Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista

Vierailija kirjoitti:

En tee lapsia niin kauan kun asiat ovat tällä tavalla kirjoitti:

Voisiko joku lääkäri, anestesiologi tms. asiantuntija tulla tähän ketjuun selventämään vaikka sitä asiaa, että minkä vuoksi episiotomiat ommellaan ilman kivunlievitystä tai anestesiaa?

Kuinka on mahdollista, että vielä 2020-luvulla barbaarisesti alistetaan puolet väestöstä siihen, että heidän revenneet sukupuolielimensä tullaan tikkaamaan kasaan ilman asianmukaista kivunlievitystä? Kun mitä tahansa muuta ruumiinosaa ommellaan käytetään puudutusta, ja sitä myös lisätään jos tarvetta on. Miten ihmeessä sitten ihmiskehon herkintä ja yksityisintä, juuri valtavan trauman kokenutta aluetta ommellessa ei kivunlievityksellä olekaan minkäänlaista väliä?

Olisiko Ok, jos miehen penistä tai kiveksiä ommeltaisiin vaikka tapaturmaisen repeämän jälkeen ilman kivunlievitystä? Sellaista ei tule koskaan tapahtumaan, ja hyvä niin, koska meillä on olemassa nykyaikainen lääketiede. Minua vain henkilökohtaisesti kuvottaa, että naisen tuskalla ja kivulla ei ole mitään merkitystä, koska on kyse synnytyksestä ja "siihen nyt vaan kuuluu kipu". 

On olemassa monia tehokkaita ja suhteellisen lyhytaikaisesti vaikuttavia kipu- ja anestesialääkkeitä, joita kyllä voitaisiin käyttää synnytyksissä mutta ei kuitenkaan jostain syystä käytetä. Tästä asiasta ei varsinaisesti edes puhuta, koska aihe tuntuu olevan jotenkin tabu, mutta kaikki vastaukset mitä olen lääkäreiltä asiaan saanut ovat käytännössä tekosyitä. Esim. lääkettä voi erittyä rintamaitoon tai että tuoreen äidin pitää pysyä mahdollisimman valppaana.

Nämä ovat erittäin huonoja ja surkeasti perusteltuja syitä naisten systemaattiseen kiduttamiseen. Vastasyntynyt kyllä kestää olla päivän tai pari korvikkeella eikä pieni muutaman tunnin tokkuratila haittaa mitään eikä ketään. Jos olen esittänyt nämä lisäkysymykset suullisesti lääkärin läsnäollessa, niin reaktiona on aina joko vaikeneminen tai ärtymys.

Miksi naisten kehoon ja terveyteen liittyvissä asioissa eletään yhä jotain pimeää keskiaikaa?

"Vastasyntynyt pärjää korvikkeella"

Tajuatko edes miten tärkeää on saada se vauva mahdollisimman pian rinnalle imemään? Ihan sen maidontuotannon kannalta.

Ja tikkaaminen ei todellakaan satu niin paljon sen rääkin jälkeen etteikö sitä kestäisi. :D

Herranjumalà

Ja lisätään vielä ohiksena, että ensi-imetys supistaa kohtua ja edesauttaa sitä kautta äidin toipumista ja verenvuodon tyrehtymistä. Tärkeitä mekanismeja.

Miten muuten teidän (jotka ovat synnytyksessä kokeneet kauheita) puolisot ovat suhtautuneet asioihin? Kai ovat tukeneet, auttaneet ja toivottavasti puolustaneetkin teitä? Itse ainakin luotan siihen, että jos joskus menen synnyttämään, on mieheni siellä tukemassa ja auttamassa.

Vierailija kirjoitti:

" On nyt sitten kiva jos minäkin tulen kipeäksi !" Näillä empaattisilla sanoilla kätilöni tervehti minua kun menin flunssaisena synnyttämään. Joo mieluiten olisin itsekin ollut terve, mutta kun en voinut asiaan vaikuttaa ! Kätilö myös kyseli olenko syönyt ja juonut mitä , kuulemma ennen synnytystä ei saisi syödä  koska voi  oksentaa. Oli melko kiukkuinen, kun kuuli minun tulleen synnärille Hesen kautta vaikka käsittääkseni missään ei kielletä syömistä ennen synnytystä! Kätilö pisti myös  minut ottamaan peräruiskeen  kysymättä tahdonko sen ja koetti viritellå oksitosini-tippaa, siinä vaiheessa pistin kapuloita rattaisiin että   hei mitäs mitäs   ja tuli olo, että tietääköhän  tuo nainen mitä on tekemässä?  Huumorintajutonkin oli, kun  mies  otti myös ilokaasua oli potkaista miehen salista ulos.  Näin Mikkelissä herran vuonna 2001.

