Miksi joidenkin masennus ei parane vaikka saisi terapiaa ja lääkkeitä

Elämässä voi sattua kaikenlaista ikävää, jolloin masennus helpommin uusiutuu, jos siihen on jo aiemmin ollut taipumusta (esimerkiksi paljon jo aiemmin monenlaista kuormittavaa elämässä).

Ihminen ei loputtomiin kestä vastoinkäymisiä ja traumaattisia tapahtumia. Jokaisella on murtumispisteensä, kukaan ei ole täysin haavoittumaton. Siksi on vain inhimillistä sairastua psyykkisesti. Luin jostain, että jopa 80% ihmisistä sairastuu elämänsä aikana johonkin mielenterveyden häiriöön. Siksi on ihan turhaa leimata psyykkisesti sairastuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukava tietää, millä tavalla masennusta ja ahdistusta hoidetaan oikeaoppisesti terapiassa. Minä kun arvelen, että en ole koskaan ammattitaitoista terapiaa saanut, monista yrityksistä huolimatta. Siis kaikki joilla terapia on auttanut, kertokaa mikä terapiassa auttoi.

Minä sain aikoinaan kiinni vähitellen mitä ahdistuksen takana on. Ahdistus väheni.

Kerran huomasin kuinka masennus syveni hetkeksi ja samaan aikaan mieleeni tuli eräs kammottava, käsittelemätön asia.

Eli masennuksen takana on tämä käsittelemätön asia.

En aina ole niin masentunut kuin joskus olen ollut.

Eli oliko siis niin, että ahdistus väheni, kun ymmärsit tai tiedostit mitä sen takana on? Pääsitkö siihen tilanteeseen itsekseen miettimällä vai terapiassa? Minullakin on käsittelemättömiä traumaattisia kokemuksia. Olen yrittänyt niitä käsitellä psykiatrisessa hoidossa vaihtelevalla menestyksellä. Joskus keskustelut on auttaneet, kun taas välillä niistä on tullut entistä pahempi olo, varsinkin jos vastassa on ollut hiljaisuutta tai syyllistämistä hoitajan puolelta.

Kyllä, nimenomaan näin. Nuorempana olin äärimmäisen ahdistunut enkä saanut mistään muistoista kiinni.

Tottakai välillä voi tulla pahempi olo jos käsittelee niitä asioita.

Eilen mulle tuli terapian jälkeen aika erikoinen olo kun olin kaupassa.

Vaikuttaa siltä että tarvitsen oikean terapeutin, kertomasi perusteella.

Ei se pahempi olo ole tullut asioiden käsittelystä, vaan esimerkiksi siitä, että jos olen kertonut vaikka läheisen kuolemasta, niin hoitaja on vain istunut hiljaa ja toljottanut. Samoin huonompi olo on tullut siitäkin, kun olen kertonut rikoksen kohteeksi joutumisesta, niin terapeutti on syyllistynyt siitä minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukava tietää, millä tavalla masennusta ja ahdistusta hoidetaan oikeaoppisesti terapiassa. Minä kun arvelen, että en ole koskaan ammattitaitoista terapiaa saanut, monista yrityksistä huolimatta. Siis kaikki joilla terapia on auttanut, kertokaa mikä terapiassa auttoi.

Minä sain aikoinaan kiinni vähitellen mitä ahdistuksen takana on. Ahdistus väheni.

Kerran huomasin kuinka masennus syveni hetkeksi ja samaan aikaan mieleeni tuli eräs kammottava, käsittelemätön asia.

Eli masennuksen takana on tämä käsittelemätön asia.

En aina ole niin masentunut kuin joskus olen ollut.

Eli oliko siis niin, että ahdistus väheni, kun ymmärsit tai tiedostit mitä sen takana on? Pääsitkö siihen tilanteeseen itsekseen miettimällä vai terapiassa? Minullakin on käsittelemättömiä traumaattisia kokemuksia. Olen yrittänyt niitä käsitellä psykiatrisessa hoidossa vaihtelevalla menestyksellä. Joskus keskustelut on auttaneet, kun taas välillä niistä on tullut entistä pahempi olo, varsinkin jos vastassa on ollut hiljaisuutta tai syyllistämistä hoitajan puolelta.

