Lue keskustelun säännöt.
Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista
08.05.2019 |
Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista – #metoo-tyylinen kampanja leviää kuin kulovalkea, sairaaloissa pelätään vaikutuksia
Kommentit (858)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä, oikeastiko naisten värkkejä ja peräaukkoja ommellaan ILMAN PUUDUTUSTA??!! Voisi kuvitella olevan sallittua ja yleistä joissain naisten sil-po-mis-ta harrastavissa maissa, mutta että meillä Suomessa?!?!
Vai vaikuttaako synnytykseen annetut kipulääkkeet vielä, ja siksi uutta puudutusta ei tikkaamiseen tarvita?
Ei, vaan puudutus EI TOIMINUT. Oli tämän ko. äidin KOKEMUS. Puudutettiin kyllä. Tämän jälkeen hän aloitti potkimisen.
Se ei useinkaan toimi juuri siksi, että on jo verenvuodon vuoksi shokki ja kudokset ovat mahdollisesti silppuna, joten puudutetta ei saada pistettyä optimaaliselle alueelle tai se ei kulkeudu sinne erilaisista anatomisista syistä johtuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään ihme, että naisia on perinteisesti niin vähän johtajina. Moni nainen on naiselle susi ja tämä keskustelu todistaa väitteen oikeaksi.
En ole feministi siksi, etten pidä konservatiivisella tavalla ajattelevista naisista enkä siis pelkän naiseuden perusteella arvosta tai kannata ketään. Nämä konservatiiviset naiset ovat niitä perinteiden, luonnollisuuden ja "ikiaikaisen kokemuksen" puolestapuhujia ja päiväysvanhoine ajatuksineen yksi syy siihen, etteivät tämän päivän naiset halua lisääntyä. Nämä vanhoilliset naiset ansaitsevat minusta toiset tuomitsevine asenteineen unohtua tulevaisuudessa pissavaippojensa sekä makuuhaavoinensa kanssa hoivakodin uumeniin.
Sukupuoliroolinsa kahleista vapaat naiset ovat niitä, joita arvostan. Naisellisuus ei ole kiinni siitä, pitääkö alatiesynnytystä ainoana oikeana tapana vaan naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia.
Viitsit sitten tuollaista shaibaa suoltaa. Itse olen ilmeisesti patavanhoillinen, mutta useammasta synnytyksestä selviytyneenä uskon siihen että synnytyksessä lähdetään ihmisen biologiasta. Tapahtumaa avustetaan lääketieteen keinoilla ja ammattihenkilöt tekee synnyttäjän ja lapsen terveyden turvatakseen kaiken mitä nykykeinoin pystytään. Tottakai ystävällisesti ja asiallisesti käyttäytyä. Suurimmassa osassa näistäkin täällä kerrotuista tapauksista paistaa läpi se, että synnyttäjä on asioista ja käytännöistä tietämätön eli synnytysvalmennus ei valmista tarpeeksi kohtaamaan eri tilanteita käytännössä. Toinen seikka tuntuu olevan se, että tuoreeltaan ei synnytyksen kulkua käydä siellä sairaalassa läpi eikä keskustella siihen vaikuttaneista tekijöistä tai asioista jotka ovat jääneet synnyttäjää mietityttämään. Itselleni ainakin tätä jälkiselvitystä tarjottiin ja annettiin jopa puhelinnumero, johon ottamalla yhteyttä asiaa voinut edelleen käsitellä.
Jos kokee saaneensa huonoa tai jopa väärää hoitoa niin miksi ei sitten anneta sitä palautetta sinne missä sitä on koettu. Sen sijaan ulistaan hysteerisenä anonyyminä laumana somessa.
Miksei tästä asiasta saisi halutessaan puhua anonyymisti netissä? Ei kaikki halua tehdä virallisia kanteluita ja aikaavieviä valituksia vaikka heitä huonosti onkin kohdeltu. Mikä siinä on, että anomyymi keskustelu halutaan aina hiljentää?
Vierailija kirjoitti:
Olisipa mielenkiintoista kuulla miten näiden huonostikohdeltujen synnyttäjien miehet ovat sivullisia tarkkailijoina kokeneet sen synnyttäjien kohtelun.
Minun mieheni antoi suullista palautetta hyvin suoraan. Hyvä ettei rauhallinen ja empaattinen mies heittäny yhtä kätilöä ulos. Seuraavaa synnytystä ennen pelkopolilla purettiin meidän molempien traumoja. Ja ei oo mikään vässykkämies, kunhan vaan todella järkyttyi siitä, miten minua kohdeltiin.
