Miksi joidenkin masennus ei parane vaikka saisi terapiaa ja lääkkeitä

Kertokaa, olen jo epätoivoinen.

Täyttä paskaa taas tämä ketju. Tiedän ainakin yhden tapauksen, missä eräästä on valehdeltu olevan masentunut ja annettu kuulemma salaa jotain hoitajakin. En edes viitsi laittaa tähän mitä kaikkea kuvottavaa kuulin. Väärennettyjä papereita. Ihmisiä soluttautunut terveydenhuoltoon, jotka mukana rikoksissa. 

Tosiasia on, että joillain oli vain sadistinen ja sairas  halu kostaa tuolle henkilölle ja häiritä. 



Asiaan liittyi törkeitä rikoksia ja valheita. En olisi ikinä uskonut että tuollainen voisi olla mahdollista Suomessa. Vissiin moni mukana oleva ei joko tiennyt laittomuuksista tsi sitten oli niin kuvottavan vastenmielinen luonne, että jotenkin piti tuollaista ihan oikeana käsittelynä. Kuinka sadistisen sairaita ihmiset oikein on???

Vierailija kirjoitti:

Siksi, kun odotetaan että terapia ja lääkitys toimivat taikasauvan lailla, ilman sairastuneen omaa panostusta toipumiseen. Väitän, että paljon on kiinni myös ihmisen omasta asenteesta; päätöksestä, että tästä noustaan vielä.

Ja kyllä, olen itsekin sairastanut vaikeaa masennusta ja ahdistuneisuutta.

Itse pitää haluta ja päättä parantua. 

Itse pidän hämmästyttävä nykytietämyksen valossa sitä, että terapeuttinen ote vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen lähtee liikkeelle lapsuuden tiedostamattomasta traumasta. Lapsuus on vain yksi osa ihmisen elämää, eikä sillä selity mt-ongelmat yksistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukemattomia kertoja päättänyt, tsempannut, harrastan liikuntaa, liikun luonnossa, näen ihmisiä, syön terveellisesti, olen joogannut ja meditoinit, käynyt terapiassa, tehnyt vaikka mitä harjoitteita, puskenut eteenpäin, pakottanut itseni ylös ja liikkeelle jne. mutta silti olen masentunut, silti olen ahdistunut. Traumatausta ihan lapsuudesta lähtien, niin aivot eivät vain suostu muuttumaan, vaikka tekisi mitä. Tämä on ikuinen taistelu.

Mikään ei ole ikuista. Oletkohan vielä niissä suhteissa, joissa olit lapsuudessa. Vaihda seuraa parantumisen ajaksi.  Anna anteeksi itsellesi ja heille niin ymmärrät että liian pitkällinen menneisyyden vatvonta on turhaa ja voit alkaa pohtia mitä voit alkaa oppia noista kokemuksista. Kun terapian edellytyksenä on muutoshalukkuus, se ei tarkoita kostoa ja negatiivisuutta vaan positiivisen minäkuvan ja ajatusten oppimista.

Ota huomioon tärkein eli mielesi ja aivosi. Jos aivot ovat väsyneet alkoholin tms käytön vuoksi päihteet pitää lopettaa ja syödä terveellisesti. Jos liiallisen ajattelun vuoksi ala ajatella että kaikki järjestyy ja että opit eroon traumoistasi. On myös esim. Neurobion tabletteja, kysy apteekin farmaseutilta mitä heillä on aivojen tueksi. 



Mieli on eri asia kuin aivot mutta vaatii aivoja toimiakseen ja rasittunut aivotoiminta aivoissa haittaa ja rasittuneet aivot haittaavat mieltä ja ajattelua.  Koet että  aivosi eivät suostu muuttumaan. Mistä se johtuu, mieti sitä. Kyllä sille jokin todellinen syy löytyy joka ei ole  trauma. 

Mieli ja tunteet ovat kuin apinoita kun tarpeeksi kauan harjoittelee jotain se muuttuu tavaksi. Tämä pätee sekä negatiiviseen että positiiviseen ajatteluun.