Lue keskustelun säännöt.
Pysy kaukana Venlafaxinista (oma kokemukseni eiliseltä)
08.05.2019 |
Olen jo vuosia ottanut tunnollisesti joka aamu 75 mg Venlan.
Eilen aamulla unohdin.
Pääsin kotiin vasta vähän ennen puoltayötä, joten otin sen vasta silloin. Oireet ehtivät kuitenkin jo alkaa.
Ensin tuli ärtymys. Kaikki ärsytti. Se muuttui hiljalleen raivon tunteeksi, jota oli vaikea hillitä. Jouduin keskittymään, etten alkanut huutoraivota ihmisille ympärilleni (ilman syytä). Tuli valtavia mielihaluja lyödä ihmisiä.
Sitten tulivat sähköiskut. Päässä poksui, ensin hiljaa ja silloin tällöin, sitten voimakkaasti ja taajaan. Korvissa rahisi, pieninkin silmien liike aiheutti iskuja päähän.
Nukkumaan mennessä oli pakko olla ihan hiljaa paikallaan, vaikka paikat puutuivat ja keho huusi asennon vaihtamista: poksuminen oli niin pahaa, että tuntui kuin pää räjähtäisi.
Sain kuitenkin ennen pitkää nukahdettua. Unet olivat sanalla sanoen sairaita. Uskomattoman ahdistavia. Olen aina kärsinyt painajaisista, mutta tämä oli aivan ennennäkemätöntä. En halua edes kertoa, millaisia unia näin, koska ne olivat niin sairaita.
Heräsin hikilammikossa. Peitto oli kastunut läpimäräksi, siis todella, sen päällyspuolikin oli märkä. Se oli kuin suoraan pesukoneesta otettu linkouksen jälkeen, kauttaaltaan märkä. Tyyny samoin. Venlan takia hikoilen öisin muutenkin, mutta tämä oli jotakin aivan uutta. Patjansuojus oli niin ikään läpimärkä, ja sen alla petauspatja tuntui märältä kädelle. Aluslakanasta olisi varmaan saanut puristettua hikinoron. Minun oli pakko sijata itselleni varavuode, koska sängyn oli annettava kuivua.
Entäs sähköiskut? Kun pidin silmiäni kiinni, oli kuin joku olisi räpsytellyt salamavalon kanssa edessäni. Silmissäni siis vilkkui. Päässä rahisi ja poksui, korvissa tuntui sietämätöntä painetta jokaisen poksahduksen ohessa.
Lisäksi oli ahdistava tunne siitä, etten ollut yksin (vaikka piti olla). Jonkin selittämättömän pahan läsnäolo tuntui. Selkäpiitä karmi, ja koko hermosto huusi uhkaa. Sydän hakkasi aivan hulluna, olin kirjaimellisesti kauhuissani. Siihen ei auttanut edes järkeily.
Muutaman tunnin kuolemanpelosta kärsittyäni Venla alkoi vaikuttaa niin, että sain taas nukahdettua. Aamulla herätessä olo oli suhteellisen normaali. Nakkasin taas kurkkuun uuden Venlan.
Mitä ihmettä tuossa "lääkkeessä" on?! Onhan tuo oireisto nyt jotakin aivan kohtuutonta, kun unohtaa yhden ainoan tabletin! Voin vain kuvitella, millaista tuhoa se tekee aivoissa.
En voi kylliksi tätä sanoa: PYSYKÄÄ KAUKANA TUOSTA NIIN SANOTUSTA LÄÄKKEESTÄ!
Kommentit (85)
On ihan hyvä, että tieto ja totuus näistä myrkyistä leviää ihmisten keskuudessa, vaikka toki esim aloittajan elämästä tehnyt vaikeaa.
Ei ne lääkäritkään ihan oikeesti potilaan parasta ajattele, koska vaan ihmisiähän he ovat ja voivat olla luonteeltaan ihan mitä tahansa ja usein oman edun tavottelijoita.
Ei masennusta hoideta popsimalla pillereitä, vaan tutustumalla itseensä ja löytämällä omat voimavarat yms.
Unohtakaa oikeasti noi SSRI ja muut myrkyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita psyykenlääkkeitä määrätään ihan liian helposti. Mielestäni mielenterveysongelmien ensisijaisen hoidon tulisi olla ongelmiin pureutuminen (psykoterapia), ei oireiden tukahduttaminen. Lääkkeet ovat hyvä ensiapu tarvittaessa, mutta eivät toimi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syötkö lääkettä johonkin mielenterveyden häiriöön?
