Lue keskustelun säännöt.
Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista
08.05.2019 |
Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista – #metoo-tyylinen kampanja leviää kuin kulovalkea, sairaaloissa pelätään vaikutuksia
Kommentit (858)
Vierailija kirjoitti:
T.yhmä alatiesynnyttänyt ja nyt kaksosia odottava haluaisi esittää kysymyksiä sektiosta. Täällä kun näyttää keskustelu käyvän kuumana niin jos joku ehtisi vastaamaan.
Minun kohdallani alatiesynnytykset ovat olleet mutkattomia ja sairaalan henkilökunta pääasiassa ihanaa, etenkin kohdalleni osuneet kätilöt. En ole repeillyt ja olen palautunut synnytyksistä ihan entisekseni parissa kuukaudessa, toki täysin-täysin vasta imetyksen loputtua.
Kaksosten synnytys jännittää. Onnistunut alatiesynnytys olisi tietenkin kiva koska vanhempien lasten ja vauvojen hoito saisi hyvän alun. Haluaisin myös, että imetys lähtisi nopeasti sujumaan erityisesti kaksosten kanssa koska tuppaavat syntymään aika pieninä. Nämä siis puoltaisivat alatietä (jos vauvojen lähtöasemat/tarjonnat ovat siihen sopivat).
Sektio vaihtoehtona kuulostaa kuitenkin ihan harkittavalta. Olen kuitenkin hyväkroppainen (saa alapeukuttaa) ja haluaisin tietää kuinka sektiosta ihan oikeasti yleensä toipuu? Milloin pääsee treenaamaan ja saako vartalonsa (normaalisti sujuneen) sektion jälkeen ihan oikeasti entisekseen? Kauanko toipuminen entisekseen kestää?
+ Kuinka lastenhoito sektion jälkeen sujuu/kuinka pitkään yleensä on kovia kipuja ja pitää varoa? + Kuinka imetys sujuu sektion jälkeen? + Miten kohtu lähtee supistumaan sektion jälkeen varsinkin jos ei heti pääse imettämään? Siihen varmaan saa jotain lääkettä avuksi? + Kaikista tyhmin kysymys: kaavitaanko siinä sektion yhteydessä kaikki raskausmateriaali kohdusta vai onko sektionkin jälkeen jälkivuotoa?
Tosiaan pullat uunissa ja vaihtoehdot vähissä.
Minä olen "synnyttänyt" vain yhden lapsen ja sekin pelkosektiolla. Imetys tuotti minulle aluksi hankaluuksia mutta uskon että siihen vaikutti sektion lisäksi myös se että olin ensisynnyttäjä ja minulla oli muutenkin ollut vaikeuksia luoda suhdetta syntyvään lapseen. Kuitenkin kaikesta tästä huolimatta onnistuin imettämään niin varmasti imetys onnistuu sinullakin sektioista huolimatta.
Itse uskon että se, että sain vauvan heräämöön rinnalleni, auttoi tässä paljon ja suosittelen että sitä kannattaa pyytää jos kaksosten terveys sen sallii (en tiedä joutuivatko kaksoset useammin kaappiin vai miten..)
Suunnitellussa sektiossa kohtu tosiaan supistuu keskimäärin huonommin koska synnytys ei ole ollut varsinaisesti käynnissä kun leikkaus on aloitettu. Minulla esim. supisteli huonosti ja jouduttiin antamaan lääkettä että kohtu supistui pienemmäksi että voitaisiin leikata takaisin kasaan. Tai näin minulle kerrottiin, itsehän en ensisynnyttäjä tätä silloin edes oikeastaan tajunnut.
Sektiossa kohtu tosiaan joten "kuivataan" joten jälkivuoto on keskimäärin vähäisempää. Minulla taisi loppua viimeinenkin vähäinen vuoto n. 2 viikko leikkauksesta. Mutta tämäkin on niin yksilökohtaista.
