Lue keskustelun säännöt.
Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista
08.05.2019 |
Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista – #metoo-tyylinen kampanja leviää kuin kulovalkea, sairaaloissa pelätään vaikutuksia
Kommentit (858)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi jotkin hysteerikot vauhkoaa sektiosta. Alatiesynnytys on vauvalle ja itselle parempi ja toipuminen on nopeampaa. Ihmiset ovat omituisia ja biologiastaan vieraantuneita. Toki sektiolle on paikkansa kun on henget vaarassa, mutta kyllä minun mielestä elestä hysteerikot voi olla lisääntymättä ihan vapaasti. Tai maksaa itse yksityiselle sen turhan toimenpiteen.
En ymmärrä, miksi asiaan perehtymättömien pitää aina laukoa näitä tyhjänpäiväisiä faktoja tosina. Vauvalle turvallisin tapa on syntyä suunnitellulla sektiolla (Suunnitellulla eli Huom! Pieleen menneet alatiesynnytykset, jotka muuttuvat hätä tai kiireellisiksi leikkauksiksi eivät kuulu tähän kategoriaan). Normisynnytyksessä on lapselle paljon enemmän riskejä, kuin sektiossa.
Tutkimusten mukaan ei ole. https://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Si…
Tässä nostetaan kissa pöydälle siitä, miksi komplikaatiot synnytyksessä ovat lisääntyneet elikkä se, että synnyttävät naiset ovat iäkkäämpiä ja ylipainoisempia kuin aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo kokemukset:
https://minamyossynnyttajana.fi/kokemukset/
Ahdistuin pelkästään lukiessa niitä.
Miksi naisen kipua vähätellään edelleen? Miksi naiselle saa tehdä mitä vain? Miksi potilaan itsemääräämisoikeutta ei kunnioiteta, kun potilas on nainen?
Minä olen sitä mieltä että alatiesynnytys on lähtökohtaisesti paras tapa synnyttää kun ei ole selkeitä esteitä alatiesynnytykselle ja lapsi on arvioitu normaalikokoiseksi, raskaus ei ole yliaikainen, äiti ei ole selkeästi ylipainoinen jne. Ns. normaaleista lähtökohdista.
Kuitenkin, olen vakaasti sitä mieltä että Suomessa tulisi saada sektio ilman pelko-diagnoosilla, sillä edellytyksellä että naiselle tehdään riskit selväksi. Jos nainen silti päättää että haluaa sektion riskit kuultuaan, silloin se tulisi hänelle antaa. Ilman minkäänlaista käännytystä. Näin esimerkiksi toimitaan nykyään Britanniassa ja sielläkään sektioiden määrät eivät räjähtäneet kun äideille annettiin vapaus valita.
Itse sain lapseni pelkosektiolla ja minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa. Minua kohdeltiin hyvin sekä en kokenut että minun olisi pitänyt taistella sektioni takia. Näin ei kuitenkaan kaikilla ole. Uskon että syy oli se että minulla on ennestään mt-diagnoosi ahdistuksen vuoksi, uskon että se auttoi minua tässä tilanteessa ja minua kohdeltiinkin paikoin silkkihansikkain.
Meistä ei aikuisena päälle päin näe kuka on syntynyt sektiolla, ketä ei ole imetetty ja ketä imetetty taaperoksi. Paljon olennaisempaa olisi se että äiti saisi viettää raskausaikansa rauhassa eikä stressata saako sektiota vai ei. Tämä ei edistä kenenkään hyvinvointia. Raskausaikainen stressi on huonoksi sikiölle mutta se myös vaikeuttaa tunnesiteen syntymistä lapseen, joka on tärkeää.
Tärkeää olisi taata jokaiselle mahdollisimman hyvä synnytyskokemus sekä edellytykset hyvälle kiintymyssuhteen syntymiselle, syntyi lapsi sitten luomusti, alateitse lääkittynä tai sitten sektiolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla joku närkästyi kun yksi kertoi myönteisistä synnytyskokemuksistaan, ei kuulu asiaan. Asiaan kuuluu nyt vain kertoa karmeimmat tarinat ja hirvitellä niitä. Sekä ajaa sektioagendaa olettaen, että se on täysi riskitön ja äidille ja vauvalle paras (tutkipa lääketieteellistä kirjallisuutta aiheesta, nykyään esim. mikrobiomi on noussut erittäin tärkeäksi tutkimusaiheeksi moninaisten vaikutustensa takia). OK noin, mutta minusta sektiota ilman lääketieteellistä syytä haluavat saisivat maksaa sektiolisää kustannuksista - nukutuslääkäri, kirugi jne. Kun noille nykysysteemissä ylenmäärin töitä oikeasti elämääpelastavissa leikkauksissa.