Mulla meni synnytys ihan ok, vaikka päättyikin kiireelliseen sektioon. Sen sijaan mieleen on jäänyt osastolla hoitajien minua kohtaan harjoittama "kiusaaminen". Minua oli kielletty nousemasta sängystä ja nostamasta itse lasta. Ilman että kukaan olisi kertonut että voin näin tehdä, hoitaja vain tiuskaisi minulle että "joutaisit itsekkin nousta sieltä sängystä lapsesi hakemaan". Minulle oli kirjattu että olin saanut keskusteluapua vaikean synnytyksen jälkeen, mitä en ollut saanut. Kerran ollessani vessassa hoitajat olivat käyneet hakemassa lapseni sängystään ja vieneet sen omaan toimistoonsa / taukohuoneeseen "koska se itki". Käveleminen oli tuossa vaiheessa vielä aika kivuliasta niin oli tosi kivaa laahustaa ympäri osastoa etsimässä ihmistä, joka tietäisi mihin lapseni on viety. Ainoat ammattimaisesti ja ystävällisesti käyttäytyvät olivat kätilöt ja osastolla käyneet imettämisessä ja lapsen hoitamisessa neuvoneet henkilöt. Nämä osaston hoitajat olivat ihan saatanasta enkä vielä tänäkään päivänä ymmärrä mitä ihmettä olin heille tehnyt. Ehkä olis paska potilas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."
Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.
Muistakaahan, että vähättelemättä teitä synnytyksessä ei ole kuitenkaan kyse vain teistä mammoista, vaan myös vauvasta. Lääkäri varmaan tarkoitti, että jos vauvan hengen pelastaminen vaatii nopeaa toimintaa, rupattelutuokio äidin kanssa jätetään väliin. Äidillä nimittäin ei ole oikeutta kieltäytyä toimenpiteestä, jos se johtaa vauvan kuolemaan.
Muistakaa myös että ilman ”mamman” tahtoa ei synny yhtäkään vauvaa. Siksi ”mamma” tulee aina ensin (paitsi katolisissa maissa).
Tämä. Itse olen synnytysiässä enkä todellakaan tee yhtään lasta jos en saa sektiota. Suostuisiko miehetkään siihen, että lisääntymispuuhissa heidän sukuelimensä repeäsivät? Tuskinpa.
Synnytyksestä voi selvitä myös ilman repeämiä, mutta sektiossa tulee aina isot kudosvauriot. Ikävä kyllä ei ole vielä keksitty parempia vaihtoehtoja kuin nämä kaksi.
Niin jos on luonnostaan löysä p*lluinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."
Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.
Kyllä, potilaalla on lupa kieltäytyä hoidosta, joka johtaisi HÄNEN kuolemaansa. Usein tässä onkin kyse sen vauvan hengestä ja lääkärin tehtävä on suojella elämää ja erityisesti pitää niiden puolia, jotka eivät puoliaan vielä pysty pitää. Eli sen syntyvän lapsen.
Syntymätöntä lasta ei Suomen laissa pidetä vielä henkilönä, jonka hengissä säilymisen vuoksi raskaana olevalle saisi tehdä mitä vain vastoin hänen tahtoaan. Mielipideasia tietenkin pitäisikö näin olla, mutta nykylain mukaan lääkärillä ei ole oikeutta alkaa pelastamaan lasta äidin kustannuksella.
Kyllä lääkärillä on oikeus ja velvollisuus pelastaa syntyvä lapsi, jos se ei vaaranna äidin henkeä.
Mä ihan oikeesti ihimettelen tätä keskutelun ilmapiiriä, että te oikeesti ootte sitä mieltä, että äiti sais päättää et tehäänkö hätäsektio vai jätetäänkö lapsi kuolemaan kohtuun?! Mä todella toivon, että näitä mielipiteitä omaavat eivät ikinä tee lapsia, jos tärkeintä on se, et saa itse päättää, ei se et selviääkö oma lapsi hengissä.
Ja minä taas toivon, että sinulle joku lääkäri tekee mitä halua, eikä edes kerro mitä on tehnyt ja laittaa ne kanditkin siihen perään tekemään mitä tykkäävät. Kukaan näistä äideistä ei ole kieltäytynyt hätäsektiosta, jos hänelle se on kerrottu ja selitetty. Ei yksikään.
