Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista

Huhhuh, onneksi ei tarvitse synnyttää Suomessa. On se kyllä käsittämätöntä, ettei yhdessä maailman tasa-arvoisimmasta maista nainen saa kuitenkaan valita synnytystapaansa ja ihmisarvoisen kohtelun vaatiminen rinnastetaan hienosteluun ja hotellipalvelujen ruinaamiseen. 

Lehmät nukutetaan jotta helpompi poikia.

Vierailija kirjoitti:

Kuka sanoikaan, ettei naiset muka osaa liioitella?!

Sinähän se tiedät mitä siellä sairaalassa jokaisen synnyttäneen naisen kanssa on tapahtunut? Kuinka kaikki on vain ruusunpunaista unelmaa, jossa ongelmat ovat vain synnyttäjän asennevikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta! Internetin ihmeellinen maailma on paljastanut minulle vaikka mitä raskaudesta, synnytyksestä ja vanhemmuudesta, mitä en itse ikinä olisi osannut kuvitella tai mistä en olisi osannut etsiä tietoa siihen sattumalta törmäämättä, kun sitä todella yritetään jopa pimittää. Kiitän suuresti kaikkia teitä, jotka jaatte tietoa ja kerrotte kokemuksianne, ja annatte siten muille mahdollisuuden tehdä päätöksensä mahdollisimman laajan kuvan pohjalta.

Ja hei, iltalööppien kommenttiosioihin ei kannata edes mennä. Siellä kirjoittelee aina heikkolahjaisimmat ja pahimmat s'vinistit!

Täältäkään sinä et asiallista tosiasioihin perustuvaa tietoa saa. Jokaista oman elämänsä kokemusasiantuntijaa kohti on kymmeniä tyytyväisiä synnyttäjä, joilla kokemus on pääasiassa myönteinen vaikka joitain komplikaatioitakin olisi tullut. Myönteiset kokemukset eivät tässäkään keskustelussa saa samaa painoarvoa kuin muutamat henkilökohtaiset kauhukertomukset.

Myönteiset ovatkin se perus, jonka kaikki tietävät. "Synnytys sattuu kyllä, mutta kaikki kipu ja paha unohtuu, kun saat terveen lapsesi rinnallesi, rakastut siihen välittömästi ja äitiys on suurin ja hienoin asia maan päällä iankaikkisesti." Noinhan minäkin luulin, ellei ystävälliset av-sisaret olisivat valaisseet näistä ja monista muista mahdollisista puolista alkaen esimerkiksi siitä, että rakkautta lapseen ei välttämättä heti sytykään, baby blues ja synnytyksen jälkeinen masennus ovat yleisiä, monille jää synnytyksestä henkisiä ja fyysisiä vaurioita, useilla miehillä on jokin piirre joka saa heidät taantumaan lapsiksi lasten saamisen myötä, jolloin naisen rooli ei vielä tänä päivänäkään ole tasa-arvoinen...

Höpö höpö. Suurin osa synnytyksestä sujuu hyvin. Esim pahoja kolmannen ja neljännen asteen repeämiä tulee 1,1% alateitse synnyttäneistä. 27% sektiolla synnyttäneistä tulee vähintään yksi komplikaatio. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/synnytystapa-vaikuttaa-ai…

Herää vaan kysymys, mitkä motiivit sinullakin on levittää väärää tietoa.?

Tiesitkö, että synnytyksistä tilastoidaan vain karmeimmat tapaukset. Esimerkiksi oma 28 tikkiä vaatinut käytännössä kahtiahalkaistu alapääni ei ollut edes repeämä, se oli synnytyskertomuksen mukaan "pieni haavauma". Tilastoidussa tapauksessa peräsuolen sulkijalihas repeää niin pahasti, että sitä ei voi enää korjata. Mieti vähän - joka 100. synnytys aiheuttaa sen, että virtsa ja uloste tulevat omia aikojaan. Joku 3-4 vuotta kestävä virtsankarkailu ei ole edes tilastoinnin arvoinen tieto.

Lähde kiitos tuolle 1% lle synnytyksen aiheuttamasta pidätyskyvyttömyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Hä? Jos lasta ei leikata ulos 10min sisällä niin lapsi kuolee. Ja tässä tapauksessa mielestäsi äidillä on oikeus sanoa, että kuolkoon? Jos hengen pelastamiseen on 10min aikaa, niin ymmärrän ettei äidille pakosti ehditä selittää asiaa. Mitä jos äiti sanoo: "Anteeksi mitä, voitko toistaa?" "Nyt en oikein ymmärrä, onko tämä oikeasti välttämätöntä?" "Haluan kyllä nyt soittaa äidilleni ja kysyä hänen mielipidettä." Pahimmassa tapauksessa äiti on valvonut jo yli vuorokauden, on aivan poikki, vahvan lääkityksen alla ja sitten hänen pitäisi tehdä minuutissa tai kahdessa puutteellisilla tiedoilla vauvan elämän pelastava päätös.

Käytännössä ei varmasti ongelmaa tule siitä, saako leikata, mutta tässä nyt keskustellaan siitä periaatteesta, että potilaalla on oikeus kieltäytyä. Liittyy laajempaan keskusteluun naisten kohtelusta synnytysten yhteydessä.

Tämäkin voitaisiin hoitaa jo hyvissä ajoin vaikkapa jo kuukausia etukäteen tietyn suostumuksen allekirjoittamisella.

Kyllä tuota turhien paperien pyöritystä on jo sairaaloissa ihan tarpeeksi. Uskotko, että olisi montaa sairaalaan synnyttämään menevää äitiä jotka eivät antaisi lupaa pelastaa vauvan henkeä hätätapauksessa? Tai omaa? Mitä sinne sairaalaan sitten edes menee? Ottamaan kivunlievityksen ja muun "palvelun" vastaan? Voihan sen tahdon ilmaista etukäteen ja tuossakin sanottiin, että moni menee synnyttämään käsikirjoituksen kanssa, mutta kun elämä ei mene niin. Hoidonrajauksista esim. elvytyskieltokin voi olla papereissa, mutta jos siitä ei ole tietoa ja tulee hätätilanne niin kyllä siinä vaan elvyttämään ruvetaan. Ei terveydenhuollossa voida jäädä hätätilanteessa ihmettelemään ja neuvottelemaan, että mitä tämä nyt haluaisi... Ja hyvä niin, en mä ainakaan haluaisi, että tuollaisten takia välttämätön hoito viivästyy sekuntiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas valitetaan kätilöiden vähyyttä ja työpaineita.