No tietysti syön, sehän lääke se on. Keksivaikeaan masennukseen, joka diagnosoitiin muutama vuosi sitten.
Lähinnä tarkoitin, että voisiko osa oireista johtua sairaudesta, ei lääkkeestä, mutta joo, eihän masennus itsessään noita oireita aiheuta. Eri asia, jos masennuksen lisäksi kärsii esimerkiksi skitsofreniasta.
Lääkkeen voi myös vaihtaa sopivampaan pyytämällä lääkäriltä.
Tämä on kuudes lääke, jota syön. Siis kuudes kokeiltu masennuslääke. Ainoa sivuoire on tuo hikoilu, ei paha. PAITSI kun unohtaa yhden tabletin...
-AP
Oletko jo kokellut Sepramia, sen vaikuttava aine on sitalopraami?
15 vuoden kokemuksella voin sanoa, että erittäin hyvä lääke ja jos lääkkeen unohtaa, tulee vaan vähän heikko olo, ei muuta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Selektiiviset_serotoniinin_takaisinoton_es
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syötkö lääkettä johonkin mielenterveyden häiriöön?
No tietysti syön, sehän lääke se on. Keksivaikeaan masennukseen, joka diagnosoitiin muutama vuosi sitten.
Lähinnä tarkoitin, että voisiko osa oireista johtua sairaudesta, ei lääkkeestä, mutta joo, eihän masennus itsessään noita oireita aiheuta. Eri asia, jos masennuksen lisäksi kärsii esimerkiksi skitsofreniasta.
Lääkkeen voi myös vaihtaa sopivampaan pyytämällä lääkäriltä.
Tarkoitatko neropatti että hikoilu ja sähköiskut johtuvat skitsofreniasta? Mistä näitä vajaaälyisiä tolloja oikein sikiää? Itselläni on skitsofrenidiagnoosi ja olen saanut kouristuskohtauksia ja mennyt tajuttomaksi, kun "väärinkäytin" eli unohdin inhimillisesti ottaa yhtenä päivänä lääkkeeni. En uskaltanut ottaa enää ensimmäistäkään lääkettä tuon jälkeen, ja lopetin kaikkiaan hoitosuhteeni häiriintyneeseen puoskariin., joka kehotti minua jatkamaan tuota hengenvaarallista lääkettä. Hyvin on mennyt elämässä näin yleensä, itse asiassa todennäköisesti paremmin kuin sinulla. Nuo puoskarit eivät tiedä eivätkä välitä, mitä hoitavat. Psyykkisten ongelmien hoitaminen vaikeaa riippuvuutta hoitavilla psykoaktiivisilla aineilla on useimmiten sama, kuin jos löysi moukarilla kärpästä. Siinä menee rikki vähän muutakin samalla, sen kärpäsen lisäksi. Ja sitten syytetään näitä olemattomia sairauksia kaikkien fyysistenkin oireiden taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
älä älä heletissä syö sitä
Mielenkiinnolla odotan sitä, että yritän päästä eroon tuosta lääkkeestä :(
-AP
Depot-kapselin voi avata ja vähentää lääkettä muru kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä just tässä seuraan vierestä, kun puoliso lopettelee tuota lääkettä. Sai ohjeet lääkäriltä, ja heti alkuun meni pieleen: lopetustahti (siis lääkärin määräämä) oli liian nopea. Nyt ollaan lääkärin avulla tiputettu määrää todella hitaasti jo kuukausien ajan, ja silti nuo oireet ovat jokapäiväisiä. Ihan hirveää katsoa vierestä tuota tuskaa. Puoliso ei oikein jaksa tehdä mitään, harrastukset ovat jääneet. Tämä lääkkeestä eroon pääseminen on aiheuttanut poissaoloja töistä (puoliso ei todellakaan ole työkuntoinen). Jotenkin ihmettelen, kun täällä yritetään puolustella tuota lääkettä. Puoliso sai jonkin muun mielialalääkkeen tuohon lopettamisen rinnalle pari viikkoa sitten, ja siitä on ollut hieman apua. Jääpä nähtäväksi, millaiset lopetusoireet siitä sitten tulee.
