Miksi joidenkin masennus ei parane vaikka saisi terapiaa ja lääkkeitä

Väärä terapia. Lääkkeet ovat kemiallinen pakkohoito ja ne estävät tunteiden esiinpääsyn terapiassa jolloin paranemista ei tapahdu.

Alkuperäiseen kysymykseen ei ole vastausta, koska masennuksen etiologiaakaan ei tiedetä. Arvauksia riittää ja parhaan kuvan saa kun katsoo youtubesta Rober Sapolskyn luennot  Human behavioral biology

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, kun odotetaan että terapia ja lääkitys toimivat taikasauvan lailla, ilman sairastuneen omaa panostusta toipumiseen. Väitän, että paljon on kiinni myös ihmisen omasta asenteesta; päätöksestä, että tästä noustaan vielä.

Ja kyllä, olen itsekin sairastanut vaikeaa masennusta ja ahdistuneisuutta.

Olen lukemattomia kertoja päättänyt, tsempannut, harrastan liikuntaa, liikun luonnossa, näen ihmisiä, syön terveellisesti, olen joogannut ja meditoinit, käynyt terapiassa, tehnyt vaikka mitä harjoitteita, puskenut eteenpäin, pakottanut itseni ylös ja liikkeelle jne. mutta silti olen masentunut, silti olen ahdistunut. Traumatausta ihan lapsuudesta lähtien, niin aivot eivät vain suostu muuttumaan, vaikka tekisi mitä. Tämä on ikuinen taistelu.

Eikä noilla paranekaan koska niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa miksi olet masentunut. Ongelmasi ei ole läski vaan masennus. Ei ihmekään kun ihmiset suuttuu kun käsken ottaa niskasta kiinni itseään. Heti aletaan parkua lenkkeilystä ja ruokavaliosta. Pikkasen on liikaa luettu naistenlehtiä. Masennuksen hoito on se että menee ihan itseensä ja käsittelee kaiken kuonan mitä elämän aikana on kohdannut ja jauhaa sen niin loppuun asti että siitä irti päästäminen tulee mahdolliseksi. Itseään niskasta kiinni ottaminen ei ole elämän täyttämistä kaikella joka vie huomion pois ongelmista vaan se on tarttuminen niihin  ongelmiin ja niiden kohtaaminen. Kun oikeasti siihen hommaan ryhtyy niin se ei ole kokopäivä projektina kuin muutaman kuukauden homma ja vaikutus kestää lopun ikää ja sen pystyy tekemään ihan kotonaan ilman terapeuttia, kunhan hieman ottaa selvää eri menetelmistä miten asioita puretaan. Vaikka masennusta ei ole ollut vuosiin otan yhä omaa mielenterveysaikaa jolloin vietän aikaa vain itseni kanssa ja sitä on kaikki läheiseni kunnioittaneet. Puran silloin niitä asioita jotka on viime aikoina kasautuneet, jotta enää ei mikään pääse kasvamaan liian suureksi. Saatan jopa matkustaa jollekin paikalle missä koin pahan trauman ja viettää siellä aikaa itseni kanssa. Oikeastaan tähän on jäänyt melkein koukkuun koska näistä henkisistä matkoista tulee aina mielenkiintoisia oivalluksia.  Mutta tosiaan ruualla, lenkkeilyllä ja naistenlehti hötöllä ei ole mitään tekemistä mielen ongelmien kanssa. Mieli hoidetaan siellä missä se on, pään sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, kun odotetaan että terapia ja lääkitys toimivat taikasauvan lailla, ilman sairastuneen omaa panostusta toipumiseen. Väitän, että paljon on kiinni myös ihmisen omasta asenteesta; päätöksestä, että tästä noustaan vielä.

Ja kyllä, olen itsekin sairastanut vaikeaa masennusta ja ahdistuneisuutta.

Olen lukemattomia kertoja päättänyt, tsempannut, harrastan liikuntaa, liikun luonnossa, näen ihmisiä, syön terveellisesti, olen joogannut ja meditoinit, käynyt terapiassa, tehnyt vaikka mitä harjoitteita, puskenut eteenpäin, pakottanut itseni ylös ja liikkeelle jne. mutta silti olen masentunut, silti olen ahdistunut. Traumatausta ihan lapsuudesta lähtien, niin aivot eivät vain suostu muuttumaan, vaikka tekisi mitä. Tämä on ikuinen taistelu.

