Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin viikon ja en itse vaihtanut lakanaa enkä nähnyt oliko vaihdettu. Oli sektio niin alapää ei vuotanut.

Tämä, että vastasynnyttänyt äiti joutuu vaihtamaan lakanoitaan sairaalassa on jotenkin aivan käsittämätöntä. Luulen, että vain Suomessa voi olla näin, että vertavuotava äiti vaihtaa lakanoitaan. Kaikkialla muualla maailmassa joko sairaalan henkilökunta tai ainakin sukulaiset  hoitaisivat tuon.

Miksi me oikeasti maksamme näille sairaalassa töissä oleville palkkaa? Siksi, että voivat käyttöää aikansa puhelimessa, jotta voivat jankuttaa, että älä vaan tule tänne sairaalaan? Että voivat ilkeillä ja nöyryyttää? Että voivat viedä asiat niin viimetipalle, että naiset ja lapset vammautuvat? Että, voivat pihtailla puudutusaineita ja kivunlievitystä?

Kolme kertaa olen ollut synnyttämässä ja kertaakaan en ole joutunut lakanoita vaihtamaan. Lisäksi on myös ateriat tuotu sänkyyn silloin kun en ole pystynyt itse menemään syömään. Kiinnostaisi kyllä missä ja milloin nämä petaamiskokemukset ovat tapahtuneet.

Espoon Jorvi 93 ja 96 piti itse pedata. T kipeä sektioäiti

Synnytin Jorvissa, ja en voi kokemusta mitenkään kehua. Ensin pidettiin tollona, kun tulin ilmoittautumaan, sitten käännettiin takkia lennossa ja huomattiin että lapsivedet tosiaan olivat menneet ja synnytys alkanut. Koska synnytys kesti pitkään, minua pidettiin huonona synnyttäjänä. Kätilöt ja harjoittelijat vaihtuivat lennossa, kukaan ei piitannut mistään. Kun vihdoin sain tuserrettua lapsen ulos, kävelin synnyttäneiden osastolle ja ihmettelin, että en saanut pissaa tulemaan. Virtsarakko oli venynyt niin paljon synnytyksen kestäessä eikä kukaan kätilöistä ollut kartalla, milloin olin viimeksi pissannut, että sain itse pyytää katetroinnin ja rakko jäi vuosiksi ihan sököksi. Mitään ohjeita en saanut.

Minulle jäi vähän arvoitukseksi, että missä se suomalaisten kätilöiden korkea työmoraali ja ammattitaito oikein olivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oletteko jotkut sitä mieltä oikeasti että pitäisi ottaa puudutteet vaikka ette saisi imettää vauvaanne moneen päivään?

Uskomatonta!:D

Miksi levität valheita noin fanaattisesti? "Moneen päivään", just. Eiköhän se yksi vrk riittäisi. 

En ole tuo äskeinen (usko tai älä, meitä on useampia) ja koen että tuo ensimmäinen vuorokausi vauvan kanssa oli todella arvokas. Paljon arvokkaampi kuin ompelun mahdollinen parempi kivunlievitys. Hormonicocktail itsessään toi levollisen olon, kun rakastuttiin toisiimme vauvan kanssa.

Kaikille tällainen kokemus ei suinkaan ole mahdollinen. Jos vauva tai äiti on huonossa kunnossa, ei varhaiseen vuorovaikutukseen ole mahdollisuutta. Se on sitten vain hyväksyttävä. Mutta en ymmärrä, miksi joku luopuisi ensi hetkistä vauvan kanssa ja kävisi mieluummin anestesiassa tikattavana, jos ei ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä, oikeastiko naisten värkkejä ja peräaukkoja ommellaan ILMAN PUUDUTUSTA??!! Voisi kuvitella olevan sallittua ja yleistä joissain naisten sil-po-mis-ta harrastavissa maissa, mutta että meillä Suomessa?!?!

Vai vaikuttaako synnytykseen annetut kipulääkkeet vielä, ja siksi uutta puudutusta ei tikkaamiseen tarvita?

Ei, vaan puudutus EI TOIMINUT. Oli tämän ko. äidin KOKEMUS. Puudutettiin kyllä. Tämän jälkeen hän aloitti potkimisen.

Se ei useinkaan toimi juuri siksi, että on jo verenvuodon vuoksi shokki ja kudokset ovat mahdollisesti silppuna, joten puudutetta ei saada pistettyä optimaaliselle alueelle tai se ei kulkeudu sinne erilaisista anatomisista syistä johtuen.

Eikö tässä tilanteessa pitäisi laittaa epiduraali, spinaali tai nukutus?

Tuo oli jo minulle aivan uutta, että mummon ja äidin tulisi valistaa tyttäriään kertomalla kauheuksia, ettei tytär vaan hankkisi lapsia. Kun se synnytys on joka kerta aivan erilainen tyttärellä tai äidillä. On se lapsettomuus sitten osittain vastuun pelkoakin.  Jokainen meistä on syntynyt jotenkin, nykyään ei joudu kokemaan mitään kipuja, silloin saattaa pelätä etukäteen liikaa, vaikka meillä hoidetaan synnytykset oikein hyvin. Pitäisi kertoa, että niitä ihan kivuttomiakin synnytyksiä. Minun kokemukset ovat kivuttomia alatiesynnytyksiä, syy voisi olla kilpatanssitausta ja nuoruus. Olen kuullut että esim. Belgiassa voi synnyttää alatetse kipuhorteessa kivuttomasti. Mitä lie sitten antavat äidille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, että naisia on perinteisesti niin vähän johtajina. Moni nainen on naiselle susi ja tämä keskustelu todistaa väitteen oikeaksi.