Niin että et edelleenkään tiedä miksi ei olisi kannattanut syödä ja miksi sait peräruiskeen ja mitä se oksitosiinitippa auttaa? Luoja minkälaiset tietämättömät sitä päättää lapsia hankkia. Etkö saanut etukäteen synnytysvalmennusta? Etkö saanut ennen laitokselta kotiutumista keskustella hoitohenkilökunnan kanssa synnytyksestäsi ja mieltäsi painamaan jääneistä asioista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" On nyt sitten kiva jos minäkin tulen kipeäksi !" Näillä empaattisilla sanoilla kätilöni tervehti minua kun menin flunssaisena synnyttämään. Joo mieluiten olisin itsekin ollut terve, mutta kun en voinut asiaan vaikuttaa ! Kätilö myös kyseli olenko syönyt ja juonut mitä , kuulemma ennen synnytystä ei saisi syödä  koska voi  oksentaa. Oli melko kiukkuinen, kun kuuli minun tulleen synnärille Hesen kautta vaikka käsittääkseni missään ei kielletä syömistä ennen synnytystä! Kätilö pisti myös  minut ottamaan peräruiskeen  kysymättä tahdonko sen ja koetti viritellå oksitosini-tippaa, siinä vaiheessa pistin kapuloita rattaisiin että   hei mitäs mitäs   ja tuli olo, että tietääköhän  tuo nainen mitä on tekemässä?  Huumorintajutonkin oli, kun  mies  otti myös ilokaasua oli potkaista miehen salista ulos.  Näin Mikkelissä herran vuonna 2001.

Niin että et edelleenkään tiedä miksi ei olisi kannattanut syödä ja miksi sait peräruiskeen ja mitä se oksitosiinitippa auttaa? Luoja minkälaiset tietämättömät sitä päättää lapsia hankkia. Etkö saanut etukäteen synnytysvalmennusta? Etkö saanut ennen laitokselta kotiutumista keskustella hoitohenkilökunnan kanssa synnytyksestäsi ja mieltäsi painamaan jääneistä asioista?

En ole tuo, jolle vastasit. Mutta WHO:n suosituksien mukaan oksitosiinitippaa tai peräruisketta ei normaalisynnytyksessä tarvita. Ja syömisestä on ainakin se etu, että siitä saa energiaa.

Kylläpä on hirveä määrä vääriä kokemuksia ja huonoja mielipiteitä! Miksi niin monet vääränlaiset ihmiset synnyttävät?

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyllä tosi vanhoja kauhukokemuksia. Olen synnyttänyt 2016 ja 2018 eikä MITÄÄN tehty ilman lupaani, kysyttiin haluanko koittaa synnytysjakkaraa, kylkiasentoa, seisoma-asentoa, haluanko veteen, haluanko epiduraalin, milloin sen haluan, saako tehdä sisätutkimuksen jne. Kysyttiin, keskusteltiin, varmistettiin. Esikoisen synnytys oli hiukan traumaattinen, tuli kiire ja se heijastui kätilöiden kommunikaatioon. Ainoa mitä tehtiin ilman lupaani oli että ilokaasu vedettiin pois kun en enää kyennyt keskittymään - päätös oli heiltä oikea.

Sain käydä esikoisen syntymän tilanteen jälkikäteen läpi kolmen eri kätilön ja kahden eri lääkärin kanssa - he tulivat osastolle varta vasten. Ja kun en voinut itse hakea ruokaa tai vaihtaa lakanoita, se tehtiin puolestani ihan ilman mitään mutinoita.

Kiitos Espoo!

Minulla on täysin samat kokemukset 2000-luvun alusta satkista x2. Ei pahaa sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" On nyt sitten kiva jos minäkin tulen kipeäksi !" Näillä empaattisilla sanoilla kätilöni tervehti minua kun menin flunssaisena synnyttämään. Joo mieluiten olisin itsekin ollut terve, mutta kun en voinut asiaan vaikuttaa ! Kätilö myös kyseli olenko syönyt ja juonut mitä , kuulemma ennen synnytystä ei saisi syödä  koska voi  oksentaa. Oli melko kiukkuinen, kun kuuli minun tulleen synnärille Hesen kautta vaikka käsittääkseni missään ei kielletä syömistä ennen synnytystä! Kätilö pisti myös  minut ottamaan peräruiskeen  kysymättä tahdonko sen ja koetti viritellå oksitosini-tippaa, siinä vaiheessa pistin kapuloita rattaisiin että   hei mitäs mitäs   ja tuli olo, että tietääköhän  tuo nainen mitä on tekemässä?  Huumorintajutonkin oli, kun  mies  otti myös ilokaasua oli potkaista miehen salista ulos.  Näin Mikkelissä herran vuonna 2001.

Niin että et edelleenkään tiedä miksi ei olisi kannattanut syödä ja miksi sait peräruiskeen ja mitä se oksitosiinitippa auttaa? Luoja minkälaiset tietämättömät sitä päättää lapsia hankkia. Etkö saanut etukäteen synnytysvalmennusta? Etkö saanut ennen laitokselta kotiutumista keskustella hoitohenkilökunnan kanssa synnytyksestäsi ja mieltäsi painamaan jääneistä asioista?

En ole tuo, jolle vastasit. Mutta WHO:n suosituksien mukaan oksitosiinitippaa tai peräruisketta ei normaalisynnytyksessä tarvita. Ja syömisestä on ainakin se etu, että siitä saa energiaa.