Ja perehdy sinä vauvan CP-vamman riskeihin alatiesynnytyksessä.
Yli 90% cp-vammaisuudesta johtuu ennenaikaisuudesta, kohdun tulehduksesta tai istukan toimintahäiriöitä. Tutkitusti 2% sikiöistä altistuu asfyksislle synnytyksen aikana ja vain 0,3%lla altistuminen on kohtalaista tai vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi jotkin hysteerikot vauhkoaa sektiosta. Alatiesynnytys on vauvalle ja itselle parempi ja toipuminen on nopeampaa. Ihmiset ovat omituisia ja biologiastaan vieraantuneita. Toki sektiolle on paikkansa kun on henget vaarassa, mutta kyllä minun mielestä elestä hysteerikot voi olla lisääntymättä ihan vapaasti. Tai maksaa itse yksityiselle sen turhan toimenpiteen.
En ymmärrä, miksi asiaan perehtymättömien pitää aina laukoa näitä tyhjänpäiväisiä faktoja tosina. Vauvalle turvallisin tapa on syntyä suunnitellulla sektiolla (Suunnitellulla eli Huom! Pieleen menneet alatiesynnytykset, jotka muuttuvat hätä tai kiireellisiksi leikkauksiksi eivät kuulu tähän kategoriaan). Normisynnytyksessä on lapselle paljon enemmän riskejä, kuin sektiossa.
Tutkimusten mukaan ei ole. https://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Si…
Tässä nostetaan kissa pöydälle siitä, miksi komplikaatiot synnytyksessä ovat lisääntyneet elikkä se, että synnyttävät naiset ovat iäkkäämpiä ja ylipainoisempia kuin aikaisemmin.
Tämä mutta siitä ei varmaankaa saa puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ovat herkempiä tulkinnoille kuin muut, kun tilanne on herkkä. Huomasin tämän jälleen, kun olin työkaverin kanssa koulutuksessa. Jouduimme poistumaan lentokenttää kohti hieman etuajassa ja luennoitsija veisteli tästä mielestäni hauskaa läppää, miten karkasimme paikalta. Nauratti. Työkaveri pui kuitenkin vielä seuraavalla viikolla sitä miten meitä oli nöyryytetty ja lytätty kaikkien edessä. Joka kierroksella kertomus paisui. Tuntui hämmentävältä.
Niin, minulla on takana yksi hyvä alatiesynnytys ja yksi hyvä sektio. Anestesialääkärillä oli hieman jänniä mielipiteitä, ja kaksi kätilöä kursi alapäätäni ilman puudutusta, mutta mitäpä niitä hautomaan. Uskon että oma asenne vaikuttaa näissä kertomuksissa todella paljon - tietenkin oikeat hoitovirheet pois lukien.
Vierailija kirjoitti:
Nuo kokemukset:
https://minamyossynnyttajana.fi/kokemukset/
Ahdistuin pelkästään lukiessa niitä.
Miksi naisen kipua vähätellään edelleen? Miksi naiselle saa tehdä mitä vain? Miksi potilaan itsemääräämisoikeutta ei kunnioiteta, kun potilas on nainen?
Ainahan sitä paasataan ettei synnyttäjä ole sairas ja kritisoidaan medikaalisoimista. Nytkö se synnyttäjä onkin mielestäsi potilas, joka vaatii hoitoa. Asia ei voi olla molemmin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy huonoihin synnytyskokemuksiin on se, että synnytykseen ladataan aivan liikaa odotuksia. Kuvitellaan, että se olisi "eheyttävä kokemus" jossa synnyttävä äiti synnytyslaulua laulaen ja altaassa loikoillen voi saavuttaa henkisen täyttymyksen. Sitten petytään raskaasti kun asiat eivät mene etukäteen laaditun suunnitelman mukaan.
Oikeasti synnytys on melko väkivaltainen tapahtuma itsessään ja "luonnollinen" äiti- ja lapsikuolleisuus on suurta. Nykylääketieteen keinoin kuolleisuus on saatu Suomessa minimoitua ja itse pidän sitä hyvänä asiana.
Kampanja on minusta liian provosoiva ja termin "synnytysväkivalta" lanseeraaminen osoittaa huonoa makua. Terveydenhoidossa, kuten muissakin palveluammateissa on toki syytä kiinnittää huomiota ystävälliseen ja huomaavaiseen käytökseen, mutta huono palvelu ei ole väkivaltaa. Myöskään potentiaalisesti äidin ja/tai lapsen hengen pelastavat operaatiot eivät ole väkivaltaa.