Kuntoilu kannattaa sektion jälkeen aloittaa todella hitaasti ja ei missään nimessä mitään suurempaa ennen jälkitarkastusta. Itsellä jäi jonkinmoinen erkauma suoriin vatsalihaksiin vaikka pyrin välttämään liikuntaa (toki en voi koskaan tietää oliko syy sektiossa vai siinä että vauva oli todella iso). En toki aiemminkaan ollut mitenkään hyväkuntoinen ja hoikka mutta perus terve elintavat omaava.
Sektion jälkeen en koe olleeni todella kipeä mutta minulla ei ole vertailukohtaa. Sairaalassa olimme 4 päivää (osittain siksi että alkuun imetys takkuili ja paino ehti siksi putoamaan). Siellä sai hyvin lääkettä kipuihin, ihan tramalia myös antoivat ja otin tunnollisesti kaikki mitä tarjottiin vaikka ei välttämättä aina olisi tarvinnut. Kotona jatkoin perus panadol-linjalla vielä viikon vaikka en tiedä olisiko tarvinnut. Viikon verran minun piti kotona myös päivittäin piikittää itseeni veritulppaa ehkäisevää lääkettä.
Huonoa sektiossa on tosiaan se lapsen hoito kun ei saisi oikein nostellakaan mitään. Meillä jopa ainakin mies joutui ensimmäiset päivät yöllä nousemaan nostamaan vauvan rinnalle parin tunnin välein yösyötöille :) Minulle sanottiin että litran maitoa painavampaa ei saisi ekoihin viikkoihin nostella (vähän vaikea toteuttaa sen lapsen kanssa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän juttu se on, että tunnutaan ajattelevan, että synnytyksen ikään kuin kuuluu sattua, vaikka keinoja helpottaa olisi... Jotain sairasta naisten tietoista tai alitajuista alistamistahan se on.
Tuli mieleen keskustelua lukiessani, että yläasteella biologianopettajani (2000-luvulla siis) valisti nuoria naisia teoriasta, jonka mukaan kipu luo siteen naisen ja lapsen välille. Tämä ei tietenkään ole mikään oikea teoria vaan pinttynyt, kristilliseen kärsimysteoriaan (työ/kärsimys/kuolema vapauttaa) pohjautuva romanttinen (lue:sairas) ajattelumalli, jonka levittäminen nuorille tytöille on osa samaa tarinaa, jonka lopussa mahdollisuudesta rääkätä synnyttäjää otetaan kaikki ilo irti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gjkelajgl kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että Suomessa syntyy vuosittain melkein 50 000 lasta, kun nuo kehnoja kokeneet eivät ole saman vuoden synnyttäjiä on avautuvaa uhria kohti aika lailla ihan synnytykseensä tyytyväisiä naisia. Kuten itse. Ensimmäinen synnytys oli pitkä, apua sain ja nopean hoidon myös lopussa kun istukka ei irronnut (tuohon kuolee jos ei apua saa) - ei kyllä kyselty haluanko apua koska kiire oli kova, muute vauva olisi jäänyt ilman äitiään. Toinen synnytys oli nopea ja helppo.
Nuori sukupolvi haluaa kontrolloida kaikkea, ja synnytyksessä tuo ei onnistu. On voitu valita ne ammeessa kuunneltavat voimalaulut, asennot ja kuohuviinit valmiiksi mutta jos mennään vauvan etu edellä on pakko hyväksyä nopeita muutoksia suunnitelmissa. Noista alapään silpomisista puhutaan samalla tyylillä kuin musliminaisten uskonnollisista riiteistä, tuokaan ei ole totta, suurin osa paranee pikku viilloista täysin vaivattomaksi. Jos virtsankarkailut ym haittaa kannattaa ensin käydä vaa alla - ylipaino aiheuttaa huomattavasti enemmän noita ongelmia kuin synnytyksen komplikaatiot. Ilman muuta saa kertoa kokemuksistaan - mutta toivoisi, etteivät synnyttämättömät naiset uskoisi noita ainoana totuutena vaan suhteuttaisivat nuo valtaenemmistön kokemuksia vasten.
