Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Hä? Jos lasta ei leikata ulos 10min sisällä niin lapsi kuolee. Ja tässä tapauksessa mielestäsi äidillä on oikeus sanoa, että kuolkoon? Jos hengen pelastamiseen on 10min aikaa, niin ymmärrän ettei äidille pakosti ehditä selittää asiaa. Mitä jos äiti sanoo: "Anteeksi mitä, voitko toistaa?" "Nyt en oikein ymmärrä, onko tämä oikeasti välttämätöntä?" "Haluan kyllä nyt soittaa äidilleni ja kysyä hänen mielipidettä." Pahimmassa tapauksessa äiti on valvonut jo yli vuorokauden, on aivan poikki, vahvan lääkityksen alla ja sitten hänen pitäisi tehdä minuutissa tai kahdessa puutteellisilla tiedoilla vauvan elämän pelastava päätös.

Käytännössä ei varmasti ongelmaa tule siitä, saako leikata, mutta tässä nyt keskustellaan siitä periaatteesta, että potilaalla on oikeus kieltäytyä. Liittyy laajempaan keskusteluun naisten kohtelusta synnytysten yhteydessä.

Tämäkin voitaisiin hoitaa jo hyvissä ajoin vaikkapa jo kuukausia etukäteen tietyn suostumuksen allekirjoittamisella.

Kyllä tuota turhien paperien pyöritystä on jo sairaaloissa ihan tarpeeksi. Uskotko, että olisi montaa sairaalaan synnyttämään menevää äitiä jotka eivät antaisi lupaa pelastaa vauvan henkeä hätätapauksessa? Tai omaa? Mitä sinne sairaalaan sitten edes menee? Ottamaan kivunlievityksen ja muun "palvelun" vastaan? Voihan sen tahdon ilmaista etukäteen ja tuossakin sanottiin, että moni menee synnyttämään käsikirjoituksen kanssa, mutta kun elämä ei mene niin. Hoidonrajauksista esim. elvytyskieltokin voi olla papereissa, mutta jos siitä ei ole tietoa ja tulee hätätilanne niin kyllä siinä vaan elvyttämään ruvetaan. Ei terveydenhuollossa voida jäädä hätätilanteessa ihmettelemään ja neuvottelemaan, että mitä tämä nyt haluaisi... Ja hyvä niin, en mä ainakaan haluaisi, että tuollaisten takia välttämätön hoito viivästyy sekuntiakaan.

Niin, se äiti kirjoittaa synnytystoiveeseen, että heti kun sikiön sydänkäyrässä on muutoksia, niin asia selvitetään ja ryhdytään toimenpiteisiin. Kätilö nauraa iloisesti, että kuule, me tiedetään, mitä tehdään. Ja lopulta se äiti anelee hätäsektiota, pelkää, hätäilee  ilman kipulääkitystä, koska nyt halutaan antaa sille äidille täydellinen synnytys, edellinen kun päättyi hätäsektioon. Kätilön mielestä ei ole hätätilannetta ennen kuin vauva on käytännössä kuollut ja vasta sitten kutsutaan lääkäri.

Ja niin saadaan maailmaan lapsi, joka ei koskaan pääse kotiin, koska vammat ovat niin vakavat. Synnytyskertomukseen kirjataan, että normaali synnytys, ponnistusvaiheessa äiti ei osaa ponnistaa ja napanuora luiskahtaa synnytyskanavaan. Kätilössä tai lääkärissä ei ole vikaa eikä tilastoihin kirjata mitään vauvan vammautumisesta. Siitä annetaan diagnoosi vasta vuoden kuluttua, ettei vain tilastoissa olisi, että jotain meni pieleen.

Ei liity lainaamaasi tekstiin mitenkään. Hätäsektiopäätöksen tekee AINA lääkäri. Ei kätilö. Osastolla on paljon synnyttäjiä, lääkäri voi olla vaikka toisen äidin vauvaan kiinnittämässä imukuppia, tai muuta kiireellistä. "Synnyttäjä anelee" ei ole mikään lääketieteellinen syy kutsua lääkäriä paikalle. Nämä on faktoja, tiedän, että alapeukkua satelee taas. Ei se kivaa ole eikä aina reiluakaan. Niin voi olla muussakin elämässä ambulanssi kiinni jossain kiireettömässä tehtävässä, kun lapsesi jää auton alle ja tarvitsisi sen heti paikalle. Kyse ei ole hoitovirheestä van inhimillisyydestä ja näissä usein huonosta tuuristakin. Nämä väritetyt "kätilö nauraa iloisesti" jutut on ihan turhaa hysterian lietsontaa ja tästäkin paistaa läpi tuo, että asioista siitä kokonaisuudesta, ei oikeasti tiedetä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Muistakaahan, että vähättelemättä teitä synnytyksessä ei ole kuitenkaan kyse vain teistä mammoista, vaan myös vauvasta. Lääkäri varmaan tarkoitti, että jos vauvan hengen pelastaminen vaatii nopeaa toimintaa, rupattelutuokio äidin kanssa jätetään väliin. Äidillä nimittäin ei ole oikeutta kieltäytyä toimenpiteestä, jos se johtaa vauvan kuolemaan.

