Lue keskustelun säännöt.
Talo ei mene kaupaksi, epätoivo iskee
Alan olla tosi kyllästynyt tilanteeseen. Meillä on kiva ja nätisti remontoitu, hyvällä ja kauniilla puutarhatontilla oleva talo melko lähellä isohkoa kaupunkia. Talo on ollut myynnissä jo kohta vuoden. Katsojia on käynyt muutamia, eikä yhtään tarjousta ole tehty. Välittäjä on sitä mieltä, että markkinat ylipäänsä ovat tosi hiljaiset ja että mitään varsinaista vikaa ei ole. Pyyntihintamme on jo asetettu alemmaksi kuin hinta, jolla itse talomme seitsemän vuotta sitten ostimme. Ja tässä välissä on kuitenkin tehty paljon ja isohkojakin remontteja. Alan olla epätoivoinen, kun jostain syystä olen pitänyt itsestään selvänä, että talo kyllä tulee myytyä viimeistään nyt tämän kevään aikana. Ei näytä hyvältä. Nyt ei ole taas kuukauteen käynyt katsojiakaan.
Millaisia kokemuksia muilla on? Onko joku muu samassa tilanteessa? Vai onko teillä talokaupat sujuneet sujuvasti ja nopeasti?
En linkitä taloamme tähän kun en oikeastaan kaipaa kommentteja talostamme, vaan ennemminkin vertaiskokemuksia ja tarinoita.
Kommentit (935)
Jos keittiö tai kylppäri on vanhanaikainen/ruma, niin ei myy. Vaikka muuten ois kiva.
Ja jos kämpässä on liikaa tavaraa, niin kuvissa ku näytössä, niin se asunto hukkuu sinne tavaraan. Tämäkään ei myy.
Sit jos okt:n pihalla on epämääräisiä romukasoja, niin tulee heti fiilis, että ei oo riittävästi säilytystilaa.
Pienet rikki olevat asiat kannattaa korjata, omistaja saattaa olla tottunut esim. rikkinäiseen ovikelloon. Ostajalle tulee olo, mikähän muu täällä on rikki ja huoltamatta.
Hyvää fiilistä näyttöön saa pelkistetyllä ilmeellä, rojut piiloon. Kauniisti kukkia sisälle ja ulos. Hoidetuista kukista tulee olo, että talosta on muutenkin pidetty huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo no aikalailla kyllä nyt yleistätte täällä. On paljon meidän kaltaisia perheitä, jotka etsivät taloa nimenomaan pienestä kunnasta, suorastaan maalta. Kaupunkielämä on nähty niin kerros-, rivi- kuin ok-talossakin ja ei olla viihdytty. Nyt asutaan vuokralla maalla ok-talossa ja etsiskellään omaa taloa, koska viihdytään täällä maalla mainiosti ja niin vain näyttävät muutkin tekevän. En tiedä ketään, joka haaveilisi muutosta suureen kaupunkiin, lähinnä sitä jo ajatuksenakin kauhistutaan. Isossa kaupungissa kaikki on kaukana ja työmatkoihin voi päivässä mennä jopa 2-3 tuntia. Mulla ja miehellä on kummallakin polkupyörällä työmatkaa 10 min, autolla ei juuri kuljeta. Tässä omalla kylällä on lapsille harrastuksia ihan riittämiin ja itselle myös. En kaipaa kaupunkiasumisesta yhtään mitään. Kiva on joskus käydä vaikka Helsingissä, mutta kyllä parin päivän jälkeen alkaa tuntua, että huh, onneksi pääsee kotiin kohta.
Meillä on monia tuttavaperheitä, jotka ovat myös hakeutuneet maaseudun rauhaan. Toki meillä maallemuuttajillakin on vaatimuksia, eli jos talo on kallis, sen pitää olla uudehko ja erittäin hyväkuntoinen, jos talo on vanha, sen pitää olla hyvin halpa, vaikka olisi huolella rempattukin, vanha on kuitenkin vanha. Tontin pitää olla iso, mielellään ihan hemmetin iso, koska on ihanaa, kun lapset voivat omalla pihalla pelata vaikka pallopelejä, voi pitää koiria, hevosia, lampaita. Naapurit eivät saa olla ihan lähellä, mutta ei toisaalta kilometrin päässäkään. Talon sisustuksella tai pihallakaan ei suuremmin ole väliä, kunhan on siistiä, itsehän sitä sitten talon sisustuaa ja pihan laittaa mieleisekseen. Kaupunkiin ei saa olla yli puolen tunnin autoilumatkaa ja lasten on päästävä kouluun joko omin neuvoin tai taksilla. Ympärillä pitää olla luontoa, mielellään metsää. Plussaa on vanha navettarakennus, aitta yms. Ja talon pitää olla isohko, eli ainakin sellaiset 140 neliötä.
