Lue keskustelun säännöt.
Pysy kaukana Venlafaxinista (oma kokemukseni eiliseltä)
08.05.2019 |
Olen jo vuosia ottanut tunnollisesti joka aamu 75 mg Venlan.
Eilen aamulla unohdin.
Pääsin kotiin vasta vähän ennen puoltayötä, joten otin sen vasta silloin. Oireet ehtivät kuitenkin jo alkaa.
Ensin tuli ärtymys. Kaikki ärsytti. Se muuttui hiljalleen raivon tunteeksi, jota oli vaikea hillitä. Jouduin keskittymään, etten alkanut huutoraivota ihmisille ympärilleni (ilman syytä). Tuli valtavia mielihaluja lyödä ihmisiä.
Sitten tulivat sähköiskut. Päässä poksui, ensin hiljaa ja silloin tällöin, sitten voimakkaasti ja taajaan. Korvissa rahisi, pieninkin silmien liike aiheutti iskuja päähän.
Nukkumaan mennessä oli pakko olla ihan hiljaa paikallaan, vaikka paikat puutuivat ja keho huusi asennon vaihtamista: poksuminen oli niin pahaa, että tuntui kuin pää räjähtäisi.
Sain kuitenkin ennen pitkää nukahdettua. Unet olivat sanalla sanoen sairaita. Uskomattoman ahdistavia. Olen aina kärsinyt painajaisista, mutta tämä oli aivan ennennäkemätöntä. En halua edes kertoa, millaisia unia näin, koska ne olivat niin sairaita.
Heräsin hikilammikossa. Peitto oli kastunut läpimäräksi, siis todella, sen päällyspuolikin oli märkä. Se oli kuin suoraan pesukoneesta otettu linkouksen jälkeen, kauttaaltaan märkä. Tyyny samoin. Venlan takia hikoilen öisin muutenkin, mutta tämä oli jotakin aivan uutta. Patjansuojus oli niin ikään läpimärkä, ja sen alla petauspatja tuntui märältä kädelle. Aluslakanasta olisi varmaan saanut puristettua hikinoron. Minun oli pakko sijata itselleni varavuode, koska sängyn oli annettava kuivua.
Entäs sähköiskut? Kun pidin silmiäni kiinni, oli kuin joku olisi räpsytellyt salamavalon kanssa edessäni. Silmissäni siis vilkkui. Päässä rahisi ja poksui, korvissa tuntui sietämätöntä painetta jokaisen poksahduksen ohessa.
Lisäksi oli ahdistava tunne siitä, etten ollut yksin (vaikka piti olla). Jonkin selittämättömän pahan läsnäolo tuntui. Selkäpiitä karmi, ja koko hermosto huusi uhkaa. Sydän hakkasi aivan hulluna, olin kirjaimellisesti kauhuissani. Siihen ei auttanut edes järkeily.
Muutaman tunnin kuolemanpelosta kärsittyäni Venla alkoi vaikuttaa niin, että sain taas nukahdettua. Aamulla herätessä olo oli suhteellisen normaali. Nakkasin taas kurkkuun uuden Venlan.
Mitä ihmettä tuossa "lääkkeessä" on?! Onhan tuo oireisto nyt jotakin aivan kohtuutonta, kun unohtaa yhden ainoan tabletin! Voin vain kuvitella, millaista tuhoa se tekee aivoissa.
En voi kylliksi tätä sanoa: PYSYKÄÄ KAUKANA TUOSTA NIIN SANOTUSTA LÄÄKKEESTÄ!
Kommentit (85)
Venlafaxin on hyvä ja toimiva lääke mutta vieroittautuminen on ihan helvettiä ja kestää kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat sähköiskut kokenut, tosin painajaisia, huutoraivoamisen mielitekoa tai hikoilemista en. Mutta niitä sähkäreitä saattoi tulla vielä oskus sattumalta vielä vuosikin lopettamisen jälkeen. Lopetin omasta halustani ihan kerrasta, ilman lääkärin mielipidettä asiaan. Sen jälkeen kärsin masennukseni ilman ulkopuolista apua, kun ei se apu ole koskaan auttanut paskan vertaa, päin vastoin.
Muutama vuosi meni ja pikkuhiljaa epätoivo ja vitutus vähenivät ja jotain mielenkiintoa alkoi löytyä joihinkin asioihin. Lopulta opiskelemaan, uusi ammatti, nykyään töissä (pieni ihme, kun ei tuo CV oikein hyvältä näytä).
Edelleen masentaa toisinaan, mutta kyllä tämä voittaa sen, kun makaa sängyssä eikä syö edes joka päivä tai käy suihkussa kuin kerran viikossa ja toivoo vain kuolevansa.
Olen syönyt venlaa 15 vuotta. Nyt yritän ties monettako kertaa päästä eroon.
Alun alkaen minulle määrättiin aamuin ja illoin 150mg vakavaan masennukseen.
Lisäksi kärsin pakko-ajatuksista (korkealla paikalla pelkään hyppääväni jne).
Masennus on lähtenyt jo yli 10 vuotta sitten.
Onnistuin vähentämään noin 10v sitten annoksen 75mg aamuin ja illoin, mutta sen alle en ole pysyvästi päässyt.
Aina kun yritän hitaasti, pääsen sinne 2 osatabletin määrään tuosta 75mg kapselista. Sitten olo on jatkuvasti ahdistunut. Sellainen omituinen, olen herkkä kaikelle. Tuntuu kuin kofeiinin yliannostuksessa.
Pakko-ajatuksetkin nousevat pahoina.
Lopulta joudun palaamaan kokonaisiin 75mg kapseleihin kunnes rohkeus riittää uuteen vähennysyritykseen.
Venla on todella lääke, jota pitää olla aina mukana. Jos tapahtuu jotain, pitää seuraava lääke saada otettua ajallaan tai tulee kauhea olo. Eipä voi ainakaan matkustaa extemporena.
Vierailija kirjoitti:
Jaahas. Eipä itsellä tullut lopettaessa kuin maltillista mielialan vaihtelua ja hiukan huimausta ensimmäisinä päivinä. Todella hyvin on tuo lääke sopinut.
Ei kannata kaikkeen täällä 100% uskoa.
Jaahas. Eipä itsellä tullut lopettaessa kuin maltillista mielialan vaihtelua ja hiukan huimausta ensimmäisinä päivinä. Todella hyvin on tuo lääke sopinut.