Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Kyllä, potilaalla on lupa kieltäytyä hoidosta, joka johtaisi HÄNEN kuolemaansa. Usein tässä onkin kyse sen vauvan hengestä ja lääkärin tehtävä on suojella elämää ja erityisesti pitää niiden puolia, jotka eivät puoliaan vielä pysty pitää. Eli sen syntyvän lapsen.

Syntymätöntä lasta ei Suomen laissa pidetä vielä henkilönä, jonka hengissä säilymisen vuoksi raskaana olevalle saisi tehdä mitä vain vastoin hänen tahtoaan. Mielipideasia tietenkin pitäisikö näin olla, mutta nykylain mukaan lääkärillä ei ole oikeutta alkaa pelastamaan lasta äidin kustannuksella.

Kyllä lääkärillä on oikeus ja velvollisuus pelastaa syntyvä lapsi, jos se ei vaaranna äidin henkeä. 

Mä ihan oikeesti ihimettelen tätä keskutelun ilmapiiriä, että te oikeesti ootte sitä mieltä, että äiti sais päättää et tehäänkö hätäsektio vai jätetäänkö lapsi kuolemaan kohtuun?! Mä todella toivon, että näitä mielipiteitä omaavat eivät ikinä tee lapsia, jos tärkeintä on se, et saa itse päättää, ei se et selviääkö oma lapsi hengissä.

Ja minä taas toivon, että sinulle joku lääkäri tekee mitä halua, eikä edes kerro mitä on tehnyt ja laittaa ne kanditkin siihen perään tekemään mitä tykkäävät. Kukaan näistä äideistä ei ole kieltäytynyt hätäsektiosta, jos hänelle se on kerrottu ja selitetty. Ei yksikään.

Eikö omaa ääntä voi käyttää? Jos joku alkaa tekemään jotain (tai opiskelija) eikä asiaa ole käyty läpi eikö voi avata omaa suuta ja kysyä mitä nyt tapahtuu ja sanoa, etten halua opiskelijoita tähän tilaan jos niitä ei sinne halua? 

Kyllähän aina kysytään, että sopiiko, että opiskelijat osallistuu nyt tähän.

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Hä? Jos lasta ei leikata ulos 10min sisällä niin lapsi kuolee. Ja tässä tapauksessa mielestäsi äidillä on oikeus sanoa, että kuolkoon? Jos hengen pelastamiseen on 10min aikaa, niin ymmärrän ettei äidille pakosti ehditä selittää asiaa. Mitä jos äiti sanoo: "Anteeksi mitä, voitko toistaa?" "Nyt en oikein ymmärrä, onko tämä oikeasti välttämätöntä?" "Haluan kyllä nyt soittaa äidilleni ja kysyä hänen mielipidettä." Pahimmassa tapauksessa äiti on valvonut jo yli vuorokauden, on aivan poikki, vahvan lääkityksen alla ja sitten hänen pitäisi tehdä minuutissa tai kahdessa puutteellisilla tiedoilla vauvan elämän pelastava päätös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Kyllä, potilaalla on lupa kieltäytyä hoidosta, joka johtaisi HÄNEN kuolemaansa. Usein tässä onkin kyse sen vauvan hengestä ja lääkärin tehtävä on suojella elämää ja erityisesti pitää niiden puolia, jotka eivät puoliaan vielä pysty pitää. Eli sen syntyvän lapsen.

Syntymätöntä lasta ei Suomen laissa pidetä vielä henkilönä, jonka hengissä säilymisen vuoksi raskaana olevalle saisi tehdä mitä vain vastoin hänen tahtoaan. Mielipideasia tietenkin pitäisikö näin olla, mutta nykylain mukaan lääkärillä ei ole oikeutta alkaa pelastamaan lasta äidin kustannuksella.

Kyllä lääkärillä on oikeus ja velvollisuus pelastaa syntyvä lapsi, jos se ei vaaranna äidin henkeä. 

Mä ihan oikeesti ihimettelen tätä keskutelun ilmapiiriä, että te oikeesti ootte sitä mieltä, että äiti sais päättää et tehäänkö hätäsektio vai jätetäänkö lapsi kuolemaan kohtuun?! Mä todella toivon, että näitä mielipiteitä omaavat eivät ikinä tee lapsia, jos tärkeintä on se, et saa itse päättää, ei se et selviääkö oma lapsi hengissä.

Ja minä taas toivon, että sinulle joku lääkäri tekee mitä halua, eikä edes kerro mitä on tehnyt ja laittaa ne kanditkin siihen perään tekemään mitä tykkäävät. Kukaan näistä äideistä ei ole kieltäytynyt hätäsektiosta, jos hänelle se on kerrottu ja selitetty. Ei yksikään.

Eikö omaa ääntä voi käyttää? Jos joku alkaa tekemään jotain (tai opiskelija) eikä asiaa ole käyty läpi eikö voi avata omaa suuta ja kysyä mitä nyt tapahtuu ja sanoa, etten halua opiskelijoita tähän tilaan jos niitä ei sinne halua? 

Kyllähän aina kysytään, että sopiiko, että opiskelijat osallistuu nyt tähän.

Mutta kun pitää kysyä ennen kuin ne opiskelijat ovat tulleet huoneeseen. Siinä vaiheessa kiltiksi tytöksi kasvatetulla naisella on vaikea kieltäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin viikon ja en itse vaihtanut lakanaa enkä nähnyt oliko vaihdettu. Oli sektio niin alapää ei vuotanut.