Eli jotain vikaa teidän talossa on, koska ei mene kaupaksi. Jos talo on maalla, niin tontin pitää olla se puoli hehtaaria, jos ei ole, sen pitää näkyä hinnassa. Samoin jos on naapurit ihan lähellä. Kuka haluaa maalle asumaan samanlaisille nenäliinoille seinä naapurin seinässä kiinni kuin kaupunkien asuinalueilla asutaan? Mieluummin asuisin vaikka kerrostalossa. Onko lähellä moottori- tai valtatie? Jos on, se alentaa hintaa maallemuuttajan mielessä todella paljon. Samoin esim. teollisuusalueet, lietekaivot, sikalat, tuulivoimalat, turkistarhat jne. tai edes aikomus, että lähialueelle on ko. rakennuksia tulossa. Ja tietysti itse talo: haiseeko home tai muuten ummehtunut? Onko sisustus synkkä, siis sillä tavalla, että joutuisi tekemään isoja muutoksia, eli vaikka mustat keittiönkaapit (nekin on nähty), tummanruskeat parketit ja väliovet, tummaa seinäpaneelia? Onko hankala huonejärjestys? Jos esim. kodinhoitohuone on kellarissa, se on paha. Onko talo sokkeloinen ja ahtaan oloinen? Onko kovin vähän kaappitilaa? Millainen lämmitysjärjestelmä talossa on? Jos on öljylämmitys se on myös aika paha ja sähköpatterit samoin. Ilmastointi? Onko metsän keskellä? Metsä on siis plussaa.
Tässä nyt jotain mietittävää, mutta vaikea sanoa, kun ei tiedä talostanne juuri mitään. Mutta tällaisiin itse kiinnitämme talon etsinnässä huomiota. Aika monessa kohteessa on haissut home, mutta asukkaat itse eivät ole tienneet siitä mitään. Ei kai kukaan enää nykyään myy tahallaan hometaloa. Tarkistakaa tuo ihan ensimmäisenä. Miettikää sitten muuta. Stailaamisella saa paljon aikaan, eli maalia, valoa, siivousta, ja johinkin vaikuttaa tosiaan jopa verhot, matot yms., koska ne luovat ensivaikutelman tai siis osallistuvat siihen. Kaikille asioille ei voi mitään ja sitten joutuu vain tiputtamaan hintaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on asunnon etsiminen käynnissä, ollut jo pitkään. Ilmoitukset jotka on pyörineet jo pitkään etuovessa skippaan kokonaan. Jos asunto ei oo menny puolessa vuodessa kaupaksi, uskon että siinä on jotain vikaa, kun ei kelpaa. Hyvät kohteet menee edelleen nopeasti kaupaksi.
Vaikka mitään muuta vikaa ei olisi, niin sitten se liian suuri hintapyyntö!
Kun puhutaan ilmastonmuutoksesta ja että suurinpiirtein nykyautoilla ei saa enää ajaa, niin kämpän pitää olla kävelymatkanpäässä ydinkeskustasta.
Sitten pelätään hometaloja.
Kiinteistömaksut aivan älyttömän isoja.
Pelätään, että jää työttömäksi, mikään ei työelämässä ole varmaa.
Pelko siitä, ettei oma asunto mene kaupaksi, jäädään kahden asunnon loukkuun.
Meillä iso omakotitalo, ollaan juuri jääty eläkkeelle. Turha toivo, että kukaan edes harkitsisi tätä meidän 50 luvun omakotitaloa ostavansa.. 30 km treelta, ja näitä samanlaisia taloja on täällä joka toinen.
Matkattiin tässä jokunen vuosi sitten pohjosessa. Laskettiin siellä yli 60 autioitunutta taloa 40 km matkalla. Nyt sama trendi näyttää laskeutuvan yhä etelämmäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on asunnon etsiminen käynnissä, ollut jo pitkään. Ilmoitukset jotka on pyörineet jo pitkään etuovessa skippaan kokonaan. Jos asunto ei oo menny puolessa vuodessa kaupaksi, uskon että siinä on jotain vikaa, kun ei kelpaa. Hyvät kohteet menee edelleen nopeasti kaupaksi.