Tässä tapauksessa emme tiedä oliko synnytyksessä tekijöitä jotka puolsivat ko apujen käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta. Tai ei oikeastaan. Silti tuli yllätyksenä, että naista kohdellaan synnytyksessäkin vähättelevästi, väliliha voidaan leikata muuten vaan, ja hyi h*lvetti, jos jonkun kohdalla on oikeasti vitsailtu mieheltä - ei naiselta - kysyen, että laitetaanko isännän mieliksi vielä pari tikkiä? Eihän meillä mitään patriarkaattia ole, ei...

Pohjimmiltaan kun tämä teidän kohtelu synnytystenkin yhteydessä perustuu patriarkaattiin ja misogyniaan, aivan kuten Me too-kampanjan kohdalla. Ei ole sattumaa, että näitä kokemuksia on niin paljon.

Mikä surullisinta, tässäkin ketjussa kohtelustaan kertovat naiset ylläpitävät rakenteita tuoden ilmi omaa sisäistettyä misogyniaansa. "Nämä kauhukätilöt ja -lääkärit ovat muuten aina naisia. 100% miehistä sen sijaan osaa hoitaa synnytyksen hellästi." - Kolmen synnytyksen jälkeen voi väittää, että 100% kaikista Suomen mieslääkäreistä ja -kätilöistä on hyviä, ja vain naiset huonoja? Ikävää.

Ei taas tätä feministipaskaa. Sitä ei aina tarvitse liittää kaikkeen.

Aina yhtä ihanaa kun puhutaan naisten asioista ja ne on juurikin ne miehet, jotka ovat heti kommentoimassa: "voi sisso mitä uhriutumista", "no onko sit pakko synnyttää jos se on niin kamalaa", "miksi ette mene terapiaan valittamaan", "ei se niin hirveää voi olla".

Jep, miehet puhukoon vaan kun nehän niitä parhaita asiantuntijoita tässä(kin) jutussa ovat. Niih.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on kun itsekäs ja kontrollifriikki sukupolvi yrittää lisääntyä. Minä minä minä ja minun tunteet. Biologia on mitä on ja aina ne päätökset hoidosta tehdään tarpeen mukaan. Tavoitteena on se, että sekä äiti että lapsi selviävät hengissä ja terveenä synnytyksestä ja näinhän asia yleensä on nykyisin Suomessa.

Itse olen synnyttänyt 90-luvun alussa ja seuraavan kerran 2000- luvun alussa ja kyllä mielessäni äidin ja isän toiveiden huomioiminen ym. Olosuhteet sairaalassa oli kohentuneet paljon tuolla välin. Vaikka esikoisen ja kuopuksen synnytyksessä oli sama kätilö niin toimintatavat olivat kehittyneet.

Ja sitten 2000-lyvun alun resursseja on leikattu tuntuvasti.

Ei kyseessä ole kontrollifriikkiys, vaan se, että äidin kokemus vaikuttaa myös synnytyksen etenemiseen. Äidin täytyy saada kokea olonsa turvalliseksi jotta synnytys sujuu mahdollisimman hyvin ja tämä vaikuttaa kyllä siihen vauvaankin. Turvallisuudentunnetta vähentää mm. tiuskiminen, ilkeily, yllätyksenä tulevat operaatiot, turhan kivun aiheuttaminen jne.

Ei kyseessä ole vauva-tai-äiti-asetelma vaan vauva-ja-äiti.

Millaiselle ihmiselle tulee yllätyksenä se, että synnytys ei aina etene juuri niin kuin siinä omassa suunnitelmassa oli ajateltu? Kyllä minä olin varautunut henkisesti siihen, että erinäisiä toimenpiteitä voidaan joutua tekemään. Mitä mielestäsi on turhan kivun aiheuttaminen? Synnytys on kivuliasta ja itse ainakin sain siihen lievitystä, mutta sekään ei kipua vienyt kokonaan pois. Sisarelleni taas annettiin epiduraalipuudutus liian varhaisessa vaiheessa ja synnytys pysähtyi täysin. Vuorokautta myöhemmin joutui sitten hätäsektioon. Siitä toipuminen vei kauan. Väärään aikaan väärä toimenpide voi aiheuttaa vakaavaa haittaa ja hoitohenkilökunnan on kokoajan arvioitava hoidon hyötyä vs haittaa ja riskejä. Potilaalla ei tähän tieto ja ammattitaito riitä. Tietysti tiuskiminen ja ilkeily on epäasiallista, mutta minkälainen ihmisrotu Ben ottaa ne henkilökohtaiseksi loukkaukseksi ja jää niitä märehtimään. Jos kokee tulleensa väärinkohdelluksi kannattaa heti antaa se palaute sairaalalle tai potilasasiamuehelle, eikä vuosien päästä tutkittava netissä. Itselle ainakaan n tarjottiin mahdollisuus ennen sairaalasta poistumista keskustella synnytystä hoitaneiden henkilöiden kanssa synnytyksen tapahtumista. Valvirahan tätä touhua viimekädessä valvoo. Olisikin mielenkiintoista kuulla, keskittyykkö nämä huonot synnytyskokemukset tiettyihin paikkoihin.