Tämä, että vastasynnyttänyt äiti joutuu vaihtamaan lakanoitaan sairaalassa on jotenkin aivan käsittämätöntä. Luulen, että vain Suomessa voi olla näin, että vertavuotava äiti vaihtaa lakanoitaan. Kaikkialla muualla maailmassa joko sairaalan henkilökunta tai ainakin sukulaiset  hoitaisivat tuon.

Miksi me oikeasti maksamme näille sairaalassa töissä oleville palkkaa? Siksi, että voivat käyttöää aikansa puhelimessa, jotta voivat jankuttaa, että älä vaan tule tänne sairaalaan? Että voivat ilkeillä ja nöyryyttää? Että voivat viedä asiat niin viimetipalle, että naiset ja lapset vammautuvat? Että, voivat pihtailla puudutusaineita ja kivunlievitystä?

Kolme kertaa olen ollut synnyttämässä ja kertaakaan en ole joutunut lakanoita vaihtamaan. Lisäksi on myös ateriat tuotu sänkyyn silloin kun en ole pystynyt itse menemään syömään. Kiinnostaisi kyllä missä ja milloin nämä petaamiskokemukset ovat tapahtuneet.

Espoon Jorvi 93 ja 96 piti itse pedata. T kipeä sektioäiti

No eipä ollut ihan nykyaikaa nämä tapaukset. Toki ikävää sinulle. Uskotko ettei reilussa 20 v asiat ole muuttuneet monessa suhteessa? Oikeastaan tähän keskusteluun voisi jäädä kertomaan kokemuksiaan ne, jotka ovat kokeneet kaltoinkohtelua viimeisen 5-10 vuoden aikana. Niillä nyt voisi olla enemmän merkittävyyttä nykytilannetta arvioidessaan.

Ilta-sanomissa ihan järkyttäviä kommentteja. Jos kritisoi synnytyksen hoitamisen ongelmia, on mielenterveysongelmainen, luulee olevansa uniikki lumihiutale, vaatii kätilöä itkemään jne jne. Kertoo jotain kommentoijista, eikä mitään hyvää. Joku kirjoitti että vauvan tulohan sen kivun aiheuttaa. Ikään kuin ei henkilökunnan väärä toiminta voisi kipua lisätä?!

Pitääkin muistaa sanoa hammaslääkäris ens kerralla kun se kysyy puudutetaanko, että ei. Enhän halua olla mikään uniikki lumihiutale, vaan haluan kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Hä? Jos lasta ei leikata ulos 10min sisällä niin lapsi kuolee. Ja tässä tapauksessa mielestäsi äidillä on oikeus sanoa, että kuolkoon? Jos hengen pelastamiseen on 10min aikaa, niin ymmärrän ettei äidille pakosti ehditä selittää asiaa. Mitä jos äiti sanoo: "Anteeksi mitä, voitko toistaa?" "Nyt en oikein ymmärrä, onko tämä oikeasti välttämätöntä?" "Haluan kyllä nyt soittaa äidilleni ja kysyä hänen mielipidettä." Pahimmassa tapauksessa äiti on valvonut jo yli vuorokauden, on aivan poikki, vahvan lääkityksen alla ja sitten hänen pitäisi tehdä minuutissa tai kahdessa puutteellisilla tiedoilla vauvan elämän pelastava päätös.

Käytännössä ei varmasti ongelmaa tule siitä, saako leikata, mutta tässä nyt keskustellaan siitä periaatteesta, että potilaalla on oikeus kieltäytyä. Liittyy laajempaan keskusteluun naisten kohtelusta synnytysten yhteydessä.

Tämäkin voitaisiin hoitaa jo hyvissä ajoin vaikkapa jo kuukausia etukäteen tietyn suostumuksen allekirjoittamisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, että naisia on perinteisesti niin vähän johtajina. Moni nainen on naiselle susi ja tämä keskustelu todistaa väitteen oikeaksi.

En ole feministi siksi, etten pidä konservatiivisella tavalla ajattelevista naisista enkä siis pelkän naiseuden perusteella arvosta tai kannata ketään. Nämä konservatiiviset naiset ovat niitä perinteiden, luonnollisuuden ja "ikiaikaisen kokemuksen" puolestapuhujia ja päiväysvanhoine ajatuksineen yksi syy siihen, etteivät tämän päivän naiset halua lisääntyä. Nämä vanhoilliset naiset ansaitsevat minusta toiset tuomitsevine asenteineen unohtua tulevaisuudessa pissavaippojensa sekä makuuhaavoinensa kanssa hoivakodin uumeniin.

Sukupuoliroolinsa kahleista vapaat naiset ovat niitä, joita arvostan. Naisellisuus ei ole kiinni siitä, pitääkö alatiesynnytystä ainoana oikeana tapana vaan naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia.

Viitsit sitten tuollaista shaibaa suoltaa. Itse olen ilmeisesti patavanhoillinen, mutta useammasta synnytyksestä selviytyneenä uskon siihen että synnytyksessä lähdetään ihmisen biologiasta. Tapahtumaa avustetaan lääketieteen keinoilla ja ammattihenkilöt tekee synnyttäjän ja lapsen terveyden turvatakseen kaiken mitä nykykeinoin pystytään. Tottakai ystävällisesti ja asiallisesti käyttäytyä. Suurimmassa osassa näistäkin täällä kerrotuista tapauksista paistaa läpi se, että synnyttäjä on asioista ja käytännöistä tietämätön eli synnytysvalmennus ei valmista tarpeeksi kohtaamaan eri tilanteita käytännössä. Toinen seikka tuntuu olevan se, että tuoreeltaan ei synnytyksen kulkua käydä siellä sairaalassa läpi eikä keskustella siihen vaikuttaneista tekijöistä tai asioista jotka ovat jääneet synnyttäjää mietityttämään. Itselleni ainakin tätä jälkiselvitystä tarjottiin ja annettiin jopa puhelinnumero, johon ottamalla yhteyttä asiaa voinut edelleen käsitellä.

