Lue keskustelun säännöt.
Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?
Ensinnäkin, ei ole syntyvyys pelkästään laskussa, vaan laskussa on myös se, kuinka paljon lapsia nuoret haluavat ylipäätään. Nykynuoret haluavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet. Eli suunniteltu lapsilukukin on pienempi kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lisäksi vapaaehtoinen lapsettomuus kasvattaa suosiotaan.
Kerro ihan rehellisesti, minkä tai mitkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuorilla on vähemmän halua hankkia lapsia. Suomessa harjoitettu politiikka? Yhteiskunnan asenteet? Kielteinen ja raskas kuva perhe-elämästä? Raha- ja työllisyystilanne? Kulttuurin ja ajattelutavan muutos? Halu tehdä elämässään muuta? Huoli ilmastosta, luonnonvarojen riittävyydestä ja ylikansoituksesta? Ympäristömyrkyt, ovatko vieneet ihmisiltä lisääntymisvietin?
On tullut nähtyä vaikka minkälaisia väitteitä, kun on netissä keskusteluja lukenut. Muun muassa juuri kaikkia noita, mitä tuossa äsken mainitsin. Kerro sinä oma näkemyksesi, minkä arvelet olevan tähän syynä.
Kommentit (2387)
Mutta, nykynuoret tahtovat myös opiskella vähemmän ja tehdä työtä paljon vähemmän kuin vaikkapa parikymmentä vuotta vanhemmat suomalaiset. Mistä tämä johtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta "lapsirumba" mikä siitä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se jotenkin liittyy tulevaisuuden pelkoon ja samaan aikaan todellisempaan mahdollisuuteen valita perhekoko. Tässä 20-30 vuotta on nuijittua nuorisoa epätoivon partaalle ja perheenperustamisesta on tehty koko ajan vaikeampaa.
Jep, 90-luvun laman jälkeen ei olla tehty hyviä ratkaisuja varhaiskasvatuksen ja perhepolitiikan saralla. Lisäksi toinen megalama iski juuri parahiksi murtamaan laman aikana kasvaneiden, siihen mennessä parikymppisten tulevaisuudennäkymät.
Täyttä tuubaa.
Missään maailman maassa ei ole niin hyvää perhepolitiikkaa kuin Suomessa. Mutta lapsia syntyy paljon enemmän suurimassa osassa maita.
Jos muistellaan 1960-lukua, jolloin tarjolla oli vain murto-osa niistä hyödykkeistä, mitä nyt on tarjolla.
Perusperheellä oli kuitenkin monesti auto, asunto ja kesämökki. Useimmat ns. lautamökit on rakennettu juuri -60 luvulla. Mitä nykyperheellä on? auto tai pari velaksi, asunto velaksi. Työtä tehdään enemmän tai monin verroin tehokkaammin kuin silloin. Paljonko elintaso on konkreettisesti parantunut? Ei yhtään.
Useimmat mökkeilijät varmaan käyttävät juuri sitä suvun 60-luvulla hankittua mökkiä. Senkään ylläpitoon ei vapaa-aika tahdo riittää. Voisiko viimeisen 50 vuoden kehityksestä käyttää termiä Suuri Kusetus?
Vierailija kirjoitti:
Äärimmäinen itsekkyys, tyhmyys, kyvyttömyys kantaa vastuuta. Kyllä Joku Muu pitää Suomea pystyssä.
Oon usein törmännyt tuohon miten itsekäs olen, kun en halua lapsia. En luullut enää vuonna 2023 törmääväni moiseen syyllistämiseen. Eikös se ole itsekkäämpää, että lapsi on saatava lähes hinnalla millä hyvänsä, koska halutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole enää nuorisoa, mutta kuitenkin edelleen lapsentekoikäinen. Itselläni vaikuttaa eniten ehkä se, että olen nähnyt ystävieni perheytymisen johtavan sellaisiin elämänmuutoksiin, joita en itselleni halua. Tarkoitan pienempiä asioita, kuten äidin harrastusten ym. mahdollisuuksien loppumista, ja suurempia asioita, kuten vaikka lapsen sairastumista tai eroa kumppanista perhearjen kuormittavuuden vuoksi.
