Miksi joidenkin masennus ei parane vaikka saisi terapiaa ja lääkkeitä

No vaimollani ainakin se ettei syö lääkkeitä(vaikka niitä määrättäisiin) ja lopettaa aina terapian muutaman kerran jälkeen. Käsittääkseni aina sen jälkeen kun terapeutti on ollut jostakin asiasta eri mieltä kuin hän.

Ei parane ei, tosin ei ole pahentunutkaan, Mutta paha olla hänellä on...

Vierailija kirjoitti:

Terapia ja lääkkeet eivät auta, jos ne eivät johda masentuneen elämäntilanteen paranemiseen. Jos toimenpiteiden jälkeen on edelleen työtön, kaveriton, parisuhteeton, köyhä, ei syö terveellisesti eikä harrasta liikuntaa, on lopputuloksena masennuksessa jumittaminen.

Masennus on enimmäkseen epätyydyttävän sosiaalisen aseman manifestaatio (voi olla toki alhaista rautaa, kilpparia, d-vitamiinia ja mitä näitä on). Siksi esim. Aalto ja Al-taee joutuivat sairaslomalle. Heidän sosiaalinen asemansa tipahti niin nopeasti hyvin korkeasta todella paljon alaspäin.

Miksi piti vetää noi kaks lusmua tähän mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Osa terapeuteista ei saa tuloksia aikaan asiakkaiden kanssa, eikä terapeuttien pätevyyttä tai asiakkaiden vointia seurata mitenkään.

Aivan. Kohtasin surkean terapeutin, ajan mittaan sen huomasin. Sen mielestä oli kiva jutella niitä näitä ja nyt kun talvella tapasin valmistumassa olevan terapeutin, huomasin valtavan eron.

Kuka on pätevä ja kuka ei.

Mulla on koteloituneet traumat ja ne pitäis saada käsiteltyä. En saa aikaan kellekään traumaterapeutille.

Mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Suurin syy masennuksen kroonistumiseen on mielestäni jääminen masentavaan elämäntilanteesee.

Usein masennus puhkeaa jossain kriisitilanteessa (itselläni avioero ja syöpädiagnoosi) ja jatkuu niin kauan kuin elämäntilanne pysyy entisenlaisena.

Vakava masennukseni johti työkyvyttömyyseläkkeeseen, ennenkuin hoksasin alkaa muuttamaan entisenlaista elämääni uuteen uskoon.

Lopetin ihmisten miellyttämisen, sillä havaitsin itseni liian miellyttämishaluiseksi (jopa läheisriippuvaksi), hylkäsin ihmiset (työn sen mukana) joille olin ennen näytellyt miellyttämispuoltani ja otin kaikilla tavoilla elääni uudelleen omiin käsiini.

Sattuma auttoi tässä paranemisprosessissa, sillä löysin uuden suhteen, jossa osasin jo olla oma itseni miettimättä miellyttääkö se kumppaniani vai ei (hän rakastaa minua sellaisena kuin olen and vice versa) ja kasvatin ns. munat ja aloin huolehtimaan enemmän omasta hyvinvoinnistani, entisen tapani sijaan, asettaa muut ihmiset oman hyvinvointini yläpuolelle.

Repäisin masennukseni alkamisjankohdassa itseni irti täydellisesti entisestä elämäntavastani, vuokrasin esim. jalasmökin, yritin selviytyä siinä asuen talven pakkasten ajan, jonka jälkeen muutin asumaan matkailuautooni muutamaksi vuodeksi.

Täydellinen muutos kerrostaloelämään ja tarve selviytyä erilaisista haasteista auttoi minua selättämään masennukseni, enkä myöskään suostunut syömään masennuslääkkeitä vaikka jokainen lääkäri psykiatri ja hoitaja niitä minulle yritti tuputtaa alinomaa.

Muille masentuneille vinkkinä siis, poistakaa elämästänne masennusta aiheuttavat ihmiset ja olosuhteet, älkääkä alkako turruttamaan mieltänne mielialalääkkeillä kestääksenne vittumaisia ihmissuhteita tai elinolosuhteita.

Repäiskää itsenne irti entisestä elämästänne tavalla taikka toisella.

Kumma kun toiset, niin kuin sinä saa työkyvyttömyyseläkkeen, mutta toiset ei sitten millään. Et sä kovin toimintakyvöttömältä vaikuta juttujen perusteella. Kai osasit puhua sitten vakuttaavasti niille. Miksi toiset ei saa masennuksen takia eläkettä sitten millään.

No eihän lääkkeen syöminen ystäviä tuo.