Jos kokee saaneensa huonoa tai jopa väärää hoitoa niin miksi ei sitten anneta sitä palautetta sinne missä sitä on koettu. Sen sijaan ulistaan hysteerisenä anonyyminä laumana somessa.

Miksei tästä asiasta saisi halutessaan puhua anonyymisti netissä? Ei kaikki halua tehdä virallisia kanteluita ja aikaavieviä valituksia vaikka heitä huonosti onkin kohdeltu. Mikä siinä on, että anomyymi keskustelu halutaan aina hiljentää?

Koska anonyymi keskustelu ei pohjaudu faktoihin. Siinä esitetään yhden osapuolen musta tuntuu- näkemys ilman oikeaa tietoa siitä mitä tapahtui, missä ja milloin. Jos on niin kovasti jäänyt mieltä kaivelemaan jokin asia siinä synnytyksessä niin monta kai ei ole kanttia selvittää sitä siihen osallistuneiden henkilöiden ja ko laitoksen kanssa? Ei se tarkoita sitä että jotain oikeusprosessaja pitäisi nostaa. Toki niinkin voi tehdä jos asia sitä aidosti vaatii. Miksi ksi tyytyä huolimatta noin hoitoon ja sitten jälkeenpäin siitä mussuttaa?

Entä sitten, vaikka se perustuu juuri niihin omiin henkilökohtaisiin kokemuksiin? Ei tässä mitään tiedekirjaa olla kirjoittamassa. Tietenkin me kaikki olemme vapaita kertomaan asiota, joita meille on tapahtunut ja ainahan ne on itsekeskeisiä näkemyksiä, mutta niin ne on, vaikka selittäisit millaista alakoulussa oli tai ensimmäinen tapaaminen anopin kanssa. Pitääkö näistäkin kokemuksista vaieta ikuisesti, koska ei ole kaikkien näkemystä asiasta?

Synnytys on ohi ja olet jo kotona ennenkuin olet monesti edes tajunnut mitä sinulle tapahtui. Etukäteen on vähän paha "mussuttaa" (tässäkin käytät halventavaa nimitystä kokemusten kertomisesta) ja kun tilanne on päällä et ehkä kykene reagoimaan ja kotiin tullessasi, et jaksa alkamaan taistelemaan pienen vauvan äitinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Kyllä, potilaalla on lupa kieltäytyä hoidosta, joka johtaisi HÄNEN kuolemaansa. Usein tässä onkin kyse sen vauvan hengestä ja lääkärin tehtävä on suojella elämää ja erityisesti pitää niiden puolia, jotka eivät puoliaan vielä pysty pitää. Eli sen syntyvän lapsen.

Syntymätöntä lasta ei Suomen laissa pidetä vielä henkilönä, jonka hengissä säilymisen vuoksi raskaana olevalle saisi tehdä mitä vain vastoin hänen tahtoaan. Mielipideasia tietenkin pitäisikö näin olla, mutta nykylain mukaan lääkärillä ei ole oikeutta alkaa pelastamaan lasta äidin kustannuksella.

Kyllä lääkärillä on oikeus ja velvollisuus pelastaa syntyvä lapsi, jos se ei vaaranna äidin henkeä. 

Mä ihan oikeesti ihimettelen tätä keskutelun ilmapiiriä, että te oikeesti ootte sitä mieltä, että äiti sais päättää et tehäänkö hätäsektio vai jätetäänkö lapsi kuolemaan kohtuun?! Mä todella toivon, että näitä mielipiteitä omaavat eivät ikinä tee lapsia, jos tärkeintä on se, et saa itse päättää, ei se et selviääkö oma lapsi hengissä.

Ja minä taas toivon, että sinulle joku lääkäri tekee mitä halua, eikä edes kerro mitä on tehnyt ja laittaa ne kanditkin siihen perään tekemään mitä tykkäävät. Kukaan näistä äideistä ei ole kieltäytynyt hätäsektiosta, jos hänelle se on kerrottu ja selitetty. Ei yksikään.

Eikö omaa ääntä voi käyttää? Jos joku alkaa tekemään jotain (tai opiskelija) eikä asiaa ole käyty läpi eikö voi avata omaa suuta ja kysyä mitä nyt tapahtuu ja sanoa, etten halua opiskelijoita tähän tilaan jos niitä ei sinne halua? 

Kyllähän aina kysytään, että sopiiko, että opiskelijat osallistuu nyt tähän.

Mutta kun pitää kysyä ennen kuin ne opiskelijat ovat tulleet huoneeseen. Siinä vaiheessa kiltiksi tytöksi kasvatetulla naisella on vaikea kieltäytyä.

Tosiaan  kaikki tällaiset lupa-asiat voitaisiin hoitaa jo kauan ennen synnytystä.

Ja jos mieli muuttuu tuossa kandiasiassa, niin siihen toki aina on oikeus. Enpä usko, että moni sitä oikeutta käyttäisi, joten siitä on turha alkaa saivarrella. Tärkeintä on, että nainen on kaikessa rauhassa saanut miettiä, mitä tilanteessa haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Kyllä, potilaalla on lupa kieltäytyä hoidosta, joka johtaisi HÄNEN kuolemaansa. Usein tässä onkin kyse sen vauvan hengestä ja lääkärin tehtävä on suojella elämää ja erityisesti pitää niiden puolia, jotka eivät puoliaan vielä pysty pitää. Eli sen syntyvän lapsen.