Voi herranjumala mitä kuraa. Suurin osa naisista haluaa synnyttää lapsensa niin, että
1. Lapsi ei kuole eikä vammaudu synnytyksessä
2. Äidille ei jää pitkäkestoisia vammoja ja vaivoja, jotka tuhoavat naisen mahdollisuuden nauttia seksuaalisuudesta ja sitä myötä myös pilaa parisuhteen. Lisäksi ei haluta pidätysongelmia tai muita fyysisiä haittoja, jotka estävät normaalin elämän.
3. Että äidiä kohdellaan asiallisesti, kunnioittavasti ja kuin ihmistä. Ajat ovat muuttuneet eikä Suomessakaan enää sellainen viisastelija mentaliteetti mene läpi.
Huomaa hyvin,kuinka tuossa Ylenkin artikkelissa join asiantuntija viisastelee, että kyllä se kipu kuule jatkossakin on osa synnytystä, Ei kai? Luuleeko tämä nainen todella, että nykyajan koulutettu nainen ei tätä tiedä ja ymmärrä? Ongelmana on juuri nuo naiset, jotka päästävät tällaisia aivopieruja ja ottavat tuollaisen ylimielisen asenteen, kieltäytyvät ymmärtämästä koko ongelmaa.
Kyseessä on väkivaltaa, kun toisen kehosta määrätään ilman mitään järkevää syytä ja ilman sen ihmisen suostumusta tai edes tiedottamista. Sitä on turha kaunistella ja asiasta todellakin pitää puhua sen oikealla nimellä.
Vierailija kirjoitti:
En väitä, etteikö varmasti joka ammattiryhmästä löytyisi niitä, jotka osaavat olla töykeitä ja varmasti välillä synnyttäjä jää huomiotta tai kätilöllä on huono päivä...
Mutta toisaalta kun mietitään kuinka herkkä tilanne synnytys naiselle on, niin kuinkahan moni näistä valituksista on liioiteltuja. Asioista on ehkä kerrottu, mutta synnyttäjältä asia on mennyt ohi tai jäänyt ymmärtämättä. Tai sitten on vaikka suunniteltu omaa synnytystä turhan paljon ja tarkkaan ja kun se ei menekään niin kuin itse toivoisi petytään. Ja puretaan kiukku muihin ja etsitään se syyllinen vaikka tikun kanssa.
Minun puolestani kiitos kaikille kätilöille ja lääkäreille hienosta työstä!
No mutta siinähän se tuli. Synnyttävä nainen on luonnon järjestämillä herkillä mielin synnyttämässä äärettömällä tuskalla ja siinä on läsnä ilkeä, tiuskiva, kipua vähättelevä. naisen itsemääräämisoikeutta vähättelevä ns synnytyksen ammattilainen joka tietåä mikä merkitys naisen mielentilalla sillä tunteeko hän olevansa turvassa on koko synnytyksen edistymiselle ja onnistumiselle sekä lapsen hyvinvoinnille ja sille millaiseksi äidiksi nainen itsensä kokee synnytyksen jälkeen eli millainen on lapselleen. Mutta noista huolimatta tuo henkilö on valmis tekemään mitä vain vastoin parempaa tietoa ja pilaamaan niin naisen elämän ainutlaatuisen retken uuteen elämään. Nämä aiheuttavat myös lisää toimenpiteitå synnytyksiin.
Kukaan ei keksi eikä liioittele asioita päinvastoin ja siitå huolimatta joku näkee asiakseen vähätellä oikeiden ihmisten oikeita kipeitå musertavia kokemuksia.
Ja ei, niitå toimenpiteitä ei kerrota etukäteen. Naista käsitellään niinkuin elotonta lihamöykkyä jota voi murjoa miten lystää ja vielä tiuskia 'turhaan'valittavalle naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat herkempiä tulkinnoille kuin muut, kun tilanne on herkkä. Huomasin tämän jälleen, kun olin työkaverin kanssa koulutuksessa. Jouduimme poistumaan lentokenttää kohti hieman etuajassa ja luennoitsija veisteli tästä mielestäni hauskaa läppää, miten karkasimme paikalta. Nauratti. Työkaveri pui kuitenkin vielä seuraavalla viikolla sitä miten meitä oli nöyryytetty ja lytätty kaikkien edessä. Joka kierroksella kertomus paisui. Tuntui hämmentävältä.
Niin, minulla on takana yksi hyvä alatiesynnytys ja yksi hyvä sektio. Anestesialääkärillä oli hieman jänniä mielipiteitä, ja kaksi kätilöä kursi alapäätäni ilman puudutusta, mutta mitäpä niitä hautomaan. Uskon että oma asenne vaikuttaa näissä kertomuksissa todella paljon - tietenkin oikeat hoitovirheet pois lukien.