Mistä ne työpaineet tulee kun synnytykset ovat vähentyneet vajaassa vuosikymmenessä n. 15 000 synnytyksellä?[/quot

Tuskin on kysymys kätilöiden vähyydestä tai työpaineista ja eikä ystävällinen käytös vie kätilöltä sen enempää aikaa, kuin tympeä. Naiset ovat iät ja ajat yrittäneet saada äänensä kuuluviin, mutta se on onnistunut vasta 2000-luvulla. Monella vanhuksella ja ikäihmisellå on todella huonoja kokemuksia, eikä tämä koske synnytys tapahtumaa tai kivunlievitystä, vaan epäinhimillisestä ja loukkaavasta kohtelusta. Sama muilla vuosikymmenillä

Ilmiö on ollut iät ja ajat, oli kysymys mistä vuosikymmenestä tahansa, mutta se on tabu ja naiset on haluttu vaieta ja heitä syyllistetäån, niin kuin tuossakin lehtijutussa lääkäri tekee. Ennen naiset puhuivat ompeluseuroissa 60-70-luvulla ja vasta nyt 2000-luvulla vihdoin viimein, naiset saavat äänensä kuulumaan kun on some ja mediajulkisuutta saa helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, että naisia on perinteisesti niin vähän johtajina. Moni nainen on naiselle susi ja tämä keskustelu todistaa väitteen oikeaksi.

En ole feministi siksi, etten pidä konservatiivisella tavalla ajattelevista naisista enkä siis pelkän naiseuden perusteella arvosta tai kannata ketään. Nämä konservatiiviset naiset ovat niitä perinteiden, luonnollisuuden ja "ikiaikaisen kokemuksen" puolestapuhujia ja päiväysvanhoine ajatuksineen yksi syy siihen, etteivät tämän päivän naiset halua lisääntyä. Nämä vanhoilliset naiset ansaitsevat minusta toiset tuomitsevine asenteineen unohtua tulevaisuudessa pissavaippojensa sekä makuuhaavoinensa kanssa hoivakodin uumeniin.

Sukupuoliroolinsa kahleista vapaat naiset ovat niitä, joita arvostan. Naisellisuus ei ole kiinni siitä, pitääkö alatiesynnytystä ainoana oikeana tapana vaan naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia.

"naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia" ok? Eli miehuus vastakohtana poissulkee tuon vai mitä v*ttua horiset? Kyllä - avoimuus oppia uutta ja pyrkimys ymmärtää toists ovat hienoja arvoja, mutta mitä hiton tekemistä sillä on "naiseuden" kanssa? "Siskot voimaantukaa!" Niinkö?

Ja nekö naiset, jotka uskovat, että alalle sopimatonta henkilökuntaa ei saada alalta pois mesoamalla omia synnytystraumoja somessa, eivät sitten ole vapautuneet riittävästi sukupuoliroolistaan? Kai sitä saa pyrkiä synnyttämään tilastollisesti turvallisimmin ja terveellisimmin (alateitse) ja perustella tämänkin vaihtoehdon puolesta? Vaikka vastassa voi olla sadistikätilö jos käy huono tuuri.

Mikä pakko sinun on tulla vetämään tästä jotain syväanalyysia meidänlaistemme naisten persoonasta ja elämänarvoista? Osaatko avata?

Naiset kertovat karmeita kokemuksistaan synnytyksiin liittyen ja sitten tulee aina paikalle nämä hysyttelijät ja vähättelijät, joille nämä kokemuksiensa kertojat ovat pelkkiä "mesoajia".

Tässä ketjussa moni traumaattisen kokemuksen läpikäynyt nainen on nyt luokiteltu ainakin mt-ongelmaiseksi, liiottelijaksi, mesoajaksi ja valittajaksi.

Olisi tosiaan mielenkiintoista nähdä, olisko tilanne sairaalassa tämä, jos kyseessä olisi miehet? Vaihtamassa leikkauksen jälkeen osastolla verisiä lakanoitaan, hoitjan pilkatessa vieressä.

Miksi nämä "trauman" kokeneet ihmiset mesovat täällä netissä eikä palautetta ole annettu suoraan sinne minne se kuuluisi? Miksi trauman kokeneet eivät ole hakeneet edes sitä keskusteluapua, mikä olisi tarjolla? Uskottavuus kyllä menee siihen, että aikojen päästä sitten anonyymisti möyhötetään.

Mutta miksi sinun on kutsuttava heitä mesoajiksi, vaikka he ihan asiallisesti kertovat anonyymisti eräällä Suomen suosituimalla keskustelupalstalla traumaattisista kokemuksistaan? Mitä jos pitäisit huolta ihan siitä oman palautteen antamisesta juuri siihen instanssiin, jonne sinä haluat sitä antaa ja antaisit muiden ihan itse päättää miten he haluavat tätä asiaa käsitellä tällä hetkellä? 

Jos sinusta voi olla uskottava vain ja ainoastaan toimimalla sillä sinun mielestäsi oikealla ja kannattavalla ja hyödyllisellä tavalla, niin sille me muut emme voi mitään. Minä en tarvitse jotain virallista kantelua ja tuomiota uskoakseni, että nämä tässä ketjussa tapahtuneet asiat ovat todellisia.  

Tässä ketjussa esitetyt kertomukset ovat nimenomaan sitä. Eli vain kertomuksia ja sitäkin omasta mutu- näkökulmasta. Jää täysin epäselväksi se, mikä tilanne siellä synnytyksessä on ollut ja miksi hoitohenkilökunta on toiminut niinkuin on toiminut. Osa tarinoista on 20-30 vuotta vanhoja, joten ne eivät ole relevantteja nykyajan hoitokäytänteiden kannalta.