Muistakaa myös että ilman ”mamman” tahtoa ei synny yhtäkään vauvaa. Siksi ”mamma” tulee aina ensin (paitsi katolisissa maissa).

Aborttioikeus on jo kaukana takana päin, kun synnyttämään lähdetään, ja silloin kehittynyt vauva on aivan yhtä tärkeä kuin äitikin, ja monen synnyttäjän mielestä oikeastaan tärkeämpikin. Äiti ei siis siinä vaiheessa enää tule "ensin". Ja kyllä se vauva ulos siinä vaiheessa tulee luonnollisesti ilman mamman tahtoakin.

Vielä kun lapsi on kohdussa, niin kaikki päätökset tekee nainen, vaikka se johtaisi kummankin kuolemaan. Naisella on lain mukaan oikeus kieltäytyä hoidosta, kuten verensiirroista kieltäytyvät tekevät. Lapsi voidaan ottaa huostaan tai hoitaa vastoin vanhempien tahtoa vasta syntymän jälkeen. Todella epätodennäköisiä tilanteita.

Mita vaatisi saada teidät tajuamaan, että nyt puhutaan pääosin kiireettömästä hoidosta ja kiireettömistä toimenpiteistä, jolloin asioista kertominen ja esimerkiksi alatutkimuksesta varoittaminen ei vaaranna kenenkään henkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että Suomessa syntyy vuosittain melkein 50 000 lasta, kun nuo kehnoja kokeneet eivät ole saman vuoden synnyttäjiä on avautuvaa uhria kohti aika lailla ihan synnytykseensä tyytyväisiä naisia. Kuten itse. Ensimmäinen synnytys oli pitkä, apua sain ja nopean hoidon myös lopussa kun istukka ei irronnut (tuohon kuolee jos ei apua saa) - ei kyllä kyselty haluanko apua koska kiire oli kova, muute vauva olisi jäänyt ilman äitiään. Toinen synnytys oli nopea ja helppo.

Nuori sukupolvi haluaa kontrolloida kaikkea, ja synnytyksessä tuo ei onnistu. On voitu valita ne ammeessa kuunneltavat voimalaulut, asennot ja kuohuviinit valmiiksi mutta jos mennään vauvan etu edellä on pakko hyväksyä nopeita muutoksia suunnitelmissa. Noista alapään silpomisista puhutaan samalla tyylillä kuin musliminaisten uskonnollisista riiteistä, tuokaan ei ole totta, suurin osa paranee pikku viilloista täysin vaivattomaksi. Jos virtsankarkailut ym haittaa kannattaa ensin käydä vaa alla - ylipaino aiheuttaa huomattavasti enemmän noita ongelmia kuin synnytyksen komplikaatiot. Ilman muuta saa kertoa kokemuksistaan - mutta toivoisi, etteivät synnyttämättömät naiset uskoisi noita ainoana totuutena vaan suhteuttaisivat nuo valtaenemmistön kokemuksia vasten. 

Kuinkahan kun tämä sukupolvi tulee vanhemmaksi (eikä tee niitä lapsia maksamaan veroja), mitenkähän heidän hoitonsa sitten kun on oikeasti vakavista asioista kyse? Synnytys Suomessa on kuitenkin tilastollisesti hyvin turvallinen.

Miten tuo istukan käsinirrotus tehtiin? Tai oletin että tehtiin tuo käsinirrotus.

Itsellä paineltiin mahaa puolisen tuntia putkeen. Kun toinen kätilö väsyi runnomiseen niin toinen tuli jatkamaan. Oli koko synnytyksen kivuliain vaihe! Itkin ja pyysin lopettamaan.

Lisäverta sain koko ajan ja papereissa lukee että 3.5 litraa oli kokonaisvuoto.

Huokaisin helpotuksesta kun napanuora katkesi ja PÄÄSIN siihen käsinirroitukseen joka tehtiin nukutuksessa. Siinä myös ommeltiin pahat repeämät.

Olen tuo yksi joka muutamaa sivua aiemmin kirjoitti huonoista synnytyskokemuksista.

Tästä tapahtumasta en edes maininnut siinä eli tämä oli bonuksena siinä. Makasin vuorokauden sängyssä katetrissa ja tuon jälkeen käskettiin ylös ja heitettiin lakananippu että alappa vaihtamaan kun on niin veriset lakanat!

Se että SINUN synnytys meni hyvin ei poista sitä tosiasiaa että kaikkien ei mene ja lisätuskaa vielä aiheuttaa kätilöiden välinpitämättömyys ja ilkeily.

Voisiko joku ihan oikeasti selittää miksi vastasynnyttäneen kuuluu sairaalassa vaihtaa omat lakanat ja toimiiko homma noin kaikissa muissakin osastoissa?

Ei kai siinä, hyvähän noista olla tietoinen, mutta laajemmalla perspektiivillä ottaa vahvasti silmään tämä vasemmistolainen masinoitu valkoisten länsimaalaisten alasajamis-propaganda. Koko ajan toitotetaan kuinka perhe-elämä on kamalaa ja kerrotaan kuinka auvoisaa on elämä ilman lapsia tai parisuhdetta; polygamia, perversiot ja polyamoria ovat ihania asioita + muuta vastenmielistä intersektionaalista vasuripropagandaa.