Tai sitten hinta on liian suuri ja voisin harkita paljon halvemmalla (esim 100000e).
Meidän lähellä oli vanhasta talosta kerrostalokämppä myynnissä suunnilleen 3v, tarvitsi täyden remontin. Hintapyyntö aluksi 690000e, sitten laskivat 650000e, me kävimme katsomassa noin vuoden kohdalla kun hinta oli 599000e ja sen jälkeen oli vielä pitkään myynnissä myös tarjouskaupassa ja lopulta meni kaupaksi noin 500000e. Yhtiövastike oli lähes 900e/kk, joten perikunta joutui vielä maksamaan myynnin ajalta 30000e yhtiövastikkeita tyhjästä asunnosta.
Me emme lopulta edes harkinneet valtavan yhtiövastikkeen takia tuota asuntoa.
Linda L . Muuttuneet työkuviot? Muuttavatko Tukholmasta. Brommaan 10 min matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Linda L . Muuttuneet työkuviot? Muuttavatko Tukholmasta. Brommaan 10 min matka.
Fiksut rahastavat ennenkuin asunto/velkaponzi poksahtaa.
voiko jostain selvittää, millä hinnalla asuntoja on myyty tietyllä alueella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seuraan itse Espoossa myynnissä olevia perheasuntoja ja samathan siellä tuntuvat olevan kuukaudesta toiseen. Olen monien kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että koska perhekoko pienenee koko ajan, ostajia ylipäätään on liikenteessä varsin vähän. Omat huomioni:
- asunnot laitetaan ilmoituksissa hyväkuntoisiksi todella heppoisin perustein. Kylppärit näyttävät jo kulahtaneilta, ehkä keittiökin.
- on tehty kallis putkiremontti ja yritetään maksattaa se ostajilla eli neliöhinta lähenee uuden asunnon hintaa
- on rakennettu hiukan hieno ja kallis talo huonolla sijainnilla. Esim. iso mölyävä tie tai teollisuusrakennuksia vieressä. Hintapyyntö lähes sama kuin vastaavilla hyvillä sijainnilla.
Tuo viimeinen kyllä on metka. Rakennetaan erikoinen ja suuri talo isoilla /erikoisilla ikkunoilla ahtaalle pientaloalueelle tms ja sitten niistä maisemaikkunoista näkyy naapurin terassille ja taloihin. Kuka maksaa näistä näkymusta sen 600-700k mikä sitten on se pyyntihinta.
Vierailija kirjoitti:
voiko jostain selvittää, millä hinnalla asuntoja on myyty tietyllä alueella?
http://asuntojen.hintatiedot.fi
Tuolta voi hakea postinumeron perusteella viimeksi kuluneen vuoden aikana tehtyä kauppoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kerrostaloasunnotkaan ole varma myyntinakki, vaikka sijainti on hyvä ja kaupunki niitä yksittäisiä isoja kasvukeskuksia. Ollaan myyty kolmiota nyt puoli vuotta. Vähän kävijöitä. Allekirjoitan uutiset siitä, että hiljaista on.
Kerrostaloasunnoissa rakennusvuosi vaikuttaa aika paljon. On yleisesti tiedossa, että 60-80 -lukujen taloissa on paljon ongelmia. Jos asuntonne sijaitsee tällaisessa, se voi selittää asiaa.
Tämän vuosituhannen taloista asuntoja on ymmärtääkseni helpompi saada myytyä, samoin 50-luvun ja sitä vanhemmista. 20-luku ja sitä vanhemmat alkavat olla jo suoranaisia aarteita, jotka menevät kuin kuumille kiville. Itselläkin on hakuvahdissa rakennusvuosi-kohdassa 1939, ja erityisesti katselen vielä selvästi tuota vanhempia taloja. Näissäkin on tällä hetkellä kyllä todella hurjia hintapyyntöjä ja nopeasti kaupaksi näyttävät menevän sellaiset, jotka on aidosti laadukkaasti ja hyvällä maulla remontoitu. Peruskuntoiset, joissa yhtä korkea hintapyyntö, roikkuvat listoilla pidempään, koska tämän aikakauden taloissa sen täysremontin tekeminen ei ole aivan helppoa ja halpaa, ja ostajat laskevat kokonaiskustannusten tulevan liian suuriksi.