Kenen kokemuksia ne synnytyskokemukset pitäisi olla? Kyllä, nämä ovat kertomuksia. mitä niiden pitäisi olla? Vai #hyshys? 

Kätilönkö pitäisi kertoa kuinka synnyttäjän piti lähes pyörtyneenä vaihtaa lakanoita? Tai kuinka pidettiin nälässä? Tai kuinka tiuskitaan ja heitellään asiattomia vitsejä? Siihen on syynsä miksei näistä asioista ole aiemmin liiemmin puhuttu.

Nämä kertomukset eivät ole mesoamista, vaikka selkeästi sinun intresseissä on saada nämä kertojat näyttämään mesoajilta. Eikä kukaan ole määritellyt etteikö omat karmeat synnytyskokemukset voi olla kymmenien vuosien takaa jopa tai päättänyt ettei niistä siksi saa puhua. Ketju kertoo omista karmeista synnytyskokemuksista, ei siitä millainen joku tämän päivän synnytyssairaala on tänään.

jos kätilöt ja hoitajat haluavat, niin he voivat vapaasti (tosin he pakosta) anonyymisti kertoa kokemuksiaan ja syitä käytökselleen.

Tässä ei ole tarkoitus kerätä kauheimpia synnytyskokemukset viimeisen viidenkymmenen vuoden ajalta vaan parantaa sitä NYKYTILANNETTA. Miten ajattelet näiden randomien aknekdoottien sitä muuttavan? Suurin osa synnytyksestä sujuu kuitenkin kaikkien kannalta hyvin.

Kyllä, tämän ketjun tarkoitus on kerätä synnytyskokemuksia ja kuulla mitä muille on tapahtunut.

Sinä olet ihan itse keksinyt, että tämän ketjun tarkoitus on ainoastaan parantaa nykytilannetta. Koska todennäköisesti kaikki mitä tehdään tulee pitää sinusta jotenkin olla hyödynnettävissä ja kannattavaa tai tuoda muutosta.

Minulle on yksi ja sama mitä muuttavat, (minulle riittää ihan vaan ihmisen halu kertoa muille jotain syyksi miksi ketju on olemassa)ja niin se vaikuttaa olevan sinullekin, koska et haluaisi, että näitä asioita kerrottaisiin muille. Tai sitten oletan, että kuvittelet ääneen sanomisten pahentavan synnyttävien tilannetta. Koska jos ajattelisit asioiden parantuvan, et hyöty ajattelusi mukaan vastustaisi näitä kertomuksia.

Minä ajattelen, että tämä ketju on hyvä ihan vaan, koska se antaa ihmisille mahdollisuuden avautua asiasta, josta he haluavat avautua, (koska eihän he muuten sitä tekisi, jos he eivät halua puhua näistä kokemuksista). Sinä nyt jostain ihme syystä haluat tukkia ihmisten suut, vetoamalla milloin mihin hyödyttömyys ja turhaan muutos hakemiseen.

Se nyt vielä puuttuisi ettei suurin osa synnytyksistä sujuisi hyvin. Ei Suomi nyt mikään kehitysmaa ole, jossa voidaan ajatella, että riittää kunhan 75% synnytyksistä menee edes sinnepäin.

Et sitten alkuunkaan lukenut artikkelia johon aluitusviesti perustui? Siinähän kerrotaan yhden tämän liikkeen aloittajan olleen riskisynnyttäjä ( diabeetikko), joka vetäisi herneen menuun kun lääkäri yritti hoitaa häntä parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä ei äidin itsemääräämisoikeuteen mahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta! Internetin ihmeellinen maailma on paljastanut minulle vaikka mitä raskaudesta, synnytyksestä ja vanhemmuudesta, mitä en itse ikinä olisi osannut kuvitella tai mistä en olisi osannut etsiä tietoa siihen sattumalta törmäämättä, kun sitä todella yritetään jopa pimittää. Kiitän suuresti kaikkia teitä, jotka jaatte tietoa ja kerrotte kokemuksianne, ja annatte siten muille mahdollisuuden tehdä päätöksensä mahdollisimman laajan kuvan pohjalta.

Ja hei, iltalööppien kommenttiosioihin ei kannata edes mennä. Siellä kirjoittelee aina heikkolahjaisimmat ja pahimmat s'vinistit!

Täältäkään sinä et asiallista tosiasioihin perustuvaa tietoa saa. Jokaista oman elämänsä kokemusasiantuntijaa kohti on kymmeniä tyytyväisiä synnyttäjä, joilla kokemus on pääasiassa myönteinen vaikka joitain komplikaatioitakin olisi tullut. Myönteiset kokemukset eivät tässäkään keskustelussa saa samaa painoarvoa kuin muutamat henkilökohtaiset kauhukertomukset.

Myönteiset ovatkin se perus, jonka kaikki tietävät. "Synnytys sattuu kyllä, mutta kaikki kipu ja paha unohtuu, kun saat terveen lapsesi rinnallesi, rakastut siihen välittömästi ja äitiys on suurin ja hienoin asia maan päällä iankaikkisesti." Noinhan minäkin luulin, ellei ystävälliset av-sisaret olisivat valaisseet näistä ja monista muista mahdollisista puolista alkaen esimerkiksi siitä, että rakkautta lapseen ei välttämättä heti sytykään, baby blues ja synnytyksen jälkeinen masennus ovat yleisiä, monille jää synnytyksestä henkisiä ja fyysisiä vaurioita, useilla miehillä on jokin piirre joka saa heidät taantumaan lapsiksi lasten saamisen myötä, jolloin naisen rooli ei vielä tänä päivänäkään ole tasa-arvoinen...

Höpö höpö. Suurin osa synnytyksestä sujuu hyvin. Esim pahoja kolmannen ja neljännen asteen repeämiä tulee 1,1% alateitse synnyttäneistä. 27% sektiolla synnyttäneistä tulee vähintään yksi komplikaatio. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/synnytystapa-vaikuttaa-ai…

Herää vaan kysymys, mitkä motiivit sinullakin on levittää väärää tietoa.?