Uskoisin, että erityisesti äidiksi haluaminen on tunneasia, ja se voimakas tunne saa sitten ylittämään erilaiset uhkakuvat synnytyksestä, oman itsen menettämisestä jne. Itseltäni tuo voimakas tunnelataus ja ehkä myös huolehtimisen tarve on aina puuttunut. Tuntuu uhkapeliltä haluta elämäänsä uusi, valtava ja ennakoimaton osa-alue – varsinkin kun se pitää sisällään myös kaikenlaisia ulkoisia vaatimuksia. On myös mahdotonta sanoa, kokisinko omaa jälkeläistä kohtaan lämpimämpiä tunteita kuin muita lapsia kohtaan (en ole lapsivihaaja, mutten myöskään kovin äiti-henkinen). Riski tuntuu liian suurelta. Pidän työstäni, opiskelusta, parisuhteessa olemisesta ja harrastamisesta, enkä ole koskaan kokenut mitään puuttuvan. En todennäköisesti ole tässä yksin, sillä useimmilla parisuhteessakaan olevista ystävistäni ei myöskään ole lapsia.
Tiedostan, että ikä vaikuttaa asiaan, eli tällä hetkellä koen vielä oman elämäni varsin kiinnostavaksi ja riittäväksi. Jossain vaiheessa naiselle on myöhäistä muuttaa mielensä, ja tehdyn valinnan kanssa on sitten elettävä, vaikka elämä kävisi tylsäksi ja näköalattomaksi. Tämä riski minullakin väistämättä mielessä pyörii, eli suo siellä ja vetelä täällä. Olen keskustellut aiheesta vanhemman sukulaisnaisen kanssa, joka alkoi surra omaa lapsettomuuttaan vasta 70 ikävuoden tienoilla. Kyseisen keskustelun aikana hän totesi, että oli kyllä kaikesta huolimatta mukavaa elää vapaan naisen elämä, kun ystävillä ja sukulaisilla jälkeläisiä kuitenkin on ja heidän elämäänsä pystyi osallistumaan halutessaan. Kaikkiin asioihin liittyy hyviä ja huonoja puolia.
Vierailija kirjoitti:
Jos muistellaan 1960-lukua, jolloin tarjolla oli vain murto-osa niistä hyödykkeistä, mitä nyt on tarjolla.
Perusperheellä oli kuitenkin monesti auto, asunto ja kesämökki. Useimmat ns. lautamökit on rakennettu juuri -60 luvulla. Mitä nykyperheellä on? auto tai pari velaksi, asunto velaksi. Työtä tehdään enemmän tai monin verroin tehokkaammin kuin silloin. Paljonko elintaso on konkreettisesti parantunut? Ei yhtään.
Useimmat mökkeilijät varmaan käyttävät juuri sitä suvun 60-luvulla hankittua mökkiä. Senkään ylläpitoon ei vapaa-aika tahdo riittää. Voisiko viimeisen 50 vuoden kehityksestä käyttää termiä Suuri Kusetus?
Tämä juuri. Molemmat 50-luvulla syntyneet vanhempani ovat duunariperheistä, toinen vielä yksinhuoltajan lapsi. Lapsia oli useita (toisessa perheessä jopa 5, yksinhuoltajalla "vain" 2) Silti molempien lapsuudessa asuttiin omakotitalossa pk-seudulla, oli sitä lautamökkiä ja kesäretkiä saaristoon ja koirat ja harrastukset. Olen itse korkeakoulutettu, mutta en kuuna päivänä yltäisi vastaavaan, kaikki maksaa niin paljon enemmän. Pystyn juuri ja juuri kustantamaan pk-seudulla edes tän kerrotalokolmion miehen kanssa, ja jopa koiran hankinnasta keskusteltiin vähän sillä lailla että onko edes siihen varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä me tiedämme halusiko ne aiemmatkaan sukupolvet paljon lapsia? Silloin vaan ei ollut ehkäisyä käytettävissä, niin niitä lapsiahan sitten tuli, mikäli oltiin sen verran terve, että pystyi tulemaan raskaaksi ja selvittiin synnytyksestä elossa. Toisaalta lapset oli jonkinlainen vanhuudenvakuutus, joku pitää huolta vanhasta ja sairaasta, eli joku niistä lapsista oli syytä saada aikuiseksi asti. Sekä lasta on pidetty sekä avioliiton vahvistuksena, että naisen arvon mittarina. Jokainen halusi saada lapsen, ettei tarvitse kärsiä häpeää ja pilkkaa, ehkä jopa joutua hylätyksi, mikä taas tiesi joko varmaa kuolemaa, tai elämää huorana.