Kuinkahan kun tämä sukupolvi tulee vanhemmaksi (eikä tee niitä lapsia maksamaan veroja), mitenkähän heidän hoitonsa sitten kun on oikeasti vakavista asioista kyse? Synnytys Suomessa on kuitenkin tilastollisesti hyvin turvallinen.
Miten tuo istukan käsinirrotus tehtiin? Tai oletin että tehtiin tuo käsinirrotus.
Itsellä paineltiin mahaa puolisen tuntia putkeen. Kun toinen kätilö väsyi runnomiseen niin toinen tuli jatkamaan. Oli koko synnytyksen kivuliain vaihe! Itkin ja pyysin lopettamaan.
Lisäverta sain koko ajan ja papereissa lukee että 3.5 litraa oli kokonaisvuoto.
Huokaisin helpotuksesta kun napanuora katkesi ja PÄÄSIN siihen käsinirroitukseen joka tehtiin nukutuksessa. Siinä myös ommeltiin pahat repeämät.
Olen tuo yksi joka muutamaa sivua aiemmin kirjoitti huonoista synnytyskokemuksista.
Tästä tapahtumasta en edes maininnut siinä eli tämä oli bonuksena siinä. Makasin vuorokauden sängyssä katetrissa ja tuon jälkeen käskettiin ylös ja heitettiin lakananippu että alappa vaihtamaan kun on niin veriset lakanat!Se että SINUN synnytys meni hyvin ei poista sitä tosiasiaa että kaikkien ei mene ja lisätuskaa vielä aiheuttaa kätilöiden välinpitämättömyys ja ilkeily.
Juuri nämä vanhemman sukupolven naiset ovat opetettu kunnon nöyristelijöiksi. Ja kestämään mitä vain, koska heikko nainen se turhasta valittaa. Eivät ne ymmärrä yhtään, miksi koulutetumpi nuorempi sukupolvi uskaltaa ja kehtaa vaatia oikeuksia eikä välitä, vaikka miehet ja vanhemmat naiset (pääasiassa) haukkuisivat heikoiksi.
Ehkä nämä nykyiset koulutetut ja pätevät naiset eivät tarvitsekaan mitään niin vanhanaikaista kuin kätilöä avuksi synnytykseen.
Tuskinpa sinäkään haluat syöpähoitajaa, joka yllättää sinut kiireettömällä hoitotoimenpiteellä tai pyytää lopettamaan kipujen teeskentelyn.
Syöpä on aikas eri asia kuin synnytys. Tuskin sinäkään haluat vammauttaa lapsesi sillä aikaa kun kätilö selostaa sulle juurta jaksaen mitä on seuraavaksi pakko tehdä.
Onko sinulla joku puute lukutaidossa? Kyse on kiireettömistä hoitotoimenpiteistä. Kaikki kampanjan esimerkiksi koskevat *kiireettömiä* hoitotoimenpiteitä.
Lue UUDELLEEN:
Tuskinpa sinäkään haluat syöpähoitajaa, joka yllättää sinut kiireettömällä hoitotoimenpiteellä tai pyytää lopettamaan kipujen teeskentelyn.
Omapahan on lapsesi. Älä sitten syytä hoitohenkilökuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän juttu se on, että tunnutaan ajattelevan, että synnytyksen ikään kuin kuuluu sattua, vaikka keinoja helpottaa olisi... Jotain sairasta naisten tietoista tai alitajuista alistamistahan se on.
