Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?

Syitä on varmaankin useita, ja jokaisella omansa, jollekullse se on ilmastonmuutos, huoli omasta taloudesta, se ettei lapset kiinnosta jne.

Itse olen ajatellut tämän jonkinlaisena yhteiskunnallisena syklisenä muutoksena. Vaikka elintaso on kasvanut omien vanhempien ja isovanhempien ajoista, on nykyään suurempi valinnanvapaus, ihan konkreettisesti (ehkäisymahdollisuudet) ja myös kultturellisesti (on enemmän ok olla sinkku tai lapseton).

Toisaalta valinnanvapautta on kasvattanut myös se, että yksilöt eivät ole yhtä riippuvaisia toisistaan kuin ennen hyvinvointivaltion rakentumista. Ennen lapsen hankinta on ehkä ollut sekoitus ehkäisyn puutetta ja sosiaalista turvaa, jota on saatu puolisosta, perheestä ja suvusta, ja tietenkin lapsi on jatkanut tätä sosiaalista turvaa oman vanhuuden varalle.

Nykysuomessa on mahdollista selviytyä ilman tukiverkkoa, ei ole samaa tarvetta tukeutua esim. puolisoon ja omiin lapsiin, vaan on mahdollista selviytyä pelkän oman palkkansa (ja ehkä yhteiskunnan tukien ja palveluiden) avulla, joka siis muodostaa sitä sosiaalista turvaa, jota perhe ennen vahvemmin toimitti. Tässä ajassa lapsi on ennemmin sosiaalinen riski kuin turva (lapsi heikentää yleensä tuloja, ja ihmiset elävät yksilökeskeisempää elämää, jossa omat tulot/varallisuus on paras sosiaalinen turva). Lapsen hankinta on valinnanvapauden kasvaessa myös enemmän aktiivinen päätös kuin ennen, ja jokaisen oletetaan selviytyvän tästä taakasta yksilöllisemmin kuin ennen, tästä syystä lapsia pohtivat saattavat nähdä asian enemmän sosiaalisena riskinä.

Itse olen 31-v n ja en ole tähän mennessä toivonut lapsia, koska olen aikani kasvattina halunnut ensin hankkia itselleni vakaan paikan työmarkkinoilla, jossa palkkaus on väh. kohtuullinen, ja tietenkin myös järkevän puolison. Nämä vaateet johtuvat siitä, etten haluaisi olla köyhä, enkä haluaisi kasvattaa lasta yksin (yh:na olisin tod. näk. sekä köyhä että koko ajan kiireinen käyttäen kaiken ajan joko töihin tai lapseen). Toisaalta, nämä vaateet pohjaavat varmaankin myös paljon ydinperheen ideologiaan.

Jos lapen synnyttäessä nainen saisi automaattisesti jonkin hyvän kuukausittaisen takuukorvauksen (esim. netto 3000€/kk/lapsi loppuelämäksi), mahdollisuuden tehdä mielekkäitä töitä, lapsenvahdin palvelut tarvittaessa 24h, sekä 24h bordellipalvelut jotka toimittaisivat aviomiehen (tai muun puolison) virkaa, niin hankkisin mielelläni usean lapen heti! Samaten varmaankin lukuisat ikätoverini, jotka haikailevat lapsen perään, mutta ovat vailla puolisoa tai vakaata työtilannetta. Olisi ihan kiva olla muutaman muksun äiti jos ei olisi huolta taloudesta, saisi tehdä mielekkäitä asioita, voisi tarvittaessa ottaa vapaata lapsesta ja saisi tarvittaessa hyvää seksiä ja seuraa. Tuossa ehkä kehiteltävää hyvinhyvinvointivaltiota tavoitellessa :)

Omia 28-vuotiaan ajatuksia: töitä on entistä hankalampi saada vaikka olisi korkeakoulutettu. YT:t on ihan normijuttu monella alalla ja olen itse kokenut YT:t nyt jokaisessa (3kpl) työpaikassa jossa olen ollut työurani aikana. Epävarmuus töistä ei luo hyvää pohja tai turvallisuutta sille että pärjättäisiin lapsen kanssa.