Olisi aika jo suomalaistenkin avata silmänsä ja nähdä nykyfeminismin mädännäisyys.

Ensinnäkin olen tottakai normaalin alatiesynnytyksen kannalla.

Toisennakin olen ehdottomasti sektion kannalta, kun siihen on hyvä syy.

Elän maassa, jossa tehdään hyvin tarkka koko- ja synnytystapa-arvio. Ja kun täälläkin paljon puhutaan tilastoista niin kuitenkaan ei mainita sanallakaan niitä oleellisia tilastoja. Suomessa sektioidaan vain 6% vauvoista. Se on erittäin vähän, todellinen ”tarve” on kuitenkin suurempi. Tämän voi päätellä siitä, että ihan verrattuna muuhun Eurooppaan, Suomalaislla naisilla on tilastoitu huomattavasti enemmän pidempiaikaisia synnytyksestä aiheutuneita haittoja ja ongelmia, kuin maissa, jossa sektioprosentti on korkeampi (kuten n. 15%).

Tätähän ei kukaan todellakaan mainitse, koska tottakai välittömiksi laskuttavat kompikaatiot kuten tulehdus tai vastaava ovat leikkauksesta isommat. Kuitenkin myös ne toisen asteen repeämät tai muut ongelmat, jotka koituvat liian ison vauvan synnyttämisestä väkisin alakautta - puhumattakaan Suomessa yleinen huonosti ommeltu pahempi repeämä - voivat aiheuttaa ongelmia pitkäksi aikaa. Jotta nämä ongelmat saadaan alemmaksi, olisi todellakin syytä sektioida enemmän.

Mutta tilastoja luetaan niin, että ne tukevat sen hetkistä motiivia. Synnytys on puhdasta liukuhihna toimintaa ja iso syy siihen, miksi niin harva moderni nainen siihen enää viitsii ryhtyä. Hyvä, että tämä kampanja on olemassa ja naiset vaativat oikeuksia. Koulutetut fiksut naiset osaavat ajatella itse, tutkia asioita ja vaatia myös tuloksia.

On muuten jotenkin nurinkurista että raskauden alettua naisella on oikeus päättää lopettaako raskaus vai saattaako sen loppuun asti. Sen sijaan naisella ei ole oikeutta päättää miten lapsi saatetaan maailmaan vaan tämä päätös on ulkoistettu ulkopuoliselle.

Joku kommentoi puolustellen, ettei hätätilanteessa ehditä muuta kuin toimia ja ei siinä paljon mielipiteitä kysellä jne., niin eihän siitä olekaan kyse, vaan siitä, että kerrotaan potilaalle mitä tehdään. Kaikille näille hoitajille ja lääkäreille sanoisin, että jos et pysty jotain toimenpidettä tehdessäsi puhua potilaalle ja sanoa mitä tapahtuu, on se ihan silkkaa ammattitaidon puutetta. Turha sitä on muulla selitellä. Kyllä lanssissakin hoitajat kertovat tajuissaan olevalle potilaalle mitä tehdään, vaikka kuinka olisi kiire. Potilaan hätääntymisestä ja pelosta ei ole muuta kuin haittaa eli rauhoittelu on äärimmäisen tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin olen tottakai normaalin alatiesynnytyksen kannalla.

Toisennakin olen ehdottomasti sektion kannalta, kun siihen on hyvä syy.

Elän maassa, jossa tehdään hyvin tarkka koko- ja synnytystapa-arvio. Ja kun täälläkin paljon puhutaan tilastoista niin kuitenkaan ei mainita sanallakaan niitä oleellisia tilastoja. Suomessa sektioidaan vain 6% vauvoista. Se on erittäin vähän, todellinen ”tarve” on kuitenkin suurempi. Tämän voi päätellä siitä, että ihan verrattuna muuhun Eurooppaan, Suomalaislla naisilla on tilastoitu huomattavasti enemmän pidempiaikaisia synnytyksestä aiheutuneita haittoja ja ongelmia, kuin maissa, jossa sektioprosentti on korkeampi (kuten n. 15%).

Tätähän ei kukaan todellakaan mainitse, koska tottakai välittömiksi laskuttavat kompikaatiot kuten tulehdus tai vastaava ovat leikkauksesta isommat. Kuitenkin myös ne toisen asteen repeämät tai muut ongelmat, jotka koituvat liian ison vauvan synnyttämisestä väkisin alakautta - puhumattakaan Suomessa yleinen huonosti ommeltu pahempi repeämä - voivat aiheuttaa ongelmia pitkäksi aikaa. Jotta nämä ongelmat saadaan alemmaksi, olisi todellakin syytä sektioida enemmän.

Mutta tilastoja luetaan niin, että ne tukevat sen hetkistä motiivia. Synnytys on puhdasta liukuhihna toimintaa ja iso syy siihen, miksi niin harva moderni nainen siihen enää viitsii ryhtyä. Hyvä, että tämä kampanja on olemassa ja naiset vaativat oikeuksia. Koulutetut fiksut naiset osaavat ajatella itse, tutkia asioita ja vaatia myös tuloksia.

Mitä oikein höpiset, Suomessa 17 % synnytyksistä on sektioita. 7 % suunniteltuja, 9 % kiireellisiä ja 1 % hätäsektioita.