Tämä asenne juttu on niin totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla joku närkästyi kun yksi kertoi myönteisistä synnytyskokemuksistaan, ei kuulu asiaan. Asiaan kuuluu nyt vain kertoa karmeimmat tarinat ja hirvitellä niitä. Sekä ajaa sektioagendaa olettaen, että se on täysi riskitön ja äidille ja vauvalle paras (tutkipa lääketieteellistä kirjallisuutta aiheesta, nykyään esim. mikrobiomi on noussut erittäin tärkeäksi tutkimusaiheeksi moninaisten vaikutustensa takia). OK noin, mutta minusta sektiota ilman lääketieteellistä syytä haluavat saisivat maksaa sektiolisää kustannuksista - nukutuslääkäri, kirugi jne. Kun noille nykysysteemissä ylenmäärin töitä oikeasti elämääpelastavissa leikkauksissa.
Ja perehdy sinä vauvan CP-vamman riskeihin alatiesynnytyksessä.
Tässä uutta tietoa cp vammasta
https://www.terve.fi/artikkelit/42564-uutta-tietoa-cp-oireyhtyman-synny…
Ei syy välttämättä ole aina synnytyksestä johtuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En väitä, etteikö varmasti joka ammattiryhmästä löytyisi niitä, jotka osaavat olla töykeitä ja varmasti välillä synnyttäjä jää huomiotta tai kätilöllä on huono päivä...
Mutta toisaalta kun mietitään kuinka herkkä tilanne synnytys naiselle on, niin kuinkahan moni näistä valituksista on liioiteltuja. Asioista on ehkä kerrottu, mutta synnyttäjältä asia on mennyt ohi tai jäänyt ymmärtämättä. Tai sitten on vaikka suunniteltu omaa synnytystä turhan paljon ja tarkkaan ja kun se ei menekään niin kuin itse toivoisi petytään. Ja puretaan kiukku muihin ja etsitään se syyllinen vaikka tikun kanssa.
Minun puolestani kiitos kaikille kätilöille ja lääkäreille hienosta työstä!
No mutta siinähän se tuli. Synnyttävä nainen on luonnon järjestämillä herkillä mielin synnyttämässä äärettömällä tuskalla ja siinä on läsnä ilkeä, tiuskiva, kipua vähättelevä. naisen itsemääräämisoikeutta vähättelevä ns synnytyksen ammattilainen joka tietåä mikä merkitys naisen mielentilalla sillä tunteeko hän olevansa turvassa on koko synnytyksen edistymiselle ja onnistumiselle sekä lapsen hyvinvoinnille ja sille millaiseksi äidiksi nainen itsensä kokee synnytyksen jälkeen eli millainen on lapselleen. Mutta noista huolimatta tuo henkilö on valmis tekemään mitä vain vastoin parempaa tietoa ja pilaamaan niin naisen elämän ainutlaatuisen retken uuteen elämään. Nämä aiheuttavat myös lisää toimenpiteitå synnytyksiin.
Kukaan ei keksi eikä liioittele asioita päinvastoin ja siitå huolimatta joku näkee asiakseen vähätellä oikeiden ihmisten oikeita kipeitå musertavia kokemuksia.
Ja ei, niitå toimenpiteitä ei kerrota etukäteen. Naista käsitellään niinkuin elotonta lihamöykkyä jota voi murjoa miten lystää ja vielä tiuskia 'turhaan'valittavalle naiselle.
Ehkä tapahtumaa ei kannattaisi nähdä "naisen elämän ainutlaatuisena retkenä". Ne turhat odotukset sitten aiheuttavat pettymyksiä. Se on yksi hemmetin kipeä päivä ihmiselämässä ja sen jälkeen seuraa tuhansia päiviä vanhemmuutta.
Elämme kummallisia aikoja, synnytys on helvetistä, pikkulapsiaika on helvetistä.. Mitähän seuraavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta! Internetin ihmeellinen maailma on paljastanut minulle vaikka mitä raskaudesta, synnytyksestä ja vanhemmuudesta, mitä en itse ikinä olisi osannut kuvitella tai mistä en olisi osannut etsiä tietoa siihen sattumalta törmäämättä, kun sitä todella yritetään jopa pimittää. Kiitän suuresti kaikkia teitä, jotka jaatte tietoa ja kerrotte kokemuksianne, ja annatte siten muille mahdollisuuden tehdä päätöksensä mahdollisimman laajan kuvan pohjalta.
