojen kerryttämisen lopettaminen). Osa meistä muutti mielensä ja hankki 90-luvun lopulla 00-luvulla lapsia.  Tästä se nyt sit on jatkunu. Eli koska mm laman takia lisääntyminen siirtyi 70-luvulla syntyneillä myöhempään vaiheeseen, ei tehty 6 lasta. Vaan 1-2. Silloin oli kyllä jo tietäjillä tämä perhekoon pienentyminen tiedossa, mutta eipä tehty mitään silloin ei. Nyt sitten ulistaan lisääntymistalkoista.

Syitä on monia, myös naisten itsemäärämisoikeus joka saattoi oli edellisille sukupolville hieman haastavaa.

Vierailija kirjoitti:

Äärimmäinen, suorastaan sairaalloinen itsekkyys.

Eikös se lapsikin hankita aina itsekkäistä lähtökohdista? En ole kuullut kenenkään hankkivan epäitsekkäästi lapsia siksi, että saadaan yhteiskuntaan uusia veronmaksajia, vaan kyllä siinä takana on aina se, että minä haluan lapsen, koska haluan merkitystä elämääni/jatkaa sukua/haluan vanhuudenturvaa jne.

Aloituksessa on eräänlainen virheolettamus. Vaikka syntyvyys on laskenut niin suurten lapsilukujen perheet hyvin toimeen tulevassa keskiluokassa ovat lisääntyneet. Toisaalta kokonaan lapsettomien määrä on lisääntynyt, etenkin pienituloisten ja kouluttamattomien keskuudessa. 70- ja 80-luvuilla oli paljon yksilapsisia perheitä eli ne, jotka lapsia nykyään haluavat ja saavat, suosivat suurempaa lapsilukua.

Raha ja itsekkyys ny ekana tuli mieleen.

Maailma on kamala nykyään kommunististen valtioiden muodostumisen takia.

Aina vaan joku valtion tyhjänpäiväinen heti ryöstämässä kun vähänkin alkaa tienaamaan. 

Ei taida olla järkeä edes yrittää mitään enää elämässä, ruveta vaan narkkariksi ja kuolla pois mahd. pian.

Aivot saavat palkkionsa peukutuksista, oikea elämä ei pärjää koneille.

Täällä yksi 23-vuotias, jonka 32-vuotias aviomies kävi juuri sterilisaatiossa yhteisen harkinnan päätteeksi. Emme yksinkertaisesti koe omia biologisia lapsia meille tärkeäksi asiaksi.

Jos pitäisi luetella asioita, jotka näemme negatiivisena lasten hankinnassa, tässäpä niitä: Meitä huolettaa tulevaisuus ja pelkäämme, että työllisyysnäkymät kurjistuvat ja meille ei riitä eläkkeitä riippumatta siitä, hankimmeko lapsia vaiko emme. Työelämä on koko ajan raadollisempaa erityisesti pienten lasten äideille, enkä halua palkkakuoppaan. En myöskään halua riskeerata kehoni terveyttä synnyttämällä. Lapsiperhearki ei ole meitä varten, nautimme siitä, että saamme elää omassa rytmissämme. Nykyään lasten kasvatus on suorittamista, lasu ja rikostuomio tulisi kiinni jäädessä jo pienestä kaupassa piipahtamisesta lapsen ollessa muutaman vuoden ikäinen, jos lapsen jättää kotiin yksin katsomaan televisiota. Myös varallisuutta tarvitaan. Pystyisin käytännössä valitsemaan kahden lapsen ja työelämästä 50-vuotiaana pois jättäytymisen välillä, niin suuren loven lasten hankinta etenkin nuorena tekisi tulokehitykseeni ja säästöihini, joita nyt pystyn kerryttämään. Myös yleinen ilmapiiri on lapsinegatiivisempi kuin ennen, ja myönnän olleeni itsekin syypää tähän katsomalla pahasti äitiä, joka tuo lastenvaunut ruuhkabussiin tai vaihtamalla suurieleisesti kauempaan pöytään, kun jonkun lapsi on kiukutellut kalliimmassa ravintolassa, eivätkä vanhemmat ole saaneet mölyä lakkaamaan.