On 60-80-lukujen talon asunto, niin kuin kaikki muutkin saman alueen kerrostalot. Alue sinällään ollu tähän saakka kysyttyä, joten toivo vielä elää. Ei se vuosiluku, vaan se tapa jolla yhtiötä on hoidettu. Sekin on lisännyt kummastusta, koska taloyhtiö on hyvin remontoitu. 60-lukujen taloilla suht hyvä maine, ei tosin 50-luvun talojen luokkaa, 70-lukujen taloilla huonompi, 80-luvun taloista minulla ei ole kokemusta/tietämystä.
Eräs liikekumppani kertoi juuri tuttavistaan, jotka ovat yrittäneet myydä omakotitaloa n. 30 minuutin ajomatkan päästä ison kasvukeskuksen keskustasta ilmeisesti jo yli vuoden, ei ole onnistunut. Enpä tiedä, missä se ajallinen raja sitten menee, mitä ihmiset vielä hyväksyvät etäisyydelle keskustasta. 15 minuuttia?
Mun oma raja on 15min polkupyörällä. 30min autolla on jo ihan järjetön jos on lapsia ja pitää kuskata harrastuksiin.
Asun täysin maaseudulla ja täällä on 30minuutin ajomatkan sisällä kaksikin kaupunkia (as 40000 ja 84000). Lasten koulut ja harrastukset ovat valtaosin kävelymatkan päässä. Tosin lukioon on sitten se vartin automatka. Elämä on täynnä valintoja
Oletkohan itse ostanut asunnon ylihintaan? Jos olet itse maksanut liikaa, se ei tarkoita, että seuraavakin haluaa maksaa liikaa. Olimme ostamassa rivitaloa, ja arvioin itse asunnolle sopivaksi hinnaksi 185-190 000e. Pyynti oli kuitenkin 215 000e. Tinkimisen jälkeen laskivat hintaa pari tonnia ja sitten vielä pari tonnia. Itse päädyin nousemaan 200 000e, mutta tämä oli viimeisin hinta, sillä tutun välittäjän kautta tiesin, millä hinnalla naapurit olivat asunnon ostaneet. Se oli 196 000e pari vuotta sitten. Asunto oli alkuperäisessä kunnossa. Ainoastaan parketit oli hiottu. Olisin ostanut asunnon helmikuussa, mutta kyseinen asunto roikkuu vieläkin Etuovessa. Onnea vaan myyjälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraan itse Espoossa myynnissä olevia perheasuntoja ja samathan siellä tuntuvat olevan kuukaudesta toiseen. Olen monien kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että koska perhekoko pienenee koko ajan, ostajia ylipäätään on liikenteessä varsin vähän. Omat huomioni:
- asunnot laitetaan ilmoituksissa hyväkuntoisiksi todella heppoisin perustein. Kylppärit näyttävät jo kulahtaneilta, ehkä keittiökin.
- on tehty kallis putkiremontti ja yritetään maksattaa se ostajilla eli neliöhinta lähenee uuden asunnon hintaa
- on rakennettu hiukan hieno ja kallis talo huonolla sijainnilla. Esim. iso mölyävä tie tai teollisuusrakennuksia vieressä. Hintapyyntö lähes sama kuin vastaavilla hyvillä sijainnilla.
Tuo viimeinen kyllä on metka. Rakennetaan erikoinen ja suuri talo isoilla /erikoisilla ikkunoilla ahtaalle pientaloalueelle tms ja sitten niistä maisemaikkunoista näkyy naapurin terassille ja taloihin. Kuka maksaa näistä näkymusta sen 600-700k mikä sitten on se pyyntihinta.
Me ei ikinä löydetty Tampereelta sellaista omakotitaloa minkä olisimme halunneet. Meille ehdotonta on oma, hyvä ja suojaisa tontti hyvien julkisten kulkuyhteyksien varrelta (lyhyt bussimatka keskustaan). Lähes kaikissa taloissa on meidän mielestä huono tontti tai sitten talo on rakennettu huonoon kohtaan tontilla. Pihan ei tarvitse olla valtavan iso. Talon pitäisi olla uudehko, paitsi jos se sijaitsee kävelymatkan päässä keskustasta.
Asumme nyt kerrostalossa 10min kävelymatkan päässä keskustasta. Ottaisimme edelleen talon, jos löytäisimme sopivan. Hinta max ehkä noin 600-700000e, mutta silloin sijainnin pitäisi olla kävelymatka keskustaan. Muuten 500-600000e.
Nurmijärvi/Mäntsälä ilmiö oli ja meni.
Kuka haluaa enää muuttaa laskevan arvonkehityksen alueille jotka sijaitsevat kaukana palveluista ja työpaikoista.