En taida haluta lapsia sittenkään. Ihan järkyttävää kohtelua teillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Hä? Jos lasta ei leikata ulos 10min sisällä niin lapsi kuolee. Ja tässä tapauksessa mielestäsi äidillä on oikeus sanoa, että kuolkoon? Jos hengen pelastamiseen on 10min aikaa, niin ymmärrän ettei äidille pakosti ehditä selittää asiaa. Mitä jos äiti sanoo: "Anteeksi mitä, voitko toistaa?" "Nyt en oikein ymmärrä, onko tämä oikeasti välttämätöntä?" "Haluan kyllä nyt soittaa äidilleni ja kysyä hänen mielipidettä." Pahimmassa tapauksessa äiti on valvonut jo yli vuorokauden, on aivan poikki, vahvan lääkityksen alla ja sitten hänen pitäisi tehdä minuutissa tai kahdessa puutteellisilla tiedoilla vauvan elämän pelastava päätös.

Käytännössä ei varmasti ongelmaa tule siitä, saako leikata, mutta tässä nyt keskustellaan siitä periaatteesta, että potilaalla on oikeus kieltäytyä. Liittyy laajempaan keskusteluun naisten kohtelusta synnytysten yhteydessä.

Tämäkin voitaisiin hoitaa jo hyvissä ajoin vaikkapa jo kuukausia etukäteen tietyn suostumuksen allekirjoittamisella.

Kyllä tuota turhien paperien pyöritystä on jo sairaaloissa ihan tarpeeksi. Uskotko, että olisi montaa sairaalaan synnyttämään menevää äitiä jotka eivät antaisi lupaa pelastaa vauvan henkeä hätätapauksessa? Tai omaa? Mitä sinne sairaalaan sitten edes menee? Ottamaan kivunlievityksen ja muun "palvelun" vastaan? Voihan sen tahdon ilmaista etukäteen ja tuossakin sanottiin, että moni menee synnyttämään käsikirjoituksen kanssa, mutta kun elämä ei mene niin. Hoidonrajauksista esim. elvytyskieltokin voi olla papereissa, mutta jos siitä ei ole tietoa ja tulee hätätilanne niin kyllä siinä vaan elvyttämään ruvetaan. Ei terveydenhuollossa voida jäädä hätätilanteessa ihmettelemään ja neuvottelemaan, että mitä tämä nyt haluaisi... Ja hyvä niin, en mä ainakaan haluaisi, että tuollaisten takia välttämätön hoito viivästyy sekuntiakaan.

Niin, se äiti kirjoittaa synnytystoiveeseen, että heti kun sikiön sydänkäyrässä on muutoksia, niin asia selvitetään ja ryhdytään toimenpiteisiin. Kätilö nauraa iloisesti, että kuule, me tiedetään, mitä tehdään. Ja lopulta se äiti anelee hätäsektiota, pelkää, hätäilee  ilman kipulääkitystä, koska nyt halutaan antaa sille äidille täydellinen synnytys, edellinen kun päättyi hätäsektioon. Kätilön mielestä ei ole hätätilannetta ennen kuin vauva on käytännössä kuollut ja vasta sitten kutsutaan lääkäri.

Ja niin saadaan maailmaan lapsi, joka ei koskaan pääse kotiin, koska vammat ovat niin vakavat. Synnytyskertomukseen kirjataan, että normaali synnytys, ponnistusvaiheessa äiti ei osaa ponnistaa ja napanuora luiskahtaa synnytyskanavaan. Kätilössä tai lääkärissä ei ole vikaa eikä tilastoihin kirjata mitään vauvan vammautumisesta. Siitä annetaan diagnoosi vasta vuoden kuluttua, ettei vain tilastoissa olisi, että jotain meni pieleen.

Sydänkäyrässä on muutoksia, asia selvitetään ja ryhdytään toimenpiteisiin, tämä on ihan joka kerta tapana. Omani reagoi ilokaasuunkin, eli en saanut kivunlievitystä. Ei se ollut mitään, että olisi haluttu antaa äidille joku kokemus vaan nimenomaan sitä sydänkäyrään reagointia ja melko yleisiä jopa ja tämä ei liity tuohon napanuoran luiskahtamiseen mitenkään jos se on ollut loppuvaiheessa se syy eikä siihen tosiaan olekaan kätilöllä tai lääkärillä mitään mahdollisuutta ennakkoon reagoida. Hyvä luoja sentään näitä juttuja! Kirjoitit juuri, että sikiön sydänkäyrien takia tapahtui napanuoran luiskahdus, ja mammat peukuttaa ihan hysteriassa.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin olen tottakai normaalin alatiesynnytyksen kannalla.

Toisennakin olen ehdottomasti sektion kannalta, kun siihen on hyvä syy.

Elän maassa, jossa tehdään hyvin tarkka koko- ja synnytystapa-arvio. Ja kun täälläkin paljon puhutaan tilastoista niin kuitenkaan ei mainita sanallakaan niitä oleellisia tilastoja. Suomessa sektioidaan vain 6% vauvoista. Se on erittäin vähän, todellinen ”tarve” on kuitenkin suurempi. Tämän voi päätellä siitä, että ihan verrattuna muuhun Eurooppaan, Suomalaislla naisilla on tilastoitu huomattavasti enemmän pidempiaikaisia synnytyksestä aiheutuneita haittoja ja ongelmia, kuin maissa, jossa sektioprosentti on korkeampi (kuten n. 15%).