Ja hei, iltalööppien kommenttiosioihin ei kannata edes mennä. Siellä kirjoittelee aina heikkolahjaisimmat ja pahimmat s'vinistit!
Täältäkään sinä et asiallista tosiasioihin perustuvaa tietoa saa. Jokaista oman elämänsä kokemusasiantuntijaa kohti on kymmeniä tyytyväisiä synnyttäjä, joilla kokemus on pääasiassa myönteinen vaikka joitain komplikaatioitakin olisi tullut. Myönteiset kokemukset eivät tässäkään keskustelussa saa samaa painoarvoa kuin muutamat henkilökohtaiset kauhukertomukset.
Myönteiset ovatkin se perus, jonka kaikki tietävät. "Synnytys sattuu kyllä, mutta kaikki kipu ja paha unohtuu, kun saat terveen lapsesi rinnallesi, rakastut siihen välittömästi ja äitiys on suurin ja hienoin asia maan päällä iankaikkisesti." Noinhan minäkin luulin, ellei ystävälliset av-sisaret olisivat valaisseet näistä ja monista muista mahdollisista puolista alkaen esimerkiksi siitä, että rakkautta lapseen ei välttämättä heti sytykään, baby blues ja synnytyksen jälkeinen masennus ovat yleisiä, monille jää synnytyksestä henkisiä ja fyysisiä vaurioita, useilla miehillä on jokin piirre joka saa heidät taantumaan lapsiksi lasten saamisen myötä, jolloin naisen rooli ei vielä tänä päivänäkään ole tasa-arvoinen...
Höpö höpö. Suurin osa synnytyksestä sujuu hyvin. Esim pahoja kolmannen ja neljännen asteen repeämiä tulee 1,1% alateitse synnyttäneistä. 27% sektiolla synnyttäneistä tulee vähintään yksi komplikaatio. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/synnytystapa-vaikuttaa-ai…
Herää vaan kysymys, mitkä motiivit sinullakin on levittää väärää tietoa.?
Niin? Tuon kirjoittaja ei väittänytkään että suurin osa naisista repeää perään saakka. Aika monta naista mahtuu niihin "harvinaisiin". Sinun kaltaisten motiivit yrittää hiljentää nämä naiset tiedetään. Se on se sama motiivi, mikä täälläkin on tuotu esiin: Kehutaan ja hehkutetaan omaa synnytystä, ja kun toinen kertoo omasta karusta, niin sitten vasta paljastetaan totuus että hirveää se olikin. Halutaan saada muutkin tekemään samat virheet. Onneksi kaikki eivät toimi niin etkä pysty hiljentämään näitä naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta! Internetin ihmeellinen maailma on paljastanut minulle vaikka mitä raskaudesta, synnytyksestä ja vanhemmuudesta, mitä en itse ikinä olisi osannut kuvitella tai mistä en olisi osannut etsiä tietoa siihen sattumalta törmäämättä, kun sitä todella yritetään jopa pimittää. Kiitän suuresti kaikkia teitä, jotka jaatte tietoa ja kerrotte kokemuksianne, ja annatte siten muille mahdollisuuden tehdä päätöksensä mahdollisimman laajan kuvan pohjalta.
Ja hei, iltalööppien kommenttiosioihin ei kannata edes mennä. Siellä kirjoittelee aina heikkolahjaisimmat ja pahimmat s'vinistit!
Täältäkään sinä et asiallista tosiasioihin perustuvaa tietoa saa. Jokaista oman elämänsä kokemusasiantuntijaa kohti on kymmeniä tyytyväisiä synnyttäjä, joilla kokemus on pääasiassa myönteinen vaikka joitain komplikaatioitakin olisi tullut. Myönteiset kokemukset eivät tässäkään keskustelussa saa samaa painoarvoa kuin muutamat henkilökohtaiset kauhukertomukset.
Myönteiset ovatkin se perus, jonka kaikki tietävät. "Synnytys sattuu kyllä, mutta kaikki kipu ja paha unohtuu, kun saat terveen lapsesi rinnallesi, rakastut siihen välittömästi ja äitiys on suurin ja hienoin asia maan päällä iankaikkisesti." Noinhan minäkin luulin, ellei ystävälliset av-sisaret olisivat valaisseet näistä ja monista muista mahdollisista puolista alkaen esimerkiksi siitä, että rakkautta lapseen ei välttämättä heti sytykään, baby blues ja synnytyksen jälkeinen masennus ovat yleisiä, monille jää synnytyksestä henkisiä ja fyysisiä vaurioita, useilla miehillä on jokin piirre joka saa heidät taantumaan lapsiksi lasten saamisen myötä, jolloin naisen rooli ei vielä tänä päivänäkään ole tasa-arvoinen...