Pitkien työmatkojen ja pakollisen kahden auton ylläpito ja niillä kulkeminen tulee pitkässä juoksussa todella kalliiksi ja vie harmillisen paljon aikaa arkielämässä.
Oman auton käyttö kallistuu vuosi vuodelta ja trendi ei ole muuttumassa ainakaan parempaan suuntaan tulevaisuudessa.
Uskoisin isoimpien kaupunkiseutujen (pks/tampere/turku) ottavan myös tietullit käyttöön lähitulevaisuudessa, jolloin kehyskunnista töihin kulku näille kaupunkiseuduille omalla autolla kulkien hankaloituu ja kallistuu entisestään.
Ja onhan se tosiasia, ettei tuollaisessa asumismuodossa taloudellisten ja ajankäytön epäkohtien lisäksi ole etenkään ympäristön näkökulmasta mitään järkeä.
Kahdella autolla päästellään päivittäin 25-50 km suuntaansa töihin, vapaa-ajalla sitten vielä reilusti lisää koska kaikki tuttavat/harrastukset/koulut/palvelut sijaitsevat yleensä automatkan takana.
Kotona ollessa poltetaan puuta ja roskia takassa ja saunassa sekä lämmitetään yleensä 3-4 hengen tarpeisiin tarpeettoman runsaita neliömääriä.
Meidän maalaiskylästä on nopeasti mennyt kaupaksi kaikki talot. Vanhoja ja edullisia, ei uhkaa tätä kylää autioituminen ollenkaan ja lapsiakin syntyy lähes entiseen malliin. Muutama talo on autiona, mutta ne ovat olleet tyhjillään jostain 60-luvulta, eikä enää asuinkelpoisia ja ovat todella vanhoja, vailla mitään mukavuuksia. Tuo on ihan turhaa pelottelua, että nykymuotoinen autoilu kielletään. Sitä ei takuuvarmasti tule tapahtumaan lähivuosikymmeninä, eihän tässä maassa mikään enää pyörisi ilman autoilua! Julkinen liikenne toimii kunnolla vain Helsingissä ja monestakaan syystä emme voi, emmekä halua sinne kaikki ahtautua. Ei sitä varmasti halua helsinkiläiset itsekään? Ja öljy-yhtiöillä ja siihen kytköksissä olevilla bisneksillä on niin suuri valta maailmassa, että siinä ei vihreitten ja demareitten hölöpölöt auta mitään. Ajan kanssa varmaan siirrytään vähitellen hybrideihin ja sähköautoihin, mutta siihen menee kauan, ennenkuin bensa-autot poistuu teiltämme.
Ja työtä riittää tekevälle ja yrittävälle lähes missä tahansa. Pitää vain hoksata ja olla rohkea ja ahkera. Täällä etsitään esim. perhepäivähoitajia, työntekijöitä pariinkin tehtaaseen, töitä olisi myös jalkojenhoitajille, siivoojille ja opettajiakin haetaan. Ja monenlaista yritystoimintaa tänne voisi myös kehitellä. Luomutuotteille on kysyntää koko ajan enemmän, joten luomuviljelykin voisi olla ammattivaihtoehto. Minä voisin vuokrata edullisesti peltoa.
Mä ostin yksiön Kalliosta vuonna 2006 hintaan 69.000 euroa. Möin viime keväänä ja tarjouskaupalla nousi hintaan 190.000 euroa. Tämä on uskomatonta.
Me laitoimme viime elokuun lopulla v 2008 valmistuneen "perustalomme" myyntiin Oulussa, n 11km keskustasta. Esittelyjä (erikseen sovittuja, ei siis niitä ns yleisiä näyttöjä) oli muistaakseni 5kpl parin viikon aikana, Sitten tuli tarjous, jonka hyväksyimme, lokakuun puolivälissä muutimme pois.
Oli yllätys, että talo meni noin nopeasti kaupaksi, yhtenä syynä siihen oli varmaan se, että talo oli ns perustalo eli hinta oli "sopiva" tavalliselle työssäkäyvälle perheelle, koulut ja päiväkodit lähellä.
Vierailija kirjoitti:
... Meillä on kiva ja nätisti remontoitu, hyvällä ja kauniilla puutarhatontilla oleva talo melko lähellä isohkoa kaupunkia. ...
Mitähän tämä tarkoittaa käytännössä? Paljonko on matkaa palveluihin? Nätisti remontoitu? Työleiritontti?
Juu, mä voisin myydä. Ei kyllä ole uusi, vaan 100-vuotias hirsitalo. Kelpaisko kenellekään?