Tätähän ei kukaan todellakaan mainitse, koska tottakai välittömiksi laskuttavat kompikaatiot kuten tulehdus tai vastaava ovat leikkauksesta isommat. Kuitenkin myös ne toisen asteen repeämät tai muut ongelmat, jotka koituvat liian ison vauvan synnyttämisestä väkisin alakautta - puhumattakaan Suomessa yleinen huonosti ommeltu pahempi repeämä - voivat aiheuttaa ongelmia pitkäksi aikaa. Jotta nämä ongelmat saadaan alemmaksi, olisi todellakin syytä sektioida enemmän.

Mutta tilastoja luetaan niin, että ne tukevat sen hetkistä motiivia. Synnytys on puhdasta liukuhihna toimintaa ja iso syy siihen, miksi niin harva moderni nainen siihen enää viitsii ryhtyä. Hyvä, että tämä kampanja on olemassa ja naiset vaativat oikeuksia. Koulutetut fiksut naiset osaavat ajatella itse, tutkia asioita ja vaatia myös tuloksia.

Suomessa sektioidaan vuodesta riippuen 10-15% raskauksista ja se vastaa kuulema hyvin WHOn suosituksia. Mitä ihmettä ne sitten ovatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Hä? Jos lasta ei leikata ulos 10min sisällä niin lapsi kuolee. Ja tässä tapauksessa mielestäsi äidillä on oikeus sanoa, että kuolkoon? Jos hengen pelastamiseen on 10min aikaa, niin ymmärrän ettei äidille pakosti ehditä selittää asiaa. Mitä jos äiti sanoo: "Anteeksi mitä, voitko toistaa?" "Nyt en oikein ymmärrä, onko tämä oikeasti välttämätöntä?" "Haluan kyllä nyt soittaa äidilleni ja kysyä hänen mielipidettä." Pahimmassa tapauksessa äiti on valvonut jo yli vuorokauden, on aivan poikki, vahvan lääkityksen alla ja sitten hänen pitäisi tehdä minuutissa tai kahdessa puutteellisilla tiedoilla vauvan elämän pelastava päätös.

Käytännössä ei varmasti ongelmaa tule siitä, saako leikata, mutta tässä nyt keskustellaan siitä periaatteesta, että potilaalla on oikeus kieltäytyä. Liittyy laajempaan keskusteluun naisten kohtelusta synnytysten yhteydessä.

Tämäkin voitaisiin hoitaa jo hyvissä ajoin vaikkapa jo kuukausia etukäteen tietyn suostumuksen allekirjoittamisella.

Kyllä tuota turhien paperien pyöritystä on jo sairaaloissa ihan tarpeeksi. Uskotko, että olisi montaa sairaalaan synnyttämään menevää äitiä jotka eivät antaisi lupaa pelastaa vauvan henkeä hätätapauksessa? Tai omaa? Mitä sinne sairaalaan sitten edes menee? Ottamaan kivunlievityksen ja muun "palvelun" vastaan? Voihan sen tahdon ilmaista etukäteen ja tuossakin sanottiin, että moni menee synnyttämään käsikirjoituksen kanssa, mutta kun elämä ei mene niin. Hoidonrajauksista esim. elvytyskieltokin voi olla papereissa, mutta jos siitä ei ole tietoa ja tulee hätätilanne niin kyllä siinä vaan elvyttämään ruvetaan. Ei terveydenhuollossa voida jäädä hätätilanteessa ihmettelemään ja neuvottelemaan, että mitä tämä nyt haluaisi... Ja hyvä niin, en mä ainakaan haluaisi, että tuollaisten takia välttämätön hoito viivästyy sekuntiakaan.

Niin, se äiti kirjoittaa synnytystoiveeseen, että heti kun sikiön sydänkäyrässä on muutoksia, niin asia selvitetään ja ryhdytään toimenpiteisiin. Kätilö nauraa iloisesti, että kuule, me tiedetään, mitä tehdään. Ja lopulta se äiti anelee hätäsektiota, pelkää, hätäilee  ilman kipulääkitystä, koska nyt halutaan antaa sille äidille täydellinen synnytys, edellinen kun päättyi hätäsektioon. Kätilön mielestä ei ole hätätilannetta ennen kuin vauva on käytännössä kuollut ja vasta sitten kutsutaan lääkäri.

Ja niin saadaan maailmaan lapsi, joka ei koskaan pääse kotiin, koska vammat ovat niin vakavat. Synnytyskertomukseen kirjataan, että normaali synnytys, ponnistusvaiheessa äiti ei osaa ponnistaa ja napanuora luiskahtaa synnytyskanavaan. Kätilössä tai lääkärissä ei ole vikaa eikä tilastoihin kirjata mitään vauvan vammautumisesta. Siitä annetaan diagnoosi vasta vuoden kuluttua, ettei vain tilastoissa olisi, että jotain meni pieleen.