En ole feministi siksi, etten pidä konservatiivisella tavalla ajattelevista naisista enkä siis pelkän naiseuden perusteella arvosta tai kannata ketään. Nämä konservatiiviset naiset ovat niitä perinteiden, luonnollisuuden ja "ikiaikaisen kokemuksen" puolestapuhujia ja päiväysvanhoine ajatuksineen yksi syy siihen, etteivät tämän päivän naiset halua lisääntyä. Nämä vanhoilliset naiset ansaitsevat minusta toiset tuomitsevine asenteineen unohtua tulevaisuudessa pissavaippojensa sekä makuuhaavoinensa kanssa hoivakodin uumeniin.

Sukupuoliroolinsa kahleista vapaat naiset ovat niitä, joita arvostan. Naisellisuus ei ole kiinni siitä, pitääkö alatiesynnytystä ainoana oikeana tapana vaan naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia.

"naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia" ok? Eli miehuus vastakohtana poissulkee tuon vai mitä v*ttua horiset? Kyllä - avoimuus oppia uutta ja pyrkimys ymmärtää toists ovat hienoja arvoja, mutta mitä hiton tekemistä sillä on "naiseuden" kanssa? "Siskot voimaantukaa!" Niinkö?

Ja nekö naiset, jotka uskovat, että alalle sopimatonta henkilökuntaa ei saada alalta pois mesoamalla omia synnytystraumoja somessa, eivät sitten ole vapautuneet riittävästi sukupuoliroolistaan? Kai sitä saa pyrkiä synnyttämään tilastollisesti turvallisimmin ja terveellisimmin (alateitse) ja perustella tämänkin vaihtoehdon puolesta? Vaikka vastassa voi olla sadistikätilö jos käy huono tuuri.

Mikä pakko sinun on tulla vetämään tästä jotain syväanalyysia meidänlaistemme naisten persoonasta ja elämänarvoista? Osaatko avata?

Naiset kertovat karmeita kokemuksistaan synnytyksiin liittyen ja sitten tulee aina paikalle nämä hysyttelijät ja vähättelijät, joille nämä kokemuksiensa kertojat ovat pelkkiä "mesoajia".

Tässä ketjussa moni traumaattisen kokemuksen läpikäynyt nainen on nyt luokiteltu ainakin mt-ongelmaiseksi, liiottelijaksi, mesoajaksi ja valittajaksi.

Olisi tosiaan mielenkiintoista nähdä, olisko tilanne sairaalassa tämä, jos kyseessä olisi miehet? Vaihtamassa leikkauksen jälkeen osastolla verisiä lakanoitaan, hoitjan pilkatessa vieressä.

Miksi nämä "trauman" kokeneet ihmiset mesovat täällä netissä eikä palautetta ole annettu suoraan sinne minne se kuuluisi? Miksi trauman kokeneet eivät ole hakeneet edes sitä keskusteluapua, mikä olisi tarjolla? Uskottavuus kyllä menee siihen, että aikojen päästä sitten anonyymisti möyhötetään.

No kun sitä keskusteluapua ei välttämättä saa. Mitä hyötyä siitä on, että joku lukee synnytyskertomusta ja sanoo, että onhan tuo pitkä synnytys, mutta lapsi syntyi terveenä. Ei siihen kirjoiteta, miltä synnyttäjästä on tuntunut ja millaista kohtelua hän on saanut. Siinä voi lukea myös paikkansa pitämättömiä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä, oikeastiko naisten värkkejä ja peräaukkoja ommellaan ILMAN PUUDUTUSTA??!! Voisi kuvitella olevan sallittua ja yleistä joissain naisten sil-po-mis-ta harrastavissa maissa, mutta että meillä Suomessa?!?!

Vai vaikuttaako synnytykseen annetut kipulääkkeet vielä, ja siksi uutta puudutusta ei tikkaamiseen tarvita?

Ei, vaan puudutus EI TOIMINUT. Oli tämän ko. äidin KOKEMUS. Puudutettiin kyllä. Tämän jälkeen hän aloitti potkimisen.

Se ei useinkaan toimi juuri siksi, että on jo verenvuodon vuoksi shokki ja kudokset ovat mahdollisesti silppuna, joten puudutetta ei saada pistettyä optimaaliselle alueelle tai se ei kulkeudu sinne erilaisista anatomisista syistä johtuen.

En tiedä miltä tuo alapään puuduttaminen tuntuisi ja mitä aineita siihen käytettäisiin. Mutta jos miettii miten ikävällä esim hammaslääkärissä puudutus tuntuu kun se aine työnnetään kudoksiin ja miten turvoksissa ne kudokset on sen jälkeen tuntikausia niin enpä haluaisi sitä emättimen ympäristössä kokea. Kahdesti on minua tilattu ja toisella kertaa olin pahasti revennyt. En kyllä tuntenut yhtään mitään kipua siitä kasaankursimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, että naisia on perinteisesti niin vähän johtajina. Moni nainen on naiselle susi ja tämä keskustelu todistaa väitteen oikeaksi.

En ole feministi siksi, etten pidä konservatiivisella tavalla ajattelevista naisista enkä siis pelkän naiseuden perusteella arvosta tai kannata ketään. Nämä konservatiiviset naiset ovat niitä perinteiden, luonnollisuuden ja "ikiaikaisen kokemuksen" puolestapuhujia ja päiväysvanhoine ajatuksineen yksi syy siihen, etteivät tämän päivän naiset halua lisääntyä. Nämä vanhoilliset naiset ansaitsevat minusta toiset tuomitsevine asenteineen unohtua tulevaisuudessa pissavaippojensa sekä makuuhaavoinensa kanssa hoivakodin uumeniin.

Sukupuoliroolinsa kahleista vapaat naiset ovat niitä, joita arvostan. Naisellisuus ei ole kiinni siitä, pitääkö alatiesynnytystä ainoana oikeana tapana vaan naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia.

"naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia" ok? Eli miehuus vastakohtana poissulkee tuon vai mitä v*ttua horiset? Kyllä - avoimuus oppia uutta ja pyrkimys ymmärtää toists ovat hienoja arvoja, mutta mitä hiton tekemistä sillä on "naiseuden" kanssa? "Siskot voimaantukaa!" Niinkö?

Ja nekö naiset, jotka uskovat, että alalle sopimatonta henkilökuntaa ei saada alalta pois mesoamalla omia synnytystraumoja somessa, eivät sitten ole vapautuneet riittävästi sukupuoliroolistaan? Kai sitä saa pyrkiä synnyttämään tilastollisesti turvallisimmin ja terveellisimmin (alateitse) ja perustella tämänkin vaihtoehdon puolesta? Vaikka vastassa voi olla sadistikätilö jos käy huono tuuri.

Mikä pakko sinun on tulla vetämään tästä jotain syväanalyysia meidänlaistemme naisten persoonasta ja elämänarvoista? Osaatko avata?

Naiset kertovat karmeita kokemuksistaan synnytyksiin liittyen ja sitten tulee aina paikalle nämä hysyttelijät ja vähättelijät, joille nämä kokemuksiensa kertojat ovat pelkkiä "mesoajia".

Tässä ketjussa moni traumaattisen kokemuksen läpikäynyt nainen on nyt luokiteltu ainakin mt-ongelmaiseksi, liiottelijaksi, mesoajaksi ja valittajaksi.

Olisi tosiaan mielenkiintoista nähdä, olisko tilanne sairaalassa tämä, jos kyseessä olisi miehet? Vaihtamassa leikkauksen jälkeen osastolla verisiä lakanoitaan, hoitjan pilkatessa vieressä.

Miksi nämä "trauman" kokeneet ihmiset mesovat täällä netissä eikä palautetta ole annettu suoraan sinne minne se kuuluisi? Miksi trauman kokeneet eivät ole hakeneet edes sitä keskusteluapua, mikä olisi tarjolla? Uskottavuus kyllä menee siihen, että aikojen päästä sitten anonyymisti möyhötetään.

No kun sitä keskusteluapua ei välttämättä saa. Mitä hyötyä siitä on, että joku lukee synnytyskertomusta ja sanoo, että onhan tuo pitkä synnytys, mutta lapsi syntyi terveenä. Ei siihen kirjoiteta, miltä synnyttäjästä on tuntunut ja millaista kohtelua hän on saanut. Siinä voi lukea myös paikkansa pitämättömiä asioita.

Kyllähän siihen kertomukseen kirjataan kaikki toimenpiteet ja lääkitykset mitä olet saanut ja seinät pohja sille keskustelulle jos et ymmärrä miksi sulle mitäkin tehtiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä, oikeastiko naisten värkkejä ja peräaukkoja ommellaan ILMAN PUUDUTUSTA??!! Voisi kuvitella olevan sallittua ja yleistä joissain naisten sil-po-mis-ta harrastavissa maissa, mutta että meillä Suomessa?!?!

Vai vaikuttaako synnytykseen annetut kipulääkkeet vielä, ja siksi uutta puudutusta ei tikkaamiseen tarvita?

Ei, vaan puudutus EI TOIMINUT. Oli tämän ko. äidin KOKEMUS. Puudutettiin kyllä. Tämän jälkeen hän aloitti potkimisen.

Se ei useinkaan toimi juuri siksi, että on jo verenvuodon vuoksi shokki ja kudokset ovat mahdollisesti silppuna, joten puudutetta ei saada pistettyä optimaaliselle alueelle tai se ei kulkeudu sinne erilaisista anatomisista syistä johtuen.

Eikö tässä tilanteessa pitäisi laittaa epiduraali, spinaali tai nukutus?

Esimerkiksi tähystyksissä saa nykyisin humautuksen, sen nyt ei luulisi olevan mahdottomuus, jos tikattavaa on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, että naisia on perinteisesti niin vähän johtajina. Moni nainen on naiselle susi ja tämä keskustelu todistaa väitteen oikeaksi.

En ole feministi siksi, etten pidä konservatiivisella tavalla ajattelevista naisista enkä siis pelkän naiseuden perusteella arvosta tai kannata ketään. Nämä konservatiiviset naiset ovat niitä perinteiden, luonnollisuuden ja "ikiaikaisen kokemuksen" puolestapuhujia ja päiväysvanhoine ajatuksineen yksi syy siihen, etteivät tämän päivän naiset halua lisääntyä. Nämä vanhoilliset naiset ansaitsevat minusta toiset tuomitsevine asenteineen unohtua tulevaisuudessa pissavaippojensa sekä makuuhaavoinensa kanssa hoivakodin uumeniin.

Sukupuoliroolinsa kahleista vapaat naiset ovat niitä, joita arvostan. Naisellisuus ei ole kiinni siitä, pitääkö alatiesynnytystä ainoana oikeana tapana vaan naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia.

Viitsit sitten tuollaista shaibaa suoltaa. Itse olen ilmeisesti patavanhoillinen, mutta useammasta synnytyksestä selviytyneenä uskon siihen että synnytyksessä lähdetään ihmisen biologiasta. Tapahtumaa avustetaan lääketieteen keinoilla ja ammattihenkilöt tekee synnyttäjän ja lapsen terveyden turvatakseen kaiken mitä nykykeinoin pystytään. Tottakai ystävällisesti ja asiallisesti käyttäytyä. Suurimmassa osassa näistäkin täällä kerrotuista tapauksista paistaa läpi se, että synnyttäjä on asioista ja käytännöistä tietämätön eli synnytysvalmennus ei valmista tarpeeksi kohtaamaan eri tilanteita käytännössä. Toinen seikka tuntuu olevan se, että tuoreeltaan ei synnytyksen kulkua käydä siellä sairaalassa läpi eikä keskustella siihen vaikuttaneista tekijöistä tai asioista jotka ovat jääneet synnyttäjää mietityttämään. Itselleni ainakin tätä jälkiselvitystä tarjottiin ja annettiin jopa puhelinnumero, johon ottamalla yhteyttä asiaa voinut edelleen käsitellä.