Eikä noilla paranekaan koska niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa miksi olet masentunut. Ongelmasi ei ole läski vaan masennus. Ei ihmekään kun ihmiset suuttuu kun käsken ottaa niskasta kiinni itseään. Heti aletaan parkua lenkkeilystä ja ruokavaliosta. Pikkasen on liikaa luettu naistenlehtiä. Masennuksen hoito on se että menee ihan itseensä ja käsittelee kaiken kuonan mitä elämän aikana on kohdannut ja jauhaa sen niin loppuun asti että siitä irti päästäminen tulee mahdolliseksi. Itseään niskasta kiinni ottaminen ei ole elämän täyttämistä kaikella joka vie huomion pois ongelmista vaan se on tarttuminen niihin  ongelmiin ja niiden kohtaaminen. Kun oikeasti siihen hommaan ryhtyy niin se ei ole kokopäivä projektina kuin muutaman kuukauden homma ja vaikutus kestää lopun ikää ja sen pystyy tekemään ihan kotonaan ilman terapeuttia, kunhan hieman ottaa selvää eri menetelmistä miten asioita puretaan. Vaikka masennusta ei ole ollut vuosiin otan yhä omaa mielenterveysaikaa jolloin vietän aikaa vain itseni kanssa ja sitä on kaikki läheiseni kunnioittaneet. Puran silloin niitä asioita jotka on viime aikoina kasautuneet, jotta enää ei mikään pääse kasvamaan liian suureksi. Saatan jopa matkustaa jollekin paikalle missä koin pahan trauman ja viettää siellä aikaa itseni kanssa. Oikeastaan tähän on jäänyt melkein koukkuun koska näistä henkisistä matkoista tulee aina mielenkiintoisia oivalluksia.  Mutta tosiaan ruualla, lenkkeilyllä ja naistenlehti hötöllä ei ole mitään tekemistä mielen ongelmien kanssa. Mieli hoidetaan siellä missä se on, pään sisällä.

Ruokavalio ja liikunta ei nimenomaan ole pelkkää naistenlehtihöttöä. Ruokavalion ja liikunnan vaikutuksesta psyykkiseen hyvinvointiin on lukemattomia tieteellisiä tutkimuksia. Liikunnan on todettu tehoavan masennukseen suunnilleen yhtä hyvin kuin masennuslääkkeet. Sivuvaikutuksia ei ole, paitsi hyvä kunto ja hoikka vartalo. Tosin näissä asioissa voi olla jonkin verran yksilöllistä vaihtelua. Joistakin saattaa myös tuntua siltä, että liikunta ei auta. Syynä saattaa olla se, että liikuntaa on harrastettu liian kevyesti tai liian vähän aikaa. Voi olla myös niin, että ilman liikuntaa olisi huonommassa kunnossa, vaikka tuntuu siltä, että liikunta ei auta. Liikunnan hyödyt saattaa kumoutua, jos samalla elää muuten vähän miten sattuu, esim. nukkuu liian vähän tai syö huonosti. En halua vähätellä vaikeiden asioiden läpikäymistä, mutta totuus on se, että täytyy olla psyykkisesti tarpeeksi hyvässä kunnossa, että pystyy käsittelemään vaikeita asioita. Siihen taas auttaa ruokavalio, liikunta ja muut terveellisen elämäntavat. Ihmisen mieli sijaitsee aivoissa, ja aivot on elin siinä missä vaikka sydän tai maksa. Ja mikä tahansa elin voi paremmin silloin, kun elää terveellisemmin.