Syntymätöntä lasta ei Suomen laissa pidetä vielä henkilönä, jonka hengissä säilymisen vuoksi raskaana olevalle saisi tehdä mitä vain vastoin hänen tahtoaan. Mielipideasia tietenkin pitäisikö näin olla, mutta nykylain mukaan lääkärillä ei ole oikeutta alkaa pelastamaan lasta äidin kustannuksella.

Kyllä lääkärillä on oikeus ja velvollisuus pelastaa syntyvä lapsi, jos se ei vaaranna äidin henkeä. 

Mä ihan oikeesti ihimettelen tätä keskutelun ilmapiiriä, että te oikeesti ootte sitä mieltä, että äiti sais päättää et tehäänkö hätäsektio vai jätetäänkö lapsi kuolemaan kohtuun?! Mä todella toivon, että näitä mielipiteitä omaavat eivät ikinä tee lapsia, jos tärkeintä on se, et saa itse päättää, ei se et selviääkö oma lapsi hengissä.

Ja minä taas toivon, että sinulle joku lääkäri tekee mitä halua, eikä edes kerro mitä on tehnyt ja laittaa ne kanditkin siihen perään tekemään mitä tykkäävät. Kukaan näistä äideistä ei ole kieltäytynyt hätäsektiosta, jos hänelle se on kerrottu ja selitetty. Ei yksikään.

Eikö omaa ääntä voi käyttää? Jos joku alkaa tekemään jotain (tai opiskelija) eikä asiaa ole käyty läpi eikö voi avata omaa suuta ja kysyä mitä nyt tapahtuu ja sanoa, etten halua opiskelijoita tähän tilaan jos niitä ei sinne halua? 

Kyllähän aina kysytään, että sopiiko, että opiskelijat osallistuu nyt tähän.

Ei multa ainakaan mitään kysytty, tosin tiesin kyllä että voin kieltää opiskelijan läsnäolon.  Omassa synnytyksessäni oli siis vain yksi opiskelija läsnä. Oli todella mukava tyyppi ja kertoi että kyseessä on hänen ensimmäinen synnytyksensä. Pyysi myös luvan tutkia kohdunsuun tilanteen yms. 

Hyvä että näistä asioista puhutaan.

Itsellä myös huonoja kokemuksia joka synnytyksestä. Viimeisin kokemus oli kyllä paras kun sain aivan ihanan ja empaattisen kätilön. Ekan tunnin aikana oli tosi inhottava ja töykeä kätilö jolla onneksi loppui vuoro siinä. Minulla oli ihan hirveä synnytyspelko aiempien kurjien tapausten takia ja tämä empaattisyyden perikuva mm pyöritteli silmiä kun luulin että pudendaalipuudute ja kohdunkaulan puudute oli sama asia. Onneksi kätilö vaihtui ja sain hyvän kätilön. Kiitos TAYSin Jasmiinalle! Olit ihan huippu!

Aiemmissa synnytyksissä minun kipuja vähäteltiin, jätettiin yksin huoneeseen niin kipeänä etten pystynyt nousemaan edes hoitsunappia painamaan. Minulle ei siis annettu kipulääkkeitä koska e uskottu että synnytykseni on käynnissä! Uskoi sitten siinä kohtaa kun aloin ponnistaa ja kahden minuutin päästä oli vauva syntynyt.

Minua ei kuunneltu ollenkaan. Luulivat kokeneina tietävänsä paremmin ettei ole mahdollista että kohdunsuu aukeaa tunnissa 3cm siihen että vauva on sylissä. Sain pahat repeämät myös ja puolitoista litraa menetin verta. Mitään ei korjattu. Myöhemmin on kyllä tehty korjausleikkauksia.

Tämä oli toinen synnytykseni.

Ensimmäisessä sain kyllä kipulääkkeet ja sinällään synnytys meni hyvin mutta synnytyksen jälkeinen aika oli kamalaa. Tässä synnytyksessä sain niin pahat repeämät että nukutuksessa ommeltiin. Makasin vuorokauden sängyssä katetrin kanssa enkä pystynyt vauvaa nostamaan kun sattui alapäähän niin paljon. Itse piti vaihtaa lakanat synnytyksen jälkeen kun oli niin veriset lakanat. Luulin että pyörryn siihen paikkaan kun niitä vaihdoin. Olin saanut myös verensiirron synnytyksessä kun menetin tässäkin niin paljon verta. Ei mitään apua tarjottu! Kun kysyin että kuinka pahat repeämät tuli niin sanottiin että älä sinä niitä huoli, kyllä siellä tikkejä on! En pystynyt kahteen viikkoon istumaan ollenkaan ja sairaalasta kotiuduin takapenkillä maaten. Peräsuolesta klitorikseen oli tikkejä ristiin rastiin.

Onneksi noista on aikaa eikä tarvitse enää ikinä kokea moista! Viimeinen korjausleikkaus tehtiin viime kesänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, että naisia on perinteisesti niin vähän johtajina. Moni nainen on naiselle susi ja tämä keskustelu todistaa väitteen oikeaksi.