Eikö omaa ääntä voi käyttää? Jos joku alkaa tekemään jotain (tai opiskelija) eikä asiaa ole käyty läpi eikö voi avata omaa suuta ja kysyä mitä nyt tapahtuu ja sanoa, etten halua opiskelijoita tähän tilaan jos niitä ei sinne halua?
Siis oletteko jotkut sitä mieltä oikeasti että pitäisi ottaa puudutteet vaikka ette saisi imettää vauvaanne moneen päivään?
Uskomatonta!:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään ihme, että naisia on perinteisesti niin vähän johtajina. Moni nainen on naiselle susi ja tämä keskustelu todistaa väitteen oikeaksi.
En ole feministi siksi, etten pidä konservatiivisella tavalla ajattelevista naisista enkä siis pelkän naiseuden perusteella arvosta tai kannata ketään. Nämä konservatiiviset naiset ovat niitä perinteiden, luonnollisuuden ja "ikiaikaisen kokemuksen" puolestapuhujia ja päiväysvanhoine ajatuksineen yksi syy siihen, etteivät tämän päivän naiset halua lisääntyä. Nämä vanhoilliset naiset ansaitsevat minusta toiset tuomitsevine asenteineen unohtua tulevaisuudessa pissavaippojensa sekä makuuhaavoinensa kanssa hoivakodin uumeniin.
Sukupuoliroolinsa kahleista vapaat naiset ovat niitä, joita arvostan. Naisellisuus ei ole kiinni siitä, pitääkö alatiesynnytystä ainoana oikeana tapana vaan naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia.
"naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia" ok? Eli miehuus vastakohtana poissulkee tuon vai mitä v*ttua horiset? Kyllä - avoimuus oppia uutta ja pyrkimys ymmärtää toists ovat hienoja arvoja, mutta mitä hiton tekemistä sillä on "naiseuden" kanssa? "Siskot voimaantukaa!" Niinkö?
Ja nekö naiset, jotka uskovat, että alalle sopimatonta henkilökuntaa ei saada alalta pois mesoamalla omia synnytystraumoja somessa, eivät sitten ole vapautuneet riittävästi sukupuoliroolistaan? Kai sitä saa pyrkiä synnyttämään tilastollisesti turvallisimmin ja terveellisimmin (alateitse) ja perustella tämänkin vaihtoehdon puolesta? Vaikka vastassa voi olla sadistikätilö jos käy huono tuuri.
Mikä pakko sinun on tulla vetämään tästä jotain syväanalyysia meidänlaistemme naisten persoonasta ja elämänarvoista? Osaatko avata?
Kannattaa muistaa, että synnytyksien hoidon historia Suomessa on varsin lyhyt. Syrjäseudulla saatettiin synnyttää kotona vielä 1950-luvulla. Ja siihen aikaan koulutuksensa saaneet kätilöt jatkoivat työelämässä 1990-luvulle saakka.
Eräs vanha kätilö kuvaili, miten entisaikaan synnyttäjälle suurinta lohtua kuolemanpelossa toi virkapukuinen ihminen, joka tiukasti komensi että tee näin, niin selvitään. Empatiaa ei tuohon aikaan osattu antaa eikä vastaanottaa, ei edes omien lapsien osalta. Saati sitten että vieras ihminen olisi sanonut jotain nättiä, hui kauhistus.
Nykypäivän ihminen, joka on elänyt täysin erilaisen elämän, kaipaisi kätilöltä ystävällisyyttä ja empatiaa. Nuoret kätilöt sen hallitsevatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."
Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.
Kyllä, potilaalla on lupa kieltäytyä hoidosta, joka johtaisi HÄNEN kuolemaansa. Usein tässä onkin kyse sen vauvan hengestä ja lääkärin tehtävä on suojella elämää ja erityisesti pitää niiden puolia, jotka eivät puoliaan vielä pysty pitää. Eli sen syntyvän lapsen.
Syntymätöntä lasta ei Suomen laissa pidetä vielä henkilönä, jonka hengissä säilymisen vuoksi raskaana olevalle saisi tehdä mitä vain vastoin hänen tahtoaan. Mielipideasia tietenkin pitäisikö näin olla, mutta nykylain mukaan lääkärillä ei ole oikeutta alkaa pelastamaan lasta äidin kustannuksella.
Kyllä lääkärillä on oikeus ja velvollisuus pelastaa syntyvä lapsi, jos se ei vaaranna äidin henkeä.