Venla on tosi hyvä lääke, jos aikoo syödä sitä loppuelämän ajan, eikä koskaan unohda välistä yhtään lääkettä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venla on ainakin ollut toimiva lääke minulla. Ainoa haittapuoli on hikoilu. Nyt ole pikkuhiljaa syksystä lähtien vähentänyt annosta (75 mg) muru kerrallaan, nyt syön 1/3 osaa lääkkeestä enää.
Lääkärin mielestä tällä annoksella ei ole mitään vaikutusta, olen eri mieltä. Vieroitusoireita tulee, ja pitkäkestoisia, kun on vuosia syönyt lääkettä.
Ehkä pitää taas nostaa annosta hiukan syksyllä, kun pimeys iskee :(
Venlavaksiini (Effexor) on kahdesti pelastanut minut vaikeasta masennuksesta. Mutta tosiaan jos unohdin ottaa lääkkeen, niin olin seuraavana päivänä kuolemanväsynyt ja yön painajaiset hämmästyttävän realistisia ja rankkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskamaiset työkaverit voivatkin olla lääkeaddikteja?
Vierailija kirjoitti:
Paskamaiset työkaverit voivatkin olla lääkeaddikteja?
Oikeasti koskaan ei voi tietää, mitä joku muu käy läpi. Yleensä paskamaisuudelle on syy. Jotkut toki ovat vain rehellisiä mulkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syön yhtä toistakin lääkettä tosi pientä annosta siis minimi annoksesta 1/3. Tällä on positiivinen vaikutus ja tehoa, vaikka lääkäri oli sitä mieltä, että siitä ei ole mitään hyötyä.
Jos aion olla joku päivä ilman mielialalääkkeitä, on pakko sietää pientä masennusta.
Lääkkeet koukuttaa aivot niin, että lopulta ei osaa olla ilman lääkettä, vaikka periaatteessa olisi terve.
Onko se sitten hyvä, että lääkkeen avulla on tehokas ja saa paljon aikaiseksi?
Jos muuten ei ole sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paskamaiset työkaverit voivatkin olla lääkeaddikteja?
Tai stressaantuneita tai väsyneitä.
Minkälaisia sivuoireita tulee sitten Venlaa aloittaessa?
En ymmärrä mekanismia, että lopetusoireet on erilaisia kuin aloitusoireet. Luulisi, että poksahtelisi sekä mennen, että tullen.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia sivuoireita tulee sitten Venlaa aloittaessa?
En ymmärrä mekanismia, että lopetusoireet on erilaisia kuin aloitusoireet. Luulisi, että poksahtelisi sekä mennen, että tullen.
Tavallista on hyperaktiivisuus, jopa hypomania, kun aloittaa Venlan.
Vierailija kirjoitti:
Onko se sitten hyvä, että lääkkeen avulla on tehokas ja saa paljon aikaiseksi?
Jos muuten ei ole sellainen.
Yhteiskunnan kannalta toki. Mehän olemme kertakäyttötavaraa. Hyödyllisiä ja toivottuja vain niin kauan, kuin meistä on hyötyä.
Lääkärin lopetusohje Venlaan on puolitus aina kahdenviikon välein. Ihan liian nopea ja rankka, sen voin kertoa. Olen syönyt Venlaa vuosikausia ja lopettanut noin viisi kertaa.
Mikään ei ole ollut toimivampaa, kuin tosiaan tyyliin muru kuukaudessa. Olen syksystä asti lopetellut tuota minimiannosta.
Lääke tehoaa, mutta siitä ei pääse eroon. Lääketeollisuuskaan ei välttämättä tarkkaan tiedä, miten mielialalääkkeet tehoaa.
Kokemusta myös todella rajuista vieroitusoireista kyseisen lääkkeen kanssa. Oikeasti masennuksen syyksi paljastuikin lopulta kolme aiheuttajaa: muodikkaat kilpirauhasen vajaatoiminta, vakava raudanpuute sekä autoimmuunisairaus. Oikein hirvittää kun miettii miten monella on sama tilanne, mutta ei tutkita kunnolla. Mulla meni 10 vuotta elämästä hukkaan.
aika paljon saa lukea netistä (mm vauva palstalta) että on samanlaisia ongelmia kun ap:lla venlafaxiinista. tuntuu olevan enenmän sääntö kuin poikkeus