Höpö höpö. Suurin osa synnytyksestä sujuu hyvin. Esim pahoja kolmannen ja neljännen asteen repeämiä tulee 1,1% alateitse synnyttäneistä. 27% sektiolla synnyttäneistä tulee vähintään yksi komplikaatio. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/synnytystapa-vaikuttaa-ai…
Herää vaan kysymys, mitkä motiivit sinullakin on levittää väärää tietoa.?
Tiesitkö, että synnytyksistä tilastoidaan vain karmeimmat tapaukset. Esimerkiksi oma 28 tikkiä vaatinut käytännössä kahtiahalkaistu alapääni ei ollut edes repeämä, se oli synnytyskertomuksen mukaan "pieni haavauma". Tilastoidussa tapauksessa peräsuolen sulkijalihas repeää niin pahasti, että sitä ei voi enää korjata. Mieti vähän - joka 100. synnytys aiheuttaa sen, että virtsa ja uloste tulevat omia aikojaan. Joku 3-4 vuotta kestävä virtsankarkailu ei ole edes tilastoinnin arvoinen tieto.
Ennen oli ehka 'puhumaton saanto' ettei synnytyksen vaikeudesta toitotettu synnyttamattomille tai yleensa kenellekaan. Ei se niin kiva tapahtuma ole, varmaan edes niille joilla on 'helppo' synnytys. Itse muistan kun soitin aidilleni synnytyksen jalkeen ja han kysyi, etta oliko aivan kaameeta? No oli, mutta hengissa selvittiin. Ja oli se tosiaan niin kaameeta (en mene yksityiskohtiin), etta 'en unohtanut heti kun sain vauvan syliin', enka halunnut tapahtumaa toistaa eli lapsiluku jai yhteen. Toisaalta, olen ajatellut etta nykyisen liikakansoituksen aikaaan, on aika itsekasta tehda useampi kuin yksi lapsi. Kiinan yhden lapsen politiikka on ihan jee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään ihme, että naisia on perinteisesti niin vähän johtajina. Moni nainen on naiselle susi ja tämä keskustelu todistaa väitteen oikeaksi.
En ole feministi siksi, etten pidä konservatiivisella tavalla ajattelevista naisista enkä siis pelkän naiseuden perusteella arvosta tai kannata ketään. Nämä konservatiiviset naiset ovat niitä perinteiden, luonnollisuuden ja "ikiaikaisen kokemuksen" puolestapuhujia ja päiväysvanhoine ajatuksineen yksi syy siihen, etteivät tämän päivän naiset halua lisääntyä. Nämä vanhoilliset naiset ansaitsevat minusta toiset tuomitsevine asenteineen unohtua tulevaisuudessa pissavaippojensa sekä makuuhaavoinensa kanssa hoivakodin uumeniin.
Sukupuoliroolinsa kahleista vapaat naiset ovat niitä, joita arvostan. Naisellisuus ei ole kiinni siitä, pitääkö alatiesynnytystä ainoana oikeana tapana vaan naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia.
"naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia" ok? Eli miehuus vastakohtana poissulkee tuon vai mitä v*ttua horiset? Kyllä - avoimuus oppia uutta ja pyrkimys ymmärtää toists ovat hienoja arvoja, mutta mitä hiton tekemistä sillä on "naiseuden" kanssa? "Siskot voimaantukaa!" Niinkö?
Ja nekö naiset, jotka uskovat, että alalle sopimatonta henkilökuntaa ei saada alalta pois mesoamalla omia synnytystraumoja somessa, eivät sitten ole vapautuneet riittävästi sukupuoliroolistaan? Kai sitä saa pyrkiä synnyttämään tilastollisesti turvallisimmin ja terveellisimmin (alateitse) ja perustella tämänkin vaihtoehdon puolesta? Vaikka vastassa voi olla sadistikätilö jos käy huono tuuri.
Mikä pakko sinun on tulla vetämään tästä jotain syväanalyysia meidänlaistemme naisten persoonasta ja elämänarvoista? Osaatko avata?
Naiset kertovat karmeita kokemuksistaan synnytyksiin liittyen ja sitten tulee aina paikalle nämä hysyttelijät ja vähättelijät, joille nämä kokemuksiensa kertojat ovat pelkkiä "mesoajia".
Tässä ketjussa moni traumaattisen kokemuksen läpikäynyt nainen on nyt luokiteltu ainakin mt-ongelmaiseksi, liiottelijaksi, mesoajaksi ja valittajaksi.