Mä ihan oikeesti ihimettelen tätä keskutelun ilmapiiriä, että te oikeesti ootte sitä mieltä, että äiti sais päättää et tehäänkö hätäsektio vai jätetäänkö lapsi kuolemaan kohtuun?! Mä todella toivon, että näitä mielipiteitä omaavat eivät ikinä tee lapsia, jos tärkeintä on se, et saa itse päättää, ei se et selviääkö oma lapsi hengissä.
Ja minä taas toivon, että sinulle joku lääkäri tekee mitä halua, eikä edes kerro mitä on tehnyt ja laittaa ne kanditkin siihen perään tekemään mitä tykkäävät. Kukaan näistä äideistä ei ole kieltäytynyt hätäsektiosta, jos hänelle se on kerrottu ja selitetty. Ei yksikään.
Eikö omaa ääntä voi käyttää? Jos joku alkaa tekemään jotain (tai opiskelija) eikä asiaa ole käyty läpi eikö voi avata omaa suuta ja kysyä mitä nyt tapahtuu ja sanoa, etten halua opiskelijoita tähän tilaan jos niitä ei sinne halua?
Koska kivuissa se huomiokyky on alentunut! Jos supistuksia on tiheään, niin ei muuhun pysty keskittymään kuin supistuksista selviämiseen. Lupa synnytyksen seuraamiseen pitää kysyä ennen kuin yksikään heistä on huoneessa, se on vaikea sanoa toisten kuullen, että kaikki pihalle siitä. En minä kuumehoureissakaan ole samanlainen mitä normaalisti terveenä saati sitten synnyttäessä.
Voi miten kamalan kurjaa luettavaa! Olenpa entistäkin kiitollisempi, että itselläni synnytykset olivat erinomaisen hyvin hoidettuja, kätilöt aivan ihania, lämpimiä ihmisiä, jotka kuuntelivat toiveeni ja myös niitä noudattivat. Ja onnekseni mitään ei mennyt vikaan. Synnytin lapseni Kokkolan keskussairaalassa, sinne vain vieläkin vuosien jälkeen lämpimät kiitokset! Halusin synnyttää luomuna ja se onnistui kätilöiden avustuksella. Kipulääkettä ei tarjottu kertaakaan, koska kielsin sen etukäteen. Lääkäriä en nähnytkään, koska sille ei ollut mitään tarvetta. Vauvan sai viedä hoitajille välillä, jos halusi tai pitää koko ajan luonaan. Ruoka tuotiin huoneeseen, jos ei itse kyennyt tai jaksanut hakea ja sai käydä syömässä ruokalassakin jos halusi. Kotiin pääsi heti kun halusi. Osa kätilöistä osasi vyöhyketerapiaa ja synnäri oli ns. babyfriendly. En tiedä vieläkö siellä on samanlaista, tästä kun on aikaa 15-20 v. Ihania muistoja. Olisipa jokaisessa sairaalassa samanlaista ja kaikki kätilöt yhtä ammattilaisia ja sydämellisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tee lapsia niin kauan kun asiat ovat tällä tavalla kirjoitti:
Voisiko joku lääkäri, anestesiologi tms. asiantuntija tulla tähän ketjuun selventämään vaikka sitä asiaa, että minkä vuoksi episiotomiat ommellaan ilman kivunlievitystä tai anestesiaa?
Kuinka on mahdollista, että vielä 2020-luvulla barbaarisesti alistetaan puolet väestöstä siihen, että heidän revenneet sukupuolielimensä tullaan tikkaamaan kasaan ilman asianmukaista kivunlievitystä? Kun mitä tahansa muuta ruumiinosaa ommellaan käytetään puudutusta, ja sitä myös lisätään jos tarvetta on. Miten ihmeessä sitten ihmiskehon herkintä ja yksityisintä, juuri valtavan trauman kokenutta aluetta ommellessa ei kivunlievityksellä olekaan minkäänlaista väliä?
Olisiko Ok, jos miehen penistä tai kiveksiä ommeltaisiin vaikka tapaturmaisen repeämän jälkeen ilman kivunlievitystä? Sellaista ei tule koskaan tapahtumaan, ja hyvä niin, koska meillä on olemassa nykyaikainen lääketiede. Minua vain henkilökohtaisesti kuvottaa, että naisen tuskalla ja kivulla ei ole mitään merkitystä, koska on kyse synnytyksestä ja "siihen nyt vaan kuuluu kipu".