En ole feministi siksi, etten pidä konservatiivisella tavalla ajattelevista naisista enkä siis pelkän naiseuden perusteella arvosta tai kannata ketään. Nämä konservatiiviset naiset ovat niitä perinteiden, luonnollisuuden ja "ikiaikaisen kokemuksen" puolestapuhujia ja päiväysvanhoine ajatuksineen yksi syy siihen, etteivät tämän päivän naiset halua lisääntyä. Nämä vanhoilliset naiset ansaitsevat minusta toiset tuomitsevine asenteineen unohtua tulevaisuudessa pissavaippojensa sekä makuuhaavoinensa kanssa hoivakodin uumeniin.

Sukupuoliroolinsa kahleista vapaat naiset ovat niitä, joita arvostan. Naisellisuus ei ole kiinni siitä, pitääkö alatiesynnytystä ainoana oikeana tapana vaan naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia.

"naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia" ok? Eli miehuus vastakohtana poissulkee tuon vai mitä v*ttua horiset? Kyllä - avoimuus oppia uutta ja pyrkimys ymmärtää toists ovat hienoja arvoja, mutta mitä hiton tekemistä sillä on "naiseuden" kanssa? "Siskot voimaantukaa!" Niinkö?

Ja nekö naiset, jotka uskovat, että alalle sopimatonta henkilökuntaa ei saada alalta pois mesoamalla omia synnytystraumoja somessa, eivät sitten ole vapautuneet riittävästi sukupuoliroolistaan? Kai sitä saa pyrkiä synnyttämään tilastollisesti turvallisimmin ja terveellisimmin (alateitse) ja perustella tämänkin vaihtoehdon puolesta? Vaikka vastassa voi olla sadistikätilö jos käy huono tuuri.

Mikä pakko sinun on tulla vetämään tästä jotain syväanalyysia meidänlaistemme naisten persoonasta ja elämänarvoista? Osaatko avata?

Naiset kertovat karmeita kokemuksistaan synnytyksiin liittyen ja sitten tulee aina paikalle nämä hysyttelijät ja vähättelijät, joille nämä kokemuksiensa kertojat ovat pelkkiä "mesoajia".

Tässä ketjussa moni traumaattisen kokemuksen läpikäynyt nainen on nyt luokiteltu ainakin mt-ongelmaiseksi, liiottelijaksi, mesoajaksi ja valittajaksi.

Olisi tosiaan mielenkiintoista nähdä, olisko tilanne sairaalassa tämä, jos kyseessä olisi miehet? Vaihtamassa leikkauksen jälkeen osastolla verisiä lakanoitaan, hoitjan pilkatessa vieressä.

Miksi nämä "trauman" kokeneet ihmiset mesovat täällä netissä eikä palautetta ole annettu suoraan sinne minne se kuuluisi? Miksi trauman kokeneet eivät ole hakeneet edes sitä keskusteluapua, mikä olisi tarjolla? Uskottavuus kyllä menee siihen, että aikojen päästä sitten anonyymisti möyhötetään.

Mutta miksi sinun on kutsuttava heitä mesoajiksi, vaikka he ihan asiallisesti kertovat anonyymisti eräällä Suomen suosituimalla keskustelupalstalla traumaattisista kokemuksistaan? Mitä jos pitäisit huolta ihan siitä oman palautteen antamisesta juuri siihen instanssiin, jonne sinä haluat sitä antaa ja antaisit muiden ihan itse päättää miten he haluavat tätä asiaa käsitellä tällä hetkellä? 

Jos sinusta voi olla uskottava vain ja ainoastaan toimimalla sillä sinun mielestäsi oikealla ja kannattavalla ja hyödyllisellä tavalla, niin sille me muut emme voi mitään. Minä en tarvitse jotain virallista kantelua ja tuomiota uskoakseni, että nämä tässä ketjussa tapahtuneet asiat ovat todellisia.  

Tässä ketjussa esitetyt kertomukset ovat nimenomaan sitä. Eli vain kertomuksia ja sitäkin omasta mutu- näkökulmasta. Jää täysin epäselväksi se, mikä tilanne siellä synnytyksessä on ollut ja miksi hoitohenkilökunta on toiminut niinkuin on toiminut. Osa tarinoista on 20-30 vuotta vanhoja, joten ne eivät ole relevantteja nykyajan hoitokäytänteiden kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin viikon ja en itse vaihtanut lakanaa enkä nähnyt oliko vaihdettu. Oli sektio niin alapää ei vuotanut.

Tämä, että vastasynnyttänyt äiti joutuu vaihtamaan lakanoitaan sairaalassa on jotenkin aivan käsittämätöntä. Luulen, että vain Suomessa voi olla näin, että vertavuotava äiti vaihtaa lakanoitaan. Kaikkialla muualla maailmassa joko sairaalan henkilökunta tai ainakin sukulaiset  hoitaisivat tuon.

Miksi me oikeasti maksamme näille sairaalassa töissä oleville palkkaa? Siksi, että voivat käyttöää aikansa puhelimessa, jotta voivat jankuttaa, että älä vaan tule tänne sairaalaan? Että voivat ilkeillä ja nöyryyttää? Että voivat viedä asiat niin viimetipalle, että naiset ja lapset vammautuvat? Että, voivat pihtailla puudutusaineita ja kivunlievitystä?

Kolme kertaa olen ollut synnyttämässä ja kertaakaan en ole joutunut lakanoita vaihtamaan. Lisäksi on myös ateriat tuotu sänkyyn silloin kun en ole pystynyt itse menemään syömään. Kiinnostaisi kyllä missä ja milloin nämä petaamiskokemukset ovat tapahtuneet.