Kannattaa? Miksi sinun kannattaa tulla selittelemään yhtään mitään tähän ketjuun? Eikö sinun kannattaisi käyttää aikaasi johonkin järkevämpään, sinulla kun ei ole edes tarvetta vertaiskokemuksille? Jos me muut jostain syystä haluamme vaikka sitten vuosia tapauksen jälkeen puida asiaa, niin eikö se ole oikeutemme, vaikkemme jotain oikeusjuttua alulle halunneet silloin aikanaan laittaa? Tarviiko kaiken aina olla niin kannattavaa?

Mitä sinä hyödyt asian vatvomisesta täällä? Miksi et keskustellut asiasta ja antanut palautetta heti laitoksella? Ei se olisi vaatinut mitään oikeudenkäyntiä. Näin olisit saanut asian käsiteltyä mielessäsi ja olisit pystynyt siirtymään elämässä eteenpäin. Tai sinut olisi voitu ohjata eteenpäin saamaan hoitoa mt-ongelmiisi.

Miksi sinä olet tullut tähän ketjuun ilkeilemään muille?

Ei kaikilla ole ollut mahdollisuutta antaa palautetta sairaalassa, syitä voi olla vaikka mitä.

Itse olin ainakin niin huonossa kunnossa, etten edes tolpillani pysynyt, ei siinä tilanteessa ollut voimia muuhun kuin keskittyä vauvoihin, sain kaksoset.

Olin sairaalassa aika pitkään, mutta synnytyksen hoitanut kätilö ei ehtinyt tullut käymään osastolla juttelemassa synnytyksen aikana tapahtuneista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" On nyt sitten kiva jos minäkin tulen kipeäksi !" Näillä empaattisilla sanoilla kätilöni tervehti minua kun menin flunssaisena synnyttämään. Joo mieluiten olisin itsekin ollut terve, mutta kun en voinut asiaan vaikuttaa ! Kätilö myös kyseli olenko syönyt ja juonut mitä , kuulemma ennen synnytystä ei saisi syödä  koska voi  oksentaa. Oli melko kiukkuinen, kun kuuli minun tulleen synnärille Hesen kautta vaikka käsittääkseni missään ei kielletä syömistä ennen synnytystä! Kätilö pisti myös  minut ottamaan peräruiskeen  kysymättä tahdonko sen ja koetti viritellå oksitosini-tippaa, siinä vaiheessa pistin kapuloita rattaisiin että   hei mitäs mitäs   ja tuli olo, että tietääköhän  tuo nainen mitä on tekemässä?  Huumorintajutonkin oli, kun  mies  otti myös ilokaasua oli potkaista miehen salista ulos.  Näin Mikkelissä herran vuonna 2001.

Niin että et edelleenkään tiedä miksi ei olisi kannattanut syödä ja miksi sait peräruiskeen ja mitä se oksitosiinitippa auttaa? Luoja minkälaiset tietämättömät sitä päättää lapsia hankkia. Etkö saanut etukäteen synnytysvalmennusta? Etkö saanut ennen laitokselta kotiutumista keskustella hoitohenkilökunnan kanssa synnytyksestäsi ja mieltäsi painamaan jääneistä asioista?

En ole tuo, jolle vastasit. Mutta WHO:n suosituksien mukaan oksitosiinitippaa tai peräruisketta ei normaalisynnytyksessä tarvita. Ja syömisestä on ainakin se etu, että siitä saa energiaa.

Tässä tapauksessa emme tiedä oliko synnytyksessä tekijöitä jotka puolsivat ko apujen käyttöä.

Mikä tekijä puoltaisi peräruisketta, jota äiti ei tahdo? Tai oksitosiinin tiputtamista heti sairaalaan saavuttua?

Vielä parikymmentä vuotta sitten suomalaisissa synnytyssairaaloissa rikottiin koko ajan WHO:n ohjeistuksia. Nykyään tilanne on huomattavasti parempi. Siksi ikävää, että nuoren polven kätilöt joutuvat ottamaan vastaan tämän koko kakkamyrskyn, joka on vanhan polven tökeröiden tekojen aiheuttama.

Olin viikon ja en itse vaihtanut lakanaa enkä nähnyt oliko vaihdettu. Oli sektio niin alapää ei vuotanut.

Vierailija kirjoitti:

Ettäs kehtaatte vähätellä näiden naisten kokemuksia! Juuri tuo pilkkaava asenne ja hyssyttelykulttuuri on tässä ongelmana. Tähän on tultava muutos.

Jos itse menen koskaan synnyttämään, niin aion vaatia asiallista kohtelua ja vuorovaikutteista toimintaa synnytyksessä jo etukäteen. Ja jos minua kohdellaan epäasiallisesti, vaadin korvauksia. Tällainen kohtelu ei todellakaan ole hyväksyttävää eikä yhdenkään synnyttäjän tarvitse sellaista sietää.