En ole tuo aiempi kirjoittaja, mutta nyt vähän lähdekritiikkiä kiitos. Nanneli Pallasmaa on vannoitunut alatiesynnytyksen kannattaja, ja hänen mielipiteensä perustuu varmasti faktoihin, mutta hänen tutkimuksista kyllä aina poimitaan rusinat pullasta perustelemaan alatiesynnytyksen puolesta (kuten tuossa linkkaamassasi artikkelissä). Olen itse tutustunut ihan itse Pallasmaan tutkimukseen.

Ethän sinä edes vertaile kommentissasi kahta samaa asiaa. Niputat sektion kaikki riskit yhteensä samaan prosenttiin ja kerrot alatiesynnytyksestä vain yhden riskin prosentin.

Komplikaatioita sattuu 27 % sektioista. Elektiivisissä sektioissa 21 % ja hätäsektioissa 42 %:ssa.

Näistä komplikaatioista merkittävin on verenhukka >1,5l ja verensiirto (8,5 %) ja esim haavatulehdus 3,2 %. Varsinaisten vakavien vaurioiden kuten kohdunpoiston ja elinvaurioiden yleisyys oli yhteensä 0,7 %.

Alatiesynnytyksiä koskettaa myös verenhukka, ei alatiesynnytykset ole immuuneja verenhukalle vaan myös alatiesynnytyksestä joudutaan joskus esim. kohtuun jääneen istukan poistoon joka aiheuttaa merkittävää verenhukkaa. Myös erilaiset tulehdukset koskettavat myös alatiesynnytyksiä eikä vain sektioita. Myös erilaiset lantion prolapsit ovat mahdollisia alatiesynnytyksessä. Eli pitää verrata molempien synnytystapojen kaikkia riskejä.

3.-4. asteen repeämät ovat vahvasti sidoksissa myös siihen että miten hyvin niitä diagnosoidaan. Monille jää piileviä vaurioita. Esimerkiksi Pallasmaan tutkimuksen kirjallisuuskatsauksessa peräaukon sulkijalihasrepeämien yleisyys vaihteli eri tutkimuksissa 0,6-7,8 %:n välillä. Myös Suomessa niitä diagnosoidaan nykyään 1,5 % synnytyksissä.

Kannattaa oikeasti välillä tutustua itse niihin tutkimuksiin mitä tänne linkkailee. Nämä tiedot ovat kyllä netissä kaikkien saatavilla. Ja tarkoitus ei ollut sektioiden puolestaminen vaan asian tarkastelu objektiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta! Internetin ihmeellinen maailma on paljastanut minulle vaikka mitä raskaudesta, synnytyksestä ja vanhemmuudesta, mitä en itse ikinä olisi osannut kuvitella tai mistä en olisi osannut etsiä tietoa siihen sattumalta törmäämättä, kun sitä todella yritetään jopa pimittää. Kiitän suuresti kaikkia teitä, jotka jaatte tietoa ja kerrotte kokemuksianne, ja annatte siten muille mahdollisuuden tehdä päätöksensä mahdollisimman laajan kuvan pohjalta.

Ja hei, iltalööppien kommenttiosioihin ei kannata edes mennä. Siellä kirjoittelee aina heikkolahjaisimmat ja pahimmat s'vinistit!

Täältäkään sinä et asiallista tosiasioihin perustuvaa tietoa saa. Jokaista oman elämänsä kokemusasiantuntijaa kohti on kymmeniä tyytyväisiä synnyttäjä, joilla kokemus on pääasiassa myönteinen vaikka joitain komplikaatioitakin olisi tullut. Myönteiset kokemukset eivät tässäkään keskustelussa saa samaa painoarvoa kuin muutamat henkilökohtaiset kauhukertomukset.

Myönteiset ovatkin se perus, jonka kaikki tietävät. "Synnytys sattuu kyllä, mutta kaikki kipu ja paha unohtuu, kun saat terveen lapsesi rinnallesi, rakastut siihen välittömästi ja äitiys on suurin ja hienoin asia maan päällä iankaikkisesti." Noinhan minäkin luulin, ellei ystävälliset av-sisaret olisivat valaisseet näistä ja monista muista mahdollisista puolista alkaen esimerkiksi siitä, että rakkautta lapseen ei välttämättä heti sytykään, baby blues ja synnytyksen jälkeinen masennus ovat yleisiä, monille jää synnytyksestä henkisiä ja fyysisiä vaurioita, useilla miehillä on jokin piirre joka saa heidät taantumaan lapsiksi lasten saamisen myötä, jolloin naisen rooli ei vielä tänä päivänäkään ole tasa-arvoinen...

Höpö höpö. Suurin osa synnytyksestä sujuu hyvin. Esim pahoja kolmannen ja neljännen asteen repeämiä tulee 1,1% alateitse synnyttäneistä. 27% sektiolla synnyttäneistä tulee vähintään yksi komplikaatio. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/synnytystapa-vaikuttaa-ai…

Herää vaan kysymys, mitkä motiivit sinullakin on levittää väärää tietoa.?

Tiesitkö, että synnytyksistä tilastoidaan vain karmeimmat tapaukset. Esimerkiksi oma 28 tikkiä vaatinut käytännössä kahtiahalkaistu alapääni ei ollut edes repeämä, se oli synnytyskertomuksen mukaan "pieni haavauma". Tilastoidussa tapauksessa peräsuolen sulkijalihas repeää niin pahasti, että sitä ei voi enää korjata. Mieti vähän - joka 100. synnytys aiheuttaa sen, että virtsa ja uloste tulevat omia aikojaan. Joku 3-4 vuotta kestävä virtsankarkailu ei ole edes tilastoinnin arvoinen tieto.

Lähde kiitos tuolle 1% lle synnytyksen aiheuttamasta pidätyskyvyttömyydestä.

Se sama lähde, joka oli edellä. Pidätyskyvyttömyys muuten kohtaa useampaa, tuo on ne, joilla ongelma jatkuu yli vuoden ajan

Onneksi suomen syntyvyys on laskussa. Ensivuonna uutta ennätystä tekemään! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta! Internetin ihmeellinen maailma on paljastanut minulle vaikka mitä raskaudesta, synnytyksestä ja vanhemmuudesta, mitä en itse ikinä olisi osannut kuvitella tai mistä en olisi osannut etsiä tietoa siihen sattumalta törmäämättä, kun sitä todella yritetään jopa pimittää. Kiitän suuresti kaikkia teitä, jotka jaatte tietoa ja kerrotte kokemuksianne, ja annatte siten muille mahdollisuuden tehdä päätöksensä mahdollisimman laajan kuvan pohjalta.