Espoon Jorvi 93 ja 96 piti itse pedata. T kipeä sektioäiti

No eipä ollut ihan nykyaikaa nämä tapaukset. Toki ikävää sinulle. Uskotko ettei reilussa 20 v asiat ole muuttuneet monessa suhteessa? Oikeastaan tähän keskusteluun voisi jäädä kertomaan kokemuksiaan ne, jotka ovat kokeneet kaltoinkohtelua viimeisen 5-10 vuoden aikana. Niillä nyt voisi olla enemmän merkittävyyttä nykytilannetta arvioidessaan.

Minä olen joutunut vaihtamaan taysissa vuosina 2004, 2007 ja 2010. 2017 olin onneksi potilashotellissa.

Ekan ja tokan synnytyksen jälkeen olin todella kipeä, varsinkin ekan.

T: edellisen viestin kirjoittanut joka sai pahat repeämät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin viikon ja en itse vaihtanut lakanaa enkä nähnyt oliko vaihdettu. Oli sektio niin alapää ei vuotanut.

Tämä, että vastasynnyttänyt äiti joutuu vaihtamaan lakanoitaan sairaalassa on jotenkin aivan käsittämätöntä. Luulen, että vain Suomessa voi olla näin, että vertavuotava äiti vaihtaa lakanoitaan. Kaikkialla muualla maailmassa joko sairaalan henkilökunta tai ainakin sukulaiset  hoitaisivat tuon.

Miksi me oikeasti maksamme näille sairaalassa töissä oleville palkkaa? Siksi, että voivat käyttöää aikansa puhelimessa, jotta voivat jankuttaa, että älä vaan tule tänne sairaalaan? Että voivat ilkeillä ja nöyryyttää? Että voivat viedä asiat niin viimetipalle, että naiset ja lapset vammautuvat? Että, voivat pihtailla puudutusaineita ja kivunlievitystä?

Kolme kertaa olen ollut synnyttämässä ja kertaakaan en ole joutunut lakanoita vaihtamaan. Lisäksi on myös ateriat tuotu sänkyyn silloin kun en ole pystynyt itse menemään syömään. Kiinnostaisi kyllä missä ja milloin nämä petaamiskokemukset ovat tapahtuneet.

n. 5 vuotta sitten. Ei mitään ongelmaa vaihtaa lakanoita jos olisin ollut kunnossa. Jos olisin ollut kunnossa ei ne lakanatkaan kyllä olisi olleet verestä märät. Vauvan olen hoitanut itse ja vauvan onneksi pystyi vieressä hoitamaan nousematta sängystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Kyllä, potilaalla on lupa kieltäytyä hoidosta, joka johtaisi HÄNEN kuolemaansa. Usein tässä onkin kyse sen vauvan hengestä ja lääkärin tehtävä on suojella elämää ja erityisesti pitää niiden puolia, jotka eivät puoliaan vielä pysty pitää. Eli sen syntyvän lapsen.

Syntymätöntä lasta ei Suomen laissa pidetä vielä henkilönä, jonka hengissä säilymisen vuoksi raskaana olevalle saisi tehdä mitä vain vastoin hänen tahtoaan. Mielipideasia tietenkin pitäisikö näin olla, mutta nykylain mukaan lääkärillä ei ole oikeutta alkaa pelastamaan lasta äidin kustannuksella.

Kyllä lääkärillä on oikeus ja velvollisuus pelastaa syntyvä lapsi, jos se ei vaaranna äidin henkeä. 

Mä ihan oikeesti ihimettelen tätä keskutelun ilmapiiriä, että te oikeesti ootte sitä mieltä, että äiti sais päättää et tehäänkö hätäsektio vai jätetäänkö lapsi kuolemaan kohtuun?! Mä todella toivon, että näitä mielipiteitä omaavat eivät ikinä tee lapsia, jos tärkeintä on se, et saa itse päättää, ei se et selviääkö oma lapsi hengissä.

Ja minä taas toivon, että sinulle joku lääkäri tekee mitä halua, eikä edes kerro mitä on tehnyt ja laittaa ne kanditkin siihen perään tekemään mitä tykkäävät. Kukaan näistä äideistä ei ole kieltäytynyt hätäsektiosta, jos hänelle se on kerrottu ja selitetty. Ei yksikään.

Eikö omaa ääntä voi käyttää? Jos joku alkaa tekemään jotain (tai opiskelija) eikä asiaa ole käyty läpi eikö voi avata omaa suuta ja kysyä mitä nyt tapahtuu ja sanoa, etten halua opiskelijoita tähän tilaan jos niitä ei sinne halua? 

Kyllähän aina kysytään, että sopiiko, että opiskelijat osallistuu nyt tähän.

Mutta kun pitää kysyä ennen kuin ne opiskelijat ovat tulleet huoneeseen. Siinä vaiheessa kiltiksi tytöksi kasvatetulla naisella on vaikea kieltäytyä.

No ei ihme, että saa jos jonkinlaista kohtelua jos ei osaa sanoa painokkaasti ja rauhallisesti ,että ei käy. Harjoitelkaa sitä hyvät ihmiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Kyllä, potilaalla on lupa kieltäytyä hoidosta, joka johtaisi HÄNEN kuolemaansa. Usein tässä onkin kyse sen vauvan hengestä ja lääkärin tehtävä on suojella elämää ja erityisesti pitää niiden puolia, jotka eivät puoliaan vielä pysty pitää. Eli sen syntyvän lapsen.

Syntymätöntä lasta ei Suomen laissa pidetä vielä henkilönä, jonka hengissä säilymisen vuoksi raskaana olevalle saisi tehdä mitä vain vastoin hänen tahtoaan. Mielipideasia tietenkin pitäisikö näin olla, mutta nykylain mukaan lääkärillä ei ole oikeutta alkaa pelastamaan lasta äidin kustannuksella.