Sitten vielä puhutaan synnytystalkoista ja maamme nuoria naisia kannustetaan hankkimaan lapsia - ja kun niin sitten tehdään, saa moni osakseen ala-arvoista kohtelua ja "apua".

Kuules kultapikkunen kun sinusta ei ole siinä synnytyksen edistyessä mitä suurimmalla todennäköisyydellä vuorovaikutteisen toimintaan. Maailma ei toimi sun pillisi mukaan ja se oma kehokin voi yllätyksen sulle tuottaa. Et pysty etukäteen kontrolloimaan, mitä sinun synnytyksessäsi tulee tapahtumaan. Toki voit toiveita esittää, mutta luonto voi päättää toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta. Tai ei oikeastaan. Silti tuli yllätyksenä, että naista kohdellaan synnytyksessäkin vähättelevästi, väliliha voidaan leikata muuten vaan, ja hyi h*lvetti, jos jonkun kohdalla on oikeasti vitsailtu mieheltä - ei naiselta - kysyen, että laitetaanko isännän mieliksi vielä pari tikkiä? Eihän meillä mitään patriarkaattia ole, ei...

Pohjimmiltaan kun tämä teidän kohtelu synnytystenkin yhteydessä perustuu patriarkaattiin ja misogyniaan, aivan kuten Me too-kampanjan kohdalla. Ei ole sattumaa, että näitä kokemuksia on niin paljon.

Mikä surullisinta, tässäkin ketjussa kohtelustaan kertovat naiset ylläpitävät rakenteita tuoden ilmi omaa sisäistettyä misogyniaansa. "Nämä kauhukätilöt ja -lääkärit ovat muuten aina naisia. 100% miehistä sen sijaan osaa hoitaa synnytyksen hellästi." - Kolmen synnytyksen jälkeen voi väittää, että 100% kaikista Suomen mieslääkäreistä ja -kätilöistä on hyviä, ja vain naiset huonoja? Ikävää.

Ei taas tätä feministipaskaa. Sitä ei aina tarvitse liittää kaikkeen.

Sitä feminismiä kyllä kipeästi tarvitaan juurikin tämän tapaisten epäkohtien osoittamiseksi ja korjaamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

En tee lapsia niin kauan kun asiat ovat tällä tavalla kirjoitti:

Voisiko joku lääkäri, anestesiologi tms. asiantuntija tulla tähän ketjuun selventämään vaikka sitä asiaa, että minkä vuoksi episiotomiat ommellaan ilman kivunlievitystä tai anestesiaa?

Kuinka on mahdollista, että vielä 2020-luvulla barbaarisesti alistetaan puolet väestöstä siihen, että heidän revenneet sukupuolielimensä tullaan tikkaamaan kasaan ilman asianmukaista kivunlievitystä? Kun mitä tahansa muuta ruumiinosaa ommellaan käytetään puudutusta, ja sitä myös lisätään jos tarvetta on. Miten ihmeessä sitten ihmiskehon herkintä ja yksityisintä, juuri valtavan trauman kokenutta aluetta ommellessa ei kivunlievityksellä olekaan minkäänlaista väliä?

Olisiko Ok, jos miehen penistä tai kiveksiä ommeltaisiin vaikka tapaturmaisen repeämän jälkeen ilman kivunlievitystä? Sellaista ei tule koskaan tapahtumaan, ja hyvä niin, koska meillä on olemassa nykyaikainen lääketiede. Minua vain henkilökohtaisesti kuvottaa, että naisen tuskalla ja kivulla ei ole mitään merkitystä, koska on kyse synnytyksestä ja "siihen nyt vaan kuuluu kipu". 

On olemassa monia tehokkaita ja suhteellisen lyhytaikaisesti vaikuttavia kipu- ja anestesialääkkeitä, joita kyllä voitaisiin käyttää synnytyksissä mutta ei kuitenkaan jostain syystä käytetä. Tästä asiasta ei varsinaisesti edes puhuta, koska aihe tuntuu olevan jotenkin tabu, mutta kaikki vastaukset mitä olen lääkäreiltä asiaan saanut ovat käytännössä tekosyitä. Esim. lääkettä voi erittyä rintamaitoon tai että tuoreen äidin pitää pysyä mahdollisimman valppaana.

Nämä ovat erittäin huonoja ja surkeasti perusteltuja syitä naisten systemaattiseen kiduttamiseen. Vastasyntynyt kyllä kestää olla päivän tai pari korvikkeella eikä pieni muutaman tunnin tokkuratila haittaa mitään eikä ketään. Jos olen esittänyt nämä lisäkysymykset suullisesti lääkärin läsnäollessa, niin reaktiona on aina joko vaikeneminen tai ärtymys.

Miksi naisten kehoon ja terveyteen liittyvissä asioissa eletään yhä jotain pimeää keskiaikaa?

"Vastasyntynyt pärjää korvikkeella"

Tajuatko edes miten tärkeää on saada se vauva mahdollisimman pian rinnalle imemään? Ihan sen maidontuotannon kannalta.