Jos kokee saaneensa huonoa tai jopa väärää hoitoa niin miksi ei sitten anneta sitä palautetta sinne missä sitä on koettu. Sen sijaan ulistaan hysteerisenä anonyyminä laumana somessa.

Miksei tästä asiasta saisi halutessaan puhua anonyymisti netissä? Ei kaikki halua tehdä virallisia kanteluita ja aikaavieviä valituksia vaikka heitä huonosti onkin kohdeltu. Mikä siinä on, että anomyymi keskustelu halutaan aina hiljentää?

Olen tuon alkuperäisen kommentin kirjoittaja. Ongelma on se, että tilastoja kaunistellaan ja naisten traumaattisia kokemuksia sekä ihan oikeasti huonoa kohtelua vähätellään. Mitä hyötyä on valittaa kun vastapuoli kiistää mitään virhettä sattuneen? Silloin julkinen keskustelu on erinomaisen paikallaan. Asiallista tietoa nuorille naisille eikä mitään hyssyttelyä siitä, miten mainiosti synnytys ideaalitapauksessa menee.

Emme ole enää keskiajalla vaikka osa ihmisten näkemyksistä vielä sieltä kumpuaakin. Ajat ja tavat muuttuvat. Eihän hampaitakaan enää kiskota pois pihdeillä ja ilman riittävää puudutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, että naisia on perinteisesti niin vähän johtajina. Moni nainen on naiselle susi ja tämä keskustelu todistaa väitteen oikeaksi.

En ole feministi siksi, etten pidä konservatiivisella tavalla ajattelevista naisista enkä siis pelkän naiseuden perusteella arvosta tai kannata ketään. Nämä konservatiiviset naiset ovat niitä perinteiden, luonnollisuuden ja "ikiaikaisen kokemuksen" puolestapuhujia ja päiväysvanhoine ajatuksineen yksi syy siihen, etteivät tämän päivän naiset halua lisääntyä. Nämä vanhoilliset naiset ansaitsevat minusta toiset tuomitsevine asenteineen unohtua tulevaisuudessa pissavaippojensa sekä makuuhaavoinensa kanssa hoivakodin uumeniin.

Sukupuoliroolinsa kahleista vapaat naiset ovat niitä, joita arvostan. Naisellisuus ei ole kiinni siitä, pitääkö alatiesynnytystä ainoana oikeana tapana vaan naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia.

"naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia" ok? Eli miehuus vastakohtana poissulkee tuon vai mitä v*ttua horiset? Kyllä - avoimuus oppia uutta ja pyrkimys ymmärtää toists ovat hienoja arvoja, mutta mitä hiton tekemistä sillä on "naiseuden" kanssa? "Siskot voimaantukaa!" Niinkö?

Ja nekö naiset, jotka uskovat, että alalle sopimatonta henkilökuntaa ei saada alalta pois mesoamalla omia synnytystraumoja somessa, eivät sitten ole vapautuneet riittävästi sukupuoliroolistaan? Kai sitä saa pyrkiä synnyttämään tilastollisesti turvallisimmin ja terveellisimmin (alateitse) ja perustella tämänkin vaihtoehdon puolesta? Vaikka vastassa voi olla sadistikätilö jos käy huono tuuri.

Mikä pakko sinun on tulla vetämään tästä jotain syväanalyysia meidänlaistemme naisten persoonasta ja elämänarvoista? Osaatko avata?

Naiset kertovat karmeita kokemuksistaan synnytyksiin liittyen ja sitten tulee aina paikalle nämä hysyttelijät ja vähättelijät, joille nämä kokemuksiensa kertojat ovat pelkkiä "mesoajia".

Tässä ketjussa moni traumaattisen kokemuksen läpikäynyt nainen on nyt luokiteltu ainakin mt-ongelmaiseksi, liiottelijaksi, mesoajaksi ja valittajaksi.

Olisi tosiaan mielenkiintoista nähdä, olisko tilanne sairaalassa tämä, jos kyseessä olisi miehet? Vaihtamassa leikkauksen jälkeen osastolla verisiä lakanoitaan, hoitjan pilkatessa vieressä.

Miksi nämä "trauman" kokeneet ihmiset mesovat täällä netissä eikä palautetta ole annettu suoraan sinne minne se kuuluisi? Miksi trauman kokeneet eivät ole hakeneet edes sitä keskusteluapua, mikä olisi tarjolla? Uskottavuus kyllä menee siihen, että aikojen päästä sitten anonyymisti möyhötetään.

No kun sitä keskusteluapua ei välttämättä saa. Mitä hyötyä siitä on, että joku lukee synnytyskertomusta ja sanoo, että onhan tuo pitkä synnytys, mutta lapsi syntyi terveenä. Ei siihen kirjoiteta, miltä synnyttäjästä on tuntunut ja millaista kohtelua hän on saanut. Siinä voi lukea myös paikkansa pitämättömiä asioita.

Kyllähän siihen kertomukseen kirjataan kaikki toimenpiteet ja lääkitykset mitä olet saanut ja seinät pohja sille keskustelulle jos et ymmärrä miksi sulle mitäkin tehtiin.

Ja silti toinen sanoo, että saatiinhan se lapsi ulos. Ei siellä lue, että äiti on kivuista sekaisin ja tuntee kuolemanpelkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä ole kyse siitä, etteikö äiti tietäisi synnytyksen olevan kivulias tapahtuma. Kyse on karjuvista, töykeistä, kovakouraisista kätilöistä joille synnyttäjällä ei ole mitään ihmisarvoa. Haukutaan kun hengittää tai ponnistaa väärällä tavalla, pistetään sekava ja kipeä synnyttäjä kävelemään pyörtymispisteessä osastolle...