Ja hei, iltalööppien kommenttiosioihin ei kannata edes mennä. Siellä kirjoittelee aina heikkolahjaisimmat ja pahimmat s'vinistit!

Täältäkään sinä et asiallista tosiasioihin perustuvaa tietoa saa. Jokaista oman elämänsä kokemusasiantuntijaa kohti on kymmeniä tyytyväisiä synnyttäjä, joilla kokemus on pääasiassa myönteinen vaikka joitain komplikaatioitakin olisi tullut. Myönteiset kokemukset eivät tässäkään keskustelussa saa samaa painoarvoa kuin muutamat henkilökohtaiset kauhukertomukset.

Myönteiset ovatkin se perus, jonka kaikki tietävät. "Synnytys sattuu kyllä, mutta kaikki kipu ja paha unohtuu, kun saat terveen lapsesi rinnallesi, rakastut siihen välittömästi ja äitiys on suurin ja hienoin asia maan päällä iankaikkisesti." Noinhan minäkin luulin, ellei ystävälliset av-sisaret olisivat valaisseet näistä ja monista muista mahdollisista puolista alkaen esimerkiksi siitä, että rakkautta lapseen ei välttämättä heti sytykään, baby blues ja synnytyksen jälkeinen masennus ovat yleisiä, monille jää synnytyksestä henkisiä ja fyysisiä vaurioita, useilla miehillä on jokin piirre joka saa heidät taantumaan lapsiksi lasten saamisen myötä, jolloin naisen rooli ei vielä tänä päivänäkään ole tasa-arvoinen...

Höpö höpö. Suurin osa synnytyksestä sujuu hyvin. Esim pahoja kolmannen ja neljännen asteen repeämiä tulee 1,1% alateitse synnyttäneistä. 27% sektiolla synnyttäneistä tulee vähintään yksi komplikaatio. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/synnytystapa-vaikuttaa-ai…

Herää vaan kysymys, mitkä motiivit sinullakin on levittää väärää tietoa.?

En ole tuo aiempi kirjoittaja, mutta nyt vähän lähdekritiikkiä kiitos. Nanneli Pallasmaa on vannoitunut alatiesynnytyksen kannattaja, ja hänen mielipiteensä perustuu varmasti faktoihin, mutta hänen tutkimuksista kyllä aina poimitaan rusinat pullasta perustelemaan alatiesynnytyksen puolesta (kuten tuossa linkkaamassasi artikkelissä). Olen itse tutustunut ihan itse Pallasmaan tutkimukseen.

Ethän sinä edes vertaile kommentissasi kahta samaa asiaa. Niputat sektion kaikki riskit yhteensä samaan prosenttiin ja kerrot alatiesynnytyksestä vain yhden riskin prosentin.

Komplikaatioita sattuu 27 % sektioista. Elektiivisissä sektioissa 21 % ja hätäsektioissa 42 %:ssa.

Näistä komplikaatioista merkittävin on verenhukka >1,5l ja verensiirto (8,5 %) ja esim haavatulehdus 3,2 %. Varsinaisten vakavien vaurioiden kuten kohdunpoiston ja elinvaurioiden yleisyys oli yhteensä 0,7 %.

Alatiesynnytyksiä koskettaa myös verenhukka, ei alatiesynnytykset ole immuuneja verenhukalle vaan myös alatiesynnytyksestä joudutaan joskus esim. kohtuun jääneen istukan poistoon joka aiheuttaa merkittävää verenhukkaa. Myös erilaiset tulehdukset koskettavat myös alatiesynnytyksiä eikä vain sektioita. Myös erilaiset lantion prolapsit ovat mahdollisia alatiesynnytyksessä. Eli pitää verrata molempien synnytystapojen kaikkia riskejä.

3.-4. asteen repeämät ovat vahvasti sidoksissa myös siihen että miten hyvin niitä diagnosoidaan. Monille jää piileviä vaurioita. Esimerkiksi Pallasmaan tutkimuksen kirjallisuuskatsauksessa peräaukon sulkijalihasrepeämien yleisyys vaihteli eri tutkimuksissa 0,6-7,8 %:n välillä. Myös Suomessa niitä diagnosoidaan nykyään 1,5 % synnytyksissä.

Kannattaa oikeasti välillä tutustua itse niihin tutkimuksiin mitä tänne linkkailee. Nämä tiedot ovat kyllä netissä kaikkien saatavilla. Ja tarkoitus ei ollut sektioiden puolestaminen vaan asian tarkastelu objektiivisesti.

Elämä mitenkään et kumonnut väitettä että alatiesynnytys on parempi äidille ja vauvalle?

Minulla on ollut ihan hyvät synnytykset. Mutta ainoa, mikä yhden lapsen synnytyksessä ärsytti, oli hoono soomi puhuva kätilö. Ymmärrän, että hän ei osannut kieltä hyvin, mutta se ilmeetön olemus ja se, ettei vastannut kysymyksiin ja oli tyly ja kyllästynyt ilme kasvoillaan koko ajan. Synnytys oli juuri se ainoa, missä pistettiin epiduraali. Se epäonnistui ja puudutti vain toisen puolen. Toisella puolella oli normi supistukset. Kun huokailin ja kiristelin hampaita supistusten aikaan, sain vain kuulla, että "se ei voida käydä kipeää, puudutus annettu". 

Sinänsä tuo ei nyt maailmaa kaatava ole, mutta olisi se kiva, jos edes kommunikaatio toimisi äidinkielellään kunnolla.

Kuinkahan moni puoskarihoitaja täällä on mitätöimässä ihmisten kamalia kokemuksia. Itse opiskelen sairaanhoitajaksi ja meille joka käänteessä painotetaan, ettei sairaanhoitajan työ ole pelkkien ”temppujen” osaamista eli kliinisiä taitoja, vaan ihan valtava merkitys on potilasohjauksella ja ylipäätään potilaan huomioon ottamisella, kaikissa tilanteissa.