Sydänkäyrässä on muutoksia, asia selvitetään ja ryhdytään toimenpiteisiin, tämä on ihan joka kerta tapana. Omani reagoi ilokaasuunkin, eli en saanut kivunlievitystä. Ei se ollut mitään, että olisi haluttu antaa äidille joku kokemus vaan nimenomaan sitä sydänkäyrään reagointia ja melko yleisiä jopa ja tämä ei liity tuohon napanuoran luiskahtamiseen mitenkään jos se on ollut loppuvaiheessa se syy eikä siihen tosiaan olekaan kätilöllä tai lääkärillä mitään mahdollisuutta ennakkoon reagoida. Hyvä luoja sentään näitä juttuja! Kirjoitit juuri, että sikiön sydänkäyrien takia tapahtui napanuoran luiskahdus, ja mammat peukuttaa ihan hysteriassa.

Tätähän se on kun ihan fiilis pohjalta kommentoidaan asioita, joita ei ymmärretä. Tämä tietämättömyyden määrä on kyllä uskomaton -juttunsa käki täällä sitten ei riehu muutama trolli. Olen sun kyllä kuvitellut, että täällä ihmiset ovat sen verran koulutettuja, että pystyisivät nämä tietyt perusjutut käsittämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että Suomessa syntyy vuosittain melkein 50 000 lasta, kun nuo kehnoja kokeneet eivät ole saman vuoden synnyttäjiä on avautuvaa uhria kohti aika lailla ihan synnytykseensä tyytyväisiä naisia. Kuten itse. Ensimmäinen synnytys oli pitkä, apua sain ja nopean hoidon myös lopussa kun istukka ei irronnut (tuohon kuolee jos ei apua saa) - ei kyllä kyselty haluanko apua koska kiire oli kova, muute vauva olisi jäänyt ilman äitiään. Toinen synnytys oli nopea ja helppo.

Nuori sukupolvi haluaa kontrolloida kaikkea, ja synnytyksessä tuo ei onnistu. On voitu valita ne ammeessa kuunneltavat voimalaulut, asennot ja kuohuviinit valmiiksi mutta jos mennään vauvan etu edellä on pakko hyväksyä nopeita muutoksia suunnitelmissa. Noista alapään silpomisista puhutaan samalla tyylillä kuin musliminaisten uskonnollisista riiteistä, tuokaan ei ole totta, suurin osa paranee pikku viilloista täysin vaivattomaksi. Jos virtsankarkailut ym haittaa kannattaa ensin käydä vaa alla - ylipaino aiheuttaa huomattavasti enemmän noita ongelmia kuin synnytyksen komplikaatiot. Ilman muuta saa kertoa kokemuksistaan - mutta toivoisi, etteivät synnyttämättömät naiset uskoisi noita ainoana totuutena vaan suhteuttaisivat nuo valtaenemmistön kokemuksia vasten. 

Kuinkahan kun tämä sukupolvi tulee vanhemmaksi (eikä tee niitä lapsia maksamaan veroja), mitenkähän heidän hoitonsa sitten kun on oikeasti vakavista asioista kyse? Synnytys Suomessa on kuitenkin tilastollisesti hyvin turvallinen.

Miten tuo istukan käsinirrotus tehtiin? Tai oletin että tehtiin tuo käsinirrotus.

Itsellä paineltiin mahaa puolisen tuntia putkeen. Kun toinen kätilö väsyi runnomiseen niin toinen tuli jatkamaan. Oli koko synnytyksen kivuliain vaihe! Itkin ja pyysin lopettamaan.

Lisäverta sain koko ajan ja papereissa lukee että 3.5 litraa oli kokonaisvuoto.

Huokaisin helpotuksesta kun napanuora katkesi ja PÄÄSIN siihen käsinirroitukseen joka tehtiin nukutuksessa. Siinä myös ommeltiin pahat repeämät.

Olen tuo yksi joka muutamaa sivua aiemmin kirjoitti huonoista synnytyskokemuksista.

Tästä tapahtumasta en edes maininnut siinä eli tämä oli bonuksena siinä. Makasin vuorokauden sängyssä katetrissa ja tuon jälkeen käskettiin ylös ja heitettiin lakananippu että alappa vaihtamaan kun on niin veriset lakanat!

Se että SINUN synnytys meni hyvin ei poista sitä tosiasiaa että kaikkien ei mene ja lisätuskaa vielä aiheuttaa kätilöiden välinpitämättömyys ja ilkeily.

Voisiko joku ihan oikeasti selittää miksi vastasynnyttäneen kuuluu sairaalassa vaihtaa omat lakanat ja toimiiko homma noin kaikissa muissakin osastoissa?

Tämä kyllä kuullostaa tosi omituiselle, enkä ole kyllä itse asiaan törmännyt enkä edes keltään kuullut tätä ennen.

Älytöntä. Mahdollisesti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki kätilöt aivan varmasti tekevät töitä suurella sydämellä ja parhaan taitonsa mukaan. Minusta on kohtuutonta alkaa joukolla sylkemään heidän päälleen.

Synnyttäkööt sitten yksin kotonaan jos kerran Suomen hyvä ja halpa terveydenhoito ei kelpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin olen tottakai normaalin alatiesynnytyksen kannalla.

Toisennakin olen ehdottomasti sektion kannalta, kun siihen on hyvä syy.