Olisi tosiaan mielenkiintoista nähdä, olisko tilanne sairaalassa tämä, jos kyseessä olisi miehet? Vaihtamassa leikkauksen jälkeen osastolla verisiä lakanoitaan, hoitjan pilkatessa vieressä.
Miksi nämä "trauman" kokeneet ihmiset mesovat täällä netissä eikä palautetta ole annettu suoraan sinne minne se kuuluisi? Miksi trauman kokeneet eivät ole hakeneet edes sitä keskusteluapua, mikä olisi tarjolla? Uskottavuus kyllä menee siihen, että aikojen päästä sitten anonyymisti möyhötetään.
Mutta miksi sinun on kutsuttava heitä mesoajiksi, vaikka he ihan asiallisesti kertovat anonyymisti eräällä Suomen suosituimalla keskustelupalstalla traumaattisista kokemuksistaan? Mitä jos pitäisit huolta ihan siitä oman palautteen antamisesta juuri siihen instanssiin, jonne sinä haluat sitä antaa ja antaisit muiden ihan itse päättää miten he haluavat tätä asiaa käsitellä tällä hetkellä?
Jos sinusta voi olla uskottava vain ja ainoastaan toimimalla sillä sinun mielestäsi oikealla ja kannattavalla ja hyödyllisellä tavalla, niin sille me muut emme voi mitään. Minä en tarvitse jotain virallista kantelua ja tuomiota uskoakseni, että nämä tässä ketjussa tapahtuneet asiat ovat todellisia.
Tässä ketjussa esitetyt kertomukset ovat nimenomaan sitä. Eli vain kertomuksia ja sitäkin omasta mutu- näkökulmasta. Jää täysin epäselväksi se, mikä tilanne siellä synnytyksessä on ollut ja miksi hoitohenkilökunta on toiminut niinkuin on toiminut. Osa tarinoista on 20-30 vuotta vanhoja, joten ne eivät ole relevantteja nykyajan hoitokäytänteiden kannalta.
Kenen kokemuksia ne synnytyskokemukset pitäisi olla? Kyllä, nämä ovat kertomuksia. mitä niiden pitäisi olla? Vai #hyshys?
Kätilönkö pitäisi kertoa kuinka synnyttäjän piti lähes pyörtyneenä vaihtaa lakanoita? Tai kuinka pidettiin nälässä? Tai kuinka tiuskitaan ja heitellään asiattomia vitsejä? Siihen on syynsä miksei näistä asioista ole aiemmin liiemmin puhuttu.
Nämä kertomukset eivät ole mesoamista, vaikka selkeästi sinun intresseissä on saada nämä kertojat näyttämään mesoajilta. Eikä kukaan ole määritellyt etteikö omat karmeat synnytyskokemukset voi olla kymmenien vuosien takaa jopa tai päättänyt ettei niistä siksi saa puhua. Ketju kertoo omista karmeista synnytyskokemuksista, ei siitä millainen joku tämän päivän synnytyssairaala on tänään.
jos kätilöt ja hoitajat haluavat, niin he voivat vapaasti (tosin he pakosta) anonyymisti kertoa kokemuksiaan ja syitä käytökselleen.
Tässä ei ole tarkoitus kerätä kauheimpia synnytyskokemukset viimeisen viidenkymmenen vuoden ajalta vaan parantaa sitä NYKYTILANNETTA. Miten ajattelet näiden randomien aknekdoottien sitä muuttavan? Suurin osa synnytyksestä sujuu kuitenkin kaikkien kannalta hyvin.
Kyllä, tämän ketjun tarkoitus on kerätä synnytyskokemuksia ja kuulla mitä muille on tapahtunut.
Sinä olet ihan itse keksinyt, että tämän ketjun tarkoitus on ainoastaan parantaa nykytilannetta. Koska todennäköisesti kaikki mitä tehdään tulee pitää sinusta jotenkin olla hyödynnettävissä ja kannattavaa tai tuoda muutosta.
Minulle on yksi ja sama mitä muuttavat, (minulle riittää ihan vaan ihmisen halu kertoa muille jotain syyksi miksi ketju on olemassa)ja niin se vaikuttaa olevan sinullekin, koska et haluaisi, että näitä asioita kerrottaisiin muille. Tai sitten oletan, että kuvittelet ääneen sanomisten pahentavan synnyttävien tilannetta. Koska jos ajattelisit asioiden parantuvan, et hyöty ajattelusi mukaan vastustaisi näitä kertomuksia.
Minä ajattelen, että tämä ketju on hyvä ihan vaan, koska se antaa ihmisille mahdollisuuden avautua asiasta, josta he haluavat avautua, (koska eihän he muuten sitä tekisi, jos he eivät halua puhua näistä kokemuksista). Sinä nyt jostain ihme syystä haluat tukkia ihmisten suut, vetoamalla milloin mihin hyödyttömyys ja turhaan muutos hakemiseen.