Kyllä lääkärillä on oikeus ja velvollisuus pelastaa syntyvä lapsi, jos se ei vaaranna äidin henkeä. 

Mä ihan oikeesti ihimettelen tätä keskutelun ilmapiiriä, että te oikeesti ootte sitä mieltä, että äiti sais päättää et tehäänkö hätäsektio vai jätetäänkö lapsi kuolemaan kohtuun?! Mä todella toivon, että näitä mielipiteitä omaavat eivät ikinä tee lapsia, jos tärkeintä on se, et saa itse päättää, ei se et selviääkö oma lapsi hengissä.

Ja minä taas toivon, että sinulle joku lääkäri tekee mitä halua, eikä edes kerro mitä on tehnyt ja laittaa ne kanditkin siihen perään tekemään mitä tykkäävät. Kukaan näistä äideistä ei ole kieltäytynyt hätäsektiosta, jos hänelle se on kerrottu ja selitetty. Ei yksikään.

Eikö omaa ääntä voi käyttää? Jos joku alkaa tekemään jotain (tai opiskelija) eikä asiaa ole käyty läpi eikö voi avata omaa suuta ja kysyä mitä nyt tapahtuu ja sanoa, etten halua opiskelijoita tähän tilaan jos niitä ei sinne halua? 

Kyllähän aina kysytään, että sopiiko, että opiskelijat osallistuu nyt tähän.

Mutta kun pitää kysyä ennen kuin ne opiskelijat ovat tulleet huoneeseen. Siinä vaiheessa kiltiksi tytöksi kasvatetulla naisella on vaikea kieltäytyä.

No ei ihme, että saa jos jonkinlaista kohtelua jos ei osaa sanoa painokkaasti ja rauhallisesti ,että ei käy. Harjoitelkaa sitä hyvät ihmiset

Sivistyksen taso mitataan juuri sillä kuinka hyvin osaamme pitää huolta heikoimassa asemassa olevista. Eihän se ole mikään ongelma näille vahvoille ja kykeneville sanoa painokkaasti, mutta juuri ne kaikkein heikommissa tilassa ja huonomissa hetkissä olevia pitäisi suojella kaikkein eniten, eikä edes olettaa, että jos et kykene itseäsi puolustamaan, niin sinulle voidaan ja saadan tehdä mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin viikon ja en itse vaihtanut lakanaa enkä nähnyt oliko vaihdettu. Oli sektio niin alapää ei vuotanut.

Tämä, että vastasynnyttänyt äiti joutuu vaihtamaan lakanoitaan sairaalassa on jotenkin aivan käsittämätöntä. Luulen, että vain Suomessa voi olla näin, että vertavuotava äiti vaihtaa lakanoitaan. Kaikkialla muualla maailmassa joko sairaalan henkilökunta tai ainakin sukulaiset  hoitaisivat tuon.

Miksi me oikeasti maksamme näille sairaalassa töissä oleville palkkaa? Siksi, että voivat käyttöää aikansa puhelimessa, jotta voivat jankuttaa, että älä vaan tule tänne sairaalaan? Että voivat ilkeillä ja nöyryyttää? Että voivat viedä asiat niin viimetipalle, että naiset ja lapset vammautuvat? Että, voivat pihtailla puudutusaineita ja kivunlievitystä?

Kolme kertaa olen ollut synnyttämässä ja kertaakaan en ole joutunut lakanoita vaihtamaan. Lisäksi on myös ateriat tuotu sänkyyn silloin kun en ole pystynyt itse menemään syömään. Kiinnostaisi kyllä missä ja milloin nämä petaamiskokemukset ovat tapahtuneet.

n. 5 vuotta sitten. Ei mitään ongelmaa vaihtaa lakanoita jos olisin ollut kunnossa. Jos olisin ollut kunnossa ei ne lakanatkaan kyllä olisi olleet verestä märät. Vauvan olen hoitanut itse ja vauvan onneksi pystyi vieressä hoitamaan nousematta sängystä.

Kuinka monta miestä tunnette, jotka ovat vaihtaneet omat lakanansa sairaalassa? Ihan mikä vuosiluku kelpaa. Ainoastaan Suomessa voidaan sairaalassa vastasynnyttänyt nainen laittaa vaihtamaan lakanoita tai antaa nukkua verisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Kyllä, potilaalla on lupa kieltäytyä hoidosta, joka johtaisi HÄNEN kuolemaansa. Usein tässä onkin kyse sen vauvan hengestä ja lääkärin tehtävä on suojella elämää ja erityisesti pitää niiden puolia, jotka eivät puoliaan vielä pysty pitää. Eli sen syntyvän lapsen.

Syntymätöntä lasta ei Suomen laissa pidetä vielä henkilönä, jonka hengissä säilymisen vuoksi raskaana olevalle saisi tehdä mitä vain vastoin hänen tahtoaan. Mielipideasia tietenkin pitäisikö näin olla, mutta nykylain mukaan lääkärillä ei ole oikeutta alkaa pelastamaan lasta äidin kustannuksella.

Kyllä lääkärillä on oikeus ja velvollisuus pelastaa syntyvä lapsi, jos se ei vaaranna äidin henkeä. 