On olemassa monia tehokkaita ja suhteellisen lyhytaikaisesti vaikuttavia kipu- ja anestesialääkkeitä, joita kyllä voitaisiin käyttää synnytyksissä mutta ei kuitenkaan jostain syystä käytetä. Tästä asiasta ei varsinaisesti edes puhuta, koska aihe tuntuu olevan jotenkin tabu, mutta kaikki vastaukset mitä olen lääkäreiltä asiaan saanut ovat käytännössä tekosyitä. Esim. lääkettä voi erittyä rintamaitoon tai että tuoreen äidin pitää pysyä mahdollisimman valppaana.
Nämä ovat erittäin huonoja ja surkeasti perusteltuja syitä naisten systemaattiseen kiduttamiseen. Vastasyntynyt kyllä kestää olla päivän tai pari korvikkeella eikä pieni muutaman tunnin tokkuratila haittaa mitään eikä ketään. Jos olen esittänyt nämä lisäkysymykset suullisesti lääkärin läsnäollessa, niin reaktiona on aina joko vaikeneminen tai ärtymys.
Miksi naisten kehoon ja terveyteen liittyvissä asioissa eletään yhä jotain pimeää keskiaikaa?
"Vastasyntynyt pärjää korvikkeella"
Tajuatko edes miten tärkeää on saada se vauva mahdollisimman pian rinnalle imemään? Ihan sen maidontuotannon kannalta.
Ja tikkaaminen ei todellakaan satu niin paljon sen rääkin jälkeen etteikö sitä kestäisi. :D
HerranjumalàTajuatko sinä itse, että yksi päivä sinne tänne ei merkitse mitään vastasyntyneen kiintymyssuhteen tai ravitsemuksenkaan kannalta? Totta kai vauvaa voi ja tulee pitää ihokontaktissa, mutta rintaa ei ole pakko tarjota. Kyllä sitä maitoa alkaa kaikilla muuten terveillä naisilla erittyä, vaikka ensimmäinen päivä jäisikin välistä. Edelleen tekosyitä, ja nyt jopa voisi sanoa että paniikin lietsontaa.
On järjenvastaista väittää, etteikö tikkaaminen sattuisi varsinkin naisella, sillä naisen ulkosynnyttimet sisältävät vielä enemmän hermopäätteitä kuin vaikka miesten vastaavat. Repeämä saattaa myös ulottua peräaukkoon asti, mikä on aivan erityisen herkkää aluetta ja jonka ompelu todellakin tuntuu. Ymmärräthän, että kyse ei ole tuolloin mistään pintanaarmusta, vaan perineumiin ja sulkijalihakseen asti ulottuvasta syvästä repeämästä, jota joudutaan korjailemaan myös sisäisesti useassa eri tasossa?
Itse asiassa, kuten tässä ketjussa aiemmin olleesta linkistä saattoi lukea, niin vastasyntyneen ja äidin välinen kiintymyssuhde kärsii äidin kokemasta synnytystraumasta, joten on varsin tekopyhää yrittää nostaa vauvan hyvinvointia jalustalle vaikka tuossa imetyskysymyksessä. Yksi päivä ei tosiaankaan merkitse mitään ja maidontuottoa voi säädellä itsekin pumppauksella. Jos se on hinta anestesiasta ja vähäisemmästä synnytystraumasta, niin en miettisi kahta kertaa ko. valintaa, joka on myös pitkällä tähtäimellä vauvallekin kiintymyssuhteen kautta parempi.
Vierailija kirjoitti:
Siis oletteko jotkut sitä mieltä oikeasti että pitäisi ottaa puudutteet vaikka ette saisi imettää vauvaanne moneen päivään?
Uskomatonta!:D
Miksi levität valheita noin fanaattisesti? "Moneen päivään", just. Eiköhän se yksi vrk riittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä se on kun itsekäs ja kontrollifriikki sukupolvi yrittää lisääntyä. Minä minä minä ja minun tunteet. Biologia on mitä on ja aina ne päätökset hoidosta tehdään tarpeen mukaan. Tavoitteena on se, että sekä äiti että lapsi selviävät hengissä ja terveenä synnytyksestä ja näinhän asia yleensä on nykyisin Suomessa.
Itse olen synnyttänyt 90-luvun alussa ja seuraavan kerran 2000- luvun alussa ja kyllä mielessäni äidin ja isän toiveiden huomioiminen ym. Olosuhteet sairaalassa oli kohentuneet paljon tuolla välin. Vaikka esikoisen ja kuopuksen synnytyksessä oli sama kätilö niin toimintatavat olivat kehittyneet.
Ja sitten 2000-lyvun alun resursseja on leikattu tuntuvasti.