Onneksi ajat ja tavat ovat muuttuneet, ettei niin tarvitse elää. Nykyiset sukupolvet taitaa olla ensimmäisiä, joille se oikeasti on vaihtoehto. Mutta taitaa olla keikahtamassa niin päin, että lapsen saaminen on taas vaara, mutta ei terveydellisesti, vaan varallisuuden ja yhteiskunnallisen aseman ja hyväksynnän menetyksen kautta
Lasten teon pitää olla varteenotettava vaihtoehto muille elämänpoluille. No miten siitä sellainen tulee? Raha on siinä mielessä kummallinen asia, että vaikka kuka sanoisi mitä, on se aina tervetullutta. Euroopan muissa maissa kuten Saksassa ja Ranskassa on päästy hyviin tuloksiin perheverotuksen avulla ja syntyvyyttä on näin nostettu. Joku voi sanoa, että epäreilua jollekin, kuten aina, mutta toisaalta kuinka paljon vaihtoehtoja meillä on ja lapset maksavat perheelle joka tapauksessa sievoisia summia. Siispä oikeastaan tälläkin hetkellä juuri perheelliset häviävät kaikkein eniten, sillä lapsista ei noin vain pääse eroon inflaatiosta huolimatta. Perheillä on siis aikamoinen taakka, ja kuitenkin he kantavat kortensa kekoon kasvattamalla uusia veronmaksajia. Tästä pitää voida palkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä me tiedämme halusiko ne aiemmatkaan sukupolvet paljon lapsia? Silloin vaan ei ollut ehkäisyä käytettävissä, niin niitä lapsiahan sitten tuli, mikäli oltiin sen verran terve, että pystyi tulemaan raskaaksi ja selvittiin synnytyksestä elossa. Toisaalta lapset oli jonkinlainen vanhuudenvakuutus, joku pitää huolta vanhasta ja sairaasta, eli joku niistä lapsista oli syytä saada aikuiseksi asti. Sekä lasta on pidetty sekä avioliiton vahvistuksena, että naisen arvon mittarina. Jokainen halusi saada lapsen, ettei tarvitse kärsiä häpeää ja pilkkaa, ehkä jopa joutua hylätyksi, mikä taas tiesi joko varmaa kuolemaa, tai elämää huorana.
Onneksi ajat ja tavat ovat muuttuneet, ettei niin tarvitse elää. Nykyiset sukupolvet taitaa olla ensimmäisiä, joille se oikeasti on vaihtoehto. Mutta taitaa olla keikahtamassa niin päin, että lapsen saaminen on taas vaara, mutta ei terveydellisesti, vaan varallisuuden ja yhteiskunnallisen aseman ja hyväksynnän menetyksen kautta
Mikä on seuraava sukupolvi, jos nykyinen sukupolvi ei hanki lapsia? Mieti ajatuksella ennen kuin vastaat.
Taas nyrjähtänyt ap lisääntymisviettinsä kansa. V....ttu mikä sekopää.
Sulle ei kuulu muiden ihmisten asiat.
Valkoisilla koulutetuilla ihmisillä ei ole mitään eläinten lisääntymisviettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muistellaan 1960-lukua, jolloin tarjolla oli vain murto-osa niistä hyödykkeistä, mitä nyt on tarjolla.
Perusperheellä oli kuitenkin monesti auto, asunto ja kesämökki. Useimmat ns. lautamökit on rakennettu juuri -60 luvulla. Mitä nykyperheellä on? auto tai pari velaksi, asunto velaksi. Työtä tehdään enemmän tai monin verroin tehokkaammin kuin silloin. Paljonko elintaso on konkreettisesti parantunut? Ei yhtään.
Useimmat mökkeilijät varmaan käyttävät juuri sitä suvun 60-luvulla hankittua mökkiä. Senkään ylläpitoon ei vapaa-aika tahdo riittää. Voisiko viimeisen 50 vuoden kehityksestä käyttää termiä Suuri Kusetus?
Tämä juuri. Molemmat 50-luvulla syntyneet vanhempani ovat duunariperheistä, toinen vielä yksinhuoltajan lapsi. Lapsia oli useita (toisessa perheessä jopa 5, yksinhuoltajalla "vain" 2) Silti molempien lapsuudessa asuttiin omakotitalossa pk-seudulla, oli sitä lautamökkiä ja kesäretkiä saaristoon ja koirat ja harrastukset. Olen itse korkeakoulutettu, mutta en kuuna päivänä yltäisi vastaavaan, kaikki maksaa niin paljon enemmän. Pystyn juuri ja juuri kustantamaan pk-seudulla edes tän kerrotalokolmion miehen kanssa, ja jopa koiran hankinnasta keskusteltiin vähän sillä lailla että onko edes siihen varaa.