Minulla masennus johtuu suurelta osin siitä, etten kykene enää normaaleihin ihmissuhteisiin, ja kaikki tuntuu siksi jotenkin merkityksettömältä. Taustalla on koulukiusaamista ja muita traumoja, jotka laukaisivat sosiaalisten tilanteiden pelon ja masennuksen. Olen käynyt pari terapiajaksoa, ja yrittänyt terapeuttien kanssa puhua ongelmistani. Siitä ei ole tullut mitään, koska terapeutit eivät ole halunneet puhua minun kanssani niistä asioista, joista minä itse olisin halunnut puhua. Ensimmäinen terapeutti edusti freudilaista koulukuntaa, ja halusi puhua esim. seksistä ja kakkimisesta(!). Jos yritin puhua hänelle ahdistuksesta sosiaalisissa tilanteissa, hän suuttui ja väitti että nyt terapia menee huonosti. Toinen terapeutti oli kognitiivinen, ja hänellä ei ollut tarjota mitään muuta kuin siedätyshoitoa. Minä olisin halunnut puhua jonkun kanssa ahdistuksestani, miettiä mistä se johtuu ja analysoida sen perinpohjaisesti. Mutta kun ei niin ei. Mistään ei tunnu kunnollista apua löytyvän. Turhauttaa, ahdistaa ja masentaa jo sekin, että niiltä ihmisiltä ei apua saa, jotka sitä esittävät antavansa.

Vierailija kirjoitti:

Masennus lyödään niin helposti diagnoosiksi.

Ensinnäkään normaaleja sairauksia ei diagnosoida niin helposti.

Mulla oli parantumaton masennus monta vuotta ja lopulta taustalta löytyi ihan eri sairaus...

Meinasin tulla sanomaan ihan samaa. Mullakin hoidettiin "masennusta" vuosia, kunnes selvisi että kyse oli ihan muusta sairaudesta. Siinä selitys, miksei hoidot tehonneet.

Masennus on seurausta ihmissuhteiden ja elämäntilanteen huonoudesta. Jos masentunut ei ala työstää ihmissuhteitaan ja luoda positiivisia rutiineja arkeensa, hän tulee olemaan masentunut terapiasta ja lääkkeistä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus lyödään niin helposti diagnoosiksi.

Ensinnäkään normaaleja sairauksia ei diagnosoida niin helposti.

Mulla oli parantumaton masennus monta vuotta ja lopulta taustalta löytyi ihan eri sairaus...

Meinasin tulla sanomaan ihan samaa. Mullakin hoidettiin "masennusta" vuosia, kunnes selvisi että kyse oli ihan muusta sairaudesta. Siinä selitys, miksei hoidot tehonneet.

Mikä sairaus?

Olisi mukava tietää, millä tavalla masennusta ja ahdistusta hoidetaan oikeaoppisesti terapiassa. Minä kun arvelen, että en ole koskaan ammattitaitoista terapiaa saanut, monista yrityksistä huolimatta. Siis kaikki joilla terapia on auttanut, kertokaa mikä terapiassa auttoi.

Up

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukava tietää, millä tavalla masennusta ja ahdistusta hoidetaan oikeaoppisesti terapiassa. Minä kun arvelen, että en ole koskaan ammattitaitoista terapiaa saanut, monista yrityksistä huolimatta. Siis kaikki joilla terapia on auttanut, kertokaa mikä terapiassa auttoi.

Minä sain aikoinaan kiinni vähitellen mitä ahdistuksen takana on. Ahdistus väheni.

Kerran huomasin kuinka masennus syveni hetkeksi ja samaan aikaan mieleeni tuli eräs kammottava, käsittelemätön asia.

Eli masennuksen takana on tämä käsittelemätön asia.

En aina ole niin masentunut kuin joskus olen ollut.

Jos masentuu fyysisen sairauden vuoksi niin eipä siitä monesti parane jos ei parane sairauskaan, minulla esim. juuri tälläinen tilanne, eli kroonisen ja elämänlaatua heikentävän sairauden puhkaisema masennus. Tässä ei voi kun hyväksyä rajoitteiden kyllästämän loppuelämän masennuksineen, tuskin moni muukaan jatkuvasti kivuliaana jaksaa iloita. Paremmat mahdollisuudet toipua jos vika on ainoastaan henkisellä puolella.

Voi olla että terapia on puoskarointia, terapeutti ei oikea sellainen, ja loppujen lopuksi "potilas" on terveempi ja fiksumpi kun terapian harrastaja. Voi olla että terapeutti on luonut alun perin ihan väärän kuvan "potilaastaan" varsinkin jos ei ole tavannut potilastaan face to face. Mut hetkinen, eihän niin voi olla....