Olipa toimenpide mikä tahansa nykyisin yritetään saada se potilas mahdollisimman pian liikkeelle. Tämä edistää myös sitä, että suoli ja pissaaminen lähtee sujumaan. Helpompihan sitä olisi toki maata sängyssä passattavana, mutta sitä sinun toipumistasihan siinä ajetaan takaa.

Ainoastaan synnyttäiden vuodeosastolla laitetaan vasta synnyttänyt nainen vaihtamaan itse lakanansa, muilla osastoilla ei. Itsekin pitelin synnystystä seuraavana aamuna sängynpäädystä kiinni ja yritin olla pyörtymättä, kun hoitaja vaihtoi vereen menneet lakanat ja sanoi, että normaalisti tämä pitäisi sinun itse tehdä, mutta tehdään nyt poikkeus, kun olet noin huonossa kunnossa.

Voi sua onnekasta, minä jouduin itse siivoaamaan jälkeni. Sänky oli jo veressä ja kun nousin ylös, suorastaan holahti verta ja pari todella isoa hyytymää suoraan lattialle kun se side oli jo täynnä. Jep, hoitaja laittoi minut, juuri aiemmin päivällä synnyttäneet siivoamaan säksättäen siinä vieressä että kyllä minun olisi pitänyt ennakoida tämä ja mennä aiemmin vessaan jne. Olin todella heikossa hapessa, pyörytti ja hyvä kun jalat kantoivat.

 

Minulle kävi niin, että salista minut autettiin vessaan heti synnytyksen jälkeen. Kun palasin sieltä, pyysin että sänkyyn vaihdetaan lakanat, kun verta oli runsaasti ja makuulle oli pakko päästä. Eivät vaihtaneet, vaan sanoivat että kohtahan sinä pääset jo osastolle. Menin takaisin makaamaan verilätäkköön. Tays kesäkuussa 2001.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, että naisia on perinteisesti niin vähän johtajina. Moni nainen on naiselle susi ja tämä keskustelu todistaa väitteen oikeaksi.

En ole feministi siksi, etten pidä konservatiivisella tavalla ajattelevista naisista enkä siis pelkän naiseuden perusteella arvosta tai kannata ketään. Nämä konservatiiviset naiset ovat niitä perinteiden, luonnollisuuden ja "ikiaikaisen kokemuksen" puolestapuhujia ja päiväysvanhoine ajatuksineen yksi syy siihen, etteivät tämän päivän naiset halua lisääntyä. Nämä vanhoilliset naiset ansaitsevat minusta toiset tuomitsevine asenteineen unohtua tulevaisuudessa pissavaippojensa sekä makuuhaavoinensa kanssa hoivakodin uumeniin.

Sukupuoliroolinsa kahleista vapaat naiset ovat niitä, joita arvostan. Naisellisuus ei ole kiinni siitä, pitääkö alatiesynnytystä ainoana oikeana tapana vaan naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia.

Viitsit sitten tuollaista shaibaa suoltaa. Itse olen ilmeisesti patavanhoillinen, mutta useammasta synnytyksestä selviytyneenä uskon siihen että synnytyksessä lähdetään ihmisen biologiasta. Tapahtumaa avustetaan lääketieteen keinoilla ja ammattihenkilöt tekee synnyttäjän ja lapsen terveyden turvatakseen kaiken mitä nykykeinoin pystytään. Tottakai ystävällisesti ja asiallisesti käyttäytyä. Suurimmassa osassa näistäkin täällä kerrotuista tapauksista paistaa läpi se, että synnyttäjä on asioista ja käytännöistä tietämätön eli synnytysvalmennus ei valmista tarpeeksi kohtaamaan eri tilanteita käytännössä. Toinen seikka tuntuu olevan se, että tuoreeltaan ei synnytyksen kulkua käydä siellä sairaalassa läpi eikä keskustella siihen vaikuttaneista tekijöistä tai asioista jotka ovat jääneet synnyttäjää mietityttämään. Itselleni ainakin tätä jälkiselvitystä tarjottiin ja annettiin jopa puhelinnumero, johon ottamalla yhteyttä asiaa voinut edelleen käsitellä.

Jos kokee saaneensa huonoa tai jopa väärää hoitoa niin miksi ei sitten anneta sitä palautetta sinne missä sitä on koettu. Sen sijaan ulistaan hysteerisenä anonyyminä laumana somessa.

Miksei tästä asiasta saisi halutessaan puhua anonyymisti netissä? Ei kaikki halua tehdä virallisia kanteluita ja aikaavieviä valituksia vaikka heitä huonosti onkin kohdeltu. Mikä siinä on, että anomyymi keskustelu halutaan aina hiljentää?

Koska anonyymi keskustelu ei pohjaudu faktoihin. Siinä esitetään yhden osapuolen musta tuntuu- näkemys ilman oikeaa tietoa siitä mitä tapahtui, missä ja milloin. Jos on niin kovasti jäänyt mieltä kaivelemaan jokin asia siinä synnytyksessä niin monta kai ei ole kanttia selvittää sitä siihen osallistuneiden henkilöiden ja ko laitoksen kanssa? Ei se tarkoita sitä että jotain oikeusprosessaja pitäisi nostaa. Toki niinkin voi tehdä jos asia sitä aidosti vaatii. Miksi ksi tyytyä huolimatta noin hoitoon ja sitten jälkeenpäin siitä mussuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, että naisia on perinteisesti niin vähän johtajina. Moni nainen on naiselle susi ja tämä keskustelu todistaa väitteen oikeaksi.