Ei kyseessä ole kontrollifriikkiys, vaan se, että äidin kokemus vaikuttaa myös synnytyksen etenemiseen. Äidin täytyy saada kokea olonsa turvalliseksi jotta synnytys sujuu mahdollisimman hyvin ja tämä vaikuttaa kyllä siihen vauvaankin. Turvallisuudentunnetta vähentää mm. tiuskiminen, ilkeily, yllätyksenä tulevat operaatiot, turhan kivun aiheuttaminen jne.
Ei kyseessä ole vauva-tai-äiti-asetelma vaan vauva-ja-äiti.
Millaiselle ihmiselle tulee yllätyksenä se, että synnytys ei aina etene juuri niin kuin siinä omassa suunnitelmassa oli ajateltu? Kyllä minä olin varautunut henkisesti siihen, että erinäisiä toimenpiteitä voidaan joutua tekemään. Mitä mielestäsi on turhan kivun aiheuttaminen? Synnytys on kivuliasta ja itse ainakin sain siihen lievitystä, mutta sekään ei kipua vienyt kokonaan pois. Sisarelleni taas annettiin epiduraalipuudutus liian varhaisessa vaiheessa ja synnytys pysähtyi täysin. Vuorokautta myöhemmin joutui sitten hätäsektioon. Siitä toipuminen vei kauan. Väärään aikaan väärä toimenpide voi aiheuttaa vakaavaa haittaa ja hoitohenkilökunnan on kokoajan arvioitava hoidon hyötyä vs haittaa ja riskejä. Potilaalla ei tähän tieto ja ammattitaito riitä. Tietysti tiuskiminen ja ilkeily on epäasiallista, mutta minkälainen ihmisrotu Ben ottaa ne henkilökohtaiseksi loukkaukseksi ja jää niitä märehtimään. Jos kokee tulleensa väärinkohdelluksi kannattaa heti antaa se palaute sairaalalle tai potilasasiamuehelle, eikä vuosien päästä tutkittava netissä. Itselle ainakaan n tarjottiin mahdollisuus ennen sairaalasta poistumista keskustella synnytystä hoitaneiden henkilöiden kanssa synnytyksen tapahtumista. Valvirahan tätä touhua viimekädessä valvoo. Olisikin mielenkiintoista kuulla, keskittyykkö nämä huonot synnytyskokemukset tiettyihin paikkoihin.
Kannattaa? Miksi sinun kannattaa tulla selittelemään yhtään mitään tähän ketjuun? Eikö sinun kannattaisi käyttää aikaasi johonkin järkevämpään, sinulla kun ei ole edes tarvetta vertaiskokemuksille? Jos me muut jostain syystä haluamme vaikka sitten vuosia tapauksen jälkeen puida asiaa, niin eikö se ole oikeutemme, vaikkemme jotain oikeusjuttua alulle halunneet silloin aikanaan laittaa? Tarviiko kaiken aina olla niin kannattavaa?
Mitä sinä hyödyt asian vatvomisesta täällä? Miksi et keskustellut asiasta ja antanut palautetta heti laitoksella? Ei se olisi vaatinut mitään oikeudenkäyntiä. Näin olisit saanut asian käsiteltyä mielessäsi ja olisit pystynyt siirtymään elämässä eteenpäin. Tai sinut olisi voitu ohjata eteenpäin saamaan hoitoa mt-ongelmiisi.
Miksi sinä olet tullut tähän ketjuun ilkeilemään muille?
Ei kaikilla ole ollut mahdollisuutta antaa palautetta sairaalassa, syitä voi olla vaikka mitä.
Itse olin ainakin niin huonossa kunnossa, etten edes tolpillani pysynyt, ei siinä tilanteessa ollut voimia muuhun kuin keskittyä vauvoihin, sain kaksoset.
Olin sairaalassa aika pitkään, mutta synnytyksen hoitanut kätilö ei ehtinyt tullut käymään osastolla juttelemassa synnytyksen aikana tapahtuneista asioista.
Mitä osaston kätilö vastasi kun kysyit voitko jutella synnytystä hoitaneen kätilön kanssa?
Totesivat vain, etteivät synnytysosaston kätilöt aina ehdi käymään näitä keskusteluja. Kun synnytysosastolla on kiireitä, niin eivät ehdi tulemaan.
On nää ikävimmät synnytyskokemukset vaan todella karuja tarinoita. Ihan aiheesta kertovat kokemuksistaan.