Ymmärrän, että hätätilanteita tulee ja on pakko toimia nopeasti, sen sijaan suoranaiselle nöyryyttämiselle ei ole yhtäkään hyvää syytä. Toivottavasti potilaiden kaltoinkohtelijat tuntevat piston sydämessään lukiessaan näitä tarinoita, hyvä että asioista puhutaan. Ja toivottavasti epäkohtiin myös puututaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta! Internetin ihmeellinen maailma on paljastanut minulle vaikka mitä raskaudesta, synnytyksestä ja vanhemmuudesta, mitä en itse ikinä olisi osannut kuvitella tai mistä en olisi osannut etsiä tietoa siihen sattumalta törmäämättä, kun sitä todella yritetään jopa pimittää. Kiitän suuresti kaikkia teitä, jotka jaatte tietoa ja kerrotte kokemuksianne, ja annatte siten muille mahdollisuuden tehdä päätöksensä mahdollisimman laajan kuvan pohjalta.

Ja hei, iltalööppien kommenttiosioihin ei kannata edes mennä. Siellä kirjoittelee aina heikkolahjaisimmat ja pahimmat s'vinistit!

Täältäkään sinä et asiallista tosiasioihin perustuvaa tietoa saa. Jokaista oman elämänsä kokemusasiantuntijaa kohti on kymmeniä tyytyväisiä synnyttäjä, joilla kokemus on pääasiassa myönteinen vaikka joitain komplikaatioitakin olisi tullut. Myönteiset kokemukset eivät tässäkään keskustelussa saa samaa painoarvoa kuin muutamat henkilökohtaiset kauhukertomukset.

Myönteiset ovatkin se perus, jonka kaikki tietävät. "Synnytys sattuu kyllä, mutta kaikki kipu ja paha unohtuu, kun saat terveen lapsesi rinnallesi, rakastut siihen välittömästi ja äitiys on suurin ja hienoin asia maan päällä iankaikkisesti." Noinhan minäkin luulin, ellei ystävälliset av-sisaret olisivat valaisseet näistä ja monista muista mahdollisista puolista alkaen esimerkiksi siitä, että rakkautta lapseen ei välttämättä heti sytykään, baby blues ja synnytyksen jälkeinen masennus ovat yleisiä, monille jää synnytyksestä henkisiä ja fyysisiä vaurioita, useilla miehillä on jokin piirre joka saa heidät taantumaan lapsiksi lasten saamisen myötä, jolloin naisen rooli ei vielä tänä päivänäkään ole tasa-arvoinen...

Höpö höpö. Suurin osa synnytyksestä sujuu hyvin. Esim pahoja kolmannen ja neljännen asteen repeämiä tulee 1,1% alateitse synnyttäneistä. 27% sektiolla synnyttäneistä tulee vähintään yksi komplikaatio. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/synnytystapa-vaikuttaa-ai…

Herää vaan kysymys, mitkä motiivit sinullakin on levittää väärää tietoa.?

En ole tuo aiempi kirjoittaja, mutta nyt vähän lähdekritiikkiä kiitos. Nanneli Pallasmaa on vannoitunut alatiesynnytyksen kannattaja, ja hänen mielipiteensä perustuu varmasti faktoihin, mutta hänen tutkimuksista kyllä aina poimitaan rusinat pullasta perustelemaan alatiesynnytyksen puolesta (kuten tuossa linkkaamassasi artikkelissä). Olen itse tutustunut ihan itse Pallasmaan tutkimukseen.

Ethän sinä edes vertaile kommentissasi kahta samaa asiaa. Niputat sektion kaikki riskit yhteensä samaan prosenttiin ja kerrot alatiesynnytyksestä vain yhden riskin prosentin.

Komplikaatioita sattuu 27 % sektioista. Elektiivisissä sektioissa 21 % ja hätäsektioissa 42 %:ssa.

Näistä komplikaatioista merkittävin on verenhukka >1,5l ja verensiirto (8,5 %) ja esim haavatulehdus 3,2 %. Varsinaisten vakavien vaurioiden kuten kohdunpoiston ja elinvaurioiden yleisyys oli yhteensä 0,7 %.

Alatiesynnytyksiä koskettaa myös verenhukka, ei alatiesynnytykset ole immuuneja verenhukalle vaan myös alatiesynnytyksestä joudutaan joskus esim. kohtuun jääneen istukan poistoon joka aiheuttaa merkittävää verenhukkaa. Myös erilaiset tulehdukset koskettavat myös alatiesynnytyksiä eikä vain sektioita. Myös erilaiset lantion prolapsit ovat mahdollisia alatiesynnytyksessä. Eli pitää verrata molempien synnytystapojen kaikkia riskejä.

3.-4. asteen repeämät ovat vahvasti sidoksissa myös siihen että miten hyvin niitä diagnosoidaan. Monille jää piileviä vaurioita. Esimerkiksi Pallasmaan tutkimuksen kirjallisuuskatsauksessa peräaukon sulkijalihasrepeämien yleisyys vaihteli eri tutkimuksissa 0,6-7,8 %:n välillä. Myös Suomessa niitä diagnosoidaan nykyään 1,5 % synnytyksissä.

Kannattaa oikeasti välillä tutustua itse niihin tutkimuksiin mitä tänne linkkailee. Nämä tiedot ovat kyllä netissä kaikkien saatavilla. Ja tarkoitus ei ollut sektioiden puolestaminen vaan asian tarkastelu objektiivisesti.

Elämä mitenkään et kumonnut väitettä että alatiesynnytys on parempi äidille ja vauvalle?

Ei minulla ollut sellainen tarkoituskaan. Vain objektiivinen tiedon jakaminen. Joka tietysti tällä palstalla on helmiä sioille...

Sanon vain että maailma ei ole mustavalkoinen ja toivon kaikille turvallista synnytystä, oli se sitten alatiesynnytys tai sektio.