Asuntojen sekä elämisen hinnat nousee, mutta palkat ei nouse inflaation myötä samaan tahtiin. Omat vanhempani (ei korkeakoulutetut) saavat parempaa palkkaa kuin itse KTM:nä tulen varmaan koskaan saamaan: heidän sukupolvellaan oli mahdollista edetä töissä ja he nauttivat nyt korkeista palkoista ja perinnön jättämistä asunnoista.

Eli lyhyesti, 90-luvun sukupolvi on kokenut todella paljon muutoksia lyhyessä ajassa ja tuntuu että ”mikään ei riitä” - burnoutit, masennus ja vastaavat sairaudet on arkipäivää ja tehokkuus kaikilla elämän aloilla on keskiössä.

Lapsen tekeminen tähän tilanteeseen tuntuu todella rankalta ja vaikealta. Töiden puolesta pitää olla kokoajan tavoitettavissa ja teams pauhaa puhelimessa myös toimistoaikojen ulkopuolella. Asuntojen hinnat nousee siihen tahtiin ettei ole varaa asua enää Pk-seudulla kohta missä meidän työt on. Olen oman elämäni lapsuuden asunut omakotitalossa ja itselleni se on vain haave, kun taas omille vanhemmilleni (60-luvulla syntyneet) he pystyivät ostamaan OKT helposti vaikkeivät koskaan kouluttautuneet.

Syy 1.) Oma lapsuuteni ei ollut paras mahdollinen ja omaa käytöstäni seuraamalla ymmärrän, etten kykenisi tarjoamaan lapselle hyviä olosuhteita kasvaa tasapainoiseksi ja onnelliseksi lapseksi.

Syy 2.) En ole läytänyt kunppania edes seurusteluun, perheestä tai yhteiselämästä puhumattakaan!!

Syy 3.) Haluan elää hedonistisesti, lapsiperhearki ei toimi tähän yhtälöön - olen tyytyväinen yksinkin!

Nykyisin ollaan enemmän omissa oloissaan, eikä samanlaista yhteisöllisyyttä ole kuin ennen. Menneinä vuosina monta sukupolvea saattoi asua samassa kylässä, nykyään lähdetään eri kaupunkiin opiskelemaan sekä töihin. 1 tai 2 lasta vielä menee ilman turvaverkostoa, mutta usein siihen se jää.

Naisten ja miesten roolit sekoittuneet. Aikaisemmin oli selkeä työnjako perheissä, nykyään mies saattaa olla se perheen nainen ja toisinpäin. Ihmiset hakevat tarkoitusta elämälleen ja tyydyttävät hoivaviettiään koirilla ja kissoilla. Nykyisin tiedän enemmän koirien kuin lasten kummeja.

Hedonismi. Halutaan korkea elämänlaatu, matkustella, vapaa-aikaa, riittävästi unta, harrastaa, nauttia kulttuurista, sijoittaa, hyvät säästöt ym.. Kunnes huomataan olevan liian vanhoja lastentekoon. Maailma on myös paha paikka, jälkipolvet tulevat kärsimään ym. propaganda tuntuu olevan yllättävän syvässä monella.

Nykyisin kaikki epävarma pelottaa ihmisiä. Ennen mikään ei ollut varmaa, silti ihmiset lisääntyivät sodan keskellä kuin jänikset.

Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?

Kuka oikeasti haluaa lapsia? Lapset on vain rasite elämälle ja kuka oikeasti tykkää lasten hoitamisesta? Lapset vievät myös rahaa tosi paljon eli kuka haluaa elää köyhyydessä kun ilman lapsiakin elämä on kädestä suuhun elämistä? Lapset rajoittavat elämistä todella paljon useita vuosia, ei jotain 5 vuotiasta voi jättää yksin useiksi päiviksi joten kuka sellaista elämää haluaa?

Minä en vihaa lapsia mutta omia en halua. Olen mies.

90s bitch kirjoitti:

Syitä on varmaankin useita, ja jokaisella omansa, jollekullse se on ilmastonmuutos, huoli omasta taloudesta, se ettei lapset kiinnosta jne.

Itse olen ajatellut tämän jonkinlaisena yhteiskunnallisena syklisenä muutoksena. Vaikka elintaso on kasvanut omien vanhempien ja isovanhempien ajoista, on nykyään suurempi valinnanvapaus, ihan konkreettisesti (ehkäisymahdollisuudet) ja myös kultturellisesti (on enemmän ok olla sinkku tai lapseton).