Tuli mieleen keskustelua lukiessani, että yläasteella biologianopettajani (2000-luvulla siis) valisti nuoria naisia teoriasta, jonka mukaan kipu luo siteen naisen ja lapsen välille. Tämä ei tietenkään ole mikään oikea teoria vaan pinttynyt, kristilliseen kärsimysteoriaan (työ/kärsimys/kuolema vapauttaa) pohjautuva romanttinen (lue:sairas) ajattelumalli, jonka levittäminen nuorille tytöille on osa samaa tarinaa, jonka lopussa mahdollisuudesta rääkätä synnyttäjää otetaan kaikki ilo irti
Ihmiset myös tarttuvat kaikkiin mahdollisiin lillukanvarsiin tyyliin LAPSI KUOLEE JOS ÄIDILLE KERROTAAN MITÄ TAPAHTUU puolustellessaan tätä ajatusta kärsimyksen autuaaksi tekemisen voimasta.
Olen melko varma että mm. monet kehitysmaiden naiset olisivat kyllä perin kiitollisia, jos saisivat synnyttää kuten me täällä. Samoin varmastikin ajattelisivat myös suomalaiset esi-äitimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on maailman empatiakyvyttömät ihmiset. Ei minkäänäköistä hellyyttä ja sydämmensivistystä toisensa kohtaan.
Miten täällä oikein kuvitellaan että Suomella tulee olemaan tulevaisuutta kun nähdään toisiaamme ainoastaan rasitteena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siinä, hyvähän noista olla tietoinen, mutta laajemmalla perspektiivillä ottaa vahvasti silmään tämä vasemmistolainen masinoitu valkoisten länsimaalaisten alasajamis-propaganda. Koko ajan toitotetaan kuinka perhe-elämä on kamalaa ja kerrotaan kuinka auvoisaa on elämä ilman lapsia tai parisuhdetta; polygamia, perversiot ja polyamoria ovat ihania asioita + muuta vastenmielistä intersektionaalista vasuripropagandaa.
Olisi aika jo suomalaistenkin avata silmänsä ja nähdä nykyfeminismin mädännäisyys.
Käytät intersektionaalisuus-sanaa traagisesti väärin. Tässä kommentissa ei ole muutenkaan päätä eikä häntää, mikään tässä ei liity nyt mihinkään nykyfeminismiin tai vasemmistolaisuuteen tai "perversioihin", vaan synnytysrauhaan, jonka pitäisi olla ihmisoikeus. Ilmeisesti sinulla on ongelma naiten ihmisoikeuksien kanssa. No, hupinsa kullakin.
Tartun kuitenkin syöttiin ja ilmaisen toiveeni siitä, että miehet olisivat EDES KERRAN oikein joukolla naisten puolella... Niin turhauttavan tyypillistä mieskäyttäytymistä ulista siitä, että naiset eivät auta kaikkia muita ja erityisesti miehiä. Uli uli, koittakaa itse tehdä asioille joskus jotain, vai ettekö osaa muuta kuin säilyttää status quon, tuhota ja alistaa.
Täl tyypil tuntuu olevan ongelma myös muiden ihmisoikeuksien kanssa kuten oikeudesta valita kumppaninsa ja elämäntyylinsä (vaikka sitten lapsettomana polygamistina). Näyttää kyseenalaistavan myös vapaan median. Ilmat lämpenee, varmaan joku Putinin konservatiivi-perskärpänen pöristellyt tuosta rajan yli. Venäjällähän on sanonta, että mies joka ei hakkaa niin ei rakasta. Mutta sitä pörinää ei kannata kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni hauskaa kun aina vedetään se kehitysmaa-kortti esiin. :D Suomalaisten hoitajien, lääkäreiden jne. Toimiin ei saisi puuttua koska kehitysmaat? Tarviiko tälle linjalle lähteä nyt alkuunkaan? Suomessa lähtökohtaisesti kaikki on paremmin kuin kehitysmaissa, tarkoittaako se sitten että suomen epäkohtiin ei saa puuttua? Opetukseen liittyviin epäkohtiin tai terveydenhuoltoon.. eikö saa puuttua?