Olen alle kolmikymppinen. Olen ollut suhteessa kahden miehen kanssa - ja kumpikin halusi jatkaa nuoruuttaan pitkään. Perheen aika olisi joskus nelikymppisenä... Tosin ei minun kanssani, kun sain tietää tästä. Toisaalta itse en koe mitään vetoa nelikymppisiin, jotka tahtovat rauhoittua ja perustaa perheen... parikymppisen kanssa.

Teen töitä periferiassa, mutten ole juurtunut tänne. En tapaa paikallisia ystäviä irl, vaan edelleen niitä vanhoja lukiokavereita url.

Jos lapsi olisi samassa asemassa kuin koirat nykyään, niin voisin harkitakin lasta. Jos lapsi olisi kiva bonusasia elämässä eikä elämän itsetarkoitus, niin mikä ettei. Elän kuitenkin epäsäännöllistä pätkä- ja silpputyöläisen elämää. Kyllä tänne mahtuisi muksu pyörimään, jos sille riittäisi se mihin joudun aikuisena tyytymään. Mutta jos sille muksulle pitää järjestää harrastukset, tukiverkot, ikuinen kuuleva korva ja katsova silmä, niin en minä sellaiseen repeä. Kyllä minäkin olin lapsena tuntejakin yksin vanhempien ollessa ties missä. Söin rasioitua kotiruokaa, katsoin tv:tä ja tiesin, että saan mennä naapuriin, jos tulee jokin hätä. Nykyään tällaisesta tulisi sakot vanhemmille :D

Pelko, että alkaa kova hulina kohta maailmassa, kun monet seudut muuttuvat asuinkelvottomiksi. Ei kukaan tahdo omia lapsia sodan keskelle.

Vierailija kirjoitti:

Olen alle kolmikymppinen. Olen ollut suhteessa kahden miehen kanssa - ja kumpikin halusi jatkaa nuoruuttaan pitkään. Perheen aika olisi joskus nelikymppisenä... Tosin ei minun kanssani, kun sain tietää tästä. Toisaalta itse en koe mitään vetoa nelikymppisiin, jotka tahtovat rauhoittua ja perustaa perheen... parikymppisen kanssa.

Teen töitä periferiassa, mutten ole juurtunut tänne. En tapaa paikallisia ystäviä irl, vaan edelleen niitä vanhoja lukiokavereita url.

Jos lapsi olisi samassa asemassa kuin koirat nykyään, niin voisin harkitakin lasta. Jos lapsi olisi kiva bonusasia elämässä eikä elämän itsetarkoitus, niin mikä ettei. Elän kuitenkin epäsäännöllistä pätkä- ja silpputyöläisen elämää. Kyllä tänne mahtuisi muksu pyörimään, jos sille riittäisi se mihin joudun aikuisena tyytymään. Mutta jos sille muksulle pitää järjestää harrastukset, tukiverkot, ikuinen kuuleva korva ja katsova silmä, niin en minä sellaiseen repeä. Kyllä minäkin olin lapsena tuntejakin yksin vanhempien ollessa ties missä. Söin rasioitua kotiruokaa, katsoin tv:tä ja tiesin, että saan mennä naapuriin, jos tulee jokin hätä. Nykyään tällaisesta tulisi sakot vanhemmille :D

Just ihmeteltiin tuolla vähän vanhempi sukupolvi, että enää eivät lapset liiku missään yksin, että ihmiset eivät uskalla päästää ees muksuja ulos pihalle leikkimään keskenään enää, vaikka tilastoissa on väkivalta vähentynyt huomattavasti yhteiskunnassa ja muutkin tapaturmat.

Ihmiset pelkäävät. Mutta mitä?

Vierailija kirjoitti:

Kedonistinen kulttuuri, kulutuskeskeisyys, materialismi

Tämä tuodaan usein automaattivastauksena aiheeseen. Omat kokemukseni kuitenkin puhuvat vahvasti tätä vastaan. Tuntemani lapsettomat elävät hyvin ekologisesti ja pienimuotoisesti. Monet lapsiperheet sen sijaan kuluttavat huomattavasti ja lapsista saa hyvän syyn tehdä hankintoja, vanhempia varten. Loputtomasti leluja, vaatteita ja vempeleitä. Eihän lapset oikeasti tätä kaikkea tarvitse.