En ole feministi siksi, etten pidä konservatiivisella tavalla ajattelevista naisista enkä siis pelkän naiseuden perusteella arvosta tai kannata ketään. Nämä konservatiiviset naiset ovat niitä perinteiden, luonnollisuuden ja "ikiaikaisen kokemuksen" puolestapuhujia ja päiväysvanhoine ajatuksineen yksi syy siihen, etteivät tämän päivän naiset halua lisääntyä. Nämä vanhoilliset naiset ansaitsevat minusta toiset tuomitsevine asenteineen unohtua tulevaisuudessa pissavaippojensa sekä makuuhaavoinensa kanssa hoivakodin uumeniin.

Sukupuoliroolinsa kahleista vapaat naiset ovat niitä, joita arvostan. Naisellisuus ei ole kiinni siitä, pitääkö alatiesynnytystä ainoana oikeana tapana vaan naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia.

"naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia" ok? Eli miehuus vastakohtana poissulkee tuon vai mitä v*ttua horiset? Kyllä - avoimuus oppia uutta ja pyrkimys ymmärtää toists ovat hienoja arvoja, mutta mitä hiton tekemistä sillä on "naiseuden" kanssa? "Siskot voimaantukaa!" Niinkö?

Ja nekö naiset, jotka uskovat, että alalle sopimatonta henkilökuntaa ei saada alalta pois mesoamalla omia synnytystraumoja somessa, eivät sitten ole vapautuneet riittävästi sukupuoliroolistaan? Kai sitä saa pyrkiä synnyttämään tilastollisesti turvallisimmin ja terveellisimmin (alateitse) ja perustella tämänkin vaihtoehdon puolesta? Vaikka vastassa voi olla sadistikätilö jos käy huono tuuri.

Mikä pakko sinun on tulla vetämään tästä jotain syväanalyysia meidänlaistemme naisten persoonasta ja elämänarvoista? Osaatko avata?

Naiset kertovat karmeita kokemuksistaan synnytyksiin liittyen ja sitten tulee aina paikalle nämä hysyttelijät ja vähättelijät, joille nämä kokemuksiensa kertojat ovat pelkkiä "mesoajia".

Tässä ketjussa moni traumaattisen kokemuksen läpikäynyt nainen on nyt luokiteltu ainakin mt-ongelmaiseksi, liiottelijaksi, mesoajaksi ja valittajaksi.

Olisi tosiaan mielenkiintoista nähdä, olisko tilanne sairaalassa tämä, jos kyseessä olisi miehet? Vaihtamassa leikkauksen jälkeen osastolla verisiä lakanoitaan, hoitjan pilkatessa vieressä.

Miksi nämä "trauman" kokeneet ihmiset mesovat täällä netissä eikä palautetta ole annettu suoraan sinne minne se kuuluisi? Miksi trauman kokeneet eivät ole hakeneet edes sitä keskusteluapua, mikä olisi tarjolla? Uskottavuus kyllä menee siihen, että aikojen päästä sitten anonyymisti möyhötetään.

Mistä olet varma että palautetta ei ole annettu? Monihan täällä on kirjoittanut että ei ole auttanut mitään. Toiseksi, tuollaisen trauman jälkeen ei ihminen välttämättä osaa tai jaksa toimia järkevästi, puhumattakaan siitä kuinka syyllistäminen voi saada ihmisen uskomaan vian olleen hänessä itsessään.

Julkinen keskustelu on jokatapauksessa mahtava asia, silloinhan niihin epäkohtiin voidaan puuttua ja jatkossa jollain muulla synnyttäjällä voi olla paljon parempi ja turvallisempi kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä, oikeastiko naisten värkkejä ja peräaukkoja ommellaan ILMAN PUUDUTUSTA??!! Voisi kuvitella olevan sallittua ja yleistä joissain naisten sil-po-mis-ta harrastavissa maissa, mutta että meillä Suomessa?!?!

Vai vaikuttaako synnytykseen annetut kipulääkkeet vielä, ja siksi uutta puudutusta ei tikkaamiseen tarvita?

Ei, vaan puudutus EI TOIMINUT. Oli tämän ko. äidin KOKEMUS. Puudutettiin kyllä. Tämän jälkeen hän aloitti potkimisen.

Se ei useinkaan toimi juuri siksi, että on jo verenvuodon vuoksi shokki ja kudokset ovat mahdollisesti silppuna, joten puudutetta ei saada pistettyä optimaaliselle alueelle tai se ei kulkeudu sinne erilaisista anatomisista syistä johtuen.

En tiedä miltä tuo alapään puuduttaminen tuntuisi ja mitä aineita siihen käytettäisiin. Mutta jos miettii miten ikävällä esim hammaslääkärissä puudutus tuntuu kun se aine työnnetään kudoksiin ja miten turvoksissa ne kudokset on sen jälkeen tuntikausia niin enpä haluaisi sitä emättimen ympäristössä kokea. Kahdesti on minua tilattu ja toisella kertaa olin pahasti revennyt. En kyllä tuntenut yhtään mitään kipua siitä kasaankursimisesta.

Minulle jäi synnytyksestä paha kipukammo. Aloin pelätä hammaslääkärissä käyntiäkin vaikka ennen se ei isommin edes jännittänyt. Kymmenen vuoden jälkeen oli pakko mennä, kun hampaista alkoi tulla vaivaa. Etsin pelkopotilaisiin erikoistuneen hammaslääkärin. Minulla oli yläposkihammas lohjennut vuosia aiemmin, se ja viereinen hammas oli pahasti reikiintynyt. Hammaslääkäri osasi puuduttaa kitalaenkin niin, että en tuntenut puudutuspiikkiä. Kahdesta hampaasta paikattiin isot reiät poraamisineen enkä tuntenut yhtään ainoaa vihlasuakaan koko aikana enkä sen jälkeen. Sinulla on huono hammaslääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä, oikeastiko naisten värkkejä ja peräaukkoja ommellaan ILMAN PUUDUTUSTA??!! Voisi kuvitella olevan sallittua ja yleistä joissain naisten sil-po-mis-ta harrastavissa maissa, mutta että meillä Suomessa?!?!