No synnytysjututhan on naisten vastine miesten armeijajutuille. Ja nykytyyliin huomiota haetaan liioittelemalla ihan kaikkea ja korostamalla omia vastoinkäymisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin vain todeta, että VIHDOINKIN.
Toivottavasti tämä vähitellen muuttaa suomalaista terveydenhuollon kulttuuria muutenkin suhtautumisessa potilaaseen. (Lukekaa Ylen sivujen kommenteissa Ranskassa työskentelevän suomalaisen anestesialääkärin kommentti.)
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma että mm. monet kehitysmaiden naiset olisivat kyllä perin kiitollisia, jos saisivat synnyttää kuten me täällä. Samoin varmastikin ajattelisivat myös suomalaiset esi-äitimme.
Ainii unohdin ettei saa valittaa naisten alistamisesta kun Afrikassa ja täällä 100 vuotta sitten oli huonommin. Tasa-arvo on jo valmis mennään kaikki kotiin nyrkin ja hellan väliin jossain Columbiassa naiset tappais siitä hellasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläkin meni synnytys kaikista ennakko-odotuksista huolimatta oikein hyvin, eikä raskaus tai synnytys muutenkaan jättänyt mitään jälkiä. Mutta ei se tarkoita, että kaikilla muillakin menee niin. Kyllähän se kipu oli ihan helvetillistä, mutta sitä en pelännytkään, vaan niitä jälkiseurauksia.
Kyllä aikuisen ihmisen täytyy osata asettua toisen ihmisen asemaan, jos on älyllisessä kehityksessä saavuttanut normaalin tason. Todella ignoranttia ja noloa vähätellä täällä toisten kokemuksia. Todellakin synnytys voi olla painajaismainen kokemus jälkiseurauksista puhumattakaan. Tämä kaikki vaikuttaa myös ihmisen seksuaalisuuteen, joka on jokaiselle todella henkilökohtainen asia, jopa niille, jotka täällä ilkkuu toisten olevan liian herkkiä.
Olisin ennemminkin huolissaan heistä, joita ei oma hyvinvointi ja terveys kiinnosta pätkääkään. Ihmettelen tätä asennetta, että syödään puista kaarnaa ja hiihdetään kouluun kesät talvet, koska niin tehtiin ennenvanhaan. Kyllä on ihminen tyhmä, jos täytyy toistaa samoja virheitä vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni hauskaa kun aina vedetään se kehitysmaa-kortti esiin. :D Suomalaisten hoitajien, lääkäreiden jne. Toimiin ei saisi puuttua koska kehitysmaat? Tarviiko tälle linjalle lähteä nyt alkuunkaan? Suomessa lähtökohtaisesti kaikki on paremmin kuin kehitysmaissa, tarkoittaako se sitten että suomen epäkohtiin ei saa puuttua? Opetukseen liittyviin epäkohtiin tai terveydenhuoltoon.. eikö saa puuttua?
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma että mm. monet kehitysmaiden naiset olisivat kyllä perin kiitollisia, jos saisivat synnyttää kuten me täällä. Samoin varmastikin ajattelisivat myös suomalaiset esi-äitimme.
Itseasiassa juttelin tästä juuri anoppini kanssa, joka on synnyttänyt Afrikassa 9 lastaan. Ilman kivunlievitystä, jos sillä nyt mitään väliä on (kun edelleenkään kampanjassa ei ole yksistään kyse kivusta). Hän sanoi, että synnytykset olivat kivuliaita, mutta kätilöt ja muut avustavat henkilöt olivat hänen tukenaan vanhan kansan menetelmin, joten ei jäänyt ikäviä muistoja. Synnytyksen jälkeen lähipiiri huoleti pitkään muista lapsista ja piti pöydän ruokaa täynnä.
Anoppini kuunteli kauhuissaan, kun käänsin hänelle kampanjaan tulleita kertomuksia. Suomesta.