Tämä tuntuu ihan luonnekysymykseltä, ihmiset aiemmin tunteneena. Ikään kuin halu tehdä vaikutus, halu omistaa, saada ja kuluttaa johtaisi usein sitten myös perheen perustamiseen. Ehkä taustalla jälleen tarve saada huomiota, merkitys, asema jota vahvistetaan nyt vain lapsiin liittyvällä materialla. Mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kedonistinen kulttuuri, kulutuskeskeisyys, materialismi

Tämä tuodaan usein automaattivastauksena aiheeseen. Omat kokemukseni kuitenkin puhuvat vahvasti tätä vastaan. Tuntemani lapsettomat elävät hyvin ekologisesti ja pienimuotoisesti. Monet lapsiperheet sen sijaan kuluttavat huomattavasti ja lapsista saa hyvän syyn tehdä hankintoja, vanhempia varten. Loputtomasti leluja, vaatteita ja vempeleitä. Eihän lapset oikeasti tätä kaikkea tarvitse.

Tämä tuntuu ihan luonnekysymykseltä, ihmiset aiemmin tunteneena. Ikään kuin halu tehdä vaikutus, halu omistaa, saada ja kuluttaa johtaisi usein sitten myös perheen perustamiseen. Ehkä taustalla jälleen tarve saada huomiota, merkitys, asema jota vahvistetaan nyt vain lapsiin liittyvällä materialla. Mitä mieltä?

Asioita ostetaan lapsille koska omista lapsista välitetään ja heille halutaan tarjota asioita. Usein ostajina myös muut kuin vanhemmat, esimerkiksi isovanhemmat, tädit, sedät kummit jne. Lapset tosin tarvitsevatkin paljon esimerkiksi vaatteita, koska ne menevät nopeasti pieniksi ja vähän joka säälle tarvitaan omansa. Lelujakin kertyy, koska lapset ovat nopeita kyllästymään leluihin. Tämä ei ole pakollista, mutta liittyy siihen että lapsille halutaan tarjota hyvää kun siihen on mahdollisuus.

Itse olen äiti ja en tosiaankaan materialistinen. Olen taiteilija ja elän pienillä tuloilla. En edes kaipaa paljoa. Pikkulapsiaikana ei hyvätuloisillakaan ole usein varaa kauheasti ostella, koska lapsen kanssa kotona oleminen romahduttaa tulot. Mielestäni on aika kaukaa haettua että ahneus ja materialismi johtaisi perheen perustamiseen. Hyvätuloiset toki uskaltaa hankkia enemmän lapsia, koska lapsen kasvatus maksaa ja raha tuo turvallisuuden tunnetta elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret naiset ovat nähneet äitiensä laukkaavan työn, hellan ja pyykkivuoren väliä, heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta sama kohtalo.

Eikä se näkeminen riittänyt, äidit kyllä sanoivat tyttärilleen, että älä sinä tällaiseen rupea. Suomessa on tyttöjä kannustettu opintoihin jopa enemmän kuin poikia, mutta osasyy on se, että isät eivät ole kannustaneet poikia kuten äidit tyttöjä.

Minun äiti on suoraan sanonut ”älä koskaan hanki lapsia”. Äidilläni on viisi lasta, hyvin meidät hoiti mutta eipä ollut hääviä elää lapsiperheköyhyydessä ja katsoa kun äiti teki kaiken. Kiitos äiti viisaista neuvoista.

Tähän vaikuttaa varmasti moni asia ihan ehkäisyvälineistä kulttuurin muutokseen.

Itse olen mies jolla on ikää 31v eikä minulla ole lapsia. Se miksi minulla ei ole lapsia johtuu oikeastaan siitä että en ole seurustellut koskaan, muutamia seksisuhteita ja säätöjä minulla on ollut mutta ei kovinkaan paljoa.

Sitten jos kysyn itseltäni että haluanko lapsia?

Vastaukseni on että tuskin haluan lapsia koska:

-Minun elämä on varsin hyvää näin.

-En ole kokenut koskaan mitään vauvakuumetta.

-Vauvan hoitaminen ja itkemiset on asioita mitä minä kammoksuisin.

-Olen aika tiukilla rahan kanssa nyt jo vaikka käyn töissä ja olen vakituisessa työsuhteessa joten ei minun rahat riittäisi elättämään lapsia.

Sitten vielä tähän päälle maapallon liikakansoittuminen.