Mitä luulette, että jos on vaikka 30v mies joka ei ole koskaan saanut naista auttaako siihen terapia tai masennuslääkkeet?

kynikus kirjoitti:

kun vaiva on korvien välissä, siihen ei lääkitys auta

Aivokemian ekspertti asialla.

USAssa annetaan ketamiinia suonensisaisesti naille "parantumattomille" tapauksille. Huomaavat edistysta usein jo ensimmaisen kerran jalkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukava tietää, millä tavalla masennusta ja ahdistusta hoidetaan oikeaoppisesti terapiassa. Minä kun arvelen, että en ole koskaan ammattitaitoista terapiaa saanut, monista yrityksistä huolimatta. Siis kaikki joilla terapia on auttanut, kertokaa mikä terapiassa auttoi.

Minä sain aikoinaan kiinni vähitellen mitä ahdistuksen takana on. Ahdistus väheni.

Kerran huomasin kuinka masennus syveni hetkeksi ja samaan aikaan mieleeni tuli eräs kammottava, käsittelemätön asia.

Eli masennuksen takana on tämä käsittelemätön asia.

En aina ole niin masentunut kuin joskus olen ollut.

Eli oliko siis niin, että ahdistus väheni, kun ymmärsit tai tiedostit mitä sen takana on? Pääsitkö siihen tilanteeseen itsekseen miettimällä vai terapiassa? Minullakin on käsittelemättömiä traumaattisia kokemuksia. Olen yrittänyt niitä käsitellä psykiatrisessa hoidossa vaihtelevalla menestyksellä. Joskus keskustelut on auttaneet, kun taas välillä niistä on tullut entistä pahempi olo, varsinkin jos vastassa on ollut hiljaisuutta tai syyllistämistä hoitajan puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Masennus on seurausta ihmissuhteiden ja elämäntilanteen huonoudesta. Jos masentunut ei ala työstää ihmissuhteitaan ja luoda positiivisia rutiineja arkeensa, hän tulee olemaan masentunut terapiasta ja lääkkeistä huolimatta.

Eikö terapian juuri kuuluisi auttaa ihmissuhteiden työstämässä ja positiivisten rutiinien luomisessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukava tietää, millä tavalla masennusta ja ahdistusta hoidetaan oikeaoppisesti terapiassa. Minä kun arvelen, että en ole koskaan ammattitaitoista terapiaa saanut, monista yrityksistä huolimatta. Siis kaikki joilla terapia on auttanut, kertokaa mikä terapiassa auttoi.

Minä sain aikoinaan kiinni vähitellen mitä ahdistuksen takana on. Ahdistus väheni.

Kerran huomasin kuinka masennus syveni hetkeksi ja samaan aikaan mieleeni tuli eräs kammottava, käsittelemätön asia.

Eli masennuksen takana on tämä käsittelemätön asia.

En aina ole niin masentunut kuin joskus olen ollut.

Eli oliko siis niin, että ahdistus väheni, kun ymmärsit tai tiedostit mitä sen takana on? Pääsitkö siihen tilanteeseen itsekseen miettimällä vai terapiassa? Minullakin on käsittelemättömiä traumaattisia kokemuksia. Olen yrittänyt niitä käsitellä psykiatrisessa hoidossa vaihtelevalla menestyksellä. Joskus keskustelut on auttaneet, kun taas välillä niistä on tullut entistä pahempi olo, varsinkin jos vastassa on ollut hiljaisuutta tai syyllistämistä hoitajan puolelta.

Kyllä, nimenomaan näin. Nuorempana olin äärimmäisen ahdistunut enkä saanut mistään muistoista kiinni.

Tottakai välillä voi tulla pahempi olo jos käsittelee niitä asioita.

Eilen mulle tuli terapian jälkeen aika erikoinen olo kun olin kaupassa.

Vaikuttaa siltä että tarvitsen oikean terapeutin, kertomasi perusteella.

On niin monenlaista teoriaa näistä asioista, minulla vaikea lapsuus kiusaamista, raiskaus ym pitkä story. Joka tapauksessa en edennyt masennukseni kanssa ennen kuin itse päätin olla vellomatta menneisyydessä. Ymmärrän ettei kaikilla sama juttu mutta varmasti meitä löytyy useampi.

Kai te ymmärrätte ettei savua ole ilman tulta.