Ja tikkaaminen ei todellakaan satu niin paljon sen rääkin jälkeen etteikö sitä kestäisi. :D

Herranjumalà

Tajuatko sinä itse, että yksi päivä sinne tänne ei merkitse mitään vastasyntyneen kiintymyssuhteen tai ravitsemuksenkaan kannalta? Totta kai vauvaa voi ja tulee pitää ihokontaktissa, mutta rintaa ei ole pakko tarjota. Kyllä sitä maitoa alkaa kaikilla muuten terveillä naisilla erittyä, vaikka ensimmäinen päivä jäisikin välistä. Edelleen tekosyitä, ja nyt jopa voisi sanoa että paniikin lietsontaa.

On järjenvastaista väittää, etteikö tikkaaminen sattuisi varsinkin naisella, sillä naisen ulkosynnyttimet sisältävät vielä enemmän hermopäätteitä kuin vaikka miesten vastaavat. Repeämä saattaa myös ulottua peräaukkoon asti, mikä on aivan erityisen herkkää aluetta ja jonka ompelu todellakin tuntuu. Ymmärräthän, että kyse ei ole tuolloin mistään pintanaarmusta, vaan perineumiin ja sulkijalihakseen asti ulottuvasta syvästä repeämästä, jota joudutaan korjailemaan myös sisäisesti useassa eri tasossa?

Vierailija kirjoitti:

Ponnistakaa vaikka baskat tulisi. Kyllä se sieltä tulee. Ei oo jäänyt sisään.

Toivoisin oikeasti vain naisille tarkoitettua keskustelufoorumia, jonne jokaisen pitäisi pankkitunnuksillaan/mobiilivarmenteella kirjautua. Saataisiin nämä joutilaat ö-luokan miehet pois kommentoimasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tee lapsia niin kauan kun asiat ovat tällä tavalla kirjoitti:

Voisiko joku lääkäri, anestesiologi tms. asiantuntija tulla tähän ketjuun selventämään vaikka sitä asiaa, että minkä vuoksi episiotomiat ommellaan ilman kivunlievitystä tai anestesiaa?

Kuinka on mahdollista, että vielä 2020-luvulla barbaarisesti alistetaan puolet väestöstä siihen, että heidän revenneet sukupuolielimensä tullaan tikkaamaan kasaan ilman asianmukaista kivunlievitystä? Kun mitä tahansa muuta ruumiinosaa ommellaan käytetään puudutusta, ja sitä myös lisätään jos tarvetta on. Miten ihmeessä sitten ihmiskehon herkintä ja yksityisintä, juuri valtavan trauman kokenutta aluetta ommellessa ei kivunlievityksellä olekaan minkäänlaista väliä?

Olisiko Ok, jos miehen penistä tai kiveksiä ommeltaisiin vaikka tapaturmaisen repeämän jälkeen ilman kivunlievitystä? Sellaista ei tule koskaan tapahtumaan, ja hyvä niin, koska meillä on olemassa nykyaikainen lääketiede. Minua vain henkilökohtaisesti kuvottaa, että naisen tuskalla ja kivulla ei ole mitään merkitystä, koska on kyse synnytyksestä ja "siihen nyt vaan kuuluu kipu". 

On olemassa monia tehokkaita ja suhteellisen lyhytaikaisesti vaikuttavia kipu- ja anestesialääkkeitä, joita kyllä voitaisiin käyttää synnytyksissä mutta ei kuitenkaan jostain syystä käytetä. Tästä asiasta ei varsinaisesti edes puhuta, koska aihe tuntuu olevan jotenkin tabu, mutta kaikki vastaukset mitä olen lääkäreiltä asiaan saanut ovat käytännössä tekosyitä. Esim. lääkettä voi erittyä rintamaitoon tai että tuoreen äidin pitää pysyä mahdollisimman valppaana.

Nämä ovat erittäin huonoja ja surkeasti perusteltuja syitä naisten systemaattiseen kiduttamiseen. Vastasyntynyt kyllä kestää olla päivän tai pari korvikkeella eikä pieni muutaman tunnin tokkuratila haittaa mitään eikä ketään. Jos olen esittänyt nämä lisäkysymykset suullisesti lääkärin läsnäollessa, niin reaktiona on aina joko vaikeneminen tai ärtymys.

Miksi naisten kehoon ja terveyteen liittyvissä asioissa eletään yhä jotain pimeää keskiaikaa?

"Vastasyntynyt pärjää korvikkeella"

Tajuatko edes miten tärkeää on saada se vauva mahdollisimman pian rinnalle imemään? Ihan sen maidontuotannon kannalta.

Ja tikkaaminen ei todellakaan satu niin paljon sen rääkin jälkeen etteikö sitä kestäisi. :D

Herranjumalà

Tajuatko sinä itse, että yksi päivä sinne tänne ei merkitse mitään vastasyntyneen kiintymyssuhteen tai ravitsemuksenkaan kannalta? Totta kai vauvaa voi ja tulee pitää ihokontaktissa, mutta rintaa ei ole pakko tarjota. Kyllä sitä maitoa alkaa kaikilla muuten terveillä naisilla erittyä, vaikka ensimmäinen päivä jäisikin välistä. Edelleen tekosyitä, ja nyt jopa voisi sanoa että paniikin lietsontaa.

