Lue keskustelun säännöt.
Pysy kaukana Venlafaxinista (oma kokemukseni eiliseltä)
08.05.2019 |
Olen jo vuosia ottanut tunnollisesti joka aamu 75 mg Venlan.
Eilen aamulla unohdin.
Pääsin kotiin vasta vähän ennen puoltayötä, joten otin sen vasta silloin. Oireet ehtivät kuitenkin jo alkaa.
Ensin tuli ärtymys. Kaikki ärsytti. Se muuttui hiljalleen raivon tunteeksi, jota oli vaikea hillitä. Jouduin keskittymään, etten alkanut huutoraivota ihmisille ympärilleni (ilman syytä). Tuli valtavia mielihaluja lyödä ihmisiä.
Sitten tulivat sähköiskut. Päässä poksui, ensin hiljaa ja silloin tällöin, sitten voimakkaasti ja taajaan. Korvissa rahisi, pieninkin silmien liike aiheutti iskuja päähän.
Nukkumaan mennessä oli pakko olla ihan hiljaa paikallaan, vaikka paikat puutuivat ja keho huusi asennon vaihtamista: poksuminen oli niin pahaa, että tuntui kuin pää räjähtäisi.
Sain kuitenkin ennen pitkää nukahdettua. Unet olivat sanalla sanoen sairaita. Uskomattoman ahdistavia. Olen aina kärsinyt painajaisista, mutta tämä oli aivan ennennäkemätöntä. En halua edes kertoa, millaisia unia näin, koska ne olivat niin sairaita.
Heräsin hikilammikossa. Peitto oli kastunut läpimäräksi, siis todella, sen päällyspuolikin oli märkä. Se oli kuin suoraan pesukoneesta otettu linkouksen jälkeen, kauttaaltaan märkä. Tyyny samoin. Venlan takia hikoilen öisin muutenkin, mutta tämä oli jotakin aivan uutta. Patjansuojus oli niin ikään läpimärkä, ja sen alla petauspatja tuntui märältä kädelle. Aluslakanasta olisi varmaan saanut puristettua hikinoron. Minun oli pakko sijata itselleni varavuode, koska sängyn oli annettava kuivua.
Entäs sähköiskut? Kun pidin silmiäni kiinni, oli kuin joku olisi räpsytellyt salamavalon kanssa edessäni. Silmissäni siis vilkkui. Päässä rahisi ja poksui, korvissa tuntui sietämätöntä painetta jokaisen poksahduksen ohessa.
Lisäksi oli ahdistava tunne siitä, etten ollut yksin (vaikka piti olla). Jonkin selittämättömän pahan läsnäolo tuntui. Selkäpiitä karmi, ja koko hermosto huusi uhkaa. Sydän hakkasi aivan hulluna, olin kirjaimellisesti kauhuissani. Siihen ei auttanut edes järkeily.
Muutaman tunnin kuolemanpelosta kärsittyäni Venla alkoi vaikuttaa niin, että sain taas nukahdettua. Aamulla herätessä olo oli suhteellisen normaali. Nakkasin taas kurkkuun uuden Venlan.
Mitä ihmettä tuossa "lääkkeessä" on?! Onhan tuo oireisto nyt jotakin aivan kohtuutonta, kun unohtaa yhden ainoan tabletin! Voin vain kuvitella, millaista tuhoa se tekee aivoissa.
En voi kylliksi tätä sanoa: PYSYKÄÄ KAUKANA TUOSTA NIIN SANOTUSTA LÄÄKKEESTÄ!
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Teillä voi olla neurologisia ongelmia jos lääkkeet eivät sovi?
Voisitko avata hiukan? Mitä tarkoitat neurologisilla ongelmilla?
Mielestäni tässä ketjussa on kyse voimakkaista lopetusoireista, ei niinkään siitä, etteikö lääke tehoaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia sivuoireita tulee sitten Venlaa aloittaessa?
En ymmärrä mekanismia, että lopetusoireet on erilaisia kuin aloitusoireet. Luulisi, että poksahtelisi sekä mennen, että tullen.