Itse olin vaimoani tukemassa kaikissa viidessä synnytyksessä Tammisaaressa ja Haikaranpesässä ja koin tehtävänäni olla tulkkina vaimon ja hoitohenkilökunnan välissä, jotta synnyttäjä saa keskittyä rauhassa omaan osaansa. Luojalle kiitos että synnytykset sujuivat hyvin ja lapsi ja äiti säilyivät terveinä. Joka kerta oli omanlaisensa ja aina sitä pelkäsi, kuinka tällä kerralla käy, kun ei sitä synnytystä oikein keskeyttääkään voi jos asiat mutkistuvat.
Olimme kiitollisia saamastamme hyvästä hoidosta ja tiedostan ettei nykykehitys ole kaikilta osin ollenkaan oikean suuntaista suurempine yksiköineen ja tehokkaammaksi hiottuine käytäntöineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."
Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.
Muistakaahan, että vähättelemättä teitä synnytyksessä ei ole kuitenkaan kyse vain teistä mammoista, vaan myös vauvasta. Lääkäri varmaan tarkoitti, että jos vauvan hengen pelastaminen vaatii nopeaa toimintaa, rupattelutuokio äidin kanssa jätetään väliin. Äidillä nimittäin ei ole oikeutta kieltäytyä toimenpiteestä, jos se johtaa vauvan kuolemaan.
Kylläpäs muuten on. Vauva on osa naisen kehoa, kunnes on sieltä poissa.
Eivät äidit vauvansa pelastavista toimenpiteistä kieltäydy, mutta naisella ON oikeus kieltäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään ihme, että naisia on perinteisesti niin vähän johtajina. Moni nainen on naiselle susi ja tämä keskustelu todistaa väitteen oikeaksi.
En ole feministi siksi, etten pidä konservatiivisella tavalla ajattelevista naisista enkä siis pelkän naiseuden perusteella arvosta tai kannata ketään. Nämä konservatiiviset naiset ovat niitä perinteiden, luonnollisuuden ja "ikiaikaisen kokemuksen" puolestapuhujia ja päiväysvanhoine ajatuksineen yksi syy siihen, etteivät tämän päivän naiset halua lisääntyä. Nämä vanhoilliset naiset ansaitsevat minusta toiset tuomitsevine asenteineen unohtua tulevaisuudessa pissavaippojensa sekä makuuhaavoinensa kanssa hoivakodin uumeniin.
Sukupuoliroolinsa kahleista vapaat naiset ovat niitä, joita arvostan. Naisellisuus ei ole kiinni siitä, pitääkö alatiesynnytystä ainoana oikeana tapana vaan naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia.
"naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia" ok? Eli miehuus vastakohtana poissulkee tuon vai mitä v*ttua horiset? Kyllä - avoimuus oppia uutta ja pyrkimys ymmärtää toists ovat hienoja arvoja, mutta mitä hiton tekemistä sillä on "naiseuden" kanssa? "Siskot voimaantukaa!" Niinkö?
Ja nekö naiset, jotka uskovat, että alalle sopimatonta henkilökuntaa ei saada alalta pois mesoamalla omia synnytystraumoja somessa, eivät sitten ole vapautuneet riittävästi sukupuoliroolistaan? Kai sitä saa pyrkiä synnyttämään tilastollisesti turvallisimmin ja terveellisimmin (alateitse) ja perustella tämänkin vaihtoehdon puolesta? Vaikka vastassa voi olla sadistikätilö jos käy huono tuuri.
Mikä pakko sinun on tulla vetämään tästä jotain syväanalyysia meidänlaistemme naisten persoonasta ja elämänarvoista? Osaatko avata?
Naiset kertovat karmeita kokemuksistaan synnytyksiin liittyen ja sitten tulee aina paikalle nämä hysyttelijät ja vähättelijät, joille nämä kokemuksiensa kertojat ovat pelkkiä "mesoajia".
Tässä ketjussa moni traumaattisen kokemuksen läpikäynyt nainen on nyt luokiteltu ainakin mt-ongelmaiseksi, liiottelijaksi, mesoajaksi ja valittajaksi.
Olisi tosiaan mielenkiintoista nähdä, olisko tilanne sairaalassa tämä, jos kyseessä olisi miehet? Vaihtamassa leikkauksen jälkeen osastolla verisiä lakanoitaan, hoitjan pilkatessa vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin viikon ja en itse vaihtanut lakanaa enkä nähnyt oliko vaihdettu. Oli sektio niin alapää ei vuotanut.