Elän maassa, jossa tehdään hyvin tarkka koko- ja synnytystapa-arvio. Ja kun täälläkin paljon puhutaan tilastoista niin kuitenkaan ei mainita sanallakaan niitä oleellisia tilastoja. Suomessa sektioidaan vain 6% vauvoista. Se on erittäin vähän, todellinen ”tarve” on kuitenkin suurempi. Tämän voi päätellä siitä, että ihan verrattuna muuhun Eurooppaan, Suomalaislla naisilla on tilastoitu huomattavasti enemmän pidempiaikaisia synnytyksestä aiheutuneita haittoja ja ongelmia, kuin maissa, jossa sektioprosentti on korkeampi (kuten n. 15%).

Tätähän ei kukaan todellakaan mainitse, koska tottakai välittömiksi laskuttavat kompikaatiot kuten tulehdus tai vastaava ovat leikkauksesta isommat. Kuitenkin myös ne toisen asteen repeämät tai muut ongelmat, jotka koituvat liian ison vauvan synnyttämisestä väkisin alakautta - puhumattakaan Suomessa yleinen huonosti ommeltu pahempi repeämä - voivat aiheuttaa ongelmia pitkäksi aikaa. Jotta nämä ongelmat saadaan alemmaksi, olisi todellakin syytä sektioida enemmän.

Mutta tilastoja luetaan niin, että ne tukevat sen hetkistä motiivia. Synnytys on puhdasta liukuhihna toimintaa ja iso syy siihen, miksi niin harva moderni nainen siihen enää viitsii ryhtyä. Hyvä, että tämä kampanja on olemassa ja naiset vaativat oikeuksia. Koulutetut fiksut naiset osaavat ajatella itse, tutkia asioita ja vaatia myös tuloksia.

Suomessa sektioidaan vuodesta riippuen 10-15% raskauksista ja se vastaa kuulema hyvin WHOn suosituksia. Mitä ihmettä ne sitten ovatkin.

Suomessa sektioita tehdään 16-17 % vuosittain.

WHO "optimaalinen sektiotaso" on linjattu vuonna 1985 ja tuo optimaalinen taso onkin jo kumottu tutkimuksissa. Esim. eräässä tutkimuksessa optimaaliseksi tasoksi saatiin globaalilla tasolla 20 %. WHO myöntää itsekin nykyään että keinotekoisia prosenttitavoitteita ei tulisi tehdä. Vaan tarkoituksenmukaisempaa olisi pyrkiä siihen että keisarileikkaukset tavoittaisi ne ketkä sitä oikeasti tarvitsee (ongelmana esim. kehitysmaissa).

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä. Mahdollisesti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki kätilöt aivan varmasti tekevät töitä suurella sydämellä ja parhaan taitonsa mukaan. Minusta on kohtuutonta alkaa joukolla sylkemään heidän päälleen.

Synnyttäkööt sitten yksin kotonaan jos kerran Suomen hyvä ja halpa terveydenhoito ei kelpaa. 

Nykyäidit ovat laatutietoisia kuluttajia ja tietävät itse paremmin kuin ammattilaiset, miten sen synnytyksen kuuluu mennä. Ikävä vaan kun tämä asia on siitä kehosta, vauvasta ja sattumastakin kiinni. Mitään takuita ei voida antaa. Eikä voida taata etteikö yllättäviä asioita tapahdu synnytyksen aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että Suomessa syntyy vuosittain melkein 50 000 lasta, kun nuo kehnoja kokeneet eivät ole saman vuoden synnyttäjiä on avautuvaa uhria kohti aika lailla ihan synnytykseensä tyytyväisiä naisia. Kuten itse. Ensimmäinen synnytys oli pitkä, apua sain ja nopean hoidon myös lopussa kun istukka ei irronnut (tuohon kuolee jos ei apua saa) - ei kyllä kyselty haluanko apua koska kiire oli kova, muute vauva olisi jäänyt ilman äitiään. Toinen synnytys oli nopea ja helppo.

Nuori sukupolvi haluaa kontrolloida kaikkea, ja synnytyksessä tuo ei onnistu. On voitu valita ne ammeessa kuunneltavat voimalaulut, asennot ja kuohuviinit valmiiksi mutta jos mennään vauvan etu edellä on pakko hyväksyä nopeita muutoksia suunnitelmissa. Noista alapään silpomisista puhutaan samalla tyylillä kuin musliminaisten uskonnollisista riiteistä, tuokaan ei ole totta, suurin osa paranee pikku viilloista täysin vaivattomaksi. Jos virtsankarkailut ym haittaa kannattaa ensin käydä vaa alla - ylipaino aiheuttaa huomattavasti enemmän noita ongelmia kuin synnytyksen komplikaatiot. Ilman muuta saa kertoa kokemuksistaan - mutta toivoisi, etteivät synnyttämättömät naiset uskoisi noita ainoana totuutena vaan suhteuttaisivat nuo valtaenemmistön kokemuksia vasten. 

Kuinkahan kun tämä sukupolvi tulee vanhemmaksi (eikä tee niitä lapsia maksamaan veroja), mitenkähän heidän hoitonsa sitten kun on oikeasti vakavista asioista kyse? Synnytys Suomessa on kuitenkin tilastollisesti hyvin turvallinen.