Kyllä, nimenomaan näin. Nuorempana olin äärimmäisen ahdistunut enkä saanut mistään muistoista kiinni.

Tottakai välillä voi tulla pahempi olo jos käsittelee niitä asioita.

Eilen mulle tuli terapian jälkeen aika erikoinen olo kun olin kaupassa.

Vaikuttaa siltä että tarvitsen oikean terapeutin, kertomasi perusteella.

Ei se pahempi olo ole tullut asioiden käsittelystä, vaan esimerkiksi siitä, että jos olen kertonut vaikka läheisen kuolemasta, niin hoitaja on vain istunut hiljaa ja toljottanut. Samoin huonompi olo on tullut siitäkin, kun olen kertonut rikoksen kohteeksi joutumisesta, niin terapeutti on syyllistynyt siitä minua.

Siis syyllistänyt, ei syyllistynyt (autocorrect taas).

Lähde venäjälle trolliksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos masentuu fyysisen sairauden vuoksi niin eipä siitä monesti parane jos ei parane sairauskaan, minulla esim. juuri tälläinen tilanne, eli kroonisen ja elämänlaatua heikentävän sairauden puhkaisema masennus. Tässä ei voi kun hyväksyä rajoitteiden kyllästämän loppuelämän masennuksineen, tuskin moni muukaan jatkuvasti kivuliaana jaksaa iloita. Paremmat mahdollisuudet toipua jos vika on ainoastaan henkisellä puolella.

Lääketiede kehittyy koko ajan. Voi olla, että sinun sairauteesi keksitään joskus parantava hoito. Myös ravitsemusterapiasta kannattaa ottaa selvää.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että terapia on puoskarointia, terapeutti ei oikea sellainen, ja loppujen lopuksi "potilas" on terveempi ja fiksumpi kun terapian harrastaja. Voi olla että terapeutti on luonut alun perin ihan väärän kuvan "potilaastaan" varsinkin jos ei ole tavannut potilastaan face to face. Mut hetkinen, eihän niin voi olla....

Niinpä. Monesti psykiatrisilla potilailla ja muillakin on kova luotto hoitoon. Minäkin olin aikoinaan sellainen, kunnes aloin huomaamaan että täysi luottamus mielenterveyspuolella työskenteleviin ihmisiin aiheutti vain huonomman olon itselleni. Nykyään osaan olla vähän kriittisempi. Mielenterveysalalla työtä tekevät ihmiset ovat ihmisiä, ja ihmiset saattavat olla välillä väärässä. Jos uskoo ihan kaiken ilman mitään kritiikkiä, saattaa joutua harhaanjohdetuksi, ja olla vain entistä huonokuntoisempi.

Vierailija kirjoitti:

Lähde venäjälle trolliksi.

Kiitoksia työtarjouksesta. Venäjällä asuminen ja trollitehdas eivät kuitenkaan minua kiinnosta, joten valitettavasti sanon työtarjouksellenne kiitos ei.

Masennus on kaavakäyttäytymistä, pitäisi oppia uusia kaavoja jos aikoo noista irti. Lääkkeet ja terapiat eivät auta. Jos auttasi nämä parantuisivat, sen sijaan nämä mielenterveyspotilaat sairastuvat pahemmin mitä enemmän niitä hoidetaan.

Jotain samaa taisi Eräs neiti nightingale todeta omasta sairaalastaan krimissä että se oli itse sairaala joka tappoi potilaat surkeilla hoitokeinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä luulette, että jos on vaikka 30v mies joka ei ole koskaan saanut naista auttaako siihen terapia tai masennuslääkkeet?

Mitä luulette, että jos on vaikka alapäällään ajatteleva ja ihmisten seksielämään puuttuva idiootti, niin auttaako siihen terapia tai masennuslääkkeet?