Vai vaikuttaako synnytykseen annetut kipulääkkeet vielä, ja siksi uutta puudutusta ei tikkaamiseen tarvita?

Ei, vaan puudutus EI TOIMINUT. Oli tämän ko. äidin KOKEMUS. Puudutettiin kyllä. Tämän jälkeen hän aloitti potkimisen.

Se ei useinkaan toimi juuri siksi, että on jo verenvuodon vuoksi shokki ja kudokset ovat mahdollisesti silppuna, joten puudutetta ei saada pistettyä optimaaliselle alueelle tai se ei kulkeudu sinne erilaisista anatomisista syistä johtuen.

Eikö tässä tilanteessa pitäisi laittaa epiduraali, spinaali tai nukutus?

Esimerkiksi tähystyksissä saa nykyisin humautuksen, sen nyt ei luulisi olevan mahdottomuus, jos tikattavaa on paljon.

Ei sitä mihinkään automaattisesti saa. Toisaalta sen jälkeen et varmaankaan pystyisi vauvaasi hoitamaan ja imettämään.

Vierailija kirjoitti:

Siis oletteko jotkut sitä mieltä oikeasti että pitäisi ottaa puudutteet vaikka ette saisi imettää vauvaanne moneen päivään?

Uskomatonta!:D

Mitkä puudutteet estävät imetyksen? Itse sain spinaalin, epiduraalin ja kaiken sen, mikä kiireellisessä sektiossa laitetaan. Ensi-imetys oli heräämössä.

Näin sivumennen sanoen, pysähtynyt synnytys ja kiireellinen sektio voivat olla ihan hyviä kokemuksia. Ei se kivaa ollut, mutta henkilökunta oli asiallista, kivunlievitys toimi, selitettiin mitä tehdään ja miksi jne. Synnytyskeskustelut käytiin niin monta kertaa, että rupesin sanomaan, ettei enää tarvitse puhua, kaikki on hyvin. Hyvä, että huonoista kokemuksista saa puhua, mutta ei unohdeta että suurimmalla osalla menee tarpeeksi hyvin, vaikka kaikki ei olisi täydellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, että naisia on perinteisesti niin vähän johtajina. Moni nainen on naiselle susi ja tämä keskustelu todistaa väitteen oikeaksi.

En ole feministi siksi, etten pidä konservatiivisella tavalla ajattelevista naisista enkä siis pelkän naiseuden perusteella arvosta tai kannata ketään. Nämä konservatiiviset naiset ovat niitä perinteiden, luonnollisuuden ja "ikiaikaisen kokemuksen" puolestapuhujia ja päiväysvanhoine ajatuksineen yksi syy siihen, etteivät tämän päivän naiset halua lisääntyä. Nämä vanhoilliset naiset ansaitsevat minusta toiset tuomitsevine asenteineen unohtua tulevaisuudessa pissavaippojensa sekä makuuhaavoinensa kanssa hoivakodin uumeniin.

Sukupuoliroolinsa kahleista vapaat naiset ovat niitä, joita arvostan. Naisellisuus ei ole kiinni siitä, pitääkö alatiesynnytystä ainoana oikeana tapana vaan naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia.

"naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia" ok? Eli miehuus vastakohtana poissulkee tuon vai mitä v*ttua horiset? Kyllä - avoimuus oppia uutta ja pyrkimys ymmärtää toists ovat hienoja arvoja, mutta mitä hiton tekemistä sillä on "naiseuden" kanssa? "Siskot voimaantukaa!" Niinkö?

Ja nekö naiset, jotka uskovat, että alalle sopimatonta henkilökuntaa ei saada alalta pois mesoamalla omia synnytystraumoja somessa, eivät sitten ole vapautuneet riittävästi sukupuoliroolistaan? Kai sitä saa pyrkiä synnyttämään tilastollisesti turvallisimmin ja terveellisimmin (alateitse) ja perustella tämänkin vaihtoehdon puolesta? Vaikka vastassa voi olla sadistikätilö jos käy huono tuuri.

Mikä pakko sinun on tulla vetämään tästä jotain syväanalyysia meidänlaistemme naisten persoonasta ja elämänarvoista? Osaatko avata?

Naiset kertovat karmeita kokemuksistaan synnytyksiin liittyen ja sitten tulee aina paikalle nämä hysyttelijät ja vähättelijät, joille nämä kokemuksiensa kertojat ovat pelkkiä "mesoajia".

Tässä ketjussa moni traumaattisen kokemuksen läpikäynyt nainen on nyt luokiteltu ainakin mt-ongelmaiseksi, liiottelijaksi, mesoajaksi ja valittajaksi.

Olisi tosiaan mielenkiintoista nähdä, olisko tilanne sairaalassa tämä, jos kyseessä olisi miehet? Vaihtamassa leikkauksen jälkeen osastolla verisiä lakanoitaan, hoitjan pilkatessa vieressä.

Miksi nämä "trauman" kokeneet ihmiset mesovat täällä netissä eikä palautetta ole annettu suoraan sinne minne se kuuluisi? Miksi trauman kokeneet eivät ole hakeneet edes sitä keskusteluapua, mikä olisi tarjolla? Uskottavuus kyllä menee siihen, että aikojen päästä sitten anonyymisti möyhötetään.

Mutta miksi sinun on kutsuttava heitä mesoajiksi, vaikka he ihan asiallisesti kertovat anonyymisti eräällä Suomen suosituimalla keskustelupalstalla traumaattisista kokemuksistaan? Mitä jos pitäisit huolta ihan siitä oman palautteen antamisesta juuri siihen instanssiin, jonne sinä haluat sitä antaa ja antaisit muiden ihan itse päättää miten he haluavat tätä asiaa käsitellä tällä hetkellä? 