Inhimillisyys ja empatia kantaa oikeasti pitkälle - jopa siinä kenties elämän kivuliaimmassa hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma että mm. monet kehitysmaiden naiset olisivat kyllä perin kiitollisia, jos saisivat synnyttää kuten me täällä. Samoin varmastikin ajattelisivat myös suomalaiset esi-äitimme.
Aivan varmasti olisivat. Täällä on puhdasta ja turvallista ja hoitohenkilökunta on ammattitaitoista. Onkohan niin, että meillä on asiat liian hyvin kun osa porukasta keksii valittaa turhasta.
Oikeat hoitovirheet on asia erikseen mutta en ymmärrä sitä, että joku marisee kätilön naureskelusta ja joku toinen kätilön totisuudesta. Ihmisten kemiat ei aina kohtaa ja herkässä tilanteessa väärinkäsitykset ovat mahdollisia.
Mun ensimmäinen synnytys oli aika kamala kokemus mutta ei tullut mieleen silloin eikä vieläkään alkaa syyttää ketään siitä. Asioihin ei aina voi vaikuttaa ja kun lapsen sydänäänet alkoi heiketä päädyttiin imukuppisynnytykseen. Ja sen opin etten toista kertaa enää epiduraalia ottanut.
Vierailija kirjoitti:
Hyi KAMALAA. Mitä ihmettä oikeasti, eipä kuulosta terveärkiseltä tuo sairaalan henkilökunta. Ei ihme, että lapsia ei enää tehdä niin paljon, kuin ennen, vaikka periaatteessa vauraus on lisääntynyt. Olen 28v lapseton nainen ja jos joskus haluan lapsia, niin todellakin vaadin sektion
. Minähän en ala leikkimään hengelläni tunnevammaisten puoskareiden käsissä.
Sectiohan se turvallinen on. Tietäisitpä vain, mitä voi tapahtua ja mennä pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma että mm. monet kehitysmaiden naiset olisivat kyllä perin kiitollisia, jos saisivat synnyttää kuten me täällä. Samoin varmastikin ajattelisivat myös suomalaiset esi-äitimme.
Aivan varmasti olisivat. Täällä on puhdasta ja turvallista ja hoitohenkilökunta on ammattitaitoista. Onkohan niin, että meillä on asiat liian hyvin kun osa porukasta keksii valittaa turhasta.
Oikeat hoitovirheet on asia erikseen mutta en ymmärrä sitä, että joku marisee kätilön naureskelusta ja joku toinen kätilön totisuudesta. Ihmisten kemiat ei aina kohtaa ja herkässä tilanteessa väärinkäsitykset ovat mahdollisia.
Mun ensimmäinen synnytys oli aika kamala kokemus mutta ei tullut mieleen silloin eikä vieläkään alkaa syyttää ketään siitä. Asioihin ei aina voi vaikuttaa ja kun lapsen sydänäänet alkoi heiketä päädyttiin imukuppisynnytykseen. Ja sen opin etten toista kertaa enää epiduraalia ottanut.
Mikä siinä empatiassa, hyvissä tavoissa ja naisten kunnioituksessa synnytyksen aikana maksaa niin paljon että hyvinvointiyhteiskunnan rahat loppuvat siinä kohtaa kesken? Yhteisön tuki ja sosiaalinen turvallisuus on yhtä tärkeää kuin se että säilyykö synnytyskone/koneesta tuleva veronmaksaja hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma että mm. monet kehitysmaiden naiset olisivat kyllä perin kiitollisia, jos saisivat synnyttää kuten me täällä. Samoin varmastikin ajattelisivat myös suomalaiset esi-äitimme.
Aivan varmasti olisivat. Täällä on puhdasta ja turvallista ja hoitohenkilökunta on ammattitaitoista. Onkohan niin, että meillä on asiat liian hyvin kun osa porukasta keksii valittaa turhasta.