Toisaalta valinnanvapautta on kasvattanut myös se, että yksilöt eivät ole yhtä riippuvaisia toisistaan kuin ennen hyvinvointivaltion rakentumista. Ennen lapsen hankinta on ehkä ollut sekoitus ehkäisyn puutetta ja sosiaalista turvaa, jota on saatu puolisosta, perheestä ja suvusta, ja tietenkin lapsi on jatkanut tätä sosiaalista turvaa oman vanhuuden varalle.

Nykysuomessa on mahdollista selviytyä ilman tukiverkkoa, ei ole samaa tarvetta tukeutua esim. puolisoon ja omiin lapsiin, vaan on mahdollista selviytyä pelkän oman palkkansa (ja ehkä yhteiskunnan tukien ja palveluiden) avulla, joka siis muodostaa sitä sosiaalista turvaa, jota perhe ennen vahvemmin toimitti. Tässä ajassa lapsi on ennemmin sosiaalinen riski kuin turva (lapsi heikentää yleensä tuloja, ja ihmiset elävät yksilökeskeisempää elämää, jossa omat tulot/varallisuus on paras sosiaalinen turva). Lapsen hankinta on valinnanvapauden kasvaessa myös enemmän aktiivinen päätös kuin ennen, ja jokaisen oletetaan selviytyvän tästä taakasta yksilöllisemmin kuin ennen, tästä syystä lapsia pohtivat saattavat nähdä asian enemmän sosiaalisena riskinä.

Itse olen 31-v n ja en ole tähän mennessä toivonut lapsia, koska olen aikani kasvattina halunnut ensin hankkia itselleni vakaan paikan työmarkkinoilla, jossa palkkaus on väh. kohtuullinen, ja tietenkin myös järkevän puolison. Nämä vaateet johtuvat siitä, etten haluaisi olla köyhä, enkä haluaisi kasvattaa lasta yksin (yh:na olisin tod. näk. sekä köyhä että koko ajan kiireinen käyttäen kaiken ajan joko töihin tai lapseen). Toisaalta, nämä vaateet pohjaavat varmaankin myös paljon ydinperheen ideologiaan.

Jos lapen synnyttäessä nainen saisi automaattisesti jonkin hyvän kuukausittaisen takuukorvauksen (esim. netto 3000€/kk/lapsi loppuelämäksi), mahdollisuuden tehdä mielekkäitä töitä, lapsenvahdin palvelut tarvittaessa 24h, sekä 24h bordellipalvelut jotka toimittaisivat aviomiehen (tai muun puolison) virkaa, niin hankkisin mielelläni usean lapen heti! Samaten varmaankin lukuisat ikätoverini, jotka haikailevat lapsen perään, mutta ovat vailla puolisoa tai vakaata työtilannetta. Olisi ihan kiva olla muutaman muksun äiti jos ei olisi huolta taloudesta, saisi tehdä mielekkäitä asioita, voisi tarvittaessa ottaa vapaata lapsesta ja saisi tarvittaessa hyvää seksiä ja seuraa. Tuossa ehkä kehiteltävää hyvinhyvinvointivaltiota tavoitellessa :)

Hyvinvointivaltio lakkaa kuitenkin olemasta pian sen jälkeen, kun uusia lapsia lakkaa syntymästä. Me tarvitsemme uusia sukupolvia turvaamaan sen. 

Isovanhemmille oli vielä lapsetkin miehisyyden mitta ja perhearvot jo iskotettiin varhain ja kukaan neito jo 25 vuotiaana naimattomana tahtonut jo vanhanpiian mainetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät ole oppineet ottamaan vastuuta perheestään, vaan ovat paljastaneet mahansa ja heittäytyneet kiukuttelemaan, kun feministit ovat lähteneet uudistamaan perheinstituutiota vähemmän orjuuttavammaksi. Naiset ovat uudistuneet ja vapautuneet, miehet elävät menneessä. Naiselle lankeaa tässä kuviossa liikaa vastuuta. Ketä napostelee hoitaa sekä itsensä, työ, koti, lapset että mies? No ei mua ainakaan.

Kyllä lapsia alkais tulla jos miehet ottaisivat itseään niskasta kiinni. Johan se tutkittiin että lapsiluvun laskun takana on miesten tekemät valinnat.