Olin jo iäkäs ensisynnyttäjä ja vauva tuli maailmaan keisarinkyydillä sattuneista syistä. Ei haava tulehtunut, kohtu on paikallaan, ei komplikaatioita eli ei valittamista. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että Suomessa syntyy vuosittain melkein 50 000 lasta, kun nuo kehnoja kokeneet eivät ole saman vuoden synnyttäjiä on avautuvaa uhria kohti aika lailla ihan synnytykseensä tyytyväisiä naisia. Kuten itse. Ensimmäinen synnytys oli pitkä, apua sain ja nopean hoidon myös lopussa kun istukka ei irronnut (tuohon kuolee jos ei apua saa) - ei kyllä kyselty haluanko apua koska kiire oli kova, muute vauva olisi jäänyt ilman äitiään. Toinen synnytys oli nopea ja helppo.

Nuori sukupolvi haluaa kontrolloida kaikkea, ja synnytyksessä tuo ei onnistu. On voitu valita ne ammeessa kuunneltavat voimalaulut, asennot ja kuohuviinit valmiiksi mutta jos mennään vauvan etu edellä on pakko hyväksyä nopeita muutoksia suunnitelmissa. Noista alapään silpomisista puhutaan samalla tyylillä kuin musliminaisten uskonnollisista riiteistä, tuokaan ei ole totta, suurin osa paranee pikku viilloista täysin vaivattomaksi. Jos virtsankarkailut ym haittaa kannattaa ensin käydä vaa alla - ylipaino aiheuttaa huomattavasti enemmän noita ongelmia kuin synnytyksen komplikaatiot. Ilman muuta saa kertoa kokemuksistaan - mutta toivoisi, etteivät synnyttämättömät naiset uskoisi noita ainoana totuutena vaan suhteuttaisivat nuo valtaenemmistön kokemuksia vasten. 

Kuinkahan kun tämä sukupolvi tulee vanhemmaksi (eikä tee niitä lapsia maksamaan veroja), mitenkähän heidän hoitonsa sitten kun on oikeasti vakavista asioista kyse? Synnytys Suomessa on kuitenkin tilastollisesti hyvin turvallinen.

Miten tuo istukan käsinirrotus tehtiin? Tai oletin että tehtiin tuo käsinirrotus.

Itsellä paineltiin mahaa puolisen tuntia putkeen. Kun toinen kätilö väsyi runnomiseen niin toinen tuli jatkamaan. Oli koko synnytyksen kivuliain vaihe! Itkin ja pyysin lopettamaan.

Lisäverta sain koko ajan ja papereissa lukee että 3.5 litraa oli kokonaisvuoto.

Huokaisin helpotuksesta kun napanuora katkesi ja PÄÄSIN siihen käsinirroitukseen joka tehtiin nukutuksessa. Siinä myös ommeltiin pahat repeämät.

Olen tuo yksi joka muutamaa sivua aiemmin kirjoitti huonoista synnytyskokemuksista.

Tästä tapahtumasta en edes maininnut siinä eli tämä oli bonuksena siinä. Makasin vuorokauden sängyssä katetrissa ja tuon jälkeen käskettiin ylös ja heitettiin lakananippu että alappa vaihtamaan kun on niin veriset lakanat!

Se että SINUN synnytys meni hyvin ei poista sitä tosiasiaa että kaikkien ei mene ja lisätuskaa vielä aiheuttaa kätilöiden välinpitämättömyys ja ilkeily.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Hä? Jos lasta ei leikata ulos 10min sisällä niin lapsi kuolee. Ja tässä tapauksessa mielestäsi äidillä on oikeus sanoa, että kuolkoon? Jos hengen pelastamiseen on 10min aikaa, niin ymmärrän ettei äidille pakosti ehditä selittää asiaa. Mitä jos äiti sanoo: "Anteeksi mitä, voitko toistaa?" "Nyt en oikein ymmärrä, onko tämä oikeasti välttämätöntä?" "Haluan kyllä nyt soittaa äidilleni ja kysyä hänen mielipidettä." Pahimmassa tapauksessa äiti on valvonut jo yli vuorokauden, on aivan poikki, vahvan lääkityksen alla ja sitten hänen pitäisi tehdä minuutissa tai kahdessa puutteellisilla tiedoilla vauvan elämän pelastava päätös.

Käytännössä ei varmasti ongelmaa tule siitä, saako leikata, mutta tässä nyt keskustellaan siitä periaatteesta, että potilaalla on oikeus kieltäytyä. Liittyy laajempaan keskusteluun naisten kohtelusta synnytysten yhteydessä.

Tämäkin voitaisiin hoitaa jo hyvissä ajoin vaikkapa jo kuukausia etukäteen tietyn suostumuksen allekirjoittamisella.

Kyllä tuota turhien paperien pyöritystä on jo sairaaloissa ihan tarpeeksi. Uskotko, että olisi montaa sairaalaan synnyttämään menevää äitiä jotka eivät antaisi lupaa pelastaa vauvan henkeä hätätapauksessa? Tai omaa? Mitä sinne sairaalaan sitten edes menee? Ottamaan kivunlievityksen ja muun "palvelun" vastaan? Voihan sen tahdon ilmaista etukäteen ja tuossakin sanottiin, että moni menee synnyttämään käsikirjoituksen kanssa, mutta kun elämä ei mene niin. Hoidonrajauksista esim. elvytyskieltokin voi olla papereissa, mutta jos siitä ei ole tietoa ja tulee hätätilanne niin kyllä siinä vaan elvyttämään ruvetaan. Ei terveydenhuollossa voida jäädä hätätilanteessa ihmettelemään ja neuvottelemaan, että mitä tämä nyt haluaisi... Ja hyvä niin, en mä ainakaan haluaisi, että tuollaisten takia välttämätön hoito viivästyy sekuntiakaan.

Niin, se äiti kirjoittaa synnytystoiveeseen, että heti kun sikiön sydänkäyrässä on muutoksia, niin asia selvitetään ja ryhdytään toimenpiteisiin. Kätilö nauraa iloisesti, että kuule, me tiedetään, mitä tehdään. Ja lopulta se äiti anelee hätäsektiota, pelkää, hätäilee  ilman kipulääkitystä, koska nyt halutaan antaa sille äidille täydellinen synnytys, edellinen kun päättyi hätäsektioon. Kätilön mielestä ei ole hätätilannetta ennen kuin vauva on käytännössä kuollut ja vasta sitten kutsutaan lääkäri.