Jos sinusta voi olla uskottava vain ja ainoastaan toimimalla sillä sinun mielestäsi oikealla ja kannattavalla ja hyödyllisellä tavalla, niin sille me muut emme voi mitään. Minä en tarvitse jotain virallista kantelua ja tuomiota uskoakseni, että nämä tässä ketjussa tapahtuneet asiat ovat todellisia.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, että naisia on perinteisesti niin vähän johtajina. Moni nainen on naiselle susi ja tämä keskustelu todistaa väitteen oikeaksi.

En ole feministi siksi, etten pidä konservatiivisella tavalla ajattelevista naisista enkä siis pelkän naiseuden perusteella arvosta tai kannata ketään. Nämä konservatiiviset naiset ovat niitä perinteiden, luonnollisuuden ja "ikiaikaisen kokemuksen" puolestapuhujia ja päiväysvanhoine ajatuksineen yksi syy siihen, etteivät tämän päivän naiset halua lisääntyä. Nämä vanhoilliset naiset ansaitsevat minusta toiset tuomitsevine asenteineen unohtua tulevaisuudessa pissavaippojensa sekä makuuhaavoinensa kanssa hoivakodin uumeniin.

Sukupuoliroolinsa kahleista vapaat naiset ovat niitä, joita arvostan. Naisellisuus ei ole kiinni siitä, pitääkö alatiesynnytystä ainoana oikeana tapana vaan naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia.

Viitsit sitten tuollaista shaibaa suoltaa. Itse olen ilmeisesti patavanhoillinen, mutta useammasta synnytyksestä selviytyneenä uskon siihen että synnytyksessä lähdetään ihmisen biologiasta. Tapahtumaa avustetaan lääketieteen keinoilla ja ammattihenkilöt tekee synnyttäjän ja lapsen terveyden turvatakseen kaiken mitä nykykeinoin pystytään. Tottakai ystävällisesti ja asiallisesti käyttäytyä. Suurimmassa osassa näistäkin täällä kerrotuista tapauksista paistaa läpi se, että synnyttäjä on asioista ja käytännöistä tietämätön eli synnytysvalmennus ei valmista tarpeeksi kohtaamaan eri tilanteita käytännössä. Toinen seikka tuntuu olevan se, että tuoreeltaan ei synnytyksen kulkua käydä siellä sairaalassa läpi eikä keskustella siihen vaikuttaneista tekijöistä tai asioista jotka ovat jääneet synnyttäjää mietityttämään. Itselleni ainakin tätä jälkiselvitystä tarjottiin ja annettiin jopa puhelinnumero, johon ottamalla yhteyttä asiaa voinut edelleen käsitellä.

Jos kokee saaneensa huonoa tai jopa väärää hoitoa niin miksi ei sitten anneta sitä palautetta sinne missä sitä on koettu. Sen sijaan ulistaan hysteerisenä anonyyminä laumana somessa.

Miksei tästä asiasta saisi halutessaan puhua anonyymisti netissä? Ei kaikki halua tehdä virallisia kanteluita ja aikaavieviä valituksia vaikka heitä huonosti onkin kohdeltu. Mikä siinä on, että anomyymi keskustelu halutaan aina hiljentää?

Koska anonyymi keskustelu ei pohjaudu faktoihin. Siinä esitetään yhden osapuolen musta tuntuu- näkemys ilman oikeaa tietoa siitä mitä tapahtui, missä ja milloin. Jos on niin kovasti jäänyt mieltä kaivelemaan jokin asia siinä synnytyksessä niin monta kai ei ole kanttia selvittää sitä siihen osallistuneiden henkilöiden ja ko laitoksen kanssa? Ei se tarkoita sitä että jotain oikeusprosessaja pitäisi nostaa. Toki niinkin voi tehdä jos asia sitä aidosti vaatii. Miksi ksi tyytyä huolimatta noin hoitoon ja sitten jälkeenpäin siitä mussuttaa?

Ihan toisesta asiasta olen itse tapellut HUS:in alueella. Hoitovirhe kyseessä, lääkärin huolimattomuus syynä. Korjaavat leikkaukset joudun tekemään omalla rahalla koska sairaalan mukaan ongelma on ”vain esteettinen”. Yksityisellä puolella korjaaminen maksaa n. 10 000 € ja HUS pesee kätensä.

Valita nyt siinä sitten elämänlaatua pilaavasta asiasta. Sairaalalle elävät lapsi ja äiti ovat onnistumisen ainoat merkit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä, oikeastiko naisten värkkejä ja peräaukkoja ommellaan ILMAN PUUDUTUSTA??!! Voisi kuvitella olevan sallittua ja yleistä joissain naisten sil-po-mis-ta harrastavissa maissa, mutta että meillä Suomessa?!?!

Vai vaikuttaako synnytykseen annetut kipulääkkeet vielä, ja siksi uutta puudutusta ei tikkaamiseen tarvita?

Ei, vaan puudutus EI TOIMINUT. Oli tämän ko. äidin KOKEMUS. Puudutettiin kyllä. Tämän jälkeen hän aloitti potkimisen.

Se ei useinkaan toimi juuri siksi, että on jo verenvuodon vuoksi shokki ja kudokset ovat mahdollisesti silppuna, joten puudutetta ei saada pistettyä optimaaliselle alueelle tai se ei kulkeudu sinne erilaisista anatomisista syistä johtuen.

Eikö tässä tilanteessa pitäisi laittaa epiduraali, spinaali tai nukutus?

Esimerkiksi tähystyksissä saa nykyisin humautuksen, sen nyt ei luulisi olevan mahdottomuus, jos tikattavaa on paljon.

Ei sitä mihinkään automaattisesti saa. Toisaalta sen jälkeen et varmaankaan pystyisi vauvaasi hoitamaan ja imettämään.

Äkkiä minä humautuksesta olen toipunut, ei siihen mennyt tuntiakaan. Aivan varmasti olisin vauvan hoitanut, enemmän siinä se synnytys olisi vaikuttanut.