Se nyt vielä puuttuisi ettei suurin osa synnytyksistä sujuisi hyvin. Ei Suomi nyt mikään kehitysmaa ole, jossa voidaan ajatella, että riittää kunhan 75% synnytyksistä menee edes sinnepäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En väitä, etteikö varmasti joka ammattiryhmästä löytyisi niitä, jotka osaavat olla töykeitä ja varmasti välillä synnyttäjä jää huomiotta tai kätilöllä on huono päivä...
Mutta toisaalta kun mietitään kuinka herkkä tilanne synnytys naiselle on, niin kuinkahan moni näistä valituksista on liioiteltuja. Asioista on ehkä kerrottu, mutta synnyttäjältä asia on mennyt ohi tai jäänyt ymmärtämättä. Tai sitten on vaikka suunniteltu omaa synnytystä turhan paljon ja tarkkaan ja kun se ei menekään niin kuin itse toivoisi petytään. Ja puretaan kiukku muihin ja etsitään se syyllinen vaikka tikun kanssa.
Minun puolestani kiitos kaikille kätilöille ja lääkäreille hienosta työstä!
No mutta siinähän se tuli. Synnyttävä nainen on luonnon järjestämillä herkillä mielin synnyttämässä äärettömällä tuskalla ja siinä on läsnä ilkeä, tiuskiva, kipua vähättelevä. naisen itsemääräämisoikeutta vähättelevä ns synnytyksen ammattilainen joka tietåä mikä merkitys naisen mielentilalla sillä tunteeko hän olevansa turvassa on koko synnytyksen edistymiselle ja onnistumiselle sekä lapsen hyvinvoinnille ja sille millaiseksi äidiksi nainen itsensä kokee synnytyksen jälkeen eli millainen on lapselleen. Mutta noista huolimatta tuo henkilö on valmis tekemään mitä vain vastoin parempaa tietoa ja pilaamaan niin naisen elämän ainutlaatuisen retken uuteen elämään. Nämä aiheuttavat myös lisää toimenpiteitå synnytyksiin.
Kukaan ei keksi eikä liioittele asioita päinvastoin ja siitå huolimatta joku näkee asiakseen vähätellä oikeiden ihmisten oikeita kipeitå musertavia kokemuksia.
Ja ei, niitå toimenpiteitä ei kerrota etukäteen. Naista käsitellään niinkuin elotonta lihamöykkyä jota voi murjoa miten lystää ja vielä tiuskia 'turhaan'valittavalle naiselle.
Ihme paasausta. Ikävää jos synnytyksesi eivät ole menneet mielesi mukaan. Suurimmalla osalla kuitenkin kokemus on asiallinen ja positiivinen. Toimenpiteet ja niiden tarkoitus on kerrottu ja äitiä on kuunneltu. Etukäteen on voinut antaa sen synnytyssuunitelman jossa kertoo esim toiveet ponnistus asennosta yms. Sikiön tilanteen niin salliessa niitä toiveita myös toteutetaan. Kukaanhan ei mahda sille mitään, että aina kaikki ei mene kuin on suunniteltu ja tähän tulisi sen synnyttäjänkin henkisesti varautua. Ainakin itse olen aina saanut hyvää kohtelua myös synnytyssalissa ja osastolla.
Jos Suomessa halutaan nostaa syntyvyyttä, synnyttäjien kohteluun pitää panostaa. Ei tämän päivän koulutettu ihminen halua tieten tahtoen ottaa riskiä pilalle menneestä alapäästä. Yksi sadasta synnyttäjästäkin on jo paljon ja pidän seuraukseen suhteutettuna riskiä niin isona, etten ikipäivänä synnyttäisi alakautta.
Tälläkin palstalla on niin paljon aivan käsittämättömän vanhoillista ajattelua. Olen itse riskit mielessäni punninnut ja omalla kohdallani olen päätynyt lapsettomuuden olevan varmin vaihtoehto. En halua vääntää julkisen terveydenhuollon kanssa omaan kehooni liittyvästä asiasta enkä halua joutua karjakkomaisen kätilön uhriksi. Toivoisin todella, että Suomeen tulisi yksityinen synnytyssairaala, jossa voisi sektion ostaa ihan omalla rahalla.
Kehottaisin menemään Minä myös synnyttäjänä -facebook sivulle ja nettisivulle lukemaan "muutamia" henkilökohtaisia kertomuksia. Yksikin näistä kokemuksista on liikaa.