Ei miehiä kiinnosta ottaa itseään niskasta kiinni. Vika ei ole videopeleissä tai pornossa. Vika on nykynaisten asenteissa miehiä kohtaan. Yrittäkää arvostaa miestä niin ehkä miehet voisivat kiinnostua perheleikeistä taas.

Eli neuvosi on, että naisten pitäisi alkaa kunnioittamaan, niin ehkä sitten miehet alkavat käyttäytymään kunnioitettavasti? Eikö se yleensä mene toisin päin? Käyttäydy kunnioitettavasti, niin saat kunnioitusta?

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmille oli vielä lapsetkin miehisyyden mitta ja perhearvot jo iskotettiin varhain ja kukaan neito jo 25 vuotiaana naimattomana tahtonut jo vanhanpiian mainetta.

Siihen aikaan myös miehisyys oli eri asia mitä se nykyään on. Nykyään käytännössä naiseus ja miehisyys tarkoittaa samoja asioita, samoin äiti ja isä ei eroa toisistaan muulla tapaa kuin siten että ne on eri näköisiä.

On siis täysin mahdotonta verrata menneisyyttä nykyhetkeen.

Eipä enää armeijakaan ole mikään miehisyyden mitta kun naisia siellä on myös.

Ajat katsos on muuttuneet.

Haluan taata lapsilleni hyvän alun elämälle ja varmistaa, että pystyisin huolehtimaan heistä myös yksin. Haluan panostaa heihin, en pystyisi olemaan yhtä hyvä äiti 7 lapselle kuin 2 lapselle . En epäile etteikö joku siihen pystyisi ja olisi loistava 7 lapsen äiti, mutta tunnen itseni ja haluan mieluummin 1-2 lasta. Tähän vaikuttaa myös se, että isäni kuoli kun olin pieni ja äitini jäi yksin- sitä tapahtuu, se ei ole vain etäinen uhkakuva vaan realismia minulle.

Itselläni ja miehelläni ei ole mitään kovin isoa palkkaa. Teimme lapsia vain sen verran kun pystymme elättämään. Jos olisi isompi perhe pitäisi olla isompi asunto ja ruokaan yms. menisi enemmän rahaa.

Isä lähti lätkimään ja ja koko lapsuus ja nuoruus meni katsellessa äidin taistelua ikuista väsymystä, riittämättömyyden tunteita ja rahanpuutetta vastaan. Nyt se jostain syystä muistelee sitä aikaa kullattuna, kuin se olisi ollut jotenkin ihanaa, mutta itse muistan vain sen hampaidenkiristelyn ja kuinka ei koskaan voitu tehdä mitään kun ei ikinä ollut rahaa. Itse en sellaista elämää halua.

Ei niitä lapsia aiemminkaan olisi hankittu niin paljoa mutta ei ollut oikein vaihtoehtoja.

Triplaprogressio, joka syö etenkin monilapsisilta perheiltä kaiken hyödyn koulutuksesta ja töissä ponnistelusta. Akateeminen työssäkäyvä lapsiperhe voi elää samalla elintasolla kuin työssäkäymätön perhe. Ei mitään järkeä.

Kasvavat työelämän vaatimukset ja lastenhoidon tiukentuneet standardit. Se mikä oli kasarilla hyvää vanhemmuutta on tänä päivänä lasun aihe. Työpäivän jälkeen ollaan niin poikki, että tuntuu ihan mahdottomalta lähteä lapsiperheralliin kun hyvä kun jaksaa edes maata koomassa sohvalla.

Nykyihmisen mukavuudenhalu. Liitty oikeastaan kahteen edelliseen. Ei haluta laskea elintasoa, ei haluta luopua levosta ja rentoutumisesta, ei haluta sitoutua 18-vuoden orjatyöhön. Onpa kumma.