Mä ihan oikeesti ihimettelen tätä keskutelun ilmapiiriä, että te oikeesti ootte sitä mieltä, että äiti sais päättää et tehäänkö hätäsektio vai jätetäänkö lapsi kuolemaan kohtuun?! Mä todella toivon, että näitä mielipiteitä omaavat eivät ikinä tee lapsia, jos tärkeintä on se, et saa itse päättää, ei se et selviääkö oma lapsi hengissä.

Ja minä taas toivon, että sinulle joku lääkäri tekee mitä halua, eikä edes kerro mitä on tehnyt ja laittaa ne kanditkin siihen perään tekemään mitä tykkäävät. Kukaan näistä äideistä ei ole kieltäytynyt hätäsektiosta, jos hänelle se on kerrottu ja selitetty. Ei yksikään.

Eikö omaa ääntä voi käyttää? Jos joku alkaa tekemään jotain (tai opiskelija) eikä asiaa ole käyty läpi eikö voi avata omaa suuta ja kysyä mitä nyt tapahtuu ja sanoa, etten halua opiskelijoita tähän tilaan jos niitä ei sinne halua? 

Kyllähän aina kysytään, että sopiiko, että opiskelijat osallistuu nyt tähän.

Mutta kun pitää kysyä ennen kuin ne opiskelijat ovat tulleet huoneeseen. Siinä vaiheessa kiltiksi tytöksi kasvatetulla naisella on vaikea kieltäytyä.

No ei ihme, että saa jos jonkinlaista kohtelua jos ei osaa sanoa painokkaasti ja rauhallisesti ,että ei käy. Harjoitelkaa sitä hyvät ihmiset

Mikä diagnoosi sinulla on, kun et tajua asiaa, mikä sinulle on ainakin kymmenen kertaa sanottu? SIINÄ SYNNYTYKSEN AIKANA JA VARSINKIN LOPPUVAIHEESSA TAI KESKEN PONNISTUSVAIHETTA EI VÄLTTÄMÄTTÄ KYKENE SANOMAAN MITÄÄN. Jos on niin kovat kivut, että on niistä sekaisin, niin siinä ei pysty sanomaan mitään painokkaasti ja rauhallisesti. Harvoin ne opiskelijat tulevat siinä vaiheessa, kun saapuu sairaalaan ja supistusten välissä on minuutteja. Ymmärrätkö?

Hienoa, että näistä puhutaan.

Alalla on paljon hyviä ammattilaisia, mutta on myös niitä huonoja. Huonot tulee kitkeä alalta pois edes tämän julkisuuden avulla.

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy huonoihin synnytyskokemuksiin on se, että synnytykseen ladataan aivan liikaa odotuksia. Kuvitellaan, että se olisi "eheyttävä kokemus" jossa synnyttävä äiti synnytyslaulua laulaen ja altaassa loikoillen voi saavuttaa henkisen täyttymyksen. Sitten petytään raskaasti kun asiat eivät mene etukäteen laaditun suunnitelman mukaan.

Oikeasti synnytys on melko väkivaltainen tapahtuma itsessään ja "luonnollinen" äiti- ja lapsikuolleisuus on suurta. Nykylääketieteen keinoin kuolleisuus on saatu Suomessa minimoitua ja itse pidän sitä hyvänä asiana. 

Kampanja on minusta liian provosoiva ja termin "synnytysväkivalta" lanseeraaminen osoittaa huonoa makua. Terveydenhoidossa, kuten muissakin palveluammateissa on toki syytä kiinnittää huomiota ystävälliseen ja huomaavaiseen käytökseen, mutta huono palvelu ei ole väkivaltaa. Myöskään potentiaalisesti äidin ja/tai lapsen hengen pelastavat operaatiot eivät ole väkivaltaa.

Synnytysväkivalta löytyy joidenkin maiden lainsäädännöstä, ja koko termi on kansainvälinen mutta rantautunut vasta nyt suomeen. Ota selvää ennen kuin julistat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä, oikeastiko naisten värkkejä ja peräaukkoja ommellaan ILMAN PUUDUTUSTA??!! Voisi kuvitella olevan sallittua ja yleistä joissain naisten sil-po-mis-ta harrastavissa maissa, mutta että meillä Suomessa?!?!

Vai vaikuttaako synnytykseen annetut kipulääkkeet vielä, ja siksi uutta puudutusta ei tikkaamiseen tarvita?

Ei, vaan puudutus EI TOIMINUT. Oli tämän ko. äidin KOKEMUS. Puudutettiin kyllä. Tämän jälkeen hän aloitti potkimisen.

Se ei useinkaan toimi juuri siksi, että on jo verenvuodon vuoksi shokki ja kudokset ovat mahdollisesti silppuna, joten puudutetta ei saada pistettyä optimaaliselle alueelle tai se ei kulkeudu sinne erilaisista anatomisista syistä johtuen.

Eikö tässä tilanteessa pitäisi laittaa epiduraali, spinaali tai nukutus?

Esimerkiksi tähystyksissä saa nykyisin humautuksen, sen nyt ei luulisi olevan mahdottomuus, jos tikattavaa on paljon.

Spinaalit ja humaukset ja nukutukset ym. vaatii anestesialääkärin. Edes epiduraalia ei voida antaa ellei anestesialääkäri tule sitä itse antamaan. Monessa paikassa on ongelmana se, että anestesialääkäri ei olekaan saatavilla, kun tarve olisi (on kiinni leikkauksessa, on vain päivystävänä eikä ehdi kotoa paikalle tms). Resurssikysymys. Ei haluta pitää vuorossa montaa anestesialääkäriä, eikä pienissä sairaaloissa ilta- tai yöaikaan ollenkaan muuten kuin kotoa käsin päivystävänä.