Kaveri meni sekaisin ja tap poi itsensä. Vielä lähellä mun kotia. Vältän sitä tietä missä ratkaisun teki. Toinen kaveri suunnitteli. Kertoi vasta paljon myöhemmin. Onneksi ei toteuttanut. Toinen nainen ja toinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä voi olla neurologisia ongelmia jos lääkkeet eivät sovi?
Voisitko avata hiukan? Mitä tarkoitat neurologisilla ongelmilla?
Mielestäni tässä ketjussa on kyse voimakkaista lopetusoireista, ei niinkään siitä, etteikö lääke tehoaisi.
Sitä että joillekin voi tulla lääkkeistä herkemmin sivuvaikutuksia.
Se on kuin aivoton apina joka nappaa suuhunsa mitä sattuu vaikka oikeasti apunakaan ei tekisi tuota.
Vierailija kirjoitti:
Lääketehtaat kiittää.
Missä on oma ajattelu ja muut vaihtoehdot?
Masennuksessa on kyse muistakin elämänhallinnan ongelmista, se on vyyhti.
Lääke tosiaan tarjoaa äkkiparannuksen, jolla vyyhtiä saadaan purettua.
Lääkkeet ovat nykyajan mielenterveyden hoitoa, jos olisi parempaa tarjolla, sitä varmasti käytettäisiin.
Muista vaihtoehdoista tulee esim. mieleen meditointi. Vuosikausia sitten syvästi masentuneena ja lääkekielteisenä aloin hoitaa mielenterveyttä meditoimalla ja joogalla. Olin täysin vakuuttunut, että löydän pelastuksen matkustamalla Intiaan ja liittymällä johonkin sopivaan meditaatiokeskukseen. Melkein myin kaikki huonekaluni ja tavarani ja olin luopumassa asunnostani. Olisin ostanut menolipun Intiaan.
Olisin voinut parantua tuolla matkalla, kyllä. Aurinko (runsas d-vitamiini) ja terveellinen ruoka olisi ollut varmasti hyvästä. Luultavasti olisin päätynyt jonkun gurun oppiin, ja kas olisin myös samalla löytänyt henkisyyden lisäksi uusia fyysisiä ulottuvuuksia kehostani. Näinhän ne ”gurut” tekee, auttavat naisia.
Jossain vaiheessa olisin saanut tarpeekseni, olisin joko tullut takaisin Suomeen parantuneensa, tai sitten jäänyt vaeltelemaan Intiaan, jonkun kaupungin kaduille, ties missä kunnossa.
Tuon sijaan päädyin syömään lääkkeitä. Oikeasti en tiedä, mikä näistä olisi ollut paras vaihtoehto, vai johtavalta kaikki polut kuitenkin samaan 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä kävin läpi oireitteni syitä ja niitä löytyi. Ahdistukseen löytyi syyt, samoin masennukseen.
Vielä on taivalta jäljellä.
Aina voi myös ulkoilla, se kuitenkin auttaa jonkun verran ja itsellä myös ihmisten tapaaminen jos vain mahdollista.
Vuorovaikutus toisten kanssa piristää ja oma olo unohtuu.
Johtavatko kaikki polut kuitenkin lopulta samaan? Monet lääkärit ovat sitä mieltä, että masennuksesta parantuu ajan ja terapian avulla. Ei siis tarvittaisi lääkkeitä.
Onko terapiasta hyötyä? Voiko toinen ihminen kuitenkaan muuttaa keskustelemalla toisen ihmisen elämää?
Näitä tarinoita: menin terapiaan pelastaakseni avioliittoni, terapia onnistui ja kävin siellä viisi vuotta. Päädyimme kuitenkin sitten mieheni kanssa eroon. Tulos oli sama, lasku vain pehmeämpi.
Olen kokenut, että terapia ei ole ratkaisevasti muuttanut elämääni kuitenkaan. Yhtä viisaita ja tyhmiä ratkaisuja olen tehnyt loppujen lopuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vedän tässä terapian tarpeesta erittäin suoran johtopäätöksen: meneekö kerta rytinällä vai onko ainainen kitinä.
Vierailija kirjoitti:
Ja nimenomaan, jos nää lääkkeet auttais ja parantaisi masennuksen, niin niiden käyttö ei jatkuvasti lisääntyisi ja pitkittyisi, ja nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä ei koko ajan nousisi......