Nykyisin ei riitä mökkeily alkeellisessa mökissä kuten ennen ja kotimaanmatkailu. Nyt pitää matkustaa joka vuosi ulkomaille, muuten elämä ei ole elämisen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten teon pitää olla varteenotettava vaihtoehto muille elämänpoluille. No miten siitä sellainen tulee? Raha on siinä mielessä kummallinen asia, että vaikka kuka sanoisi mitä, on se aina tervetullutta. Euroopan muissa maissa kuten Saksassa ja Ranskassa on päästy hyviin tuloksiin perheverotuksen avulla ja syntyvyyttä on näin nostettu. Joku voi sanoa, että epäreilua jollekin, kuten aina, mutta toisaalta kuinka paljon vaihtoehtoja meillä on ja lapset maksavat perheelle joka tapauksessa sievoisia summia. Siispä oikeastaan tälläkin hetkellä juuri perheelliset häviävät kaikkein eniten, sillä lapsista ei noin vain pääse eroon inflaatiosta huolimatta. Perheillä on siis aikamoinen taakka, ja kuitenkin he kantavat kortensa kekoon kasvattamalla uusia veronmaksajia. Tästä pitää voida palkita.
Rahasta ei ole kiinni, Suomessahan lapsilla melkein jo tienaa.
Suomessa maksetaan erilaisia tukia lapsiperheille eniten koko maailmassa:
Äitiysavustus, äitiysraha, erityisäitiysraha, isyysraha, vanhempainraha, osittainen vanhempainraha, äitiysvapaa, isyysvapaa, kodinhoidon tuki, vanhempainraha, lapsilisä, kotihoidon tuki, yksityisen hoidon tuki, joustava hoitoraha sekä osittainen hoitoraha…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä me tiedämme halusiko ne aiemmatkaan sukupolvet paljon lapsia? Silloin vaan ei ollut ehkäisyä käytettävissä, niin niitä lapsiahan sitten tuli, mikäli oltiin sen verran terve, että pystyi tulemaan raskaaksi ja selvittiin synnytyksestä elossa. Toisaalta lapset oli jonkinlainen vanhuudenvakuutus, joku pitää huolta vanhasta ja sairaasta, eli joku niistä lapsista oli syytä saada aikuiseksi asti. Sekä lasta on pidetty sekä avioliiton vahvistuksena, että naisen arvon mittarina. Jokainen halusi saada lapsen, ettei tarvitse kärsiä häpeää ja pilkkaa, ehkä jopa joutua hylätyksi, mikä taas tiesi joko varmaa kuolemaa, tai elämää huorana.
Onneksi ajat ja tavat ovat muuttuneet, ettei niin tarvitse elää. Nykyiset sukupolvet taitaa olla ensimmäisiä, joille se oikeasti on vaihtoehto. Mutta taitaa olla keikahtamassa niin päin, että lapsen saaminen on taas vaara, mutta ei terveydellisesti, vaan varallisuuden ja yhteiskunnallisen aseman ja hyväksynnän menetyksen kauttaMikä on seuraava sukupolvi, jos nykyinen sukupolvi ei hanki lapsia? Mieti ajatuksella ennen kuin vastaat.
Tee sä
Jotain ne länkyttävät kammottavasta tulevaisuudesta.
Sanoisin, että sota, nälkä ja maailmanloppu eivät ole mitään kummoisia syitä tiputtaa hanskoja maahan.
Rahan ja jaksamisen puute. Synkät ja epävarmat tulevaisuuden näkymät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äärimmäinen itsekkyys, tyhmyys, kyvyttömyys kantaa vastuuta. Kyllä Joku Muu pitää Suomea pystyssä.
Oon usein törmännyt tuohon miten itsekäs olen, kun en halua lapsia. En luullut enää vuonna 2023 törmääväni moiseen syyllistämiseen. Eikös se ole itsekkäämpää, että lapsi on saatava lähes hinnalla millä hyvänsä, koska halutaan.
Niinpä ja sitä jaksetaan jankata myös miten lapsi ei estä elämästä ja menemästä vaan hyvin onnistuu myös lapsen kanssa. Minusta tuo on väärin. Jos yrittää saada kaiken mitä haluaa on se aina jostain muusta pois enkä nää mitään järkeä riepotella lasta mukanaan pitkin maailmaa jos haluaa myös matkustaa tai on vaikka työ jonka takia joutuu muuttamaan paljon. Kuinka monet ovat aikuisina siitä katkeria kun ei ole mitään lapsuuden paikkaa tai ystäviä kun mihinkään ei ehtinyt juurtua tai miten lapsuudesta muistaa lähinnä sen ettei isä tai äiti tai kumpikaan ollut ikinä kotona vaan töissä tai reissussa. Kyllä sitä elämää pitää haluta elää minkä lapsi tullessaan tuo ja sen ehdoilla mentävä.
En tiedä muista, mutta itse en uskoisi voivani varsinkaan pientä lasta rakastaa ja välittää. Taidan muutenkin olla vähän poikkeava, minulta puuttuu myötätuntoa ja kiinnostusta muista ihmisistä, en ole koskaan ollut esimerkiksi parisuhteessa, koska en ole ikinä rakastunut millään tavalla.
Lapsi sitoo 18 vuodeksi ja huono rahatilanne.