Suomalainen nainen on onnellinen vain toisen suomalaisen naisen kanssa, siksi.

Koska naisilla on nykyään muutakin tekemistä kuin putkautella lapsia maailmaan. Maailma on muutenkin niin raadollinen paikka, että moni varmasti päättää olla tekemättä tänne lapsia kärsimään aiempien sukupolvien töppäilyistä.

Verotuksessa ym. poistettu perhe-etuudet ja lapsiperheiden köyhyys kasvanut samaan tahtiin. Työnsaannin epävarmuus, asumisen (etenkin perhe-asuntojen) kalleus.

Meillä miehelle riittäisi vain yksi lapsi. Itseä mietityttää tukiverkottomuus ja lasten mahdolliset sairaudet sekä ihan kasvattamisen rankkuus.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin, ei ole syntyvyys pelkästään laskussa, vaan laskussa on myös se, kuinka paljon lapsia nuoret haluavat ylipäätään. Nykynuoret haluavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet.

Sinänsä hassua koska se että ei haluta lapsia on sama kuin syntyvyys laskussa. Pitäisi myös määritellä nykynuoret ja aikaisemmat sukupolvet. Mutta se siitä, tosiasiahan on että lisääntyminen on hiipunut jo yli 50 vuoden ajan. Ensin oli boomerit (40-luvulla synt), joka oli iso ikäluokka mutta he jo lisääntyivät vähemmän kuin heidän vanhempansa. Vielä sitä ennen lisäännyttyiin ihan hirveätä tahtia kun tyyliin jokaisessa perheessä oli vähintään 4 lasta. Mutta silloin lapsikuolleisuus oli suurta niin väkimäärä ei kasvanut samassa suhteessa. Toimivammat ja laajemmat ehkäisymenetelmät alkoi yleistyä 50-luvulta (ei vaan ne pillerit tai naimisissa oleville) niin siksi boomerit eivät lisääntyneet exponentiaalisesti. 

Kun olin nuori 80-90-luvulla monet ajattelivat että tulevaisuutta ei ole, ei kannata tehdä lapsia.  Se oli hyvin yleistä (koska kommunismi, kylmä sota, atomipommi, happamat sateet, sotatraumojen kerryttämisen lopettaminen). Osa meistä muutti mielensä ja hankki 90-luvun lopulla 00-luvulla lapsia.  Tästä se nyt sit on jatkunu. Eli koska mm laman takia lisääntyminen siirtyi 70-luvulla syntyneillä myöhempään vaiheeseen, ei tehty 6 lasta. Vaan 1-2. Silloin oli kyllä jo tietäjillä tämä perhekoon pienentyminen tiedossa, mutta eipä tehty mitään silloin ei. Nyt sitten ulistaan lisääntymistalkoista.

Syitä on monia, myös naisten itsemäärämisoikeus joka saattoi oli edellisille sukupolville hieman haastavaa.

Tässä viestissä oli hyviä pointteja.

Kun Suomen syntyvyykäppyröitä katselee niin syntyvyys lähti laskuun jo sotien jälkeen.

Syntyvyys ei ole alhaista pelkästään Suomessa vaan se on alhaista oikeastaan lähes jokaisessa kehittyneessä maassa sekä osassa Aasiaa.

Jokaisessa pohjoismaassa syntyvyys on ollut laskussa 2010 lähtien ja 2000-luvulla Suomen ja Ruotsin syntyvyydessä ei ole mitään suurta eroa.

Vauvabuumeista ja syntyvyystalkoista puheet on naurettavia koska en usko että syntyvyyteen kovinkaan paljoa voidaan vaikuttaa tukia lisäämällä kun ne tuet on jo pohjoismaissa maailman parhaita mutta silti pohjoismaissa syntyvyys on alhaista.

Tähän aiheeseen on yksi ja helppo vastaus eli ihmisillä on nykyään vapaus valita.

Toki vieläkin syntyy vahinkolapsia tai ei toivottuja lapsia mutta ei niin paljon kuin ennen.

Kyllähän minäkin haluaisin vaikka 10 vauvaa ja menisin naimisiin jos me elettäisi sitä aikaa kun nainen hoiti lapset sekä kodin mutta sitä aikaa me ei enää eletä joten valitsen lapsettomuuden.

Ehkäsyvälineet onneksi keksitty ja aina kondomia käytän.