Lääketehtaiden etu on se, että lääkettä joutuu syödä koko loppuelämän . Se on kovaa bisnestä.
Kolesterolilääkket, diabeteslääkkeet, verenpainelääkkeet, mielialalääkkeet. Koko loppuelämän käytettäviä, väärän turvallisuudentunteen antavia lääkkeitä.
Yleensä vaivoihin jotka hoituisivat kunnollisella elämäntapamuutoksella.
Eihän luonnossa olevilla eläimilläkään ole kolesteroliongelmia, ylipainoa, sydänkohtauksia, diabetestä , koska elävät ja syövät luonnon tarkoittamalla tavalla.Lääketehtaiden pääasiallinen tarkoitus on TEHDÄ RAHAA. Jos lääkkellä vaiva paranisi nopeasti ja lääkkeen käyttö lopetettaisiin, niin sillä ei paljon tienaa.
Niin, miksi ihmiset sitten eivät muuta elämäntapojaan, vaan ottavat mieluummin lääkkeitä? Lääkäritkään ei nykyään halua määrätä antibiootteja, mutta ihmiset vain vaativat niitä. Jos ei yksi lääkäri kirjoita, menevät toiselle. Sen sijaan, että muuttaisi ruokailuaan, pitää saada insuliinilääkkeet.
Sen sijaan, että pudottaisi painoaan ja siten kivut nivelissä vähenisi, syö mieluummin kipulääkkeitä.
Vähän turha syyttää lääkäreitä, jos ei itse viitsi panostaa terveyteensä. Ja jos lääkäri sanoo, että syö hyvin ja liiku, niin sitä pidetään halventavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nimenomaan, jos nää lääkkeet auttais ja parantaisi masennuksen, niin niiden käyttö ei jatkuvasti lisääntyisi ja pitkittyisi, ja nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä ei koko ajan nousisi......
Lääketehtaiden etu on se, että lääkettä joutuu syödä koko loppuelämän . Se on kovaa bisnestä.
Kolesterolilääkket, diabeteslääkkeet, verenpainelääkkeet, mielialalääkkeet. Koko loppuelämän käytettäviä, väärän turvallisuudentunteen antavia lääkkeitä.
Yleensä vaivoihin jotka hoituisivat kunnollisella elämäntapamuutoksella.
Eihän luonnossa olevilla eläimilläkään ole kolesteroliongelmia, ylipainoa, sydänkohtauksia, diabetestä , koska elävät ja syövät luonnon tarkoittamalla tavalla.Lääketehtaiden pääasiallinen tarkoitus on TEHDÄ RAHAA. Jos lääkkellä vaiva paranisi nopeasti ja lääkkeen käyttö lopetettaisiin, niin sillä ei paljon tienaa.
Niin, miksi ihmiset sitten eivät muuta elämäntapojaan, vaan ottavat mieluummin lääkkeitä? Lääkäritkään ei nykyään halua määrätä antibiootteja, mutta ihmiset vain vaativat niitä. Jos ei yksi lääkäri kirjoita, menevät toiselle. Sen sijaan, että muuttaisi ruokailuaan, pitää saada insuliinilääkkeet.
Sen sijaan, että pudottaisi painoaan ja siten kivut nivelissä vähenisi, syö mieluummin kipulääkkeitä.
Vähän turha syyttää lääkäreitä, jos ei itse viitsi panostaa terveyteensä. Ja jos lääkäri sanoo, että syö hyvin ja liiku, niin sitä pidetään halventavana.
Liian helppoa. Afrikassakin, kun ei ole terveydenhuoltoa, poppamiehet hoitavat terveysasemat mielenterveydestä luunmurtumiin. Murtunut luu tuetaan kepillä ja haavaan laitetaan sammalta. Useimmiten jalka paranee. Kelpaa, kun ei ole muutakaan vaihtoehtoa.
Mielenterveydenhoidossa on vähän sama, ei ole kovin paljon vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni käytti kyseistä lääkettä reilu 2 vuotta ja nyt vähitellen purkanut sen pois. Lääke oli tarkoituskin ottaa käyttöön vain väliaikaisesti/siihen saakka että elämäntilanne helpompi. Siitä oli apua pahimman yli, mutta tosiaan sivuoireet olivat pahoja ja SSRI-lääkkeiden sivuoireet voivat joskus jäädä pysyviksikin eli kannattaa harkita.