Tunnetteko ketään, joka on epäillyt fyysistä sairautta ja todellisuudessa on ollut pelkkä masennus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoten jos masennus johtuu alistettuun asemaan joutumisesta, ja psykiatrisessa hoidossa alistetaan lisää, niin silloinkin psykiatrinen hoito vain pahentaa tilannetta.

En kiellä etteikö näin voisi käydä jollekin, mutta tämänkin on aika subjektiivinen näkemys. Itselläni on tällä hetkellä ystävä, joka ajattelee kaikki asiat pahimman kautta. Esimerkiksi jos ystävä jättää vastaamatta viestiin niin tämä on hänen mielestään vihainen jostain, vaikka kyseessä voi olla kiire. Tästä ystävästäni olen myös tajunnut miten itsekin tulkitsen asioita oman negatiivisen maailmankuvan pohjalta. Tosin psykiatrisella olleena olen sitä mieltä että siellä pitäisi osata kiinniittää enemmän huomiota potilaiden vääristyneeseen maailmankuvaan ja ohjata näitä pois siitä. Suurin osa normoista ottaa oman normaalin ajattelunsa itsestäänselvyytenä ja luulevat että potilas mukautuu siihen helposti.

Alistetussa asemassa oleminen psykiatrisessa hoidossa ei ole pelkästään subjektiivinen kokemus. Hoidossa on yleensä sellainen asetelma, että hoidettavaa saa kritisoida miten paljon tahansa ja täysin vapaasti, kun taas hoitajaa ei saa kritisoida ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tunnetteko ketään, joka on epäillyt fyysistä sairautta ja todellisuudessa on ollut pelkkä masennus?

Yleisempää taitaa olla se, että epäillään masennusta, vaikka taustalla on jokin fyysinen sairaus. Silloin kun lääkärin ammattitaito ei riitä sairauden diagnosointiin, saa potilas kuulla, että vika on "korvien välissä".

Luin juuri tutkimuksesta, jossa kerrottiin, että psykoterapia voi olla hyödytöntä tai jopa vahingollista. Tutkimuksen mukaan eniten terapian tuloksellisuuteen vaikutti terapeutin tapa tehdä töitä ja hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa, kuten empaattisuus, kunnioittava suhtautuminen potilaaseen ja luotettavuus. Omilta terapeuteilta on juuri näitä asioita puuttunut, ja tulokset on olleet ainakin minun kohdallani huonoja. Nyt sitten julkisella puolella minua pidetään parantumattomana, kun en ole kahdesta yksityisen puolen pitkästä terapiasta huolimatta parantunut. Kai ne laittaa minut kohta pysyvälle eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia ei auta jos sinne ei lähde itseään parantamaan. Itse en suostunut terapiassa puhumaan kaikista vakavimmista asioista, koska niiden puhuminen pelotti ja sattui. Vasta kun vihdoin sain sanottua mitä minulle oli lapsena tapahtunut niin paraneminen alkoi. 

Sama. Terapiassa terapeutti ei pystynyt tai halunnut ottaa esiin kaikista pahimpia traumojani. Lähdin pois.

Siksi en ole vieläkään kunnossa.

Masennuksen alla on toisia tunteita ja nämä pitäisi käydä läpi.

Asiat ja tunteet.

Terapiakin voi olla siis huonoa tai sellaista joka ei auta tarpeeksi.

Samaa kokemusta täälläkin. Yritin kertoa traumoista ja saada jotain keskustelua aikaan, ja psykiatrisen poliklinikan sairaanhoitaja on vaan hiljaa. Todella ahdistavaa, ja jälkeenpäin harmitti, kun menin avautumaan. Hassua, että potilaiden odotetaan avautuvan, mutta kun potilas oikeasti avautuu, niin vastassa onkin hiljaisuus.

Koska ihmiset ovat erilaisia. Yksilölliset erot vaikuttavat niin hoitomenetelmien vaikuttavuuteen kuin masennuksen alkuperäiseen syyhynkin. Ei kaikki parane syövästäkään, vaikka kokeillaan kaikkia mahdollisia hoitomenetelmiä. 

Taustalla diagnosoimaton perussairaus? Esim. keliakia aiheuttaa masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Taustalla diagnosoimaton perussairaus? Esim. keliakia aiheuttaa masennusta.

No hoh hoh!!

Maailman rikkain prosentti omistaa melko lailla kaiken. Ainoastaan rikas voi rahaan perustuvissa systeemeissä olla vapaa, eli onnellinen.

Siksi muut joutuvat olemaan töissä ja tekemään miten muut sanoo. Tämä vapauden puute on masennusta. Lisäksi liika äly 100äo pisteen kanssatallaajien seassa johtaa masennukseen.