On muuta tekemistä. Monet tahtovat opiskella mahdollisimman pitkään kaavan kautta. Kun noudattaa valmiita opetussysteemejä, on vaikea yhdistää vanhemmuutta siihen. Moni muukin tekee niin, joten ikäistäni seuraa riittää pitkälle keski-ikään istumaan kanssasi iltaa. Ehkäisy on tietysti osasyy ja ihmisten hedelmällisyys on muutenkin laskussa yleisesti, joten ei niitä vahinkoja kaikille edes käy vaikkei aina muistaisi ehkäistä. Aborttikaan ei ole monelle kummempi juttu. Potentiaalisia elämänkumppaneita on vähän kuin liikaa käden ulottuvilla niin ei niistä välttämättä ainoaankaan ehdi kunnolla paneutua, jotta suhteeseen tahtoisi lapsenkin kautta sitoutua. Niin no ja some, ihanteet ovat osalla vähän.... sen mukaisia kuin ne nyt voi olla jos vaikka vietät kaiken vapaa-aikasi somessa. Aivosumu. Ympäristöahdistus, talousahdistus... standardit vanhemmuudelle ovat myös nykyään korkeat. Eikä kukaan auta. Nimellistä auttamista on paljon tarjolla ja senkun kysyt. Mutta oikeasti kukaan ei auta. Ei oma äiti tai isä, ei sisko eikä veli, ei anoppi, ei appi, ei kummi eikä kaima eikä naapurin mamma. Niinkuin ennen. Lapsia ei edes _saa_ tehdä jos ei ole täydellinen itse ja jos et ole niin vaarana on, että se otetaan sulta pois. Se on lapselle niin paljon parempi ja sossujen omatunto ei paina ku tekevät työnsä. Mitähän muita syitä keksisin miksei lasta tulisi niin vain tehtyä... korkea elintaso ja korkeat kustannukset. On muuten aika kallista. Moni miettii mitä rahalla saa kun nykyään sillä saa aika paljon. Ennen oli sekin paremmin ja kaikki olivat yhtä köyhiä anyway. Itte oon kyllä tehnyt lapsia ja ovat elämäni valo, mutta ei ole minusta mitenkään ihmeellistä, että niitä ei tehdä ihan hirveästi. Mikä on tavallaan kyllä ihan hyvä asia. Saisi moni maa ottaa meistä mallia.

Koska valtio ei mahdollista kauheasti vähätuloisia tai tulottomia ja opiskelevista nuoria lisääntymään. Opiskelijana ei saa oikein rahaa vanhempainpäiväraha kaudella koska raha lasketaan ja katsotaan viimeisten 12kk tulojen perusteella. Joka on noin 800-400€ eli haettava Kelasta muita takia.. tämän takia. Yksin odottavilla naisilla sama onglema jos ei ole korkeasti koulutettu. Itsellä näin. Kädestä suuhun mennään vanhampainvapaalla. Ja ei olisi ihan kiva vauvaa laittaa 9kk päiväkotiin et alan tekeen 37,5 täyttä viikkoo a) ihmettelisi kun olen yhtäkkiä 2/3 poissa ja näkisimme vain iltaisin ja aamuisin 2h b) vaikea asetelma koska lapsi oppi vasta ryömimään eikä osaa vielä istua itse.. joten todella ristiriitaista c)..

Jos ei ole tuki verkkoa tai vakituista miestä ei lapsia tehdä. Ei rahallisesti mahdollista. Hyvä kun itse pärjää nyt.. kk tulos 1500-1600€ itselläni. Ruuat kallistuu ja työtunteja vähennetään koska osa työ👋🏻👍🏻

Suomessa minusta ihmisten hyvinvointiin ja lapsilukujen nousuun ei panosteta tarpeeksi. Köyhyystasoa pitäisi tutkia et suurin osa ihmisistä saisi myös mukavuuksia elämäänsä, joka edes auttaisi hyvinvointia. Nyt ei mennä kuin pätkä ja osa töitä ja ei monet ehdi muuta tekemään, sit ihmetellään kun masennukset leviää ja lapsia ei kukaan tee

Vierailija kirjoitti:

Verotuksessa ym. poistettu perhe-etuudet ja lapsiperheiden köyhyys kasvanut samaan tahtiin. Työnsaannin epävarmuus, asumisen (etenkin perhe-asuntojen) kalleus.

Niin, eipä niitä etuja suuret ikäluokat enää tartte niin jousi leikata. Eläkkeenmaksajia kyllä tarvittais, miksi ette tee eläkkeenmaksajia?! Vauvatalkoot! Tilanne ehkä hieman tästä paranee kunhan nuo suuren suuret joutaa täältä pois.

Rahallisesti ei mahdollista. Muuten ehdottomasti.