Tämä, että vastasynnyttänyt äiti joutuu vaihtamaan lakanoitaan sairaalassa on jotenkin aivan käsittämätöntä. Luulen, että vain Suomessa voi olla näin, että vertavuotava äiti vaihtaa lakanoitaan. Kaikkialla muualla maailmassa joko sairaalan henkilökunta tai ainakin sukulaiset hoitaisivat tuon.
Miksi me oikeasti maksamme näille sairaalassa töissä oleville palkkaa? Siksi, että voivat käyttöää aikansa puhelimessa, jotta voivat jankuttaa, että älä vaan tule tänne sairaalaan? Että voivat ilkeillä ja nöyryyttää? Että voivat viedä asiat niin viimetipalle, että naiset ja lapset vammautuvat? Että, voivat pihtailla puudutusaineita ja kivunlievitystä?
Kolme kertaa olen ollut synnyttämässä ja kertaakaan en ole joutunut lakanoita vaihtamaan. Lisäksi on myös ateriat tuotu sänkyyn silloin kun en ole pystynyt itse menemään syömään. Kiinnostaisi kyllä missä ja milloin nämä petaamiskokemukset ovat tapahtuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään ihme, että naisia on perinteisesti niin vähän johtajina. Moni nainen on naiselle susi ja tämä keskustelu todistaa väitteen oikeaksi.
En ole feministi siksi, etten pidä konservatiivisella tavalla ajattelevista naisista enkä siis pelkän naiseuden perusteella arvosta tai kannata ketään. Nämä konservatiiviset naiset ovat niitä perinteiden, luonnollisuuden ja "ikiaikaisen kokemuksen" puolestapuhujia ja päiväysvanhoine ajatuksineen yksi syy siihen, etteivät tämän päivän naiset halua lisääntyä. Nämä vanhoilliset naiset ansaitsevat minusta toiset tuomitsevine asenteineen unohtua tulevaisuudessa pissavaippojensa sekä makuuhaavoinensa kanssa hoivakodin uumeniin.
Sukupuoliroolinsa kahleista vapaat naiset ovat niitä, joita arvostan. Naisellisuus ei ole kiinni siitä, pitääkö alatiesynnytystä ainoana oikeana tapana vaan naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia.
"naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia" ok? Eli miehuus vastakohtana poissulkee tuon vai mitä v*ttua horiset? Kyllä - avoimuus oppia uutta ja pyrkimys ymmärtää toists ovat hienoja arvoja, mutta mitä hiton tekemistä sillä on "naiseuden" kanssa? "Siskot voimaantukaa!" Niinkö?
Ja nekö naiset, jotka uskovat, että alalle sopimatonta henkilökuntaa ei saada alalta pois mesoamalla omia synnytystraumoja somessa, eivät sitten ole vapautuneet riittävästi sukupuoliroolistaan? Kai sitä saa pyrkiä synnyttämään tilastollisesti turvallisimmin ja terveellisimmin (alateitse) ja perustella tämänkin vaihtoehdon puolesta? Vaikka vastassa voi olla sadistikätilö jos käy huono tuuri.
Mikä pakko sinun on tulla vetämään tästä jotain syväanalyysia meidänlaistemme naisten persoonasta ja elämänarvoista? Osaatko avata?
Naiset kertovat karmeita kokemuksistaan synnytyksiin liittyen ja sitten tulee aina paikalle nämä hysyttelijät ja vähättelijät, joille nämä kokemuksiensa kertojat ovat pelkkiä "mesoajia".
Tässä ketjussa moni traumaattisen kokemuksen läpikäynyt nainen on nyt luokiteltu ainakin mt-ongelmaiseksi, liiottelijaksi, mesoajaksi ja valittajaksi.
Olisi tosiaan mielenkiintoista nähdä, olisko tilanne sairaalassa tämä, jos kyseessä olisi miehet? Vaihtamassa leikkauksen jälkeen osastolla verisiä lakanoitaan, hoitjan pilkatessa vieressä.
Miksi nämä "trauman" kokeneet ihmiset mesovat täällä netissä eikä palautetta ole annettu suoraan sinne minne se kuuluisi? Miksi trauman kokeneet eivät ole hakeneet edes sitä keskusteluapua, mikä olisi tarjolla? Uskottavuus kyllä menee siihen, että aikojen päästä sitten anonyymisti möyhötetään.
Siis luitko sitä kertomusta? Hänestä pidettiin kiinni ja VÄKISIN ommeltiin. Jos joku käy päällesi niin sinun reaktiosi on rauhallisesti perustella miksi et pidä kyseisestä toiminnasta, höpöhöpö!