Ja niin saadaan maailmaan lapsi, joka ei koskaan pääse kotiin, koska vammat ovat niin vakavat. Synnytyskertomukseen kirjataan, että normaali synnytys, ponnistusvaiheessa äiti ei osaa ponnistaa ja napanuora luiskahtaa synnytyskanavaan. Kätilössä tai lääkärissä ei ole vikaa eikä tilastoihin kirjata mitään vauvan vammautumisesta. Siitä annetaan diagnoosi vasta vuoden kuluttua, ettei vain tilastoissa olisi, että jotain meni pieleen.

2001, KSKS, kolmannen asteen repeämät, kohdunsuuta peräaukkoon asti josta napsahti poikki kolme säiettä ja vain yksi jäi eheäksi.

Lapsi syntyi 2.23, korjausleikkaus alkoi klo 8.00 ja kesti viisi tuntia joka ei onnistunut.

Heräämöön tuotiin sektioäideille vauvat rinnoille mutta mulle ei koska olin täydellisessä liikkumakiellossa.

Viikko osastolla, kukaan ei suostunut käymään synnytyskeskustelua kanssani vaikka sitä vaadin minä, mieheni ja anoppi. Asialle laitettiin lopulta joku opiskelija joka ei osannut vastata muuta kuin ei tiedä koska ei ollut salissa synnytyksessä mukana.

Puolentoista vuoden fysioterapia jossa peräaukkoon asennettiin anturi joka antoi sähköimpulsseja että saatiin sulkijalihakset voimistumaan. Uusintaleikkaukseen onnistumisprosentti olisi arvioitu onnistuvan vain 20% joten siihen en suostunut.

Potilasturvaan tehtiin valituksia itse, fyssarin ja neuvolalääkärin kehoituksista mutta epikriisi löytyi vain kirjattuna klo 00 asti edellisen vuorokauden vaihtuessa. Itse loppurykäisyä kun ponnistusvaihe alkoi n. yhden maissa yöllä ja joka päätyi imukupilla vetämiseen (joka sekin irtosi ensin kolmesti) ei ole virallisesti missään. Tai ei ainakaan meille toimitettu useista pyynnöistämme huolimatta. Myöskään potilasasiamies ei koskaan saanut sairaalasta vastausta.

Sain alatiesynnytyskiellon seuraaville lapsille (ei todellakaan ryhdytty) ja vammat vaivaavat edelleen 17 vuoden jälkeenkin mm pyörällä ajo, ratsastus tai pitkään istuminen mahdotonta.

Niin ja sainhan mä maksaa omasta pussista myös noi kaikki korjaukset, tarkistukset ja fyssarikäynnitkin.

Vierailija kirjoitti:

2001, KSKS, kolmannen asteen repeämät, kohdunsuuta peräaukkoon asti josta napsahti poikki kolme säiettä ja vain yksi jäi eheäksi.

Lapsi syntyi 2.23, korjausleikkaus alkoi klo 8.00 ja kesti viisi tuntia joka ei onnistunut.

Heräämöön tuotiin sektioäideille vauvat rinnoille mutta mulle ei koska olin täydellisessä liikkumakiellossa.

Viikko osastolla, kukaan ei suostunut käymään synnytyskeskustelua kanssani vaikka sitä vaadin minä, mieheni ja anoppi. Asialle laitettiin lopulta joku opiskelija joka ei osannut vastata muuta kuin ei tiedä koska ei ollut salissa synnytyksessä mukana.

Puolentoista vuoden fysioterapia jossa peräaukkoon asennettiin anturi joka antoi sähköimpulsseja että saatiin sulkijalihakset voimistumaan. Uusintaleikkaukseen onnistumisprosentti olisi arvioitu onnistuvan vain 20% joten siihen en suostunut.

Potilasturvaan tehtiin valituksia itse, fyssarin ja neuvolalääkärin kehoituksista mutta epikriisi löytyi vain kirjattuna klo 00 asti edellisen vuorokauden vaihtuessa. Itse loppurykäisyä kun ponnistusvaihe alkoi n. yhden maissa yöllä ja joka päätyi imukupilla vetämiseen (joka sekin irtosi ensin kolmesti) ei ole virallisesti missään. Tai ei ainakaan meille toimitettu useista pyynnöistämme huolimatta. Myöskään potilasasiamies ei koskaan saanut sairaalasta vastausta.

Sain alatiesynnytyskiellon seuraaville lapsille (ei todellakaan ryhdytty) ja vammat vaivaavat edelleen 17 vuoden jälkeenkin mm pyörällä ajo, ratsastus tai pitkään istuminen mahdotonta.

Niin ja sainhan mä maksaa omasta pussista myös noi kaikki korjaukset, tarkistukset ja fyssarikäynnitkin.

Voin uskoa, että turhauttaa valittaa kun vastapuoli on kuin tiiliseinä. Hurjasti tsemppiä! Muista, että iso osa ihmisistä on varmasti sinun puolellasi ja on hurjaa kuultavaa, ettei julkinen terveydenhuolto parempaan tukeen ole pystynyt. Juuri tällaisia kokemuksia kuitenkin pitäisi tuoda esille rehellisesti eikä vain toistella sitä, että todennäköisesti kaikki menee hyvin.

Riskianalyysissä myös riskien laatu vaikuttaa olennaisesti tehtäviin päätelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäkää doulaa jos tunnette stressiä omien puolien pitämisestä.

No nyt ollaan asian ytimessä...Douloille pitäisi saada töitä. Miten se tehdään?Laitetaan kampanja pystyyn ja vinkataan siinä sivussa "Palkkaa doula". Silkkaa bisnestä. Sama vaka-vouhotuksen kanssa - 'korkeakoulutetut'naiset vaatii lisää palkkaa...

Miksi miehet eivät koskaan vaadi palkkakorotuksia, eivät valita viranomaisten huonosta kohtelusta ym? Miksi vain naiset aina vaan jaksavat vikistä?