Tässä maassa psykiatrian lääkäreiden osuus vähenee. Ihmiset eivät halua sille alalle

Jos masennuksen juurisyyt liittyvät ihmissuhteisiin, olosuhteisiin tai jonkinlaisiin vallankäytön vinoumiin, eivätkä ne juurisyyt muutu tai poistu, niin ei se lääke tai terapia sitä masennusta pois vie. Terapia voi tietysti parhaimmillaan antaa työkaluja ja voimavaroja kohdata, käsitellä ja toimia näiden juurisyiden kanssa, mutta vasta kun jotain oikeasti muuttuu -niissä juurisyisdä, mutta myös itsessä- masennuksesta toipuu. Tietysti on sitten masennusta, joka aiheutuu aivokemian/aineenvaihdunnan epätasapainosta, jolloin lääkkeellinen hoito tai ect on tuloksekasta, mutta se on hiukan eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

No vaimollani ainakin se ettei syö lääkkeitä(vaikka niitä määrättäisiin) ja lopettaa aina terapian muutaman kerran jälkeen. Käsittääkseni aina sen jälkeen kun terapeutti on ollut jostakin asiasta eri mieltä kuin hän.

Ei parane ei, tosin ei ole pahentunutkaan, Mutta paha olla hänellä on...

Vähän vaikuttaisi siltä että heti kun ollaan menossa syvään päätyyn niin vaimosi iskee defenssit päälle kun nimenomaan pitäisi mennä sitä kohti ymmärrän kyllä miksi hän toimii näin mutta jos mitenkään pystyisit kannustamaan häntä menemään sitä mahdollista traumaa kohti niin siitä se paraneminen lähtee.

Tsemppiä 👍🤗🌝🌞

Vierailija kirjoitti:

Mulla on koteloituneet traumat ja ne pitäis saada käsiteltyä. En saa aikaan kellekään traumaterapeutille.

Mitä tehdä?

Voisiko diakoni olla yksi vaihtoehto tai joku muu seurakunnan ihminen sehän riittää että on empaattinen ja välittävä ihminen joka oikeasti kuuntelee Se auttaa jo todella paljon

Ainakin Miki Liukkonen söi masennuslääkettä ihan turhaan kun kuitenkin päätyi ottamaan hengen itseltään.

Sellainenkin mielipide on, että masennus on sitä että näkee maailman normaalisti, ja ei-masennus on epärealistista positiivisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Siksi, kun odotetaan että terapia ja lääkitys toimivat taikasauvan lailla, ilman sairastuneen omaa panostusta toipumiseen. Väitän, että paljon on kiinni myös ihmisen omasta asenteesta; päätöksestä, että tästä noustaan vielä.

Ja kyllä, olen itsekin sairastanut vaikeaa masennusta ja ahdistuneisuutta.

Julmaa ja toetämätöntä. Ihminen, joka päättää, että tästä noustaan vielä, on jo parantumassa masennuksesta. Masennus on sitä, että on täysin mahdotonta uskoa tai edes uskaltaa toivoa, että tästä noustaan vielä. Sitä mustuutta, tyhjyyttä, arvottomuuden ja merkityksettömyyden tunnetta eivät voi kaikki koskaan ymmärtää. Vakavasta masennuksesta ei voi parantua hyvällä asenteella tai päättäväisyydellä.

Varmaan esim ihan siksi, ettei se masennus ole alunperinkään johtunut lääkkeiden ja/tai terapian puuttumisesta vaan siitä ettei elämä ole omannäköistä eikä siitä sellaista ole tulossakaan.

Esim oman perheen puuttumista ei korvaa mikään pilleripurkki tai terapia. Eikä pillereillä poistu vastentahtoinen yksinäisyys ja jos poistuu niin silloinhan ei enää ole oma itsensäkään, jos ei olekaan yhtä sosiaalinen ihminen kuten aiemmin.

Sietämättömässä ympäristössä eläminen pitää yllä. Hirveän moni syö lääkkeitä, jotta kestäisi ihmisiä, jonka seurasta ei irti pääse. 

Se nyt on niin, että jos saa elämänsä aikana liikaa negatiivista paskaa ja liian vähän positiivisia kokemuksia, niin jossain vaiheessa lähes kaikki sairastuvat masennukseen. Ei ne lääkkeet yksinään sitä ihmistä voi korjata.