Miten tuo istukan käsinirrotus tehtiin? Tai oletin että tehtiin tuo käsinirrotus.

Itsellä paineltiin mahaa puolisen tuntia putkeen. Kun toinen kätilö väsyi runnomiseen niin toinen tuli jatkamaan. Oli koko synnytyksen kivuliain vaihe! Itkin ja pyysin lopettamaan.

Lisäverta sain koko ajan ja papereissa lukee että 3.5 litraa oli kokonaisvuoto.

Huokaisin helpotuksesta kun napanuora katkesi ja PÄÄSIN siihen käsinirroitukseen joka tehtiin nukutuksessa. Siinä myös ommeltiin pahat repeämät.

Olen tuo yksi joka muutamaa sivua aiemmin kirjoitti huonoista synnytyskokemuksista.

Tästä tapahtumasta en edes maininnut siinä eli tämä oli bonuksena siinä. Makasin vuorokauden sängyssä katetrissa ja tuon jälkeen käskettiin ylös ja heitettiin lakananippu että alappa vaihtamaan kun on niin veriset lakanat!

Se että SINUN synnytys meni hyvin ei poista sitä tosiasiaa että kaikkien ei mene ja lisätuskaa vielä aiheuttaa kätilöiden välinpitämättömyys ja ilkeily.

Juuri nämä vanhemman sukupolven naiset ovat opetettu kunnon nöyristelijöiksi. Ja kestämään mitä vain, koska heikko nainen se turhasta valittaa. Eivät ne ymmärrä yhtään, miksi koulutetumpi nuorempi sukupolvi uskaltaa ja kehtaa vaatia oikeuksia eikä välitä, vaikka miehet ja vanhemmat naiset (pääasiassa) haukkuisivat heikoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä. Mahdollisesti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki kätilöt aivan varmasti tekevät töitä suurella sydämellä ja parhaan taitonsa mukaan. Minusta on kohtuutonta alkaa joukolla sylkemään heidän päälleen.

Synnyttäkööt sitten yksin kotonaan jos kerran Suomen hyvä ja halpa terveydenhoito ei kelpaa. 

Nykyäidit ovat laatutietoisia kuluttajia ja tietävät itse paremmin kuin ammattilaiset, miten sen synnytyksen kuuluu mennä. Ikävä vaan kun tämä asia on siitä kehosta, vauvasta ja sattumastakin kiinni. Mitään takuita ei voida antaa. Eikä voida taata etteikö yllättäviä asioita tapahdu synnytyksen aikana.

On tainnut sinulta mennä kirkkaasti ja korkealta ohi koko keskustelun pointti. Kukaan ei ole missään tilanteissa vaatinut, että synnytyksen pitää mennä mitenkään suunnitellusti. En ymmärrä, miten joku voi olla noin kujalla 30 sivun keskustelun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä. Mahdollisesti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki kätilöt aivan varmasti tekevät töitä suurella sydämellä ja parhaan taitonsa mukaan. Minusta on kohtuutonta alkaa joukolla sylkemään heidän päälleen.

Synnyttäkööt sitten yksin kotonaan jos kerran Suomen hyvä ja halpa terveydenhoito ei kelpaa. 

Nykyäidit ovat laatutietoisia kuluttajia ja tietävät itse paremmin kuin ammattilaiset, miten sen synnytyksen kuuluu mennä. Ikävä vaan kun tämä asia on siitä kehosta, vauvasta ja sattumastakin kiinni. Mitään takuita ei voida antaa. Eikä voida taata etteikö yllättäviä asioita tapahdu synnytyksen aikana.

Niinpä. Minusta synnytys kuuluu niihin tilanteisiin, joissa ainakin itse toivon ammattitaitoisen kätilön ottavan ohjat käsiin ja huolehtivan, että kaikki sujuu hyvin. 

Minusta oli hyvin hämmentävää kun minulta synnärillä kyseltiin, että mitä mä haluan ja mitä tehdään. Olin silloin ensisynnyttäjä. Onneksi kaikki sujui kuitenkin hyvin mutta en tykännyt yhtään siitä, että MINUN piti tietää mitä tehdään. 

Ei ole itsekästä, ettei halua pidätyskyvyn menetystä ja jättää lapsiluvun maltilliseksi tai pieneksi.  Ei ole itsekästä, ettei halua kuunnella tiuskimista ja haukkumista synnytyksen aikana. Aika sairaita perinteitä, jos synnyttäjälle tiuskiminen ja kiireettöminen toimenpiteiden tekeminen ilman lupaa on normaalia.

Kaikki eivät myöskään kieltäydy hoidosta, vaan joutuvat anelemaan väliintuloa. Sektioon menemistä pitkitetään vastoin toiveita viime tippaan, vaikka sektio on joissain tapauksissa helpompi jälkihoitaa kuin alatien vammat naiselle ja lapselle. Näiden tilanteiden tunnistamista voitaisiin kehittää vieläkin ja pyrkiä myöntämään, ettei kaikkien alatieyritystä kannata pitkittää tai viedä sitä väkisin loppuun asti. Siitä ei vain puhuta kuinka moni laitoksissa ja ikääntyvien vanhempien hoidettavana oleva aikuinen lapsi on synnytyksessä vammautunut.