Eli masennukseen ei auta kuin raha ja tarpeeksi älykäs ja empaattinen seura. Kaikki psykoterapiat yms ovat pelleilyä jos kyseessä vain masennus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taustalla diagnosoimaton perussairaus? Esim. keliakia aiheuttaa masennusta.

No hoh hoh!!

Maailman rikkain prosentti omistaa melko lailla kaiken. Ainoastaan rikas voi rahaan perustuvissa systeemeissä olla vapaa, eli onnellinen.

Siksi muut joutuvat olemaan töissä ja tekemään miten muut sanoo. Tämä vapauden puute on masennusta. Lisäksi liika äly 100äo pisteen kanssatallaajien seassa johtaa masennukseen.

Eli masennukseen ei auta kuin raha ja tarpeeksi älykäs ja empaattinen seura. Kaikki psykoterapiat yms ovat pelleilyä jos kyseessä vain masennus.

Ei voi olla liian älykäs, jos ei pysty edes  rikastumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten vaivaa masentunutta, jolla ei ole kummoisia traumoja taustalla? Siis normaaleja vastoinkäymisiä, mutta ei mitään isoa. Ja silti on syvästi ja vakavasti masentunut. Mistä se johtuu?

Se "ihan normaali" lapsuus ei ole ollut normaali. Ihminen vain ei ymmärrä sitä kun ei tiedä paremmasta.

Se "ihan normaali" lapsuus on sisältänyt ruuat, vaatteet, katon ja siinä ei ole ollut liiemmin fyysistä väkivaltaa, mutta! Mutta mutta mutta. Emotionaalisesti on jääty vaille hyväksyntää ihmisenä. Ei olla saatu olla heikkoja ja itkeä, kiukutella, haluta mitään tai kokeilla rajojaan. Rajoja ei ole ollut. Tai on ollut yksisuuntaiset sellaiset.

Ei voi olla vaikeasti masentunut, jos siellä on se toivon pilkahdus paremmasta ja ajattelee että ”tästä noustaan vielä”. Vaikeasti masentunut on heittänyt kaiken toivonsa ja siitä ei nousta omalla päätöksellä, vaan tarvitaan apua ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla vaikeasti masentunut, jos siellä on se toivon pilkahdus paremmasta ja ajattelee että ”tästä noustaan vielä”. Vaikeasti masentunut on heittänyt kaiken toivonsa ja siitä ei nousta omalla päätöksellä, vaan tarvitaan apua ulkopuolelta.

Ehkä se on juuri se toivon pilkahdus, joka estää vajoamasta vaikeaan masennukseen. Toivosta kannattaa pitää kiinni aina. Jos vaipuu epätoivoon, saattaa tehdä epätoivoisia ratkaisuja, jotka eivät johda asioiden parantumiseen. Sen sijaan toivon olemassaolo auttaa näkemään erilaisia mahdollisuuksia omassa elämässä.

Heille on tapahtunut asioita jotka ei puhumalla parane esim. ulkonäössä paha vika, köyhyys, sairaudet, onnettomuudet, kiusaaminen, vaikeat ihmissuhteet, erot, huoltajuuskiistat, fyysinen vamma, väkivalta...

Masennuslääkkeet turruttaa, ei ne paranna elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taustalla diagnosoimaton perussairaus? Esim. keliakia aiheuttaa masennusta.

No hoh hoh!!

Maailman rikkain prosentti omistaa melko lailla kaiken. Ainoastaan rikas voi rahaan perustuvissa systeemeissä olla vapaa, eli onnellinen.

Siksi muut joutuvat olemaan töissä ja tekemään miten muut sanoo. Tämä vapauden puute on masennusta. Lisäksi liika äly 100äo pisteen kanssatallaajien seassa johtaa masennukseen.

Eli masennukseen ei auta kuin raha ja tarpeeksi älykäs ja empaattinen seura. Kaikki psykoterapiat yms ovat pelleilyä jos kyseessä vain masennus.

Olen osittain samaa mieltä. Masennukseen auttaa tarpeeksi älykäs ja empaattinen seura, mutta raha ei auta. On tutkittu, että rikkaus ei lisää onnellisuutta. Raha lisää onnellisuutta vain köyhimmillä, mutta tietyn tulotason saavuttamisen jälkeen onnellisuus ei lisäänny samassa suhteessa tulojen kanssa. Onnellisuus ei ole sama asia kuin vapaus. Voi olla johonkin sitoutunut, ja silti onnellinen, tai juuri siksi onnellinen. Minäkin haluaisin töihin, perheen ja ns. tavallisen elämän. Mutta en ole tavallista elämää saanut, koska olen mielenterveysongelmainen, mikä on jatkuva surun aihe.