Mieheni menetti libidonsa lääkkeen käytön aikana 100 %, mikään seksuaalinen (en puhu edes vain parisuhdeseksistä) ei kiinnostanut. Jos lääkkeen otti parikin tuntia myöhässä, alkoivat "sähköiskut" ja itkeminen/raivominen (muuten mieheni on ihan täyspäinen).
Rehellisesti pelkäsin välillä, että selvitäänkö tästä. Nyt viimein mies on saanut lääkityksen purettua ja oma itsensä, ihan kuin oltaisiin vasta tavattu, ihan eri meininki, sain hänet takaisin <3
(Niin ja ei noista lääkkeen haitoista ollut kyllä juuri puhetta kun hänelle lyötiin resepti kouraan)
Tätähän ei saa ääneen sanoa, mutta näitä lukiessa olen kyllä kiitollinen, etten mennyt lääkäristä vaatimaan masennukseeni ratkaisua. Verikokeet kävin ottamassa ja niiden oltua ok päätin itse sukeltaa siihen helvetinmoiseen kuiluun ja alkaa mietiskelemään, miten masennustani lähestyä.
Melko pitkään fantasioin kuolemasta ja halusin lakata olemasta tai kadota, mutta tiesin samalla, etten itseäni tapa vaikka kuinka huonosti menisi. Terveydenhuollon raamien sisällä toiminnassa tietysti etu olisi juuri se, että jos pelkäät satuttavasi itseäsi, on ainakin joku ammattihenkilö katsomassa vähän perääsi.
Mutta ei siihen parantumiseen mitään taikakeinoja siellä terveydenhuollossakaan ole. Käsketään ulkoilla, pitää yllä sosiaalisia suhteita, elää terveellisesti ja siivosti. Kaikki mielenterveyttä tukevia asioita, jotka löytyy netistä etsimällä. Hyviä asioita, joihin tietysti kannattaa pyrkiä. No mistä sitten motivaatio muutokseen, kun ei ole voimia? Ensinnäkin, lepää enemmän, ole itsellesi armollinen, tunne itsesi paremmin ja kunnioita itseäsi. Kartoita arvomaailmaasi ja elämäsi merkitystä ja aseta niiden perusteella elämässäsi asiat tärkeysjärjestykseen. Laita oma hyvinvointisi etusijalle. Joskus on okei tuntea negatiivisiakin tunteita, se on vain elämää. Jos niistä tulee koko elämän keskiö, se kertoo, että sun täytyy tehdä elämääsi muutoksia. Täytyy vaan itse kohdata elämän tosiasiat, löytää kaiken paskankin keskellä elämälleen merkitys ja elää elämäänsä omaa yksilöllisyyttään kunnioittaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen syväterapia jossa päästäisiin asioiden ja tunteiden jäljille miksi tunnen tätä ahdistusta, toivottomuutta jne.
Esimerkki pieni: on masentunut taas pahasti mutta kun aurinko paistoi, menin tuolin kanssa pihalle istumaan.
Sitten huomasin kasvipurkin jossa multaa.
Päätin laittaa siemeniä siihen itämään.
Jo tuo pieni puuha piristi.
Sen seurauksena menen nyt taimimyymälään.
Asteen verran masennus hellitti.
Siis mitä, lukeeko jengi ollenkaa mitä ap on kirjoittanut? Meinaan ihmettelen tota lääkkeen puolustelua. "Käytit lääkettä väärin" kun ap UNOHTI ottaa lääkeen? Ihan sairastahan tollaset oireet on yhden unohduksen takia! On se hyvä että on noin sokea usko lääkäreiden kaikkitietävyyteen ja lääkkeiden ihmeparannuskykyyn, haloo! Aplle mä sanoisin että hankiudu eroon tosta "lääkkeestä" ennen kuin se on myöhäistä!
Googlatkaahan Mad in Finland. Paljon asiaa mielialalääkkeistä ja niiden käytön lopettamisesta.
Vaikuttaa ihan tupakan lopetusviekkareilta. :)
Lääketehtaat kiittää.
Missä on oma ajattelu ja muut vaihtoehdot?