On järjenvastaista väittää, etteikö tikkaaminen sattuisi varsinkin naisella, sillä naisen ulkosynnyttimet sisältävät vielä enemmän hermopäätteitä kuin vaikka miesten vastaavat. Repeämä saattaa myös ulottua peräaukkoon asti, mikä on aivan erityisen herkkää aluetta ja jonka ompelu todellakin tuntuu. Ymmärräthän, että kyse ei ole tuolloin mistään pintanaarmusta, vaan perineumiin ja sulkijalihakseen asti ulottuvasta syvästä repeämästä, jota joudutaan korjailemaan myös sisäisesti useassa eri tasossa?

Ihan ohiksena. Minä olen kokenut syvän repeämän tikkauksen ilman puudutusta, enkä missään nimessä olisi vaihtanut ensi-imetystä puudutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen synnyttänyt neljä ja joka synnytyksessä minua on kyllä ”käsketty” kätilön taholta eikä se ole kivalta tuntunut. Toisaalta taas ymmärrän sen, että avautumisvaiheen loppupuolella olen ollut ilokaasuhuuruissa tai muuten ihan sekaisin kivusta, joten en ole reagoinut enää millään tavalla muuhun kuin käskyihin. Synnyttäjään voi siis olla vaikea myös saada kontaktia, mutta silti kätilön pitäisi saada jotenkin asia menemään perille. Miten se onnistuu nätisti?

Sitten vielä pitää muistaa, että kätilökin on ihminen. Hätätilanteessa ihminen kommunikoi eri tavalla kuin muuten. Esim. tuo hätäsektiopäätösjuttu, asian selittäminen siinä kohtaa kyllä häiritsee itse työtä. Verrataan vaikka toiseen hätätilanteeseen, jos teillä syttyisi nyt tulipalo niin olisiko helpompi vaan toimia vai kykenisittekö samalla selittämään rauhallisesti lapsille mitä ja miksi nyt tehdään? Eikös nuo synnytyksen vaiheet ja muut, esim. sektiopäätökset, kerrota jo etukäteen synnytysvalmennuksessa? Moniko oikeasti haluaisi, että aikaa hätäsektiopäätöksestä lapsen syntymään pitää nostaa, jotta asia ehditään käydä äidin kanssa läpi ja pyytää suostumus? Nyt aika on sen 10min ja sillä pelastetaan vauvojen henkiä! Olisiko 15 tai 20min ok, että asia saataisiin käsiteltyä? Jos siinä joku vauvakin ehtii kuolla tai vammautua hapenpuutteen takia niin haittaako se? 

Synnytys ei yleensä ole hätätilanne, mutta siihen täytyy olla valmius. Nyt puhutaan lisäksi pääasiassa "normaalista" hoidosta, joka on ala-arvoista. Jostain syystä hätätilanteissa työskentelevillä ensihoitajilla ja palomiehillä ei ole tarvetta vittuilla hoidettavalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on kun itsekäs ja kontrollifriikki sukupolvi yrittää lisääntyä. Minä minä minä ja minun tunteet. Biologia on mitä on ja aina ne päätökset hoidosta tehdään tarpeen mukaan. Tavoitteena on se, että sekä äiti että lapsi selviävät hengissä ja terveenä synnytyksestä ja näinhän asia yleensä on nykyisin Suomessa.

Itse olen synnyttänyt 90-luvun alussa ja seuraavan kerran 2000- luvun alussa ja kyllä mielessäni äidin ja isän toiveiden huomioiminen ym. Olosuhteet sairaalassa oli kohentuneet paljon tuolla välin. Vaikka esikoisen ja kuopuksen synnytyksessä oli sama kätilö niin toimintatavat olivat kehittyneet.

Ja sitten 2000-lyvun alun resursseja on leikattu tuntuvasti.

Ei kyseessä ole kontrollifriikkiys, vaan se, että äidin kokemus vaikuttaa myös synnytyksen etenemiseen. Äidin täytyy saada kokea olonsa turvalliseksi jotta synnytys sujuu mahdollisimman hyvin ja tämä vaikuttaa kyllä siihen vauvaankin. Turvallisuudentunnetta vähentää mm. tiuskiminen, ilkeily, yllätyksenä tulevat operaatiot, turhan kivun aiheuttaminen jne.

Ei kyseessä ole vauva-tai-äiti-asetelma vaan vauva-ja-äiti.