Oikeat hoitovirheet on asia erikseen mutta en ymmärrä sitä, että joku marisee kätilön naureskelusta ja joku toinen kätilön totisuudesta. Ihmisten kemiat ei aina kohtaa ja herkässä tilanteessa väärinkäsitykset ovat mahdollisia.
Mun ensimmäinen synnytys oli aika kamala kokemus mutta ei tullut mieleen silloin eikä vieläkään alkaa syyttää ketään siitä. Asioihin ei aina voi vaikuttaa ja kun lapsen sydänäänet alkoi heiketä päädyttiin imukuppisynnytykseen. Ja sen opin etten toista kertaa enää epiduraalia ottanut.
Mikä siinä empatiassa, hyvissä tavoissa ja naisten kunnioituksessa synnytyksen aikana maksaa niin paljon että hyvinvointiyhteiskunnan rahat loppuvat siinä kohtaa kesken? Yhteisön tuki ja sosiaalinen turvallisuus on yhtä tärkeää kuin se että säilyykö synnytyskone/koneesta tuleva veronmaksaja hengissä.
Ja se on tärkeää juuri siksi koska ilman niitähän käsitys naisista ja ihmisistä on täysin esineellistävä, miksi kukaan haluaisi institutionalisoida juuri synnytäviin kohdistuvaa sadismia... Jeesus, miten joidenkin sieluun sattuu se että paskasti käyttäytyvä hoitohenkilökunta saa kuulla sen mitä ansaitsee. Ja toki systeeminen analyysi on paikallaan ja sellaisen lopputulos on todennäköisesti se että hoitohenkilökunta käyttäytyy paskasti resurssien puutteesta. Minkäslainen puolue perustaisi lisää synnytyssairaaloita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma että mm. monet kehitysmaiden naiset olisivat kyllä perin kiitollisia, jos saisivat synnyttää kuten me täällä. Samoin varmastikin ajattelisivat myös suomalaiset esi-äitimme.
Aivan varmasti olisivat. Täällä on puhdasta ja turvallista ja hoitohenkilökunta on ammattitaitoista. Onkohan niin, että meillä on asiat liian hyvin kun osa porukasta keksii valittaa turhasta.
Oikeat hoitovirheet on asia erikseen mutta en ymmärrä sitä, että joku marisee kätilön naureskelusta ja joku toinen kätilön totisuudesta. Ihmisten kemiat ei aina kohtaa ja herkässä tilanteessa väärinkäsitykset ovat mahdollisia.
Mun ensimmäinen synnytys oli aika kamala kokemus mutta ei tullut mieleen silloin eikä vieläkään alkaa syyttää ketään siitä. Asioihin ei aina voi vaikuttaa ja kun lapsen sydänäänet alkoi heiketä päädyttiin imukuppisynnytykseen. Ja sen opin etten toista kertaa enää epiduraalia ottanut.
Mikä siinä empatiassa, hyvissä tavoissa ja naisten kunnioituksessa synnytyksen aikana maksaa niin paljon että hyvinvointiyhteiskunnan rahat loppuvat siinä kohtaa kesken? Yhteisön tuki ja sosiaalinen turvallisuus on yhtä tärkeää kuin se että säilyykö synnytyskone/koneesta tuleva veronmaksaja hengissä.
Miksi luulet, ettei äidit saa empatiaa ja kunnioitusta? Kyllä mä ainakin sain. Siitä en voi valittaa.
Neuvolassakin olivat aivan uskomattoman ihania ja kannustavia.
Onko sinulla joku puute lukutaidossa? Kyse on kiireettömistä hoitotoimenpiteistä. Kaikki kampanjan esimerkiksi koskevat *kiireettömiä* hoitotoimenpiteitä.
Lue UUDELLEEN:
Tuskinpa sinäkään haluat syöpähoitajaa, joka yllättää sinut kiireettömällä hoitotoimenpiteellä tai pyytää lopettamaan kipujen teeskentelyn.