Millaiselle ihmiselle tulee yllätyksenä se, että synnytys ei aina etene juuri niin kuin siinä omassa suunnitelmassa oli ajateltu? Kyllä minä olin varautunut henkisesti siihen, että erinäisiä toimenpiteitä voidaan joutua tekemään. Mitä mielestäsi on turhan kivun aiheuttaminen? Synnytys on kivuliasta ja itse ainakin sain siihen lievitystä, mutta sekään ei kipua vienyt kokonaan pois. Sisarelleni taas annettiin epiduraalipuudutus liian varhaisessa vaiheessa ja synnytys pysähtyi täysin. Vuorokautta myöhemmin joutui sitten hätäsektioon. Siitä toipuminen vei kauan. Väärään aikaan väärä toimenpide voi aiheuttaa vakaavaa haittaa ja hoitohenkilökunnan on kokoajan arvioitava hoidon hyötyä vs haittaa ja riskejä. Potilaalla ei tähän tieto ja ammattitaito riitä. Tietysti tiuskiminen ja ilkeily on epäasiallista, mutta minkälainen ihmisrotu Ben ottaa ne henkilökohtaiseksi loukkaukseksi ja jää niitä märehtimään. Jos kokee tulleensa väärinkohdelluksi kannattaa heti antaa se palaute sairaalalle tai potilasasiamuehelle, eikä vuosien päästä tutkittava netissä. Itselle ainakaan n tarjottiin mahdollisuus ennen sairaalasta poistumista keskustella synnytystä hoitaneiden henkilöiden kanssa synnytyksen tapahtumista. Valvirahan tätä touhua viimekädessä valvoo. Olisikin mielenkiintoista kuulla, keskittyykkö nämä huonot synnytyskokemukset tiettyihin paikkoihin.

Kannattaa? Miksi sinun kannattaa tulla selittelemään yhtään mitään tähän ketjuun? Eikö sinun kannattaisi käyttää aikaasi johonkin järkevämpään, sinulla kun ei ole edes tarvetta vertaiskokemuksille? Jos me muut jostain syystä haluamme vaikka sitten vuosia tapauksen jälkeen puida asiaa, niin eikö se ole oikeutemme, vaikkemme jotain oikeusjuttua alulle halunneet silloin aikanaan laittaa? Tarviiko kaiken aina olla niin kannattavaa?

Mitä sinä hyödyt asian vatvomisesta täällä? Miksi et keskustellut asiasta ja antanut palautetta heti laitoksella? Ei se olisi vaatinut mitään oikeudenkäyntiä. Näin olisit saanut asian käsiteltyä mielessäsi ja olisit pystynyt siirtymään elämässä eteenpäin. Tai sinut olisi voitu ohjata eteenpäin saamaan hoitoa mt-ongelmiisi.

Miksi sinä olet tullut tähän ketjuun ilkeilemään muille?

Ei kaikilla ole ollut mahdollisuutta antaa palautetta sairaalassa, syitä voi olla vaikka mitä.

Itse olin ainakin niin huonossa kunnossa, etten edes tolpillani pysynyt, ei siinä tilanteessa ollut voimia muuhun kuin keskittyä vauvoihin, sain kaksoset.

Olin sairaalassa aika pitkään, mutta synnytyksen hoitanut kätilö ei ehtinyt tullut käymään osastolla juttelemassa synnytyksen aikana tapahtuneista asioista.

Mitä osaston kätilö vastasi kun kysyit voitko jutella synnytystä hoitaneen kätilön kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettäs kehtaatte vähätellä näiden naisten kokemuksia! Juuri tuo pilkkaava asenne ja hyssyttelykulttuuri on tässä ongelmana. Tähän on tultava muutos.

Jos itse menen koskaan synnyttämään, niin aion vaatia asiallista kohtelua ja vuorovaikutteista toimintaa synnytyksessä jo etukäteen. Ja jos minua kohdellaan epäasiallisesti, vaadin korvauksia. Tällainen kohtelu ei todellakaan ole hyväksyttävää eikä yhdenkään synnyttäjän tarvitse sellaista sietää.

Sitten vielä puhutaan synnytystalkoista ja maamme nuoria naisia kannustetaan hankkimaan lapsia - ja kun niin sitten tehdään, saa moni osakseen ala-arvoista kohtelua ja "apua".

Kuules kultapikkunen kun sinusta ei ole siinä synnytyksen edistyessä mitä suurimmalla todennäköisyydellä vuorovaikutteisen toimintaan. Maailma ei toimi sun pillisi mukaan ja se oma kehokin voi yllätyksen sulle tuottaa. Et pysty etukäteen kontrolloimaan, mitä sinun synnytyksessäsi tulee tapahtumaan. Toki voit toiveita esittää, mutta luonto voi päättää toisin.

Et ole joko itse synnyttänyt tai trollaat. Minä olin kyllä hereillä koko synnytyksen ajan, että ymmärsin kyllä mitä ympärilläni tapahtuu. Minä en ehkä voi kontrolloida kaikkea mitä kehossani tapahtuu, mutta lääkärit ja hoitajat voivat kyllä kontrolloida omaa käytöstään ja tekemisiään ja jos eivät voi, niin heidän ei pitäisi olla silloin töissä. Asiallinen kohtelu on ihan minimi, vaikka olisi kuinka kiire ja jos kätilö tai lääkäri ei kiireen ja stressin aikana siihen kykene, he ovat väärällä allalla.